Asia C-221/17

M. G. Tjebbes ym.

vastaan

Minister van Buitenlandse Zaken

(Ennakkoratkaisupyyntö – Raad van State (Alankomaat))

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.3.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artikla – Jäsenvaltion ja kolmannen valtion kansalaisuudet – Jäsenvaltion kansalaisuuden ja unionin kansalaisuuden menettäminen suoraan lain nojalla – Seuraukset – Oikeasuhteisuus

1.        Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala – Unionin kansalainen, jolla on vain yhden jäsenvaltion kansalaisuus ja joka on menettänyt tämän kansalaisuuden suoraan lain nojalla – Kuuluminen kyseiseen soveltamisalaan

(SEUT 20 artikla)

(ks. 32 kohta)

2.        Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Jäsenvaltion kansalaisuus – Tämän kansalaisuuden menettäminen suoraan lain nojalla, koska henkilöllä ei ole todellista yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon – Unionin kansalaisuuden menettäminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten mahdollisuus tutkia tällaisen kansalaisuuden menettämisen seuraukset ja määrätä kansalaisuus palautettavaksi ex tunc asianomaisille henkilöille – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

(SEUT 20 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artikla)

(ks. 35, 39, 40, 42 ja 44–48 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin oikeus ei ole esteenä jäsenvaltion kansalaisuuden menettämiselle ja siten unionin kansalaisuuden menettämiselle, jos asianomaisen henkilön ja kyseisen jäsenvaltion väliltä on katkennut todellinen yhteys pysyvästi

Unionin tuomioistuimen suuri jaosto on käsitellyt 12.3.2019 antamassaan tuomiossa Tjebbes ym. (C-221/17) sitä, sopiiko suoraan lain nojalla toteutuva jäsenvaltion kansalaisuuden menettäminen, joka aiheuttaa Euroopan unionin kansalaisuuden menettämisen, yhteen SEUT 20 artiklan kanssa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan valossa. Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olleessa asiassa Alankomaiden ulkoministeri oli kieltäytynyt tutkimasta Alankomaiden kansalaisten, joilla oli toinen kolmannen maan kansalaisuus, passihakemukset sillä perusteella, että nämä henkilöt, joista yksi oli alaikäinen, olivat menettäneet Alankomaiden kansalaisuutensa suoraan lain nojalla. Alankomaiden ministerin kieltäytyminen perustui Alankomaiden kansalaisuuslainsäädäntöön, jonka mukaan täysi-ikäinen henkilö menettää tämän kansalaisuuden, jos hänellä on myös jonkin toisen valtion kansalaisuus ja hänen pääasiallinen oleskelupaikkansa on ollut kymmenen vuoden keskeytymättömän ajanjakson ajan unionin ulkopuolella. Samassa lainsäädännössä säädetään lisäksi, että alaikäinen henkilö menettää lähtökohtaisesti Alankomaiden kansalaisuutensa, jos hänen isänsä tai äitinsä menettää tämän kansalaisuuden siksi, ettei näiden oleskelupaikka ole ollut unionissa.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin oikeus ei lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää yleistä etua koskevista syistä kansalaisuutensa menettämisestä, vaikka tämä menettäminen aiheuttaisi unionin kansalaisen aseman menettämisen. Jäsenvaltio nimittäin voi legitiimisti katsoa, että kansalaisuus ilmentää valtion ja sen kansalaisten välistä todellista yhteyttä, ja siis säätää, että tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen tai päättyminen johtaa kansalaisuuden menettämiseen. Samoin on legitiimiä, että jäsenvaltio haluaa suojella yhtenäistä kansalaisuutta saman perheen sisällä säätämällä, että alaikäinen henkilö menettää kansalaisuutensa, jos toinen hänen vanhemmistaan menettää kansalaisuutensa.

On kuitenkin niin, että jotta kyseessä olevan Alankomaiden lainsäädännön kaltainen lainsäädäntö sopisi yhteen SEUT 20 artiklan kanssa, luettuna perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan valossa, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten on kyseisen lainsäädännön nojalla voitava tutkia liitännäiskysymyksenä asianomaisen jäsenvaltion kansalaisuuden suoraan lain nojalla toteutuvan menettämisen seuraukset ja mahdollisesti määrätä kansalaisuus palautettavaksi ex tunc asianomaisille henkilöille siinä yhteydessä, kun nämä hakevat matkustusasiakirjaa tai mitä tahansa muuta asiakirjaa todistukseksi kansalaisuudestaan.

Tällaisen tutkinnan yhteydessä kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on tarkastettava, onko kyseinen kansalaisuuden menettäminen, josta aiheutuu unionin kansalaisen aseman menettäminen, suhteellisuusperiaatteen mukaista, kun otetaan huomioon seuraukset, jotka se aiheuttaa asianomaisen henkilön tilanteelle ja mahdollisesti hänen perheenjäsentensä tilanteelle unionin oikeuden kannalta. Tällainen tutkinta edellyttää asianomaisen henkilön yksilöllisen tilanteen ja hänen perheensä tilanteen arvioimista sen selvittämiseksi, onko kansalaisuuden menettämisellä sellaisia seurauksia, jotka vaikuttaisivat kansallisen lainsäätäjän tavoittelemaan päämäärään nähden suhteettomasti henkilön perhe- ja työelämän normaaliin kehitykseen unionin oikeuden kannalta ja erityisesti perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden kannalta, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 7 artiklassa.

Asianomaisen henkilön yksilöllistä tilannetta koskevista olosuhteista, jotka voivat olla merkityksellisiä kyseisen arvioinnin toteuttamiseksi, unionin tuomioistuin mainitsee erityisesti sen, että kansalaisuutensa ja unionin kansalaisen aseman suoraan lain nojalla menetettyään asianomainen henkilö altistuisi rajoituksille käyttäessään oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella ja kohtaisi mahdollisesti erityisiä vaikeuksia matkustaa jatkossakin johonkin jäsenvaltioon pitääkseen siellä yllä todellisia ja säännöllisiä yhteyksiä perheensä jäseniin, harjoittaakseen siellä ammatillista toimintaansa tai ryhtyäkseen siellä tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisen toiminnan harjoittamiseksi siellä. Merkityksellistä on myös yhtäältä se, että asianomainen henkilö ei ehkä ole voinut luopua kolmannen valtion kansalaisuudesta, ja toisaalta asianomaisen henkilön turvallisuuden tai liikkumisvapauden huomattavan heikentymisen vakava riski, jolle hän altistuisi, koska hänen olisi mahdoton saada kolmannen valtion alueella, jolla hän oleskelee, SEUT 20 artiklan 2 kohdan c alakohtaan perustuvaa konsuliviranomaisten antamaa suojelua.

Lisäksi siltä osin kuin kyse on alaikäisistä henkilöistä, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon, onko mahdollisesti olemassa olosuhteita, joista ilmenee, että se, että asianomainen alaikäinen henkilö menettää asianomaisen jäsenvaltion kansalaisuuden, ei kyseiselle alaikäiselle tällaisesta menettämisestä unionin oikeuden kannalta aiheutuvien seurausten takia vastaa lapsen etua, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 24 artiklassa.