UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2010

Asia T-368/09 P

Roberto Sevenier

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Irtisanoutuminen – Komission kieltäytyminen hyväksymästä irtisanoutumisen peruuttamista ja saattamasta asiaa työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi – Valitusaika – Myöhästyminen – Anteeksiannettavan erehdyksen puuttuminen

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-62/08, Sevenier vastaan komissio, 8.7.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I-A-1-249 ja II-A-1-1351) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Roberto Sevenier vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Hakemuksen implisiittinen hylkäyspäätös, jota ei ole riitautettu määräajassa

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Prekluusio – Anteeksiannettava erehdys – Käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka koskee selvitysaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla

1.      Päätös, jolla hakemus on hylätty nimenomaisesti ja joka on tehty sen jälkeen, kun sama hakemus on hylätty implisiittisesti, on pelkästään vahvistava toimi eikä siitä siten ala kulua asianomaisen hyväksi uutta valituksen tekemisen määräaikaa, koska henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa, jossa säädetään, että ”jos valituksen hiljaisen hylkäämispäätöksen jälkeen, mutta kanteen tekemiselle asetetussa määräajassa, tehdään nimenomainen hylkäämispäätös, kanteen tekemiselle asetettu määräaika alkaa uudelleen”, ei voida soveltaa analogisesti hakemusvaiheessa ja ennen valituksen tekemistä.

(ks. 29 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑200/99, Martinelli v. komissio, 17.11.2000 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1161, 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan mukaan kanne voidaan ottaa unionin tuomioistuinten tutkittavaksi vain, jos nimittävälle viranomaiselle on tätä ennen tehty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus henkilölle vastaisesta toimesta 90 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa. Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa asetetut oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä koskevat määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, eivätkä ne ole osapuolten tai tuomioistuimen päätettävissä, koska niistä on säädetty oikeudellisten suhteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi. Myöhässä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, jollei kantaja voi vedota erityisesti anteeksiannettavaan erehdykseen. Tällainen erehdys voi nimittäin olla hyväksyttävä peruste sille, että valitus on tehty liian myöhään.

Anteeksiannettava erehdys koskee poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että asianomainen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä. Tällaisessa tilanteessa hallinto ei voi vedota siihen, että se itse loukkasi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, mistä yksityisen oikeussubjektin erehdys sai alkunsa.

(ks. 42, 43, 46 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Martinelli v. komissio, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T‑208/00, Barleycorn Mongolue ja Boixader Rivas v. parlamentti ja neuvosto, 2.5.2001 (Kok. H., s. I‑A‑103 ja II‑479, 29 kohta) ja asia T‑271/08 P, Boudova ym. v. komissio, 16.9.2009, Kok. H., s. I-B-1-71 ja II-B-1-441, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Valittajan, joka väittää asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ottaneen selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, on ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla.

(ks. 53 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, 7.1.2004 (Kok., s. I‑123, 50 kohta) ja asia C‑167/06 P, Komninou ym. v. komissio, 25.10.2007, 41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa