Language of document : ECLI:EU:T:2022:603

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

5 päivänä lokakuuta 2022 (*)

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Sairausloma – Perusteettomat poissaolot – Työsopimuksen päättäminen ilman irtisanomisaikaa – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artikla – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohta – Vastuu

Asiassa T‑618/21,

WV, edustajanaan asianajajat L. Levi ja A. Champetier,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT), asiamiehenään M. Garnier, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos sekä tuomarit L. Truchot (esittelevä tuomari) ja M. Sampol Pucurull,

kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,

ottaen huomioon menettelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon 7.7.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja WV vaatii SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen (CdT) (jäljempänä Euroopan unionin elinten käännöskeskus) johtajan 26.11.2020 tekemän päätöksen, jolla hänen määräaikainen työsopimuksensa päätettiin ilman irtisanomisaikaa (jäljempänä riidanalainen päätös), sekä tarvittaessa hänen oikaisuvaatimuksensa hylkäämisestä 17.6.2021 tehdyn päätöksen (jäljempänä oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehty päätös) ja toisaalta määräämään korvausta vahingosta, jota hän väittää aiheutuneen näistä päätöksistä.

 Riidan tausta

2        Euroopan unionin elinten käännöskeskus otti kantajan palvelukseensa 1.11.1997. Hän teki 16.12.2004 määräaikaisen työsopimuksen. Kantaja jäi palkalliselle sairauslomalle ajanjaksoksi 23.7.2019–15.11.2019. Euroopan unionin elinten käännöskeskus katsoi hänen poissaolonsa olleen ajanjakson 18.11.2019–7.2.2020 aikana perusteeton. Euroopan unionin elinten käännöskeskus hyväksyi sitä vastoin poissaolot 8.2.–10.4.2020 ja 29.4.–4.5.2020 perustelluiksi. Kantajan poissaoloja pidettiin 5.5.2020 lukien perusteettomina.

3        Sen jälkeen kun kantaja ja Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen lukuun toimiva Euroopan komission työterveysyksikkö olivat 4.5.2020 pitäneet etätapaamisen, tämä työterveysyksikkö totesi, että kantaja oli kykenevä palaamaan tehtäviinsä puolipäiväisesti yhden kuukauden ajaksi 5.5.2020 lukien. Työterveysyksikkö ilmoitti kantajalle, että hänellä oli mahdollisuus pyytää toimielimestä riippumattoman lääkärin lausuntoa. Viimeksi mainittu esitti tällaisen pyynnön seuraavana päivänä Euroopan unionin virkamieheen sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 59 artiklan 1 kohdan viidennen alakohdan nojalla.

4        Koska toimielimestä riippumaton lääkäri totesi, että kantaja ei ollut ollut läsnä tapaamisissa, joita oli järjestetty tällaisen riippumattoman lääkärin lausunnon saamiseen liittyvää menettelyä varten, hän pysytti komission lääketieteellisen yksikön päätöksen. Euroopan unionin elinten käännöskeskus katsoi näin ollen, että kantajan poissaolo 5.5.2020 alkaneen ajanjakson aikana oli ollut perusteeton. Kantajalle ilmoitettiin tästä Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajan 31.7.2020 päivätyllä kirjeellä.

5        Kantajan asianajaja vaati 10.8.2020 päivätyllä kirjeellä, että kantaja siirrettäisiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän ilmoitti, että kun otettiin huomioon kantajan terveydentila, paluuta normaaliin tilanteeseen ei ollut odotettavissa lähitulevaisuudessa.

