Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Ritec International Limitedin 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-40/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ritec International Limited, kotipaikka Enfield (Yhdistynyt kuningaskunta), on nostanut 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat P.H.L.M. Kuypers ja M.J. Osse, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

-    toteaa, ettei kantajan tarvitse hankkia asetuksen N:o 2037/2000/EY 5 artiklan 7 kohdan mukaista poikkeusta sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa "ClearShield";

-    toissijaisesti velvoittaa komission tekemään mahdollisimman pian uuden, yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun mukaisen päätöksen siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että kantajan on hankittava asetuksen N:o 2037/2000/EY 5 artiklan 7 kohdan mukainen poikkeus sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa "ClearShield";

-    toteaa, että kantaja on osoittanut, että sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa "ClearShield", ei ole olemassa asetuksen N:o 2037/2000 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita, eikä niitä voida käyttää;

-    velvoittaa komission korvaamaan kaikki tämän oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen N:o 2037/2000¹ 5 artiklan 7 kohdassa mahdollistetaan se, että komissio voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä myöntää rajoitetuksi ajaksi poikkeuksen, jolla mahdollistetaan kloorifluorihiilivetyjen käyttö ja markkinoille saattaminen, jos osoitetaan, että tiettyä käyttötarkoitusta varten ei ole olemassa teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita tai että näitä ei voida käyttää. Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen viranomainen teki tällaisen pyynnön saadakseen kantajalle poikkeuksen sitä tiettyä käyttötarkoitusta varten, että se käyttää HCFC-141b:tä tuotteessa "ClearShield", joka on lasinsuojaustuote. Komission hylkäsi tämän pyynnön 23.11.2004.

Kantaja katsoo, että komissio ymmärsi väärin tavan, jolla kantaja käyttää HCFC-141b:tä, ja lisäksi riitauttaa komission väitteet, jotka koskevat sitä, että ei-tulenaran "ClearShieldin" kaltaisia tuotteita markkinoidaan, että kantaja aikoi tuoda tulenaran "ClearShieldin" tai ruiskutuskaapin markkinoille vuonna 2005, että tulenarat lasinsuojaustuotteet voidaan tehdä käyttäjälle turvallisiksi, kun tulenarkaa tuotetta käytetään ruiskutuskaapissa ja että kantajalla on ollut riittävästi aikaa korvata HCFC-141b vaihtoehdoilla. Se väittää lisäksi, että riitautetussa päätöksessä ei oteta huomioon sitä, että kantaja on löytänyt vaihtoehdon HCFC-141b:n käytölle. Samalla kantaja riitauttaa komission kannan, että useita muita vaihtoehtoja kuin HCFC on saatavilla, mutta niitä ei ole otettu käyttöön tulenarkuuteen liittyvistä syistä, ja että muut yhtiöt käyttävät niitä EU:n markkinoilla. Kantaja esittää, että se on löytänyt vain yhden vaihtoehdon, joka ei ole kaupallisesti saatavilla.

Kantaja riitauttaa lisäksi komission kannat, että HCFC-141b:n käyttö oli kielletty jo asetuksessa N:o 3093/1994² ja että asetuksen N:o 2037/2000 5 artiklan 7 kohdan mukainen poikkeus oli tarpeen, jotta kantaja voi jatkaa tämän aineen käyttöä. Kantajan mukaan asetus N:o 2037/2000 ei kata sitä tiettyä käyttötarkoitusta, jota varten se käyttää HCFC-141b:tä, tai ainakaan tätä käyttötarkoitusta ei kielletä ennen vuotta 2015.

Lopuksi kantaja väittää, että komission päätöksellä rikotaan EY 253 artiklaa, koska siinä ei todeta, mihin se perustuu.

____________

¹ - Otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2037/2000, EYVL L 244, s. 1.

² - Otsonikerrosta heikentävistä aineista 15 päivänä joulukuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 3093/94, EYVL L 333, s. 1.