UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

6 päivänä lokakuuta 2021 (*)

Muutoksenhaku – Kumoamiskanne – Valtiontuet – Fehmarninsalmen kiinteän rautatie-maantieyhteyden julkinen rahoitus – Yksittäiset tuet – Ilmoitetut ja sisämarkkinoille soveltuviksi todetut tuet – Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteuttaminen – Päätös olla esittämättä huomautuksia – Monopoli – Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

Yhdistetyissä asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P,

joissa on kyse kahdesta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, jotka on pantu vireille 25.2.2019,

Scandlines Danmark ApS, kotipaikka Kööpenhamina (Tanska), ja

Scandlines Deutschland GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),

edustajanaan L. Sandberg-Mørch, advokat,

valittajina asiassa C‑174/19 P,

joita tukevat

Aktionsbündnis gegen eine feste Fehmarnbeltquerung eV, kotipaikka Fehmarn (Saksa), edustajinaan L. Sandberg-Mørch, advokat, ja W. Mecklenburg, Rechtsanwalt,

Rederi Nordö-Link AB, kotipaikka Malmö (Ruotsi), edustajinaan L. Sandberg-Mørch ja A. Godsk Fallesen, advokater, ja

Trelleborg Hamn AB, kotipaikka Trelleborg (Ruotsi), edustajinaan L. Sandberg-Mørch, advokat, ja J. L. Buendía Sierra, abogado,

väliintulijoina muutoksenhakuasteessa,

ja joissa valittajien vastapuolina ja muina osapuolina ovat

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bottka, S. Noë ja L. Armati,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Tanskan kuningaskunta, asiamiehenään aluksi J. Nymann-Lindegren, sittemmin V. Jørgensen, avustajanaan R. Holdgaard, advokat,

Föreningen Svensk Sjöfart, kotipaikka Göteborg (Ruotsi), edustajanaan J. L. Buendía Sierra, abogado, ja

Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV, kotipaikka Stuttgart (Saksa), edustajinaan T. Hohmuth, Rechtsanwalt, ja L. Sandberg-Mørch, advokat,

väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,

ja

Stena Line Scandinavia AB, kotipaikka Göteborg, edustajinaan L. Sandberg-Mørch, advokat, ja P. Alexiadis, solicitor,

valittajana asiassa C‑175/19 P,

joita tukevat

Aktionsbündnis gegen eine feste Fehmarnbeltquerung eV, kotipaikka Fehmarn, edustajinaan L. Sandberg-Mørch, advokat, ja W. Mecklenburg, Rechtsanwalt,

Rederi Nordö-Link AB, kotipaikka Malmö, edustajinaan L. Sandberg-Mørch ja A. Godsk Fallesen, advokater, ja

Trelleborg Hamn AB, kotipaikka Trelleborg, edustajinaan L. Sandberg-Mørch, advokat, ja J. L. Buendía Sierra, abogado,

väliintulijoina muutoksenhakuasteessa,

ja joissa valittajan vastapuolina ja muina osapuolina ovat

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bottka, S. Noë ja L. Armati,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Tanskan kuningaskunta, asiamiehenään aluksi J. Nymann-Lindegren, sittemmin V. Jørgensen, avustajanaan R. Holdgaard, advokat, ja

Föreningen Svensk Sjöfart, kotipaikka Göteborg, edustajanaan J. L. Buendía Sierra, abogado,

väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Bay Larsen, C. Toader, M. Safjan ja N. Jääskinen,

julkisasiamies: G. Pitruzzella,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Longar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.11.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 11.3.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Yhtäältä Scandlines Danmark ApS ja Scandlines Deutschland GmbH sekä toisaalta Stena Line Scandinavia AB vaativat valituksillaan kumoamaan ensimmäisten osalta 13.12.2018 annetun tuomion Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio (T-630/15, EU:T:2018:942; jäljempänä ensimmäinen valituksenalainen tuomio) kokonaisuudessaan ja toisen osalta 13.12.2018 annetun tuomion Stena Line Scandinavia v. komissio (T-631/15, ei julkaistu, EU:T:2018:944; jäljempänä toinen valituksenalainen tuomio) (jäljempänä molemmat yhdessä valituksenalaiset tuomiot), joilla unionin yleinen tuomioistuin kumosi valtiontuesta SA.39078 (2014/N), jonka Tanska on myöntänyt Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden hankkeen rahoittamiseen, 23.7.2015 annetun komission päätöksen C(2015) 5023 final (EUVL 2015, C 325, s. 5; jäljempänä riidanalainen päätös), jolla Euroopan komissio oli päättänyt olla vastustamatta Tanskan kuningaskunnan Femern A/S:lle myöntämiä tukitoimenpiteitä, jotka koskivat Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista.

2        Komissio vaatii liitännäisvalituksillaan valituksenalaisten tuomioiden kumoamista siltä osin kuin niissä todetaan, että Scandlines Danmarkin ja Scandlines Deutschlandin nostama kanne sekä Stena Line Scandinavian nostama kanne voidaan ottaa tutkittaviksi siltä osin kuin ne koskevat Tanskan kuningaskunnan Femern Landanlægille myöntämiä tukitoimenpiteitä, jotka koskevat muualle Tanskaan suuntautuvien rautatie- ja maantieyhteyksien suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EUVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan h alakohdan mukaan ”asianomaisella osapuolella” tarkoitetaan muun muassa yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, erityisesti tuensaajaa, kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä.

4        Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan. Komissio tekee päätöksen 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.

2.      Jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea, se tekee asiasta tämän seikan toteavan päätöksen.

3.      Jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta [sisämarkkinoille] ei ole epäilyjä ja jos toimenpide kuuluu [SEUT 107] artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se päättää, että tuki soveltuu [sisämarkkinoille], jäljempänä ’vastustamatta jättämistä koskeva päätös’. Päätöksessä on mainittava, mitä perustamissopimuksen mukaista poikkeusta on sovellettu.

4.      Jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta [sisämarkkinoille] on epäilyjä, se päättää aloittaa [SEUT 108 artiklan 2 kohdassa] määrätyn menettelyn, jäljempänä ’muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös’.”

5        Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9), jolla asetus N:o 659/1999 kumottiin 14.10.2015 alkaen, on samalaiset säännökset kuin edellisessä kohdassa mainituissa säännöksissä.

II     Asian tausta

A       Hanke

6        Oikeusriita koskee Tanskan ja Saksan välillä Lyypekin (Saksa) pohjoispuolella sijaitsevan Fehmarninsalmen yhteyshankkeen (jäljempänä hanke) rahoittamista. Hankkeen kohteena on yhtäältä Tanskassa Lollandin saarella sijaitsevan Rødbyn ja Saksassa Fehrmarnin saarella sijaitsevan Puttgardenin välinen noin 19 kilometrin pituinen merenpohjaan upotettava tunneli, jossa on sähköistetty rautatielinja ja moottoritie (jäljempänä kiinteä yhteys), ja toisaalta eräiden Tanskan sisäisten tie- ja rautatieyhteyksien, muun muassa Ringstedin (Tanska) ja Rødbyn välisen 120 kilometrin mittaisen rautatieyhteyden, (jäljempänä myös sisämaayhteydet) laajentaminen ja parantaminen. Hanke hyväksyttiin Tanskan kuningaskunnan ja Saksan liittotasavallan välillä 3.9.2008 allekirjoitetulla ja vuonna 2009 ratifioidulla sopimuksella.

7        Hankkeen kokonaiskustannukset vuoden 2014 kiinteillä hinnoilla ovat 64,4 miljardia Tanskan kruunua (DKK) (n. 8,7 miljardia euroa), joista 54,9 miljardia DKK:ta (n. 7,4 miljardia euroa) on tarkoitettu kiinteän yhteyden suunnitteluun ja rakentamiseen ja 9,5 miljardia DKK:ta (n. 1,3 miljardia euroa) sisämaayhteyksien parannusten suunnitteluun ja rakentamiseen.

8        Sopimuksen, joka allekirjoitettiin 3.9.2008, ja Fehrmarninsalmen kiinteän yhteyden ja Tanskan sisämaayhteyksien rakentamisesta ja hallinnoinnista 4.5.2015 annetun lain nro 575 (lov nr. 575 om anlæg og drift af en fast forbindelse over Femern Bælt med tilhørende landanlæg i Danmark) mukaan hankkeen toteuttaminen annettiin kahden tanskalaisen julkisen yrityksen tehtäväksi. Ensimmäinen, vuonna 2005 perustettu Femern A/S vastaa kiinteän yhteyden rahoituksesta, rakentamisesta ja toiminnan harjoittamisesta. Toinen, vuonna 2009 perustettu Femern Landanlæg A/S vastaa sisämaayhteyksien rahoituksesta, rakentamisesta ja toiminnan harjoittamisesta. Femern Landanlæg on Tanskan valtiolle kuuluvan Sund & Bælt Holding A/S:n tytäryhtiö. Femernistä tuli Femern Landanlægin tytäryhtiö viimeksi mainitun perustamisen jälkeen.

9        Kyseisten rautatieyhteyksien omistusoikeus jaetaan Banedanmarkin (20 %), joka on Tanskan kansallisen rataverkon haltija, ja Femern Landanlægin (80 %) kesken.

