UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
18 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturva – Euroopan unionin virkamiehet – Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehty pöytäkirja (N:o 7) – Pakollinen kuuluminen unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään – Itsenäistä sivutoimista ammattitoimintaa harjoittava unionin virkamies – Sen jäsenvaltion, jossa kyseistä toimintaa harjoitetaan, lainsäädännön mukainen velvollisuus maksaa sosiaaliturvamaksuja
Asiassa C‑195/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal du travail francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) on esittänyt 13.3.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.3.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
GI
vastaan
Partena, Assurances sociales pour travailleurs indépendants ASBL,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Passer ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– GI, edustajanaan J.-F. Neven, avocat,
– Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, C. Pochet ja A. Van Baelen, avustajinaan S. Rodrigues ja A. Tymen, avocats,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,
– Euroopan komissio, asiamiehinään T. S. Bohr ja B.-R. Killmann,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (jäljempänä pöytäkirja) 14 artiklan ja SEU 4 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Euroopan komission virkamies GI ja voittoa tavoittelematon yhdistys Partena, Assurances sociales pour travailleurs indépendants ASBL (jäljempänä Partena), ja jossa on kyse GI:n kuulumisesta Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään sivutoimisen ammattitoiminnan perusteella.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Pöytäkirja
3 Pöytäkirjan 12 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Niillä edellytyksillä ja noudattaen sitä menettelyä, jonka Euroopan parlamentti ja [Euroopan unionin] neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan, [Euroopan] unionin virkamiehet ja muu henkilöstö ovat velvollisia maksamaan unionille veroa unionin heille maksamista palkoista ja palkkioista.
He eivät maksa kansallista veroa unionin maksamista palkoista ja palkkiosta.”
4 Pöytäkirjan 14 artiklassa todetaan seuraavaa:
”– – parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskevan sosiaalietuusjärjestelmän.”
Henkilöstösäännöt
5 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä henkilöstösäännöt), 12 b artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 15 artiklasta muuta johdu, virkamiehen, joka haluaa harjoittaa viranhoitoonsa kuulumatonta toimintaa tai suorittaa unionin ulkopuolelta tulevan toimeksiannon riippumatta siitä, saako hän siitä palkkion vai ei, on pyydettävä nimittävältä viranomaiselta tähän lupa etukäteen. Lupa evätään ainoastaan, jos kyseinen toiminta tai toimeksianto on luonteeltaan sellainen, että se haittaa virkamiehen tehtävien hoitamista tai on yhteensopimaton toimielimen edun kanssa.”
6 Henkilöstösääntöjen 72 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Sairaustapauksessa virkamiehen – – sairauskulut korvataan 80 prosentin enimmäismäärään asti unionin toimielinten nimittävien viranomaisten yhteisellä päätöksellä antaman säädöksen perusteella henkilöstösääntökomitean annettua lausuntonsa. – –
– –
Virkamies maksaa tämän vakuutuksen kattamiseksi tarpeellisista kuluista kolmanneksen, kuitenkin niin, että tämä osuus voi olla enintään 2 prosenttia virkamiehen peruspalkasta.
– –”
7 Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Henkilöstösääntökomitean lausunnon saamisen jälkeen tehdyllä unionin toimielinten – – yhteisellä sopimuksella vahvistetuissa määräyksissä vahvistetuin edellytyksin virkamies on tehtäviensä aloittamispäivästä lähtien vakuutettu ammattitautien ja tapaturmien varalta. Hänen on osallistuttava 0,1 prosentilla peruspalkastaan vapaa-ajan riskit kattavan vakuutuksen maksamiseen.
– –”
Yhteiset määräykset
8 Henkilöstösääntöjen 72 artiklan soveltamisedellytysten määrittelemiseksi unionin toimielimet ovat antaneet yhteiset määräykset Euroopan unionin virkamiesten sairausvakuutusjärjestelmästä (jäljempänä yhteiset määräykset).
9 Yhteisten määräysten 1 artiklassa määrätään, että henkilöstösääntöjen 72 artiklan mukaisesti perustetaan unionin toimielinten yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (RCAM).
10 Yhteisten määräysten 2 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Tähän järjestelmään kuuluvat:
– virkamiehet,
– väliaikaiset toimihenkilöt,
– –”
11 Yhteisten määräysten 4 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Jos virkamiehen, väliaikaisen toimihenkilön tai sopimussuhteisen toimihenkilön asemapaikka on maassa, jonka lainsäädännön nojalla hän on pakollisen sairausvakuutusjärjestelmän alainen, tämän mukaiset vakuutusmaksut suoritetaan kokonaisuudessaan sen toimielimen talousarviosta, johon asianomainen henkilö on palvelussuhteessa. Tällöin sovelletaan 22 artiklaa.”
12 Yhteisten määräysten 22 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Jos tähän järjestelmään kuuluva tai hänen kauttaan vakuutettu henkilö voi vaatia kuluista korvauksen muusta lakisääteisestä tai pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä, yhteiseen järjestelmään kuuluvan on
a) ilmoitettava asiasta maksutoimistolle;
b) pyydettävä tai tarvittaessa kehotettava pyytämään ensisijaisesti toisesta järjestelmästä saatavaa korvausta. Jos molemmat järjestelmät edellyttävät vakuutusmaksujen maksamista, yhteiseen järjestelmään kuuluvat voivat kuitenkin valita, kummasta järjestelmästä he pyytävät korvausta saamistaan suorituksista; yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää sovelletaan kuitenkin täydentävänä järjestelmänä silloin kun se ei ole ensisijainen järjestelmä;
c) liitettävä kuhunkin yhteisen järjestelmän nojalla esitettävään korvaushakemukseen alkuperäiskappaleena yksityiskohtainen erittely tositteineen korvauksista, jotka järjestelmään kuuluva tai hänen kauttaan vakuutettu henkilö on saanut muusta järjestelmästä.
2. Yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää sovelletaan korvattavien toimenpiteiden osalta täydentävänä järjestelmänä, jos muusta järjestelmästä on jo saatu korvausta sen kattamista toimenpiteistä.
Jos ensisijainen järjestelmä ei kata jotain suoritusta, joka kuuluu yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, viimeksi mainittua sovelletaan ensisijaisena järjestelmänä.
– –”
Asetus N:o 883/2004
13 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.”
14 Asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.”
Belgian oikeus
15 Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin 27.7.1967 annetun kuninkaan päätöksen nro 38 (arrêté royal no 38, organisant le statut social des travailleurs indépendants, du 27 juillet 1967; Moniteur belge, 29.7.1967, s. 8071), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 2 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tätä järjestelmää sovelletaan seuraaviin henkilöihin, joiden on siten täytettävä siihen kuuluvat velvoitteet: itsenäiset ammatinharjoittajat ja avustajat.”
16 Kyseisen päätöksen 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tässä päätöksessä itsenäisenä ammatinharjoittajana pidetään kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat Belgiassa ammattitoimintaa, jonka johdosta henkilö ei ole työsuhteessa tai julkisessa palvelussuhteessa.
Mikäli toisin ei osoiteta, kaikkien niiden henkilöiden, jotka harjoittavat Belgiassa ammattitoimintaa, josta voidaan saada – – tuloa, oletetaan täyttävän edellisessä kohdassa tarkoitetut soveltamisedellytykset.”
17 Mainitun päätöksen 10 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”– – kaikkien tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden on ennen itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista liityttävä johonkin itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuskassaan – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
18 Pääasian kantaja, joka on ollut unionin virkamies 1.9.2007 alkaen, astui komission palvelukseen elokuussa 2010.
19 Lokakuusta 2015 lähtien hän on harjoittanut sivutoimisesti opettajan ammattia korvausta vastaan enintään 20 opetustuntia vuodessa, mitä varten hän on saanut henkilöstösääntöjen mukaisesti komissiolta edellytetyn luvan.
20 Institut national d’assurances sociales pour travailleurs indépendants (ammatinharjoittajien kansallinen sosiaaliturvalaitos, Belgia), jonka tehtävänä on selvittää, kuuluvatko itsenäiset ammatinharjoittajat sosiaalivakuutuskassaan, ilmoitti pääasian kantajalle 4.7.2018 päivätyllä kirjeellä, että hänen oli liityttävä sosiaalivakuutuskassaan, koska hän oli työskennellyt itsenäisenä ammatinharjoittajana opetustehtävissä 1.10.2015 alkaen.
21 Tämän seurauksena pääasian kantaja liittyi Partenaan ja maksoi vaaditun 3 242,09 euron suuruisen sosiaaliturvamaksujen määrän.
22 Pääasian kantaja arvioi kuitenkin, että kuuluminen Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään oli ristiriidassa unionin toimielinten virkamiehiin sovellettavan yhden sosiaaliturvajärjestelmän periaatteen kanssa, joten hän nosti kanteen Partenaa vastaan tribunal du travail francophone de Bruxellesissa (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) ja vaati vakuutusvelvollisuutensa päättämistä sekä maksettujen sosiaaliturvamaksujen palauttamista.
