Language of document : ECLI:EU:T:2021:781

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

10 päivänä marraskuuta 2021 (*)

Toimielimiä koskeva oikeus – Eurooppalainen kansalaisaloite – Koheesiopolitiikka – Kansallisen vähemmistön sisältävät alueet – Rekisteröintipäätös – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EU) N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T-495/19,

Romania, asiamiehinään E. Gane, R. Haţieganu, L. Liţu ja L.-E. Baţagoi,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Stancu, I. Martínez del Peral ja H. Krämer,

vastaajana,

jota tukee

Unkari, asiamiehinään M. Fehér, M. Tátrai ja K. Szíjjártó,

väliintulijana,

jossa on kyseessä SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan ehdotetusta kansalaisaloitteesta ”Koheesiopolitiikka alueiden yhdenvertaisuuden ja alueellisten kulttuurien säilymisen varmistamiseksi” 30.4.2019 annettu komission päätös (EU) 2019/721 (EUVL 2019, L 122, s. 55),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov sekä tuomarit E. Buttigieg (esittelevä tuomari) ja K. Kowalik-Bańczyk,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 21.5.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Komissiolle ehdotettiin 18.6.2013 kansalaisaloitetta ”Koheesiopolitiikka alueiden yhdenvertaisuuden ja alueellisten kulttuurien säilymisen varmistamiseksi” (jäljempänä ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite) SEU 11 artiklan 4 kohdan sekä kansalaisaloitteesta 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 (EUVL 2011, L 65, s. 1) mukaisesti.

2        Tiedoista, jotka ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät olivat toimittaneet asetuksen N:o 211/2011 liitteessä II vaaditun mukaisesti, ilmenee, että kyseisellä ehdotuksella pyrittiin siihen, että Euroopan unioni kiinnittää koheesiopolitiikan yhteydessä erityistä huomiota alueisiin, jotka etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten tai kielellisten erityispiirteidensä osalta poikkeavat niitä ympäröivistä alueista. Tällaisilla alueilla, joihin kuuluvat myös alueet, joilla ei ole hallinnollista toimivaltaa, taloudellisen jälkeenjääneisyyden estäminen, kehityksen ylläpitäminen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edellytysten säilyttäminen olisi toteutettava siten, että niiden erityispiirteet säilyvät muuttumattomina. Tästä syystä tällaisilla alueilla olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet saada käyttöönsä unionin varoja, ja niiden erityispiirteiden säilyttäminen ja taloudellinen kehitys olisi taattava, jotta unionin kehitystä voidaan pitää yllä ja voidaan säilyttää unionin kulttuurinen monimuotoisuus.

3        Komissio epäsi 25.7.2013 antamallaan päätöksellä C(2013) 4975 final asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröintiä koskevan hakemuksen sillä perusteella, että aloite ylitti selvästi komission toimivallan tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi.

4        Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 10.5.2016 antamallaan tuomiolla Izsák ja Dabis v. komissio (T-529/13, EU:T:2016:282) päätöstä C(2013) 4975 final koskeneen kumoamiskanteen.

5        Kyseisestä tuomiosta valitettiin unionin tuomioistuimeen, joka kumosi 7.3.2019 antamallaan tuomiolla Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) 10.5.2016 annetun tuomion Izsák ja Dabis v. komissio (T-529/13, EU:T:2016:282) ja ratkaisi itse asian lopullisesti kumoamalla päätöksen C(2013) 4975 final.

6        Komissio antoi 30.4.2019 ehdotettua riidanalaista kansalaisaloitetta koskevan päätöksen (EU) 2019/721 (EUVL 2019, L 122, s. 55; jäljempänä riidanalainen päätös), jolla komissio rekisteröi aloitteen asetuksen N:o 211/2011 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

7        Komissio yksilöi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aiheen ja tavoitteet edellä tämän tuomion 2 kohdassa kuvatun mukaisesti.

8        Komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kolmannessa ja neljännessä perustelukappaleessa esille, että kansalaisaloitteen tekemistä varten vaadittavien menettelyjen ja edellytysten oli oltava selkeitä, yksinkertaisia, helppokäyttöisiä ja kansalaisaloitteen luonteeseen nähden oikeasuhteisia, jotta unionin kansalaisten olisi helppo tehdä kansalaisaloitteita.

9        Komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen viidennessä perustelukappaleessa seuraavaa:

”Perussopimusten soveltamiseksi voidaan antaa [SEUT] 177 artiklan mukaisesti unionin säännöksiä, joissa määritellään rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, joihin voi sisältyä rahastojen uudelleenryhmittely.”

10      Komissio toi riidanalaisen päätöksen kuudennessa perustelukappaleessa esille, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite, ”siltä osin kuin sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, ja edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen”, ei ylitä selvästi komission toimivaltaa asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

11      Komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite täytti asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa säädetyt edellytykset, ja se päätteli kahdeksannessa perustelukappaleessa, että kansalaisaloite oli rekisteröitävä.

12      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Rekisteröidään ehdotettu kansalaisaloite ”Koheesiopolitiikka alueiden yhdenvertaisuuden ja alueellisten kulttuurien säilymisen varmistamiseksi”.

2. Ehdotetulle kansalaisaloitteelle voidaan kerätä tuenilmauksia sillä perusteella, että sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, ja edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen.”

13      Riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa täsmennetään, että riidanalainen päätös on osoitettu ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjille.

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

14      Romania nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.7.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.

15      Komissio toimitti vastineensa 27.9.2019.

16      Unkari toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2019 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

17      Kantajan vastaus toimitettiin 16.12.2019.

18      Unionin yleisen tuomioistuimen kymmenennen jaoston puheenjohtajan 7.1.2020 tekemällä päätöksellä Unkari hyväksyttiin väliintulijaksi.

19      Vastaajan vastaus toimitettiin 27.1.2020.

20      Unkari toimitti väliintulokirjelmänsä 18.2.2020, ja Romania toimitti kyseistä kirjelmää koskevat huomautuksensa asetetussa määräajassa 21.5.2020. Komissio ei esittänyt huomautuksia edellä mainitusta väliintulokirjelmästä.

21      Romania pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.7.2020 jättämällään kirjelmällä istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

22      Unionin yleinen tuomioistuin (kymmenes jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen, ja se kehotti työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota ja Unkaria esittämään halutessaan huomautuksensa kanteen tutkittavaksi ottamista koskevista Romanian väitteistä. Komissio ja Unkari esittivät huomautuksensa asetetussa määräajassa.

23      Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 21.5.2021 pidetyssä istunnossa.

24      Romania vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa Romanian korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26      Unkari vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

 Kanteen tutkittavaksi ottaminen

27      Romania, joka käsittelee kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaa kysymystä siltä kannalta, onko riidanalainen päätös kannekelpoinen ja onko oikeussuojan tarve olemassa, väittää, että kanne voidaan tutkia.

28      Komissio on esittänyt Romanian väitteitä koskevissa huomautuksissaan (ks. edellä tämän tuomion 22 kohta) epäilevänsä, ettei kannetta voida tutkia.

29      Tarkemmin sanottuna komissio epäilee riidanalaisen päätöksen kannekelpoisuutta, koska riidanalaisen päätöksen voidaan katsoa olevan valmisteleva toimi, ”ensimmäinen vaihe kansalaisaloitemekanismissa”, jonka päätteeksi komissio antaa asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tiedonannon, joka on komission mukaan kannekelpoinen toimi. Komissio väittää tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat lähtökohtaisesti ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia.

30      Komissio esittää epäilyjensä perusteluksi niin ikään, että unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös jäsenvaltio voi nostaa kumoamiskanteen toimesta, jolla on tarkoitus olla kantajalle vastaisia oikeusvaikutuksia. Komission mukaan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätöksen kohdalla on vaikea tietää, mitä vahinkoa kyseisen ehdotetun kansalaisaloitteen sisällöstä johtuvista oikeusvaikutuksista voisi aiheutua ja kenelle. Komissio vetoaa erityisesti 21.5.2010 annettuun tuomioon Ranska v. komissio (T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04, EU:T:2010:216, 119 kohta).

31      Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komissio jättää riidanalaisen päätöksen kannekelpoisuutta koskevan kysymyksen unionin tuomioistuimen arvioitavaksi.

32      Komissio yhtyy kuitenkin Romanian arvioon siitä, ettei jäsenvaltion oikeus nostaa kumoamiskanne unionin säädöksestä edellytä oikeussuojan tarpeen osoittamista.

33      Unkari puoltaa Romanian väitteistä esittämissään huomautuksissa (ks. edellä tämän tuomion 22 kohta) kanteen tutkittavaksi ottamista ja väittää erityisesti, että riidanalainen päätös on kannekelpoinen toimi. Myös Unkari pitää perusteltuna sitä, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu tästä oikeudellisesta kysymyksestä mahdollisen epävarmuuden poistamiseksi.

34      Kolmen osapuolen esittämistä väitteistä ilmenee, etteivät ne kiistä sitä, ettei jäsenvaltion oikeus nostaa kumoamiskanne unionin säädöksestä edellytä oikeussuojan tarpeen osoittamista. Oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että jäsenvaltio, kuten käsiteltävässä asiassa Romania, voi nostaa kumoamiskanteen toimesta, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia ilman, että sen tarvitsisi osoittaa oikeussuojan tarvetta (ks. tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jäsenvaltion ei siis tarvitse esittää näyttöä siitä, että unionin toimella, jonka se riitauttaa, on siihen kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia, jotta jäsenvaltion kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi (ks. tuomio 20.9.2012, Ranska v. komissio, T-154/10, EU:T:2012:452, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komission esille ottama 21.5.2010 annettu tuomio Ranska v. komissio (T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04, EU:T:2010:216; ks. edellä tämän tuomion 30 kohta), joka on sittemmin kumottu valitusasiassa 19.3.2013 annetulla tuomiolla Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio ym. ja komissio v. Ranska ym. (C-399/10 P ja C-401/10 P, EU:C:2013:175), ei kyseenalaista millään tavalla edellä mainittua oikeuskäytäntöä.

35      Koska komissio ilmaisee epäilevänsä riidanalaisen päätöksen kannekelpoisuutta SEUT 263 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja koska Unkari pyytää unionin yleistä tuomioistuinta lausumaan nimenomaisesti tästä kysymyksestä, on esitettävä seuraavat huomautukset.

36      Jäsenvaltioiden tai toimielinten nostamia kumoamiskanteita koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia ovat muodostaan riippumatta kaikki toimielinten toteuttamat toimenpiteet, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia (ks. tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Sen määrittämiseksi, onko toimella oikeusvaikutuksia, on tukeuduttava erityisesti toimen kohteeseen, sisältöön, asiasisältöön sekä siihen tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista muodostuvaan asiayhteyteen, jossa se on toteutettu (ks. tuomio 23.4.2018, One of Us ym. v. komissio, T-561/14, EU:T:2018:210, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Käsiteltävässä asiassa on arvioitava, pyritäänkö riidanalaisella päätöksellä, jonka komissio on antanut asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan perusteella ja jolla komissio rekisteröi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen, saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia niin, että kyseessä on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

39      Tältä osin on todettava, kuten unionin tuomioistuimet ovat jo täsmentäneet (tuomio 23.4.2018, One of Us ym. v. komissio, T-561/14, EU:T:2018:210, 73 kohta), että asetuksessa N:o 211/2011, jota sovellettiin riidanalaisen päätöksen antamispäivänä, vahvistetaan kansalaisaloitteen tekemistä varten vaadittavat menettelyt ja edellytykset. Kyseisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa täsmennetään, että sitä varten edellytetään tietynasteista organisoitua rakennetta, ja esitetään, että olisi perustettava kansalaistoimikunta, joka koostuu vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta lähtöisin olevasta luonnollisesta henkilöstä (järjestäjät) ja jonka tehtävänä on kansalaisaloitteen laatiminen ja toimittaminen komissiolle. Asetuksen N:o 211/2011 4 artiklassa säädetään, että ehdotettu kansalaisaloite on rekisteröitävä komissiossa ja että tämä rekisteröinti toteutuu edellyttäen, että komissio toteaa tietyn määrän edellä mainitussa artiklassa säädetyistä edellytyksistä täyttyvän. Näihin edellytyksiin kuuluu muun muassa se, ettei ehdotettu kansalaisaloite ylitä selvästi komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi (asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta). Asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ehdotettu kansalaisaloite, joka on rekisteröity, julkistetaan saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa rekisterissä.

40      Vasta kun ehdotettu kansalaisaloite on rekisteröity, voidaan aloittaa tuenilmausten keruu, jotta aloitteelle saataisiin vähintään miljoona allekirjoittajaa, jotka ovat lähtöisin ainakin yhdestä neljäsosasta jäsenvaltioita. Tuenilmausten keruun on tapahduttava asetuksen N:o 211/2011 5–8 artiklassa yksityiskohtaisesti määritettyjä menettelyjä ja edellytyksiä noudattaen. Asetuksen N:o 211/2011 8 artiklan mukaan järjestäjien on erityisesti toimitettava kerätyt tuenilmaukset asianomaisille jäsenvaltioille tarkistamista ja vahvistamista varten.

41      Asetuksen N:o 211/2011 9 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan järjestäjät voivat toimittaa kansalaisaloitteen komissiolle siten, että aloitteen mukana ovat tiedot aloitteen mahdollisesti saamasta tuesta ja rahoituksesta, edellyttäen että kaikkia kyseisessä asetuksessa säädettyjä menettelyjä ja edellytyksiä on noudatettu. Nämä tiedot julkaistaan rekisterissä.

42      Asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vastaanotettuaan kansalaisaloitteen kyseisen asetuksen 9 artiklan mukaisesti komissio

a)      julkaisee kansalaisaloitteen viipymättä rekisterissä;

b)      vastaanottaa järjestäjät asianmukaisella tasolla antaakseen näille mahdollisuuden antaa yksityiskohtainen selvitys kysymyksistä, jotka kansalaisaloitteella tuodaan esiin;

c)      antaa kolmen kuukauden kuluessa tiedonannon, jossa esitetään komission oikeudelliset ja poliittiset päätelmät kansalaisaloitteesta sekä toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa, ja sen perustelut näiden toimien toteuttamiselle, tai jos se ei aio toteuttaa toimia, niistä pidättymiselle.

43      Asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 2 kohdassa säädetään, että edellä mainittu tiedonanto annetaan tiedoksi järjestäjille sekä Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle ja se julkistetaan.

44      Asetuksen N:o 211/2011 11 artiklassa säädetään muun muassa, että kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan kuluessa järjestäjille on annettava mahdollisuus esitellä kansalaisaloite julkisessa kuulemisessa, joka järjestetään parlamentissa.

45      Edellä tämän tuomion 39–44 kohdassa läpi käydyistä säännöksistä ilmenee, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan riidanalaisen päätöksen kaltaisella ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätöksellä saadaan aikaan järjestäjiä, toimielimiä ja asianomaisia jäsenvaltioita sitovia oikeusvaikutuksia.

46      Järjestäjien osalta edellä mainitusta rekisteröintipäätöksestä käynnistyy näet tuenilmaisujen keruu, ja järjestäjät saavat ensinnäkin oikeuden toimittaa kansalaisaloitteen komissiolle ja esitellä sen yksityiskohtaisesti (ks. edellä tämän tuomion 41 kohta ja 42 kohdan b alakohta), toiseksi oikeuden vaatia komissiota antamaan asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tiedonannon (ks. edellä tämän tuomion 42 kohdan c alakohta) ja kolmanneksi oikeuden esitellä kansalaisaloitteen julkisessa kuulemisessa, joka järjestetään parlamentissa (ks. edellä tämän tuomion 44 kohta). Edellä mainitut järjestäjille syntyvät oikeudet aiheuttavat samalla velvollisuuksia asianomaisille toimielimille eli komissiolle ja parlamentille: komission on otettava järjestäjät vastaan ja annettava edellä mainittu tiedonanto, ja parlamentin on järjestettävä edellä mainittu julkinen kuuleminen.

47      Asianomaisten jäsenvaltioiden kohdalla ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös synnyttää velvollisuuden antaa luvan tuenilmausten keräämiseen sekä tarkistaa nämä tuenilmaukset ja vahvistaa ne (ks. edellä tämän tuomion 40 kohta).

48      Riidanalaisen päätöksen kannekelpoisuutta koskevat komission epäilyt eivät ole perusteltuja.

49      Tässä yhteydessä on kiistettävä arvio, jonka mukaan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös on valmisteleva toimi tai välivaiheen toimi, jonka tarkoituksena olisi valmistella asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tiedonannon antamista (ks. edellä tämän tuomion 29 kohta).

50      Kuten unionin tuomioistuimet ovat jo nimittäin todenneet, yhtäältä rekisteröintimenettelyn tarkoituksena on välttää se, että järjestäjät näkevät turhaa vaivaa kansalaisaloitteen tekemiseksi, jos heti on nähtävissä, ettei sillä voida saavuttaa toivottua tulosta, ja toisaalta ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös edellyttää, että siihen kohdistetaan ensin oikeudellinen arviointi, eikä tämä vaikuta komission siinä tiedonannossa tekemään arvioon, joka annetaan asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ja jossa esitetään komission ”oikeudelliset ja poliittiset päätelmät” kansalaisaloitteesta sekä toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa, ja sen perustelut näiden toimien toteuttamiselle, tai jos se ei aio toteuttaa toimia, niistä pidättymiselle (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2018, One of Us ym. v. komissio, T-561/14, EU:T:2018:210, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt 19.12.2019 antamassaan tuomiossa Puppinck ym. v. komissio (C-418/18 P, EU:C:2019:1113, 70 kohta), että kansalaisaloitemekanismin erityinen lisäarvo ei koostu lopputuloksen varmuudesta vaan niistä keinoista ja mahdollisuuksista, joita sillä luodaan unionin kansalaisille panna vireille poliittinen keskustelu unionin toimielimissä ilman, että on tarpeen odottaa lainsäädäntömenettelyn käynnistymistä. Kuten komissio huomauttaa perustellusti, poliittista keskustelua käydään sekä kansalaisten että toimielinten kanssa erityisesti tuenilmaisujen keruukampanjan aikana, komission kanssa pidettävässä kokouksessa ja parlamentissa järjestettävässä julkisessa kuulemissa. Tämä poliittinen keskustelu käydään siis rekisteröintipäätöksen ja siitä johtuvan menettelyn seurauksena, ennen kuin komissio antaa asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tiedonannon.

52      Ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös päättää siis kansalaisaloiteprosessin yksittäisen vaiheen, josta aiheutuu muita sitovia oikeusvaikutuksia kuin asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta tiedonannosta, joka on sitä paitsi niin ikään kannekelpoinen toimi 23.4.2018 annetun tuomion One of Us ym. v. komissio (T-561/14, EU:T:2018:210) mukaisesti.

53      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalainen päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi ja että käsiteltävä kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Pääasia

54      Romania vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen koskee asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista ja toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Toinen kanneperuste on tutkittava ensin.

 Kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

55      Romania väittää aluksi, että komissio voi käyttää laajaa harkintavaltaa tutkiessaan, täyttyykö asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys, ja että näin ollen komissiolle kuuluvalla perusteluvelvollisuudella on erityisen tärkeä asema.

56      Romania arvostelee komissiota tässä yhteydessä ensinnäkin siitä, ettei komissio ole esittänyt riidanalaisessa päätöksessä perusteita, joiden nojalla komissiolla olisi toimivalta viedä eteenpäin säädöksiä, jotka koskevat ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aihetta ja tavoitteita, sellaisina kuin ne on määritetty kyseisessä päätöksessä.

57      Toiseksi Romania arvostelee komissiota siitä, ettei tämä ole perustellut riittävästi näkemystään, sellaisena kuin se esitetään riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklan 2 kohdassa, jossa täsmennetään, että ehdotetulle riidanalaiselle kansalaisaloitteelle voidaan kerätä tuenilmauksia ”sillä perusteella, että sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, ja edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen”.

58      Romanian mukaan komissiolla on velvollisuus perustella edellä mainittu näkemyksensä, kun otetaan huomioon yhtäältä riidanalaisen päätöksen antamisen asiayhteys ja erityisesti se, että komissio oli alun perin evännyt ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin päätöksellä C(2013) 4975 final eikä unionin tuomioistuin ole todennut 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) komission tehneen oikeudellista virhettä kyseisessä päätöksessä, ja toisaalta se, että asetuksen N:o 211/2011 säännösten mukaan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätöksen on perustuttava sen aiheen ja tavoitteiden yksityiskohtaiseen arviointiin, vaikka kyseinen arviointi tehtäisiin teorian tasolla eikä konkretian tasolla. Romania huomauttaa, että käsiteltävässä asiassa komissio vaikuttaa rekisteröineen ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen tietämättä, mihin sillä tosiasiassa pyrittiin.

59      Romania toteaa, ettei riidanalaisessa päätöksessä selvitetä, mistä syystä ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinti oli mahdollista, ja että komissio on laiminlyönyt käsiteltävässä asiassa SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden.

60      Komissio ja Unkari kiistävät Romanian väitteet.

61      On muistettava, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrättyä velvollisuutta perustella säädökset sovelletaan kaikkiin toimiin, joista voidaan nostaa kumoamiskanne (tuomio 1.10.2009, komissio v. neuvosto, C-370/07, EU:C:2009:590, 42 kohta). Tästä seuraa, että vaikka asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa mainitaan komission velvollisuus ilmoittaa järjestäjille päätöksensä perusteet vain silloin, kun se epää ehdotetun eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin, riidanalaiseen päätökseen sovellettava perusteluvelvollisuus kattaa myös siihen sisältyvän komission päätöksen rekisteröidä ehdotettu kansalaisaloite (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2019, Romania v. komissio, T-391/17, valitus vireillä, EU:T:2019:672, 79 kohta).

62      SEUT 296 artiklaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säädösten perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja että toimivaltainen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa (ks. tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C-589/15 P, EU:C:2017:663, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee niin ikään, että perusteluja koskevaa vaatimusta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C-589/15 P, EU:C:2017:663, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Lisäksi toisistaan on erotettava perusteluvelvollisuus perusteiden perusteltavuuden valvontaan liittyvänä aineellisena muotovaatimuksena, mikä kuuluu säädöksen aineellisen lainmukaisuuden valvontaan ja edellyttää, että tuomioistuin tutkii, ovatko säädöksen taustalla olevat perusteet asianmukaiset ja virheettömät (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C-367/95 P, EU:C:1998:154, 66–68 kohta).

65      Niin ikään on muistettava, kuten unionin tuomioistuimet ovat jo huomauttaneet, että komissiolla ei ole laajaa harkintavaltaa ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinnin alalla, sillä asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan mukaan kyseinen toimielin ”rekisteröi” ehdotetun kansalaisaloitteen, jos saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, eli muun muassa silloin, kun ehdotettu kansalaisaloite ei selvästi ylitä komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi. Käänteisesti, jos ensimmäisen arvioinnin perusteella on selvää, että viimeksi mainittu edellytys ei täyty, komissio ”epää” ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinnin asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti (tuomio 24.9.2019, Romania v. komissio, T-391/17, valitus vireillä, EU:T:2019:672, 84 kohta). Edellä tämän tuomion 55 kohdassa esitetty Romanian väite on näin ollen hylättävä.

66      Edellä tämän tuomion 61–65 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella käsiteltävässä asiassa on arvioitava, onko riidanalainen päätös perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.

67      Riidanalaisen päätöksen antamisen asiayhteydestä on muistutettava, että ensin komissio epäsi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin päätöksellä C(2013) 4975 final sillä perusteella, että se ylitti selvästi komission toimivallan asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

68      Komissio toi esille, että ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen päätavoitteena oli varmistaa ”alueiden yhdenvertaisuus ja alueellisten kulttuurien säilyminen” kiinnittämällä ”erityistä huomiota alueisiin, jotka kansallisten, etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten tai kielellisten erityispiirteidensä osalta poikkeavat niitä ympäröivistä alueista”. Komissio katsoi, että edellä mainitussa ehdotuksessa ehdotetun toimen kannalta merkityksellisinä perussopimusten määräyksinä mainitut SEUT 174–178 artikla eivät voineet olla ehdotettavan säädöksen antamisen oikeusperustana, sillä kaikkien koheesiopolitiikan nojalla annettavien toimenpiteiden tavoitteena oli oltava taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen SEUT 174 artiklassa määritellyn mukaisesti. Komission mukaan kansallisten vähemmistöjen tilanteen parantamisen ei voitu katsoa edistävän pyrkimystä vähentää ”alueiden välisiä kehityseroja” sekä tiettyjen alueiden jälkeenjääneisyyttä SEUT 174 artiklan toisessa kohdassa määrätyn mukaisesti. Tässä yhteydessä komissio piti SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa olevaa luetteloa ”haitoista”, jotka johtavat velvollisuuteen kiinnittää ”erityistä huomiota” tiettyyn alueeseen, tyhjentävänä.

69      Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän komission ratkaisun hylätessään sitä koskevan kumoamiskanteen (tuomio 10.5.2016, Izsák ja Dabis v. komissio, T-529/13, EU:T:2016:282).

70      Unionin tuomioistuin hylkäsi 7.3.2019 antamallaan tuomiolla Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) edellä tämän tuomion 69 kohdassa mainitun tuomion.

71      Ensinnäkin unionin tuomioistuin muistutti yhtäältä selventäessään asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn rekisteröintiedellytyksen tutkimiseen liittyviä komission velvollisuuksia, että komission on tulkittava ja sovellettava tätä rekisteröintiedellytystä siten, että kansalaisaloite on helppo tehdä. Komissio voi siis evätä ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinnin asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla ainoastaan, jos ehdotettu kansalaisaloite ylittää selvästi – kun otetaan huomioon sen aihe ja tavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät niistä pakollisista tiedoista ja mahdollisesti niistä lisätiedoista, jotka järjestäjät ovat toimittaneet mainitun asetuksen liitteen II mukaisesti – komission toimivallan tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 53 ja 54 kohta).

72      Toisaalta unionin tuomioistuin täsmensi, että se, kuuluuko kansalaisaloitteen yhteydessä ehdotettu toimenpide komission toimivaltaan, ei lähtökohtaisesti ole sellainen tosiseikkoja tai näytön arviointia koskeva kysymys, johon olisi sellaisenaan sovellettava todistustaakkaa koskevia sääntöjä, vaan pääosin kysymys, joka koskee kyseessä olevien perussopimusten määräysten tulkintaa ja soveltamista. On siis niin, että kun komissio saa käsiteltäväkseen ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintiä koskevan hakemuksen, sen tehtävänä ei tässä vaiheessa ole tarkastaa, että kaikista tosiseikoista, joihin vedotaan, on esitetty näyttö tai että aloitteen ja ehdotettujen toimenpiteiden taustalla olevat perustelut ovat riittävät. Sen on vain tutkittava asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn rekisteröintiedellytyksen täyttymisen arvioimiseksi, voitaisiinko objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuina tällaisia abstraktisti kaavailtuja toimenpiteitä toteuttaa perussopimusten nojalla (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 61 ja 62 kohta).

73      Toiseksi unionin tuomioistuin totesi unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, että ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröimiseksi valittajien oli osoitettava, että asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys täyttyi. Unionin tuomioistuimen mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli tulkinnut virheellisesti edellä mainittua rekisteröintiedellytystä sekä tästä johtuvaa kansalaisaloitteen järjestäjien ja komission välistä tehtävänjakoa rekisteröintiprosessin yhteydessä (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 63 ja 72 kohta).

74      Kolmanneksi unionin tuomioistuin arvioi tulkinnan, jonka unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt edellä tämän tuomion 69 kohdassa mainitussa tuomiossa SEUT 174 artiklasta, luettuna yhdessä SEUT 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa. Tuossa yhteydessä unionin tuomioistuin totesi seuraavaa:

”68. – – on totta, että SEUT 174 artiklassa kuvataan unionin koheesiopolitiikan tavoitteet yleisesti ja annetaan unionille laaja liikkumavara toimissa, joihin se voi ryhtyä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla, kun otetaan huomioon, että alueet, joita tällaiset toimet voivat koskea, ymmärretään laajasti.

69. Erityisesti on niin, että SEUT 174 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvä luettelo ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivi[stä]” alueista, on luonteeltaan ohjeellinen eikä tyhjentävä, mikä ilmenee siitä, että kyseisessä määräyksessä käytetään ilmauksia ”asianomaisista alueista” ja ”kuten”.

70. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut tuomionsa 87 ja 89 kohdassa, kansallisen vähemmistön sisältävien alueiden erityisistä etnisistä, kulttuurisista, uskonnollisista tai kielellisistä ominaispiirteistä ei kuitenkaan voida katsoa, että ne merkitsisivät järjestelmällisesti kyseisten alueiden taloudelliselle kehitykselle haittaa suhteessa naapurialueisiin.

71. Tästä seuraa, että sulkiessaan valituksenalaisen tuomion 85–89 kohdassa pois, että kansallisen vähemmistön sisältävä alue voisi erityisten etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten tai kielellisten ominaispiirteidensä kannalta järjestelmällisesti kuulua SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuihin ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin”, unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut asianmukaisesti kyseiseen määräykseen sisältyvää käsitettä ”asianomainen alue”, eikä se siis ole tehnyt tältä osin oikeudellista virhettä.”

75      Neljänneksi unionin tuomioistuin hyväksyi valituksen ja kumosi edellä tämän tuomion 69 kohdassa tarkoitetun tuomion edellä tämän tuomion 73 kohdassa esitetyn päätelmän perusteella (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 73 kohta).

76      Viidenneksi unionin tuomioistuin katsoi, että asia oli ratkaisukelpoinen, ja se kumosi komission tekemän päätöksen ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröimisestä. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuin totesi kantajien esittämän kanneperusteen, joka koski asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomista, olevan perusteltu sen toteamuksen perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen (katsoessaan, että ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröimiseksi valittajien oli osoitettava, että edellä mainitussa säännöksessä säädetty edellytys täyttyi). Tästä unionin tuomioistuin päätteli, että ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin epäämistä koskeva komission päätös oli kumottava (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 74–77 kohta).

77      Komissio antoi riidanalaisen päätöksen, jolla se rekisteröi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen, sen jälkeen kun tuomio Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) annettiin 7.3.2019.

78      Riidanalaisen päätöksen sanamuodosta (ks. edellä tämän tuomion 7–13 kohta) ilmenee ensinnäkin, että komissio yksilöi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aiheen ja tavoitteet. Toiseksi komissio teki vaaditun alustavan oikeudellisen arvioinnin yhtäältä määrittämällä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa oikeusperustaksi, jonka nojalla komissio pystyi ehdottamaan unionin säädöstä riidanalaisen kansalaisaloitteen jatkoksi, SEUT 177 artiklan, ja toisaalta täsmentämällä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa sekä 1 artiklan 2 kohdassa, että kyseisen kansalaisaloitteen jatkoksi rahoitettavilla toimilla oli pyrittävä vahvistamaan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Toisin sanoen komissio määritti kyseisen arvioinnin yhteydessä unionin toimivallan rajat ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen osalta.

79      Riidanalaisen päätöksen sanamuodon, sen antamisen asiayhteyden ja asian kannalta merkityksellisten oikeussäännösten perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla. Romanian väitteet eivät voi kyseenalaistaa tätä päätelmää.

80      Romanian ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole esittänyt perusteita, joiden nojalla se oli toimivaltainen ehdottamaan unionin säädöstä riidanalaisen kansalaisaloitteen jatkoksi (ks. edellä tämän tuomion 56 kohta), on todettava ensin, että riidanalaisen päätöksen sanamuodosta ilmenee komission katsoneen, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite liittyi EUT-sopimuksen kolmannen osan XVIII osastossa tarkoitettuun unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja että SEUT 177 artikla pystyi olemaan oikeusperustana riidanalaisen kansalaisaloitteen jatkoksi ehdotettavalle unionin säädökselle. Komissio on myös tuonut esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa sekä 1 artiklan 2 kohdassa unionin toimivallan rajat kyseisellä alalla. Romanian ensimmäinen väite on näin ollen perusteeton, ja se on hylättävä.

81      Romania esittää toisessa väitteessään lähinnä (ks. edellä tämän tuomion 57 ja 58 kohta), ettei riidanalaisessa päätöksessä selvitetä riittävällä tavalla ehdotettua riidanalaista kansalaisaloitetta koskevan komission kannan muuttumista, jonka osoittaa se, että komissio oli alun perin evännyt aloitteen rekisteröinnin päätöksen C(2013) 4975 final yhteydessä.

82      Unionin yleisen tuomioistuimen mielestä myös toinen väite on perusteeton. On nimittäin huomautettava, että komission kannan muuttuminen voidaan selittää 7.3.2019 annetulla tuomiolla Izsák ja Dabis v. komissio (C‑420/16 P, EU:C:2019:177), joka kuuluu riidanalaisen päätöksen antamisen asiayhteyteen.

83      Ensinnäkin unionin tuomioistuin totesi 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177), että komission päätöksessä C(2013) 4975 final esitetty arviointi, jonka mukaan SEUT 174 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvä luettelo ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivi[stä]” alueista oli tyhjentävä, oli pätemätön. Unionin tuomioistuimen mukaan kyseinen luettelo on ohjeellinen.

84      Toiseksi unionin tuomioistuin täsmensi 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177, 62 kohta), että kun komissio saa käsiteltäväkseen ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintiä koskevan hakemuksen, sen on vain tutkittava, voitaisiinko objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuina tällaisia abstraktisti kaavailtuja toimenpiteitä toteuttaa perussopimusten nojalla, ilman, että se tarkastaa, että kaikista tosiseikoista, joihin vedotaan, on esitetty näyttö tai että aloitteen ja ehdotettujen toimenpiteiden taustalla olevat perustelut ovat riittävät.

85      Kolmanneksi unionin tuomioistuin kumosi 7.3.2019 antamallaan tuomiolla Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177, 62 kohta) edellä tämän tuomion 4 kohdassa mainitun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion lisäksi komission päätöksen C(2013) 4975 final. Komission oli siis annettava ehdotetusta riidanalaisesta kansalaisaloitteesta uusi päätös kaikki edellä mainitusta unionin tuomioistuimen tuomiosta aiheutuvat seuraukset huomioon ottaen.

86      Edellä tämän tuomion 83–85 kohdassa esitetyt seikat, jotka ovat Romanian tiedossa, selittävät sen, miksi komissio lopulta rekisteröi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen riidanalaisella päätöksellä huolimatta päätöksessä C(2013) 4975 final alun perin ilmaisemastaan kannasta. Nämä seikat selittävät myös sen, miksi komissio on täsmentänyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa ja 1 artiklan 2 kohdassa alan, jolla unionin säädöksiä voidaan antaa (”edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen”) ja joka vastaa alaa, jolla riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät vaativat säädöksiä annettavan (ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen ”tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet”), minkä perusteella komissio on päätellyt, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite ylittää selvästi sen toimivallan asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

87      Romanian väitteestä, jonka mukaan komissio vaikuttaa rekisteröineen ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen tietämättä, mistä siinä oli tosiasiassa kyse (ks. edellä tämän tuomion 58 kohta), on todettava, että tämä väite koskee pikemmin oikeusriidan asiakysymystä ja sitä tarkastellaan ensimmäisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä.

88      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella esillä oleva kanneperuste on hylättävä.

 Kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on rikottu

89      Romania väittää, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite ylittää selvästi asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun komission toimivallan tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi ja että näin ollen riidanalainen päätös rikkoo kyseistä säännöstä.

90      Romania väittää ensinnäkin, että unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat SEUT 174–178 artikla eivät muodosta pätevää oikeusperustaa ehdotetussa riidanalaisessa kansalaisaloitteessa tarkoitetun kaltaiselle unionin säädökselle.

91      Romania väittää tältä osin, että unioni pystyy saavuttamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla (johon ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite kuuluu) kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojelua koskevan tavoitteen vain, jos perussopimuksella vahvistetun koheesiopolitiikan tarkoituksena on pyrkiä saavuttamaan kyseinen tavoite. Kaikki muut toimintatavat olisivat vastoin SEU 4 artiklan 1 kohdassa ja SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettua annetun toimivallan periaatetta.

92      Romanian mukaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävällä politiikalla pyritään koko unionin yhdenmukaiseen kehittämiseen erityisesti vähentämällä eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Romanian mukaan kyseisen politiikan alaan kuuluvan toimen kannalta olennaista on eri alueiden kehitystasoa koskeva kriteeri, ei alueiden kansallisia, etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia ja kielellisiä ominaispiirteitä koskeva kriteeri. Sitä paitsi tietyllä alueella asuvan väestön etnisen rakenteen ja alueen kehitystason välillä ei voida väittää olevan pätevää ja järjestelmällistä yhteyttä naapurialueisiin verrattuna.

93      Romania toteaa, että etnisiä vähemmistöjä sisältävien alueiden ominaispiirteitä koskeva kriteeri ei ole olennainen arvioitaessa alueen kehitystasoa, joten sillä ei ole mitään merkitystä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa. Tähän kriteeriin perustuvalla säädöksellä ei siis pystyttäisi saavuttamaan koheesiopolitiikan tavoitteita, joilla pyritään vähentämään unionin eri alueiden välisiä kehityseroja, eikä se siten voi perustua SEUT 174–178 artiklaan.

94      Romania huomauttaa tässä yhteydessä, ettei unionin tuomioistuin käsitellyt 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) kysymystä siitä, voitiinko ehdotetussa riidanalaisessa kansalaisaloitteessa tarkoitettuja ”abstraktisti kaavailtuja toimenpiteitä toteuttaa perussopimusten nojalla”. Romanian mukaan unionin tuomioistuin vahvisti sen sijaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin siitä, että kansallisen vähemmistön sisältävä alue ei voi kuulua erityisten etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten tai kielellisten ominaispiirteidensä kannalta järjestelmällisesti SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuihin ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin”. Romania päättelee tämän perusteella unionin tuomioistuimen katsoneen, että järjestäjien tarkoittama tämän suuntainen säädös ei voi perustua koheesiopolitiikkaa koskeviin perussopimuksen määräyksiin.

95      Toiseksi Romania väittää, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee komission tehneen arvioinnissaan yhden varauksen. Romanian mukaan tämä varaus viittaa siihen, että komission mukaan ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aihe ja tavoitteet eivät ole selkeät, eikä siitä ilmene selvästi myöskään se, millä tavalla kyseiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa antamalla SEUT 174–178 artiklaan perustuvia säädöksiä. Tällainen komission menettely ei ole asetuksen N:o 211/2011 mukainen. Romanian mukaan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätöksen on perustuttava aloitteen aiheen ja tavoitteiden yksityiskohtaiseen arviointiin, vaikka arviointi tapahtuisi teorian tasolla eikä konkretian tasolla. Tätä arviointia ei voida lykätä kansalaisaloitemenettelyn myöhempään vaiheeseen, kuten asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan mukaiseen vaiheeseen.

96      Romania väittää kantajan vastauksessa, jossa se käsittelee tarkemmin edellä tämän tuomion 95 kohdassa läpi käytyjä perusteluja, komission viitanneen ainoastaan pieneen osaan riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjien toimittamista tiedoista eli ilmoitettuun yleiseen laaja-alaiseen tavoitteeseen ja tulkinneen näin virheellisesti teorian tasolla tapahtuvaa arviointia, johon unionin tuomioistuin viittasi 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177). Romania väittää, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon sekä pakolliset tiedot että lisätiedot, joita järjestäjät olivat toimittaneet asetuksen N:o 211/2011 liitteen II mukaisesti, ja että tässä yhteydessä ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aiheen ja todellisten tavoitteiden virheetön yksilöiminen on ehdoton edellytys unionin toimivallan alan tai mahdollisesti annettavan unionin säädöksen oikeusperustan määrittämiselle.

97      Tarkemmin sanottuna Romania väittää, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite aiheutti tarpeen laatia määritelmä kansallisen vähemmistön sisältävän alueen käsitteelle sekä luettelo näistä alueista. Komission olisi pitänyt ottaa huomioon myös se, että ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen saattaminen unionin lainsäädännön osaksi edellytti yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26.5.2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 (EUVL 2003, L 154, s. 1) säädetyn tilastojärjestelmän muokkaamista kokonaan uusiksi sekä jäsenvaltioiden hallinnon järjestämistavan muuttamista vastaamaan sellaista uutta alueellista luokittelutapaa, jossa oli otettava huomioon etninen, uskonnollinen, kielellinen tai kulttuurinen kriteeri. Romanian mukaan jäsenvaltioiden hallinnon ja alueellisten rakenteiden järjestäminen kuuluu niiden yksinomaiseen toimivaltaan ja SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionilla on velvollisuus kunnioittaa jäsenvaltioiden valtiosääntöä.

98      Edellä esitettyjen väitteiden perusteella Romania päättelee, että riidanalainen päätös rikkoo asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

99      Komissio ja Unkari kiistävät Romanian väitteet.

100    Ennen kuin tarkastellaan nimenomaisesti väitteitä, jotka Romania esittää komissiota vastaan esillä olevassa kanneperusteessa, on kerrattava sen tutkimuksen ominaispiirteet, joka komission on suoritettava asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella.

101    Tältä osin on muistettava, että komission on tulkittava ja sovellettava ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintiedellytystä siten, että kansalaisaloite on helppo tehdä. Komissio voi siis evätä ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinnin edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla ainoastaan, jos ehdotettu kansalaisaloite ylittää selvästi – kun otetaan huomioon sen aihe ja tavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät järjestäjien toimittamista pakollisista tiedoista ja tarvittaessa lisätiedoista – komission toimivallan tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi (ks. edellä tämän tuomion 71 kohta).

102    Lisäksi tutkimus, joka komission on suoritettava asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, eroaa tutkimuksesta, joka komission on tehtävä saman asetuksen 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.

103    Asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella komission on tutkittava vain, voitaisiinko objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuina kyseisen kansalaisaloitteen yhteydessä ehdotettuja abstraktisti kaavailtuja toimenpiteitä toteuttaa perussopimusten nojalla. Komission tehtävänä ei ole tässä vaiheessa tarkastaa, että kaikista tosiseikoista, joihin vedotaan, on esitetty näyttö tai että aloitteen ja ehdotettujen toimenpiteiden taustalla olevat perustelut ovat riittävät (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 62 kohta).

104    Ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös edellyttää, että kansalaisaloitteesta tehdään ensin oikeudellinen arviointi, eikä tämä vaikuta komission siinä tiedonannossa tekemään arvioon, joka annetaan asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ja jossa esitetään komission lopullinen kanta siihen kysymykseen, aikooko komissio ehdottaa unionin säädöstä kyseisen kansalaisaloitteen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2018, One of Us ym. v. komissio, T-561/14, EU:T:2018:210, 77, 79 ja 117 kohta).

105    Edellä tämän tuomion 100–104 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella komissio voi evätä ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröinnin vain, jos se päätyy asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella suoritetun tutkimuksen yhteydessä toteamaan olevan täysin poissuljettua, että se voisi ehdottaa unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi. Jos komissio ei sen sijaan voi päätyä tähän toteamukseen, sillä on velvollisuus rekisteröidä ehdotettu kansalaisaloite.

106    Edellä tämän tuomion 105 kohdassa esitetyn päätelmän vahvistaa unionin tuomioistuimen esittämä täsmennys, jonka mukaan kansalaisaloitemekanismin erityinen lisäarvo ei koostu lopputuloksen varmuudesta vaan niistä keinoista ja mahdollisuuksista, joita sillä luodaan unionin kansalaisille panna vireille poliittinen keskustelu unionin toimielimissä ilman, että on tarpeen odottaa lainsäädäntömenettelyn käynnistymistä (ks. edellä tämän tuomion 51 kohta). Tästä täsmennyksestä ilmenee, että komission on rekisteröitävä ehdotettu kansalaisaloite, jotta siitä voidaan käydä rekisteröinnistä käynnistyvä poliittinen keskustelu toimielimissä, vaikka se epäilisi vahvasti, ettei ehdotettu kansalaisaloite kuulu sen toimivaltaan asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

107    Romanian esittämiä väitteitä on tarkasteltava edellä tämän tuomion 101–106 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella.

108    Edellä tämän tuomion 95–97 kohdassa esitetystä Romanian väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut ottanut huomioon kaikkia tietoja, jotka järjestäjät olivat toimittaneet ehdotetussa riidanalaisessa kansalaisaloitteessa, eikä komissio ollut yksilöinyt olennaisin osin virheettömästi kyseisen ehdotuksen sisältöä, on huomautettava aluksi, että oikeuskäytännön mukaan komission on otettava huomioon ehdotetun kansalaisaloitteen aihetta ja tavoitetta koskevat tiedot, jotka kansalaisaloitteen järjestäjien on asetuksen N:o 211/2011 liitteen II mukaisesti joko pitänyt toimittaa tai joita ne ovat voineet toimittaa, kun se suorittaa tutkimusta kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 51 ja 54 kohta). Lisäksi oikeuskäytännössä on täsmennetty, että kun kansalaisaloitteen järjestäjät toimittavat edellä mainitun asetuksen liitteen II mukaisesti ehdotuksensa liiteasiakirjalla tarkempia tietoja kansalaisaloitteen aiheesta, tavoitteista ja taustasta, kuten käsiteltävässä asiassa, komission on tutkittava nämä tiedot huolellisesti ja puolueettomasti (tuomio 12.9.2017, Anagnostakis v. komissio, C-589/15 P, EU:C:2017:663, 35 kohta).

109    Käsiteltävässä asiassa on huomautettava ensinnäkin, että komissio on yksilöinyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa asianomaisen ehdotuksen aiheen ja tavoitteet toistamalla tiedot, jotka järjestäjien on pitänyt toimittaa asetuksen N:o 211/2011 liitteen II mukaisesti (ks. edellä tämän tuomion 2 kohta).

110    Toiseksi on huomautettava, että SEUT 177 artikla, jonka komissio ilmoittaa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa niiden unionin säädösten mahdolliseksi oikeusperustaksi, jotka saatetaan antaa riidanalaisen kansalaisaloitteen jatkoksi, kuuluu määräyksiin, jotka ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät mainitsevat asetuksen N:o 211/2011 liitteen II mukaisesti ehdotetun toimen kannalta asiaankuuluvina määräyksinä.

111    Kolmanneksi on muistettava, että komissio rekisteröi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen ”sillä perusteella, että sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet”, ja ”edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen” (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta).

112    Edellä tämän tuomion 108–111 kohdassa esitetyt seikat, joita on tarkasteltu kaikkien ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjien toimittamien tietojen perusteella, osoittavat komission tutkineen 7.3.2019 annetun tuomion Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177, 62 kohta) mukaisesti objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuina abstraktisti kaavaillut ehdotetut toimenpiteet ja vain esittäneen olennaisin osin ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen aiheen ja tavoitteet sekä todenneen kyseisen ehdotuksen kuuluvan unionin koheesiopolitiikan soveltamisalaan. Tällä tavoin tarkasteltuna ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite on esitelty riidanalaisessa päätöksessä virheettömästi, eikä sen sisältöä voida todeta vääristellyn mitenkään.

113    Kuten Romania tuo esille, on totta, että riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät ovat tuoneet asetuksen N:o 211/2011 liitteen II mukaisesti toimittamiensa vapaaehtoisten lisätietojen yhteydessä esille, että riidanalaisen kansalaisaloitteen jatkoksi annettavan unionin säädöksen on sisällettävä etnisen tai kansallisen vähemmistön sisältävän alueen käsitteen määritelmä sekä luettelo näistä alueista. Järjestäjät ovat tuoneet esille myös, että asetuksessa N:o 1059/2003 tarkoitettuja alueita määritettäessä on otettava huomioon alueiden etniset, uskonnolliset, kielelliset tai kulttuuriset rajat.

114    Tämän perusteella on todettava, että kaikista järjestäjien toimittamista tiedoista ilmenee, että edellä tämän tuomion 113 kohdassa esitetyt seikat olivat järjestäjien mukaan keinoja, joilla voidaan saavuttaa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa kuvattu riidanalaisen kansalaisaloitteen tavoite. Tästä seuraa, että koska komissiolla oli asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvaa arviointia tehdessään oikeudellinen velvollisuus tutkia objektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuina abstraktisti kaavaillut ehdotetut toimenpiteet ilman, että se saattoi tarkastaa, oliko kaikista tosiseikoista, joihin vedotaan, esitetty näyttö tai olivatko ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen ja kyseisten toimenpiteiden taustalla olevat perustelut riittävät (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 62 kohta), on todettava, ettei ole osoitettu, ettei komissio olisi ottanut huomioon kaikkia ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen järjestäjien toimittamia tietoja, myös vapaaehtoisia lisätietoja, ja että komissio olisi vääristänyt kyseisen ehdotuksen sisältöä.

115    Lisäksi Romanian väite, jonka mukaan komissio oli tehnyt arvioinnissaan ”varauksen”, mikä on olennaisesti vastoin asetusta N:o 211/2011 (ks. edellä tämän tuomion 95 kohta), on hylättävä.

116    On nimittäin todettava, että menettely, jossa komissio rekisteröi ehdotetun riidanalaisen kansalaisaloitteen ”sillä perusteella, että sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, ja edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen”, on asetuksen N:o 211/2011 mukainen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on kyseistä menettelyä tulkinnut erityisesti 7.3.2019 annetussa tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177), koska – kuten edellä on jo huomautettu – komission on tulkittava ja sovellettava edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä rekisteröintiedellytystä siten, että kansalaisaloite on helppo tehdä. Komissio voi näin ollen tarvittaessa tehdä ehdotettuun kansalaisaloitteeseen ”rajauksen”, asettaa sille ”ehtoja” tai jopa rekisteröidä sen vain osittain, jotta kansalaisaloite olisi helppo tehdä, edellyttäen, että komissio noudattaa sille kuuluvaa perusteluvelvollisuutta eikä kyseisen ehdotuksen sisältö vääristy. Tällainen menettelytapa antaa näet komissiolle mahdollisuuden rekisteröidä ehdotetun kansalaisaloitteen tietyin ehdoin rekisteröinnin epäämisen sijaan, jotta asetuksella N:o 211/2011 tavoitellun päämäärän tehokas vaikutus säilyisi. Tähän päätelmään on päädyttävä sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon, että ehdotetun kansalaisaloitteen järjestäjät eivät ole välttämättä juristeja, joiden kirjallinen ilmaisu olisi täsmällistä ja jotka tuntisivat unionin toimivallan ja komission toimivallan. Lisäksi on huomattava, ettei Romanian väitettä, jonka mukaan varauksen tekeminen komission arvioinnissa viittaa siihen, että komissiolla on epäilyksiä ja avoimia kysymyksiä (ks. edellä tämän tuomion 95 kohta), ole näytetty toteen, ja lisäksi se on tehoton, sillä kuten edellä on jo huomautettu, tällaisten epäilyksien ja avointen kysymysten ei pitäisi estää komissiota rekisteröimästä ehdotettua riidanalaista kansalaisaloitetta.