10      Femern ja Femern Landanlæg rahoittavat hankkeen kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta otettavilla lainoilla, joille Tanskan valtio myöntää takauksen, tai Tanskan keskuspankin toissijaisilla lainoilla. Kyseiset yhtiöt eivät sitä vastoin voi saada lainoja muuta toimintaa kuin kiinteän yhteyden ja sisämaayhteyksien suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista varten. Molemmat yritykset saivat myös Tanskan valtiolta pääomasijoituksen.

11      Femern aikoo periä kiinteän yhteyden käyttäjiltä käyttömaksuja velkansa lyhentämiseksi ja maksaa Femern Landanlægille osinkoja, joilla tämä puolestaan lyhentää omaa velkaansa.

12      Femern Landanlæg saa 80 prosenttia rautatieliikenteen harjoittajien Banedanmarkille rautatieyhteyksien käytöstä maksamista käyttömaksuista sen itsensä ja kyseisen rataverkon haltijan välisiä kyseisten yhteyksien omistussuhteita vastaavasti.

13      Banedanmark vastaa kaikista sisämaayhteyksien toiminnan harjoittamiseen liittyvistä kustannuksista, mutta niiden ylläpidon kustannukset jaetaan Femern Landanlægin ja Banedanmarkin kesken niiden omistusosuuksien suhteessa.

B       Oikeusriitaa edeltäneet tapahtumat

14      Hanketta edelsi suunnitteluvaihe, jonka rahoittamisesta Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle.

15      Komissio totesi valtiontuesta N 157/2009 – Fehmarninsalmen kiinteän yhteyden suunnitteluvaiheen rahoittaminen – 13.7.2009 annetulla päätöksellä (EUVL 2009, C 202, s. 2) yhtäältä, että hankesuunnitelman rahoittamiseen liittyvät toimenpiteet eivät voineet olla valtiontukea, ja toisaalta, että ne soveltuisivat joka tapauksessa sisämarkkinoille. Se päätti siten olla esittämättä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vastaväitteitä.

16      Tanskan viranomaiset ilmoittivat 22.12.2014 komissiolle hankkeen julkista rahoitusta molempien yritysten osakepääomaan tehtävillä pääomasijoituksilla sekä valtiontakauksilla ja ‑lainoilla koskevista yksityiskohdista.

17      Komissio hyväksyi kyseiset toimenpiteet riidanalaisella päätöksellä. Se katsoi muun muassa, että Femern Landanlægille sisämaayhteyksien rahoittamiseksi myönnetyt julkiset rahoitustoimenpiteet eivät olleet valtiontukea siitä syystä, että ne eivät vääristäneet kilpailua, koska kansallisen rautatieverkon hallinnoinnin ja toiminnan harjoittamisen markkinat ja kyseisille markkinoille pääsy eivät olleet kilpailulle avoimet ja koska Banedanmark huolehtii Femern Landanlægille kuuluvien rautatieyhteyksien parantamisesta ja toiminnan harjoittamisesta samoin edellytyksin kuin muiden Tanskan valtiollisen rautatiejärjestelmän osa-alueiden.

18      Komissio katsoi myös, etteivät kyseiset toimenpiteet voineet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska kyseisen rautatieverkon hallinnointi ja toiminnan harjoittaminen tapahtuvat erillisillä ja maantieteellisesti suljetuilla kansallisilla markkinoilla, jotka eivät olleet avoimia kilpailulle.

19      Komissio mainitsi Femernille kiinteän yhteyden rahoittamiseksi myönnetyistä toimenpiteistä, että jos ne olisivat valtiontukea, ne soveltuisivat joka tapauksessa sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.

III  Menettelyt unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalaiset tuomiot

A       Asia T-630/15

20      Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.11.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

21      Tanskan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.4.2016 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 29.6.2016 antamallaan määräyksellä ja hyväksyi kantajien pyynnön asian käsittelemisestä luottamuksellisesti Tanskan kuningaskuntaan nähden.

22      Ruotsalainen laivanvarustajien yhdistys Föreningen Svensk Sjöfart (jäljempänä FSS) ja saksalainen ympäristönsuojelujärjestö Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.4.2016 toimittamillaan asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajien vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemukset 30.11.2016 antamallaan määräyksellä ja hyväksyi kantajien pyynnön asian käsittelemisestä luottamuksellisesti FSS:ään ja NABU:hun nähden.

23      Ensimmäisellä valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli päättänyt olla vastustamatta toimenpiteitä, jotka Tanskan kuningaskunta oli myöntänyt Femernille kiinteän yhteyden suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista varten, ja hylkäsi kanteen muilta osin.

B       Asia T-631/15

24      Stena Line Scandinavia nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.11.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

25      Tanskan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.4.2016 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 29.6.2016 antamallaan määräyksellä.

26      FSS pyysi 7.4.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämillään asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 30.11.2016 antamallaan määräyksellä.

27      Toisella valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli päättänyt olla vastustamatta toimenpiteitä, jotka Tanskan kuningaskunta oli myöntänyt Femernille kiinteän yhteyden suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista varten, perusteluinaan ensimmäisessä valituksenalaisessa tuomiossa esitetyt seikat sekä toisen valituksenalaisen tuomion 162–165 kohdassa esitetyt lisätäsmennykset. Muilta osin se hylkäsi kanteen.

IV     Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

28      Unionin tuomioistuimen presidentin 22.10.2019 antamalla määräyksellä Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio (C‑174/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1096) Rederi Nordö-Link AB, Trelleborg Hamn AB ja Aktionsbündnis gegen eine feste Fehmarnbeltquerung eV (jäljempänä Aktionsbündnis) hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Scandlines Danmarkin ja Scandlines Deutschlandin vaatimuksia.

29      Unionin tuomioistuimen presidentin 22.10.2019 antamalla määräyksellä Stena Line Scandinavia v. komissio (C‑175/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1095) Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Stena Line Scandinavian vaatimuksia.

30      Unionin tuomioistuimen presidentin 2.9.2020 tekemällä päätöksellä asiat C‑174/19 P ja C‑175/19 P yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

V       Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

A       Asia C‑174/19 P

31      Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland vaativat, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion Femern Landanlægille myönnettyjen rahoitustoimenpiteiden osalta

–        jättää liitännäisvalituksen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

32      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää päävalituksen

–        kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen implisiittisen päätöksen, jolla valittajien kanne otettiin tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee Femern Landanlægille myönnettyjä rahoitustoimenpiteitä, ja

–        velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa.

33      Tanskan kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää päävalituksen ja hyväksyy liitännäisvalituksen.

34      FSS vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylättiin Scandlines Danmarkin ja Scandlines Deutschlandin esittämät kanneperusteet

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

–        määrää komission aloittamaan muodollisen tutkintamenettelyn kaikkien hankkeeseen liittyvien tukitoimenpiteiden osalta

–        jättää liitännäisvalituksen tutkimatta ja ainakin hylkää sen perusteettomana ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Scandlines Danmarkille ja Scandlines Deutschlandille sekä FSS:lle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

35      NABU vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hyväksyy päävalituksen ja kumoaa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion

–        jättää liitännäisvalituksen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan NABU:n oikeudenkäyntikulut.

36      Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis vaativat, että unionin tuomioistuin

–        hyväksyy päävalituksen ja kumoaa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion osittain ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien muutoksenhakuasian väliintulijoille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

B       Asia C‑175/19 P

37      Stena Line Scandinavia vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa toisen valituksenalaisen tuomion Femern Landanlægille myönnettyjen rahoitustoimenpiteiden osalta

–        jättää liitännäisvalituksen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

38      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää päävalituksen

–        hyväksyy sen liitännäisvalituksen ja kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen implisiittisen päätöksen, jolla valittajan kanne otettiin tutkittavaksi Femern Landanlægille myönnettyjen rahoitustoimenpiteiden osalta

–        toteaa, ettei kanne täytä kyseisten toimenpiteiden osalta tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja

–        velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa.

39      Tanskan kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää päävalituksen ja hyväksyy komission liitännäisvalituksen.

40      FSS vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa toisen valituksenalaisen tuomion

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

–        määrää komission aloittamaan muodollisen tutkintamenettelyn kaikkien hankkeeseen liittyvien tukitoimenpiteiden osalta

–        jättää liitännäisvalituksen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajalle ja FSS:lle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

41      Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis vaativat, että unionin tuomioistuin

–        hyväksyy päävalituksen ja kumoaa toisen valituksenalaisen tuomion osittain ja

–        velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan muutoksenhakuasian väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

VI     Päävalitukset

42      Asiassa C‑174/19 P Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland vetoavat valituksensa tueksi seitsemään valitusperusteeseen. Ensimmäinen ja toinen valitusperuste koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arviointia sisämaayhteyksiä koskevan hankkeen osan rahoittamisesta ja muut valitusperusteet unionin yleisen tuomioistuimen arviointia kiinteän yhteyden rahoituksesta. Asiassa C‑175/19 P Stena Line Scandinavia vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen, jotka ovat pääosin samat kuin valittajien asiassa C‑174/19 P esittämät kuusi ensimmäistä valitusperustetta.

A       Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitettyjen kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

1.     Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

43      Komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät aluksi, etteivät valittajien kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen kannustavan vaikutuksen, Tanskan sisämaayhteyksiin liittyvien kustannusten tukikelpoisuuden ja Femernille myönnettyjen toimenpiteiden aiheuttaman kilpailun vääristymisen osalta tekemiä oikeudellisia virheitä, täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Ne vetoavat unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohtaan ja kyseistä määräystä koskevaan oikeuskäytäntöön ja väittävät, että kyseiset valitusperusteet on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne kohdistuvat valituksenalaisten tuomioiden perusteluihin eivätkä niiden tuomiolauselmiin.

