Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel București (Romania) on esittänyt 19.1.2024 – DADA Music SRL, Uniunea Producătorilor de Fonograme din România (UPFR) v. Asociația Radiourilor Locale și Regionale (ARLR)

(Asia C-37/24, DADA Music ja UPFR)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel București

Pääasian asianosaiset

Valittaja, vastaaja ensimmäisessä oikeusasteessa: DADA Music SRL

Valittaja, kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa: Uniunea Producătorilor de Fonograme din România (UPFR)

Vastapuoli, väliintulija ensimmäisessä oikeusasteessa: Asociația Radiourilor Locale și Regionale (ARLR)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2006/115/EY¹ 8 artiklan 2 kohtaa ja direktiivin 2014/26/EU² 16 artiklan 2 kohdan toista virkettä, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 ja 52 artiklan kanssa, tulkittava siten, että:

ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka ei takaa oikeudenmukaista vähimmäiskorvausta (kiinteämääräistä korvausta) yhteisvalvontaorganisaatioiden edustamille oikeudenhaltijoille (äänitetuottajille) riippumatta yleisradiotoiminnan harjoittajille kertyneistä tuloista tai niille aiheutuneista kustannuksista?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko ne esteenä sellaiselle suoraan sovellettavalle kansalliselle lainsäädännölle, jolla poistetaan vähimmäiskorvaus (kiinteämääräinen korvaus), joka on vahvistettu yhteisvalvontaorganisaation ja käyttäjien välillä aiemmin neuvotellulla menetelmällä, muuttamatta korvauksen laskentaperusteita ja säätämättä määräaikaa, johon mennessä on neuvoteltava uusista sopimuksista (menetelmistä) kohtuullisen korvauksen määrittelemiseksi?

Jos kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko kansallisella tuomioistuimella oikeus ja tarvittaessa velvollisuus tutkia, ovatko yleisradiotoiminnan harjoittajien ilmoittamien tosiasiallisten tulojen perusteella lasketut prosentuaaliset korvaukset kohtuullisia ja järkeviä yhtäältä oikeudenhaltijoiden ja toisaalta käyttäjien kannalta vai ovatko ne päinvastoin selvästi liian vähäisiä tai selvästi liiallisia, ja mitä perusteita tällaisessa arvioinnissa voidaan käyttää?

4)    Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että uudella kansallisella lainsäädännöllä muutetun menetelmän mukaan maksettava korvaus on liian vähäinen, onko kansallisella tuomioistuimella oikeus tai velvollisuus soveltaa ilmoitettujen tulojen sijasta muita perusteita - kuten korvauksen määrittämistä yleisradiotoiminnan harjoittajien lähetystoiminnasta aiheutuneiden menojen perusteella, samankaltaisten toiminnan harjoittajien maksamien korvausten perusteella tai muilla vastaavilla perusteilla - sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat saavat asianmukaisen korvauksen, joka ei loukkaa käyttäjien oikeutettuja etuja eli joka ei ole liian vähäinen ja joka ei rasita yleisradiotoiminnan harjoittajia kohtuuttomasti?

____________

¹ Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY (EUVL 2006, L 376, s. 28).

¹ Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU (EUVL 2014, L 84, s. 72).