23 Tribunal du travail francophone de Bruxelles on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko [pöytäkirja] ja erityisesti sen 14 artikla, yhden ainoan sosiaaliturvajärjestelmän soveltamista palvelussuhteessa tai eläkkeellä oleviin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin koskeva periaate ja [SEU] 4 artiklan 3 kohdassa määrätty vilpittömän yhteistyön periaate esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää, että virkamies, joka unionin toimielimessä työskentelyn lisäksi toimii sen luvalla sivutoimenaan opetustehtävissä, liittyy kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään ja maksaa sosiaaliturvamaksuja, kun kyseinen virkamies kuuluu jo henkilöstösääntöjen nojalla Euroopan unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko pöytäkirjan 14 artiklaa, asetuksessa N:o 883/2004 tarkoitettua yhden sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän periaatteetta ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla unionin virkamiehen, joka harjoittaa sivutoimisesti opettajan ammattia kyseisen jäsenvaltion alueella, on kuuluttava kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.
25 On muistutettava asetuksen N:o 883/2004 11 artiklassa tarkoitetun yhden sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän periaatteen osalta, että tällä asetuksella on otettu käyttöön yhteensovittamisjärjestelmä, jossa muun muassa määritetään yksi tai useampi lainsäädäntö, jota tai joita sovelletaan työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka käyttävät eri tilanteissa oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tämän lainvalintajärjestelmän kattavuus vie kunkin jäsenvaltion kansalliselta lainsäätäjältä vallan päättää haluamallaan tavalla kansallisen lainsäädäntönsä soveltamisalasta ja ‑edellytyksistä tämän lainsäädännön alaan kuuluvien henkilöiden ja sen alueen osalta, jolla kansalliset säännökset tuottavat oikeusvaikutuksensa. Asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 1 kohdassa säädetään siis nimenomaisesti, että henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 29 ja 30 kohta).
26 Tällä yhden sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän periaatteella pyritään välttämään vaikeudet, joita voi aiheutua useamman kansallisen lainsäädännön soveltamisesta samaan aikaan, ja poistamaan erilainen kohtelu, johon sovellettavien lainsäädäntöjen osittainen tai täydellinen päällekkäisyys saattaisi johtaa unionin alueella liikkuvien henkilöiden osalta (tuomio 26.2.2015, de Ruyter, C‑623/13, EU:C:2015:123, 37 kohta).
27 Tätä periaatetta ei kuitenkaan sovelleta unionin virkamiehiin, joihin ei sovelleta kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään kyseisen asetuksen henkilöllinen soveltamisala (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Ainoastaan unioni – eivätkä jäsenvaltiot – on nimittäin toimivaltainen määrittämään säännöt, joita sovelletaan unionin virkamiesten velvollisuuksiin sosiaaliturvan alalla. Parlamentti ja neuvosto ovat vahvistaneet pöytäkirjan 14 artiklan mukaisesti unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmän asetuksella, jolla vahvistetaan henkilöstösäännöt (tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Yhtäältä pöytäkirjan 14 artikla on ymmärrettävä niin, että se merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden toimivallan piiristä poistetaan unionin virkamiesten velvollisuus kuulua kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään ja näiden virkamiesten velvollisuus osallistua mainitun järjestelmän rahoitukseen (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että pöytäkirjan 14 artiklalla ja henkilöstösääntöjen sosiaaliturvaa koskevilla säännöksillä on unionin virkamiehiin nähden samankaltainen tehtävä kuin asetuksen N:o 883/2004 11 artiklalla, ja tämä tehtävä muodostuu kiellosta velvoittaa näitä virkamiehiä maksamaan vakuutusmaksuja eri järjestelmiin tällä alalla (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz, C‑690/15, EU:C:2017:355, 45 kohta).
31 Tästä seuraa, että ainoastaan unionin lainsäätäjä on toimivaltainen määrittämään haluamallaan tavalla sosiaaliturvaa koskevien säännösten ulottuvuuden ja soveltamisedellytykset niillä olevien vaikutusten ja niiden soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta.
32 Toisaalta henkilöstösäännöt, joilla on kaikki SEUT 288 artiklassa vahvistetut ominaisuudet, ovat kaikilta osiltaan velvoittavia ja sellaisinaan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa, joten myös jäsenvaltioiden on noudatettava niiden säännöksiä (tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Tässä yhteydessä henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdasta ja 73 artiklasta seuraa, että unionin toimielimen palveluksessa olevat virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt on vakuutettu sairauden varalta tehtäviensä aloittamispäivästä lähtien.