44      Valittajat vetoavat oikeussuojan tarpeeseensa ja katsovat, että kyseiset valitusperusteet voidaan ottaa tutkittaviksi muun muassa sillä perusteella, että niillä voidaan välttää se, että näin riitautetut valituksenalaisten tuomioiden perustelut saavat oikeusvoiman. NABU ja FSS ovat pääosin samaa mieltä valittajien huomautuksista.

2.     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

45      Työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdassa määrätään, että valituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan sisältyvän lopputuloksen kumoamista kokonaan tai osittain.

46      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisilla tuomioilla ne riidanalaisen päätöksen perustelut, jotka liittyivät Femernille kiinteän yhteyden osalta myönnettyihin toimenpiteisiin.

47      Valittajat väittävät kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä kyseisten toimenpiteiden kannustavan vaikutuksen, sisämaayhteyksiin liittyvien kustannusten tukikelpoisuuden ja mainittujen toimenpiteiden aiheuttaman kilpailun vääristymisen arvioimisessa.

48      Niinpä on todettava, että valittajat eivät pyri kyseisillä valitusperusteilla riitauttamaan valituksenalaisten tuomioiden tuomiolauselmia vaan niiden perustelut ja että kyseisten valitusperusteiden hyväksyminen ei voi johtaa kyseisten tuomioiden tuomiolauselmien kumoamiseen kokonaan tai osittain.

49      Tästä seuraa, että kyseiset valitusperusteet on jätettävä tutkimatta.

50      Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa NABUn ja FSS:n väitteellä, joka perustuu kyseisissä valitusperusteissa tarkoitettujen valituksenalaisten tuomioiden perustelujen oikeusvoimaan.

51      Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeusvoima ulottuu joka tapauksessa ainoastaan tuomion niihin perusteluihin, jotka ovat tuomion tuomiolauselman tarpeellinen tuki ja joita ei tämän takia voida erottaa tuomiolauselmasta (tuomio 25.7.2018, Société des produits Nestlé ym. v. Mondelez UK Holdings & Services, C‑84/17 P, C‑85/17 P ja C‑95/17 P, EU:C:2018:596, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa komission päätöksen, ei perusteluiden, joiden nojalla kyseinen tuomioistuin on hylännyt tietyt asianosaisten esittämät väitteet, voida siten katsoa saaneen oikeusvoimaa (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, Société des produits Nestlé ym. v. Mondelez UK Holdings & Services, C‑84/17 P, C‑85/17 P ja C‑95/17 P, EU:C:2018:596, 53 kohta).

53      Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyt kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste liittyvät ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyihin ja unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisissa tuomioissa hylkäämiin väitteisiin. Valittajien kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteensa yhteydessä esittämät väitteet eivät siten voi tuottaa niille hyötyä eivätkä ne voi vaikuttaa valituksenalaisten tuomioiden tuomiolauselman siihen osaan, jolla kumotaan Femernille myönnettyjä toimenpiteitä koskevat riidanalaisen päätöksen perustelut.

54      Tästä seuraa, että asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyt kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

B       Seitsemäs valitusperuste asiassa C‑174/19 P

55      Valittajat väittävät asiassa C‑174/19 P esittämässään seitsemännessä valitusperusteessa Rederi Nordö-Linkin ja Aktionsbündnisin tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin teki ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 40–52 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se jätti tutkimatta niiden rautatiemaksuista muodostuvia tukitoimenpiteitä ja Tanskan valtion omaisuuden käyttämistä koskevat kanneperusteet sillä perusteella, että riidanalainen päätös ei koskenut kyseisiä toimenpiteitä. NABU ja FSS ovat pääosin samaa mieltä kyseisistä huomautuksista.

56      Valittajat vetoavat tässä yhteydessä ristiriitaan kyseisen tuomion ja 13.12.2018 annetun määräyksen Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio (T-890/16, ei julkaistu, EU:T:2018:1004), jossa unionin yleinen tuomioistuin päinvastoin totesi kyseisen päätöksen koskevan mainittuja toimenpiteitä, välillä. Ne väittävät, että tällainen ristiriita on SEUT 263 artiklan ensimmäisen ja neljännen kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen.

57      Komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät, että seitsemäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana, ja komissio katsoo lisäksi, että kyseinen valitusperuste on joka tapauksessa tehoton.

58      Tältä osin on mainittava, ettei unionin yleinen tuomioistuin lausunut ensimmäisessä valituksenalaisessa tuomiossa valittajien esittämällä tavalla.

59      Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että valittajien kyseisiä toimenpiteitä koskevat väitteet olivat uusia, ja jätti ne siten tutkimatta. Toisaalta ja täydentävästi on mainittava, että unionin yleinen tuomioistuin ei todennut mainitun tuomion 52 kohdassa, että vuonna 2015 tehty rakentamispäätös ei koskenut rautatiemaksuja eikä Tanskan valtiolle kuuluvan omaisuuden maksutonta käyttämistä, vaan se vain hylkäsi valittajien väitteen kyseisen päätöksen perustelujen puutteellisuudesta kyseisten toimenpiteiden osalta katsomalla, ettei kyseinen väite suppeasti ymmärrettynä koskenut saman päätöksen perustelujen puutteellisuutta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin viittasi kyseisessä 52 kohdassa yksinomaan valittajien vaatimuksiin arvioimatta mitenkään sitä, koskiko kyseinen päätös tosiasiallisesti mainittuja toimenpiteitä (määräys 3.9.2021, Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland v. komissio, C‑173/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:699, 53 kohta).

60      Tästä seuraa, että asiassa C‑174/19 P esitetty seitsemäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

C       Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyt ensimmäinen ja toinen valitusperuste

61      Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka sisältää neljä osaa, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa toteamalla, ettei komissio ollut tehnyt oikeudellista virhettä eikä kohdannut vakavia vaikeuksia katsoessaan, että Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet eivät olleet omiaan vääristämään kilpailua. Toisessa valitusperusteessaan ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki samat oikeudelliset virheet katsoessaan, etteivät kyseiset toimenpiteet voineet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

1.     Alustavat huomautukset

62      On muistutettava, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

63      Koska valittajien ensimmäinen ja toinen valitusperuste koskevat niiden menettelyllisten oikeuksien väitettyä loukkaamista, on myös muistutettava, että asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa säädetään ilmoitettujen tukitoimenpiteiden alustavasta tutkinnasta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että komissio muodostaa ensimmäisen mielipiteen kyseisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kyseisen vaiheen päätteeksi komissio voi todeta, että toimenpide ei ole tuki tai että se kuuluu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Jos viimeksi mainitussa tapauksessa toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ei ole epäilyjä, komissio toteaa tuen soveltuvan sisämarkkinoille tekemällä vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen. Muussa tapauksessa komission on aloitettava muodollinen tutkintamenettely (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 43, 44 ja 46 kohta).

64      Kun komissio tekee vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen, se ei pelkästään totea, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille vaan myös kieltäytyy – implisiittisesti mutta väistämättä – aloittamasta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua muodollista tutkintamenettelyä (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 45 kohta).

65      SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely on välttämätön silloin, kun komissio kohtaa vakavia vaikeuksia arvioidessaan tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Komissio voi siis pysyttäytyä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavan tutkinnan vaiheessa ja tehdä päätöksen, jonka mukaan tuki soveltuu sisämarkkinoille, vain, jos se on tämän menettelyn päättyessä vakuuttunut tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Jos komissio on sitä vastoin tässä alustavassa menettelyssä tullut toisenlaiseen tulokseen tai ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia mainitun tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä vaikeuksia, komissiolla on velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset ja aloittaa tätä varten SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely (tuomio 2.4.2009, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, C‑431/07 P, EU:C:2009:223, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Koska vakavien vaikeuksien käsite on luonteeltaan objektiivinen, tällaisten vaikeuksien olemassaoloa on arvioitava ottamalla huomioon sekä olosuhteet, joiden vallitessa komissio teki päätöksensä alustavan tutkinnan päätteeksi, että komission perusteluinaan käyttämät arviot (tuomio 21.12.2016, Club Hotel Loutraki ym. v. komissio, C‑131/15 P, EU:C:2016:989, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Kyseinen arviointi edellyttää siis sen määrittämistä, olisiko komissiolla ilmoitettua toimenpidettä koskevassa alustavassa tutkinnassa käytettävissä olleiden tietojen ja selvityksen arvioinnin pitänyt objektiivisesti herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, sillä tällaisten epäilyjen vuoksi on aloitettava muodollinen tutkintamenettely, johon asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan h alakohdassa tarkoitetut asianomaiset osapuolet voivat osallistua, ja samoja periaatteita sovelletaan silloin, kun komissiolla on edelleen epäilyjä tutkitun toimenpiteen luokittelusta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, Club Hotel Loutraki ym. v. komissio, C‑131/15 P, EU:C:2016:989, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.     Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa

a)     Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

68      Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esittämänsä ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittajat väittävät väliintulijoiden tukemina, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet eivät ole omiaan vaikuttamaan kilpailuun, vaikka kiinteä yhteys ja sisämaayhteydet muodostavat kokonaishankkeen, jonka yhteydessä ei ole kiistetty sitä, että Femernille myönnetyt toimenpiteet voivat vääristää kilpailua. FSS ja NABU ovat pääosin samaa mieltä kyseisistä huomautuksista.

69      Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että Femern Landanlægin toimintaan ei kuulu kuljetuspalvelujen tarjoaminen Fehmarninsalmessa, vaikka sisämaayhteydet ja kiinteä yhteys muodostavat yhden yhtenäisen hankkeen, jonka toteuttamisen tarkoituksena on juuri kuljetuspalvelujen tarjoaminen Fehmarninsalmessa. Niinpä yhtäältä Femernille myönnettyjen toimenpiteiden ja toisaalta Femern Landanlægille myönnettyjen toimenpiteiden kohde on valittajien mukaan sama eli kuljetuspalveluiden tarjoaminen Fehmarninsalmessa.

70      Lisäksi ja joka tapauksessa pelkästään sisämaan rautatieyhteyksiä varten myönnetyt toimenpiteet vääristävät kilpailua samalla tavalla kuin kiinteän yhteyden rautatieinfrastruktuuriin kohdistuvat toimenpiteet.

71      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa valittajien mukaan virheellisesti, että Femernille ja Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet liittyivät samaan hankkeeseen mutta niiden kohteet ja edunsaajat erosivat toisistaan.

72      Valittajat väittävät myös, että komission ja Tanskan kuningaskunnan esittämä oikeudenkäyntiväite on perusteeton.

73      FSS puolestaan väittää, ettei sillä, että hankkeen täytäntöönpanijoina on kaksi erillistä yhtiötä, voida perustella sitä, että myönnetyt rahoitustoimenpiteet tutkitaan erikseen, ja katsoo, että kilpailuvaikutusten analyysiä olisi pitänyt arvioida koko hankkeen tasolla. Se esittää, että sisämaayhteyksiä koskeva hankkeen osa liittyy kiinteän yhteyden olemassaoloon ja että lisäksi sisämaayhteyksien rahoitus turvataan Femernin Femern Landanlægille maksamilla osingoilla.

74      Rederi Nordö-Link väittää, että Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet vaikuttavat joka tapauksessa kuljetuspalvelujen markkinoihin Fehmarninsalmessa ja kilpailuun tuotantoketjun alkupään markkinoilla, kuten rakennusmateriaalien markkinoilla, ja tuotantoketjun loppupään markkinoilla, kuten Tanskan rautatiekuljetuspalvelujen markkinat.

75      Komission mukaan valittajat eivät yksilöi täsmällisesti riitautettuja valituksenalaisten tuomioiden perustelujen kohtia.

76      Se lisää, että asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on joka tapauksessa perusteeton.

77      Tanskan kuningaskunta väittää aluksi, että komissio ei ottanut riidanalaisessa päätöksessä lopullisesti kantaa siihen, voivatko Femernille myönnetyt toimenpiteet vääristää kilpailua, eikä edes siihen, onko kyse yrityksestä SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Se väittää, ettei Femerniä ja Femern Landanlægia voida pitää yrityksinä.

78      Se väittää lisäksi, että valittajat vetoavat unionin tuomioistuimessa samoihin perusteluihin kuin ne, jotka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi.

79      Tanskan kuningaskunnan mielestä ne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että valittajat eivät yksilöi täsmällisesti valituksenalaisten tuomioiden riitautettuja kohtia ja myös kyseenalaistavat unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin sisämaayhteyksien kohteen ja tarkoituksen osalta vetoamatta siihen, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

80      Se väittää vielä, että kummassakin asiassa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on joka tapauksessa perusteeton.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

81      Komission ja Tanskan kuningaskunnan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan valituksenalaisten tuomioiden perustelujen riitautettuja kohtia ei ole yksilöity riittävän täsmällisesti, on todettava, että valittajat ovat yksilöineet kyseiset kohdat selkeästi.

82      On nimittäin riittävää todeta, että Scandlines Danmark ja Scandlines Deutschland ovat nimenomaisesti viitanneet asiassa C‑174/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan yhteydessä esittämiensä perustelujen tueksi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 87–93 kohtaan ja erityisesti kyseisen tuomion 88 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin lausui tutkittavien toimenpiteiden samaan hankkeeseen kuulumisen merkityksestä SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Stena Line Scandinavia puolestaan viittasi asiassa C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan tueksi toisen valituksenalaisen tuomion 62–71 kohtaan ja erityisesti sen 63 kohtaan.

83      Kyseinen oikeudenkäyntiväite on siten hylättävä.

84      Tanskan kuningaskunnan esittämää oikeudenkäyntiväitettä, jonka mukaan valittajat ainoastaan toistivat ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet, ei myöskään voida hyväksyä, koska valittajat riitauttavat kyseisillä väitteillä unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jolla se hylkäsi niiden väitteet ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 87–93 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 62–71 kohdassa.

85      Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että ensimmäisessä oikeusasteessa tutkitut oikeuskysymykset voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Jollei valittaja voisi perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa, muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi osaksi toteutumatta (ks. mm. tuomio 21.12.2016, Club Hotel Loutraki ym. v. komissio, C‑131/15 P, EU:C:2016:989, 26 kohta).

86      Sen sijaan ne valittajien väitteet, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että kuljetuspalvelujen tarjoaminen Fehmarninsalmessa sisältyy Femern Landanlægin toimintaan, on Tanskan kuningaskunnan väittämällä tavalla jätettävä tutkimatta, koska niillä valittajat vaativat unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikat uudelleen väittämättä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut ne huomioon vääristyneellä tavalla. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tosiseikasto ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja selvitysaineiston arviointi ei nimittäin ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, komissio v. Italia ym., C‑425/19 P, EU:C:2021:154, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87      Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 92 kohdassa, hankkeen rahoitukselliselta tai käytännölliseltä kannalta integroidusta luonteesta ei voida päätellä, että kuljetuspalvelujen tarjoaminen Fehmarninsalmessa kuuluisi Femern Landanlægin toimintaan.

88      Rederi Nordö-Linkin väitteet, joiden mukaan Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet vaikuttavat myös kilpailuun tuotantoketjun alkupään markkinoilla, kuten rakennusmateriaalien markkinoilla, ja tuotantoketjun loppupään markkinoilla, kuten Tanskan rautatiekuljetuspalvelujen markkinoilla, kohdistuvat tosiasiassa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 91 kohtaan ja toisen valituksenalaisen tuomion 66 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin viittasi kilpailun olemassaoloa koskeviin valituksenalaisten tuomioiden kohtiin. Tällaisilla väitteillä ei siten ole merkitystä niiden oikeudellisten seurausten kannalta, jotka perustuvat tutkittujen eri toimenpiteiden kuulumiseen yhteen ja samaan hankkeeseen, eikä niihin näin ollen voida tehokkaasti vedota ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi.

89      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan arvioinnin kannalta merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko Femern ja Femern Landanlæg SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.

90      Valtion toimenpiteille asetettujen tavoitteiden luonne ja niiden perustelut eivät vaikuta niiden luonnehtimiseen valtiontueksi. SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei näet tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella (tuomio 4.3.2021, komissio v. Fútbol Club Barcelona, C‑362/19 P, EU:C:2021:169, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Tästä seuraa, että vaikka Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet ovat osa hanketta, jonka tavoitteena on – kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 99 kohdassa – kokonaisuutena tarkasteltuna parantaa matkustaja- ja tavaraliikenteen sujuvuutta Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välillä, on kuitenkin niin, että näitä toimenpiteitä ei voida pelkästään tällä perusteella arvioida SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta yhdessä Femernille myönnettyjen toimenpiteiden kanssa, koska kyseisten yritysten harjoittamat toiminnat eroavat toisistaan. On nimittäin riidatonta, että hankkeen toteuttamisen jälkeen Femern Landanlægin toiminta rajoittuu rautatieyhteyksien hallinnointiin ja toiminnan harjoittamiseen, kun taas Femernin toiminta koskee vain kiinteää yhteyttä, ja kyseisiä eri infrastruktuureja voidaan kaiken lisäksi käyttää toisistaan riippumatta.

92      Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi oikeudellista virhettä tekemättä katsoa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että Femern Landanlægille myönnettyjä toimenpiteitä, jotka on toteutettu saman hankkeen yhteydessä, johon sisältyy Femernin hyväksi kiinteän yhteyden osalta toteutettavia toimenpiteitä, joita komissio on pitänyt valtiontukena, ei voida ”yksin tästä syystä” pitää valtiontukena, koska näiden kahden toimenpidetyypin kohteet ja edunsaajat eivät ole samat. Unionin yleinen tuomioistuin erotti siten ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 90–92 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 65–67 kohdassa perustellusti toisistaan myös kyseisille yrityksille myönnettyjen toimenpiteiden kilpailuvaikutukset.

93      Tästä seuraa, että valittajien asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

3.     Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen toinen ja kolmas osa

a)     Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

94      Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esittämänsä ensimmäisen valitusperusteen toisessa ja kolmannessa osassa, joita on syytä tarkastella yhdessä, valittajat väittävät väliintulijoiden tukemina, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Tanskan rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin markkinat eivät olleet avoimet kilpailulle. Niiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 108–120 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 83–95 kohdassa virheellisesti valittajien väitteet, jotka koskivat Tanskan rautatieinfrastruktuurin hallinnointiin ja toiminnan harjoittamiseen liittyvän kilpailun tosiasiallista ja oikeudellista olemassaoloa. NABU ja FSS ovat pääosin samaa mieltä kyseisistä huomautuksista.

