Asia C-256/16

Deichmann SE

vastaan

Hauptzollamt Duisburg

(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Düsseldorf)

Ennakkoratkaisupyyntö – Tutkittavaksi ottaminen – Polkumyynnin torjunta – Unionin tuomioistuimen tuomion, jolla aikaisemmat asetukset on todettu pätemättömiksi, täytäntöön panemiseksi annetun asetuksen pätevyys – Täytäntöönpanovelvollisuus – Oikeusperusta – Asetus (EY) N:o 1225/2009 – 14 artikla – Polkumyyntitullien kantamista jäsenvaltioissa koskevien tekijöiden vahvistaminen – Kansallisten tulliviranomaisten velvoittaminen polkumyyntitullien palauttamisen lykkäämiseen – Pätemättömiksi todettujen asetusten antamista edeltävän menettelyn jatkaminen – 10 artikla – Taannehtivuuskielto – Yhteisön tullikoodeksi – 221 artikla – Vanhentuminen – 236 artikla – Liikaa maksettujen tullien palauttaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.3.2018

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Pätevyyden arviointi – Sellaisen asetuksen pätevyyttä koskeva kysymys, jota ei ole riitautettu SEUT 263 artiklan perusteella – Pääasian kanne, joka on nostettu ennen kyseisen asetuksen antamista – Pääasian kantajalle vastainen asetus – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs ja kuudes kohta ja SEUT 267 artiklan b alakohta)

2.        Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Polkumyynnin vastaisella perusasetuksella N:o 384/96 käyttöön otetut polkumyyntitullit – Tuomio, jolla asetukset, joilla polkumyyntitullit on otettu käyttöön, todetaan pätemättömiksi – Asetus, jolla pyritään panemaan täytäntöön pätemättömyyden toteava tuomio – Kyseisen asetuksen antaminen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 perusteella – Sallittavuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 23 artikla)

3.        Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Tuomio, jolla asetukset, joilla polkumyyntitullit on otettu käyttöön, todetaan pätemättömiksi – Sellaisen asetuksen antaminen, jolla pyritään panemaan täytäntöön pätemättömyyden toteava tuomio – Asetus, jolla kansalliset viranomaiset velvoitetaan lykkäämään kyseessä olevien polkumyyntitullien palauttamista – Sallittavuus

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 14 artiklan 1 kohta)

4.        Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Tuomio, jolla asetukset, joilla polkumyyntitullit on otettu käyttöön, todetaan pätemättömiksi – Sellaisen asetuksen antaminen, jolla pyritään panemaan täytäntöön pätemättömyyden toteava tuomio – Pätemättömäksi todettujen asetusten antamista edeltäneen menettelyn jatkaminen polkumyyntitullien ottamiseksi uudelleen käyttöön – Sallittavuus – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 236 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 384/96 10 artiklan 1 kohta)

5.        Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Tuomio, jolla asetukset, joilla polkumyyntitullit on otettu käyttöön, todetaan pätemättömiksi – Sellaisen asetuksen antaminen, jolla pyritään panemaan täytäntöön pätemättömyyden toteava tuomio – Toimielinten harkintavalta – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 266 artikla; neuvoston asetus N:o 1225/2009)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 38–42 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 45–55 kohta)

3.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on toki niin, että kun unionin tuomioistuin toteaa pätemättömäksi lopullista tullia koskevan asetuksen ja polkumyyntitullien jatkamista koskevan asetuksen kaltaisen polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen, on katsottava, että kyseisiä tulleja ei tullikoodeksin 236 artiklan mukaisesti ollut lain mukaan maksettava, minkä vuoksi kansallisten tulliviranomaisten on lähtökohtaisesti palautettava ne tämän osalta säädetyin edellytyksin (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C-351/04, EU:C:2007:547, 66–69 kohta ja tuomio 18.1.2017, Wortmann, C-365/15, EU:C:2017:19, 34 kohta).

Unionin tuomioistuimen tuomion, jolla asetus on todettu pätemättömäksi, ja näin ollen tällaiseen tuomioon perustuvien velvoitteiden täsmällinen laajuus on kuitenkin määritettävä kussakin konkreettisessa tapauksessa ottamalla huomioon paitsi kyseisen tuomion tuomiolauselma myös sen perustelut, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016, CM Eurologistik ja GLS, C-283/14 ja C-284/14, EU:C:2016:57, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Mainituista syistä on katsottava, että noudattaakseen velvollisuuttaan panna täytäntöön 4.2.2016 annettu tuomio C & J Clark International ja Puma (C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74) komissio saattoi pätevästi katsoa, että sen oli tutkittava asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämät pyynnöt sen määrittämiseksi, olisiko niihin lopullista tullia koskevan asetuksen ja polkumyyntitullin jatkamista koskevan asetuksen nojalla sovelletut polkumyyntitullit pitänyt vahvistaa kyseisissä kahdessa asetuksessa vahvistettua tasoa alemmalle tasolle.