117    Lisäksi kyseinen komission menettely voidaan selittää sillä, että komissiolla oli velvollisuus antaa ehdotetusta riidanalaisesta kansalaisaloitteesta uusi päätös 7.3.2019 annetun tuomion Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) johdosta ottamalla huomioon kaikki kyseisestä tuomiosta aiheutuvat seuraukset, kuten edellä tämän tuomion 85 kohdassa korostetaan.

118    Edellä tämän tuomion 108–117 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella tämän tuomion 95–97 kohdassa esitetty Romanian väite on hylättävä.

119    Edellä tämän tuomion 90–94 kohdassa esitetystä Romanian väitteestä, jonka mukaan SEUT 174–178 artikla eivät voi muodostaa pätevää oikeusperustaa ehdotetussa riidanalaisessa kansalaisaloitteessa tarkoitetulle unionin säädökselle, on muistutettava, että komissio on rekisteröinyt kyseisen ehdotuksen virhettä tekemättä (ks. edellä tämän tuomion 114–118 kohdassa esitetyt päätelmät) ”sillä perusteella, että sen tarkoituksena on, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet”, joten säädös voidaan antaa SEUT 177 artiklan perusteella (riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa).

120    SEUT 177 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään näet nimenomaisesti, että ”parlamentti ja neuvosto määrittelevät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla – – rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet”. SEUT 177 artikla sijoittuu EUT-sopimuksen kolmannessa osassa, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, olevaan XVIII osastoon, jonka otsikko on ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus”.

121    SEUT 4 artiklan 2 kohdan c alakohdasta ilmenee, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaetun toimivallan alaan. SEUT 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään EUT-sopimuksen kolmannen osan XVIII osaston määräyksissä.

122    Edellä mainittuun XVIII osastoon sijoittuvan SEUT 174 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi.

123    SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa määrätään seuraavaa:

”Asianomaisista alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin.”

124    Unionin tuomioistuin on tuonut esille, että SEUT 174 artiklassa kuvataan unionin koheesiopolitiikan tavoitteet yleisesti ja annetaan unionille laaja liikkumavara toimissa, joihin se voi ryhtyä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla, kun otetaan huomioon, että alueet, joita tällaiset toimet voivat koskea, ymmärretään laajasti (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 68 kohta).

125    Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että SEUT 174 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvä luettelo ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiv[istä]” alueista, on luonteeltaan ohjeellinen eikä tyhjentävä (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 69 kohta).

126    Edellä tämän tuomion 120–125 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, että unionilla on toimivaltaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla. Lisäksi muistutetaan, että SEUT 177 artiklassa määrätään säädösten antamisesta noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä, joka käynnistyy – kuten SEUT 289 artiklan 1 kohdassa täsmennetään – komission antaessa ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle.

127    Edellä esitetyn perusteella komissio saattoi todeta riidanalaisessa päätöksessä virhettä tekemättä, että ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite, siltä osin kuin sen tarkoituksena oli, että komissio antaa ehdotuksia säädöksiksi, joissa vahvistetaan rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, ja edellyttäen, että rahoitettavat toimet johtavat unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen, ei ylitä selvästi komission toimivaltaa asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tähän päätelmään on päädyttävä, kun huomioon otetaan unionin tuomioistuimen tekemä täsmennys, jonka mukaan se, kuuluuko kansalaisaloitteen yhteydessä ehdotettu toimenpide edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuun komission toimivaltaan, on lähtökohtaisesti ja pääosin kysymys, joka koskee kyseessä olevien perussopimusten määräysten tulkintaa ja soveltamista (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 61 kohta).

128    Kuten Romania lisäksi huomauttaa, on totta, että unionin tuomioistuin vahvisti 7.3.2019 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (C-420/16 P, EU:C:2019:177) arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki 10.5.2016 antamassaan tuomiossa Izsák ja Dabis v. komissio (T-529/13, EU:T:2016:282) ja jonka mukaan kansallisen vähemmistön sisältävien alueiden erityisistä etnisistä, kulttuurisista, uskonnollisista tai kielellisistä ominaispiirteistä ei voida katsoa, että ne merkitsisivät järjestelmällisesti kyseisten alueiden taloudelliselle kehitykselle haittaa suhteessa naapurialueisiin. Unionin tuomioistuin katsoikin, että sulkiessaan pois, että kansallisen vähemmistön sisältävä alue voisi erityisten etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten tai kielellisten ominaispiirteidensä kannalta järjestelmällisesti kuulua SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuihin ”vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin”, unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut asianmukaisesti kyseiseen määräykseen sisältyvää käsitettä ”asianomainen alue” (tuomio 7.3.2019, Izsák ja Dabis v. komissio, C-420/16 P, EU:C:2019:177, 70 ja 71 kohta).

129    Nämä unionin tuomioistuimen tekemät täsmennykset eivät kyseenalaista edellä tämän tuomion 127 kohdassa tehtyä päätelmää, jonka mukaan komissio ei ole tehnyt virhettä todetessaan, ettei ehdotettu riidanalainen kansalaisaloite ylittänyt selvästi komission toimivaltaa. Yhtäältä ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäätös ei näet vaikuta komission siinä tiedonannossa tekemään arvioon, joka annetaan asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ja jossa esitetään komission ”oikeudelliset ja poliittiset päätelmät” kansalaisaloitteesta, sekä toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa, ja sen perustelut näiden toimien toteuttamiselle, tai jos se ei aio toteuttaa toimia, niistä pidättymiselle, kuten edellä tämän tuomion 50 ja 104 kohdassa muistutetaan. Toisaalta, kuten komissio täsmentää vastineessaan, komissio voi kyseistä tiedonantoa laatiessaan tutkia tarpeen vaatiessa erityisesti tosiseikkojen perusteella, voivatko kansallisen vähemmistön sisältävän alueen ominaispiirteet vaikuttaa alueen taloudelliseen tai sosiaaliseen kehitykseen naapurialueisiin verrattuna, ja jos voivat, missä määrin, sekä edellyttävätkö taloudellisessa tai sosiaalisessa kehityksessä havaitut erot toimea taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi, ja jos edellyttävät, missä määrin.

130    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella edellä tämän tuomion 90–94 kohdassa esitetty Romanian väite ja siten myös esillä oleva kanneperuste on hylättävä. Näin ollen kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

131    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Romania on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

132    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Unkari vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Romania vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kornezov

Buttigieg

Kowalik-Bańczyk

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä marraskuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: romania.