Yhdistetyt asiat C-80/11 ja C-142/11

Mahagében Kft

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-dunántúli Regionális Adó Főigazgatósága (C-80/11)

ja

Péter Dávid

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Észak-alföldi Regionális Adó Főigazgatósága (C-142/11)

(Baranya Megyei Bíróságin ja Jász-Nagykun-Szolnok Megyei Bíróságin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Verotus – Arvonlisävero – Kuudes direktiivi – Direktiivi 2006/112/EY – Vähennysoikeus – Käyttämisen edellytykset – 273 artikla – Kansalliset toimenpiteet petosten torjumiseksi – Kansallisten veroviranomaisten käytäntö – Vähennysoikeuden epääminen siinä tapauksessa, että niitä tavaroita tai palveluja, joiden osalta vähennysoikeutta on haluttu käyttää, koskevan laskun laatija on menetellyt sääntöjenvastaisesti – Todistustaakka – Verovelvollisen velvollisuus varmistua siitä, että laskun laatija on menetellyt sääntöjenmukaisesti, ja esittää tästä näyttö

Tuomion tiivistelmä

1.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Kansallinen käytäntö, jossa verovelvolliselta evätään vähennysoikeus, kun kyse on sääntöjenvastaisuuksista, joihin laskun laatija tai tälle suorituksia tekevä toimija on syyllistynyt – Käytäntöä ei voida hyväksyä – Rajat – Edellytykset

(Neuvoston direktiivin 2006/112 167 artikla, 168 artiklan a alakohta, 178 artiklan a alakohta, 220 artiklan 1 kohta ja 226 artikla)

2.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Verovelvollisen velvollisuudet – Kansallinen käytäntö, jossa verovelvolliselta evätään vähennysoikeus, kun kyse on sääntöjenvastaisuuksista, joihin laskun laatija tai tälle suorituksia tekevä toimija on syyllistynyt – Vähennysoikeuden epääminen siitä huolimatta, että vähennysoikeuden aineelliset edellytykset täyttyvät ja ettei ole syytä epäillä laskun laatijan syyllistyneen sääntöjenvastaisuuksiin tai petoksiin – Epäämistä ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 2006/112 167 artikla, 168 artiklan a alakohta, 178 artiklan a alakohta ja 273 artikla)

1.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 167 artiklaa, 168 artiklan a alakohtaa, 178 artiklan a alakohtaa, 220 artiklan 1 kohtaa ja 226 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle käytännölle, jonka nojalla veroviranomainen epää verovelvolliselta oikeuden vähentää sen arvonlisäveron määrästä, joka verovelvollisen on maksettava, sen veron määrän, joka sen on maksettava tai jonka se on maksanut sille suoritetuista palveluista, sillä perusteella, että näitä palveluja koskevan laskun laatija tai jokin sille vuorostaan palveluja suorittanut toimija on syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin, esittämättä objektiivisiin seikkoihin perustuvaa näyttöä siitä, että asianomainen verovelvollinen tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että liiketoimi, johon on vedottu vähennysoikeuden perusteena, oli osa petosta, johon laskun laatija tai suoritusketjuun aiemmin osallistunut muu toimija syyllistyi.

(ks. 50 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 167 artiklaa, 168 artiklan a alakohtaa, 178 artiklan a alakohtaa ja 273 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle käytännölle, jonka nojalla veroviranomainen epää vähennysoikeuden sillä perusteella, että verovelvollinen ei ole varmistunut siitä, että niitä tavaroita koskevan laskun laatija, joiden nojalla vähennysoikeutta on haluttu käyttää, on verovelvollinen, että sillä oli kyseessä olevat tavarat hallussaan ja valmiudet toimittaa ne ja että se oli noudattanut arvonlisäveron ilmoitus- ja maksuvelvollisuuttaan, tai sillä perusteella, että ensin mainitulla verovelvollisella ei ole laskun lisäksi muita asiakirjoja, joilla se kykenisi osoittamaan, että tilanne on tämä, vaikka direktiivissä 2006/112 vähennysoikeuden käyttämiselle asetetut aineelliset ja muodolliset edellytykset täyttyvät ja vaikka verovelvollisella ei ollut syytä epäillä laskun laatijan syyllistyneen sääntöjenvastaisuuksiin tai petokseen.

(ks. 66 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)