Asia T‑657/13

BH Stores BV

vastaan

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin ALEX rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Kansalliset sana- ja kuviomerkit ALEX – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Valituksen tutkittavaksi ottaminen valituslautakunnassa – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen N:o 207/2009 75 artikla – Kyseessä olevien tavaramerkkien kattamien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden puuttuminen – Sekaannusvaaran puuttuminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 2.7.2015

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Väitemenettelyä koskevan valituslautakunnan päätöksen laillisuus – Riitauttamista uusien tosiseikkojen perusteella ei voida hyväksyä – Unionin tai kansallisen taikka kansainvälisen sellaisen oikeuskäytännön huomioon ottaminen, johon ei ole vedottu viraston elimissä, unionin oikeuden tulkitsemiseksi on sallittua

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perustelu – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Samanlainen ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklalla (SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö

(Neuvoston asetus N:o 207/2009)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkki ALEX sekä sanamerkit ja kuviomerkki ALEX

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuus – Päällekkäisyysalue sellaisen kahden tavararyhmän välillä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 25 ja 26 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset on perusteltava. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä velvollisuus on samanlaajuinen kuin SEUT 296 artiklan toisen alakohdan mukainen perusteluvelvollisuus ja mainitun artiklan mukaisista perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely. SMHV:n päätösten perusteluvelvollisuudella on kaksinkertainen tavoite siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta nämä voivat puolustaa oikeuksiaan, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat tutkia päätöksen laillisuuden.

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kysymystä siitä, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on arvioitava paitsi sen sanamuodon, myös sen asiayhteyden ja kyseistä alaa sääntelevien kaikkien oikeussääntöjen perusteella.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei kuitenkaan voida vaatia valituslautakuntia toimittamaan selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. Riittää, että valituslautakunnat tuovat esiin ne tosiseikat ja oikeudelliset näkemykset, joilla on olennainen merkitys päätöksen rakenteessa.

(ks. 29–31 kohta)

3.      Päätökset, jotka sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien on tehtävä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Valituslautakuntien päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet sitä tulkitsevat, eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella.

Viraston on käytettävä toimivaltaansa noudattaen unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatetta. Kun otetaan huomioon kaksi viimeksi mainittua periaatetta, viraston on rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei. Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaate on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa. Näin ollen mikään virastossa käytävän menettelyn osapuolista ei voi omaksi edukseen vedota toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi. Lisäksi oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, ja se on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa.

Tavaramerkkejä koskeva yhteisöjen lainsäädäntö muodostaa itsenäisen järjestelmän, joka koostuu sille ominaisesta sääntöjen kokonaisuudesta ja tavoitteista ja jonka soveltaminen on riippumaton kansallisista järjestelmistä. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että aikaisemmin jäsenvaltioissa suoritetut rekisteröinnit ovat ainoastaan seikka, joka voidaan pelkästään ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä, eikä tämä seikka ole rekisteröinnin kannalta ratkaiseva.

(ks. 42, 90 ja 92 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 48, 49 ja 95 kohta)

5.      Suurelle yleisölle Saksassa ei aiheudu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa sanamerkin ALEX, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimuksen luokkaan 28 kuuluville ”lasten kylpyleluille” ja ”leluille lasten opetus- ja leikkitoimintaa varten”, ja sana- ja kuviomerkkien ALEX välillä, jotka on rekisteröity aikaisemmin Saksassa samaan luokkaan kuuluville ”urheiluvälineille”, koska tuotteet eivät ole samankaltaisia.