95      Valittajat väittävät aluksi, että niiden väitteillä riitautetaan myös unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 94–96 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 69–71 kohdassa esittämä arviointi, jonka mukaan sisämaayhteydet kuuluvat kansalliseen rautatieverkkoon.

96      Siltä osin kuin kyse on kilpailun oikeudellisesta olemassaolosta, valittajat katsovat, että Tanskan lainsäädännössä säädetty Tanskan rautatieinfrastruktuurin toiminnan harjoittamista, hallinnointia ja ylläpitoa koskeva toimilupajärjestelmä, jonka mukaan rautatieinfrastruktuurin hallinnointi edellyttää kansallisen liikenneviranomaisen myöntämää toimilupaa ja joka korvattiin vuonna 2015 turvallisuuslupien myöntämisjärjestelmällä, merkitsee sitä, että kyseinen toiminta on avoinna kilpailulle ainakin rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin markkinoille pääsyä koskevan kilpailun osalta. Jokainen yhtiö, jolle on myönnetty toimilupa ja turvallisuuslupa, voi nimittäin harjoittaa rautatieinfrastruktuurin toimintaa. Valittajat huomauttavat, että Tanskassa on sitä paitsi useita rautatieinfrastruktuurin toiminnan harjoittajia.

97      Valittajat viittaavat komission mainitsemaan ”analyysikehikkoon” rautatie-, metro- ja paikallisliikenneinfrastruktuuria koskevassa asiakirjassa (Infrastructure Analytical Grid for Railway, Metro and local infrastructure), jossa todetaan, että rautatieinfrastruktuurin hallinnointi on suljettu kilpailulta vain silloin, kun hallinnointi ja toiminnan harjoittaminen kuuluu lakisääteisen monopolin piiriin, mikä tarkoittaa, että palvelu on varattu lailla yksinomaiselle tarjoajalle ja että muita toimijoita yksiselitteisesti kielletään tarjoamasta sitä.

98      Näin ei kuitenkaan ole Tanskassa, ja lupajärjestelmä mahdollistaa sen, että yritykset kilpailevat sekä infrastruktuurin rakentamisessa ja toiminnan harjoittamisessa että palvelujen tarjoamisessa olemassa olevaa infrastruktuuria käyttäen siinä tapauksessa, että Femern Landanlæg tai Banedanmark suorittaisivat toimintojaan alihankintana.

99      Valittajat viittaavat lisäksi muihin, televiestinnän, sähkön tai kaasun kaltaisiin talouden aloihin, joilla toiminta myös perustuu verkon käyttöön, väittääkseen, että kilpailulle avoimuuden toteaminen riippuu pelkästään järjestelmästä, jolla kilpaileville toimijoille mahdollistetaan infrastruktuurin käyttäminen, riippumatta siitä, toimivatko ne tosiasiallisesti markkinoilla.

100    Samoin valittajat katsovat unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 112 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa katsoessaan, että se, että muut yritykset kuin Banedanmark ovat saaneet toimilupia ja hallinnoivat sellaisia rautatieverkon osia, jotka ovat luonteeltaan ”luonnollisia monopoleja”, ja harjoittavat niiden toimintaa, ei riitä osoittamaan, että kansallisen rautatieliikenteen toiminnan harjoittamisen ja hallinnoinnin markkinoilla tai kyseisille markkinoille pääsystä on kilpailua.

101    Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 111 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa mainitsemalla seikalla, ettei unionin oikeudessa edellytetä rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin avaamista kilpailulle, ja sen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 113 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa mainitsemalla seikalla, että muiden jäsenvaltioiden toimijat voivat vedota Tanskassa alkuperämaidensa myöntämiin lupiin, ei ole valittajien mukaan merkitystä.

102    Joka tapauksessa Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet vääristävät niiden mukaan kilpailua tuotantoketjun alkupään markkinoilla, kuten rakennusmateriaalien markkinoilla, ja tuotantoketjun loppupään markkinoilla, kuten Tanskan kuljetuspalvelujen markkinoilla.

103    Valittajat esittävät tämän jälkeen samankaltaisilla väitteillä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös, koska se ei todennut kilpailun tosiasiallista olemassaoloa niillä markkinoilla, joilla Femern Landanlæg toimii, kun otetaan huomioon erityisesti sellaisten yhtiöiden mukanaolo, joilla on lupa hallinnoida kansallisesta rautatieverkosta erillisiä paikallisia rautatieverkkoja.

104    Valittajat viittaavat myös komission antamiin Euroopan unionin suuntaviivoihin valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen nopean käyttöönoton yhteydessä (EUVL 2013, C 25, s. 1), jossa tarkoitettuja valtiontukia voidaan myöntää toimijoille infrastruktuurien rakentamista ja sen toiminnan harjoittamista varten, väittääkseen, että merkityksellinen arviointiperuste sen määrittämiseksi, onko Femern Landanlaegille myönnetty tuki valtiontukea, on se, onko kyseinen toimija saanut rahoituksen markkinaehtoisesti vai ei. Esillä olevassa asiassa ne katsovat, ettei näin ole tapahtunut.

105    Vastauksessaan ne väittävät, että komission ja Tanskan kuningaskunnan esittämät oikeudenkäyntiväitteet ovat perusteettomia.

106    FSS korostaa, että komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä analyysi on uudenlainen, sillä ne harvat tapaukset, joissa komissio on tähän mennessä katsonut, ettei kilpailu ole vääristynyt, ovat koskeneet ennen kaikkea merkitykseltään toissijaisia toimintoja, joita harjoitetaan useimmiten kaukana rajoilta ja joilla on puhtaasti paikallisia vaikutuksia.

107    FSS väittää, että kun otetaan huomioon Tanskassa sovellettava toimilupajärjestelmä, unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei rautatieinfrastruktuurin markkinoille pääsyyn liittynyt kilpailua, koska sopimus sisämaayhteyksien toiminnan harjoittamisesta olisi voitu tehdä minkä tahansa kiinnostuneen toimijan kanssa. Vaikka kullakin rautatieinfrastruktuurilla on luonnollisen monopolin ominaispiirteet, tämä ei sen mukaan merkitse sitä, etteivät toimijat voisi kilpailla keskenään kyseisille markkinoille pääsystä, joten vain yhdelle niistä myönnetty rahoitustuki vääristää kilpailua.

108    Siinäkin tapauksessa, että kyseiset markkinat olisi suljettu kilpailulta lakisääteisen monopolin vuoksi, taloudellinen tuki vaikuttaa FSS:n mukaan kilpailuun kuljetusalalla. Niinpä infrastruktuurin rakentamisen rahoittamisella julkisin varoin on sen mukaan merkittävä vaikutus alan kilpailukykyyn muiden liikennemuotojen vahingoksi vähentämällä erityisesti muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuuksia tarjota kuljetuspalvelujaan kyseisen valtion markkinoilla. FSS viittaa erityisesti 24.7.2003 annetun tuomion Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C-280/00, EU:C:2003:415) 77 ja 78 kohtaan sekä 30.4.2019 annettuun tuomioon UPF v. komissio (T-747/17, EU:T:2019:271).

109    FSS väittää myös, että sisämaayhteyksien rahoittamisella on merkittäviä kilpailuvaikutuksia tuotantoketjun alkupään markkinoilla, muun muassa rakennusalalla, koska rakennusyritysten liikevaihto kasvaa.

110    Sen mukaan sisämaayhteyksien rahoitus on omiaan vaikuttamaan kilpailuun samalla tavalla kuin mikä tahansa muu verkkoinfrastruktuuri, jolla on luonnollisen monopolin piirteet. Komission on siten tutkittava tällaisten infrastruktuurien rahoitus joka kerta huolellisesti valtiontukisääntöjen kannalta. FSS viittaa tältä osin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedonannon (EUVL 2016, C 262, s. 1) 214 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin.

111    NABU, Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis yhtyvät näihin huomautuksiin. Rederi Nordö-Link väittää myös, että laillisen monopolin olemassaolo ei riitä kilpailun puuttumisen toteamiseen, koska rautatieinfrastruktuuri kilpailee satamien kaltaisten muiden liikenneinfrastruktuurien kanssa.

112    Komission mukaan valittajien väitteet on jätettävä tutkimatta, koska unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisissa tuomioissa todennut kilpailun puuttumista lainsäädännölliseltä kannalta.

113    Lisäksi mahdollista tosiasiallista kilpailua koskevat valittajien väitteet eivät komission mukaan liity riittävän täsmällisesti valituksenalaisten tuomioiden perustelujen riitautettuihin kohtiin, ja ne on siksi jätettävä tutkimatta.

114    Se katsoo myös, että väitettä kilpailun vääristymisestä tuotantoketjun alkupään ja loppupään markkinoilla ei esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa, joten se on näin ollen uusi peruste.

115    Lopuksi komissio katsoo, että väitteet, joilla valittajat riitauttavat erityisesti ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 110 ja 112 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 85 ja 87 kohdassa esitetyn Tanskan oikeutta koskevan tulkinnan, on jätettävä tutkimatta, koska ne koskevat tosiseikkojen arviointia.

