Kanne 5.9.2011 - Éditions Jacob v. komissio

(Asia T-471/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Éditions Odile Jacob SAS (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat O. Fréget, M. Struys ja L. Eskenazi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 13.5.2011 asiassa COMP/M.2978 Lagardère/Natexis/VUP tehdyn komission sellaisen päätöksen SG-Greffe(2011) 3503, joka tehtiin asiassa T-452/04, Éditions Odile Jacob vastaan komissio, 13.9.2010 annetun tuomion antamisen seurauksena ja jolla komissio hyväksyi uudelleen Wendelin niiden omaisuuserien ostajaksi, jotka luovutettiin siihen 7.1.2004 tehtyyn komission päätökseen liitettyjen sitoumusten nojalla, jolla hyväksyttiin Lagardèren, Natexisin ja VUP:in keskittymätoimi;

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komission oli ilmeisen mahdotonta tehdä sellaista jälkikäteistä päätöstä, jolla on lisäksi taannehtiva vaikutus ja jolla vahvistetaan Wendelin hyväksyminen Editisin omaisuuserien ostajaksi vuonna 2004. Kantaja väittää seuraavaa:

komissio rikkoi SEUT 266 artiklaa, kun se toimi tällä tavoin eikä todennut kaikkia niitä seurauksia, jotka kantajan mukaan johtuvat unionin yleisen tuomioistuimen toteamasta lainvastaisuudesta ja jotka liittyvät kyseisen luovutuksen valvojaksi valtuutetun osapuolen itsenäisyyteen, ja

komissio loukkasi taannehtivuuskiellon periaatetta, kun se vahvisti riidanalaisen päätöksen voimaantulopäiväksi 30.7.2004, ja toimi siten vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tällainen taannehtiva vaikutus sallitaan ainoastaan poikkeuksellisesti sillä edellytyksellä, että pakottavan yleisen edun mukainen päämäärä tätä edellyttää ja että niiden, joita asia koskee, luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti. Kantaja katsoo, etteivät nämä edellytykset käsiteltävässä asiassa täyty.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa, koska 7.1.2004 tehtyä komission päätöstä keskittymätoimen hyväksymisestä ei kantajan mukaan sovelleta sen seurauksena, että unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Lagardère ollut noudattanut tiettyjä sitoumuksiaan.

Kolmas kanneperuste ja neljäs kanneperuste perustuvat siihen, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä Wendelin hakemuksen arvioinnissa sekä vuonna 2004 että uuden hyväksymispäätöksen yhteydessä sekä sellaisia virheitä, jotka liittyvät yhtäältä 30.7.2004 jälkeisten tietojen huomioon ottamiseen riidanalaisen päätöksen tekemiseksi ja toisaalta siihen, että se otti nämä jälkikäteiset tiedot huomioon valikoivasti ja osittain.

Viides kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön sillä perusteella, että kantajan mukaan komissio vääristi SEUT 266 artiklan ja asetuksen N:o 4064/89¹ - jossa säädetään muun muassa mahdollisuudesta peruuttaa hyväksymispäätös ja määrätä seuraamuksia lainvastaisuuteen syyllistyneille osapuolille - tarkoituksen, kun se teki jälkikäteen päätöksen, jolla hyväksyttiin taannehtivasti lainvastainen luovutus ja hyväksyttiin valtuutus, jonka saajan yksinomaisena tehtävänä oli laatia kertomus, jossa vahvistetaan Wendeliä luovutettujen omaisuuserien ostajan ominaisuudet.

Kuudes kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sillä perusteella, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat sekä riittämättömiä että perusteiltaan ristiriitaisia.

____________

¹ - Yrityskeskittymien valvonnasta 21.12.1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395; julkaistu oikaisujen jälkeen kokonaisuudessaan uudestaan: EYVL 1990, L 257, s. 13).