Ensinnäkin haetun tavaramerkin kattamien lelujen luonne eroaa aikaisempien tavaramerkkien kattamien ”urheiluvälineiden” luonteesta. Erityisesti sen avulla, että ”lelut lasten opetus- ja leikkitoimintaa varten” ovat yksinkertaistetussa muodossa ja pienennetyssä koossa, voidaan juuri erottaa ne ”urheiluvälineistä” eikä sekoittaa niitä viimeksi mainittuihin. Nyt käsiteltävässä asiassa ”lelut lasten opetus- ja leikkitoimintaa varten” on tarkoitettu, kuten otsikko viittaa, suhteellisen nuorille lapsille ja ne erottuvat ”urheiluvälineistä” (vaikka ne matkivatkin niitä) vähemmällä teknillisyydellä, erilaisella ulkonäöllä (pienempi koko, pienempi paino), lelujen turvallisuudesta annetun direktiivin 2009/48 mukaisella lapsille tarkoitetulla turvallisuustasolla sekä yleisesti alhaisemmalla hinnalla. Esimerkkinä kantajan mainitsemista haetun tavaramerkin kattamista tavaroista mainittakoon pienikokoiset golfsetit, jotka mukautetaan lasten kokoon ja joiden mailat eivät ole yhtä tarkkoja kuin oikeat golfmailat ja jotka on valmistettu kevyestä muovista. Tämä päätelmä pätee sitäkin suuremmalla syyllä ”lasten kylpyleluihin”, joilla ei ole ”urheilullista” vastinetta.

Toiseksi kyseessä olevilla tavaroilla on lähtökohtaisesti eri käyttötarkoitus. ”Urheiluvälineet” on tarkoitettu kehon harjoittamiseen fyysisten harjoitusten avulla, kun taas lasten opetus- ja leikkitoimintaa varten tarkoitettujen lelujen tarkoituksena on samalla sekä lasten viihdyttäminen että näiden opettaminen. Lisäksi ”kylpylelut” on tarkoitettu selvästi yksinomaan pienten lasten viihdyttämiseen. ”Lasten kylpylelujen” puhdas viihdytystarkoitus on vieläkin ilmeisempää kuin tavaroiden ”lelut lasten opetus- ja leikkitoimintaa varten”.

Koska kyseessä olevien tavaramerkkien kattamien tavaroiden luonne ja käyttötarkoitus ovat erilaiset, ne eivät ole keskenään vaihdettavissa eivätkä siis kilpailevia. Joka tapauksessa on niin, että vaikka joskus kyseessä olevat tavarat voivatkin olla keskenään vaihdettavissa, näin on vain yhdessä mielessä, toisin sanoen vain tietyn haetun merkin kattamien lelujen kuluttajat voivat kääntyä aikaisempien tavaramerkkien kattamien vastaavien ”urheiluvälineiden” puoleen mainittujen lelujen hinnankorotuksen tapauksessa. On ilmeistä, että vaikka ”urheiluvälineiden” hinta nousisi, ”urheiluvälineiden” kuluttajat eivät kuitenkaan ostaisi näitä leluja korvatakseen varsinaiset ”urheiluvälineet”.

Kolmanneksi kyseessä olevien tavaramerkkien kattamien tavaroiden jakelu- ja valmistuskanavat ovat erilaiset.

Ilman kyseessä olevien tavaroiden välistä mitään samankaltaisuutta ei voi olla mitään sekaannusvaaraa edes silloin, kun otetaan huomioon merkkien samuus, koska yksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen välttämätön edellytys eli tavaroiden samuus tai samankaltaisuus ei täyty.

(ks. 50, 51, 59, 61, 67, 70, 71, 74, 80 ja 97 kohta)

6.      Se, että tietty käyttötarkoitus (esimerkiksi fyysinen toiminta) ei ole yksinomainen toiseen käyttötarkoitukseen nähden (esimerkiksi vapaa-aika) ja että nämä kaksi tavaran käyttötarkoitusta voivat ”sekoittua”, ei estä sitä, että voidaan yksilöidä tavaran vallitseva tai toisin sanoen ”ensimmäinen” käyttötarkoitus. Siten ”käyttämisellä” on tarkoitettava tavaran yleisesti tarkoitettua käyttämistä eikä johdannaista tai satunnaista käyttämistä. Tästä seuraa, että tietyn ”jatkumon” tai päällekkäisyysalueen olemassaolo sellaisen kahden tavararyhmän välillä, joilla on lähtökohtaisesti erilaiset käyttötarkoitukset, ei merkitse sitä, että näiden tavararyhmien kaikki tavarat olisivat samankaltaisia. Lisäksi se, että kaksi tavaraa täyttää saman tarpeen, ei estä sitä, että kohdeyleisöön kuuluva kuluttaja mieltää ne erillisiksi tavaroiksi.

(ks. 64–66 kohta)