Asia T‑319/11
ABN Amro Group NV
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Rahoitusala – Valtiontuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi – SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Tuen myöntämisehdot – Hankintakielto – Yhteensoveltuvuus rahoitusalan tukia talouskriisin yhteydessä koskevien komission tiedonantojen kanssa – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Hyvän hallinnon periaate – Perusteluvelvollisuus – Omistusoikeus
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.4.2014
1. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Komission harkintavalta – Mahdollisuus antaa suuntaviivoja – Sitova vaikutus – Tuomioistuinvalvonta
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta; komission tiedonannot 2008/C 270/02, 2009/C 10/03, 2009/C 72/01 ja 2009/C 195/04)
2. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Valtiontuet, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina – Rahoitusalan tuet talouskriisin yhteydessä – Tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään – Yritysostoja koskeva kielto – Ulottuvuus ja kesto
(SEUT 107 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 2009/C 195/04)
3. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Valtiontuet, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina – Rahoitusalan tuet talouskriisin yhteydessä – Toimivalta kumota komission päätös tai muuttaa sitä
(SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 7 artikla; komission tiedonanto 2009/C 195/04)
4. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Rahoitusalan tuet talouskriisin yhteydessä – Yritysostoja koskeva kielto – Suhteellisuusperiaate – Tuomioistuinvalvonta
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta; komission tiedonannot 2008/C 270/02, 2009/C 10/03, 2009/C 72/01 ja 2009/C 195/04)
5. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Valtiontuet, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina – Valtiontukea saavan yrityksen suunnittelemien rakennemuutostoimenpiteiden tutkiminen – Vertaaminen muiden samalla alalla toimivien yritysten toimenpiteisiin – Todistustaakka
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta; komission tiedonanto 2009/C 195/04)
6. Euroopan unionin oikeus – Yleiset oikeusperiaatteet – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus – Asiakirjojen huolellinen ja puolueeton käsittely – Valtiontukia koskeva komission päätös
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta)
7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille – Suppeat perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta; komission tiedonannot 2008/C 270/02, 2009/C 10/03, 2009/C 72/01 ja 2009/C 195/04)
8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, joka on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi asianomainen pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden – Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys
(SEUT 296 artikla)
9. Euroopan unioni – Omistusoikeusjärjestelmät – Neutraalisuuden periaate – Perussopimusten keskeisten määräysten soveltaminen – Yhteensovittaminen valtiontukia koskevien määräysten kanssa
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 345 artikla)
1. Komissiolla on SEUT 107 artiklan 3 kohdan soveltamisessa laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää monitahoisia taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen arviointeja, jotka on suoritettava unionin tasolla. Komissio voi tämän harkintavaltansa käyttämisessä ottaa silti käyttöönsä ohjeellisia sääntöjä suuntaviivojen kaltaisten toimenpiteiden avulla, siltä osin kuin nämä säännöt eivät poikkea perussopimuksen määräyksistä. Kun komissio antaa valtiontukitoimenpiteiden soveltamisesta käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä voi poiketa näistä säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsotaan loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta. Näin ollen valtiontukia koskevalla erityisellä alalla komission hyväksymät puitteet ja tiedonannot sitovat komissiota edellyttäen, ettei niillä poiketa perustamissopimuksen määräyksistä ja että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne. Unionin tuomioistuinten on siis varmistettava, että komissio on noudattanut käyttöön ottamiaan sääntöjä.
(ks. 27–29 kohta)
2. Komissio ei riko rakenneuudistustiedonantoa, kun se katsoo, että pankkialan yritykselle jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi myönnetyn tuen rajoittamista välttämättömään vähimmäismäärään koskeva periaate antaa sille mahdollisuuden asettaa enintään viiden vuoden ajaksi kiellon hankkia yli 5 prosentin omistusosuuksia jäljempänä toistetuin edellytyksin.
Ensinnäkään hankintakielto ei koske ainoastaan rahoitusalalla tai siinä jäsenvaltiossa, johon tuensaajayritys kuuluu, toimivien yritysten osuuksia, vaan se saattaa mahdollisesti koskea kaikkia hankintoja, koska sen tarkoituksena on se, että tuensaajapankin rahat käytettäisiin tuen takaisinmaksuun ennen kuin pankki tekee hankintoja. Hankintojen tarkoituksena on nimittäin oltava tuetun tahon elinkelpoisuuden takaaminen. Näin ollen kaikki hankinnat, jotka eivät liity rakenneuudistukseen, ovat sellaisenaan omiaan vääristämään markkinoita. Tämä koskee sellaisella valtiontuella, joka ei ole täysin välttämätöntä tuensaajayrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, rahoitettuja hankintoja, jotka siis loukkaavat periaatetta, jonka mukaan tuki on rajoitettava välttämättömään vähimmäismäärään.
