Asia T-456/14,

L’association des fonctionnaires indépendants pour la défense de la fonction publique européenne (TAO-AFI)

ja

Syndicat des fonctionnaires internationaux ja européens – Section du Parlement européen (SFIE-PE)

vastaan

Euroopan parlamentti

ja

Euroopan unionin neuvosto

Unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkat ja eläkkeet – Vuosittainen mukauttaminen – Asetus (EU) N:o 422/2014 ja asetus (EU) N:o 423/2014 – Toimien antamismenettelyiden aikana tapahtuneet säännöstenvastaisuudet – Ammattijärjestöjen kuulematta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 15.9.2016

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Asetus, jolla mukautetaan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoja ja eläkkeitä – Sellaisten ammatti- tai ammattialajärjestöjen nostama kanne, joilla on menettelyllisiä oikeuksia asetuksen antamismenettelyssä – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 336 artikla; henkilöstösääntöjen 9 artiklan 3 kohta, 10 b artikla, 10 c artikla ja 55 artikla sekä liitteessä II oleva 1 artikla ja liitteessä XI olevat 3 ja 10 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset N:o 422/2014 ja N:o 423/2014)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Jäsentensä etuja valvojan ja näitä edustavan ammattiyhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2002/14 – Unionin toimielimille ei aseteta suoraan velvollisuuksia, jotka koskevat niiden suhteita henkilöstöönsä – Se, voidaanko direktiivin säännöksiin vedota – Ulottuvuus

(SEUT 288 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14)

4.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Peruste, joka esitetään ensimmäisen kerran vastauskirjelmässä – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 48 artiklan 2 kohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Kanneperusteiden abstrakti ilmaiseminen – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan 1 kohta ja 53 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

6.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 artikla)

1.      Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta SEUT 336 artiklan perusteella tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kuuluu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin yleisesti sovellettaviin toimiin, joista luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaa kumoamiskanteen sillä edellytyksellä, että toimi koskee häntä suoraan ja erikseen.

Kun on kyse ammatti- tai ammattialajärjestöjen nostamasta kanteesta, se seikka, että niillä oli tiedonsaanti- ja kuulemisoikeus komission parlamentille ja neuvostolle antamasta ehdotuksesta, joka koski palkkojen ja eläkkeiden mukauttamista ja joka johti edellä mainitun asetuksen antamiseen, ei osoita, että kyseinen asetus koskisi niitä suoraan. On nimittäin niin, että se, että henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa unionin toimen antamiseen, on kyseisen toimen osalta tämän henkilön yksilöivä seikka vain silloin, kun sovellettavassa unionin säännöstössä myönnetään tälle tiettyjä menettelyllisiä takeita. Mikäli ei ole annettu nimenomaisia päinvastaisia säännöksiä, yleisesti sovellettavien toimien valmistelumenettely tai nämä toimet itsessään eivät edellytä unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja tiedonsaantia koskevan oikeiden, nojalla kyseessä olevien henkilöiden osallistumista näiden toimien antamiseen, koska niiden poliittisten tahojen, jotka antavat nämä toimet, oletetaan edustavan näiden henkilöiden etuja.

Tästä on todettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevaa 10 artiklaa, jonka nojalla voidaan poiketa tietyillä edellytyksillä normaalista palkkojen ja eläkkeiden vuotuisesta mukauttamismenettelystä, josta säädetään kyseisessä liitteessä olevassa 3 artiklassa, ei pitänyt soveltaa kyseessä olevan asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä. Kantajat eivät näin ollen voi vedota 10 artiklaan perustuviin menettelyllisiin oikeuksiinsa asiavaltuutensa osoittamiseksi. Tämä koskee myös henkilöstösääntöjen 10 a artiklaa, 9 artiklan 3 kohtaa, liitteessä II olevaa 1 artiklaa, 24 b artiklaa ja 55 artiklaa. Se seikka, etteivät ammatti- tai ammattialajärjestöt voi johtaa menettelyllisiä oikeuksia edellä mainituista säännöksistä, ei kuitenkaan sulje pois sitä, että niillä voi olla tällaisia oikeuksia unionin oikeuden, myös henkilöstösääntöjen, muiden määräysten tai säännösten nojalla. Näin ollen on todettava, että henkilöstösääntöjen 10 b artiklassa komissiolle annetaan mahdollisuus kuulla kyseisiä edustavia järjestöjä henkilöstösääntöjen tarkistusehdotuksista ja 10 c artiklassa annetaan kullekin toimielimelle mahdollisuus tehdä henkilöstöään koskevia sopimuksia siinä toimivien edustavien ammattijärjestöjen kanssa. Se seikka, että tällaiset sopimukset eivät saa aiheuttaa muutosta henkilöstösääntöihin tai talousarviositoumuksia eivätkä ne saa koskea asianomaisen toimielimen toimintaa ja että allekirjoittajina olevien edustavien ammatti- tai ammattialajärjestöjen on toimittava kussakin toimielimessä henkilöstökomitean lakisääteisten toimivaltuuksien rajoissa, ei sellaisenaan estä sitä, että näiden sopimusten tarkoituksena oli myöntää kyseisille järjestöille menettelyllisiä takeita.

(ks. 52–54, 69, 89, 95, 97–99 ja 101 kohta)

2.      Yhdistysten, olivatpa ne ammatti- tai ammattialajärjestöjä tai niiden yhteenliittymiä, nostamat kumoamiskanteet voidaan ottaa tutkittaviksi kolmenlaisissa tilanteissa: ensinnäkin kun lain säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan ammattiyhdistyksille useita menettelyllisiä oikeuksia, toiseksi kun yhdistys edustaa sellaisten jäsentensä etuja, jotka olisivat itse oikeutettuja nostamaan kanteen, ja kolmanneksi kun yhdistys yksilöidään sen perusteella, että toimi koskee yhdistyksen omia etuja yhdistyksenä muun muassa siksi, että kumottavaksi vaadittu toimi on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana.

Siitä, koskeeko toimi tällaisen yhdistyksen omnia etuja, on todettava, että toimen, joka koskee yksityisten ryhmän yleisiä etuja, ei voida katsoa koskevan suoraan ja erikseen tämän ryhmän kollektiivisten etujen puolustamiseksi perustettua järjestöä. Pelkästään se, että henkilöstöä edustavat järjestöt ovat osallistuneet neuvotteluihin, joiden päätteeksi riidanalainen toimi on annettu, ei riitä muuttamaan sen kanneoikeuden luonnetta, joka niillä SEUT 263 artiklan puitteissa voi olla näihin säännöksiin nähden.

(ks. 55, 57 ja 58 kohta)

3.      Koska direktiivit on osoitettu jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annetun direktiivin 2002/14 säännösten ei voida sellaisinaan katsoa asettavan velvoitteita toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa.

Se seikka, ettei direktiivi sellaisenaan sido toimielimiä, ei kuitenkaan voi sulkea pois sitä, että tämän direktiivin sääntöihin tai periaatteisiin voidaan vedota toimielimiä vastaan silloin, kun kyseiset säännöt ja periaatteet itsessään ovat vain erityinen ilmaisu perussopimuksen perustavanlaatuisista säännöistä ja yleisistä periaatteista, jotka velvoittavat suoraan mainittuja toimielimiä. Samalla tavoin direktiivi voi sitoa toimielintä, kun toimielin on aikonut organisatorisen itsemääräämisoikeutensa perusteella ja henkilöstösäännöissä asetetuissa rajoissa panna täytäntöön erityisen direktiivissä säädetyn velvoitteen, tai siinä tapauksessa, että sisäisessä yleisesti sovellettavassa toimessa itsessään viitataan nimenomaisesti unionin lainsäätäjän perussopimusten mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin. Toimielinten on myös lojaalisuusvelvoitteensa mukaisesti otettava huomioon toiminnassaan työnantajana unionin tasolla annetut lainsäännökset.

(ks. 72–74 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 148 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 149 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 151 kohta)