UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä lokakuuta 2021 (*)
Kumoamiskanne – Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Verkkomyynti – Päätös tutkinnan aloittamisesta – Tutkinnan alueellinen soveltamisala – Italian ulkopuolelle jättäminen – Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Valmisteleva toimi – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑19/21,
Amazon.com, Inc., kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat),
Amazon Services Europe Sàrl, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg),
Amazon EU Sàrl, kotipaikka Luxemburg,
Amazon Europe Core Sàrl, kotipaikka Luxemburg,
edustajinaan asianajajat A. Komninos ja G. Tantulli,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Ernst, T. Franchoo, G. Meessen ja C. Sjödin,
vastaajana,
jossa on kyseessä SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain Euroopan komission 10.11.2020 antama päätös C(2020) 7692 final, jolla aloitettiin menettely SEUT 102 artiklan soveltamiseksi asiassa AT.40703 Amazon – Buy Box,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit M. Jaeger ja N. Półtorak (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Kantajina olevat Amazon.com, Inc., Amazon Services Europe Sàrl, Amazon EU Sàrl ja Amazon Europe Core Sàrl (jäljempänä yhdessä Amazon) kuuluvat Amazon-konserniin. Amazon toimii erityisesti internetissä ja harjoittaa muun muassa vähittäismyyntiä ja erilaisten palvelujen tarjoamista verkossa.
2 Euroopan komissio teki 10.11.2020 päätöksen C(2020) 7692 final, jolla aloitettiin menettely asiassa AT.40703 Amazon – Buy Box (jäljempänä riidanalainen päätös).
3 Komissio katsoi, että tietyillä Amazonin kaupallisilla menettelyillä saatettiin keinotekoisesti edistää sen omia vähittäismyyntitarjouksia ja sellaisten Amazonin markkinapaikalla toimivien myyjien tarjouksia, jotka käyttivät sen logistiikka- ja toimituspalveluja.
4 Komissio totesi, että nämä menettelyt, jos ne näytettäisiin toteen, olivat SEUT 102 artiklan vastaisia.
5 Riidanalaisessa päätöksessä komissio ilmoitti, että tutkinta koskisi koko Euroopan talousaluetta (ETA) Italiaa lukuun ottamatta, mitä komissio perusteli päätökseensä liitetyssä lehdistötiedotteessa sillä, että Italian kilpailuviranomainen oli aloittanut huhtikuussa 2019 osittain samankaltaisia ongelmia koskevan arvioinnin, jossa keskityttiin Italian markkinoihin.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
6 Amazon nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.1.2021 jättämällään kannekirjelmällä.
7 Amazon esitti 19.1.2021 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 152 artiklan mukaista nopeutettua menettelyä koskevan hakemuksen. Unionin yleinen tuomioistuin päätti 11.2.2021 antamallaan päätöksellä olla hyväksymättä tätä hakemusta.
8 Komissio esitti 29.3.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla. Amazon esitti huomautuksensa tästä väitteestä 14.5.2021.
9 Italian tasavalta ja Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato (kilpailun ja markkinoiden toimintaa valvova viranomainen, Italia) toimittivat 21.4.2021 ja 22.4.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.
10 Chamber of Commerce of the United States of America (Amerikan yhdysvaltojen kauppakamari) ja Computer & Communications Industry Association jättivät 21.4.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Amazonin vaatimuksia.
11 Kanteessaan Amazon vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain siltä osin kuin siinä jätetään Italia tutkinnan alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Oikeudenkäyntiväitteessään komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa Amazonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa Amazon vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää oikeudenkäyntiväitteen.
Oikeudellinen arviointi
14 Oikeudenkäyntiväitteensä tueksi komissio esittää kolme prosessinedellytysten puuttumista koskevaa väitettä, joista ensimmäinen perustuu sellaisen toimen puuttumiseen, joka voisi olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, toinen siihen, ettei Amazonilla ole oikeussuojan tarvetta, ja kolmas siihen, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi kumota riidanalaista päätöstä osittain eikä velvoittaa komissiota muuttamaan aloittamansa tutkinnan maantieteellistä rajausta.
15 Kantajat väittävät muun muassa, että käsiteltävän asian erityisolosuhteet merkitsevät sitä, että riidanalainen päätös on kannekelpoinen toimi.
16 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 ja 7 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi vastaajan niin halutessa ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä tai toimivallan puuttumista koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Koska komissio on pyytänyt käsiteltävässä asiassa unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot, se päättää ratkaista pyynnön jatkamatta asian käsittelyä.
17 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia ovat muodostaan riippumatta kaikki unionin toimielinten toteuttamat toimenpiteet, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia. Näitä toimen sitovia oikeusvaikutuksia on arvioitava objektiivisten arviointiperusteiden, kuten toimen sisällön, perusteella ja siten, että huomioon otetaan tarvittaessa toimen toteuttamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen toimielimen toimivalta (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Unkari v. komissio, C‑31/13 P, EU:C:2014:70, 54 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.10.2017, Romania v. komissio, C‑599/15 P, EU:C:2017:801, 47 ja 48 kohta).
18 Siten kumoamiskanteen kohteena voi olla pääsääntöisesti vain toimenpide, jolla kyseinen toimielin vahvistaa lopullisesti kantansa hallinnollisen menettelyn päätteeksi. Sen sijaan kannekelpoisiksi toimiksi ei erityisesti voida luokitella menettelyn kuluessa toteutettuja toimenpiteitä, joilla on tarkoitus valmistella lopullista päätöstä (tuomio 19.1.2017, komissio v. Total ja Elf Aquitaine, C‑351/15 P, EU:C:2017:27, 37 kohta).
19 Tässä yhteydessä on niin, että vaikka toimenpiteet, jotka ovat luonteeltaan puhtaasti valmistelevia, eivät itsessään voi olla kumoamiskanteen kohteena, niihin mahdollisesti liittyviin lainvastaisuuksiin voidaan vedota sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu tällaisen valmistelevan toimenpiteen perusteella toteutettua lopullista tointa vastaan, mikä takaa tehokkaan ja täysimääräisen oikeussuojan (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 12 kohta).
20 [SEUT 101 ja SEUT 102] mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna 3.8.2015 annetulla komission asetuksella (EU) 2015/1348 (EUVL 2015, L 208, s. 3), 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetun riidanalaisen päätöksen vaikutuksia ja oikeudellista luonnetta on arvioitava suhteessa sen tehtävään menettelyssä, joka johtaa [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta lentoliikenteen alan sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 487/2009 (EUVL 2009, L 148, s. 1), luvun III mukaiseen päätökseen (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 13 kohta).
21 Kyseisen menettelyn tarkoituksena on, että yritykset, joita asia koskee, voivat tuoda esille näkemyksensä ja että komissiolla on asiasta mahdollisimman täydellinen käsitys ennen kuin se tekee yritysten etuihin vaikuttavan päätöksen. Sillä pyritään siis luomaan yritysten etujen mukaisia menettelyllisiä takeita ja antamaan yrityksille asetuksen N:o 773/2004 10 artiklan mukaisesti oikeus tulla kuulluksi komissiossa (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 14 kohta).
22 SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn aloittamista vastaan vireille pantu kumoamiskanne voisi kuitenkin aiheuttaa sen, että Euroopan unionin tuomioistuimilla olisi velvollisuus arvioida kysymyksiä, joihin komissiolla ei vielä ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa, mistä olisi seurauksena pääasian argumentoinnin ennakoiminen ja hallinnollisen menettelyn ja unionin tuomioistuimissa tapahtuvan asian käsittelyn eri vaiheiden sekoittuminen. Tämä olisi vastoin komission ja unionin tuomioistuinten toimivallan jakamista koskevaa järjestelmää ja perussopimuksissa määrättyjä oikeussuojakeinoja sekä hyvän oikeudenhoidon ja komission hallinnollisen menettelyn sääntöjenmukaisen kulun vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 20 kohta).
