Asia C-398/15

Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Lecce

vastaan

Salvatore Manni

(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione)

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötiedot – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46/EY – 6 artiklan 1 kohdan e alakohta – Yhtiörekisterissä julkaistavat tiedot – Ensimmäinen direktiivi 68/151/ETY – 3 artikla – Kyseisen yhtiön purkautuminen – Ulkopuolisten henkilöiden näiden tietojen saamista koskevan oikeuden rajoittaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 9.3.2017

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46 – Yhtiörekisterissä direktiivin 68/151 nojalla julkaistavat henkilötiedot – Kyseisen yhtiön purkautuminen – Asianomaisten luonnollisten henkilöiden mahdollisuus pyytää rekisteriä pitävää viranomaista selvittämään tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, onko poikkeuksellisesti oikeutettua, että oikeus saada heitä koskevia kyseiseen rekisteriin merkittyjä henkilötietoja annetaan vain ulkopuolisille, joilla on erityinen intressi tutustua näihin tietoihin – Edellytykset – Rekisteröityjen asianomaisten henkilöiden tilanteeseen liittyvät huomattavan tärkeät ja perustellut syyt – Riittävän pitkän ajan kuluminen kyseisen yhtiön purkautumisesta – Kukin jäsenvaltio päättää, onko kansallisessa oikeusjärjestyksessä tällainen tietojen saamista koskevan oikeuden rajoitus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, 12 artiklan b alakohta ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 68/151, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/58, 2 artiklan 1 kohdan d ja j alakohta sekä 3 artikla)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, 12 artiklan b alakohtaa ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa, luettuina yhdessä niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi 9.3.1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 68/151/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/58/EY, 3 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa on jäsenvaltioiden tehtävänä määrittää, voivatko viimeksi mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d ja j alakohdassa tarkoitetut luonnolliset henkilöt pyytää keskusrekisteriä, kaupparekisteriä tai yhtiörekisteriä pitävää viranomaista selvittämään tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, onko heidän tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi ja riittävän pitkän ajan kuluttua kyseisen yhtiön purkautumisesta poikkeuksellisesti oikeutettua, että oikeus saada heitä koskevia kyseiseen rekisteriin merkittyjä henkilötietoja annetaan vain ulkopuolisille, joilla on erityinen intressi tutustua näihin tietoihin.

(ks. 64 kohta ja tuomiolauselma)