6        Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtaja hylkäsi 14.9.2020 päivätyllä kirjeellään kantajan vaatimuksen hänen siirtämisestään työkyvyttömyyseläkkeelle. Kantajalle ilmoitettiin niin ikään siitä, että kun otettiin huomioon muun muassa se, että hän oli ollut perusteettomasti poissa 5.5.2020 lukien, hänen ilmoituksensa, jonka mukaan hän ei kyennyt palaamaan tehtäviinsä, vastaamattomuus Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen kolmeen kirjeeseen, jotka oli lähetetty 7.5.2020 ja 7.8.2020 välisenä aikana, ja yksikön etu, Euroopan unionin elinten käännöskeskus harkitsi soveltavansa Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot) 48 artiklan b alakohtaa irtisanoakseen hänen ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen. Euroopan unionin elinten käännöskeskus kehotti häntä esittämään huomautuksensa.

7        Kantajan asianajaja viittasi 14.10.2020 päivätyssä kirjeessään Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen johtajan 14.9.2020 päivättyyn kirjeeseen esittäessään Euroopan unionin elinten käännöskeskukselle kantajan huomautukset muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan mahdollisesta soveltamisesta.

8        Riidanalainen päätös, jolla päätettiin kantajan palvelussuhde ilman irtisanomisaikaa 31.12.2020 lukien, tehtiin 26.11.2020 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan nojalla.

9        Kantaja teki 26.2.2021 oikaisuvaatimuksen riidanalaisesta päätöksestä.

10      Euroopan unionin elinten käännöskeskus johtaja hylkäsi oikaisuvaatimuksen 17.6.2021.

 Asianosaisten vaatimukset

11      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää riidanalaisen päätöksen

–        kumoaa tarvittaessa oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen

–        velvoittaa Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen korvaamaan aineelliset vahingot ja maksamaan 15 000 euron korvauksen henkisestä kärsimyksestä

–        velvoittaa Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12      Euroopan unionin elinten käännöskeskus vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

13      Kantaja on esittänyt kumoamisvaatimuksia ja vahingonkorvausvaatimuksia.

 Kumoamisvaatimukset

14      Kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen sekä tarvittaessa oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista.

15      Aluksi on muistutettava kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehty päätös on tarvittaessa kumottava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamisvaatimuksista, jotka on muodollisesti kohdistettu oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, seuraa, että päätös, josta oikaisuvaatimus on tehty, saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos kumoamisvaatimuksilla ei ole sellaisenaan itsenäistä sisältöä (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 35 kohta oikeustapausviittauksineen).

16      Koska oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä tässä tapauksessa ainoastaan pysytetään riidanalainen päätös, jolla kantajan palvelussuhde on päätetty ilman irtisanomisaikaa, oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä. Niistä ole siten tarpeen lausua erikseen, vaikka riidanalaisen päätöksen laillisuutta tutkittaessa on otettava huomioon oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä esitetyt perustelut, koska näiden perustelujen oletetaan vastaavan riidanalaisen päätöksen perusteluja (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 36 kohta oikeustapausviittauksineen).

17      Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi kolme perustetta, joista ensimmäinen koskee riidanalaisen palvelukseenottamisesta tehdyn sopimuksen irtisanomisesta tehdyn päätöksen virheellistä oikeusperustaa, toinen sitä, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus ei ole saattanut työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi sitä, että se on irtisanonut riidanalaisen palvelukseenottamisesta tehdyn sopimuksen punnitsematta kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja ja olosuhteita kantajan etuun nähden, ja että perustelut ovat ristiriitaisia, ja kolmas kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.

18      Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteensa yhteydessä, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohta ei voi olla hänen ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen irtisanomista koskevan päätöksen perusteena, koska hän ei ollut riidanalaisen päätöksen tekemispäivänä palkallisella sairauslomalla vaan Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen mukaan perusteettomasti poissa, joten hän ei ollut ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksena irtisanomispäivänä tilanteessa, jossa hänen palkallinen sairauslomansa olisi päättynyt muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklassa, johon viitataan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa, tarkoitetulla tavalla.

