Asia T-35/06

Honig-Verband eV

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Asetus (EY) N:o 1854/2005 – Suojattu maantieteellinen merkintä – ”Miel de Provence” – Yleisesti sovellettava toimi – Toimi ei koske henkilöä erikseen – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta ja EY 249 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 2081/92 7 artikla; komission asetus N:o 1854/2005)

Kanne, jolla hunajantuottajien ammatillinen yhdistys, jonka kotipaikka on Saksassa, vaatii nimityksen kirjaamisesta asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitettuun suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin annetun asetuksen N:o 2400/96 liitteen täydentämisestä annetun asetuksen N:o 1854/2005 kumoamista sikäli kuin se koskee nimityksen ”miel de Provence” rekisteröintiä suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, on jätettävä tutkimatta.

Yhtäältä kyseinen toimi on nimittäin EY 249 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu yleisesti sovellettava toimi, koska siinä annetaan kaikille yrityksille, joiden tuotteet ovat asetettujen maantieteellisten ja laadullisten vaatimusten mukaisia, oikeus pitää niitä kaupan edellä mainitulla nimityksellä ja evätään tämä oikeus niiltä, joiden tuotteet eivät täytä kyseisiä kaikille yrityksille asetettuja samoja vaatimuksia, ja sitä näin ollen sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin.

Vaikkei toisaalta voidakaan sulkea pois sitä, että luonteensa ja soveltamisalansa perusteella normatiivinen säännös voisi koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä erikseen silloin, kun toimi vaikuttaa tähän henkilöön sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan siten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, nyt esillä olevassa asiassa näin ei ole.

Ensiksikin yksityisille myönnetyt menettelylliset takeet ovat asetuksen N:o 2081/92 mukaisessa väitemenettelyssä pelkästään jäsenvaltioiden vastuulla, eikä niihin voi vedota suhteessa komissioon, mistä seuraa, ettei mainitussa asetuksessa anneta yhteisön tasolla yksityisille erityisiä menettelyllisiä takeita eikä asianomainen yhdistys siten voi vedota tällaisiin menettelyllisiin takeisiin.

Toiseksi se seikka, että yleisesti sovellettavalla toimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan näitä kaikista muista toimijoista, joita asia koskee, kun säädöstä sovelletaan – kuten nyt esillä olevassa asiassa – objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella.

Kolmanneksi se seikka, että kantaja on alkuperänimitystä koskevan asetuksen antamishetkellä sellaisessa tilanteessa, että sen pitää suorittaa muutoksia tuotantorakenteeseensa kyseisessä asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttämiseksi, ei ole riittävä, jotta asetuksen voitaisiin katsoa koskevan kantajaa erikseen samalla tavalla kuin sitä, jolle toimi on osoitettu.

(ks. 39, 41–43, 47, 53, 54, 57, 61 ja 62 kohta)