Kanne 3.2.2014 – Secolux v. komissio ja Euroopan unionin elinten käännöskeskus

(Asia T-90/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Secolux, Association pour le contrôle de la sécurité de la construction (Capellen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja N. Prüm-Carré)

Vastaajat: Euroopan unionin elinten käännöskeskus ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission 3.12.2013 sekä omasta puolestaan että muiden hankintaviranomaisten eli Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen ja Euroopan unionin julkaisutoimiston lukuun tekemän päätöksen kantajan tarjouskilpailun nro 02/2013/0IL ˮTurvatarkastuksetˮ osassa 1 ˮLakisääteiset ympäristötarkastukset sekä turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvät tarkastuksetˮ tekemän tarjouksen hylkäämisestä ja riidanalaisen sopimuksen tekemisestä toisen tarjouksentekijän kanssa

velvoittamaan Euroopan komission maksamaan korvauksena kantajan kärsimästä vahingosta 467 186,08 euroa lisättynä laillisilla koroilla, jotka lasketaan sopimuksentekopäivästä alkaen maksamispäivään saakka

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee menettelyvirheitä, sillä kantaja väittää saaneensa ristiriitaisia tietoja osassa 1 valitusta tarjouksesta. Kantaja väittää, että

joko valitun tarjouksentekijän tarjous, joka mainitaan 11.12.2013 päivätyssä kirjeessä, jolla kantajalle ilmoitettiin valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut, on epätarkka, sillä se on liian alhainen. Tässä tilanteessa kantaja katsoo, ettei se ole saanut luotettavaa tietoa valitusta tarjouksesta, mikä on perusteluvelvollisuuden vastaista,

tai 24.12.2013 päivätyssä ilmoituksessa sopimuksen tekemisestä¹ mainittu hankinnan arvo on virheellinen, sillä se on liian korkea. Tässä tilanteessa ilmoitus sopimuksen tekemisestä ei kantajan mukaan vastaa valitun tarjouksen arvoa, mikä on avoimuusvelvollisuuden vastaista,

tai valittu tarjous, sellaisena kuin se on mainittu 11.12.2013 päivätyssä komission kirjeessä, ja hankinnan arvo, sellaisena kuin se on ilmoitettu ilmoituksessa sopimuksen tekemisestä, ovat paikkansa pitäviä. Tässä tapauksessa sopimus on kantajan mukaan tehty valittua tarjousta korkeammalla hinnalla, mikä merkitsee avoimuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen vakavaa loukkaamista.

Toinen kanneperuste koskee sitä, ettei valittu tarjous ole vaatimustenmukainen, koska valittu tarjouksentekijä ei kantajan mukaan voi tarjoamallaan hinnalla suorittaa asianmukaisesti kaikkia haluttuja palveluja siten, että se käyttäisi siinä vaaditulla tavalla koulutettua henkilökuntaa.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että tarjoushinta on poikkeuksellisen alhainen. Kantajan mukaan käsiteltävässä asiassa aihetodisteiden kokonaisuus osoittaa, ettei valittu tarjous vastaa taloudellisia realiteetteja. Kantajan mukaan komission olisi näin ollen pitänyt pyytää valitulta tarjouksentekijältä täsmennyksiä sen tarjouksen osista delegoidun asetuksen N:o 1268/2012² 151 artiklan mukaisesti.

Neljäs kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen loukkaamista sekä tarjousten valmistelussa että niiden arvioinnissa. Kantaja esittää, että

yhtäältä koska myös aikaisemmat sopimukset oli tehty valitun tarjouksentekijän kanssa, tällä oli parempaa tietoa tiloista, suoritettavista palveluista ja komission todella pyytämistä määristä, mistä syystä komission olisi pitänyt pyytää kantajalta lisäselvitystä delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 160 artiklan 3 kohdan perusteella

ja toisaalta että komissio oli ottanut huomioon aikaisemmat sopimukset saaneen tarjoajan aiemmin tarjoamien palvelujen laadun, kun se arvioi tehtävää sopimusta varten esitettyjä tarjouksia.

____________

¹ EUVL 2013/S 249-433951.

² Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus N:o 1268/2012 (EUVL L 362, s. 1).