Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Belgian kuningaskunnan 28.4.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia C-182/03)

Belgian kuningaskunta on nostanut 28.4.2003 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on A. Snoecx avustajinaan avocat P. Kelley, avocat B. van der Walle de Ghelcke ja avocat J. Wouters.

Belgian kuningaskunta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

(kumoaa Euroopan yhteisöjen komission 17.2.2003 tekemän päätöksen C (2003) lopullinen, joka koskee Belgian kuningaskunnan Belgiaan sijoittautuneiden koordinointikeskusten hyväksi toteuttamaa tukijärjestelmää siltä osin kuin päätöksessä ei sallita Belgian uudistaa niiden toiminnassa olevien koordinointikeskusten asemaa koordinointikeskuksina, jotka hyötyivät tukijärjestelmästä 31.12.2000

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen peruste: EY 88 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska komissio ei ole antanut kohtuullista määräaikaa Belgian valtiolle ja koordinointikeskuksille, joiden yksittäiset luvat päättyivät ennen 31.12.2010; tarkemmin sanoen päätöksen tiedoksiantamista seuraavina kuukausina.

Päätöksen 2 artiklassa Belgian valtio velvoitetaan lakkauttamaan koordinointikeskusten verojärjestelmä tai muuttamaan sitä niin, että se on yhteismarkkinoille soveltuva. Päätöksen 3 artiklassa asetetaan kahden kuukauden määräaika toimenpiteiden toteuttamiseksi tämän velvoitteen täyttämistä varten. Tämä määräaika on ilmeisen riittämätön, kun otetaan huomioon, että kysymyksessä olevaa järjestelmää voidaan muuttaa vain parlamentin hyväksymällä lailla. Komissio rikkoo näin ollen EY 88 artiklan 2 kohtaa, joka oikeuskäytännön mukaan perustuu jäsenvaltion ja komission väliseen yhteistyöhön. Kohtuullisen määräajan vaatimus esiintyy käsiteltävänä olevassa tapauksessa sitäkin suuremmalla syyllä, koska komissio ei katsonut kysymyksessä olevaa järjestelmää, joka annettiin komissiolle tiedoksi 1980-luvulla, tueksi.

Annettu määräaika ei ole kohtuullinen myöskään koordinointikeskuksille. Luvat ovat voimassa 10 vuotta ja ne ovat uusittavissa pelkästään sillä edellytyksellä, että keskus edelleen noudattaa säännöstössä vahvistettuja ehtoja. Päätöksen perustelukappaleissa todetaan, että olemassaolevien koordinaatiokeskusten perusteltu luottamus on suojattava, mutta päätöksessä kielletään kaikki lupien uusiminen, myös niiden, jotka päättyvät päätöksen tiedoksiantamista seuraavina kuukausina. Useiden tällaisten keskusten osalta päätös merkitsee toiminnan välitöntä lopettamista.

Toinen peruste: EY 88 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja sitä perusteltua luottamusta, joka seuraa neuvoston menettelysääntöjä koskevasta päätöksestä, on loukattu.

Yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt annettiin neuvoston ja neuvostoon kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmalla 1.12.1997. Menettelysäännössä tarkoitettujen 66 verotuksellisen toimenpiteen osalta, joihin koordinointikeskusten järjestelmä kuuluu, Ecofin-neuvosto päätti 26. ja 27.11.2000, että niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät haitallisesta järjestelmästä 31.12.2000, näiden järjestelmien vaikutukset tulivat lakkaamaan viimeistään 31.12.2005 riippumatta siitä, oliko kysymyksessä määräajaksi myönnetty järjestelmä vai ei. Lopuksi 21.1.2003 neuvostossa tehtiin menettelysääntöjen soveltamisesta periaatepäätös, jossa todetaan muun muassa, että koordinointikeskukset, jotka hyötyvät järjestelmästä 31.12.2000, voivat jatkaa luvasta nauttimista täysin kuluvan 10 vuoden ajan ja enintään 31.12.2010 saakka.

Riidanalaisessa päätöksessä kielletään niiden lupien uudistaminen, jotka päättyvät päätöksen tiedoksiantamisen jälkeen ja näin ollen päätös loukkaa sekä Belgian valtion että koordinointikeskusten perusteltua luottamusta siihen, että olemassaolevia lupia pidennetään 31.12.2010 saakka.

Kolmas peruste: yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu.

Komissio käyttöön ottama järjestelmä merkitsee perusteetonta syrjintää yhtäältä niiden keskusten tilanteen, joiden lupa on uudistettu hieman ennen 31.12.2000 ja jotka hyötyvät järjestelmästä vuoteen 2010 asti, ja toisaalta niiden keskusten välillä, joiden lupa päättyy vuoden 2003 kuluessa ja jotka menettävät järjestelmästä saatavan hyödyn vain muutaman kuukauden määräajan vuoksi.

Neljäs peruste: perusteluvelvollisuus on laiminlyöty.

Komissio ei ole riittävästi oikeudellisesti perustellut sitä, miksi se ei säädä siirtymäkautta niiden keskusten osalta, joiden lupa päättyy hieman päätöksen tekemisen jälkeen. Lopuksi päätös on täysin puutteellinen, koska siinä ei oteta huomioon siirtymäkauden toimenpiteiden toteuttamisen osalta ajanjaksoa 1.1.2001(16.2.2003.

____________