19      Jos oletettaisiin, että kantaja oli ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen irtisanomispäivänä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklassa tarkoitetulla palkallisella sairauslomalla, tässä säännöksessä ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa vahvistetut edellytykset eivät olisi myöskään täyttyneet. Koska kantaja on näet työskennellyt 22 vuoden ajan Euroopan unionin elinten käännöskeskuksessa, hänen palkallisen sairauslomansa keston olisi pitänyt vastata hänen palvelussuhteensa kestoa, eikä hänen palvelussuhdettaan olisi saanut päättää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla ennen tämän määräajan päättymistä.

20      Kantaja lisää lopuksi, että jos Euroopan unionin elinten käännöskeskus olisi halunnut määrätä hänelle seuraamuksen, sen olisi pitänyt aloittaa kurinpitomenettely häntä kohtaan eikä soveltaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklaa ja 48 artiklan b alakohtaa.

21      Euroopan unionin elinten käännöskeskus muistuttaa katsoneensa, että kantajan poissaolo oli ollut perusteeton 5.5.2020 lukien ja että kantaja on jatkuvasti väittänyt, ettei hänen terveydentilansa mahdollistanut hänen palaamistaan tehtäviinsä.

22      Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen mukaan kantaja oli käyttänyt sairauslomaa koskevat oikeutensa loppuun sen vuoksi, että kuten ilmenee henkilöstösääntöjen 59 artiklasta, johon viitataan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklassa, vain perustellut poissaolojaksot voivat antaa oikeuden sairauslomaan. Palkalliselle sairauslomalle vahvistettu määräaika olisi siis päättynyt kantajan osalta.

23      Riippumatta määräajoista, jotka koskevat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan mukaisen sairauslomaa koskevan oikeuden päättymistä, kantaja oli näet omalla käytöksellään käyttänyt loppuun tästä säännöksestä johtuvat oikeutensa, koska hänen poissaolonsa oli nyt perusteeton. Kantaja ei näin ollen voi väittää, että hänen oikeutensa olisi pitänyt päättyä hänen palvelussuhteensa kestoa vastaavan 22 vuoden ajanjakson lopussa, vaikka hänen poissaolonsa ei enää antanut oikeutta sairauslomaan.

24      Euroopan unionin elinten käännöskeskus vetoaa myös siihen, että koska kantajan palkallinen sairausloma oli päättynyt, mikä on oikeuden päättymisen edellytys, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan soveltamista ei voitu poissulkea sen vuoksi, että kantaja ei ollut tällaisella sairauslomalla riidanalaisen päätöksen tekohetkellä. Lisäksi pitkä ajanjakso, joka oli kulunut kantajan perusteettoman poissaolon alkamisesta 5.5.2020 riidanalaisen päätöksen tekemiseen, on perusteltavissa toimielimestä riippumattoman lääkärin lausunnon pyytämistä koskevan menettelyn eri vaiheilla ja Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen halulla antaa kantajalle enemmän aikaa huomautustensa esittämiseen.

25      Euroopan unionin elinten käännöskeskus korostaa lopuksi ilmoittaneensa huolellisuusvelvoitteen mukaisesti kantajalle useita kertoja hallinnon halusta ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka olisivat sekä hänen hyvinvointinsa että yksikön edun mukaisia. Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen yritykset jäivät kuitenkin vaille vastausta kantajan taholta, joten hän ei ollut noudattanut velvoitettaan toimia yhteistyössä Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen kanssa.

26      Tämän kanneperusteen yhteydessä on ratkaistava, kykenikö Euroopan unionin elinten käännöskeskus tähän asiaan liittyvissä olosuhteissa nojautumaan riidanalaisessa päätöksessä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohtaan irtisanoakseen kantajan ottamisesta palvelukseen tehdyn sopimuksen.

27      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa säädetään, että ”toimielin voi irtisanoa sekä toistaiseksi että määräajaksi tehdyn sopimuksen palvelukseenottamisesta ilman irtisanomisaikaa: – – jos muuhun henkilöstöön kuuluva ei voi enää jatkaa tehtäviensä hoitoa [muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen] 16 artiklassa säädetyn palkallisen sairasloman päätyttyä”.

