UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
6 päivänä heinäkuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 27 artikla – Syyte ennen luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta – Täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle osoitettu suostumuspyyntö – Eurooppalainen pidätysmääräys, jonka on antanut jäsenvaltion syyttäjä, jolla ei ole pidätysmääräyksen antavan oikeusviranomaisen asemaa – Vaikutukset suostumuspyyntöön
Asiassa C‑142/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Supreme Court (ylin tuomioistuin, Irlanti) on esittänyt 25.2.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.3.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
OE
vastaan
Minister for Justice and Equality,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit M. L. Arastey Sahún, F. Biltgen, N. Wahl ja J. Passer (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.12.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– OE, edustajinaan J. Byrne, R. Farrell, SC, ja B. O’Donoghue, solicitor,
– Minister for Justice and Equality ja Irlanti, asiamiehinään M. Browne, C. Hanselmann, A. Joyce ja M. Lane, avustajinaan R. Kennedy, SC, ja D. Breen, BL,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään Zs. Biró-Tóth ja M.-Z. Fehér,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, A. Hanje ja P. Huurnink,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja J. Tomkin,
kuultuaan julkisasiamiehen 9.3.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1) 27 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä OE ja toisaalta Minister for Justice and Equality (oikeus- ja tasa-arvoministeriö, Irlanti) ja jossa on kyseessä menettely, jossa Alankomaiden oikeusviranomaiset ovat pyytäneet Irlannin oikeusviranomaisilta suostumusta syytteen nostamiseen OE:tä vastaan Alankomaissa sellaisista rikoksista, jotka on tehty ennen hänen luovuttamistaan Alankomaiden oikeusviranomaisille ja jotka eivät olleet tämän luovuttamisen perusteena.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.
2. Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.”
4 Puitepäätöksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet”, säädetään seuraavaa:
”Täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen, jäljempänä ’täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen’, kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön seuraavissa tapauksissa:
1) jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta on annettu yleinen armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja tällä valtiolla oli toimivalta nostaa syyte tästä rikoksesta oman rikoslainsäädäntönsä mukaan;
2) jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan jossain jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;
3) jos henkilöä, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee, ei voida ikänsä takia pitää rikosoikeudellisesti vastuullisena pidätysmääräyksen perusteena olevista teoista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan.”
5 Mainitun puitepäätöksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”, säädetään seuraavaa:
”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:
1) jos jossakin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tapauksista eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena oleva teko ei ole rikos täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan; veron, maksun, tullin tai valuuttatoimien osalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä sen perusteella, että täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännössä ei aseteta samantyyppisiä veroja tai maksuja tai siihen ei sisälly samantyyppistä veroja, maksuja, tulleja tai valuuttatoimia koskevaa sääntelyä kuin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädäntöön;
2) jos sitä henkilöä vastaan, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee, on nostettu syyte täytäntöönpanojäsenvaltiossa samasta teosta, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena;
3) jos täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat päättäneet, että ne joko eivät nosta syytettä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta tai luopuvat jo nostetusta syytteestä, tai jos etsittyä henkilöä vastaan on jossain jäsenvaltiossa annettu samasta teosta lopullinen päätös, joka estää syytteen nostamisen myöhemmin;
4) jos syyteoikeus on vanhentunut tai tuomittu rangaistus on rauennut täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja teot kuuluvat tämän jäsenvaltion toimivaltaan sen oman rikoslainsäädännön mukaan;
5) jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan kolmannessa maassa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan;
6) jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, kun etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti, ja tämä valtio sitoutuu panemaan tämän rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti;
7) kun eurooppalainen pidätysmääräys koskee rikoksia, jotka:
a) on tehty täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan kokonaan tai osittain täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa; tai
b) on tehty pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, eikä täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ole mahdollista nostaa syytettä samoista rikoksista, jos ne on tehty täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueen ulkopuolella.”
6 Saman puitepäätöksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.
2. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.”
7 Puitepäätöksen 2002/584 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö ja muoto”, mainitaan tiedot, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen on sisällettävä, sekä kieli, jolle se on käännettävä.
8 Kyseisen puitepäätöksen 3 luku, jonka otsikko on ”Luovuttamisen vaikutukset”, sisältää muun muassa puitepäätöksen 27 artiklan, jonka otsikko on ”Mahdollinen syytteeseenpano muista rikoksista” ja jossa säädetään seuraavaa:
”1. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamisesta tekemässään päätöksessä toisin.
2. Lukuun ottamatta 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
– –
g) henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti.
4. Suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla. Päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.
Edellä 5 artiklassa mainituissa tilanteissa on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion annettava kyseisessä artiklassa säädetyt takuut.”
Irlannin oikeus
9 Puitepäätös 2002/584 saatettiin osaksi Irlannin oikeusjärjestystä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetulla lailla (European Arrest Warrant Act 2003).
10 Kyseisen lain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä vuoden 2003 laki), 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tässä laissa – –
– –
’pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella’ tarkoitetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaista, joka on antanut kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen,
’pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta jäsenvaltiota – – jonka oikeusviranomainen on antanut tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen,
’oikeusviranomaisella’ tarkoitetaan tuomaria tai muuta henkilöä, jolle on kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännöllä annettu toimivalta suorittaa samoja tai samankaltaisia tehtäviä kuin ne, joita [Irlannin] tuomioistuimet suorittavat 33 §:n nojalla;
– –”
11 Vuoden 2003 lain 22 §:n 7 momentin sanamuoto on seuraava:
”High Court [ylempi piirituomioistuin, Irlanti] voi tämän lain nojalla pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon luovutetun henkilön osalta antaa suostumuksen siihen, että
a) kyseistä henkilöä vastaan pannaan vireille menettely rikoksen johdosta pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa
b) pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa määrätään rikoksesta seuraamus, mukaan lukien tämän henkilön vapauden rajoittamista koskeva seuraamus, tai
c) henkilöä vastaan pannaan vireille menettely tai hän menettää vapautensa pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa rikoksesta määrätyn rangaistuksen tai vapaudenmenetystä koskevan määräyksen täytäntöönpanoa varten,
saatuaan asiaa koskevan kirjallisen pyynnön pidätysmääräyksen antaneelta valtiolta.”
12 Mainitun lain 22 §:n 8 momentin mukaan sen 22 §:n 7 momentissa tarkoitettu suostumus evätään, jos kyseessä oleva rikos on sellainen, ettei kyseistä henkilöä voitaisi kyseisen lain 3 osan mukaan luovuttaa. Lain 3 osassa on säännökset perusoikeuksista, kirjeenvaihdosta, kaksoisrangaistavuudesta, syytteen nostamisesta pyynnön kohteena olevaa henkilöä vastaan valtiossa samojen väitettyjen tekojen perusteella, rikosoikeudellisen vastuun alkamisiästä, ekstraterritoriaalisuudesta ja oikeudenkäynnistä poissaolevana.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
13 High Courtille, joka on täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, esitettiin pyyntö kolmen sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jotka oli annettu OE:stä Alankomaissa vuonna 2016 ja joista kaksi oli antanut Amsterdamin syyttäjävirasto ja kolmannen Alankomaiden kansallisen syyttäjäviraston yksikkö (jäljempänä alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset).
14 High Court päätti määräyksellä, johon ei haettu muutosta, OE:n luovuttamisesta hylättyään tämän esittämät vastaväitteet (jäljempänä vuoden 2017 luovuttamismääräys). On kiistatonta, että mikään näistä vastaväitteistä ei koskenut sitä, että alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset olivat syyttäjäviranomaisten antamia. Luovuttamisen jälkeen OE tuomittiin 18 vuoden vankeusrangaistukseen, jota hän suorittaa parhaillaan Alankomaissa.
15 Amsterdamin tutkintatuomari esitti vuonna 2019 High Courtille puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan sekä vuoden 2003 lain 22 §:n 7 momentin nojalla suostumuspyynnön, jotta OE:tä voitaisiin syyttää ennen hänen luovuttamistaan tehdyistä rikoksista, jotka eivät olleet alkuperäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteena.
16 OE vastusti tätä pyyntöä ja väitti, että alkuperäisiä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ollut annettu pätevästi, koska syyttäjät eli viranomaiset, joita ei voida pitää puitepäätöksessä 2002/584 tarkoitettuina ”oikeusviranomaisina”, olivat antaneet ne. OE:n mukaan tämä seikka on esteenä suostumuspyynnön hyväksymiselle.
17 High Court antoi pyydetyn suostumuksen 27.7.2020 antamallaan määräyksellä. Se totesi erityisesti väitteestä, jonka mukaan alkuperäisiä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ollut annettu pätevästi, että vuoden 2017 luovuttamismääräys on oikeusvoimainen. OE valitti tästä määräyksestä Court of Appealiin (ylioikeus, Irlanti).
18 Court of Appeal hylkäsi valituksen 27.5.2021 ja katsoi, että on sovellettava kansallista estoppel-menettelysääntöä, joka estää vuoden 2017 luovuttamismääräyksen riitauttamisen. Court of Appeal viittasi tältä osin muun muassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, josta ilmenee, että tuomioistuinten ratkaisuja, jotka ovat tulleet lainvoimaisiksi sen jälkeen, kun kaikki oikeussuojakeinot on käytetty tai muutoksenhakua koskevat määräajat ovat päättyneet, ei lähtökohtaisesti voida kyseenalaistaa.
19 OE:n 6.7.2021 tästä Court of Appealin ratkaisusta tekemä valituslupahakemus hyväksyttiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 22.9.2021 tekemällä päätöksellä, kun otettiin huomioon, että pääasia koskee yleistä etua koskevia kysymyksiä.
20 OE myöntää kyseisessä tuomioistuimessa, että vuoden 2017 luovuttamismääräys on Irlannin oikeuden mukaan oikeusvoimainen ja että unionin oikeudessa ei edellytetä, että kyseinen määräys voidaan kyseenalaistaa. OE huomauttaa kuitenkin suostumusmenettelyä, joka on luonteeltaan itsenäinen, koskevista oikeudellisista edellytyksistä, että vuoden 2003 lain 22 §:n 7 momentin mukaan suostumuspyynnön on tultava ”pidätysmääräyksen antaneelta valtiolta”, jolla tarkoitetaan valtiota, jonka ”oikeusviranomainen” on antanut alkuperäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Koska 27.5.2019 annetusta tuomiosta OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) (C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456) ja 24.11.2020 annetusta tuomiosta Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset) (C‑510/19, EU:C:2020:953) ilmenee, että alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset antaneet syyttäjät eivät ole puitepäätöksessä 2002/584 tarkoitettuja ”oikeusviranomaisia”, Alankomaiden kuningaskuntaa ei voida pitää ”pidätysmääräyksen antaneena valtiona” suostumusmenettelyssä.
21 Oikeus- ja tasa-arvoministeri väittää puolustuksekseen, että High Courtin on katsottava ratkaisseen vuoden 2017 luovuttamismääräyksessä lopullisesti kaikki mahdolliset kysymykset, joita olisi voitu esittää Alankomaiden syyttäjien toimivallasta toimia alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset antaneina oikeusviranomaisina, ja että tähän lainvoimaiseen määräykseen sovelletaan estoppel-periaatetta siten, että sitä ei voida enää kyseenalaistaa tämän seikan osalta.
22 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vastaus kysymykseen siitä, onko OE:llä oikeus esittää puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumuspyynnön yhteydessä väite, jonka mukaan alkuperäisiä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ole antanut tämän puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, riippuu luovuttamismenettelyn ja suostumusmenettelyn välisen suhteen oikeudellisesta luonnehdinnasta.
23 Jos näitä kahta menettelyä on pidettävä erillisinä ja itsenäisinä, estoppel-periaatetta ei sen mukaan voida soveltaa, joten kaikkiin asianomaisen henkilön luovuttamispyynnöstä esittämiin väitteisiin voidaan vedota uudelleen suostumuspyynnön yhteydessä.
24 Jos näiden menettelyjen on sitä vastoin katsottava liittyvän toisiinsa niin läheisesti, että kysymystä, joka ratkaistiin luovuttamispäätöksessä, ei voida enää käsitellä suostumuksesta päätettäessä, OE ei siis voi tässä viimeisessä vaiheessa vedota pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen asemaa koskevaan perusteeseen.
25 Tässä tilanteessa Supreme Court (ylin tuomioistuin, Irlanti) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko puitepäätöksen [2002/584] 27 artiklaa tulkittava siten, että luovuttamispäätös luo luovutettavan henkilön, täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion ja pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion välille sellaisen oikeussuhteen, että kaikki kysymykset, joiden katsotaan tulleen lopullisesti ratkaistuiksi kyseisessä päätöksessä, on katsottava ratkaistuiksi myös menettelyssä, joka koskee suostumuksen hankkimista uuden syytteen nostamiseen tai rangaistuksen määräämiseen muista rikoksista?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, loukkaako kansallinen menettelysääntö tehokkuusperiaatetta, jos se estää asianomaista henkilöä vetoamasta suostumuspyynnön yhteydessä [unionin tuomioistuimen] asiaa koskevaan tuomioon, joka on annettu luovuttamismääräyksen antamisen jälkeen?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt asian käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä tai toissijaisesti kyseisen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä. Se vetosi näiden pyyntöjen tueksi muun muassa siihen, että OE:hen kohdistuu vapaudenmenetys Alankomaissa ennakkoratkaisupyynnön esittämisajankohtana ja että Alankomaiden viranomaiset pyrkivät kiireellisesti selventämään hänen oikeusasemaansa.
27 Unionin tuomioistuin päätti 15.3.2022 tekemällään päätöksellä esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan, että pyyntöä tämän asian käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä ei ollut syytä hyväksyä, koska työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyt kiireellisyyden edellytykset eivät täyttyneet.
28 Unionin tuomioistuimen presidentti on esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 23.3.2022 hylätä pyynnön asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä.
29 Nyt käsiteltävässä asiassa on nimittäin yhtäältä niin, että vaikka OE:hen kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys, hänen pitämisensä säilössä ei riipu unionin tuomioistuimen vastauksesta ennakkoratkaisukysymyksiin, koska hän suorittaa rangaistusta, johon hänet on lainvoimaisesti tuomittu.
30 Toisaalta se, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tai kansallisten viranomaisten on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, että pääasia ratkaistaan nopeasti, ei sinänsä riitä perusteeksi nopeutetun menettelyn käyttämiselle (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 23.12.2015, Vilkas, C‑640/15, EU:C:2015:862, 8 kohta).
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
31 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa tulkittava siten, että se seikka, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilöstä on tehty luovutuspäätös, on antanut viranomainen, joka ei ole 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, on esteenä sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jolle mainitussa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on esittänyt suostumuspyynnön, antaa myöhemmin suostumuksensa siihen, että kyseistä henkilöä syytetään tai hänet tuomitaan tai hän menettää vapautensa ennen hänen luovuttamistaan tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
32 Ensiksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että tuomioistuimet siis voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyyntöä koskevaa tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät (tuomio 10.11.2016, Kovalkovas, C‑477/16 PPU, EU:C:2016:861, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Unionin tuomioistuin totesi 24.11.2020 antamansa tuomion Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset) (C‑510/19, EU:C:2020:953) 70 kohdassa viitaten tältä osin 27.5.2019 annetusta tuomiosta OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) (C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456) ilmeneviin ohjeisiin, että jäsenvaltion syyttäjä, joka tosin osallistuu lainkäyttöön mutta voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä, ei ole puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa sekä 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”. Lisäksi unionin tuomioistuin korosti saman tuomion 47 kohdassa, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen oikeusviranomaisten asema ja luonne ovat samat, vaikka näillä oikeusviranomaisilla on eri tehtävät, jotka liittyvät yhtäältä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen ja toisaalta tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.
34 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia eurooppalaisia pidätysmääräyksiä, jotka on antanut jäsenvaltion syyttäjäviranomainen, joka voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä, ei ole annettu puitepäätöksestä 2002/584 johtuvien vaatimusten mukaisesti.
35 On kuitenkin syytä toiseksi muistuttaa oikeusvoimaperiaatteen tärkeydestä sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää, että sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeenkulumisen jälkeen lainvoimaisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi (tuomio 26.1.2017, Banco Primus, C‑421/14, EU:C:2017:60, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Käsiteltävänä olevassa asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että OE ei valittanut vuoden 2017 luovuttamismääräyksestä, ja kun luovuttaminen oli tapahtunut, hänet oli tuomittu Alankomaissa vankeusrangaistukseen lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla. OE ei kuitenkaan kyseenalaista vuoden 2017 luovuttamismääräyksen oikeusvoimaa eikä edellä 14 kohdassa tarkoitetun luovuttamisen jälkeen annetun tuomion oikeusvoimaa mutta väittää, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan nojalla pyydettyä suostumusta ei voida antaa, kun – kuten pääasiassa – luovuttamisen perusteena olevia eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ole annettu mainitun puitepäätöksen mukaisesti. Tässä yhteydessä OE ei myöskään kyseenalaista tämän suostumuspyynnön esittäneen oikeusviranomaisen asemaa.
37 Kolmanneksi unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun etsitty henkilö on otettu kiinni ja luovutettu pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, eurooppalainen pidätysmääräys on lähtökohtaisesti jo tuottanut kaikki oikeusvaikutuksensa puitepäätöksen 2002/584 3 luvussa nimenomaisesti säädettyjä luovuttamisen oikeusvaikutuksia lukuun ottamatta (tuomio 13.1.2021, MM, C‑414/20 PPU, EU:C:2021:4, 77 kohta).
38 Tässä 3 luvussa määrättyihin luovuttamisen vaikutuksiin kuuluu mahdollinen syytteiden nostaminen muista rikoksista, minkä edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä säädetään tämän puitepäätöksen 27 artiklassa.
39 Tämän 27 artiklan 2 kohdassa määrätyn erityissäännön mukaan on niin, että lukuun ottamatta 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja tapauksia luovutettua henkilöä ei saa syyttää tai tuomita eikä hän saa menettää vapauttaan ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
40 Tässä säännössä vaaditaan, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio, joka haluaa syyttää henkilöä tai tuomita hänet muusta kuin tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tapahtuvan luovutuksen perusteena olevasta, ennen kyseisestä luovutusta tehdystä rikoksesta, saa täytäntöönpanojäsenvaltion hyväksynnän, jotta vältetään se, että ensimmäinen jäsenvaltio loukkaisi täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaa ja ylittäisi syytettyyn henkilöön kohdistuvat oikeutensa (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2020, Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof (Erityissääntö), C‑195/20 PPU, EU:C:2020:749, 40 kohta).
41 Ainoastaan puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja erityisesti silloin, kun suostumus on annettu 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on oikeus asettaa kyseinen henkilö syytteeseen tai tuomita hänet muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 63 kohta).
42 Huolimatta siitä, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan täytäntöönpano on sidoksissa aikaisemmin täytäntöön pantuun eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, unionin tuomioistuimen on täsmentänyt, että päätös puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen antamisesta on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä erillinen, ja siitä aiheutuu asianomaiselle henkilölle eri vaikutuksia kuin viimeksi mainitusta päätöksestä (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 60 kohta ja tuomio 26.10.2021, Openbaar Ministerie (Oikeus tulla kuulluksi täytäntöönpanosta vastaavassa oikeusviranomaisessa), C‑428/21 PPU ja C‑429/21 PPU, EU:C:2021:876, 49 kohta).
43 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, suostumuspäätöksellä on oma tavoite, ja tästä syystä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä se sellaisen tutkimuksen päätteeksi, joka on erillinen ja itsenäinen suhteessa tutkimukseen, joka on tehty eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella.
44 Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa säädetyn mukaisesti täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on nimittäin selvitettävä, onko sille esitetyn suostumuspyynnön liitteenä tämän puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa mainittuja tietoja ja käännös, kuten mainitun puitepäätöksen 8 artiklan 2 kohdassa mainitaan. Tämän viranomaisen on lisäksi selvitettävä, aiheuttaako rikos, jonka osalta suostumusta pyydetään, sellaisenaan luovuttamisvelvoitteen puitepäätöksen 2002/584 perusteella. Lopuksi sen on arvioitava puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa mainittujen ehdottomien tai harkinnanvaraisten kieltäytymisperusteiden kannalta, voidaanko syytteiden laajentaminen koskemaan muita kuin asianomaisen henkilön luovuttamisen perusteena olleita rikoksia sallia.
45 Näiden säännösten sanamuodosta ei käy ilmi, että virhe, joka rasittaa alkuperäistä eurooppalaista pidätysmääräystä, voisi estää täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista antamasta pyydetyn suostumuksen.
46 Lisäksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa – mainittujen säännösten toisenlaisella tulkinnalla vaarannettaisiin puitepäätöksen 2002/584 tavoitteet.
47 Unionin tuomioistuin on jo todennut, että vaikka tämän puitepäätöksen 27 ja 28 artiklassa annetaan jäsenvaltioille tietty täsmällinen toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa, näitä säännöksiä ei – koska niissä vahvistetaan poikkeussääntöjä mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa ilmaistusta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta – voida tulkita tavalla, joka johtaisi siihen, että vesitettäisiin saman puitepäätöksen tavoite helpottaa ja nopeuttaa luovutuksia jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä sen vastavuoroisen luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (tuomio 24.9.2020, Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof (Erityissääntö), C‑195/20 PPU, EU:C:2020:749, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Sen hyväksyminen, että olosuhteet, joissa luovuttaminen on toteutettu, voitaisiin tutkia uudelleen puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan nojalla esitetyn suostumuspyynnön yhteydessä, johtaisi suostumuspäätöksen viivyttämiseen muilla kuin kyseisessä 4 kohdassa säädetyillä perusteilla, mikä olisi vastoin puitepäätöksen taustalla olevaa kiireellisyysvaatimusta.
49 Lisäksi tällainen uudelleentutkiminen olisi ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, koska sillä voitaisiin kyseenalaistaa kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta määränneen tuomioistuimen päätöksen lainvoimaisuus, millä loukattaisiin edellä 35 kohdassa mainittua oikeusvoiman periaatetta.
50 Koska on lisäksi selvää, kuten edellä 13, 14 ja 32–34 kohdasta ilmenee, että vuoden 2017 luovutusmääräyksestä on tullut lainvoimainen huolimatta siitä, että se on annettu sellaisten eurooppalaisten pidätysmääräysten johdosta, jotka ovat sellaisten viranomaisten antamia, joita ei voida pitää puitepäätöksen 2002/584 6 artiklassa tarkoitettuina ”toimivaltaisina oikeusviranomaisina”, olisi paradoksaalista kyseenalaistaa tämän seikan vuoksi pääasian taustalla oleva suostumus, joka puolestaan annettiin toimivaltaisen oikeusviranomaisen esittämän pyynnön johdosta.
51 Lopuksi totean, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan tulkinta, sellaisena kuin se on esitetty edellä 45 kohdassa, on omiaan edistämään sen myös tällä puitepäätöksellä tavoitellut tavoitteen toteutumista, etteivät rikokset jää rankaisematta (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 141 kohta). Sen hyväksymisellä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi evätä suostumuksen, jota siltä pyydetään mainitun puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan nojalla, muilla kuin kyseisessä 4 kohdassa säädetyillä perusteilla, nimittäin heikennettäisiin tämän tavoitteen saavuttamista estämällä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisia syyttämästä tai tuomitsemasta tai viemästä henkilöltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
52 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että se seikka, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilöstä on tehty luovutuspäätös, on antanut viranomainen, joka ei ole tämän puitepäätöksen 6 artiklassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, ei ole esteenä sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jolle mainitussa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on esittänyt suostumuspyynnön, antaa myöhemmin suostumuksensa siihen, että kyseistä henkilöä syytetään tai hänet tuomitaan tai hän menettää vapautensa ennen hänen luovuttamistaan tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
Toinen kysymys
53 Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
54 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
se seikka, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilöstä on tehty luovutuspäätös, on antanut viranomainen, joka ei ole tämän puitepäätöksen 6 artiklassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, ei ole esteenä sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jolle mainitussa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on esittänyt suostumuspyynnön, antaa myöhemmin suostumuksensa siihen, että kyseistä henkilöä syytetään tai hänet tuomitaan tai hän menettää vapautensa ennen hänen luovuttamistaan tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
Allekirjoitukset