Toiseksi muiden yritysten osakkeiden hankintaa tai uusia sijoituksia koskeva kielto ei rajoitu vain määräysvallan tuottaviin osakkuuksiin.
Lopuksi kiellon keston osalta rakenneuudistustiedonannossa ei tosin konkreettisesti määritellä sellaisten hankintakieltojen kestoa, jotka määrätään tuen rajoittamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään, mutta koska rakenneuudistustiedonannon 23 kohdassa kuitenkin viitataan tuensaajan rakenneuudistukseen, siitä voidaan päätellä, että mainittua korjaustoimenpidettä voidaan pitää perusteltuna niin kauan kuin mainittu olosuhde on voimassa.
(ks. 40, 42–46, 54, 63, 169 ja 177 kohta)
3. Komission valta hyväksyä hankintoja hankintakiellon sisältävän ja pankkialan yritykselle jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi myönnettyjen valtiontukien hyväksymistä koskevan päätöksen jälkeen seuraa sen yleisestä hallinnollisesta toimivallasta tätä koskevan päätöksen tekijänä, jolla on toimivalta kumota kyseinen päätös tai muuttaa sitä. Sitä, ettei mainitussa päätöksessä ole erikseen mainittu tästä mahdollisuudesta, ei siis voida pitää rakenneuudistustiedonannon noudattamatta jättämisenä.
(ks. 66 kohta)
4. Suhteellisuusperiaate on unionin yleisenä oikeusperiaatteena unionin toimielinten kaiken toiminnan laillisuuden mittari, mukaan luettuina komission kilpailuviranomaisena tekemät päätökset.
Sellaisen hankintakiellon lainmukaisuutta, joka on asetettu pankkialan yritykselle edellytyksenä valtiontuen myöntämiselle jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi, ei voida arvioida erillään kyseisen toimenpiteen asiayhteydestä, vaan sitä on välttämättä arvioitava kyseisen jäsenvaltion esittämien rakenneuudistussuunnitelmien asiayhteydessä.
Valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnin luonteen vuoksi komissiolla on laaja harkintavalta, kun kyse on muun muassa sen arvioinnista, onko sen mahdollista toimenpiteiden yhdistelmän perusteella katsoa, että tuki soveltuu sisämarkkinoille, joten unionin yleisen tuomioistuimen valvontavalta on tältä osin väistämättä rajoitettua.
(ks. 75, 80 ja 81 kohta)
5. Jotta voidaan arvioida, onko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatettu sellaisten päätösten tapauksessa, joilla hyväksytään valtiontukia pankkialalla rakenneuudistussuunnitelman pohjalta ja joissa on asetettu useita ehtoja, vaikkei voida sulkea pois sitä, että yksittäisiä eri rakenneuudistustoimenpiteitä ja eri päätöksissä asetettuja ehtoja olisi mahdollista abstraktisti vertailla, yrityksen rakenneuudistus ja myönnettävälle tuelle asetettavat ehdot on kuitenkin kohdistettava kyseisen yrityksen olennaisiin ongelmiin ja muiden yritysten kokemukset erilaisissa olosuhteissa voivat olla merkityksettömiä. Jos unionin yleinen tuomioistuin voisi tutkia, ovatko muissa komission päätöksissä kyseessä olevat tilanteet vertailukelpoisia kantajan tilanteen kanssa, todistustaakka siitä, ovatko ne vertailukelpoisia vai eivät, on joka tapauksessa kantajalla.
(ks. 113, 114, 184 ja 185 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 128, 213 ja 214 kohta)
7. Valtiontukien alalla perustelut, jotka ovat melko niukat ja muodostuvat suurelta osin rakenneuudistustiedonannon periaatteiden kertaamisesta, ovat hyväksyttävät, jos komission päättely ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti mainituista perusteluista erityisesti sen vuoksi, että komissio on soveltanut mainitusta tiedonannosta ilmenevää periaatetta. Lisäksi se, ettei kantajan esittämiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä tarkastella, on perusteltua silloin, kun perusteluista ilmenee, että esiin tuotujen periaatteiden, kuten tuen rajaamista välttämättömään vähimmäismäärään koskevan periaatteen, tinkimätön soveltaminen on tarpeen, mikä siis sulkee pois joustavammat vaihtoehtoiset ratkaisut.
Vaikka rahoitusalan tukia talouskriisin yhteydessä koskevat komission tiedonannot johtivat uuden toimintalinjan käyttöönottoon, komissiolla ei kuitenkaan ollut suurempaa perusteluvelvollisuutta.
Lopuksi jonkin toisen päätöksen perustelujen laajuudella ei juuri ole merkitystä sille, voiko unionin yleinen tuomioistuin arvioida, onko riidanalaista päätöstä perusteltu oikeudelliselta kannalta riittävällä tavalla.
(ks. 135, 136, 139 ja 141 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 138 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 147, 148 ja 153 kohta)