28      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisessa alakohdassa säädetään, että ”henkilöstösääntöjen 59 artiklassa säädetty palkallinen sairausloma voi kuitenkin olla enintään kolme kuukautta tai väliaikaisen toimihenkilön palveluksessaoloajan pituinen, jos se on pidempi kuin kolme kuukautta. Kyseinen loma ei voi kestää pidempään kuin asianomaisen henkilön työsopimus”.

29      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisesta alakohdasta ja 48 artiklan b alakohdasta ilmenee siis, että toimihenkilön palvelukseenottamisesta tehty sopimus voidaan irtisanoa, jos kaksi edellytystä täyttyy, eli kun palkalliselle sairauslomalle vahvistettu määräaika ylittyy eikä toimihenkilö pysty palaamaan tehtäviinsä kyseisen määräajan päätyttyä (tuomio 11.6.2019, TO v. AEE, T‑462/17, ei julkaistu, EU:T:2019:397, 56 kohta).

30      Palkallista sairauslomaa varten vahvistetun määräajan ylittymistä koskevasta ensimmäisestä edellytyksestä on muistutettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa mainittu palkallinen sairausloma, jonka päättyessä on arvioitava toimihenkilön mahdollisuutta palata tehtäviinsä, ja, mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole, palvelukseenottamisesta tehty sopimus voidaan päättää ilman irtisanomisaikaa, on muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettu sairausloma.

31      Kuten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdasta ja 16 artiklan toisesta alakohdasta ilmenee yhdessä luettuina, toimihenkilön palvelukseenottamisesta tehty sopimus voidaan päättää ilman irtisanomisaikaa hänen palkallisen sairauslomansa päättyessä siinä tapauksessa, että tämä loma ylittää joko kolmen kuukauden määräajan tai asianomaisen toimihenkilön palvelussuhteen keston, jos viimeksi mainittu on pidempi.

32      Irtisanoessaan kantajan ottamisesta palvelukseen tehdyn sopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan nojalla Euroopan unionin elinten käännöskeskus oli velvollinen tarkistamaan, että tämä edellytys täyttyi.

33      Euroopan unionin elinten käännöskeskus korosti ensin riidanalaisessa päätöksessä, sellaisena kuin se oli täydennettynä oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä, että kantaja ei pystynyt palaamaan tehtäviinsä palkallisen sairauslomansa päättyessä, minkä jälkeen se totesi kantajan käyttäneen loppuun muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklaan perustuvat oikeutensa palkalliseen sairauslomaan, koska ainoastaan perustellut poissaolokaudet voivat antaa oikeuden tällaiseen lomaan, kuten ilmenee henkilöstösääntöjen 59 artiklasta, johon viitataan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklassa, ja hänen poissaolonsa oli nyt perusteeton. Euroopan unionin elinten käännöskeskus päätteli tästä, että kantaja oli käyttäytymisellään aiheuttanut ”oikeuden päättymisen aivan erityisellä tavalla”. Se lisäsi, että kantaja ei voinut näissä olosuhteissa väittää, että oikeuden olisi pitänyt päättyä hänen palvelussuhteensa kestoa eli 22 vuoden ajanjaksoa vastaavan ajanjakson lopussa, vaikka hänen poissaolonsa ei antanut enää oikeutta sairauslomaan.

34      Kun riidanalaista päätöstä luetaan oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä esitettyjen lisätäsmennysten valossa, siitä ilmenee Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen katsoneen, että se, että kantajan poissaolot olivat perusteettomia sillä hetkellä, jona tehtiin päätös hänen ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen irtisanomisesta, antoi sille luvan ryhtyä sopimuksen irtisanomiseen sillä perusteella, että nämä perusteettomat poissaolot olivat johtaneet hänen oikeuksiensa lakkaamiseen, koska kantajan palkallisen sairauslomaa koskevat oikeudet oli sen vuoksi käytetty loppuun. Vaikuttaa siis siltä, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus on katsonut, että koska kantajan perusteettomat poissaolot lakkauttivat hänen oikeutensa palkalliseen sairauslomaan, ne vapauttivat sen tarkistamasta, täyttyikö edellytys, joka liittyi kantajalle myönnettyä palkallista sairauslomaa varten vahvistetun määräajan ylittymiseen.

35      On muistutettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa, johon riidanalainen päätös perustuu, viitataan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisen alakohdan säännöksiin, joissa vahvistetaan tämä viimeksi mainittu edellytys, ja todettava, että missään näistä säännöksistä ei vahvisteta, että päätös työsopimuksen päättämisestä ilman irtisanomisaikaa voitaisiin tehdä tarkistamatta ensin asianomaiselle toimihenkilölle muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisessa alakohdassa vahvistettujen yksityiskohtaisten säännösten nojalla myönnetyn palkallisen sairausloman osalta vahvistetun määräajan ylittymistä. Mistään näistä säännöksistä sen enempää kuin henkilöstösääntöjen 59 artiklastakaan, jossa vahvistetaan muun muassa oikeudellinen järjestely, jota sovelletaan sairauslomaan ja perusteettomiin poissaoloihin, ei myöskään ilmene, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artiklan toisen alakohdan mukaista palkallista sairauslomaa varten vahvistetun määräajan ylittymistä koskevan edellytyksen tarkistaminen voitaisiin korvata toteamalla nämä poissaolot, mikäli poissaolo on ollut perusteeton riidanalaisen palvelukseenottamisesta tehdyn sopimuksen irtisanomisen ajankohtana sekä ennen tätä päivämäärää. Tästä seuraa, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus on soveltanut riidanalaisessa päätöksessä perusteetonta poissaoloa koskevaa edellytystä, josta ei säädetä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdassa eikä 16 artiklan toisessa alakohdassa.

36      Tästä seuraa, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus on päättänyt kantajan määräaikaisen palvelussuhteen tarkistamatta, että näissä säännöksissä vahvistettu ensimmäinen edellytys täyttyi.

37      Toisesta edellytyksestä, joka liittyy siihen, että toimihenkilö ei kykene palaamaan tehtäviinsä palkallista sairauslomaa varten vahvistetun määräajan päättyessä, on todettava, että kantajan asianajajan 10.8.2020 päivätyssä kirjeessä, joka on osoitettu Euroopan unionin elinten käännöskeskukselle, täsmennetään, että ”asiantuntijat, joiden vastaanotolla [kantaja] oli käynyt – sekä häntä hoitanut lääkäri että hänen psykiatrinsa – eivät uskoneet paluuseen normaaliin tilanteeseen lähitulevaisuudessa”. Kantajan asianajaja vaati myös samassa kirjeessä hänen siirtämistään työkyvyttömyyseläkkeelle.

38      Tähän on lisättävä, että kantajan asianajajan 14.10.2020 päivätyssä kirjeessä, joka oli osoitettu Euroopan unionin elinten käännöskeskukselle, todettiin, että erikoislääkäri, jonka vastaanotolla kantaja oli käynyt, ”on niin ikään vahvistanut useissa todistuksissa, että [kantajan] tila oli sellainen, ettei hän pystynyt palaamaan tehtäviinsä”.

39      Näistä kirjeistä ilmenee kantajan myöntäneen, että hän ei kyennyt palaamaan tehtäviinsä, minkä Euroopan unionin elinten käännöskeskus otti huomioon riidanalaisessa päätöksessä toistaessaan näiden kirjeiden sisällön.

40      Koska päivämäärä, jona tämä mahdottomuus palata tehtäviin olisi pitänyt todeta, ajoittuu kuitenkin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohdan mukaan myöhemmäksi kuin palkalliselle sairauslomalle vahvistettu määräaika, jota, kuten edellä 36 kohdassa on todettu, Euroopan unionin elinten käännöskeskus ei ollut arvioinut, toisen edellytyksen ei voida todeta täyttyneen.

41      Näin ollen on todettava, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus on tehdessään riidanalaisen päätöksen rikkonut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan b alakohtaa ja 16 artiklan toista alakohtaa.

42      Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen peruste on hyväksyttävä. Tästä syystä riidanalainen päätös on kumottava, ilman että toisen ja kolmannen perusteen tutkiminen olisi tarpeen.

 Vahingonkorvausvaatimukset

43      Kantaja vaatii korvausta yhtäältä aineellisesta vahingosta ja toisaalta henkisestä kärsimyksestä, joita hänelle on hänen mukaansa aiheutunut.

44      On muistettava, että henkilöstöasioissa Euroopan unioni on velvollinen korvaamaan vahingot, joita sen toimielimet, laitokset ja muut elimet tai niiden toimihenkilöt ovat aiheuttaneet hoitaessaan tehtäviään. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näissä asioissa unionin vastuun syntyminen edellyttää useiden edellytysten täyttymistä, eli arvostellun toimielimen, laitoksen tai muun elimen taikka niiden toimihenkilöiden menettelytavan on oltava lainvastaista, aiheutuneen vahingon on oltava tosiasiallista ja väitetyn menettelytavan ja väitetyn vahingon välillä on oltava syy-yhteys. Nämä kolme edellytystä ovat päällekkäisiä, joten jos yksi niistä ei täyty, unionin ei voida todeta olevan korvausvastuussa (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 97 kohta oikeustapausviittauksineen).

45      Hallinnon lainvastaista menettelytapaa koskevasta edellytyksestä on muistutettava, että oikeuskäytännöstä seuraa, että kun unioni toimii työnantajana, sillä on laajempi vastuu, joka ilmenee velvollisuutena korvata henkilöstölleen vahingot, jotka ovat aiheutuneet unionin työnantajan ominaisuudessa toteuttamista lainvastaisista menettelyistä (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 98 kohta oikeustapausviittauksineen).

46      Vahingon tosiasiallisuutta koskevan edellytyksen osalta unionin vastuu voi syntyä vain silloin, jos kantajalle on todellisuudessa aiheutunut tosiasiallista ja varmaa vahinkoa. Kantajan tehtävänä on esittää unionin tuomioistuimelle todisteita, joiden perusteella tällaisen vahingon olemassaolo ja laajuus voidaan todeta (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 99 kohta oikeustapausviittauksineen).

47      Unionin vastuun syntymiseksi edellytettyä syy-yhteyttä koskevan edellytyksen osalta edellytetään, että osoitetaan suora ja varma syy-yhteys unionin toimielimen lainvastaisen menettelytavan ja väitetyn vahingon välillä. Arvostellun menettelytavan on siis oltava väitetyn vahingon ratkaiseva syy (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 100 kohta oikeustapausviittauksineen).

48      Kantajan vahingonkorvausvaatimustensa tukemiseksi esittämiä väitteitä on tutkittava näiden seikkojen kannalta.

 Aineellinen vahinko

49      Kantaja vaatii vahingonkorvaustensa tueksi, että hänen palkkansa on maksettava siitä lukien, kun hänen ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen irtisanominen tuli voimaan 31.12.2020, siihen päivämäärään saakka, jona riidanalainen päätös kumotaan.

50      Hän lisää, ettei hän vaadi palaamista tehtäviinsä terveydentilansa vuoksi, vaan vaatii työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista.

51      Euroopan unionin elinten käännöskeskus esittää yhtäältä, että unionin korvausvastuun syntymistä koskevat edellytykset eivät täyty, ja toisaalta, että työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva vaatimus tarkoittaa, että unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan osoittamaan sille kehotus, mitä se ei voi tehdä.

52      Vahingon tosiasiallisuutta koskevan edellytyksen osalta on ratkaistava, aiheuttiko Euroopan unionin elinten käännöskeskus irtisanoessaan laittomasti kantajan ottamisesta palvelukseen tehdyn sopimuksen hänen vahingokseen ansionmenetyksen, joka vastaa sen palkan määrää, joka häneltä on evätty 31.12.2020 lukien eli päivämäärästä, jona hänen työsopimuksensa irtisanominen tuli voimaan.

53      Tässä yhteydessä on todettava, että kantaja oli perusteettomasti poissa 5.5.2020 lukien, mitä hän ei kiistä. Hän ei siis ole saanut palkkaa tästä päivämäärästä lukien. Tästä seuraa, että ei ole osoitettu, että kantajalle olisi tosiasiallisesti aiheutunut väitettyä vahinkoa.

54      Kun otetaan huomioon hänen perusteeton poissaolonsa, jonka vuoksi hän on menettänyt palkkansa 5.5.2020 lukien, vaatimus kantajalle päivämäärästä 31.12.2020 eli hänen ottamisestaan palvelukseen tehdyn sopimuksen irtisanomisen voimaantulosta lukien aiheutuneen aineellisen vahingon korvaamisesta on näin ollen hylättävä.

55      Työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevasta vaatimuksesta on todettava, että kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta osoittamaan kehotuksen Euroopan unionin elinten käännöskeskukselle. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu laillisuusvalvonnan osalta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole toimivaltainen osoittamaan kehotuksia hallinnolle (ks. tuomio 2.2.2022, LU v. EIP, T‑536/20, ei julkaistu, EU:T:2022:40, 30 kohta oikeustapausviittauksineen).

56      Tämä vaatimus on näin ollen hylättävä.

 Henkinen kärsimys

57      Kantaja vaatii korvausta henkisestä kärsimystä, jota hän väittää itselleen aiheutuneen siitä, että hänen ottamisestaan palvelukseen tehty sopimus on irtisanottu riidanalaisella päätöksellä aloittamatta työkyvyttömyysmenettelyä, ja arvioi vahingon suuruudeksi 15 000 euroa. Hän väittää, että Euroopan unionin elinten käännöskeskus, joka tiesi hänen terveydentilansa, on pahentanut hänen masennustaan ja ahdistustaan tehdessään riidanalaisen päätöksen.

58      Euroopan unionin elinten käännöskeskus kiistää tämän perustelun oikeellisuuden.

59      Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainvastaisen päätöksen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen korvaus ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota tästä päätöksestä on saattanut aiheutua, ellei kantaja osoita, että hänelle olisi aiheutunut henkistä kärsimystä, jota ei voida täysimääräisesti korvata tällä kumoamisella (ks. tuomio 14.7.2021, AQ v. eu-LISA, T‑164/19, ei julkaistu, EU:T:2021:456, 130 kohta oikeustapausviittauksineen).

60      Tässä tapauksessa kantaja ei osoita, että väitettyä henkistä kärsimystä ei voitaisi korvata täysimääräisesti kumoamalla riidanalainen päätös, joka oli aiheuttanut sen. Näin ollen on katsottava, että riidanalaisesta päätöksestä aiheutuva henkinen kärsimys korvataan riittävällä tavalla kumoamalla se.

61      Väitettyä henkistä kärsimystä koskevat korvausvaatimukset on siis hylättävä ilman että olisi tarpeen tutkia lainvastaisuuden ja kyseisen vahingon välistä syy-yhteyttä.

62      Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava ja kanne muilta osin hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

63      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

64      Koska Euroopan unionin elinten käännöskeskus on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kumotaan 26.11.2020 tehty päätös, jolla Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen (CdT) johtaja on irtisanonut WV:n ottamisesta palvelukseen väliaikaiseksi toimihenkilöksi tehdyn sopimuksen.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Euroopan unionin elinten käännöskeskus velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

da Silva Passos

Truchot

Sampol Pucurull

Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä lokakuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.