Asia T-745/20
Symphony Environmental Technologies plc
ja
Symphony Environmental Ltd
vastaan
Euroopan parlamentti ym.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu ensimmäinen jaosto) 31.1.2024
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Ympäristö – Direktiivi (EU) 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden ja oxo-biohajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden välillä ei tehdä eroa – Vaikutustenarviointi – Yhdenvertainen kohtelu – Suhteellisuus
1. Tuomioistuinmenettely – Päätösten julkisuus – Unionin tuomioistuinten velvollisuus varmistaa oikeudenmukainen tasapaino päätösten julkisuuden ja henkilötietojen ja liikesalaisuuden suojaa koskevien oikeuksien välillä – Julkisten tietojen poistamista koskeva pyyntö – Hylkääminen
(SEUT 15 artikla)
(ks. 20, 22, 23 kohta)
2. Vahingonkorvauskanne – Itsenäisyys kumoamis- ja laiminlyöntikanteeseen nähden – Ulottuvuus
(SEUT 263 artiklan 4 kohta, SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 31 kohta)
3. Vahingonkorvauskanne – Kohde – Parlamentin ja neuvoston antamassa direktiivissä olevan säännöksen väitetysti aiheuttaman vahingon korvaaminen – Kanne, joka on nostettu myös komissiota vastaan – Komission esittämä oikeudenkäyntiväite, joka koskee sen tehtävää lainsäädäntömenettelyssä – Ei ole vaikutusta komissiota vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin kannalta
(SEUT 268 ja SEUT 294 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 5 artikla)
(ks. 32–38 kohta)
4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Rikkominen, johon unionin lainsäätäjä on syyllistynyt ympäristöasioiden alalla – Vaatimus siitä, että mainittu lainsäätäjä on rikkonut sille kyseisellä alalla annetun laajan harkintavallan rajoja selvällä ja vakavalla tavalla – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus
(SEUT 191 ja SEUT 192 artikla sekä SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 39–43, 114, 115, 250 kohta)
5. Ympäristö – Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentäminen – Direktiivi 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Unionin toimielimillä ei ole velvollisuutta antaa kyseistä kieltoa REACH-asetuksessa säädetyn rajoitusmenettelyn mukaisesti – Velvollisuutta odottaa Euroopan kemikaalivirastossa (ECHA) käynnissä olevan rajoitusmenettelyn tulosta ei ole
(SEU 14 artiklan 1 kohta, SEU 16 artiklan 1 kohta ja SEU 17 artiklan 2 kohta; SEUT 289 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 68–73 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 5 artikla)
(ks. 50–55 ja 59–65 kohta)
6. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin toimen lainmukaisuuden arvioiminen suhteessa toiseen hierarkkisesti samantasoiseen unionin toimeen – Toimi, jota ei ole annettu jälkimmäisen toimen nojalla – Säännöstä toisen säännöksen ensisijaisuudesta toiseen nähden ei ole – Tällaista arviointia ei voida suorittaa
(SEUT 289 artiklan 1 ja 3 kohta, SEUT 294 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2019/904)
(ks. 66–70 kohta)
7. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, käsite – Säännöksiä, joissa määrätään julkisesta kuulemisesta uusien kemikaalin valmistusta, käyttöä tai markkinoille saattamista koskevien rajoitusten käyttöönoton yhteydessä, ei sovelleta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 69 artiklan 6 kohdan a alakohta ja 71 artiklan 1 kohta)
(ks. 73–77 kohta)
8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Valmistelumenettely – Parlamentin, neuvoston ja komission välisessä toimielinten sopimuksessa tarkoitettu vaikutustenarviointi – Velvollisuutta saattaa kyseinen arviointi ajan tasalle lainsäädäntömenettelyä varten ei ole
(SEUT 192 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2019/904)
(ks. 87–92 kohta)
9. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Vaatimus siitä, että toimielimet ovat rikkoneet harkintavaltansa rajoja selvällä ja vakavalla tavalla – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettuja tuotteita koskeva kielto – Kielto perustuu kattavaan tieteelliseen arvioon kyseisen muovilajin aiheuttamista riskeistä – Kyse ei ole riittävän ilmeisestä rikkomisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 johdanto-osan 15 perustelukappale ja 5 artikla)
(ks. 116–120, 127–151, 201–209, 217–226, 234–241, 249 kohta)