23 Tästä seuraa, että oikeuskäytännön mukaan toimella, jonka nojalla komissio aloittaa SEUT 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn, on lähtökohtaisesti pelkkä menettelyn kuluessa toteutetulle toimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuta kantajien oikeudelliseen asemaan (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 17 kohta ja määräys 15.3.2019, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, T‑410/18, EU:T:2019:166, 19 kohta).
24 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että kantajat riitauttavat ainoastaan sen riidanalaisen päätöksen osan, jossa komissio jättää tietyn jäsenvaltion aloittamansa menettelyn maantieteellisen rajauksen ulkopuolelle, eivätkä riidanalaista päätöstä sinänsä. Näin ollen on tutkittava, onko myös kyseisellä riidanalaisen päätöksen osalla edellä 17–23 kohdassa mainittujen periaatteiden nojalla pelkkä menettelyn kuluessa toteutetulle toimelle ominainen oikeusvaikutus.
25 Asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi milloin tahansa, mutta viimeistään sinä päivänä, jona se antaa väitetiedoksiannon, päättää aloittaa menettelyn päätöksen tekemiseksi asetuksen N:o 1/2003 III luvun mukaisesti.
26 Näin ollen toimessa, jolla komissio ilmoittaa yritykselle aikomuksestaan aloittaa menettely jonkin asetuksen N:o 1/2003 III luvussa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi, on täsmennettävä ne SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan oletetut rikkomiset, joihin yksi tai useampi yritys on syyllistynyt yhtenä tai useampana ajanjaksona yksillä tai useammilla tuotemarkkinoilla ja yksillä tai useammilla maantieteellisillä markkinoilla, joita kyseinen toimi koskee (tuomio 25.2.2021, Slovak Telekom, C‑857/19, EU:C:2021:139, 29 kohta).
27 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan perusteella tehtävässä komission päätöksessä on mainittava useita pakollisia tietoja, myös maantieteelliset markkinat, joihin komission tutkinta kohdistuu. Tämä maantieteellinen rajaus on siis vain yksi niistä pakollisista tiedoista, jotka on mainittava päätöksessä aloittaa menettely asetuksen N:o 1/2003 III luvussa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi.
28 Näin ollen on todettava, että kun komissio päätti aloittaa asetuksen N:o 1/2003 III luvussa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi menettelyn, joka ei koskenut Italiaa, se ainoastaan rajasi kyseisen menettelyn maantieteellisesti, kuten asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan perusteella tehtävältä päätökseltä edellytetään.
29 Amazon kuitenkin korostaa, että tietyillä prosessuaalisilla ratkaisuilla voi olla SEUT 263 artiklassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, tarkoitettuja sitovia ja lopullisia oikeusvaikutuksia.
30 Tällöin on kysymys ensinnäkin ratkaisuista, jotka tosin ovat vireillä olevan hallinnollisen menettelyn välivaiheita mutta joilla ei pelkästään määrätä menettelyn seuraavista vaiheista vaan jotka aikaansaavat itse menettelyn ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia ja muuttavat asianomaisten aineellisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Tietyt menettelyä koskevat ratkaisut ovat toisaalta kannekelpoisia sen vuoksi, että ne loukkaavat asianomaisten menettelyllisiä oikeuksia (ks. tuomio 15.1.2003, Philip Morris International v. komissio, T‑377/00, T‑379/00, T‑380/00, T‑260/01 ja T‑272/01, EU:T:2003:6, 96, 97 ja 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Käsiteltävässä asiassa Italian jättäminen menettelyn, jonka komissio aloitti riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, maantieteellisen rajauksen ulkopuolelle ei muuta Amazonin aineellisia oikeuksia ja velvollisuuksia eikä loukkaa sen menettelyllisiä oikeuksia.
32 Yhtäältä on nimittäin todettava, että komission aloittaman tutkinnan maantieteellisellä rajauksella on tarkoitus valmistella lopullista päätöstä, ja se voi yhä muuttua, koska komissio voi hallinnollisen menettelyn aikana vapaasti muuttaa tutkintansa maantieteellistä rajausta eli laajentaa tai supistaa sitä voidakseen tarvittaessa mukauttaa sitä ilmi tuleviin tietoihin.
33 Komissio ottaa lopullisesti kantaa oletetun kilpailusääntöjen rikkomisen maantieteelliseen laajuuteen vasta, kun se tekee SEUT 102 artiklan oletettuja rikkomisia koskevan lopullisen päätöksen Amazonia vastaan ja kun menettely saatetaan päätökseen.
34 Toisaalta on todettava, että kun komissio päätti riidanalaisessa päätöksessä, että maantieteelliset markkinat, joita sen tutkinnan oli määrä koskea, ulottuivat koko ETA-alueelle Italiaa lukuun ottamatta, se käytti harkintavaltaansa tutkintansa maantieteellisen alueen rajaamiseksi, mikä vastasi sellaisen valtioiden luettelon laatimista, jossa ei mainittu Italiaa. Näin ollen Italian rajaaminen komission aloittaman tutkinnan ulkopuolelle on puhtaasti menettelyllinen seuraus kyseisen tutkinnan aloittamisesta, joten sillä ei voida muuttaa riidanalaista päätöstä Amazonin oikeusasemaan vaikuttavaksi ja siis kannekelpoiseksi toimeksi.
35 Sama päätelmä on tehtävä Amazonin väitteistä, joiden mukaan riidanalainen päätös yhtäältä pakottaa sen puolustautumaan kahta eri viranomaista eli Italian kilpailuviranomaista ja komissiota vastaan kaksien eri menettelysääntöjen ja takeiden ja yleensäkin kahden eri järjestelmän mukaisesti ja toisaalta saattaa johtaa unionin kilpailuoikeudesta poikkeavaan lain soveltamiseen ja toisistaan poikkeavien seuraamusten määräämiseen, mikä voi heikentää komission toiminnassaan noudattamaa yhtenäistä eurooppalaista lähestymistapaa.
36 Yhtäältä nimittäin se, että Amazon joutuu puolustautumaan kahta eri viranomaista vastaan, ei aikaansaa menettelyn ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia eikä siten vaikuta Amazonin oikeudelliseen asemaan, kuten oikeuskäytännössä on jo voitu todeta vanhentumista koskevien sääntöjen osalta (ks. vastaavasti määräys 15.3.2019, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, T‑410/18, EU:T:2019:166, 26 kohta). Toisaalta Italian kilpailuviranomaisen ja komission tekemien keskenään epäjohdonmukaisten päätösten tai niiden määräämien toisistaan poikkeavien seuraamusten riski ei ole seurausta riidanalaisesta päätöksestä, vaan se on seurausta kyseisistä hallinnollisista menettelyistä tai niissä tehdyistä lopullisista päätöksistä. Kuten edellä 19 kohdassa mainittiin, Amazon voi vedota lopullisesta päätöksestä nostamansa kanteen tueksi komission ja Italian kilpailuviranomaisen aloittamien menettelyjen tai kyseisissä menettelyissä tehtyjen päätösten mahdolliseen lainvastaisuuteen vasta sen jälkeen, kun kyseiset menettelyt ovat päättyneet.
37 Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta tehdyllä päätöksellä ei suinkaan viedä menettelyllisiä oikeuksia niiltä, joille päätös on osoitettu. Päinvastoin kyseisen menettelyn tarkoituksena on, että yritykset, joita asia koskee, voivat tuoda esille näkemyksensä ja että komissiolla on asiasta mahdollisimman täydellinen käsitys ennen kuin se tekee näiden etuihin vaikuttavan päätöksen (määräys 29.1.2020, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, C‑418/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:43, 48 kohta). Sillä pyritään siis luomaan yritysten etujen mukaisia menettelyllisiä takeita ja, kuten asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ja asetuksen N:o 773/2004 10 artiklasta ilmenee, antamaan yrityksille oikeus tulla kuulluksi komissiossa.
38 Tästä seuraa, että päätöksellä rajata Italia komission riidanalaisen päätöksen perusteella aloittaman menettelyn ulkopuolelle on pelkkä menettelyn kuluessa toteutetulle toimelle ominainen oikeusvaikutus, eikä se menettelyllistä asemaa lukuun ottamatta vaikuta Amazonin oikeudelliseen asemaan.
39 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Amazonin väitteillä, joiden mukaan riidanalaisella päätöksellä, vaikka se oli menettelyllinen, oli oikeudellisia ja sitovia vaikutuksia, koska Italian alueen rajaamisella sen soveltamisalan ulkopuolelle vietiin Amazonilta asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa annettu rinnakkaisten menettelyjen suoja.
40 Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun komissio aloittaa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla menettelyn yhtä tai useampaa yritystä kohtaan SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan oletetun rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa ryhtyä toimenpiteisiin samoja yrityksiä kohtaan samojen oletettavasti kilpailunvastaisten käytäntöjen osalta samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samana tai samoina ajanjaksoina (tuomio 25.2.2021, Slovak Telekom, C‑857/19, EU:C:2021:139, 30 kohta).
41 Sitä, että kansalliset kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa, voidaan perustella asetuksen N:o 1/2003 tavoitteella, joka on varmistaa unionin kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen antamalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille valtuudet soveltaa unionin kilpailuoikeutta rinnakkain komission kanssa. Kilpailusääntöjen rinnakkaista soveltamista ei kuitenkaan voida toteuttaa yritysten kustannuksella. Sillä, että kansalliset kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa, voidaan siten suojata yrityksiä kyseisten viranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä (ks. vastaavasti 25.2.2021, Slovak Telekom, C‑857/19, EU:C:2021:139, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset antavat ratkaisuja SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa.
43 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa annettu suoja koskee kuitenkin kahden rinnakkaisen menettelyn mahdollisuutta tilanteessa, jossa komissio päättää aloittaa tutkintamenettelyn, eikä tilanteessa, jossa vaaditaan menettelyn aloittamista tietyillä markkinoilla tämän suojan saamiseksi.
44 Edellä 41 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee joka tapauksessa, että asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan, joka sisältää menettelysäännön (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C‑17/10, EU:C:2012:72, 70 kohta), tarkoituksena on suojata yrityksiä kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä ja poistaa ensin mainituilta toimivalta soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa komission aloittaman menettelyn kohteena oleviin tosiseikkoihin. Siten asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdalla suojataan yrityksiä näiden eri viranomaisten rinnakkaisilta menettelyiltä (ks. vastaavasti määräys 15.3.2019, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, T‑410/18, EU:T:2019:166, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Tämä oikeuskäytännössä vahvistettu suoja rinnakkaisilta menettelyiltä ei kuitenkaan tarkoita, että yritys saa oikeuden vaatia, että komissio käsittelee asian kokonaan itse. Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 4 ja 5 artiklan mukaan komissiolla ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on rinnakkaista toimivaltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisessa ja että asetuksen N:o 1/2003 systematiikka perustuu tiiviiseen yhteistyöhön niiden välillä (ks. tuomio 17.12.2014, Si.mobil v. komissio, T‑201/11, EU:T:2014:1096, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Asetuksessa N:o 1/2003 ja yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetussa komission tiedonannossa (EUVL 2004, C 101, s. 43) ei kuitenkaan kummassakaan anneta sääntöjä toimivallan jaosta komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kesken.
47 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut, ettei voida katsoa, että asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa, josta ilmenee, että ”tavoitteena on, että kutakin asiaa käsittelee ainoastaan yksi viranomainen”, säädettäisiin asioiden tai toimivallan myöntämis- tai jakamisperusteesta komission ja kansallisen viranomaisen tai kansallisten viranomaisten, joita asianomainen asia mahdollisesti koskee, välillä (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2014, Si.mobil v. komissio, T‑201/11, EU:T:2014:1096, 38 kohta).
48 Lisäksi yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetusta komission tiedonannosta on todettava, että sen 4 kohdassa täsmennetään, että verkostossa tapahtuva neuvottelu ja tietojenvaihto koskevat yleisen edun mukaisesti toimivia täytäntöönpanoviranomaisia, ja että saman tiedonannon 31 kohdan mukaan siinä ei anneta asianomaisille yrityksille oikeutta siihen, että tietty viranomainen käsittelee asian. Yleensäkin voidaan todeta, ettei asetuksessa N:o 1/2003 eikä mainitussa tiedonannossa säädetä yritystä koskevista oikeuksista eikä odotuksista, jotka kohdistuvat siihen, että asian käsittelisi tietty kilpailuviranomainen (ks. tuomio 17.12.2014, Si.mobil v. komissio, T‑201/11, EU:T:2014:1096, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Tästä seuraa, ettei Amazon voi perustellusti väittää, että riidanalaisen päätöksen riitautetulla osalla on viety siltä asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa annettu suoja, koska tämä suojaava vaikutus ei tarkoita sitä, että komissio on velvollinen aloittamaan menettelyn poistaakseen kansallisilta kilpailuviranomaisilta toimivallan soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa.
50 Vaikka sitä paitsi oletettaisiin, että Italian kilpailuviranomainen on loukannut asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädettyä rinnakkaisten menettelyjen suojaa käynnistämällä menettelyn, joka koskee samaa maantieteellistä aluetta ja samoja oletettuja kilpailusääntöjen rikkomisia kuin komission aloittama menettely, Amazon voisi aina riitauttaa tämän seikan kansallisissa tuomioistuimissa vetoamalla erityisesti siihen, ettei kyseinen viranomainen ole toimivaltainen. Vaikka niin ikään oletettaisiin, että komission menettelyn aikana on tapahtunut sääntöjenvastaisuuksia, ne voidaan tarvittaessa riitauttaa komission lopullisesta päätöksestä nostettavan kanteen yhteydessä.
51 Edellä esitetystä arvioinnista seuraa, että riidanalaisen päätöksen riitautettu osa, siltä osin kuin siinä rajataan Italia tutkinnan alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle, on pelkkä valmisteleva toimi, jolla ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia Amazoniin nähden, joten komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä ja kanne on siten jätettävä tutkimatta tarvitsematta tutkia kahta muuta komission esittämää prosessinedellytysten puuttumista koskevaa väitettä.
52 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos vastaaja tekee mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten tai tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, väliintulohakemus ratkaistaan vasta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite on hylätty tai lykätty ratkaistavaksi pääasian yhteydessä. Koska käsiteltävässä asiassa kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, edellä 9 ja 10 kohdassa mainittuja väliintulohakemuksia ei ole tarpeen ratkaista.
Oikeudenkäyntikulut
53 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska viimeksi mainittu on sitä vaatinut.
54 Lisäksi työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdassa määrätään, että jos pääasian käsittely päätetään ennen väliintulohakemuksen ratkaisemista, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, väliintulohakemuksen tekijä ja varsinaiset asianosaiset vastaavat väliintulohakemukseen liittyvistä omista kuluistaan. Koska väliintulohakemusta ei annettu tiedoksi kantajille ja komissiolle ja koska niille ei ole näin ollen aiheutunut oikeudenkäyntikuluja, on katsottava, että Italian tasavalta, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato, Chamber of Commerce of the United States of America ja Computer & Communications Industry Association vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan tältä osin.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne hylätään.
2) Lausunnon antaminen Italian tasavallan, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercaton, Chamber of Commerce of the United States of American ja Computer & Communications Industry Associationin väliintulohakemuksista raukeaa.
3) Amazon.com, Inc., Amazon Services Europe Sàrl, Amazon EU Sàrl ja Amazon Europe Core Sàrl vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
4) Italian tasavalta, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato, Chamber of Commerce of the United States of America ja Computer & Communications Industry Association vastaavat kukin väliintulohakemuksiin liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä lokakuuta 2021.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |