Valitus, jonka Veiga GmbH & Co. KG on tehnyt 3.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-375/06, Viega GmbH & Co. KG v. Euroopan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-276/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Viega GmbH & Co. KG (edustajat: asianajajat J. Burrichter, T. Mäger ja M. Röhrig)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin se koskee valittajaa.

EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/F/38.121 - Putken liittimet) 10.9.2006 tehty komission päätös K(2006) 4180) lopullinen on kumottava siltä osin kuin se koskee valittajaa.

Toissijaisesti valittajalle päätöksen 2 artiklan j alakohdassa määrätty sakko on kumottava tai sitä on alennettava.

Ensimmäiseen ja toiseen vaatimukseen nähden toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

-    Vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jolla se hylkäsi valittajan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/F/38.121 - Putken liittimet) 10.9.2006 tehdystä komission päätöksestä K(2006) 4180) lopullinen nostaman kanteen.

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat valitusperusteet.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valittajan oikeutta tulla kuulluksi, asian selvittämistä koskevia periaatteita sekä perusteluvelvollisuutta asianomaiseen päätökseen nähden. Valituksenalaisessa tuomiossa nojauduttiin valittajan kartelliin osallistumisen osalta keskeisesti yhden ainoan todistajan käsin kirjoittamiin muistioihin ja yhteen valittajan vastapuolen todistajan lausuntoon ilman, että olisi mainittu valittajan näistä asiakirjoista esittämiä huomautuksia. Valittaja oli nimenomaisesti kyseenalaistanut näiden asiakirjojen paikkansapitävyyden (todistaja ei ollut osallistunut kokouksiin Saksassa eikä hän osaa saksan kieltä).

Unionin yleisen tuomioistuimen olisi tullut ryhtyä asian selvittämistoimiin todistajan ja valittajan vastapuolen todistajan muistioiden paikkansapitävyydestä. Kun unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi nämä muistiot ja valittajan vastapuolen todistajan lausunnon todisteiksi ilman niiden paikkansapitävyyttä koskevia selvittämistoimia, se loukkasi asian selvittämistä koskevia periaatteita.

Valituksenalainen tuomio on ristiriidassa EY 81 artiklan 1 kohdan kanssa, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi, että valittaja oli osallistunut 30.4.1999 kokoukseen, jolla oli "kilpailunvastainen tarkoitus". Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohtaa, koska osallistuminen kokouksiin otettiin huomioon määritettäessä sakon määrää. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tästä kokouksesta ainoastaan, että todisteet viittaavat "pikemminkin" kilpailuvastaiseen kuin kilpailun mukaiseen tarkoitukseen. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin jättää noudattamatta itse asettamaansa näyttökynnystä, joka edellyttää varmaa ja epäilyksetöntä näyttöä rikkomisesta.

Se, että 30.4.1999 pidetty kokous todettiin kilpailunvastaiseksi, vaikuttaa määrätyn sakon määrään. Kyseisen kokouksen mukaan ottamista käytetään todisteena siitä, että valittaja osallistui puristussovitteiden kartelliin. Tällä perusteella valittajan puristussovitteisiin perustuva liikevaihto sakon laskentapohjaa laskettaessa vahvistettiin yksitoistakertaiseksi.

Puristussovitteisiin perustuvan liikevaihdon huomioon ottamisen vuoksi tuomio on lisäksi puutteellisesti perusteltu ja siinä on rikottu päättelysääntöjä. Perusteeksi sakon määräämiselle yli 50 miljoonaksi euroksi on valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa esitetty ainoastaan kaksi kokousta, joiden liittymistä puristussovitteisiin käsitellään vain kahdessa virkkeen puolikkaassa, ja se on todettu täysin irrallaan näytön arvioinnista. Unionin tuomioistuin olettaa lisäksi, että valittaja osallistui puristussovitteita koskeviin sopimuksiin 30.4.1999 pidetyssä kokouksessa, vaikka tuomioistuin toteaa myös, että valittajan kilpailijat keskustelivat heinäkuuhun 2000 saakka siitä, tulisiko puristussovitteiden (joiden osalta valittajalla oli monopoli) ylipäätään kuulua kartellin piiriin.

Valituksenalaisella tuomiolla loukataan lopuksi suhteellisuusperiaatetta. Komissio sovelsi - unionin yleisen tuomioistuimen hyväksyessä tämän - sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja seuraavasti: se vahvisti ensin sakon laskentapohjan ottaen huomioon puristussovitteita koskevan liikevaihdon, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen omien toteamusten mukaan puristussovitteet voivat olla vain vuosina 200 ja 2001 kartellisopimuksen kohteena. Tämän jälkeen valittajan sakon laskentapohjaa korotettiin 90 prosenttia sen kokonaisajan perusteella, jonka valittajan väitettiin osallistuneen kartelliin (9 vuotta 3 kuukautta). Koska puristussovitteita koskeva liikevaihto otettiin huomioon koko ajanjaksolta eikä vain ratkaisevilta viimeiseltä vuodelta ja kolmelta kuukaudelta, sakon määrän vahvistamisessa loukattiin suhteellisuusperiaatetta.

____________