Tässä yhteydessä tullikoodeksin 236 artiklaa ei voida tulkita siten, että siinä kielletään komissiota asettamasta velvollisuutta siihen, että kyseisten polkumyyntitullien palauttamista koskevista pyynnöistä lausutaan sen menettelyn päätyttyä, jolla nimenomaisesti pyritään siihen, että komissio voi laskea tällaisen eron.

(ks. 62, 63, 68 ja 69 kohta)

4.      Kun on ensinnäkin kyse mahdollisuudesta jatkaa lopullista tullia koskevan asetuksen ja polkumyyntitullin jatkamista koskevan asetuksen taustalla olevaa menettelyä viimeksi mainituissa asetuksissa käyttöön otettujen polkumyyntitullien ottamiseksi uudelleen käyttöön niiden alkuperäisenä soveltamisaikana, on todettava, että tilanteessa, jossa unionin tuomioistuimen antamalla tuomiolla kumotaan asetus, jolla polkumyyntitullit on otettu käyttöön, tai todetaan, että kyseinen asetus on pätemätön, toimielin, jonka on toteutettava kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, voi jatkaa kyseisen asetuksen taustalla olevaa menettelyä, vaikka tällaisesta toimivallasta ei nimenomaisesti säädetä sovellettavassa säännöstössä (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016, CM Eurologistik ja GLS, C-283/14 ja C-284/14, EU:C:2016:57, 51 ja 52 kohta). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että asianomainen toimielin voi – paitsi jos todettu sääntöjenvastaisuus on johtanut koko menettelyn lainvastaisuuteen – jatkaa menettelyä vain siitä vaiheesta, jossa tämä sääntöjenvastaisuus tapahtui, sellaisen toimen antamiseksi, jolla pyritään korvaamaan aikaisempi kumottu tai pätemättömäksi todettu toimi (tuomio 28.1.2016, CM Eurologistik ja GLS, C-283/14 ja C-284/14, EU:C:2016:57, 51 kohta).

Kysymyksestä, joka koskee sitä, onko tällainen menettelyn jatkaminen sallittua, jos asianomaiset polkumyyntitullit eivät ole enää voimassa, kun otetaan huomioon taannehtivuuskieltoa koskevat sovellettavat säännöt, on seuraavaksi todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun unionin toimielin käyttää tämän tuomion 73 ja 74 kohdassa mainittua oikeutta jatkaa menettelyä, sen on – lain ajallista soveltamista koskevien periaatteiden mukaisesti – noudatettava asetuksessa, joka on kumottu tai todettu pätemättömäksi, tarkoitettujen tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa olleita aineellisia sääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2016, komissio v. McBride ym., C-361/14 P, EU:C:2016:434, 40 kohta).

Asetuksen N:o 384/96 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti on näin ollen niin, että riidanalaisella asetuksella käsiteltävässä asiassa toteutettu menettelyn jatkaminen ei voi johtaa siihen, että menettelyn päätteeksi annettavalla asetuksella, jolla lopullista tullia koskeva asetus ja polkumyyntitullin jatkamista koskeva asetus korvataan, otetaan uudelleen käyttöön polkumyyntitulleja, joita sovelletaan vapaaseen liikkeeseen ennen kyseisten asetusten voimaantulopäivää luovutettuihin tuotteisiin. Asetuksen N:o 384/96 10 artiklan 1 kohdan sanamuodossa ei sen sijaan suljeta millään tavoin pois tällaisen menettelyn jatkamista, jos kyseessä olevat polkumyyntitullit eivät kyseisestä päivästä lähtien ole enää voimassa, sikäli kuin kyseiset tullit otetaan uudelleen käyttöön niiden alkuperäisen soveltamisajanjakson aikana ja siis tässä tapauksessa sellaisten tuotteiden osalta, jotka on laskettu vapaaseen liikkeeseen lopullista tullia koskevan asetuksen ja polkumyyntitullin jatkamista koskevan asetuksen voimaantulon jälkeen.

Lopuksi on palautettava mieleen tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdassa säädetystä säännöstä, että on toki niin, että sen vaikutuksena on paitsi sen estäminen, että tullien määrä voitaisiin antaa tiedoksi velalliselle tullivelan syntymistä seuraavan kolmen vuoden määräajan päättymisen jälkeen, myös tullivelan itsensä vanhentuminen mainitun määräajan päättymisen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 23.2.2006, Molenbergnatie, C-201/04, EU:C:2006:136, 39 ja 41 kohta).

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tätä sääntöä sovelletaan tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdan mukaan kuitenkin vain tullien määrän tiedoksiantoon velalliselle, ja sen täytäntöönpano kuuluu tämän osalta yksinomaan kansallisille tulliviranomaisille, joilla on toimivalta tällaisen tiedoksiannon toimittamiseen (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2003, Alankomaat v. komissio, C-156/00, EU:C:2003:149, 63 ja 64 kohta).

(73, 74, 76–78, 80 ja 81 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86–91 kohta)