116    Toissijaisesti komissio väittää, että kummankin asian ensimmäisen kanneperusteen toinen ja kolmas osa ovat perusteettomia.

117    Tanskan kuningaskunta väittää, että kyseiset kaksi ensimmäisen valitusperusteen osaa on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että niissä ainoastaan toistetaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet ja että ne koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia, eikä niiden yhteydessä ole väitetty, että kyseiset tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

118    Se katsoo myös, että kummankin asian ensimmäisen valitusperusteen toinen ja kolmas osa eivät ole perusteltuja.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

1)     Tutkittavaksi ottaminen

119    Toisin kuin komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät, valittajat ovat yksilöineet riittävän täsmällisesti ne valituksenalaisten tuomioiden perustelujen kohdat, jotka ne riitauttavat.

120    Asiassa C‑174/19 P päävalituksen 35 kohta koskee ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 108–116 kohdassa ja erityisesti sen 110 kohdassa esitettyä unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka koskee kilpailun puuttumista ”de lege”. Samoin kyseisen valituksen 47 kohta koskee kyseisen tuomion 117–120 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin lausui siitä, olivatko samat markkinat ”de facto” kilpailulle avoimia. Samankaltaisia näkökohtia voidaan esittää asiassa C‑175/19 P tehdyn päävalituksen osalta, koska Stena Line Scandinavia on yksilöinyt täsmällisesti toisen valituksenalaisen tuomion 83–91 kohdan, joista se korostaa erityisesti 85 kohtaa, sekä 92–95 kohdan.

121    Lisäksi on mainittava, ettei valittajia voida moittia siitä, etteivät ne ole nimenomaisesti maininneet niitä valituksenalaisten tuomioiden perustelujen kohtia, joissa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli perustellusti katsonut, etteivät kyseessä olevat toimenpiteet johtaneet kilpailun vääristymiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudelliset johtopäätökset kilpailun vääristymistä ja kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevasta arvioinnistaan kootusti ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 133 ja 134 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 108 ja 109 kohdassa.

122    On myös hylättävä komission esittämä oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, ettei unionin yleinen tuomioistuin todennut valituksenalaisissa tuomioissa, ettei kilpailua lainsäädännölliseltä kannalta ollut. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 97 ja 98 ja 108–116 kohdasta sekä kyseisen tuomion 108 kohtaa edeltävästä otsikosta ”Merkityksellisten markkinoiden 'de lege' avaaminen lailla nro 1249” ilmenee nimittäin nimenomaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseessä olevat toimenpiteet kilpailun vääristymistä koskevan kriteerin kannalta. Nämä arvioinnit sisältyvät myös toisen valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 sekä 83–91 kohtaan.

123    Tanskan kuningaskunnan esittämä oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan valittajien väitteissä ainoastaan toistetaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet, on lisäksi muotoiltu liian yleisellä ja epätäsmällisellä tavalla, jotta se voitaisiin hyväksyä.

124    Sen sijaan komission ja Tanskan kuningaskunnan esittämä oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan valittajat ovat riitauttaneet unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin vetoamatta siihen, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on hyväksyttävä osittain.

125    Tässä yhteydessä on muistutettava, että väitetyn vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (ks. vastaavasti mm. tuomio 2.3.2021, komissio v. Italia ym., C‑425/19 P, EU:C:2021:154, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 107 kohta).

126    Tästä seuraa, että valittajat eivät voi riitauttaa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 94–96 kohtaan ja toisen valituksenalaisen tuomion 69–71 kohtaan sisältyvää unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, jonka mukaan hankkeeseen kuuluvat sisämaayhteydet ovat osa Tanskan kansallista rautatieverkkoa, koska ne eivät ole vedonneet tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla riitauttaakseen kyseisen arvioinnin, joka perustuu olennaisilta osin ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 95 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan Banedanmark johtaa Ringstedin ja Rødbyn välillä olemassa olevaa yhteyttä laajentamalla ja parantamalla tapahtuvaa rautatieyhteyksien luomista koko kansalliseen verkkoon sovellettavien sääntöjen mukaisesti, ja kyseisillä rautatieyhteyksillä vain liitetään kiinteä yhteys olemassa olevaan kansallisen rautatieverkkoon, jonka kiinteä osa niistä tulee.

127    Tästä seuraa myös, etteivät valittajat voi myöskään riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arviointia markkinoista, joilla Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet ovat omiaan vääristämään kilpailua, vetoamalla valituksissaan kilpailun vääristymiseen muilla markkinoilla, jotka sijoittuvat unionin yleisen tuomioistuimen tutkimiin markkinoihin nähden joko tuotantoketjun alku- tai loppupäähän.

128    Toisin kuin muun muassa komissio väittää, valittajat eivät sitä vastoin riitauta unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 110 ja 112 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 85 ja 87 kohdassa tekemään arviointiin, jonka mukaan Tanskan toimilupajärjestelmä ei merkitse sitä, että kansallisen rautatieinfrastruktuurin toiminnan harjoittamisen ja hallinnoinnin markkinat olisivat avoinna kilpailulle, kohdistuvilla väitteillään pelkästään unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia vaan myös sen kyseistä järjestelmää koskevan oikeudellisen arvioinnin kyseisille markkinoille pääsyä koskevan kilpailun olemassaolon osalta, kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa yksi osa infrastruktuurin toiminnan harjoittamisesta on monopolisoitu, joten kyseiset väitteet on otettava tutkittavaksi muutoksenhakuvaiheessa.

2)     Asiakysymys

129    Kuten edellä 62 kohdassa todettiin, toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää muun muassa, että toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

130    Toiseksi on mainittava – kuten komissio esittää olennaisilta osin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä antamansa tiedonannon 188 ja 219 kohdassa –, että se, että jäsenvaltio antaa julkisen palvelun, jota koskee lakisääteinen monopoli, sisäisen palveluntuottajan tehtäväksi, ei tiettyjen edellytysten täyttyessä aiheuta kilpailun vääristymistä, ja että infrastruktuurin, jota koskee lakisääteinen monopoli, toiminnanharjoittajalle myönnetty etu ei tällaisissa olosuhteissa voi vääristää kilpailua. On kuitenkin todettava, että – kuten komissio myös täsmentää kyseisen tiedonannon 188 kohdan b alakohdassa – tällaisen vääristymisen poissulkemiseksi mainitunlaisissa olosuhteissa on kuitenkin tarpeen, että lakisääteinen monopoli sulkee pois sekä kilpailun markkinoilla että pääsyn markkinoille niin, että kaikki mahdollinen kilpailu suljetaan pois markkinoilta ja palveluntarjoajasta tulee kyseisen palvelun ainoa tarjoaja (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Arriva Italia ym., C-385/18, EU:C:2019:1121, 57 kohta).

131    Nyt käsiteltävässä asiassa valittajat eivät ole riitauttaneet unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 112 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan Banedanmark hallinnoi kansallista rautatieverkkoa lakisääteisessä monopolijärjestelmässä.

132    Näin ollen on selvää, että Banedanmarkilla on tällainen lakiin perustuva monopoli hallinnoida hallussaan pitämäänsä kansallista rautatieinfrastruktuuria ja harjoittaa sen toimintaa ja että sisämaan rautatieyhteydet kuuluvat kyseiseen infrastruktuuriin.

133    Valituksenalaisista tuomioista ilmenee myös, että Banedanmark vastaa raideyhteyksien, mukaan lukien Femern Landanlægille kuuluvat yhteydet, hallinnoinnista ja toiminnan harjoittamisesta myös hankkeen toteuttamisen jälkeen.

134    Vaikka erityisesti ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 112 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 87 kohdasta ilmenee, että Tanskan lainsäädännön mukaan tietyt edellytykset täyttävät yritykset voivat saada toimiluvan rautatieverkon osuuksien hallinnointiin ja toiminnan harjoittamiseen, kyse on kansallisesta rautatieverkosta erillisistä verkon osuuksista.

135    Tältä osin ei ole osoitettu eikä edes väitetty, että toimilupien tai myöhemmin turvallisuuslupien myöntäminen mahdollistaisi sen, että muut yritykset kuin Banedanmark voisivat harjoittaa toimintaansa kansallisen rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin ja toiminnan harjoittamisen markkinoilla tai päästä kyseisille markkinoille.

136    On lisättävä, että koska Banedanmarkilla on kansallisen rautatieverkon hallinnointia ja toiminnan harjoittamista koskeva lakisääteinen monopoli, voidaan todeta, että Tanskan kuningaskunnan on täytynyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla antaa kansallisen infrastruktuurin hallinnointi ja toiminnan harjoittaminen lainsäädäntötoimin yksinomaan kyseisen toimijan tehtäväksi (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Arriva Italia ym., C‑385/18, EU:C:2019:1121, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

137    Lisäksi on mainittava, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi ensin ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 113 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että Tanskan lainsäädännön mukaan muihin unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneet toimijat voivat vedota kotimaassaan myönnettyihin lupiin, se päätteli tästä oikeudellista virhettä tekemättä, että rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin tai toiminnan harjoittamisen markkinat Tanskassa eivät yksin tästä syystä olleet avoinna kilpailulle.

138    FSS:n 30.4.2019 annetun tuomion UPF v. komissio (T-747/17, EU:T:2019:271) 97 kohtaan perustuvasta väitteestä, jonka mukaan tällaisen monopolinkin tapauksessa on tarpeen tutkia, onko potentiaalista kilpailua muiden liikennemuotojen kanssa olemassa, on todettava, että kyseisen 97 kohdan mukaan asiassa oli kyse erilaisesta tilanteesta kuin nyt käsiteltävissä tapauksissa, sillä komissio ei ollut todennut potentiaalista kilpailua monipoliasemassa tarjottavien satamapalvelujen markkinoille pääsystä vaan satamien tarjoamien kuljetuspalvelujen, jotka olivat jossain määrin kilpailutilanteessa muiden satamien tai muiden kuljetuspalvelujen tarjoajien tarjoamien palvelujen kanssa, markkinoille pääsystä.

139    Toisin kuin valittajat väittävät, unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 111 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan unionin oikeudessa tunnustetaan, että rautatieinfrastruktuuri on luonnollinen monopoli, on merkityksellinen sen tarkistamiseksi, onko unionin oikeus esteenä Banedanmarkin lakisääteiselle monopolille siitä riippumatta, mitä Tanskan oikeudessa säädetään.

140    Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 110 ja 112 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 85 ja 87 kohdassa perustellusti, että Tanskan lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön rautatieinfrastruktuurin hallinnointia koskeva toimilupajärjestelmä, ei merkinnyt kilpailun ”de lege” olemassaoloa kansallisen infrastruktuurin hallinnoinnin ja toiminnan harjoittamisen, joiden osalta Banedanmarkilla on lakisääteinen monopoliasema, markkinoilla tai niille pääsystä.

141    On lisättävä, että tätä toteamusta ei muuta se, että kyseessä olevat toimenpiteet myönnettiin Tanskan lainsäätäjän sisämaayhteydet käsittävän hankkeen osan rahoitusta varten perustaman Femern Landanlægin kaltaiselle toiselle yritykselle, jonka tehtäviin kuuluu myös kyseisten yhteyksien toiminnan harjoittaminen ja ylläpito.

142    Erityisesti on korostettava sitä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 119 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa – asianosaisten tätä kiistämättä –, että Femern Landanlægia koskevasta Tanskan lainsäädännöstä tai kyseisen yhtiön yhtiöjärjestyksestä ei ilmene, että Femern Landanlæg hoitaa tai voisi hoitaa muita kuin sille hankkeen toteuttamista varten annettuja tehtäviä.

143    Merkitystä on myös unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 132 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa siltä osin, voivatko riidanalaiset tukitoimenpiteet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, esittämällä toteamuksella, jonka mukaan se, että Banedanmark harjoittaa Tanskan rautatieverkon ylläpitotoimintaa kilpailutilanteessa muiden yhtiöiden kanssa ja sillä on mahdollisuus päästä muille kansallisille markkinoille, ei toteennäytettynäkään osoita yhtäältä sitä, että Femern Landanlægille – ei Banedanmarkille – myönnetyt toimenpiteet olisivat epäsuoraa tukea Banedanmarkille, eikä toisaalta sitä, että tällaiset toimenpiteet olisivat omiaan aiheuttamaan kilpailun vääristymistä niillä markkinoilla, joilla Femern Landanlæg toimii.

144    Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti hylätä valittajien ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa esittämät väitteet, jotka koskivat kilpailun ”de lege” olemassaoloa niillä markkinoilla, joilla Femern Landanlæg toimii.

145    Samoilla perusteilla valittajien ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa esittämät väitteet, jotka koskevat ”de facto” avoimuutta kilpailulle ja jotka ovat vastaavia kuin ne, joihin vedottiin ”de lege” kilpailulle avoimuuden osalta, eivät voi horjuttaa tätä arviointia.

146    Siitä valittajien väitteestä, jonka mukaan arvioinnin kannalta merkityksellinen peruste on tosiasiallisesti se, saiko Femern Landanlæg markkinaehtoisesti myönnettyä rahoitusta, on muistutettava, että kyseessä on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi luokittelun kannalta välttämätön erillinen edellytys, jolla ei ole kuitenkaan merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko markkinat, joilla yritys toimii, avoinna kilpailulle.

147    Tästä seuraa, että asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen toinen ja kolmas osa on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomina.

4.     Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa

a)     Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

148    Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esittämänsä ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa valittajat väittävät väliintulijoiden tukemina, että unionin yleinen tuomioistuin teki ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 121–127 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 96–102 kohdassa oikeudellisen virheen erottelemalla Femern Landanlægille myönnettyjen toimenpiteiden kilpailuvaikutusten arvioimisen kannalta toisistaan yhtäältä rautatieinfrastruktuurin rakentamista ja ylläpitoa koskevan toiminnan ja toisaalta infrastruktuurin hallinnointia ja toiminnan harjoittamista koskevan toiminnan. NABU ja FSS ovat pääosin samaa mieltä kyseisistä huomautuksista.

149    Valittajat väittävät, että Tanskan toimilupajärjestelmä, joka korvattiin myöhemmin turvallisuuslupajärjestelmällä, kattaa erotuksetta kaikki nämä toiminnat. Ne täsmentävät, että Tanskan oikeudessa infrastruktuurin haltija määritellään niistä vastuussa olevaksi yksiköksi.

150    Valittajat lisäävät, että syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin erottaa nämä toiminnat toisistaan, eivät ilmene valituksenalaisista tuomioista, eikä erottelu perustu yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2012/34/EU (EUVL 2012, L 343, s. 32), joka kuitenkin mainitaan ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 101–104 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 76–79 kohdassa. Ne viittaavat erityisesti kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 alakohtaan, jonka mukaan ”rataverkon haltijalla” tarkoitetaan elintä tai yritystä, joka on vastuussa muun muassa ”rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnista ja kunnossapidosta”, sekä sen 7 artiklan 1 kohtaan, jossa viitataan ilman lisätäsmennyksiä rataverkon haltijan ”olennaisiin toimintoihin”.

151    Ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja otti selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 125 ja 127 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 100 ja 102 kohdassa katsomalla, ettei Tanskan lainsäädännöstä, riidanalaisesta päätöksestä tai Femern Landanlægin yhtiöjärjestyksestä ilmene, että kyseisen yrityksen tehtävänä olisi hoitaa rautatieverkon rakentamis- ja ylläpitotehtäviä kilpaillen muiden toimijoiden kanssa.

152    Ne lisäävät, että – toisin kuin Tanskan kuningaskunta väittää – ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 125 kohtaan ja toisen valituksenalaisen tuomion 100 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei Femern Landanlæg kykene suorittamaan kyseisiä tehtäviä, kohdistuvia väitteitä ei voida pitää uutena perusteena, joka on siten jätettävä tutkimatta, koska kyseisissä kohdissa esitetty arviointi ei perustu riidanalaiseen päätökseen eikä sitä tästä syystä voitu riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa.

153    Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis väittävät myös, että unionin yleinen tuomioistuin otti ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 122 ja 127 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 97 ja 102 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon selvitysaineiston, mukaan lukien riidanalainen päätös, katsoessaan, että Femern Landanlægin suorittama rautatieverkon hallinnointi ja toiminnan harjoittaminen ei ulotu kyseisen verkon rakentamiseen ja ylläpitoon.

154    Komissio ja Tanskan kuningaskunta katsovat, että ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa on perusteeton.

155    Tanskan kuningaskunta lisää, että väitteet, joilla valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan Tanskan lainsäädännöstä, ovat uusia ja ne on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

156    Aluksi on todettava, että esiteltyään ensin ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 122–124 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 98–100 kohdassa merkitykselliset kansalliset säännökset unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 125 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa, että Femern Landanlæg oli vastuussa rautatieyhteyksien rakentamisen ja toiminnan harjoittamisen käynnistämisestä mutta se ei itse kykene suorittamaan muita verkon ylläpitoon ja rakentamiseen liittyviä tehtäviä kilpaillen muiden toimijoiden kanssa. Toisin kuin valittajat väittävät, tämä arviointi ei ole puutteellisesti perusteltu.

157    Sitten on todettava tarvitsematta lausua Tanskan kuningaskunnan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, että valittajien väitteet, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin otti selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, ettei rautatieinfrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito kuulu Femern Landanlægin tehtäviin, on joka tapauksessa hylättävä tehottomina.

158    Kuten sekä komissio että Tanskan kuningaskunta korostavat, ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 125 kohdasta tai toisen valituksenalaisen tuomion 100 kohdasta ei ilmene, ettei Femern Landanlæg olisi vastuussa rautatieyhteyksien rakentamisesta ja ylläpidosta. Unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan totesi, että kyseinen yritys ”ei itse kykene suorittamaan” kyseistä tehtävää tai että – kuten se täsmensi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 127 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa – mainittu yritys ei ”suoraan harjoita” kyseisiä toimintoja, asianosaisten riitauttamatta tätä tosiseikkojen arviointia.

159    Valituksenalaisten tuomioiden 9 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti lisäksi hankkeen kuvauksessa, että Femern Landanlæg on ”vastuussa” sisämaayhteyksien rakentamisesta ja hallinnoimisesta, ”mukaan lukien ylläpito”, ja että se vastaa niiden kustannuksista omistusosuutensa suhteessa siten, että toisesta osasta vastaa Banedanmark. Lisäksi muun muassa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 124 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 99 kohdasta ilmenee, että Banedanmark on vastuussa kyseisten toimintojen toteuttamisesta.

160    Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 122 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa tekemä erottelu rautatieinfrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon markkinoiden, joilla Femern Landanlæg ei toimi, ja ”suppeasti ymmärrettyjen” rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin ja toiminnan harjoittamisen markkinoiden välillä perustuu yksinomaan erotteluun sen mukaan, toteuttaako kyseinen yritys konkreettisesti nämä eri toiminnot vai ei.

161    Kuten komissio korostaa, Femern Landanlægille myönnettyjen toimenpiteiden kilpailuvaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon ne toiminnot, jotka nimenomaan ja tosiasiallisesti ovat sen itsensä vastuulla.

162    Koska Femern Landanlæg ei kykene itse huolehtimaan rautatieyhteyksien rakennus- eikä ylläpitotoiminnasta, unionin yleinen tuomioistuin saattoi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 126 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 101 kohdassa perustellusti todeta, että se, että Tanskan rautatieverkossa toimii yhtiöitä, jotka harjoittavat kyseisiä toimintoja muun muassa tarjouskilpailuna toteutetun kilpailutuksen seurauksena, ei ole vielä osoitus siitä, että myös Femern Landanlægin kyseisellä alalla suorittamat rautatieinfrastruktuurin hallinnointi ja toiminnan harjoittaminen olisivat avoinna kilpailulle.

163    Väitteistä, joiden mukaan kyseisen yrityksen toimintaa harjoitetaan kuitenkin kilpailulle avoimilla markkinoilla, kuten muun muassa Tanskassa voimassa olevasta lupajärjestelmästä katsotaan seuraavan, on huomautettava, että ne koskevat todellisuudessa Femern Landanlægille myönnettyjen toimenpiteiden kilpailuvaikutusta, joka on ensimmäisen valitusperusteen toisen ja kolmannen osan kohteena.

164    Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se erotti toisistaan Femern Landanlægin rautatieverkon rakentamista ja ylläpitoa koskevat toiminnot suppeasti ymmärrettyyn toiminnan harjoittamiseen liittyvistä toiminnoista.

165    Näin ollen asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa on hylättävä perusteettomana.

166    Koska ensimmäisen valitusperusteen kaikki osat hylätään, ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

D       Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetty toinen valitusperuste

1.     Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

167    Asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esittämässään toisessa valitusperusteessaan valittajat, FSS ja Rederi Nordö-Link väittävät, että Femern Landanlægille myönnetyt toimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska ne voivat vaikuttaa kilpailuun sekä rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin markkinoilla että Fehmarninsalmen kuljetusmarkkinoilla. Huomioon on niiden mukaan otettava myös hankkeen kaksi jäsenvaltiota yhdistävä, rajat ylittävä luonne.

168    Komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska valittajat eivät ole täsmällisesti yksilöineet niitä valituksenalaisten tuomioiden perustelujen kohtia, jotka ne riitauttavat, ja koska se on joka tapauksessa perusteeton.

169    Tanskan kuningaskunta lisää, että väitteet, joilla valittajat riitauttavat ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 129–132 kohdan ja toisen valituksenalaisen tuomion 104–107 kohdan väittämättä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat tai selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, on jätettävä tutkimatta, koska ne koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia.

2.     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

170    Toisin kuin komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät, asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetyssä toisessa valitusperusteessa yksilöidään riittävän täsmällisesti valituksenalaisten tuomioiden riitautetut kohdat, koska valittajat tarkoittavat erityisesti ensimmäisen tuomion 128–132 kohtaa ja toisen tuomion 103–107 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin lausui valittajien väitteistä, jotka koskivat sitä, vaikuttivatko riidanalaiset tukitoimenpiteet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

171    On myös todettava, ettei valittajia voida moittia siitä, etteivät ne ole viitanneet nimenomaisesti niihin valituksenalaisten tuomioiden kohtiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, etteivät kyseiset toimenpiteet olleet omiaan vaikuttamaan kauppaan, koska ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 133 ja 134 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 108 ja 109 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kokonaisuudessaan valittajien ensimmäisen kanneperusteen ja kolmannen kanneperusteen toisen osan ensimmäisen väitteen, jotka koskivat SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä Femern Landanlægille rautatieyhteyksien suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista varten myönnettyjen toimenpiteiden arvioinnin osalta.

172    Tämän jälkeen on muistutettava, että ensimmäisen valitusperusteen toisen ja kolmannen osan tarkastelusta seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että komissio oli perustellusti todennut, ettei kansallisen rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin ja toiminnan harjoittamisen markkinoilla ollut kilpailua.

173    Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi myös katsoa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 129 ja 130 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 104 ja 105 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä yhtäältä, että kilpailun puuttuminen kyseisiltä markkinoilta estää muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä pääsemästä niille, ja toisaalta, että riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappaleessa mainitun suunnittelulain ja kyseisen päätöksen 50 perustelukappaleessa mainitun rakentamista koskevan lain mukaan Femern Landanlæg ei voinut ryhtyä muuhun kuin rautatieyhteyksien suunnittelua, rakentamista ja toiminnan harjoittamista koskevaan toimintaan.

174    Unionin yleinen tuomioistuin saattoi siten päätellä tästä ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 131 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 106 kohdassa, että valittajat eivät olleet onnistuneet osoittamaan, että Femern Landanlæg voisi harjoittaa muita kuin hankkeeseen liittyviä toimintoja ja että se voisi siten päästä muiden jäsenvaltioiden markkinoille.

175    Kuten Tanskan kuningaskunta korostaa, kyseiset kohdat liittyvät unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaan tosiseikkojen arviointiin, jonka osalta ei ole nimenomaisesti väitetty eikä osoitettu, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

176    Valittajien väitteestä, joka koskee hankkeen rajat ylittävää luonnetta kahden jäsenvaltion välisiä yhteyksiä parantavana hankkeena, on mainittava, että nyt tarkasteltavan valitusperusteen yhteydessä tutkittavat toimenpiteet koskevat joka tapauksessa ainoastaan sisämaayhteyksiä, jotka eivät ole luonteeltaan rajat ylittäviä siinä merkityksessä kuin valittajat tarkoittavat. Niiden rahoitusta arvioidaan lisäksi erillään kiinteän yhteyden rahoittamisesta, kuten muun muassa ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 88 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 63 kohdasta ilmenee.

177    Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 133 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 108 kohdassa, että komission tutkintaan ei liittynyt jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevan arviointiperusteen osalta oikeudellista virhettä eikä sillä myöskään ollut ollut sellaisia vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi sen olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

178    Tästä seuraa, että asioissa C‑174/19 P ja C‑175/19 P esitetty toinen valitusperuste on perusteeton.

179    Koska kaikki valittajien päävalitustensa tueksi esittämät valitusperusteet hylätään, valitukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

VII  Liitännäisvalitukset

180    Liitännäisvalituksissaan komissio esittää yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi virheellisesti implisiittisesti valittajien asiavaltuuden riitauttaa riidanalainen päätös siltä osin kuin se koskee Femern Landanlægin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä.

181    Valittajat, NABU ja FSS ovat puolestaan vaatineet liitännäisvalitusten jättämistä tutkimatta.

182    Tältä osin on tarvitsematta lausua liitännäisvalituksen tutkimatta jättämistä koskevasta väitteestä mainittava yhtäältä, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa – unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt valituksenalaisissa tuomioissa päätöstä valittajien riidanalaisesta päätöksestä nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin kyseinen päätös koskee Femern Landanlægin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä, ja toisaalta, että tämä oli perusteltua, koska se ei tehnyt oikeudellista virhettä hylkäämällä kyseiset kanteet asiasisällön osalta.

183    Liitännäisvalitukset on näin ollen hylättävä.

VIII  Oikeudenkäyntikulut

184    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

185    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

186    Koska komissio on vaatinut valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valittajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle päävalituksista aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

187    Koska komission liitännäisvalituksissaan esittämät vaatimukset on hylätty, se on velvoitettava vastaamaan liitännäisvalituksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.

188    Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt ei ole valittanut ratkaisusta, se voidaan velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista muutoksenhakuasteessa vain, jos se on osallistunut asian käsittelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa. Jos tässä tarkoitettu asianosainen osallistuu oikeudenkäyntiin, unionin tuomioistuin voi määrätä, että se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

189    Näiden määräysten mukaisesti ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijoina olleet Tanskan kuningaskunta, FSS ja NABU, jotka ovat osallistuneet asian käsittelyyn unionin tuomioistuimessa, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan niissä asioissa, joissa ne ovat osallistuneet asian käsittelyyn.

190    Työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan unionin tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

191    Näiden määräysten mukaisesti Rederi Nordö-Link, Trelleborg Hamn ja Aktionsbündnis vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa asioissa.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Päävalitukset ja liitännäisvalitukset hylätään.

2)      Scandlines Danmark ApS ja Scandlines Deutschland GmbH sekä Stena Line Scandinavia AB vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan lisäksi korvaamaan Euroopan komissiolle päävalituksiin liittyvät oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa liitännäisvalituksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Tanskan kuningaskunta, Föreningen Svensk Sjöfart ja Naturschutzbund Deutschland (NABU) eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)      Rederi Nordö-Link AB, Trelleborg Hamn AB ja Aktionsbündnis gegen eine feste Fehmarnbeltquerung eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.