Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Itävalta) on esittänyt 22.8.2023 – ÖBB-Infrastruktur AG ja WESTbahn Management GmbH
(Asia C-538/23, ÖBB-Infrastruktur ja WESTBahn Management)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesverwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Valittajat: ÖBB-Infrastruktur AG ja WESTbahn Management GmbH
Vastapuoli: Schienen-Control Kommission
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko unionin oikeutta, erityisesti yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU1 (jäljempänä direktiivi 2012/34/EU) 32 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion on hyväksyttävä markkinasegmenttien lisähinnat etukäteen ennen kuin kyseinen aikataulukausi, jota lisähintoja koskeva hakemus koskee, alkaa (tai ainakin ennen kuin se päättyy), vai voiko jäsenvaltio hyväksyä lisähinnat myös jälkikäteen kyseisen aikataulukauden päätyttyä (mahdollisesti vuosia myöhemmin)? Onko direktiivin 2012/34/EU 32 artiklassa tarkoitettu jäsenvaltion antama lisähintojen hyväksyntä ymmärrettävä siten, että hyväksyntä on lainvoimainen?
Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 ja 6 kohtaa, luettuna yhdessä sen 27 artiklan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että lisähinnat on (olennaisia osia muutettaessa) julkaistava ensin verkkoselostuksessa (mahdollisesti hyväksymisvaraumin) ja että jäsenvaltio hyväksyy lisähinnat vasta niiden julkaisemisen jälkeen – tässä aikajärjestyksessä? Onko kyse direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta olennaisten osien muuttamisesta jo silloin, kun muutetaan ”vain” lisähintojen tasoa edellisen vuoden aikataulukauden osalta?
(Jos toisen kysymyksen ensimmäiseen virkkeeseen vastataan myöntävästi,) onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 ja 6 kohtaa, luettuna yhdessä sen 27 artiklan 2 ja 4 kohdan sekä liitteessä IV olevan 2 kohdan kanssa – kun otetaan huomioon direktiivin 2012/34/EU johdanto-osan 34 perustelukappaleessa edellytetty läpinäkyvyys ja suunnitteluvarmuus – tulkittava siten, että jäsenvaltio ei saa hyväksyä lisähintoja, jos lisähintojen määrää ei ole julkaistu verkkoselostuksessa kyseisen aikataulukauden osalta (jota varten lisähintojen hyväksymistä on haettu)? Verkkoselostuksessa on julkaistu pikemminkin jokaisen markkinasegmentin osalta vain kokonaismaksu ajettua junakilometriä kohti (joka on direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 3 kohdan mukaisten junaliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten perusteella perittävien maksujen ja direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan mukaisten lisämaksujen summa). Rautatieyritykset eivät näin ollen saaneet selville verkkoselostuksesta [direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä rautatieliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten yksityiskohtaisista laskentasäännöistä 12.6.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/909 (jäljempänä täytäntöönpanoasetus 2015/909/EU1 ) 2 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuja] ”suoraan aiheutuvien kustannusten” perusteella perittäviä maksuja eivätkä direktiivin 2012/34/EU 32 artiklassa tarkoitettuja markkinasegmenttien lisähintoja.
(Jos toisen kysymyksen ensimmäiseen virkkeeseen vastataan myöntävästi,) onko unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 ja 6 kohtaa, luettuna yhdessä sen 27 artiklan 4 kohdan kanssa – kun otetaan huomioon direktiivin 2012/34/EU johdanto-osan 34 perustelukappaleessa edellytetty läpinäkyvyys ja suunnitteluvarmuus – tulkittava siten, että verkkoselostuksessa julkaistuilla, kyseistä aikataulukautta koskevilla lisähinnoilla on sitova vaikutus jäsenvaltion antamaan hyväksyntään nähden? Seuraako tästä sitovasta vaikutuksesta, että jäsenvaltio ei voi hyväksyä markkinasegmentillä asiaa koskevassa verkkoselostuksessa julkaistuja lisähintoja korkeampia lisähintoja? Vai onko kyse sitovasta vaikutuksesta vain siltä osin kuin hyväksytyt kokonaismaksut (eli direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/909 2 artiklan 1 alakohdan kanssa, mukaisten ”suorien kustannusten” perusteella perittävät maksut ja direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan mukaiset lisähinnat) eivät saa olla suurempia kuin verkkoselostuksessa julkaistut maksut, kun taas lisähinnat voidaan hyväksyä suurempina kuin verkkoselostuksessa on julkaistu? Onko jäsenvaltiolle alun perin osoitetulla hyväksyntähakemuksella sitovia vaikutuksia myös lisähintojen tasoon, ja jos on, mihin suuntaan (ei tason korottamista, ei tason alentamista)? Onko sitovaa vaikutusta muunlaista?
Onko unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sen määrittämiseksi, ovatko lisähinnat lähtökohtaisesti sallittuja (tutkittavasta markkinoiden kestokyvystä riippumatta) – eli rataverkon haltijan kustannusten kattamiseksi täysimääräisesti – lähtökohdaksi ei oteta jäsenvaltion rataverkon haltijalle määrittelemää tavoiteltavaa kokonaistuloa (”tulotavoite”), joka muodostuu direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 3 kohdan mukaisista junaliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten perusteella perittävien maksujen ja direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 kohdan mukaisten lisähintojen summasta, vaan sen sijaan on selvitettävä ja vahvistettava kokonaan katettavat kustannukset, jotta niiden perusteella voidaan arvioida, voidaanko lisähinnat hyväksyä ja, jos voidaan, missä määrin? Määritettäessä, ovatko lisähinnat lähtökohtaisesti sallittuja, (tutkittavasta markkinoiden kestokyvystä riippumatta), onko huomioon otettava myös jäsenvaltion rautatieinfrastruktuuriyritykselle myöntämät valtion avustukset, ja jos on, missä muodossa? Onko nämä valtion avustukset mahdollisesti vähennettävä täysimääräisesti katettavista kustannuksista (junaliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten perusteella perittävien maksujen lisäksi)? Onko tässä yhteydessä unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2012/34/EU 32 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että junaliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten perusteella perittävien maksujen ja mahdollisesti huomioon otettavien valtion avustusten lisäksi jäsenvaltion on määritettävä kaikki rautatieinfrastruktuuriyrityksen muista kaupallisista toimista aiheutuvat ylijäämät ja muut kuin takaisinmaksettavat tulot yksityisistä lähteistä ja otettava ne huomioon arvioitaessa, ovatko lisähinnat sallittuja? Jos vastaus on myöntävä, missä muodossa tämä on tehtävä, ja tehdäänkö se mahdollisesti samalla tavalla eli vähentämällä ne täysimääräisesti katettavista kustannuksista? Ovatko muut rautatieinfrastruktuuriyrityksen perimät maksut – kuten matkustajalaitureiden käyttömaksut (”asemamaksut”) ja maksut sähkönsiirtolaitteiden käytöstä kuljetusvirran saamiseksi – sekä rautatieinfrastruktuuriyrityksen muut taloudelliset positiot sisällytettävä tähän arviointiin?
____________
1 Yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU (EUVL 2012, L 343, s. 32).
1 Rautatieliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten yksityiskohtaisista laskentasäännöistä 12.6.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/909 (EUVL 2015, L 148, s. 17).