10. Ympäristö – Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentäminen – Direktiivi 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettuja tuotteita koskeva kielto – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 5 artikla)
(ks. 254, 255, 258, 259, 262–269, 273, 274, 276, 278, 279 kohta)
11. Ympäristö – Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentäminen – Direktiivi 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettuja tuotteita koskeva kielto – Kielto ei koske perinteisestä muovista valmistettuja tai kompostoitavana markkinoitavia tuotteita – Tilanteet eivät ole rinnastettavissa – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 5 artikla)
(ks. 287–294, 300–304, 306–308 kohta)
12. Ympäristö – Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentäminen – Direktiivi 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettuja tuotteita koskeva kielto – Tällaista lisäainetta valmistavien ja kaupan pitävien yhtiöiden elinkeinovapauden ja teollis- ja tekijänoikeuksien rajoittaminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artikla, 17 artiklan 2 kohta ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/904 5 artikla)
(ks. 315–320 ja 325 kohta)
13. Ympäristö – Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentäminen – Direktiivi 2019/904 – Oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto – Hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettuja tuotteita koskeva kielto – Yhtiöiden, jotka saattavat tällaista lisäainetta markkinoille, omistusoikeutta ei ole loukattu
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla)
(ks. 322 ja 323 kohta)
14. Perusoikeudet – Perusoikeuskirja – Oikeus hyvään hallintoon – Ei voida soveltaa säädöksen valmistelumenettelyyn
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla)
(ks. 332 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu ensimmäinen jaosto, jonka käsiteltäväksi on saatettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne, toteaa, että oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, josta säädetään direktiivin 2019/904(1) 5 artiklassa, on SEUT 191 artiklan, jossa määrätään useita tavoitteita, periaatteita ja perusteita, joita unionin lainsäätäjän on noudatettava, kun se toteuttaa ympäristöpolitiikkaa, sekä suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen.
Kantajat, Symphony Environmental Technologies plc ja Symphony Environmental Ltd, ovat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneita yhtiöitä, joiden toimialana on tiettyjen erikoismuovituotteiden sekä näiden tuotteiden valmistuksessa käytettävien lisäaineiden ja väkevöitteiden(2) kehittäminen, tuotanto ja kaupan pitäminen.
Yksi kantajien tuottamista väkevöitteistä sisältää hapettumista edistävää lisäainetta, jonka ansiosta muovi, johon sitä on sekoitettu, voi kantajien mukaan hajota biologisesti paljon oxo-hajoavaa muovia(3) nopeammin. Tällaista lisäainetta sisältävä muovi, jota kantajat nimittävät oxo-biohajoavaksi, olisi näin ollen syytä erottaa oxo-hajoavasta muovista.
Näin ollen kantajat vaativat kanteessaan korvausta vahingosta, jonka ne katsovat kärsineensä direktiivin 2019/904 5 artiklassa säädetyn oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan kiellon seurauksena siltä osin kuin mainittu kielto koskee oxo-biohajoavaa muovia.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää seuraavien kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä: oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, on rikottu riittävän ilmeisellä tavalla, tästä on syntynyt tosiasiallista vahinkoa, ja väitetyn rikkomisen ja vahinkoa kärsineille henkilöille aiheutuneen vahingon välillä on olemassa syy-yhteys.
Ensimmäisen edellytyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien oikeussääntöjen mahdollisen riittävän ilmeisen rikkomisen on perustuttava siihen, että unionin lainsäätäjä on rikkonut selvällä ja vakavalla tavalla sen laajan harkintavallan rajoja, joka sillä on silloin, kun se käyttää SEUT 191 ja SEUT 192 artiklan mukaista toimivaltaansa ympäristöasioissa. Tämän harkintavallan käyttö edellyttää yhtäältä sitä, että unionin lainsäätäjä ennakoi ja arvioi luonteeltaan monitahoista ja epävarmaa ekologista, tieteellistä, teknistä ja taloudellista kehitystä ja toisaalta vertailee ja sovittelee SEUT 191 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita, periaatteita ja intressejä.
Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo SEUT 191 artiklan osalta ensinnäkin, etteivät parlamentti, neuvosto ja komissio (jäljempänä kyseiset kolme toimielintä) ole syyllistyneet ilmeiseen arviointivirheeseen silloin, kun ne ovat antaneet hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista(4) valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan kiellon, koska niillä on ollut käytettävissä mahdollisimman kattava tieteellinen arvio riskeistä, joita kyseinen muovilaji aiheuttaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Direktiivin 2019/904(5) mukaan asianomainen kielto on perusteltu, koska kyseinen muovi ei ole aidosti biohajoavaa, koska se ei ole kompostoitavaa, koska se vaikuttaa kielteisesti perinteisten muovien kierrätykseen ja koska se ei tuota todistettua ympäristöhyötyä.
Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi ei ole aidosti biohajoavaa, voidaan todeta, että tieteellisissä tutkimuksissa, jotka olivat kyseisten kolmen toimielimen käytettävissä direktiivin 2019/904 laatimisen ja antamisen aikaan, osoitetaan, että kyseisen muovin saavuttama biohajoamisaste on alhainen tai jopa olematon, olipa muovi luontaisissa olosuhteissa, kaatopaikalla tai meriympäristössä. Mainittujen tutkimusten mukaan tyydyttävä biohajoamisaste on saavutettu ainoastaan laboratoriokokeissa eikä koskaan todellisissa olosuhteissa. Ympäristöolosuhteet kuitenkin vaihtelevat, ja sen takia on vaikea arvioida, miten paljon aikaa tarvitaan ja miten hyvin muovin on täytynyt pilkkoutua, jotta tämän muovilajin biohajoaminen on mahdollista.
Toiseksi lainsäädäntömenettelyn aikana käytettävissä olleista tieteellisistä tiedoista käy ilmi, ettei hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi sovellu minkäänlaiseen kompostointiin.(6) Kyseinen muovi ei täytä erilaisia teolliseen kompostointiin tai kotitalouskompostointiin liittyviä standardeja eikä standardeja, jotka koskevat kompostoinnin avulla hyödynnettäviä pakkauksia, koska sen biohajoaminen kestää liian kauan ja koska prosessista syntyvät muovinpalaset voivat heikentää kompostin laatua tai jopa levittäytyä ympäristöön. Lisäksi se, että laboratoriossa on saavutettu tietty biohajoamisaste, ei tarkoita, että sama aste saavutetaan samassa ajassa todellisissa olosuhteissa.
Kolmanneksi sen väitteen osalta, jonka mukaan hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi vaikuttaa kielteisesti perinteisten muovien kierrätykseen, niistä tieteellisistä tutkimuksista, joita kyseiset kolme toimielintä kertovat käyttäneensä direktiivin 2019/904 antamisen yhteydessä, ilmenee, etteivät uudelleenkäsittelyä harjoittavat yritykset pysty tällä hetkellä käytettävissä olevalla tekniikalla tunnistamaan hapettumista edistävää lisäainetta sisältävää muovia ja erottamaan sitä muista muoveista, joten se joudutaan kierrättämään yhdessä perinteisen muovin kanssa. Hapettumista edistävien lisäaineiden esiintyminen uusiomateriaalissa nopeuttaa sen hajoamista ja vaikuttaa siten kielteisesti kierrätysmuovin markkinointimahdollisuuksiin, laatuun ja hintaan. Tässä yhteydessä todetaan, että vaikka kierrätysmuovin laadun heikkeneminen voitaisiin joissain tapauksissa välttää stabilointiaineita käyttämällä, tarvittavan stabilointiaineiden määrän määrittäminen olisi kuitenkin vaikeaa, sillä se riippuu käytetyn hapettumista edistävän lisäaineen pitoisuudesta ja lajista.
Neljänneksi direktiivin 2019/904 antamisajankohtana käytettävissä olleet tiedot eivät osoita, että hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi tuottaisi todistettua ympäristöhyötyä.
Muistutettuaan siitä laajasta harkintavallasta, joka unionin lainsäätäjällä on silloin, kun se määrittää kehittyvän ja monitahoisen tekniikan osalta niiden toimenpiteiden luonnetta ja ulottuvuutta, joihin se ryhtyy, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevalla kiellolla loukata suhteellisuusperiaatetta. Yhtäältä kyseisellä kiellolla voidaan toteuttaa direktiivin 2019/904 ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua koskeva tavoite, kun otetaan huomioon hapettumista edistävää lisäainetta sisältävän muovin aiheuttamat riskit. Toisaalta kyseisellä kiellolla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, sillä yhdelläkään kantajien ehdottamista vaihtoehdoista ei voitaisi varmistaa tavoitteen toteutumista. Kyseistä kieltoa ei voida myöskään pitää suhteettomana sen vuoksi, ettei siihen ole annettu siirtymäaikaa, kun huomioidaan erityisesti se, että toimenpiteen kohteena olevan muovin käyttötarkoitukset ovat melko yksinkertaisia. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi jälleen, että ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu on niin tärkeää, että sillä voidaan oikeuttaa tietyille toimijoille aiheutuvat epäedulliset taloudelliset seuraukset, jotka voivat olla huomattaviakin.
Kyseiset kolme toimielintä eivät ole loukanneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta silloin, kun ne kielsivät hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen mutta eivät kieltäneet perinteisestä muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, eivätkä ”kompostoitavana” markkinoitavasta muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista.
Ensinnäkään ei voida katsoa, että hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistetut tuotteet olisivat tilanteessa, joka voitaisiin rinnastaa perinteisestä muovista valmistettujen tuotteiden, joiden markkinoille saattamista direktiivissä 2019/904 ei kielletä, lukuun ottamatta yhdeksää kertakäyttöistä tuotetta, tilanteeseen. Yhtäältä ennen direktiivin 2019/904 antamista käytettävissä olleen tieteellisen riskinarvioinnin perusteella ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi on ainakin tietyiltä osin, jotka liittyvät muun muassa sen kierrätykseen ja biohajoamiseen kaatopaikalla, perinteistä muovia ongelmallisempi muovilaji. Tältä osin hapettumista edistävää lisäainetta sisältävän muovin perinteistä muovia nopeammalla pilkkoutumisella voi olla suurempi kielteinen vaikutus ympäristöön, koska se keskittyy lyhyemmälle ajanjaksolle. Toisaalta on otettava huomioon direktiivin 2019/904 tavoite, erityisesti tiettyjen muovituotteiden ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten ehkäiseminen ja vähentäminen keskittämällä toimet sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Tämän tavoitteen valossa kyseisten kahden muovilajin ei voida katsoa olevan toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Perinteisestä muovista valmistetuista kertakäyttötuotteista, joiden markkinoille saattaminen direktiivissä 2019/904 kielletään,(7) on todettava, ettei niiden voida katsoa olevan, kun otetaan huomioon direktiivin tavoite, tilanteessa, joka olisi rinnastettavissa hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistettujen tuotteiden tilanteeseen.
Toiseksi hapettumista edistävää lisäainetta sisältävästä muovista valmistetut tuotteet ja ”kompostoitavana” markkinoitavasta muovista valmistetut tuotteet eivät myöskään ole toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Yhtäältä kyseiset kolme toimielintä ovat voineet katsoa ilmeiseen arviointivirheeseen syyllistymättä, että on olemassa riski siitä, että hapettumista edistävää lisäainetta sisältävä muovi ei ole kompostoitavaa, ja toisaalta ”kompostoitavana” markkinoitavasta muovista valmistetut tuotteet eivät kuulu direktiivin 2019/904 tarkoituksen eivätkä sen tavoitteen piiriin.
Erityisesti näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajien kanteen kokonaisuudessaan.