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että pääasian kantaja on ollut unionin virkamies 1.9.2007 alkaen ja että hän on ollut komission palveluksessa elokuusta 2010 alkaen. Koska hän on palvelussuhteessa komissioon, hän siis kuuluu unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdan perusteella, vaikka hän harjoittaakin jäsenvaltiossa sivutoimisesti ammattitoimintaa, jonka komissio on hyväksynyt henkilöstösääntöjen 12 b artiklan 1 kohdan nojalla.
35 Näin ollen sellaisessa jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka mukaan saman jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin kuuluu unionin virkamies, joka harjoittaa sivutoimista ammattitoimintaa tässä jäsenvaltiossa, sivuutetaan unionille sekä pöytäkirjan 14 artiklassa että henkilöstösääntöjen merkityksellisissä säännöksissä annettu yksinomainen toimivalta määrittää säännöt, joita sovelletaan unionin virkamiehiin heidän sosiaaliturvavelvoitteidensa osalta.
36 On nimittäin niin, että vaikka jäsenvaltiot säilyttävätkin toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisen osalta, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, mukaan lukien pöytäkirjan määräykset ja henkilöstösääntöjen säännökset, jotka koskevat sosiaaliturva-alan sääntöjä, joilla säännellään unionin virkamiesten oikeudellista asemaa (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Edellä 35 kohdassa mainitun kaltainen kansallinen lainsäädäntö on lisäksi ristiriidassa SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa, jonka mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään.
38 Tällaisella säännöstöllä saatettaisiin nimittäin loukata unionin virkamiesten yhdenvertaista kohtelua ja täten tehtäisiin työskentely unionin toimielimissä vähemmän houkuttelevaksi, koska eräät virkamiehet joutuisivat maksamaan maksuja unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmän lisäksi myös kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz, C‑690/15, EU:C:2017:355, 47 kohta).
39 Lopuksi on katsottava, että mikään Belgian kuningaskunnan ja Tšekin tasavallan kirjallisissa huomautuksissaan esittämistä argumenteista ei saata tätä tulkintaa kyseenalaiseksi.
40 Yhtäältä argumentista, jonka mukaan unionille eivät kuulu sellaiset palkat ja palkkiot, joita unioni ei ole maksanut, ja näin ollen verotuksen alalla toimivaltaisen jäsenvaltion on kannettava niistä veroa ja tämän seurauksena niihin sovelletaan kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvamaksuja, on muistutettava, että on selvä ero unionin virkamiehiä, jotka pöytäkirjan 12 artiklan mukaan on vapautettu ainoastaan maksamasta kansallista veroa unionin maksamista palkoista ja palkkiosta, koskevien sosiaaliturvavelvoitteiden ja verovelvoitteiden välillä. Vaikka unionin maksamien palkkojen ja palkkioiden mahdolliseen veronalaisuuteen sovelletaan yksinomaan unionin oikeutta, näiden virkamiesten muut tulot kuuluvat siten edelleen jäsenvaltioiden verotusalaan. Sitä vastoin sosiaaliturvavelvoitteiden osalta unionin virkamiehet kuuluvat yksinomaan unionin toimielinten sosiaaliturvajärjestelmään (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 48 kohta).
41 Nimittäin unionin lainsäätäjälle annettu yksinomainen toimivalta määrittää unionin virkamiesten sosiaaliturvamaksujen järjestelmä koskee myös sosiaaliturvamaksuja, joita jäsenvaltio perii kaikentyyppisistä tuloista ja näin ollen myös työnantajan hyväksymästä sivutoimesta saatavista tuloista (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz, C‑690/15, EU:C:2017:355, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Toisaalta argumentista, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat yhteisvastuullisuuteen, koska maksut eivät koskaan ole suhteessa etuuksiin eikä niiden edellytyksenä ole etuuksien käyttäminen, on muistutettava, että unionin tuomioistuin on todennut, että sillä, saadaanko maksun vastikkeena etuuksia vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, kuuluuko kyseinen pidätys sosiaaliturvajärjestelmään (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2023, Acerta ym., C‑415/22, EU:C:2023:881, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että pöytäkirjan 14 artiklaa, asetuksessa N:o 883/2004 tarkoitettua yhden sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän periaatteetta ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla unionin virkamiehen, joka harjoittaa sivutoimisesti opettajan ammattia kyseisen jäsenvaltion alueella, on kuuluttava kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.
Oikeudenkäyntikulut
44 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 14 artiklaa, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 tarkoitettua yhden sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän periaatteetta ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla Euroopan unionin virkamiehen, joka harjoittaa sivutoimisesti opettajan ammattia kyseisen jäsenvaltion alueella, on kuuluttava kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.
Allekirjoitukset