UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

12 päivänä heinäkuuta 2018 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan voimakaapelimarkkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Todisteet rikkomisesta – Rikkomiseen osallistumisen kesto – Julkinen irtisanoutuminen – Sakkojen määrän laskeminen – Rikkomisen vakavuus – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑441/14,

Brugg Kabel AG,kotipaikka Brugg (Sveitsi),

Kabelwerke Brugg AG Holding, kotipaikka Brugg,

edustajinaan asianajajat A. Rinne, A. Boos ja M. Lichtenegger,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Leupold, H. van Vliet ja C. Vollrath, avustajanaan asianajaja A. Israel,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan ensisijaisesti [SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 2.4.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 2139 final (asia AT.39610 – Voimakaapelit) kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajia, ja toissijaisesti kantajille määrätyn sakon määrän alentamista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja R. Barents,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 1.6.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

A       Kantajat ja kyseessä oleva ala

1        Kantajat Kabelwerke Brugg AG Holding ja sen kokonaan omistama tytäryhtiö Brugg Kabel AG ovat Sveitsin oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, jotka valmistavat ja toimittavat maanalaisia voimakaapeleita.

2        Veden- ja maanalaisia voimakaapeleita käytetään veden ja maan alla sähkön siirtoon ja jakeluun. Ne luokitellaan kolmeen ryhmään: pienjännitekaapelit, keskijännitekaapelit sekä suurelle ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitetut kaapelit. Suurelle ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitettuja kaapeleita myydään useimmiten hankkeiden yhteydessä. Nämä hankkeet muodostuvat voimakaapelin ja tarvittavien laitteistojen, järjestelmien ja lisäpalvelujen yhdistelmästä. Suurelle ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitettuja kaapeleita myydään maailmanlaajuisesti kansallisten verkkojen suurille käyttäjille ja muille sähköyhtiöille ensisijaisesti hankintasopimusten yhteydessä.

B       Hallinnollinen menettely

3        Ruotsalainen yhtiö ABB AB toimitti 17.10.2008 päivätyllä kirjeellä Euroopan yhteisöjen komissiolle joukon ilmoituksia ja asiakirjoja, jotka liittyvät kilpailua rajoittaviin kaupallisiin menettelytapoihin maan- ja vedenalaisten voimakaapeleiden valmistamisen ja toimittamisen alalla. Nämä ilmoitukset ja asiakirjat toimitettiin sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetussa komission tiedonannossa (EUVL 2006, C 298, s. 17; jäljempänä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annettu tiedonanto) tarkoitetun sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen yhteydessä.

4        ABB:n ilmoitusten vuoksi komissio toteutti 28.1.–3.2.2009 tarkastuksia Prysmian SpA:n ja Prysmian Cavi e Sistemi Energia Srl:n sekä asianomaisten muiden eurooppalaisten yhtiöiden eli Nexans SA:n ja Nexans France SAS:n tiloissa.

5        Japanilaiset yhtiöt Sumitomo Electric Industries Ltd, Hitachi Cable Ltd ja J‑Power Systems Corp. esittivät 2.2.2009 yhteisen sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon 14 kohdan mukaisesti ja toissijaisesti sakkojen määrän alentamista koskevan hakemuksen kyseisen tiedonannon 27 kohdan mukaisesti. Ne välittivät tämän jälkeen komissiolle muita suullisia ilmoituksia ja muita asiakirjoja.

6        Tutkinnan aikana komissio lähetti maan- ja vedenalaisia voimakaapeleita valmistaville ja toimittaville yrityksille useita tietopyyntöjä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18 artiklan sekä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon 12 kohdan mukaisesti.

7        Komissio aloitti 30.6.2011 menettelyn ja antoi väitetiedoksiannon seuraavia oikeushenkilöitä vastaan: Nexans France, Nexans, Pirelli & C. SpA, Prysmian Cavi e Sistemi Energia, Prysmian SpA, The Goldman Sachs Group Inc., Sumitomo Electric Industries, Hitachi Cable, J‑Power Systems, Furukawa Electric Co. Ltd, Fujikura Ltd, Viscas Corp., SWCC Showa Holdings Co. Ltd, Mitsubishi Cable Industries Ltd, Exsym Corp., ABB, ABB Ltd, nkt cables GmbH, NKT Holding A/S, Silec Cable SAS, Grupo General Cable Sistemas SA, Safran SA, General Cable Corp., LS Cable & System Ltd, Taihan Electric Wire Co. Ltd ja kantajat.

8        Kaikki väitetiedoksiannon adressaatit Furukawa Electriciä lukuun ottamatta osallistuivat 11.–18.6.2012 hallinnolliseen kuulemistilaisuuteen komissiossa.

9        Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 14.11.2012 antamallaan tuomiolla Nexans France ja Nexans v. komissio (T‑135/09, EU:T:2012:596) ja 14.11.2012 antamallaan tuomiolla Prysmian ja Prysmian Cavi e Sistemi Energia v. komissio (T‑140/09, ei julkaistu, EU:T:2012:597) osittain tarkastuspäätökset, jotka oli osoitettu yhtäältä Nexansille ja Nexans Francelle ja toisaalta Prysmianille ja Prysmian Cavi e Sistemi Energialle, siltä osin kuin ne koskivat muita voimakaapeleita kuin maan- ja vedenalaisia suurjännitekaapeleita ja näihin muihin kaapeleihin liittyviä tarvikkeita, ja hylkäsi kanteet muilta osin. Nexans ja Nexans France valittivat 24.1.2013 ensiksi mainitusta tuomiosta. Unionin tuomioistuin hylkäsi tämän valituksen 25.6.2014 antamallaan tuomiolla Nexans ja Nexans France v. komissio (C‑37/13 P, EU:C:2014:2030).

10      Komissio teki 2.4.2014 [SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä päätöksen C(2014) 2139 final (asia AT.39610 – Voimakaapelit) (jäljempänä riidanalainen päätös).

C       Riidanalainen päätös

1.      Kyseessä oleva kilpailusääntöjen rikkominen

11      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan useat yritykset ovat osallistuneet eri ajanjaksoilla yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan rikkomiseen ”maan- ja/tai vedenalaisten suurjännitekaapeleiden (erittäin suurelle jännitteelle tarkoitetut kaapelit) alalla”. Komissio totesi lähinnä, että suurimmat eurooppalaiset, japanilaiset ja eteläkorealaiset veden- ja maanalaisten voimakaapeleiden valmistajat osallistuivat helmikuusta 1999 tammikuun 2009 loppuun monenvälisten ja kahdenvälisten kokousten verkostoon ja muodostivat yhteyksiä, joiden tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen maan- ja vedenalaisia suurjännitekaapeleita (erittäin suurelle jännitteelle tarkoitetut kaapelit) koskevissa hankkeissa tietyillä alueilla jakamalla markkinat ja asiakkaat ja vääristämällä siten tavanomaista kilpailukehitystä (kyseisen päätöksen 10–13 ja 66 perustelukappale).

12      Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kartellilla oli kaksi pääasiallista kokoonpanoa, jotka muodostivat sekalaisen kokonaisuuden. Komission mukaan kartelli muodostui tarkemmin ottaen seuraavista kahdesta osasta:

–        ”kartellin A/R-kokoonpano”, johon kuuluivat eurooppalaiset yritykset, joita kutsuttiin yleensä ”R-jäseniksi”, japanilaiset yritykset, joita kutsuttiin ”A‑jäseniksi”, ja vielä eteläkorealaiset yritykset, joita kutsuttiin ”K‑jäseniksi”. Mainitulla kokoonpanolla oli mahdollista saavuttaa tavoite alueiden ja asiakkaiden jakamisesta eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten valmistajien kesken. Jakaminen toteutettiin ”kansallista aluetta” koskevan sopimuksen mukaisesti, ja sen nojalla japanilaiset ja eteläkorealaiset tuottajat pidättyivät kilpailemasta hankkeista eurooppalaisten tuottajien kansallisella alueella, kun taas viimeksi mainitut sitoutuivat pysymään poissa Japanin ja Etelä-Korean markkinoilta. Tämän lisäksi hankkeet jaettiin ”vientialueilla” eli muualla maailmassa, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, ja kyseisessä jaossa noudatettiin jonkin aikaa ”60/40-kiintiötä”, mikä merkitsi, että 60 prosenttia hankkeista oli varattu eurooppalaisille valmistajille ja loput 40 prosenttia aasialaisille valmistajille;

–        ”kartellin eurooppalainen kokoonpano”, jossa eurooppalaiset tuottajat jakoivat keskenään alueet ja asiakkaat, jotka liittyivät Euroopan kansallisella alueella toteuttaviin tai eurooppalaisille tuottajille osoitettuihin hankkeisiin (ks. riidanalaisen päätöksen 3.3 kohta ja erityisesti kyseisen päätöksen 73 ja 74 perustelukappale).

13      Komissio totesi, että kartellin osallistujat olivat ottaneet käyttöön tietojenvaihtovelvoitteita jakosopimusten seurannan mahdollistamiseksi (riidanalaisen päätöksen 94–106 ja 111–115 perustelukappale).

14      Komissio otti huomioon kartellin eri osapuolten roolit kartellin täytäntöönpanossa ja jakoi osapuolet kolmeen ryhmään. Se määritteli aluksi kartellin ydinryhmän, johon kuuluivat yhtäältä eurooppalaiset yritykset Nexans France sekä Pirelli & C:n, aiemmin Pirelli SpA, tytäryritykset, jotka osallistuivat kartelliin peräkkäin (jäljempänä Pirelli), ja Prysmian Cavi e Sistemi Energia ja toisaalta japanilaiset yritykset Furukawa Electric, Fujikura ja niiden yhteisyritys Viscas sekä Sumitomo Electric Industries, Hitachi Cable ja niiden yhteisyritys J‑Power Systems (riidanalaisen päätöksen 545–561 perustelukappale). Tämän jälkeen komissio erotteli sellaisten yritysten ryhmän, jotka eivät kuuluneet ydinryhmään mutta joita ei kuitenkaan voitu pitää kartellin vähäpätöisinä toimijoina, ja luokitteli tähän ryhmään ABB:n, Exsymin, Brugg Kabelin sekä Sagem SA:n, Safranin ja Silec Cablen muodostaman kokonaisuuden (kyseisen päätöksen 562–575 perustelukappale). Lopuksi se katsoi, että Mitsubishi Cable Industries, SWCC Showa Holdings, LS Cable & System, Taihan Electric Wire ja nkt cables olivat kartellin vähäpätöisiä toimijoita (riidanalaisen päätöksen 576–594 perustelukappale).

2.      Kantajien vastuu

15      Brugg Kabelin katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska se osallistui siihen suoraan 14.12.2001–16.11.2006. Kabelwerke Bruggin katsottiin olevan vastuussa rikkomisesta Brugg Kabelin emoyhtiönä saman ajanjakson ajan (riidanalaisen päätöksen 859–861 perustelukappale).

3.      Määrätty sakko

16      Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään kantajille ”yhteisesti ja yhteisvastuullisesti” 8 490 000 euron suuruinen sakko.

17      Sakkojen määrän laskemiseksi komissio sovelsi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja laskentamenetelmää, joka esitetään asetuksen N:o 1/2003 [mainitun artiklan] mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä sakkojen laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat).

18      Määritettyään sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 18 kohdan mukaisesti merkityksellisen myyntiarvon (riidanalaisen päätöksen 963–994 perustelukappale) komissio ensinnäkin vahvisti sakkojen perusmäärän osalta mainittujen suuntaviivojen 22 ja 23 kohdan mukaisesti sen osuuden kyseisestä myyntiarvosta, joka antaa kuvan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuudesta. Se katsoi tältä osin, että rikkominen kuului luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin, millä voitiin perustella 15 prosentin vakavuuskerroin. Komissio myös korotti vakavuuskerrointa 2 prosenttiyksiköllä kaikkien adressaattien osalta niiden yhteenlasketun markkinaosuuden ja kartellin lähes maailmanlaajuisen ulottuvuuden vuoksi, sillä kartelli kattaa muun muassa koko Euroopan talousalueen (ETA). Se katsoi lisäksi, että eurooppalaisten yritysten toiminta vahingoitti kilpailua enemmän kuin muiden yritysten toiminta, sillä kartellin A/R-kokoonpanoon osallistumisen lisäksi eurooppalaiset yritykset olivat jakaneet keskenään voimakaapelihankkeita kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa. Siksi komissio vahvisti rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaksi osuudeksi myyntiarvosta 19 prosenttia eurooppalaisten yritysten ja 17 prosenttia muiden yritysten osalta (kyseisen päätöksen 997–1010 perustelukappale).

19      Rikkomisen kestoa koskevan korotuskertoimen osalta komissio käytti kantajien tapauksessa kerrointa 4,91 ajanjaksolla 14.12.2001–16.11.2006. Se sisällytti lisäksi sakon perusmäärään lisämäärän eli osallistumismaksun, jonka suuruus oli 19 prosenttia myyntiarvosta. Näin määritelty sakkojen määrä oli 8 937 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 1011–1016 perustelukappale).

20      Toiseksi komissio ei todennut sakkojen perusmäärän korjausten osalta sellaisia raskauttavia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa kullekin kartellin osallistujalle vahvistettuun sakon perusmäärään, ABB:tä lukuun ottamatta. Sen sijaan se päätti ottaa sakkojen määrässä huomioon lieventävinä seikkoina eri yritysten roolin kartellin täytäntöönpanossa. Se vähensi 10 prosenttia sakon perusmäärästä kartellin vähäpätöisten toimijoiden osalta ja 5 prosenttia sakon perusmäärästä sellaisten yritysten osalta, jotka osallistuivat kartellin toimintaan keskitasolla. Se myönsi lisäksi Mitsubishi Cable Industriesille ja SWCC Showa Holdingsille Exsymin perustamista edeltävältä ajanjaksolta sekä LS Cable & Systemille ja Taihan Electric Wirelle ylimääräisen 1 prosentin alennuksen, koska ne eivät olleet tietoisia tietyistä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöistä eivätkä olleet vastuussa niistä. Kartellin ydinryhmään kuuluville yrityksille ei sen sijaan myönnetty mitään alennusta sakon perusmäärästä (riidanalaisen päätöksen 1017–1020 ja 1033 perustelukappale). Komissio myönsi lisäksi sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen mukaisesti 3 prosentin lisäalennuksen Mitsubishi Cable Industriesille määrätyn sakon määrästä sen vuoksi, että tämä oli tehnyt tehokkaasti yhteistyötä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetusta tiedonannosta riippumatta (kyseisen päätöksen 1041 perustelukappale).

21      Komissio päätti lisäksi vapauttaa sakoista ABB:n ja alentaa J‑Power Systemsin, Sumitomo Electric Industriesin ja Hitachi Cablen sakkojen määrää 45 prosenttia ottaakseen huomioon näiden yritysten sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon mukaisesti tekemän yhteistyön.

II      Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

22      Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.6.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.

23      Unionin yleinen tuomioistuin esitti 28.9.2016 työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettuina prosessinjohtotoimina komissiolle kirjallisia kysymyksiä ja kehotti sitä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, muun muassa ei-luottamukselliset versiot muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksista.

24      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla, esittelevä tuomari määrättiin kahdeksanteen jaostoon (uusi kokoonpano), jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.

25      Komissio vastasi 31.10.2016 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin ja toimitti pyydetyt asiakirjat, lukuun ottamatta ei-luottamuksellisia versioita seuraavien yritysten vastauksista väitetiedoksiantoon: Nexans France, Nexans, The Goldman Sachs Group, Sumitomo Electric Industries, Hitachi Cable, J‑Power Systems, Furukawa Electric, Fujikura, Mitsubishi Cable Industries, Exsym, nkt cables, NKT Holding, Silec Cable, Grupo General Cable Sistemas, Safran, General Cable, LS Cable & System, ABB, Pirelli & C., Prysmian, Prysmian Cavi e Sistemi Energia, SWCC Showa Holdings, Taihan Electric Wire ja Viscas. Se täsmensi, että sen pyynnöstä huolimatta nämä yhtiöt eivät vielä olleet laatineet ei-luottamuksellisia versioita väitetiedoksiantoon antamistaan vastauksista.

26      Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian suullisen käsittelyn. Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 1.6.2017 pidetyssä istunnossa.

27      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan b alakohdan ja 3 artiklan siltä osin kuin niissä tuomitaan ne yhteisesti ja yhteisvastuullisesti maksamaan 8 490 000 euron suuruinen sakko, koska ne ovat vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta ajanjaksolla 14.12.2001–16.11.2006

–        kumoaa osittain riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä katsotaan niiden olevan vastuussa myös SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yksittäisistä rikkomisista sillä perusteella, että niiden väitetään osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostaviin erilaisiin sopimuksiin ja yhtenäistettyihin menettelytapoihin

–        toissijaisesti alentaa niille riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdassa määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III    Oikeudellinen arviointi

29      Kanteessa kantajat vaativat sekä kumoamaan osittain riidanalaisen päätöksen että alentamaan niille määrätyn sakon määrää.

A       Kumoamisvaatimukset

30      Kantajat vetoavat kumoamisvaatimustensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen. Ensimmäisen perusteen mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu. Toisen kanneperusteen mukaan komissiolta puuttuu toimivalta määrätä seuraamuksia kolmansissa valtioissa tehdyistä rikkomuksista, joilla ei ole vaikutusta ETA:n alueella. Kolmas kanneperuste koskee arviointivirhettä ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), 6 artiklan 2 kappaleessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 48 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä SEU 6 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa, vahvistetun syyttömyysolettaman noudattamatta jättämistä, koska kantajien väitetään virheellisesti olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Neljäs kanneperuste koskee tutkintavelvollisuuden noudattamatta jättämistä tosiseikkoja koskevien virheiden ja sen vuoksi, että selvitysaineisto, joka koskee väitteitä kantajien osallistumisesta kartelliin, on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Viides kanneperuste koskee aineellisen oikeuden rikkomista SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan virheellisen soveltamisen vuoksi. Kuudes kanneperuste koskee asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, perusteluja koskevaa virhettä, useita arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä kantajille määrätyn sakon määrän laskemisen osalta.

1.      Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu

31      Ensimmäinen kanneperuste on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaamista sillä perusteella, että komissio kieltäytyi toimittamasta kantajille tietopyyntöjä ja väitetiedoksiantoa saksan kielellä. Toinen osa koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista sillä perusteella, että komissio epäsi kantajilta oikeuden tutustua muiden yritysten väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin, jotka mahdollisesti sisälsivät kantajia puoltavia tietoja.

a)      Tietopyyntöjen ja väitetiedoksiantojen toimittaminen englannin kielellä

32      Kantajat väittävät, että komissio on loukannut niiden oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja niiden puolustautumisoikeuksia toimittamalla niille tietopyynnöt ja väitetiedoksiannon yksinomaan englanninkielisinä, vaikka Brugg Kabel oli useita kertoja pyytänyt toimittamaan ne saksankielisinä.

33      Kantajat väittävät, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden, puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan nojalla komission on antaessaan tietoja yhtiölle, jonka kotipaikka on ETA:han kuulumattoman valtion alueella, käytettävä kyseisen valtion virallista kieltä silloin, kun mainittu kieli on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä ja lisäksi yksi komission työkielistä. Näin ollen – kuten myös komission kilpailuoikeuden alan menettelykäsikirjassa (Antitrust Manual of Procedures) täsmennetään – siinä tapauksessa, että Brugg Kabelin kaltainen yhtiö, jonka kotipaikka on Aargaun kantonissa (Sveitsi), jonka virallinen kieli on saksa, komission oli kantajien mukaan käytettävä tätä kieltä tai saatava kyseiseltä yhtiöltä vapautus viimeistään ennen väitetiedoksiannon tekemistä.

34      Komission otettua käsiteltävässä asiassa aluksi yhteyttä Brugg Kabeliin englannin kielellä eräs komission kilpailun pääosaston virkamies oli kuitenkin ilmoittanut kyseisen yhtiön edustajille 23.10.2009 puhelinkeskustelussa, ettei komissio voinut vastata myöntävästi heidän pyyntöönsä toimittaa saksankielinen versio tiistaina 20.10.2009 päivätystä tietopyynnöstä sillä perusteella, ettei tämän yhtiön kotipaikka ollut unionin jäsenvaltiossa. Kantajien mukaan saman yhtiön edustajat olivat vasta komission kieltäydyttyä pyytäneet kyseisen tietopyynnön kääntämistä vain osittain, kuten komissiolle 27.10.2009 lähetetystä kirjeestä ilmenee. Päinvastoin kuin komissio väittää, asianomainen yhtiö ei siis odottanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimittamaa kuulemista pyytääkseen komissiota käyttämään saksan kieltä. Kyseessä olevan yhtiön vaatimus käyttää saksan kieltä oikeudenkäyntikielenä ilmenee lisäksi selvästi siitä, että se vastasi kaikkiin tietopyyntöihin samoin kuin väitetiedoksiantoon kyseisellä kielellä.

35      Koska komissio kieltäytyi antamasta Brugg Kabelille sekä tietopyyntöjä että väitetiedoksiantoa saksan kielellä, ne oli käännettävä englannista saksaksi, mikä kantajien mukaan lyhensi aikaa, jonka ne tavallisesti olisivat käyttäneet puolustukseensa. Kantajat väittävät tältä osin – toisin kuin komissio – että englannin kielen taito kyseisessä yhtiössä ei täyttänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan vaatimuksia. Päinvastoin sekä päivittäisessä työskentelyssä että johtajien ja rahoitusjohtajien kokouksissa käytettiin tavallisesti saksan kieltä. Kantajien mukaan saksan kieltä käytettiin samoin yhtiön sisäisessä viestinnässä sekä sisäisissä asiakirjoissa, kuten vuosikertomuksissa tai johdon käsikirjassa, joiden kääntäminen annettiin sen jälkeen ulkopuolisen palveluntarjoajan tehtäväksi. Niiden mukaan merkitystä ei myöskään ole sillä, että Brugg Kabelin ja muiden voimakaapeleiden valmistajien välinen riidanalainen yhteydenpito tapahtui pääosin englanniksi, koska kyse oli yksinomaan teknisistä selvityksistä, joita yhteistyökumppanit antoivat voimakaapeleiden valmistajien ammattikielellä, kun sitä vastoin väitetiedoksiannossa esitettiin monimutkaisia syyksi luettavia seikkoja, jotka asianomaisen yrityksen oli kyettävä ymmärtämään täydellisesti tarkastellakseen niitä teknisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta.

36      Kantajat väittävät komission loukanneen myös niiden puolustautumisoikeuksia unionin yleisessä tuomioistuimessa käyttämällä vastineessa englannin- ja ranskankielisiä lainauksia, joita ei ollut käännetty, kuten unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdassa määrätään. Niiden mukaan puuttuvaa käännöstä ei ollut mahdollista lisätä vastauskirjelmävaiheessa, koska tällaista korjausta ei ollut lupa tehdä siksi, että ne olivat jo kannekirjelmässä esittäneet väitteen oikeudenkäyntikieleen liittyvästä rikkomisesta. Tästä seuraa niiden mukaan se, että kaikki tällaisia lainauksia sisältävät vastineen kohdat on jätettävä tutkimatta.

37      Komissio kiistää kantajien väitteet.

38      Tältä osin on muistutettava, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimusta ei voida pitää – niin kauan kuin unioni ei ole siihen liittynyt – muodollisesti unionin oikeusjärjestykseen sisältyvänä oikeudellisena välineenä, SEU 6 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kyseisessä sopimuksessa tunnustetut perusoikeudet ovat osa unionin oikeutta yleisinä periaatteina, ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan antamaan perusoikeuskirjan oikeuksille, jotka vastaavat mainitussa sopimuksessa taattuja oikeuksia, sama merkitys ja sama ulottuvuus kuin mainitussa sopimuksessa (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      On myös muistettava, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä.

40      On vielä muistettava, että oikeuskäytännön mukaan komissiota ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena (ks. tuomio 10.3.1992, Shell v. komissio, T‑11/89, EU:T:1992:33, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan noudattaminen ei myöskään ole esteenä sille, että hallinnollisessa menettelyssä ”rangaistuksen” määrää aluksi hallintoviranomainen, joka ei itsessään täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määrättyjä edellytyksiä, edellyttäen, että päätös voidaan myöhemmin saattaa tutkittavaksi tuomiovaltaa käyttävässä elimessä, jolla on täysi harkintavalta (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 35 kohta). Tästä seuraa, etteivät kantajat voi vedota komissiota vastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomiseen.

41      On kuitenkin myös muistettava, että oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, joka on perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan olennainen osa oikeutta hyvään hallintoon, on noudatettava kaikissa olosuhteissa, etenkin kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, myös hallinnollisessa menettelyssä. Tällä perusteella se edellyttää, että asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille annetaan mahdollisuus hallinnollisessa menettelyssä ilmaista näkemyksensä muun muassa niiden tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden, joihin komissio vetoaa, olemassaolosta ja merkityksestä (ks. tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T‑343/06, EU:T:2012:478, 82 ja 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Samoin oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission on kunnioitettava myös sellaisen hallinnollisen menettelyn, jossa voidaan määrätä seuraamuksia, kohteena olevien yritysten puolustautumisoikeuksia alustavissa tutkintamenettelyissä, sillä on tärkeätä estää se, että nämä oikeudet vaarannettaisiin peruuttamattomalla tavalla tällaisissa menettelyissä, joihin kuuluvat erityisesti tarkastukset ja joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat olla vastuussa (tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 41 kohta).

43      Edellä 38–42 kohdassa mieliin palautettujen periaatteiden valossa on tutkittava, onko sekä tietopyyntöjen että väitetiedoksiannon toimittaminen kantajille englannin kielellä loukannut niiden puolustautumisoikeuksia.

44      Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse englanninkielisten tiedonsaantipyyntöjen toimittamisesta on todettava, että kuten edellä 42 kohdassa muistutettiin, komissio on velvollinen kunnioittamaan puolustautumisoikeuksia alustavissa tutkintamenettelyissä, jotka edeltävät varsinaisen kartelliasiaa koskevan menettelyn aloittamista, jotta estetään näiden oikeuksien loukkaaminen peruuttamattomalla tavalla kyseessä olevien tutkimusten aikana. Juuri tästä syystä komission on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia muun muassa tarkastuksissa, koska niillä voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat joutua vastuuseen.

45      On katsottava, että tällaista logiikkaa voidaan soveltaa myös tietopyyntöihin, joita komissio lähettää asianomaisille yrityksille alustavan tutkintamenettelyn aikana, koska komissio voi käyttää näihin pyyntöihin saamiaan vastauksia hankkiakseen todisteita näiden yritysten lainvastaisista toimista, kuten se on käsiteltävässä asiassa tehnyt.

46      On kuitenkin todettava, että vaikka komission 7.4.2009, 20.10.2009, 31.3.2010 ja 29.11.2010 Brugg Kabelille esittämät tietopyynnöt oli laadittu englanniksi, asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajat kykenivät ymmärtämään kyseessä olevat pyynnöt riittävällä tavalla vastatakseen kuhunkin niistä. On lisäksi korostettava, että Brugg Kabel pyysi kääntämään vain tietyt komission 20.10.2009 esittämän tietopyynnön kohdat ja että komission toimitettua kyseessä olevat käännökset Brugg Kabel vastasi tähän tietopyyntöön. On myös korostettava, ettei komissio lainkaan vaatinut Brugg Kabelia vastaamaan tietopyyntöihin englanniksi. Näin ollen on todettava, että Brugg Kabel pystyi esittämään tehokkaasti kantansa komission pyytämien tietojen osalta.

47      Kantajien perustelut eivät ole vakuuttavia myöskään siltä osin kuin niitä voidaan tulkita siten, että komissio rikkoi perusoikeuskirjan 41 artiklan 4 kohtaa kieltäytyessään toimittamasta Brugg Kabelille osoitettuja tietopyyntöjä saksaksi, kuten kantajien 27.10.2009 päivätyssä kirjeessä on mainittu. Tässä määräyksessä nimittäin vahvistetaan jokaisen oikeus ottaa yhteyttä unionin toimielimiin jollakin perussopimusten kielistä ja saada vastaus samalla kielellä. On kuitenkin todettava, että käsiteltävässä asiassa komissio otti yhteyttä Brugg Kabeliin ja pyysi siltä vastausta, eikä päinvastoin.

48      Väitetiedoksiannon lähettämisestä englanninkielisenä on toiseksi todettava, että koska komissio on velvollinen noudattamaan puolustautumisoikeuksia alustavassa tutkintamenettelyssä, sen on sitä suuremmalla syyllä noudatettava niitä sen jälkeen, kun on käynnistetty virallinen hallinnollinen menettely, jossa asianomaisille yrityksille voidaan määrätä seuraamuksia, kuten edellä 42 kohdassa on huomautettu.

49      Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin, riippumatta siitä, kuinka hyvin tarkalleen ottaen kantajien henkilöstö ja johto ymmärsivät englantia, todettava, että kuten Brugg Kabelin komissiolle 1.9.2011 lähettämästä kirjeestä ilmenee, kantajat eivät pyytäneet lisäaikaa väitetiedoksiantoon vastaamista varten kääntämiseen liittyvistä syistä, vaan jotta niillä olisi enemmän aikaa tutkia perinpohjaisesti kaikki asiakirja-aineistoon kuuluvat asiakirjat ja väitetiedoksiantoon sisältyvät lukuisat väitteet ja ottaen huomioon rajalliset resurssit, joita niillä oli käytettävissään tähän tehtävään. On kuitenkin vaikea uskoa, että jos kantajilla oli vaikeuksia ymmärtää väitetiedoksiannon englanninkielistä versiota tai ne tarvitsivat enemmän aikaa sen kääntämiseen, ne eivät olisi maininneet näitä seikkoja väitetiedoksiantoon vastaamiselle asetetun määräajan jatkamista koskevan pyyntönsä perusteluissa. On myös todettava, että ne pystyivät vastaamaan väitetiedoksiantoon, vaikka niiden vastaus olikin laadittu saksaksi, mikä myös osoittaa, että kantajilla oli riittävä englannin kielen taito ymmärtääkseen niitä vastaan esitetyn syytteen sisällön ja perusteet sekä ilmaistakseen tältä osin tehokkaasti kantansa.

50      Edellä esitetyn perusteella kantajien väitteet, jotka koskevat puolustautumisoikeuksien loukkaamista hallinnollisessa menettelyssä sillä perusteella, että tietopyynnöt ja väitetiedoksianto toimitettiin niille englanninkielisinä, on hylättävä perusteettomina.

51      Väitteestä, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista tässä tuomioistuinmenettelyssä, on todettava heti aluksi, että se on hylättävä tehottomana siltä osin kuin siihen on vedottu kanneperusteessa, jonka mukaan Brugg Kabelin puolustautumisoikeuksia on loukattu hallinnollisessa menettelyssä.

52      Myöskään kantajien väitteet, joiden mukaan jotkin vastineen kohdat on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että niiden laatiminen muulla kuin oikeudenkäyntikielellä loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, eivät voi menestyä.

53      Tältä osin on kiistatonta, että nyt käsiteltävän asian oikeudenkäyntikieli on saksa. Lisäksi 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen, jota sovellettiin vastineen jättöpäivänä, 35 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta ilmenee, että oikeudenkäyntikieltä on käytettävä erityisesti asianosaisten kirjelmissä ja suullisissa lausumissa sekä niiden liiteasiakirjoissa ja että muulla kuin oikeudenkäyntikielellä esitettyihin liiteasiakirjoihin on oheistettava oikeudenkäyntikielelle tehty käännös.

54      Tästä seuraa, että komissio oli velvollinen toimittamaan käännöksen oikeudenkäyntikielellä niistä vastineen kohdista, jotka sisälsivät muunkielisiä lainauksia. Komissio ei voi välttää tätä velvollisuutta vain sillä perusteella, että kannekirjelmän liitteenä olevassa riidanalaisessa päätöksessä oli käännös tietyistä kyseessä olevista kohdista tai että muut kohdat olivat otteita kannekirjelmän liitteistä taikka että kyse oli erään kantajien työntekijän lausunnoista.

55      On kuitenkin todettava, että komissio on korjannut tämän muotoon liittyvän sääntöjenvastaisuuden toimittamalla käännöksen kyseessä olevista kohdista vastauskirjelmän liitteissä.

56      Vastoin kantajien väitteitä myöskään se, että ne olivat jo esittäneet kannekirjelmässä oikeudenkäyntikielen käyttämättä jättämistä koskevan väitteen, ei ollut esteenä tällaiselle korjaukselle. On nimittäin riittävää todeta, että kyseessä oleva väite liittyi komission hallinnollisessa menettelyssä käyttämään kieleen, joka ei voi vaikuttaa tuomioistuinmenettelyssä käytettyyn oikeudenkäyntikieleen.

57      Tästä seuraa, ettei muiden kuin oikeudenkäyntikielellä laadittujen vastineen kohtien tutkittavaksi ottamisen edellytysten voida katsoa puuttuvan.

58      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

b)      Komission kieltäytyminen antamasta tutustumisoikeutta muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin

59      Kantajat väittävät komission loukanneen niiden puolustautumisoikeuksia epäämällä niiltä tai niiden asianajajalta oikeuden tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastausten ei-luottamukselliseen versioon, lukuun ottamatta hyvin rajallista oikeutta tutustua ABB:n ja J‑Power Systemsin vastauksiin, vaikka kyseiset vastaukset mahdollisesti sisälsivät kantajia puoltavia todisteita, jotka liittyivät erityisesti Divonne-les-Bainsissa (Ranska) 14.12.2001 pidetyn kokouksen, josta komissio katsoi virheellisesti Brugg Kabelin rikkomiseen osallistumisen alkaneen, tavoitteeseen ja mainitun yhtiön rikkomiseen osallistumisen keskeytymiseen vuoden 2005 aikana.

60      Kantajat väittävät, että muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastausten tiedoksi antaminen oli sitäkin perustellumpaa, kun yhtäältä, kuten yhteisöjen tuomioistuin 7.1.2004 antamassaan tuomiossa Aalborg Portland ym. v. komissio (C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6) totesi, komission tehtävänä ei ole yksinään päättää, mitkä ovat puolustautumisen kannalta merkitykselliset seikat, mitä se ei myöskään kyennyt tekemään, ja toisaalta niiden väitetään osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, minkä seurauksena niiden katsottiin olevan vastuussa muiden yritysten menettelytavoista, joihin ne eivät osallistuneet ja joista ne eivät mahdollisesti edes olleet tietoisia.

61      Vastoin komission väitteitä kantajat katsovat, että vaikka niille olisi annettu oikeus tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin, joihin mahdollisesti sisältyi niiden puolesta puhuvia seikkoja, hallinnollisen menettelyn päättäminen käsiteltävässä asiassa ei olisi viivästynyt loputtomasti, koska komissio oli jo antanut tällaisen tutustumisoikeuden eräille muille väitetiedoksiannon adressaateille.

62      Kantajat väittävät lisäksi, ettei niitä voida vaatia antamaan kyseisten asiakirjojen sisältöä koskevia tarkkoja tietoja osoittaakseen, että mahdollisesti niiden puolesta puhuvia tietoja sisältävät asiakirjat, joihin niillä ei lähtökohtaisesti ollut tutustumisoikeutta, olisivat olleet hyödyllisiä niiden puolustuksen kannalta. Vaatimuksen, joka koskee alustavien todisteiden esittämistä tältä osin, sellaisena kuin se ilmenee 27.9.2012 annetusta tuomiosta Shell Petroleum ym. v. komissio (T‑343/06, EU:T:2012:478), jota komissio lainaa, tarkoituksena on keventää niiden yritysten todistustaakkaa, joilta komissio on evännyt oikeuden tutustua niitä puoltaviin asiakirjoihin, eikä sitä pidä tulkita siten, että sen takia tätä näyttöä on mahdotonta esittää. Kantajat katsovat, että käsiteltävässä asiassa niiden on riittävää osoittaa – kuten ne ovat tehneetkin – että väitetiedoksiannon muiden adressaattien vastaukset saattoivat vahvistaa, ettei yksikään kartellin väitetyistä osallistujista viitannut Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen R‑kokouksena, jonka aikana Brugg Kabel olisi osallistunut kartellin täytäntöönpanoon.

63      Komissio kiistää kantajien väitteet.

64      Tältä osin on ensinnäkin todettava, että kantajien väite, jonka mukaan komissio oli velvollinen antamaan niille oikeuden tutustua väitetiedoksiannon muiden adressaattien vastauksiin sillä perusteella, ettei sen tehtävänä ollut yksin päättää niiden puolustamista koskevassa menettelyssä koottujen asiakirjojen merkityksellisyydestä, ei voi menestyä.

65      On nimittäin muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdan mukaan ennen kyseisen asetuksen 7, 8 ja 23 artiklassa sekä 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä komission on varattava yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, joita komission toteuttama menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä. Saman säännöksen mukaan ”komissio perustaa päätöksensä yksinomaan väitteille, joista asianomaiset osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa” ja ”kantelijat osallistuvat tiiviisti menettelyyn”.

66      Näin ollen oikeudella tutustua asiakirjoihin on kilpailuasioissa tarkoitus muun muassa mahdollistaa se, että ne, joille väitetiedoksiannot on osoitettu, saavat tietoonsa komission asiakirja-aineistoon sisältyvän selvitysaineiston, jotta ne voisivat asianmukaisella tavalla ilmaista tämän selvityksen perusteella näkemyksensä päätelmistä, jotka komissio on tehnyt väitetiedoksiannossaan (tuomio 2.10.2003, Corus UK v. komissio, C‑199/99 P, EU:C:2003:531, 125 kohta). Oikeus tutustua asiakirjoihin on näin ollen yksi puolustautumisoikeuden suojaamiseksi annetuista menettelyllisistä takeista, joilla pyritään turvaamaan erityisesti kuulluksi tulemisen oikeuden tehokas käyttäminen.

67      Oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien noudattaminen merkitsee sitä, että komissio antaa asianomaiselle yritykselle mahdollisuuden tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan kuitenkin vasta hallinnollisen menettelyn kontradiktorisen vaiheen alussa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio nojautuu tässä menettelyn vaiheessa, ja tällä yrityksellä on vasta tässä vaiheessa oikeus tutustua asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Näin ollen muiden asianosaisten väitetiedoksiantoon antamat vastaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu niihin tutkinta-aineiston asiakirjoihin, joihin osapuolet voivat tutustua (tuomio 30.9.2009, Hoechst v. komissio, T‑161/05, EU:T:2009:366, 163 kohta; tuomio 12.7.2011, Toshiba v. komissio, T‑113/07, EU:T:2011:343, 42 kohta ja tuomio 12.7.2011, Mitsubishi Electric v. komissio, T‑133/07, EU:T:2011:345, 41 kohta).

69      Jos komissio kuitenkin aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteeseen tai tällaiseen vastaukseen liitettyyn asiakirjaan näyttääkseen SEUT 101 artiklan 1 kohdan tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyssä toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville yrityksille on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen todisteeseen. Tällaisissa olosuhteissa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kyseinen ote tai tähän vastaukseen liitetty asiakirja on todellisuudessa niitä yrityksiä vastaan puhuvaa näyttöä, jotka ovat mahdollisesti osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen (tuomio 12.7.2011, Toshiba v. komissio, T‑113/07, EU:T:2011:343, 43 kohta ja tuomio 12.7.2011, Mitsubishi Electric v. komissio, T‑133/07, EU:T:2011:345, 42 kohta).

70      On todettava vastaavasti, että jos väitetiedoksiantoon annetun vastauksen ote tai tällaiseen vastaukseen liitetty asiakirja voivat olla merkityksellisiä yrityksen puolustautumiselle siten, että yritys voi vedota niihin komission tuossa vaiheessa tekemien päätelmien vastaisina seikkoina, ne ovat puolustuksen puolesta puhuvia todisteita. Kyseisen yrityksen on tällöin voitava tutkia kyseinen vastauksen ote tai asiakirja ja lausua niistä (tuomio 12.7.2011, Toshiba v. komissio, T‑113/07, EU:T:2011:343, 44 kohta ja tuomio 12.7.2011, Mitsubishi Electric v. komissio, T‑133/07, EU:T:2011:345, 43 kohta).

71      Lisäksi on huomattava, että oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon koskevista säännöistä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan, ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamistapauksissa annetun komission tiedonannon (EUVL 2005, C 325, s. 7) 8 kohdassa todetaan, että kilpailututkimuksessa komission asiakirja-aineistolla tarkoitetaan kaikkia asiakirjoja, jotka komission kilpailun pääosasto on saanut, laatinut ja kerännyt tutkimuksen kuluessa. Kyseisen tiedonannon 27 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon myönnetään pyynnöstä ja tavallisesti ainoastaan kertaluonteisesti sen jälkeen, kun komission väitetiedoksianto on annettu osapuolille tiedoksi, tasavertaisuusperiaatteen soveltamisen varmistamiseksi ja puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi. Tämän vuoksi yleissääntönä ei myönnetä oikeutta tutustua muiden osapuolten komission väitteisiin esittämiin vastauksiin.

Osapuolelle myönnetään kuitenkin oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka on saatu väitetiedoksiannon tiedoksiantamisen jälkeen hallinnollisen menettelyn myöhemmässä vaiheessa, ennen muodollisen päätöksen tekemistä, jos tällaiset asiakirjat voivat olla komission väitetiedoksiannossaan kyseistä osapuolta vastaan esittämiin väitteisiin liittyviä uusia todisteita, riippumatta siitä, ovatko todisteet luonteeltaan syyllisyyden osoittavia vai vapauttavia. Näin on erityisesti silloin, kun komissio aikoo käyttää hyväkseen uusia todisteita.”

72      Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat väittävät, komission tehtävänä on tehdä alustava arvio siitä, sisältävätkö väitetiedoksiannon jälkeen vastaanotetut asiakirjat asianomaisen yrityksen puolesta puhuvia tietoja sen pyytäessä oikeutta saada tutustua tällaisiin asiakirjoihin.

73      Tältä osin kantajat eivät voi vedota oikeuskäytäntöön, jonka mukaan asianomaisen yrityksen puolustuksen kannalta hyödyllisten asiakirjojen määrittäminen ei voi olla yksinomaan komission, joka antaa väitteet tiedoksi ja tekee päätöksen seuraamuksesta, asiana, koska tätä komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin liittyvää perustelua ei nimittäin voida soveltaa vastauksiin, jotka muut asianosaiset ovat antaneet komission tiedoksi antamiin väitteisiin (tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T‑343/06, EU:T:2012:478, 89 kohta).

74      Lisäksi on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan se, että niitä moititaan osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, on peruste antaa niille oikeus tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin, jotta kantajat voisivat itse löytää näistä vastauksista puolestaan puhuvia todisteita. On nimittäin riittävää todeta, että myös 12.7.2011 annetun tuomion Toshiba v. komissio (T‑113/07, EU:T:2011:343), 12.7.2011 annetun tuomion Mitsubishi Electric v. komissio (T‑133/07, EU:T:2011:345) ja 27.9.2012 annetun tuomion Shell Petroleum ym. v. komissio (T‑343/06, EU:T:2012:478) taustalla olleissa asioissa kantajia moitittiin osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

75      Toiseksi tarkasteltaessa kantajien väitettä, jonka mukaan komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia evätessään niiltä oikeuden tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastausten ei-luottamukselliseen versioon sillä perusteella, että se oli arvioinut virheellisesti näihin vastauksiin sisältyvien tietojen merkityksellisyyden kantajien puolustuksen kannalta, on todettava, ettei myöskään se voi menestyä.

76      On muistettava, että jos komission hallussa olevaa asiakirjaa, jota voidaan pitää puolesta puhuvana todisteena, koska se voi todistaa syyttömäksi yrityksen, jonka väitetään osallistuneen kartelliin, ei toimiteta kyseiselle yritykselle, sen puolustautumisoikeuksia loukataan, jos se osoittaa, että kyseessä oleva todiste olisi voinut olla hyödyllinen sen puolustuksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 367 kohta).

77      Tällainen todiste voidaan esittää osoittamalla, että tiedoksi antamatta jättäminen on voinut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön kyseessä olevan yrityksen vahingoksi tai vielä, että se on haitannut tai vaikeuttanut tämän yrityksen etujen puolustamista hallinnollisessa menettelyssä (tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:866, 368 kohta).

78      Se mahdollisuus, että tiedoksi antamatta jäänyt asiakirja olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan näyttää toteen ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että tiedoksi antamatta jääneillä asiakirjoilla on – näiden todisteiden osalta – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut vähätellä (tuomio 14.3.2013, Fresh Del Monte Produce v. komissio, T‑587/08, EU:T:2013:129, 688 kohta).

79      Kantajilta, jotka ovat esittäneet niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan kanneperusteen, ei voida edellyttää, että ne esittävät kanteessaan pitkälle vietyjä perusteluja ja lukuisia esimerkkejä sen toteen näyttämiseksi, että hallinnollisessa menettelyssä olisi ehkä päädytty erilaiseen lopputulokseen, jos niille olisi annettu oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, joita ei ole todellisuudessa koskaan annettu niille tiedoksi. Tällaisella lähestymistavalla niille näet asetettaisiin ylivoimainen näyttövelvollisuus (tuomio 14.3.2013, Fresh Del Monte Produce v. komissio, T‑587/08, EU:T:2013:129, 689 kohta).

80      Kantajan on kuitenkin esitettävä ensimmäiset seikat, jotka osoittavat sille toimittamatta jätettyjen asiakirjojen hyödyllisyyden sen puolustuksen kannalta (tuomio 14.3.2013, Fresh Del Monte Produce v. komissio, T‑587/08, EU:T:2013:129, 690 kohta).

81      Käsiteltävässä asiassa on siis tutkittava, ovatko kantajien esittämät väitteet alustava osoitus väitetiedoksiannon muiden adressaattien vastausten hyödyllisyydestä kantajien puolustuksen kannalta.

82      Kantajat väittävät, että jos ne olisivat saaneet oikeuden tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin, ne olisivat voineet todistaa negatiivisen tosiseikan eli sen, etteivät Pirelli ja Nexans France olleet maininneet Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen, josta komissio katsoo kantajien kartelliin osallistumisen alkaneen, olleen R-kokous. Niiden mukaan oikeus tutustua näihin vastauksiin olisi antanut niille mahdollisuuden myös vahvistaa, että muut kartellin jäsenet olivat tietoisia siitä, että kantajat olivat keskeyttäneet osallistumisensa kartelliin vuonna 2005.

83      Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetystä kokouksesta on ensinnäkin todettava, että vastoin komission väitettä se, että tämä kokous mainittiin sen 31.3.2010 esittämässä tietopyynnössä ja että kantajilla oli oikeus tutustua muiden tämän tietopyynnön adressaattien vastauksiin, ei poista intressiä niiden pyynnöltä saada tutustua väitetiedoksiannon muiden adressaattien vastauksiin. Komission 31.3.2010 esittämään tietopyyntöön antamissaan vastauksissa kartellin osallistujat Nexans France ja Pirelli eivät ottaneet kantaa siihen, osallistuivatko ne Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen eivätkä tämän kokouksen tarkoitukseen, eikä näiden vastausten sisällön perusteella voida muodostaa ennakkokäsitystä kannasta, jonka ne ilmaisivat tältä osin väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa.

84      On kuitenkin todettava, että vaikka pitäisi paikkansa, etteivät muut kartelliin osallistujat väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa esittäneet näkemystään 14.12.2001 Divonne-les-Bainsissa pidetyn kokouksen luoteesta, tämä seikka ei itsessään ole omiaan vahvistamaan kantajien puolustusta.

85      On nimittäin kiistatonta, että komissio on väitetiedoksiannossa todennut, että Divonne-les-Bainsissa pidettiin 14.12.2001 R-kokous ja että tähän kokoukseen osallistuivat joka tapauksessa Nexans Francen edustaja J., Sagemin edustaja V. ja Brugg Kabelin edustaja N.

86      Se, etteivät Nexans France ja Sagem tällaisten syytösten kumoamiseksi yrittäneet tarvittaessa kiistää Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen luonnetta väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa, pikemminkin osoittaa, että ne myöntävät ne tosiseikat, joista komissio niitä moitti tältä osin.

87      Lisäksi on todettava, että kantajien perustelut on hylättävä siltä osin kuin ne koskevat myös väitettä, jonka mukaan Pirelli ei ottanut kantaa Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen luonteeseen, vaikka kantajat olivat väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa myöntäneet Pirellin osallistuneen kyseiseen kokoukseen (ks. jäljempänä 156 kohta). Koska komissio ei nimittäin väitetiedoksiannossa syyttänyt Pirelliä osallistumisesta kyseiseen kokoukseen, ei sen, ettei viimeksi mainittu yhtiö ottanut kantaa tämän kokouksen luonteeseen, voida kuitenkaan tulkita vahvistavan sitä, oliko tämä kokous kilpailunvastainen vai ei.

88      Kantajien perusteluista, joiden mukaan muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastaukset sisälsivät varmasti seikkoja, jotka olivat omiaan osoittamaan kantajien keskeyttäneen osallistumisensa kartelliin vuonna 2005, on todettava, että ne ovat epätäsmällisiä. Kantajat eivät nimittäin ilmoita, mitkä tosiseikat muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksilla on tarkoitus näyttää toteen, tai mitkä komission väitetiedoksiannossa esittämät nimenomaiset väitteet, jotka koskivat niiden osallistumista kartelliin vuonna 2005, näillä vastauksilla voitaisiin kyseenalaistaa. Kantajat eivät myöskään selitä, miksi ne katsovat, että kaikkien väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin voisi sisältyä niiden puolesta puhuvia seikkoja, jotka koskevat niiden osallistumista kartelliin vuonna 2005.

89      Näin ollen on katsottava, että kantajien väitteet eivät ole omiaan antamaan alustavaa näyttöä siitä, että muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastaukset, joita niille ei annettu tiedoksi, olisivat olleet hyödyllisiä niiden puolustuksen kannalta.

90      Kun otetaan huomioon edellä 73 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, on hylättävä perusteettomana myös kantajien suullisessa käsittelyssä esittämä väite, jonka mukaan se, ettei komissio laatinut ei-luottamuksellista versiota kaikkien väitetiedoksiannon adressaattien vastauksista, jotta asianomaiset yritykset voisivat tarvittaessa antaa tiedoksi näihin vastauksiin mahdollisesti sisältyvät niiden puolesta puhuvat seikat, osoittaa, ettei komissio ole käsiteltävässä asiassa noudattanut asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuuden periaatetta.

91      Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja näin ollen koko kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

2.      Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissiolta puuttui toimivalta määrätä seuraamuksia kolmansissa valtioissa tehdyistä rikkomuksista, joilla ei ole vaikutusta ETA:n alueella

92      Kantajat väittävät, ettei komissiolla ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa ETA:n ulkopuolella käytettyihin menettelytapoihin ja sen ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin, koska niillä ei ollut vaikutusta ETA:n alueella. Koska ei ole todisteita siitä, että kuhunkin hankkeeseen liittyvillä menettelytavoilla oli oikeuskäytännössä tarkoitettuja välittömiä, merkittäviä ja ennustettavissa olevia vaikutuksia ETA:n alueella, komissio ei voinut perustella ekstraterritoriaalista toimivaltaansa pelkästään yhdistämällä nämä menettelytavat yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, sillä muutoin se voisi pitää tätä toimivaltaa rajoittamattomana.

93      Komissio kiistää kantajien väitteet.

94      Tarkasteltaessa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan alueellista soveltamisalaa on tältä osin aluksi muistettava, että SEUT 101 artiklassa määrätyssä unionin kilpailusäännössä kielletään sellaiset sopimukset ja menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua ”sisämarkkinoilla” tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy ”sisämarkkinoilla”.

95      Lisäksi on todettava, että SEUT 101 artiklan alueellista soveltamisalaa koskevat edellytykset voidaan esittää kahden olettamuksen muodossa.

96      Ensinnäkin SEUT 101 artiklan soveltaminen on perusteltua, koska siinä tarkoitetut menettelytavat pannaan täytäntöön sisämarkkinoilla riippumatta siitä, missä ne on luotu. Jos nimittäin kilpailuoikeudessa säädettyjen kieltojen soveltaminen riippuisi paikasta, jossa kartelli tai muu järjestely on luotu, se johtaisi väistämättä siihen, että yrityksille annettaisiin yksinkertainen keino kiertää kyseiset kiellot (tuomio 27.9.1988, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 89/85, 104/85, 114/85, 116/85, 117/85 ja 125/85–129/85, EU:C:1988:447, 16 kohta).

97      Toiseksi, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, SEUT 101 artiklan soveltaminen on perusteltua myös silloin, kun on ennakoitavissa, että siinä tarkoitetuilla menettelytavoilla on välitön ja merkittävä vaikutus sisämarkkinoilla (tuomio 25.11.1971, Béguelin Import, 22/71, EU:C:1971:113, 11 kohta). Tältä osin on tärkeä korostaa, että tällä lähestymistavalla tavoitellaan samaa päämäärää kuin sillä, joka perustuu sopimuksen täytäntöönpanoon unionin alueella, eli pyritään puuttumaan toimintaan, jota ei ole toteutettu unionissa mutta jonka kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat omiaan tuntumaan unionin markkinoilla.

98      On myös todettava, että edellä 96 ja 97 kohdassa mainitut SEUT 101 artiklan soveltamisedellytykset ovat vaihtoehtoisia eivätkä kumulatiivisia tapoja osoittaa komission toimivalta todeta tämän määräyksen rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia.

99      Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että sekä kartellin täytäntöönpanoa että sen määrättyjä vaikutuksia ETA:ssa koskevat edellytykset täyttyivät käsiteltävässä asiassa (riidanalaisen päätöksen 467–469 perustelukappale).

100    Kantajat kuitenkin väittävät, että komission olisi pitänyt osoittaa, että kullakin ETA:n ulkopuolella toteutettavalla hankkeella oli unionissa riittävä vaikutus, jotta kyseessä olevan rikkomisen osan voitiin sen perusteella katsoa kuuluvan SEUT 101 artiklan alueelliseen soveltamisalaan.

101    Tällainen väite ei voi menestyä.

102    Tarkasteltaessa niiden kartellin menettelytapojen täytäntöönpanoa, jotka liittyivät ETA:n ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin, on todettava, että vientialueita koskeva sopimus, jonka mukaisesti eurooppalaiset ja aasialaiset valmistajat jakoivat keskenään kyseisillä alueilla toteutettavat hankkeet, pantiin täytäntöön ETA:ssa. Näin ollen riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappaleesta ja sen 247 perustelukappaleesta, johon viitataan riidanalaisen päätöksen 468 perustelukappaleessa, ilmenee, että Kreikka ei kuulunut eurooppalaiseen kansalliseen alueeseen ja että Kreikkaan sijoittautuneiden hankkeiden jakamisessa noudatettiin 60/40-kiintiötä vientialueita koskevan sopimuksen mukaisesti. Lisäksi riidanalaisen päätöksen 81 ja 82 perustelukappaleessa todettiin kartellin A-jäsenten katsovan, että unionin jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliset hankkeet oli sisällytettävä kartellin R-jäsenille osoitettuun 60 prosentin kiintiöön riidanalaisen päätöksen 232 perustelukappaleessa mainitun Espanjan ja Marokon välisen hankkeen tavoin.

103    On sitä vastoin myös huomattava, että eurooppalaisten yritysten menettelyä, jossa ne kansallista aluetta koskevan sopimuksen mukaisesti pidättyivät kilpailemasta aasialaisten yritysten kansallisella alueella toteutettavista hankkeista, ei lähtökohtaisesti pantu täytäntöön ETA:ssa.

104    Toisin kuin kantajat väittävät, tästä ei kuitenkaan seuraa, että komission olisi pitänyt näyttää toteen, että kullakin ETA:n ulkopuolella toteutettavista hankkeista oli kansallista aluetta koskevan sopimuksen mukaisesti riittävä vaikutus unionissa, jotta sillä voitiin perustella SEUT 101 artiklan alueellinen soveltamisala.

105    Kuten nimittäin edellä 97 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, komissio saattoi perustella SEUT 101 artiklan soveltamista yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, sellaisena kuin se on todettu riidanalaisessa päätöksessä, sen ennustettavissa olevilla, välittömillä, ja merkittävillä vaikutuksilla sisämarkkinoilla.

106    Tältä osin on tärkeää panna merkille, että SEUT 101 artiklaa voidaan soveltaa menettelytapoihin ja sopimuksiin, joilla on sama kilpailun rajoittamista koskeva tavoite, jos on ennakoitavissa, että näillä menettelytavoilla ja sopimuksilla yhdessä on välittömiä ja merkittäviä vaikutuksia sisämarkkinoilla. Yritysten ei nimittäin voida antaa laistaa unionin kilpailusääntöjen soveltamisesta yhdistämällä useita menettelytapoja, joilla on sama tavoite ja joista yhdelläkään ei erikseen tarkasteltuna voi olla välitöntä ja merkittävää vaikutusta kyseisillä markkinoilla mutta joilla yhdessä tarkasteltuina voi olla tällainen vaikutus.

107    On huomattava, että kartellin ainoana tavoitteena oli rajoittaa kilpailua tietyillä alueilla toteutettavien veden- ja maanalaisiin suurjännitekaapeleihin (erittäin suurelle jännitteelle tarkoitetut kaapelit) liittyvien hankkeiden osalta sopimalla markkinoiden ja asiakkaiden jakamisesta ja näin vääristää tavanomaista kilpailukehitystä ETA:ssa.

108    Tästä seuraa, että vastoin kantajien väitteitä sitä, voitiinko SEUT 101 artiklaa soveltaa käsiteltävässä asiassa, on arvioitava niiden vaikutusten valossa, joita erilaisilla riidanalaisen päätöksen 493 perustelukappaleessa kuvatuilla menettelytavoilla, mukaan lukien ETA:n ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvät menettelytavat, oli yhdessä tarkasteltuina.

109    On kuitenkin todettava, ettei komissio tehnyt virhettä todetessaan riidanalaisen päätöksen 469 perustelukappaleessa, että niillä menettelytavoilla ja sopimuksilla, joihin kartellin jäsenet osallistuivat, oli ennustettavissa olevia, merkittäviä ja välittömiä vaikutuksia kilpailuun ETA:ssa, mukaan lukien sisämarkkinat.

110    Jotta ennakoitavuuden vaatimusta koskeva edellytys täyttyisi, on tältä osin riittävää ottaa huomioon toiminnan todennäköiset vaikutukset kilpailuun.

111    Tarkasteltaessa kyseessä olevien menettelytapojen välitöntä vaikutusta unionin alueella on huomattava, että niillä on väistämättä ollut välitön vaikutus kyseisellä alueella toteutettaviin suurelle ja erittäin suurelle jännitteelle tarkoitettujen kaapeleiden toimituksiin, koska tämä oli kartellin osallistujien erilaisten kokouksien ja yhteydenpidon tarkoitus (riidanalaisen päätöksen 66 perustelukappale). Lisäksi sillä, että kartellin osallistujat jakoivat tämän alueen samalla kertaa suoraan sekä sen sisä- että ulkopuolella, oli ennustettavissa olevia vaikutuksia kilpailuun kyseisellä alueella, kuten komissio on perustellusti todennut.

112    Tarkasteltaessa sitä, olivatko markkinoita lähes kokonaisuudessaan edustavan kartellin vaikutukset unionissa merkittäviä, on korostettava siihen osallistuneiden valmistajien määrää ja kokoa sekä eri sopimusten piiriin kuuluvaa laajaa tuotevalikoimaa ja kyseessä olevien menettelytapojen vakavuutta. On myös huomattava, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen jatkui huomattavan kauan eli kymmenen vuoden ajan. Kaikki nämä seikat kokonaisuutena tarkasteltuina osoittavat kyseessä olevien menettelytapojen merkittävän vaikutuksen unionin alueella (riidanalaisen päätöksen 66, 492, 493 ja 620 perustelukappale).

113    Näin ollen on todettava, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, sellaisena kuin komissio on sen määritellyt riidanalaisessa päätöksessä, kuului SEUT 101 artiklan soveltamisalaan ja että komissiolla oli toimivalta määrätä siitä seuraamuksia. Tässä tilanteessa komissiolla ei ollut velvollisuutta osoittaa konkreettisesti, että SEUT 101 artiklan soveltamisedellytykset täyttyivät kunkin ETA:n ulkopuolella toteutettavan hankkeen osalta.

114    Lisäksi siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan komissio kiersi sen seikan, ettei vientialueita koskeva sopimus vaikuttanut ETA:han, sisällyttämällä kyseisen sopimuksen keinotekoisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen voidakseen soveltaa siihen SEUT 101 artiklaa, on todettava, että tosiasiassa sillä kiistetään komission riidanalaisessa päätöksessä kuvaileman yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolo mutta ei SEUT 101 artiklan sovellettavuutta kyseiseen rikkomiseen.

115    On myös todettava, etteivät kantajat esitä mitään seikkoja tämän väitteen tueksi, joten se on hylättävä pelkkänä väitteenä.

116    Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

3.      Kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat arviointivirhettä, syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista, tosiseikkoja koskevia virheitä, selvitysaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä siltä osin kuin on kyse kantajien väitetystä osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen

117    Kantajat esittävät useita väitteitä tukeakseen kolmatta ja neljättä kanneperustetta, jotka on tutkittava yhdessä. Ensimmäiseksi ne moittivat komissiota turvautumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteeseen kartellin eri osatekijöiden luokittelemiseksi. Toiseksi ne väittävät, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa siltä osin kuin on kyse niiden rikkomiseen osallistumisen keskeytymisestä ja ettei se myöskään ole esittänyt riittäviä todisteita niiden rikkomiseen osallistumisen alkamisen ja sen keskeytymättömän keston osalta. Kolmanneksi ne moittivat komissiota siitä, että se katsoi niiden olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka niiden tarkoituksena ei ollut myötävaikuttaa kaikkien kartellin tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä ne olleet tietoisia tietyistä kilpailusääntöjen vastaisista menettelyistä. Neljänneksi ne väittävät, että komission olisi pitänyt osoittaa niiden olleen tietoisia kuhunkin hankkeeseen liittyvistä sopimuksista tai niiden voineen ennakoida ne ainakin kansallisten markkinoiden tai vedenalaisiin voimakaapeleihin liittyvien hankkeiden osalta. Viidenneksi ne väittävät, ettei komissio täsmentänyt hankkeita, joista aiottiin tehdä sopimus, koska se käytti pelkästään lyhenteitä tai yleisnimityksiä ja esitti saman hankkeen useina erillisinä hankkeina vähäisten nimeämiserojen perusteella.

a)      Alustavat toteamukset

118    Oikeuskäytännöstä seuraa, että komission on kartellin olemassaolon lisäksi näytettävä toteen myös sen kesto. Erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen todistelusta on todettava, että komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Jos tuomioistuimella on epäilyjä, niiden on hyödytettävä yritystä, jolle päätös, jossa kilpailusääntöjen rikkominen on todettu, on osoitettu. Erityisesti käsitellessään kannetta sellaisen päätöksen kumoamiseksi, jossa määrätään sakko tai alennetaan tämän sakon määrää, tuomioistuin ei siis saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta vielä epäilyjä. Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, joka on yksi perusoikeuksista, joita unionin oikeusjärjestyksessä suojataan, ja joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen. Komission on esitettävä täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on väitetyllä tavalla rikottu (ks. tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, EU:T:2013:259, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, ettei kaikkien komission toimittamien todisteiden tarvitse kuitenkaan välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että komission esittämät välilliset todisteet kokonaisvaltaisesti tarkasteltuina täyttävät nämä edellytykset (ks. tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, EU:T:2013:259, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120    Lisäksi on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää kokouspöytäkirjojen kaltaisia asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 55–57 kohta ja tuomio 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 51 kohta)

121    Lisäksi oikeuskäytännössä edellytetään, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (tuomio 7.7.1994, Dunlop Slazenger v. komissio, T‑43/92, EU:T:1994:79, 79 kohta; ks. myös tuomio 16.11.2006, Peróxidos Orgánicos v. komissio, T‑120/04, EU:T:2006:350, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

b)      Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen

122    Kantajat väittävät lähinnä, että komission toteamat menettelytavat eivät täytä oikeuskäytännössä vahvistetun yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen edellytyksiä. Ne väittävät erityisesti, etteivät tavarat ja palvelut ole samoja, koska veden- ja maanalaisilla voimakaapeleilla on eri markkinat, että kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat vain osittain samoja, koska kantajat itse, Silec Cable, Mitsubishi Cable Industries, SWCC Showa Holdings, LS Cable & System, Taihan Electric Wire ja nkt cables eivät valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita, että kartellin eri osatekijöihin osallistuvat luonnolliset henkilöt ovat vain osittain samoja, koska Pirelli tai Prysmian, nkt cables ja ABB lähettivät aina eri edustajat veden- ja maanalaisia voimakaapeleita käsitteleviin kokouksiin, ja ettei sopimusten täytäntöönpanotapa ollut sama, koska maan- ja vedenalaisia voimakaapeleita koskevista hankkeista keskusteltiin aina erikseen ja 60/40-kiintiötä koskevat suunnittelupaperit laadittiin erikseen kyseessä olevan voimakaapelityypin mukaan. Ne huomauttavat myös, ettei komissio ole osoittanut eri menettelytapojen täydentävän toisiaan.

123    Komissio kiistää kantajien väitteet.

124    Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osa tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla, komissiolla on siis oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 41 kohta ja tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C‑625/13 P, EU:C:2017:52, 55 kohta).

125    Oikeuskäytännössä on yksilöity useita perusteita, joilla on merkitystä kilpailusääntöjen rikkomisen yhdeksi kokonaisuudeksi luonnehtimisessa ja joihin kuuluu se, että kyseessä olevien menettelytapojen tavoitteet, kyseessä olevat tavarat ja palvelut, siihen osallistuneet yritykset ja sen täytäntöönpanotavat ovat samat. Kyseisessä tutkinnassa voidaan lisäksi ottaa huomioon myös se, että yritysten puolesta toimivat luonnolliset henkilöt ja kyseessä olevien menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samoja (tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, EU:T:2013:259, 60 kohta).

126    Käsiteltävässä asiassa kansallista aluetta koskeva sopimus ja voimakaapelihankkeiden jakaminen kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa ETA:ssa pantiin toimeen samanaikaisesti, ne koskivat sekä veden- että maanalaisia suurjännitekaapeleita ja niissä olivat mukana samat eurooppalaiset valmistajat sekä kyseisen sopimuksen ja vientialueita koskevien sopimusten osalta samat eteläkorealaiset ja japanilaiset valmistajat. Lisäksi – toisin kuin kantajat väittävät – yrityksiä kartellin eri osatekijöissä edustaneet luonnolliset henkilöt olivat samoja, lukuun ottamatta Pirellin tapausta. Samoin eri toimenpiteillä oli yhteinen tavoite eli sellaisen järjestelmän käyttöönotto, jossa jaetaan suurjännitekaapeleiden maailmanlaajuiset markkinat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.

127    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa kantajien väitteillä.

128    Tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan rikkomista ei voida luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi sillä perusteella, että maan- ja vedenalaiset suurjännitekaapelit ovat erilaisia tarpeita vastaavia erillisiä tuotteita, joilla on loppujen lopuksi eri markkinat, on ensinnäkin todettava, ettei kansallista aluetta koskevassa sopimuksessa erotettu toisistaan erityyppisiä voimakaapeleita. Vastoin kantajien väitteitä komission antamista esimerkeistä ilmenee toiseksi kartellin eurooppalaisen kokoonpanon (riidanalaisen päätöksen 333–338, 399 ja 400 perustelukappale) ja kartellin A/R-kokoonpanon (kyseisen päätöksen 106 perustelukappale) valvontamekanismien toiminnan osalta, että maan- ja vedenalaiset suurjännitekaapelihankkeet voitiin korvata toisillaan, joten kartellin osapuolina olevien yritysten näkökulmasta oli ilmeistä, ettei hankkeiden välillä ollut eroa tältä osin. Tätä havainnollistavat sähköpostiviestit, joiden sisältö on esitetty riidanalaisen päätöksen 399 perustelukappaleessa ja joissa Prysmianin työntekijä A. ilmoitti Nexans Francen työntekijälle R:lle kieltäytyvänsä korvaamasta Prysmianille osoitetun vedenalaisen suurjännitekaapelihankkeen maaosuutta toisella hankkeella, mutta hyväksyi hankkeiden jakamista unionissa ohjaavien periaatteiden mukaisen alihankintasopimuksen, jossa ei tehty eroa sen mukaan, olivatko nämä hankkeet maan- vai vedenalaisia suurjännitekaapelihankkeita.

129    Sillä, että tietyt kantajien kaltaiset kartellin osapuolina olevat yritykset eivät kyenneet tai halunneet yrittää saada itselleen veden- tai maanalaisia suurjännitekaapelihankkeita koskevia sopimuksia, ei ole merkitystä tältä osin.

130    Siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan A/R-kokouksissa pidettiin veden- ja maanalaisista voimakaapelihankkeista erilliset kokoukset, on riittävää todeta, että vaikka tietyissä näistä kokouksista hankkeita käsiteltiin erikseen kyseessä olevan voimakaapelityypin mukaan, kuten kutsut 11.9.2003 ja 28.1.2004 pidettyihin kokouksiin osoittavat, kyseinen väite on ristiriidassa sen seikan kanssa, että muissa yhteyksissä veden- ja maanalaisista voimakaapelihankkeista keskusteltiin saman kokouksen aikana. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen komissio nimittäin toimitti riidanalaisen päätöksen liitteestä I otteen, jonka mukaan melko monien tapaamisten osalta on varmaa, että niissä käsiteltiin sekä maan- että vedenalaisia voimakaapeleita yhteisessä kokouksessa. Komissio täsmensi, ettei tämä ote sisältänyt mitään tietoa kokouksista, joissa eri tilaisuuksia oli pidetty peräkkäisinä päivinä, tai kokouksista, joiden järjestelyistä kävi selvästi ilmi, että maan- ja vedenalaisia suurjännitekaapelihankkeita oli käsitelty eri tilaisuuksissa. Se huomautti kuitenkin, että myös tällaisissa kokouksissa yrityksillä oli samat edustajat yhtäältä maan- ja toisaalta vedenalaisia voimakaapeleita koskevissa keskusteluissa. Lisäksi komissio liitti mukaan kyseisen liitteen alaviitteissä mainitut todisteet, joiden perusteella se väittää, että veden- ja maanalaisista suurjännitekaapelihankkeista keskusteltiin näiden kokouksien aikana pidetyissä yhteisissä tilaisuuksissa.

131    Unionin yleisen tuomioistuimen kehotettua suullisessa käsittelyssä kantajia ottamaan kantaa näihin asiakirjoihin, ne totesivat ainoastaan, että koska ne eivät olleet osallistuneet A/R-kokouksiin, ne eivät pystyneet esittämään huomautuksia niiden toiminnasta.

132    Komission esittämistä todisteista kuitenkin ilmenee, että veden- ja maanalaisista suurjännitekaapelihankkeista keskusteltiin yhteisissä tilaisuuksissa ainakin 13 A/R-kokouksessa, jotka pidettiin 22.2.2001 ja 27.3.2003 välisenä aikana. Tämä toteamus on riittävä peruste hylätä kantajien väite, jonka mukaan veden- ja maanalaisista voimakaapelihankkeista keskusteltiin erikseen kyseisten kokouksien aikana.

133    Kantajien väitteestä, jonka mukaan myös kartellin R-jäsenten kokouksissa keskusteltiin erikseen veden- ja maanalaisista voimakaapelihankkeista, on todettava, etteivät ne esitä mitään todistetta sen tueksi.

134    Riidanalaisen päätöksen 114, 249 ja 534 perustelukappaleesta ilmenee tältä osin, että komission mukaan R-kokoukset, joita edeltävänä päivänä pidettiin illallistilaisuus, johon osallistuivat kaikki paikalla olevat jäsenet, alkoivat yleisellä osuudella, jonka aikana osapuolet keskustelivat markkinoiden ja yritystensä yleisestä tilanteesta. Edelleen kyseisessä päätöksessä esitetyn kuvauksen mukaan tässä yleisessä osuudessa Nexans France ja Pirelli/Prysmian ilmoittivat myös kantajien kaltaisille pienemmille eurooppalaisille valmistajille A/R-kokouksissa pidetyistä tilaisuuksista, ja osallistujat keskustelivat tuolloin ETA:ssa ja vientialueilla toteutettavista hankkeista ja ilmoittivat, mikä valmistaja vaati tietyn hankkeen osalta etuuskohtelua tai intressiä tai mille valmistajalle tällainen kohtelu tai intressi myönnettiin. Tämän R-kokousten kulusta esitetyn kuvauksen perusteella voidaan ajatella, että osapuolet keskustelivat kaikista hankkeista tekemättä eroa maan- ja vedenalaisten voimakaapelihankkeiden välillä. Kantajien väitetiedoksiantoon antamasta vastauksesta kuitenkin ilmenee, että 18.11. ja 19.11.2003 pidetyssä R-kokouksessa pidettiin erikseen veden- ja maanalaisia voimakaapelihankkeita koskevat kokoukset. Tämän seikan selvittämiseksi komissiota pyydettiin prosessinjohtotoimena täsmentämään unionin yleiselle tuomioistuimelle, missä määrin se saattoi hallinnollisen menettelyn aikana koottujen todisteiden perusteella katsoa, että maan- ja vedenalaisista voimakaapelihankkeista käytiin yhteisiä keskusteluja R-kokouksissa. Vastauksena tähän pyyntöön komissio toimitti 27.3.2003 Tokiossa (Japani) pidetyn A/R‑kokouksen ja 23.4.2003 ja 12.5.2005 pidettyjen R-kokousten pöytäkirjat sekä otteen J‑Power Systemsin vastauksesta komission tietopyyntöön.

135    Unionin yleisen tuomioistuimen kehotettua suullisessa käsittelyssä kantajia ottamaan kantaa näihin asiakirjoihin ne väittivät, viittaamatta erityisesti mihinkään edellä 134 kohdassa mainituista R-kokouksista, että kyseiset kokoukset tosin pidettiin samana päivänä mutta ne oli erotettu kahdeksi eri keskusteluksi. Niiden mukaan vedenalaisia voimakaapeleita koskenut ensimmäinen keskustelu käytiin aamulla ja maanalaisia voimakaapeleita koskenut toinen keskustelu iltapäivällä. Ne myös täsmensivät, että joskus molempia keskusteluja ei pidetty samana päivänä vaan kahtena peräkkäisenä päivänä. Lisäksi ne väittivät, että näissä erilaisissa keskusteluissa oli väistämättä osittain eri osallistujat, koska niiden itsensä kaltaiset yksinomaan maanalaisia voimakaapelihankkeita tavoittelevat yhtiöt eivät kertaakaan osallistuneet vedenalaisia voimakaapeleita koskeviin kokouksiin. Niiden mukaan yhdenkään kokouksen kokouspöytäkirjassa ei tiettävästi ole mainintaa yhteisestä kokouksesta.

136    On kuitenkin heti aluksi todettava, että 23.4.2003 pidetyn R-kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että tämän kokouksen osallistujille, siis myös Brugg Kabelille, tiedotettiin 27.3.2003 pidetyssä A/R-kokouksessa käydyistä keskusteluista. Viimeksi mainitun kokouksen pöytäkirjasta kuitenkin ilmenee, että sen aikana keskusteltiin vedenalaisiin suurjännitekaapeleihin liittyvistä hankkeista. Seuraavaksi on huomattava riidanalaisen päätöksen liitteestä I ilmenevän, että Brugg Kabel osallistui 30.6. ja 1.7.2004 pidettyihin R-kokouksiin, mitä kantajat eivät kiistä. Viimeksi mainitun kokouksen pöytäkirjasta ei kuitenkaan ilmene, että sen aikana olisi keskusteltu erikseen veden- ja maanalaisista voimakaapeleista, koska käsitellyt hankkeet mainittiin viittaamatta niihin nimenomaisesti tältä osin. Tämän pöytäkirjan osasta, jonka otsikko on ”Ongoing projects”, ilmenee lisäksi, että Italy Sardigna- ja Sarco-hankkeista keskusteltiin tässä tilaisuudessa. Toisin kuin komissio väittää, J‑Power Systemsin komission tietopyyntöön antaman vastauksen otteesta ei kylläkään ilmene selvästi, että nämä hankkeet olivat vedenalaisia voimakaapelihankkeita, koska niitä ei nimenomaisesti mainittu J‑Power Systemsin esittämässä taulukossa. Kuitenkin 30.6. ja 1.7.2004 pidettyjen R-kokousten pöytäkirjasta ilmenee, että Sarco-hanke tuotti ongelmia Ranskan ja Italian sähköverkko-operaattoreiden välillä, mikä vahvistaa komission väitteen, jonka mukaan tämä hanke liittyi Sardinian ja Korsikan väliseen kaapeliyhteyteen ja oli siis vedenalainen voimakaapelihanke. Lopuksi 12.5.2005 pidetyn R-kokouksen pöytäkirjasta ilmenee vielä, että Ireland 220 kV- ja GCC-hankkeet mainittiin tässä viimeksi mainitussa kokouksessa. J‑Power Systemsin kyseiseen tietopyyntöön antaman vastauksen otteessa nämä hankkeet on kuitenkin nimenomaisesti mainittu vedenalaisina suurjännitekaapelihankkeina.

137    Lisäksi se seikka, että maanalaisia voimakaapeleita koskevien R-kokouksien keskusteluihin osallistujat eivät olleet täysin samat kuin kyseisten kokouksien vedenalaisia voimakaapeleita koskevissa keskusteluissa, johtuu yksinkertaisesti siitä, että tietyt kartellin jäsenet eivät valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita eivätkä välttämättä olleet niin kiinnostusta osallistumaan tällaisia voimakaapeleita koskeviin keskusteluihin. Kartellin kaikki muut ominaispiirteet huomioon ottaen pelkästään tästä seikasta ei kuitenkaan voi seurata, että kartellin olisi katsottava muodostuvan kahdesta erillisestä kartellista, joista toinen liittyy veden- ja toinen maanalaisiin voimakaapeleihin.

138    Tästä seuraa, ettei komissio tehnyt virhettä katsoessaan, että maan- ja vedenalaisista suurjännitekaapelihankkeista todella keskusteltiin samanaikaisesti R-kokouksissa, vaikka niistä toisinaan pidettiinkin eri tilaisuudet, kuten 18.11. ja 19.11.2003 pidetyissä R-jäsenten kokouksissa.

139    Kantajien väitteestä, jonka mukaan veden- ja maanalaisia voimakaapelihankkeita varten laadittiin erilliset suunnittelupaperit kartellin A/R-kokoonpanon puitteissa, on todettava, että kuten riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappaleesta ilmenee, näissä suunnittelupapereissa säilytettiin sama virallinen rakenne ja niissä noudatettiin samaa jakoperustetta eli 60/40-kiintiötä. Vaikka sitä ei kyseisessä päätöksessä nimenomaisesti täsmennetä, on todennäköistä, että erillisten suunnittelupapereiden laatiminen oli tarpeen, koska ei haluttu vahingoittaa niitä yrityksiä, jotka eivät valmistaneet toista näistä voimakaapelityypeistä, kuten oli kantajien tapauksessa, jos esimerkiksi kartellin R-jäsenille osoitettu osuus 60/40-kiintiöstä muodostui yksinomaan vedenalaisista voimakaapelihankkeista.

140    Siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon kartellin eri osatekijöiden välisen täydentävyyden puuttuminen, on riittävää palauttaa mieliin, että oikeuskäytännön mukaan erilaisten toimintojen luokittelemiseksi yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ei ole tarpeen selvittää, täydentävätkö ne toisiaan siinä mielessä, että kunkin niistä tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan tavanomaisen kilpailun seuraukseen, ja myötävaikuttavatko ne vuorovaikutuksen kautta kaikkien kyseisten toimintojen toteuttajien haluamien kilpailunvastaisten vaikutusten toteuttamiseen sellaisen kokonaisvaltaisen suunnitelman puitteissa, jolla on yksi yhtenäinen päämäärä. Yhden yhtenäisen päämäärän käsitettä koskeva edellytys merkitsee sitä vastoin, että on selvitettävä, onko olemassa sellaisia seikkoja, jotka ovat ominaisia kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavalle erilaiselle käyttäytymiselle ja jotka voivat osoittaa, että muiden rikkomiseen osallistuneiden yritysten konkreettisesti toteuttamalla käyttäytymisellä ei ole samaa kilpailua rajoittavaa päämäärää tai vaikutusta, eikä se siis kuulu ”kokonaissuunnitelmaan”, koska sen yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla (ks. tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C‑625/13 P, EU:C:2017:52, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin muistettava, että kuten edellä 126 kohdassa esitetystä toteamuksesta ilmenee, yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa koskeva edellytys täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.

141    Edellä esitetty huomioon ottaen on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä katsoessaan, että kartellin eri osatekijät muodostivat yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun SEUT 101 artiklan rikkomisen.

c)      Kantajien rikkomiseen osallistumisen kesto

142    Kantajat kiistävät sekä sen, että komissio vahvisti niiden kartelliin osallistumisen alkamisajankohdaksi 14.12.2001, että tämän osallistumisen keskeytymättömyyden.

1)      Kantajien kartelliin osallistumisen alkaminen

143    Kantajat väittävät, ettei komissio ole osoittanut Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen olleen riidanalaisessa päätöksessä määritellyn kaltainen R‑kokous tai kokous, jossa ne olivat osallistuneet kilpailuoikeuden vastaiseen toimintaan. Niiden mukaan komission esittämien todisteiden perusteella ei myöskään voida osoittaa niiden kartelliin osallistumisen alkaneen 14.12.2001 ja 3.7.2002 välisenä aikana.

144    Komissio kiistää kantajien väitteet.

145    Tältä osin on tutkittava kantajien väite, jonka mukaan komissio ei ole esittänyt näyttöä Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen kilpailunvastaisuudesta, ennen kuin tarvittaessa tutkitaan, ovatko komission keräämät todisteet riittävät sen osoittamiseksi, että kantajien osallistuminen kartelliin alkoi ennen 3.7.2002.

146    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että komission 31.3.2010 päivätyn tietopyynnön kysymyksen nro 4 sanamuoto oli seuraava:

”Komissiolla on hallussaan tietoja, joiden mukaan jäljempänä d kohdassa luetellut kilpailijat ovat pitäneet keskenään joitakin kokouksia sekä pitäneet yhteyttä muulla tavoin (faksi, sähköpostiviestit, puhelinkeskustelut jne.). Erityisesti, – – että seuraavat yrityksenne edustajat ovat olleet paikalla tällaisissa kokouksissa/osallistuneet tällaiseen yhteydenpitoon: [N., P. ja K.]

Olkaa hyvä ja ilmoittakaa jäljempänä d kohdassa lueteltujen kokouksien ja kaikkien muiden vastaavanlaisten kokouksien, joita kilpailijat ovat voineet keskenään pitää, osalta seuraavat tiedot:

–        vahvistus kokouksen päivämäärästä

–        kenen aloitteesta kokous pidettiin

–        kuka järjesti ja toteutti kokouksen

–        tarkka kokouspaikka

–        kaikkien kokoukseen osallistuneiden nimet, heidän tehtävänsä ja heidän edustamansa yrityksen nimi

–        esityslistalla olevat aiheet

–        kuka vahvisti esityslistalla olevat aiheet

–        kokouspöytäkirja

–        kokouksen kattama tarkka maantieteellinen alue.

Olkaa hyvä ja toimittakaa jäljennökset kaikista saatavilla olevista asiakirjoista (sekä käsin että koneella kirjoitetuista, digitaalisista tai missä tahansa muussa muodossa olevista), jotka liittyvät kaikkiin edellä d kohdassa lueteltuihin kokouksiin ja kaikkiin muihin vastaavanlaisiin kokouksiin, joita kilpailijat ovat voineet keskenään pitää.

Olkaa hyvä ja ilmoittakaa niiden kaikkien muiden yritystenne edustajien nimet ja tehtävät, jotka ovat osallistuneet edellä d kohdassa lueteltuihin kokouksiin ja muihin vastaavanlaisiin kokouksiin, joita kilpailijat ovat voineet keskenään pitää.”

147    Vastauksessaan komission 31.3.2010 päivättyyn tietopyyntöön kantajat vahvistivat, että Divonne-les-Bainsissa pidettiin 14.12.2001 kokous, johon N. oli osallistunut. Ne toimittivat myös samana päivänä päivätyn kuitin kyseisen henkilön luottokortista sekä otteen hänen kalenteristaan, johon oli merkitty kokouksen päivämäärä, paikka ja osallistujat eli Nexans France ja Pirelli.

148    Komission 31.3.2010 päivättyyn tietopyyntöön antamissaan vastauksissa yksikään toinen väitetiedoksiannon adressaateista ei myöskään vahvistanut osallistuneensa kilpailijoiden kanssa Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen.

149    Väitetiedoksiannon 292 perustelukappaleessa komissio kuitenkin totesi, että Divonne-les-Bainsissa oli 14.12.2001 järjestetty R-kokous ja että tähän kokoukseen osallistuivat joka tapauksessa Nexans Francen edustaja J., Sagemin edustaja V. ja Brugg Kabelin edustaja N. Komissio täsmensi, että J:n ja V:n mukanaolo ilmeni siitä, että edellisen jälkimmäiselle myöhemmin lähettämässä sähköpostiviestissä viitattiin edelliseen kokoukseen, johon ne molemmat olivat osallistuneet. N:n mukanaolo ilmeni kantajien vastauksesta komission 31.3.2010 päivättyyn tietopyyntöön.

150    Väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa kantajat kiistivät Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen kilpailunvastaisuuden väittämällä, että se oli ”vain Nexans [Francen] ja Prysmianin turha yritys saada [Brugg Kabel] osallistumaan keskusteluihin muiden voimakaapelivalmistajien kanssa” ja että [Brugg Kabel] o[li] kuitenkin kieltäytynyt osallistumasta järjestelyihin, ja muut väitetiedoksiannon adressaatit o[livat] edelleen pitäneet ja kohdelleet sitä ulkopuolisena.

151    Riidanalaisen päätöksen 197 perustelukappaleessa komissio totesi seuraavaa:

”Siten kuin 13.11.2001 pidetyssä A/R-kokouksessa oli sovittu, R-kokous järjestettiin kuukautta myöhemmin eli 14.12.2001 [Divonne-les-Bainsissa] Ranskassa. [J.] (Nexans) ja [N.] (Brugg [Kabel]) kuuluivat joka tapauksessa tämän kokouksen osallistujiin, ja varsin todennäköisesti myös Sagemin edustaja [V.] ja Pirellin edustaja olivat paikalla²⁶¹. Myös [Divonne-les-Bainsissa] sijaitsevassa linnassa pidettiin useita kertoja useita R-kokouksia.”

152    Riidanalaisen päätöksen 197 perustelukappaleen alaviitteessä 261 komissio täsmensi myös seuraavaa:

”[J:n ja V:n] osallistuminen ilmenee [J:n] 18.2.2002 [V:lle] lähettämästä sähköpostiviestistä, jossa viitataan nimenomaisesti [Divonne-les-Bainsissa] pidettyyn edelliseen kokoukseen, jossa molemmat olivat paikalla, ks. ID 318/128, Nexans [Francessa] tehty tarkastus. Brugg [Kabel] vahvisti [N:n] osallistumisen, ks. ID 1492/4, Brugg [Kabelin] 7.5.2010 antama vastaus [komission] 31.3.2010 päivättyyn tietopyyntöön. [Brugg] Kabelin toimittamissa liitteissä mainitaan myös Pirelli; ID 1492/20, Brugg [Kabelin] 7.5.2010 [kyseiseen tietopyyntöön] antama vastaus.”

153    Riidanalaisen päätöksen 921 ja 922 perustelukappaleessa komissio totesi vielä seuraavaa:

”(921)      [Brugg Kabel] liittyi kartelliin 14.12.2001. Kyseisenä päivänä [N.] (Brugg [Kabel]) osallistui R-kokoukseen [Divonne-les Bainsissa] (ks. 197 perustelukappale). Kabelwerke Brugg AG Holding on emoyhtiönä vastuussa [Brugg Kabelin] toiminnasta myös 14.12.2001 alkaen. [Brugg Kabel] kiistää tämän kartelliin osallistumisen alkamispäivämäärän, koska 14.12.2001 pidetty kokous ei ollut kilpailunvastainen ja [Brugg Kabel] oli kieltäytynyt yhteistyöstä kyseisenä päivänä.

(922)      Useat seikat osoittavat, että [Brugg Kabel] oli osallistunut kartellisopimuksiin jo ennen tätä tapausta (161, 167 ja 186 perustelukappale). Vaikka tämän kokouksen tavoitteena on voinut olla saada [Brugg Kabel] liittymään kartelliin, se ei millään tavalla lievennä sen kilpailunvastaisuutta. Nexans ja Prysmian olivat ilmoittaneet 13.11.2001 pidetyssä A/R-kokouksessa aikovansa järjestää säännöllisiä R-kokouksia, ja ne pitivät tämän lupauksen järjestämällä 14.12.2001 pidetyn kokouksen (188 perustelukappale). Kartellin eurooppalaiset osallistujat jakoivat ETA:ssa ja vientialueilla toteutettavat hankkeet R-kokouksissa (ks. esim. 315 perustelukappale). Mikään ei todista, että [Brugg Kabel] olisi tässä kokouksessa ilmoittanut, ettei se aio osallistua kartelliin. Päinvastoin on todisteita siitä, että Nexans [France] ja Prysmian onnistuivat saavuttamaan päämääränsä, koska 30.1.2002 pidetyssä A/R-kokouksessa Nexans [France] ja Pirelli ilmoittivat muille osallistujille, että ”[Brugg Kabel] ja Sagem [oli] kutsuttu kokoukseen” (”Brugg and Sagem [were] invited to the meeting”) ja ne ”aikovat jatkaa” (”will continue”) (206 perustelukappale). Lisäksi 5.4.2002 pidetyn A/R-kokouksen muistiinpanoissa todetaan ”yhteistyöilmapiirin [Brugg Kabelin], Sagemin ja nkt:n kanssa paranevan vähitellen” (”gradually growing cooperative atmosphere with [Brugg Kabel], Sagem and nkt”) (212 perustelukappale). Brugg [Kabel] aikoi seuraavaksi järjestää itse R‑kokouksen huhtikuussa 2002. Tämä kokous peruttiin, mutta [Brugg Kabel] järjesti toisen kokouksen 3.7.2002 (217 perustelukappale). On hyvin epätodennäköistä, että [Brugg Kabel] olisi aikonut järjestää kokouksen kartellin puitteissa huhtikuussa 2002, vaikka se ei ollut vielä edes sen jäsen.”

154    Riidanalaisen päätöksen 197, 921 ja 922 perustelukappaleesta ilmenee, että komission arvion mukaan oli olemassa välittömiä todisteita siitä, että N. osallistui kantajien edustajana kilpailijoiden kanssa Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen, sekä riittävästi välillisiä todisteita, jotka koskevat, jollei Sagemin niin ainakin Nexans Francen ja Pirellin osallistumista tähän kokoukseen, ja että tämä kokous oli kartellin eurooppalaisen kokoonpanon jäsenten kokous eli R-kokous.

155    Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse N:n osallistumisesta kantajien edustajana Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen, on riittävää todeta, ettei sitä ole kiistetty.

156    Toiseksi tarkasteltaessa muiden eurooppalaisten voimakaapelivalmistajien osallistumista kyseiseen kokoukseen on todettava, että kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, kantajat itse ilmoittivat Nexans Francen ja Pirellin edustajien osallistumisesta tähän kokoukseen vastauksessaan 31.3.2010 päivättyyn komission tietopyyntöön.

157    On lisäksi todettava, että J:n 18.2.2002 V:lle lähettämässä sähköpostiviestissä viitataan selvästi Divonne-les-Bainsissa pidettyyn kokoukseen. Lisäksi muidenkin henkilöiden osallistuminen tähän kokoukseen J:n ja V:n lisäksi ilmenee melko selvästi seuraavasta kohdasta: ”[Divonne-les-Bainsissa] pidetyn kokouksemme johdosta ehdotan teille lopulta seuraavan kokouksen pitämistä Pariisissa 28.2. iltapäivällä (paikka ilmoitetaan myöhemmin), koska suunnitellut päivämäärät 6. ja 7.3. osoittautuivat joillekin meistä mahdottomiksi.”

158    Sillä, että Safran ei komission 31.3.2010 päivättyyn tietopyyntöön antamassaan vastauksessa vahvistanut Sagemin edustajan V:n osallistumista Divonne-les-Bainsissa vuoden 2001 lopussa pidettyyn kokoukseen, ei ole merkitystä tältä osin, sillä kuten kyseisestä vastauksesta ilmenee, Safran ei voinut käytännön syistä kiistää eikä vahvistaa tätä tietoa.

159    Näin ollen, kuten kantajat väittävät, J:n 18.2.2002 lähettämä sähköpostiviesti ei sisällä mitään viitteitä siinä mainitun kokouksen päivämäärästä, kantajien osallistumisesta tähän kokoukseen tai sen tavoitteesta, joten sen perusteella voidaan ainoastaan vahvistaa, että J. ja V. osallistuivat määrittelemättömänä mutta väistämättä tätä sähköpostiviestiä edeltävänä ajankohtana Divonne-les-Bainsissa pidettyyn kokoukseen muiden sellaisten henkilöiden kanssa, joiden henkilöllisyyttä ei myöskään ole määritetty. Tästä seuraa, ettei yksinomaan tämän sähköpostiviestin perusteella voida vahvistaa Sagemin edustajan V:n osallistuneen Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen.

160    Edellä 156–159 kohdassa tarkastellut todisteet ovat riittäviä sen toteamiseksi, että kantajien edustaja N. sekä Nexans Francen ja Pirellin edustajat osallistuivat Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kokoukseen. Sitä vastoin näiden todisteiden perusteella ei voida varmasti todeta Sagemin edustajan V:n osallistuneen tähän kokoukseen.

161    Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen luonteesta on kolmanneksi todettava yhtäältä, että kyseisessä kaupungissa pidettiin säännöllisesti kartellin R‑jäsenten kokouksia, joissa Nexans Francen ja Pirellin, sittemmin Prysmianin, edustajat ensiksi tiedottivat muille eurooppalaisille valmistajille edellisessä A/R‑kokouksessa käydyistä keskusteluista ja sen jälkeen osallistujat jakoivat keskenään Euroopan kansallisella alueella ja vientialueilla toteutettavat hankkeet, jotka oli osoitettu kartellin R-jäsenille (riidanalaisen päätöksen 315 perustelukappale ja liite I). Tällaisten kokousten järjestämistä tavanomaisesti Divonne-les-Bainsissa havainnollistaa se, että tietyt näiden kokouksien osallistujat käyttivät toisinaan ilmausta ”divonner” tarkoittaessaan, että oli tarpeen pitää kokous kyseisessä kaupungissa (riidanalaisen päätöksen 364 perustelukappale).

162    Toisaalta on todettava, että todisteet joihin komissio riidanalaisessa päätöksessä vetoaa, ovat omiaan osoittamaan, että kartellin ensimmäinen R-kokous pidettiin todellakin Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001.

163    Erään J‑Power Systemsin työntekijän muistiinpanoista, jotka liittyvät 13.11.2001 A/R-kokouksessa käytyihin ja riidanalaisen päätöksen 188 perustelukappaleessa mainittuihin keskusteluihin, ilmenee, että Nexans France ja Pirelli olivat tässä tilaisuudessa ilmoittaneet, että R-kartellin jäsenten välinen keskustelu pidettäisiin tulevaisuudessa kerran kuukaudessa.

164    A/R-kokouksessa 30.1.2002 käytyihin ja riidanalaisen päätöksen 206 perustelukappaleessa mainittuihin keskusteluihin liittyvien J‑Power Systemsin työntekijän muistiinpanojen siinä osassa, jonka otsikko on ”Organisaatio – R‑puoli”, todetaan seuraavaa:

”Brugg Kabel ja Sagem kutsuttu kokoukseen. Aikovat jatkaa. ABB ei koskaan halunnut liittyä. Nkt voi olla tarpeellinen, koska on aktiivisempi vientimarkkinoilla.”

165    Kantajien mukaan A/R-kokouksessa 30.1.2002 käytyihin keskusteluihin liittyvät J‑Power Systemsin työntekijän muistiinpanot osoittavat ainoastaan sen, että muut kartelliin osallistujat jatkoivat Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyssä kokouksessa tuloksettomia yrityksiään saada ne osallistumaan kartellin kokouksiin ja keskusteluihin. Ne väittävät, että jos ne olisivat kyseisessä kokouksessa suostuneet osallistumaan keskusteluihin kieltäydyttyään siitä toistuvasti vuosien ajan, se olisi varmasti mainittu 30.1.2002 pidetyssä A/R‑kokouksessa merkittävänä uutisena. Ne korostavat myös, että niiden osallistuttua 3.7.2002 pidettyyn R-kokoukseen J. kirjoitti J‑Power Systemsin työntekijälle O:lle 4.9.2002 lähettämässään sähköpostiviestissä 6.9. ja 7.9.2002 pidettävää A/R-kokousta silmällä pitäen, että ”vastedes yhteydenpito [Brugg Kabelin] kanssa o[li] säännöllistä”.

166    Kantajat väittävät lisäksi, että on aivan yhtä todennäköistä, että Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen tavoitteena oli ollut jatkaa Pariisissa 21.11.2001 pidetyssä kokouksessa Nexans Francen kanssa aloitettuja neuvotteluja alihankintasopimuksesta, joka koski Abu Dhabissa (Yhdistyneet Arabiemiirikunnat) toteutettavaa hanketta.

167    On kuitenkin komission tavoin syytä todeta, että 30.1.2002 pidetyssä A/R‑kokouksessa käytyihin keskusteluihin liittyvät J‑Power Systemsin työntekijän muistiinpanot osoittavat päinvastoin, että Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen, johon kantajat myöntävät niiden edustajan N:n osallistuneen, tavoite oli aivan sama kuin kartellin R-jäsenten kokouksen.

168    Edellä 164 kohdassa mainittu ote A/R-kokouksessa 30.1.2002 käytyjä keskusteluja koskevista J‑Power Systemsin työntekijän muistiinpanoista liittyy siihen, että eurooppalaiset voimakaapelivalmistajat osallistuivat kartellin eurooppalaisen kokoonpanon kokoukseen eikä siihen, että ne kieltäytyivät kutsusta osallistua tällaiseen kokoukseen. Tämä ilmenee Brugg Kabelin ja Sagemin osalta käytetystä ilmauksesta ”kutsuttiin kokoukseen” ja siitä, ettei viimeksi mainittujen kieltäytymisestä ole tältä osin minkäänlaista mainintaa. Se ilmenee myös siitä, että ABB:n pitkäaikainen kieltäytyminen osallistumisesta monenvälisiin yhteydenottoihin mainitaan lauseessa ”ABB ei koskaan halunnut liittyä”, minkä perusteella se ei osallistunut R-kokoukseen, sekä lauseesta, jonka mukaan nkt cablesin osallistuminen saattoi olla tarpeen, koska se on aktiivisempi vientimarkkinoilla. Näin ollen tästä kohdasta voidaan päätellä, että Brugg Kabel ja Sagem osallistuivat R-kokoukseen ja että ne aikoivat jatkaa niihin osallistumista.

169    Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa kantajien eri väitteillä.

170    Heti aluksi on todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, Nexans Francen työntekijän J:n J‑Power Systemsin työntekijälle O:lle 4.9.2002 lähettämään sähköpostiviestiin ei sisälly nimenomaisesti Brugg Kabelia koskevaa ilmoitusta. J. pelkästään mainitsee, että on tärkeää varmistaa Exsymin osallistuminen kartelliin sen A-jäsenten puolella, koska yhteydet nkt cablesiin, Sagemiin ja Brugg Kabeliin ovat vastedes olemassa: ”Pidämme vastedes säännöllisesti yhteyttä nkt cablesiin, S[agemiin] ja Brugg Kabeliin, eikä siinä ole järkeä, ellei Exsym ole mukana.”

171    Vaikuttaa myös epätodennäköiseltä, että yritys suostuisi osallistumaan kilpailijoiden kanssa kokoukseen, jossa viimeksi mainittujen tavoitteena on yrittää saada kyseinen yritys osallistumaan kilpailunvastaisen menettelytavan noudattamiseen, jos se aikoo joka tapauksessa kieltäytyä tällaisesta ehdotuksesta. Jos kantajat eivät aikoneet osallistua kilpailunvastaiseen kokoukseen, ne saattoivat yksinkertaisesti kieltäytyä osallistumasta siihen.

172    Lopuksi on todettava, että kantajien antamaa vaihtoehtoista selitystä, jonka mukaan Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetty kokous saattoi aivan yhtä hyvin koskea Nexans Francen kanssa Abu Dhabissa toteutettavasta hankkeesta tehtävää alihankintasopimusta, jota käsiteltiin Pariisissa 21.11.2001 pidetyssä edellisessä kokouksessa, on vaikea sovittaa yhteen sen kantajien väitteen kanssa, jonka mukaan Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetty kokous oli vain Nexans Francen ja Pirellin turha yritys saada ne osallistumaan kartelliin. Lisäksi tämän väitteen vakuuttavuutta heikentää se, että yhtäältä kantajien vastauksena komission tietopyyntöön toimittamasta N:n kalenterista ilmenee, että tämän oli määrä tavata 14.12.2001 Divonne-les-Bainsissa paitsi Nexans France myös Pirelli. On kuitenkin vaikea kuvitella, miksi Pirellin olisi pitänyt osallistua kokoukseen, joka liittyi yksinomaan kantajien ja Nexans Francen välisen alihankintasopimuksen tekemiseen. Toisaalta on todettava, että kantajat eivät esitä mitään todisteita Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen tavoitteesta, vaikka ne esittivät tällaisia todisteita Pariisissa 21.11.2001 pidetystä kokouksesta.

173    Viimeksi mainitun seikan osalta on todettava, että jos kantajat väitteensä mukaisesti voivat vapaasti esittää tosiseikoista erilaisen tulkinnan kuin komissio kyseenalaistaakseen sen päätelmät Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen luonteesta, unionin yleisen tuomioistuimen asiana on arvioida kantajien tulkinnan uskottavuutta muun muassa niiden toimittamien tai toimittamatta jättämien todisteiden valossa. Kuten komissio kuitenkin huomauttaa, kantajien vastauskirjelmän liitteissä toimittamista asiakirjoista ilmenee, että Pariisissa 21.11.2001 pidetyn kokouksen aihe oli selvästi mainittu kokouksen valmisteluun liittyvässä yhteydenpidossa. Nexans Francen työntekijän C:n Brugg Kabelin työntekijälle N:lle lähettämässä sähköpostiviestissä nimittäin todetaan muun muassa seuraavaa: ”käsitellyt aiheet: Bruggin kanssa tehtävä alihankintasopimus hankkeen B-kierrosta varten”.

174    Jos Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidetyn kokouksen tavoitteena oli kantajien väitteiden mukaisesti myös kyseessä olevan alihankintasopimuksen tekeminen, on todennäköistä, että tämän kokouksen aihe olisi mainittu sen järjestelyjen valmisteluvaiheeseen liittyvässä yhteydenpidossa. Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet tällaisia asiakirjoja. Lisäksi on todettava, että N:n samana päivänä C:lle lähettämän sähköpostiviestin otsakkeessa ”Esityslista” mainitaan ”sopimusneuvottelut ja allekirjoittaminen”, mikä heikentää sen olettamuksen uskottavuutta, että näitä neuvotteluja jatkettiin kyseisessä kokouksessa, koska tähän viittaavat todisteet puuttuvat.

175    Kun otetaan huomioon edellä 145–174 kohdassa esitetyt seikat, on todettava, että komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantajat osallistuivat edustajansa N:n välityksellä Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kartellin R-jäsenten kokoukseen, joten komissio saattoi perustellusti vahvistaa kantajien kartelliin osallistumisen alkavan tästä päivämäärästä.

2)      Kantajien keskeytymätön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen

176    Kantajat väittävät, että kuten komissio on riidanalaisen päätöksen perusteluissa useita kertoja myöntänyt, menettelytavat, joihin niiden väitetään syyllistyneen, ovat yhtenäisiä ja toistuvia rikkomisia, mikä merkitsee näiden menettelyjen keskeytymistä. Näin ollen riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artikla, jossa todetaan kantajien olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja sen perusteet ovat ristiriidassa keskenään.

177    Kantajat väittävät lisäksi, että kartellissa vuonna 2005 vallinneen kriisin aikana ne eivät olisi olleet velvollisia sanoutumaan siitä julkisesti irti osoittaakseen, että ne olivat keskeyttäneet osallistumisensa, mistä oli niiden mukaan kyse 12.5.2005 eli niiden työntekijän P:n lähtöpäivän ja 8.12.2005 välisenä aikana. Niiden mukaan tämän keskeytyksen syynä oli niiden uuden johtoryhmän halu noudattaa Sveitsin uutta kartellikieltoon liittyvää lainsäädäntöä. Ne katsovat, että tämä ilmenee yhteydenpidosta N:n ja kartellin R-jäsenten koordinaattorin J:n välillä sekä viimeksi mainitun ja useiden sellaisten kartellin jäsenten välillä, jotka valittivat kantajien kilpailevan niiden kanssa eri hankkeista.

178    Komissio kiistää kantajien väitteet.

179    Siltä osin kuin on kyse riidanalaisen päätöksen perustelujen ja päätösosan välisestä ristiriidasta kantajien syyksi luetun rikkomisen toistuvuuden tai jatkuvuuden osalta, on ensinnäkin todettava, että komissio on luonnehtinut riidanalaisen päätöksen saksankielisessä versiossa rikkomisia ilmaisuilla ”einheitliche und fortgesetzte” ja ”einzige und fortdauernde”. Vastoin kantajien väitteitä siitä ei kuitenkaan ilmene, että komissio olisi myöntänyt niiden rikkomiseen osallistumisen millään tavalla keskeytyneen, koska näiden kahden ilmauksen merkityssisältö on lähellä toisiaan ja ne sisältävät ajatuksen saman menettelyn keskeytymättömästä jatkumisesta.

180    Riidanalaisen päätöksen 620 kohdassa on lisäksi täsmennetty, että ”todisteiden mukaan osapuolet pyrkivät kartellin ainoaan tavoitteeseen keskeytyksettä 18.2.1999–29.1.2009”. Samoin riidanalaisen päätöksen 1012 kohdassa olevasta taulukosta 8, jonka otsikko on ”Kestoon liittyvät kertoimet”, ilmenee vielä, ettei komissio ole havainnut kantajien kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen keskeytyneen sen alkamisen ja päättymisen välisenä aikana eli 14.12.2001–16.11.2006.

181    Näin ollen ei voida katsoa, että riidanalaisen päätöksen perustelut ja sen päätösosa ovat ristiriidassa keskenään siltä osin kuin on kyse yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

182    Tarkasteltaessa toiseksi väitettä, jonka mukaan kantajien osallistuminen kartelliin keskeytyi 12.5.2005–8.12.2005, on heti aluksi todettava, että toisin kuin kantajat antavat ymmärtää, komissio ei riidanalaisessa päätöksessä perustellut sitä, että se kieltäytyi katsomasta niiden rikkomiseen osallistumisen keskeytyneen vuoden 2005 aikana sillä, etteivät ne olleet julkisesti irtisanoutuneet kartellista vaan todisteilla, jotka osoittivat tämän osallistumisen jatkuvan.

183    Kantajat esittävät tiettyjä kohtia N:n ja J:n välisestä yhteydenpidosta osoittaakseen, että ne olivat omasta mielestään keskeyttäneet osallistumisensa kartelliin.

184    Kantajat mainitsevat N:n 10.5.2005 lähettämän sähköpostiviestin, jossa tämä ilmoitti kieltäytyvänsä osallistumasta 11. ja 12.5.2005 pidettyihin R-kokouksiin ja viittasi P:n lähtöön yrityksestä toukokuun 2005 lopussa sekä johdossa tapahtuneisiin muutoksiin.

185    Kantajat lainaavat myös J:n 26.10.2005 lähettämää sähköpostiviestiä, jossa tämä valittaa N:lle kantajien aggressiivisesta kilpailusta toteamalla seuraavaa:

”Meistä vaikuttaa siltä, että teistä on tullut melko aggressiivisia edempänä mainitun hankkeen suhteen. Käsityksemme mukaan tämä hanke on varattava ystävällemme [R. C:lle], eikä mielestämme ole järkevää kilpailla aggressiivisesti tämän tyyppisestä hankkeesta siinä maassa, johon se sijoittuu.”

186    Kantajien mukaan niiden osallistumisen keskeytyminen vahvistetaan nimenomaisesti J:n 9.12.2005 N:lle lähettämässä sähköpostiviestissä, jossa ensiksi mainittu totesi seuraavaa: ”[P:n] lähdön jälkeen te olette lakanneet osallistumasta ’keskusteluihin’”. Ne korostavat, että tässä samassa sähköpostiviestissä J. lisäksi tiedusteli N:ltä, osallistuisiko tämä uudelleen kokouksiin, ja pyysi tätä vahvistamaan sen seuraavasti: ”Oletteko virallisesti palaamassa keskusteluihin? Toivomme vilpittömästi, että voitte vahvistaa asian olevan näin.”

187    On kuitenkin todettava, että N:n 10.5.2005 lähettämän sähköpostiviestin sanamuoto oli seuraava:

”Kun otetaan huomioon Al Aweer ‑hankkeen toteuttamiseen liittyvät nykyiset jännitteet sekä [Brugg Kabelin] johdon viimeaikainen muutos/[P.] lähtee täältä vuoden 2005 toukokuun lopussa/ joudumme valitettavasti ilmoittamaan, ettei [Brugg Kabel] aio osallistua tähän keskusteluun.

Toivomme AWEER-hankkeen jatkuvan aikaisempien keskustelujemme mukaisesti, jotta myöhempi osallistuminen on mahdollista. – –”

188    Tästä ilmenee, että yhtäältä päätöstä olla osallistumatta 11. ja 12.5.2005 pidettyihin R-kokouksiin perusteltiin P:n lähdöllä ja Brugg Kabelin johdossa tapahtuneella muutoksella mutta myös Al Aweer ‑hankkeen toteuttamiseen liittyvillä jännitteillä, ja että toisaalta tämä päätös koski yksinomaan tätä kokousta. Kuten lisäksi ilmenee N:n 10.5.2005 lähettämästä sähköpostiviestistä, tämä ei sulkenut pois osallistumista myöhempiin kokouksiin sillä edellytyksellä, että kyseinen hanke toteutetaan aikaisemmin käytyjen keskustelujen mukaisesti. Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat väittävät, tätä sähköpostiviestiä ei voida pitää ilmoituksena niiden kartelliin osallistumisen keskeytymisestä.

189    Samoin on todettava, että N:n kirjoittaa 14.6.2005 J:lle lähettämässään sähköpostiviestissä Kuwaitissa käytävästä tarjouskilpailusta seuraavaa:

”[Nexans Francen edustajan R:n] poissaolo tarjouskilpailua edeltävästä kokouksesta pantu merkille.

Aikomuksena ei ole [tehdä tarjousta] ennen kuin on varmistettu, että se on ”poliittisesti hyväksyttävää”.

Jos [tarjous tehdään], pyydän ohjeita.

Panin merkille kaapelionnettomuutta koskevan huomautuksenne ja ilmoitan olevani samaa mieltä – –”.

190    Todettakoon, että kaapelionnettomuuteen liittyvä huomautus viittaa J:n 14.6.2005 lähettämään edelliseen sähköpostiviestiin, jossa tämä totesi seuraavaa: ”Pyydän panemaan merkille, että teidät saatetaan kutsua korjaamaan äskettäin samassa maassa tapahtunut kaapelivahinko. Siinä tapauksessa pyydän ilmoittamaan siitä (saamme ohjeita ja se auttaa solmimaan yhteydet uudelleen).”

191    J:n ja N:n 14.6.2005 toisilleen lähettämistä sähköpostiviesteistä ilmenee, että kyseisenä päivänä kantajat olivat edelleen yhteydessä kartellin R-jäsenten koordinaattoriin J:hin kyseisen kartellin täytäntöönpanoa silmällä pitäen.

192    Se ilmenee myös N:n jälleen J:lle 21.10.2005 lähettämästä sähköpostiviestistä, jossa tämä kirjoittaa muun muassa seuraavaa:

”Koska osoitimme yhteistyöhalukkuutta MEW/60:n päätökseen saattamisessa: 18.9.2005 92 km:lle XPLE 132kv:a, jonka ansiosta TEC saattoi varmistaa [Kuwaitin] ensimmäisen XLPE:n, emme oikein ymmärrä toimintaanne – –.

Vahvistettuamme yhteistyömme MEW/60:n osalta, mainitsin teille tästä hankkeesta ja luotin siihen, että tämä viesti välitettäisiin TEC:lle. [Brugg Kabel] on erittäin kiinnostunut, ja sitä estävät oikeastaan vain vielä esivalintavaiheessa olevan TEC:n toimet. Hintataso on vastaisuudessa alle – – 100. – –

Huomautan vain vielä, että tätä yhteistyötä on vaadittu [Brugg Kabelilta] yhä uudestaan, vaikka monet eivät ole sitä muistavinaan.”

193    Kantajien osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen vuoden 2005 aikana vahvistetaan vielä kahdessa sähköpostiviestissä, jotka N. lähetti J:lle joulukuussa 2005 ja tammikuussa 2006.

194    N. kirjoittaa 12.12.2005 lähettämässään sähköpostiviestissä seuraavaa:

”[Brugg Kabelin] uusi (nuori) johto pelkää, koska Sveitsissä on uusi [kartellit kieltävä] laki sekä hallituksen ohjeet sen noudattamisesta. Tiedätte, että tästä huolimatta toimin vuonna 2005 ikään kuin – – (esim. [Kuwait]).

Emme ole laskeneet tasoa!

Kaikki ’keskusteluihin’ osallistuneet voivat olla tyytyväisiä erinomaiseen vuoteen 2005

– – ja kaikkien asema on erinomainen. – –”

195    Samoin Kuwaitissa toteutettavaa hanketta koskevassa 24.1.2006 lähetetyssä sähköpostiviestissä N. kirjoitti J:lle seuraavaa:

”Totean uudestaan suuret näkemyseromme tilanteesta. Vaikka tilauskirjanne ovat aina vain täydempiä, pyydätte lakkaamatta lisää. Minun on vaikea ottaa käyttöön sellaista selviytymispolitiikkaa, joka sopii teille! Naiiviuttani uskoin siihen kuitenkin pitkään – – koska työskentelin vuosia suurten kanssa koordinoinnin hyväksi – –

– – vuonna 2005 oli paljon liiketoimintaa (annoimme lähes kaiken teidän hoidettavaksenne)

esim.

’A’ MEW 101 (mikä korvaa laajalti 082:n)

’K’ MEW/60 92km XLPE 132 kV

’[Pirelli]’ ME/EW/66-2005/06

’A’ MEW/52/2006-06

Ja vain mainitakseni vähäisen yhteistyön, jota pyysin kauttasi ’A’:lta Qatarissa: minut torjuttiin tylysti, väitettiin, ettei enää voida tehdä mitään jne. jne. Samaan aikaan [Nexans]+ABB ottivat GTC/22/04:n, johon kuuluu 102 km 132kV 1x2000mm2 – –”.

196    N. täsmentää 24.1.2006 lähettämässään sähköpostiviestissä lisäksi kartellin rikkomisesta, johon kantajat olivat sen mukaan syyllistyneet MEW 082:n osalta, että ”se tapahtui pudottamatta rajusti hintoja!”

197    Kartellin R-jäsenten koordinaattorin J:n ja N:n välisten sähköpostiviestien tulkinnasta ilmenee, että kantajien näkökulmasta – vaikka ne eivät enää osallistuneet kokouksiin uuden johdon ilmaiseman huolen takia – ne eivät olleet keskeyttäneet osallistumistaan kartelliin ja niillä oli jopa aktiivinen rooli sen menestymisessä.

198    Toisin kuin kantajat väittävät, J:n ja useiden kartellin osallistujien välisistä sähköpostiviesteistä ilmenee myös, että ne katsoivat kantajien osallistuneen siihen jopa vuoden 2005 toisella puoliskolla.

199    Ne sähköpostiviestit, joiden sisältöä kantajat lainasivat kannekirjelmässä, ovat kylläkin todiste ärtymyksestä, jota tietyt kartelliin osallistujat ilmaisivat kantajien kartellin täytäntöönpanossa käyttämien menettelytapojen suhteen.

200    Näin ollen Prysmianin työntekijä R. C. kirjoittaa 14.9.2005 J:lle lähettämässä sähköpostiviestissä seuraavaa: ”Voitte olla varmoja siitä, ettei [Brugg Kabel] aiheuta ongelmia.”

201    J:n ja R. C:n tyytymättömyys Brugg Kabelin asenteeseen ilmenee myös J:n 26.10.2005 N:lle lähettämästä sähköpostiviestistä, jonka sisältö on toistettu edellä 185 kohdassa.

202    R. C. ottaa 28.10.2005 J:lle lähettämässä sähköpostiviestissä uudestaan esille Brugg Kabelin asenteen seuraavin sanoin:

”Minulle ilmoitettiin, että Brugg Kabel tehostaa toimiaan ja että siitä on tullut entistäkin aggressiivisempi. Haluan vain sanoa sinulle, että jos jokin menee pieleen, nostamme [Brugg Kabelia] vastaan syytteen jokaisesta hankkeesta (kaikkialla) varmistaaksemme, että se menettää markkinoita tai joka tapauksessa mahdollisimman paljon rahaa tarjouskilpailujen voittamisen takia. – –” Tiedät, etten pidä tästä lainkaan, mutta liika on liikaa. Minua houkuttaisi tehdä tästä ’henkilökohtainen’ asia.”

203    J:lle 9.11.2005 lähettämässään sähköpostiviestissä, joka koski edelleen kantajien asennetta, R. C. kertoi kantajien kilpailevan ”E-Plus”-hankkeesta ja totesi seuraavaa: ”[Brugg Kabel] on ilmeisesti vahvistanut kiinnostuksensa kilpailla ([K.] vahvisti sen).”

204    Lisäksi R. C. vahvisti myöhemmin J:lle 3.1.2006 lähettämässään sähköpostiviestissä menettäneensä ”E-Plus”-hankkeen kantajille.

205    R. C:n tyytymättömyys kantajien asenteeseen ilmenee myös 16.11.2005 päivätystä sähköpostiviestistä, jossa tämä kirjoittaa J:lle seuraavaa:

”– – Rakkaat ystävänne [Brugg Kabelissa] toimivat erittäin aggressiivisesti eräillä toisilla 380 kV ‑markkinoilla täällä – –. Tarkoittaako välinpitämättömyytenne kaikkiin näihin hyökkäyksiin nähden sitä, että olette jättämässä tämän alueen ja että [Brugg Kabelin] ylimielisyys on siis teille yhdentekevää?”

206    On kuitenkin todettava, että kuten R. C:n 16.11.2005 lähettämästä sähköpostiviestistä ilmenee, tämä katsoi kartellin sääntöjen velvoittavan edelleen kantajia, koska hän paljasti nimenomaisesti, että niiden väitettiin rikkoneen kyseisiä sääntöjä. R. C:llä ei nimittäin olisi ollut mitään syytä valittaa kantajien menettelystä kartellin R-jäsenten koordinaattorille J:lle, ellei asia olisi ollut näin.

207    On lisäksi todettava – samoin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 346 perustelukappaleessa – että väite, jonka mukaan kantajat rikkoivat kartellin sääntöjä vuoden 2005 toisella puoliskolla, ei johtanut siihen, että muut kartellin jäsenet alkoivat pitää niitä ”ulkopuolisina”. Näin ollen ne eivät joutuneet Divonne-les-Bainsissa 15.3.2005 pidetyssä kokouksessa, johon ne osallistuivat, määrättyjen yhteensovitettujen toimenpiteiden kohteeksi.

208    Riidanalaisen päätöksen 353 perustelukappaleessa mainitusta luettelosta, jonka J. laati kartelliin osallistuvista yrityksistä 24.6.2005, ilmenee lisäksi, että kantajat on edelleen mainittu kartellin keskitason jäseninä (”medium ones”). Siinä ei ole mitään mainintaa lähdöstä.

209    Kuten komissio perustellusti huomauttaa, riidanalaisen päätöksen 358 perustelukappaleessa mainitusta sähköpostiviestistä, jonka J. lähetti 26.8.2005 Exsymin työntekijälle I:lle ja Prysmianin työntekijälle R. C:lle, ilmenee samoin, että kantajia pidettiin vielä kyseisenä ajankohtana kartellin jäseninä. Sähköpostiviestissä on kyse tarpeesta varmistaa tiettyjen osallistujien pitäminen kartellissa, ja siinä todetaan seuraavaa:

”Jos sanotte, että [Taihan ja LS Cable] ovat ’A:n’ ulkopuolella, silloin [40 prosentin osuus] ei ole enää voimassa ja se on laskettava 20:een, kun otetaan huomioon viime vuosien tase. Km on ehdottomasti tappiollinen [Pirellin edustajan C:n] kannalta. Joko siis [Taihan ja LS Cable] ovat ulkona ’A:sta’ ja molempien seuraavien [öljykaapelihankkeiden] on tultava [Pirellin edustajalle C:lle] tilanteen tasapainottamiseksi, koska olette siitä jo sopineet, tai [ne] [ovat] sisällä [’A:ssa’] ja on sovellettava kiertävää järjestelmää. Ymmärtääksemme teillä on vaikeuksia valvoa [Taihania ja LS Cablea], aivan kuten meillä on vaikeuksia valvoa [ABB:tä] ja [Brugg Kabelia] ja [Sagemia] tai [nkt cablesia], mutta se [ei tarkoita], että ne olisi jätettävä [kartellin] ulkopuolelle. Se on yksinkertaisesti asia, johon on sopeuduttava (kuten tehtiin – – tai Filippiinien tai – – osalta). Toistan, että on yleisen etumme mukaista pitää – –, koska EDC-hankkeen antaminen [Taihanille] tai [LS Cablelle] auttaa meitä kaikkia.”

210    On kuitenkin muistettava, että oikeuskäytännön mukaan muiden kartellin osapuolten käsitys kyseisen yrityksen aikomuksesta on ratkaiseva, kun arvioidaan sitä, onko viimeksi mainittu päättänyt irtisanoutua laittomasta sopimuksesta (tuomio 19.3.2009, Archer Daniels Midland v. komissio, C‑510/06 P, EU:C:2009:166, 120 kohta).

211    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa J:n 9.12.2005 N:lle lähettämällä sähköpostiviestillä, jossa tämä kirjoitti, että ”sen jälkeen [P] on lähtenyt ja te olette lakanneet osallistumasta ’keskusteluihin’”, ja kysyi N:ltä, osallistuisiko tämä uudestaan virallisesti kokouksiin: ”oletteko virallisesti palaamassa keskusteluihin? Toivomme vilpittömästi, että voitte vahvistaa asian olevan näin.” Kuten nimittäin edellä 183–210 kohdassa on todettu, huolimatta N:n poissaolosta kartellin R-kokouksista kantajat jatkoivat selvästi osallistumistaan mainittuun kartelliin kyseisen ajanjakson aikana.

212    On hylättävä myös väite, johon kantajat pyrkivät vetoamaan R. C:n ja J:n toisilleen 9.1.2006 lähettämien sähköpostiviestien perusteella, joista niiden mukaan ilmenee, etteivät kantajat reagoineet Nexans Francen yhteydenottopyyntöihin myönnettyään itse jatkaneensa kyseisenä päivänä osallistumistaan kartelliin.

213    Näin ollen on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä katsoessaan keräämiensä todisteiden perusteella, että kantajat olivat osallistuneet kartelliin keskeytyksettä 14.12.2001–16.11.2006.

d)      Kantajien aikomus myötävaikuttaa kartellin kaikkien tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden tietämys tietyistä kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista

214    Kantajat väittävät, ettei komissio ole riittävällä tavalla osoittanut niiden aikoneen toiminnallaan myötävaikuttaa kartellin kaikkien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Niiden mukaan tällaista näyttöä ei ole annettu vedenalaisten voimakaapelihankkeiden, kansallisten markkinoiden eikä laaja-alaisten markkinoiden jakamisesta. Riidanalaiseen päätökseen ei niiden mukaan myöskään sisälly täsmällisiä seikkoja, jotka osoittavat niiden olleen tietoisia kartellin muiden osallistujien kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista, jotka koskivat vedenalaisten voimakaapelien markkinoiden jakamista.

215    Komissio kiistää kantajien väitteet.

216    Tältä osin on muistutettava, että yritys, joka on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään monitahoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kilpailua rajoittavan sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen alaan ja jolla pyrittiin myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi siis olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen. Näin on, kun on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla käyttäytymisellään myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samoihin päämääriin pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (ks. tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C‑625/13 P, EU:C:2017:52, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

217    On siis mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi kaikkeen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, jolloin komissiolla on oikeus katsoa sen olevan vastuussa kaikesta tästä käyttäytymisestä ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan. On myös mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä mutta se on tiennyt kaikesta muusta samoihin päämääriin pyrkivien kartellin muiden osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Myös tällaisessa tapauksessa komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa kaikesta tällaisen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (ks. tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C‑625/13 P, EU:C:2017:52, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

218    Tarkasteltaessa käsiteltävässä asiassa ensinnäkin sitä, ettei kantajien tarkoituksena ollut myötävaikuttaa kaikkien kartellin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen, on muistettava, että kuten edellä 126 kohdassa todettiin, kartellin osallistujien toteuttamilla toimenpiteillä oli yhteinen tavoite eli sellaisen järjestelmän käyttöönotto, jossa suurjännitekaapelihankkeiden maailmanlaajuiset markkinat jaettiin Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. On myös muistettava, että kuten edellä 128 kohdassa todettiin, tämä suurjännitekaapelihankkeiden markkinoiden jakamiseen tarkoitettu järjestelmä koski sekä veden- että maanalaisia voimakaapeleita edellyttäviä hankkeita.

219    Vastoin kantajien väitteitä se, etteivät ne osallistuneet vedenalaisten voimakaapelihankkeiden jakamiseen, ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan, etteivät ne aikoneet myötävaikuttaa toiminnallaan edellä 218 kohdassa mainitun kartellin yhteisen tavoitteen saavuttamiseen, koska ne ovat itse myöntäneet, että niiden osallistumattomuus johtui niiden kyvyttömyydestä valmistaa tällaisia voimakaapeleita eikä siitä, että ne olisivat selvästi ilmaisseet halunsa olla osallistumatta tällaisten hankkeiden jakamiseen. Kuten lisäksi ilmenee riidanalaisen päätöksen 324 perustelukappaleesta, jossa komissio viittaa siihen, että kantajat olivat pyytäneet etuuskohtelua hankkeessa, joka koski maanalaisten voimakaapeleiden asentamista matalikoille huolimatta siitä, etteivät ne kyenneet valmistamaan varsinaisia vedenalaisia voimakaapeleita, kantajat halusivat, siinä määrin kuin se oli teknisesti mahdollista, osallistua sellaisten hankkeiden jakamiseen, jotka olisivat lähtökohtaisesti edellyttäneet vedenalaisten voimakaapeleiden asentamista.

220    Vakuuttava ei ole myöskään kantajien väite, jonka mukaan se, että ne jättivät osallistumatta laajamittaisiin hankkeisiin, osoittaa, etteivät ne aikoneet myötävaikuttaa toiminnallaan kartellin yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin heti aluksi, että kartelliin liittyvissä järjestelyissä, olipa kyse sitten tiedonantovelvollisuudesta, hankkeiden jakamista koskevista säännöistä tai korvausmekanismeista, ei eroteltu kyseessä olevia hankkeita niiden koon mukaan (suuren hankkeen menettäminen voitiin korvata osoittamalla yritykselle useita pienempiä hankkeita ja päinvastoin). Seuraavaksi on todettava, että väite, jonka mukaan kantajat eivät osallistuneet laajamittaisiin hankkeisiin, perustuu niiden oman yksityiskohtaisen selityksen mukaan siihen, etteivät ne kykene vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin tällaisten hankkeiden osalta. J:n sähköpostiviestistä I:lle ilmenee vielä, etteivät kantajat epäröineet esittää tarjouksia laajamittaisista hankkeista turvautumalla tarvittaessa alihankkijoihin kapasiteettiongelmiensa ratkaisemiseksi.

221    On hylättävä myös kantajien väite, jonka mukaan ne eivät aikoneet noudattaa ”kansallisten markkinoiden jakoa”. On nimittäin todettava, että kuten riidanalaisen päätöksen 108 perustelukappaleesta ilmenee, komissio totesi, että jaettaessa voimakaapelihankkeita kartellin R-jäsenten kesken oli olemassa todisteita siitä, että joillekin niistä oli myönnetty kansalliset markkinat (esimerkiksi Nexans Francelle ja Prysmianille Italia ja Prysmianille Alankomaat), joilla ne asetettiin etusijalle. Kantajat väittävät – kuten useista todisteista ilmenee – kieltäytyneensä useita kertoja noudattamasta kansallisten markkinoiden jakamista tekemällä tarjouksia muiden kartellin osallistujien kansallisina markkinoina pidetyillä alueilla. On kuitenkin todettava, että näin tehdessään kantajat ainoastaan ilmoittavat, etteivät ne ole aina noudattaneet yhtä säännöistä, joka koskee hankkeiden jakamista kartellin R-jäsenten kesken, mikä ei itsessään osoita, etteivät ne aikoneet myötävaikuttaa kartellin yhteiseen tavoitteeseen. On lisäksi huomattava, kuten kantajat myöntävät, ettei niille tuottanut ongelmia kansallisten markkinoiden jakaminen sinänsä vaan se, että koska muut kartellin jäsenet eivät olleet myöntäneet niille tällaista aluetta, ne eivät voineet käytännössä hyötyä siitä.

222    Toiseksi, kun on kyse siitä, ettei vedenalaisiin voimakaapelihankkeisiin liittyvistä kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista tiedetty, on huomattava, että kuten edellä 134 kohdassa todettiin, R-kokoukset, joihin N. osallistui, aloitettiin yleisellä osuudella, jonka aikana Nexans Francen ja Pirellin edustajat tiedottivat muille kyseisen kartellin R-jäsenille edellisessä A/R-kokouksessa käydyistä keskusteluista. Kuten edellä 130–132 kohdassa todettiin, A/R-kokoukset koskivat maan- ja vedenalaisten voimakaapelihankkeiden jakamista vientialueilla yhtäältä saman kartellin R-jäsenten ja toisaalta sen A- ja K-jäsenten kesken. Tästä seuraa, että kantajat olivat väistämättä tietoisia siitä, että vedenalaiset voimakaapelihankkeet jaettiin kartellin A- ja R-jäsenten kesken. Tarkasteltaessa kantajien tietoisuutta vedenalaisten voimakaapelihankkeiden jakamisesta kartellin R-jäsenten kesken on todettava, että jos oletetaan, että veden- ja maanalaisista voimakaapeleista keskusteltiin 18.11. ja 19.11.2003 pidetyn R-kokouksen tavoin aina erikseen ja etteivät Brugg Kabelin edustajat koskaan osallistuneet R-kokouksiin, joissa maan- ja vedenalaisista voimakaapelihankkeista keskusteltiin yhdessä, mikä asetetaan voimakkaasti kyseenalaiseksi todisteilla, joita komissio esitti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen (ks. edellä 134–138 kohta), se, että kantajat olivat kyseessä olevien jäsenten kokouksien valmisteluasiakirjat huomioon ottaen tietoisia siitä, että keskusteluja käytäisiin vedenalaisista voimakaapeleista, osoittaa riittävällä tavalla, että ne olivat tietoisia tästä jakamisesta tai että niiden olisi pitänyt aavistaa se. Lisäksi J:n 23.1.2006 N:lle lähettämästä ja riidanalaisen päätöksen 377 ja 378 perustelukappaleessa esitetystä sähköpostiviestistä, joka koskee hankkeiden jakamista vientialueilla, ilmenee, että kantajat tiesivät järjestelyissä suunnitellusta vedenalaisten voimakaapelihankkeiden koordinoinnista. Tästä sähköpostiviestistä ilmenee nimittäin seuraavaa: ”A. ei enää luota ja kieltäytyy jatkamasta toimintaa [Kuwaitissa] (ja kieltäytyy siis tätä jaosta), jos [Pirellin edustaja C.] ja sinä ette sitoudu noudattamaan tätä maata koskevia tulevia sopimuksia. [Pirellin edustaja C.] on vahvistanut heidän jatkavan tulevaisuudessa, ja he ovat antaneet uskottavan selityksen (vedenalaiseen hankkeeseen liittyvästä) toiminnastaan.”

223    Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä katsoessaan, että kantajat pyrkivät toiminnallaan myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan ja olivat tietoisia muiden kartellin jäsenten edellä 216 ja 217 kohdassa tarkoitetuista kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista.

e)      Näyttö siitä, että kantajat olivat tietoisia eri voimakaapelihankkeisiin liittyvistä sopimuksista

224    Kantajat väittävät, että komission olisi pitänyt osoittaa niiden olleen tietoisia kuhunkin hankkeeseen liittyvistä sopimuksista tai niiden saattaneen ennakoida ne ainakin kansallisten markkinoiden tai vedenalaisten voimakaapelihankkeiden osalta.

225    Komissio kiistää kantajien väitteet.

226    Tältä osin on todettava komission tavoin, että yleiset tiedonantovelvoite- ja kiintiöjärjestelyt koskivat kaikkia kartellin piiriin kuuluvia hankkeita ja että näyttövaatimus koski juuri tätä kokonaissuunnitelman ominaispiirrettä. Koska kartellin R-jäsenten oli nimenomaan itse ilmaistava aktiivisesti kiinnostuksensa yksittäisiin hankkeisiin tullakseen otetuksi huomioon niitä jaettaessa, on johdonmukaista, ettei kantajien kaltaista pienempää valmistajaa mainittu erikseen kaikkien hankkeiden osalta. Tämä ei kuitenkaan muuta millään tavalla sitä, että ne osallistuivat kaikkiin hyväksyttyihin menettelytapoihin ja olivat tietoisia yleisestä toimintatavasta, kuten komissio osoitti.

f)      Kyseessä olevien voimakaapelihankkeiden samanlaisuutta koskevat riidanalaisen päätöksen perustelut

227    Kantajat väittävät, ettei komissio täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä niitä hankkeita, joista oli määrä tehdä sopimus, käyttäessään niistä pelkkiä lyhenteitä tai yleisnimityksiä ja esittäessään saman hankkeen useina erillisinä hankkeina vähäisten nimeämiserojen perusteella.

228    Komissio kiistää kantajien väitteet.

229    Tältä osin on huomattava, että esimerkiksi riidanalaisen päätöksen 234 ja 372 perustelukappaleesta, joihin sisältyy lukuisia otteita kartellin jäsenten välisestä yhteydenpidosta, ilmenee, että kyseiset jäsenet viittasivat asianomaisiin voimakaapelihankkeisiin systemaattisesti lyhenteillä tai koodatuilla viittauksilla ilmeisenä tarkoituksenaan salata ne. Tällaisessa tilanteessa komissiolle SEUT 296 artiklan nojalla asetettu perusteluvelvollisuus ei voi johtaa siihen, että sitä vaaditaan yksilöimään täsmällisesti jokainen kartellin osallistujien välisessä yhteydenpidossa mainittu hanke.

230    Edellä esitetyn perusteella sekä kolmas että neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomina.

4.      Viides kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista

231    Kantajat väittävät, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen soveltaminen käsiteltävässä asiassa rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa.

232    Tämän kanneperusteen tueksi kantajat viittaavat ainoastaan kolmannen ja neljännen kanneperusteen yhteydessä jo esitettyihin väitteisiin osoittaakseen, ettei kyseessä ole yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen. Ne viittaavat erityisesti väitteisiin, jotka koskevat niiden kartelliin osallistumisen alkamista 14.12.2001, kyseisen osallistumisen keskeytymätöntä kestoa, tietoisuutta vedenalaisiin voimakaapeleihin liittyvistä sopimuksista tai velvollisuutta ottaa selvää niistä, niiden osallistumista kansallisista markkinoista tehtyihin sopimuksiin ja niiden osallistumista suuren mittaluokan hankkeisiin. Koska nämä väitteet on jo hylätty perusteettomina kolmannen ja neljännen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä itsenäisten perusteiden puuttumisen vuoksi, viides kanneperuste on hylättävä täysin perusteettomana.

233    Kun otetaan huomioon toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kanneperusteen hylkääminen, on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä katsoessaan kantajien olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen 14.12.2001–16.11.2006.

5.      Kuudes kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamista, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, useita arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä siltä osin kuin on kyse kantajille määrätyn sakon laskemisesta

234    Kuudes kanneperuste jakautuu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa kantajat väittävät komission tehneen virheen ja loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta valitsemalla myyntiarvon osalta viitevuodeksi vuoden 2004, joka ei niiden mukaan vastaa niiden taloudellista voimaa eikä niiden osuutta kartellissa. Toisessa osassa ne väittävät komission laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa ja loukanneen ne bis in idem ‑periaatetta sekä tehneen rikkomisen vakavuutta koskevan arviointivirheen. Kolmannessa osassa ne moittivat komissiota siitä, että se vahvisti rikkomisen kestoa koskevaksi kertoimeksi 4,91. Neljännessä osassa ne väittävät komission laiminlyöneen osallistumismaksun vahvistamista koskevan perusteluvelvollisuutensa. Viidennessä osassa ne väittävät komission tehneen arviointivirheen ja loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta lieventävien seikkojen arvioinnin yhteydessä.

a)      Vuoden 2004 valinta myyntiarvon viitevuodeksi sakkojen perusmäärän laskentaa varten

235    Kantajat väittävät, että valitessaan viitevuodeksi vuoden 2004 niiden viimeisen täyden kartelliin osallistumisvuoden sijasta komissio poikkesi ilman hyväksyttävää perustetta sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdassa määrätystä säännöstä. Tämän valinnan takia kantajia kohdeltiin syrjivästi voimakaapelihankkeiden osalta vuonna 2004 kirjattujen erittäin suurten myyntien perusteella. Kantajien mukaan komission olisi tämän syrjivän kohtelun välttämiseksi pitänyt joko valita viitevuodeksi niiden viimeinen täysi kartelliin osallistumisvuosi eli 2005 tai käyttää vuosiin 2003–2005 perustuvaa keskimääräistä arvoa.

236    Komissio kiistää kantajien väitteet.

237    Tältä osin on muistettava, että kun on kyse sakon laskemisesta maailmanlaajuisen kartellin tapauksessa, sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 18 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kun rikkomisen kannalta merkityksellinen maantieteellinen alue ulottuu ETA:n ulkopuolelle (esimerkiksi maailmanlaajuisten kartellien tapauksessa), on mahdollista, että yrityksen myyntiluvut ETA:n alueelta eivät anna riittävän täsmällistä kuvaa kunkin yrityksen osuudesta rikkomisessa. Tilanne voi olla tämä erityisesti silloin, kun markkinoiden jakamisesta on tehty maailmanlaajuisia sopimuksia.

Jotta myyntiluvuissa tällaisissa olosuhteissa otettaisiin huomioon sekä kyseisen myynnin kokonaislaajuus ETA:n alueella että kunkin yrityksen suhteellinen osuus rikkomisessa, komissio voi arvioida rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin kokonaisarvon kyseisellä maantieteellisellä alueella (joka on laajempi kuin ETA), määrittää kunkin rikkomiseen osallistuvan yrityksen osuuden myynnistä kyseisillä markkinoilla ja soveltaa kyseistä osuutta näiden yritysten kokonaismyyntiin ETA:n alueella. Tulosta käytetään myyntiarvona sakon perusmäärän määrityksessä.”

238    On myös muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun määrättävien sakkojen suhteuttamiseksi toisiinsa on käytettävä perusteena useiden samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten liikevaihtoa, huomioon otettava ajanjakso on rajattava siten, että saadut luvut ovat mahdollisimman vertailukelpoisia (ks. tuomio 30.9.2009, Akzo Nobel ym. v. komissio, T‑175/05, ei julkaistu, EU:T:2009:369, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

239    On vielä huomattava, että sen ajanjakson osalta, joka on otettava huomioon sakon määrän laskemiseen käytettävän myynnin arvon määrittämiseksi, sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen – –.”

240    On kuitenkin tärkeä huomata, että sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohtaan sisältyvän ilmauksen ”käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen” käyttö ei sulje pois komission mahdollisuutta käyttää jotakin muuta viiteajanjaksoa edellyttäen, että saadut luvut ovat edellä 238 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti mahdollisimman vertailukelpoisia.

241    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että kantajille määrätyn sakon perusmäärän laskemiseksi komissio on turvautunut sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 18 kohdassa määrättyyn menetelmään (kyseisen päätöksen 966 ja 968–994 perustelukappale). Samasta päätöksestä ilmenee myös, että soveltaessaan tätä menetelmää komissio ei ole käyttänyt perusteena viimeistä täyttä vuotta, jona yritys osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen, vaan vuoteen 2004 liittyviä myyntilukuja (tämän päätöksen 966 ja 968–994 perustelukappale).

242    Komissio perusteli tätä valintaa ensinnäkin sillä, että ETA:n mittakaavassa toteutuneet voimakaapeleiden myynnit kasvoivat merkittävästi vuodesta 2006, joten viimeisen täyden rikkomisvuoden valitseminen ei edusta riittävällä tavalla rikkomisajanjaksoa niiden yritysten osalta, joiden osallistuminen rikkomiseen päättyi kokonaan vuoden 2006 jälkeen. Sen mukaan kaikkien yritysten vuonna 2004 toteutuneiden myyntien perusteella oli mahdollista saada tarkempi arvio rikkomisen taloudellisesta merkityksestä koko sen keston ajalta sekä rikkomiseen osallistuneiden yritysten suhteellisesta osuudesta. Toiseksi se arvioi, että valitsemalla viitevuodeksi vuosi 2004 voitaisiin välttää syrjivä kohtelu (suoran) osallistumisensa aikaisemmin lopettaneiden ja sitä jatkaneiden yritysten välillä. Se korosti riidanalaisessa päätöksessä myös sitä, että sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan nojalla se saattoi tällaisessa tilanteessa olla käyttämättä perusteena viimeisen rikkomisvuoden myyntilukuja (riidanalaisen päätöksen 965 perustelukappale). Se lisäsi, että kyseisten suuntaviivojen 18 kohtaa sovellettaessa oli mieluummin valittava yksi ainoa viitevuosi, jonka aikana kaikki osapuolet olivat osallistuneet rikkomiseen, jotta saataisiin riittävä kuva kunkin yrityksen osuudesta rikkomiseen (kyseisen päätöksen 966 perustelukappale).

243    Siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan yhteisen viitevuoden valitseminen on väistämättä mielivaltaista siltä osin kuin se vaikuttaa kartelliin osallistujiin eri tavalla kyseisen vuoden aikana toteutuneen liikevaihdon mukaan, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan yhteisen viitevuoden käyttäminen kaikille samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneille yrityksille mahdollistaa lähtökohtaisesti sakkojen yhdenmukaisen määrittämisen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti ja samalla rikkomisen laajuuden arvioimisen merkityksellisen ajanjakson taloudellisen tilanteen valossa (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2003, Aristrain v. komissio, C‑196/99 P, EU:C:2003:529, 129 kohta ja tuomio 16.11.2011, ASPLA v. komissio, T‑76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672, 112 kohta).

244    On lisäksi muistettava, että oikeuskäytännön mukaan yritys voi vaatia, että komissio käyttää sen kohdalla perusteena muuta kuin yleisesti käytettyä ajanjaksoa, ainoastaan sillä edellytyksellä, että yritys näyttää toteen, että sen viimeksi mainittuna ajanjaksona saama liikevaihto ei erityisesti tähän yritykseen liittyvistä syistä osoita sen todellista kokoa ja taloudellista valtaa eikä kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta sen osalta (tuomio 14.5.1998, Fiskeby Board v. komissio, T‑319/94, EU:T:1998:95, 42 kohta).

245    Käsiteltävässä asiassa kantajat väittävät, että niiden liikevaihto voimakaapelialalla oli vuonna 2004 poikkeuksellinen, koska ne saattoivat päätökseen 4 700 000 Sveitsin frangin (CHF) arvoisen BASF-hankkeen ja 3 200 000 CHF:n arvoisen Espanja 9 ‑hankkeen, eikä se anna kuvaa niiden liikevaihdosta rikkomiseen osallistumisen aikana. Ne eivät kuitenkaan esitä minkäänlaista näyttöä tämän väitteen tueksi, joten unionin yleisen tuomioistuimen on mahdotonta arvioida niiden vuonna 2004 toteutuneen liikevaihdon ja sen koostumuksen lisäksi sitä, kuinka paljon tämä liikevaihto oli muuttunut vuosien 2003 ja 2005 liikevaihtoon nähden. Brugg Kabelin vuosikertomuksesta 2005 ilmenee myös, että vaikeasta alkuvuodesta huolimatta myynti ylsi kyseisenä vuonna edellistä vuotta vastaavalle tasolle, koska yhtiö sai paljon suurjännitekaapelialaan liittyviä tilauksia vuoden jälkipuoliskolla.

246    Tässä tilanteessa on katsottava, etteivät kantajat ole osoittaneet komission tehneen virhettä sen vahvistaessa viitevuoden sakon perusmäärän laskemiseksi huomioon otettavan myynnin määrän määrittämistä varten. Tästä seuraa, että kuudennen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

b)      Rikkomisen vakavuuden arviointi

247    Kantajat väittävät komission laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa ja tehneen arviointivirheen sen vahvistaessa niiden osalta rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaksi osuudeksi myyntiarvosta 19 prosenttia.

1)      Väitetty perusteluvelvollisuuden laiminlyönti, joka koskee rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuuden määrittämistä

248    Kantajat väittävät, että komissio on perustellut riidanalaista päätöstä ristiriitaisesti täsmentäessään yhtäältä kyseisen päätöksen 998 perustelukappaleessa, että rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuutta määrittäessään se otti huomioon vain yhden yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen, jonka vakavuudeksi se arvioi 15 prosenttia, vaikka toisaalta kyseisen päätöksen 999 perustelukappaleessa se korotti huomioon otettavaa myyntiarvon osuutta valikoivasti 2 prosenttiyksikköä niiden yritysten osalta, joiden väitettiin osallistuneen kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon, jossa voimakaapelihankkeet jaettiin vielä kartellin A/R-kokoonpanossa jo suoritetun jaon lisäksi. Näin ollen komission toiminta on ristiriidassa sen itse vahvistaman olettamuksen kanssa, jonka mukaan kartellin A/R-kokoonpanon ja sen eurooppalaisen kokoonpanon jakomekanismit ovat olennainen osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista. Kantajat katsovat, että niihin sovelletaan ensinnäkin 15 prosentin vakavuuskerrointa sen perusteella, että ne osallistuivat yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka käsitti kartellin molemmat kokoonpanot, ja toiseksi 2 prosentin vakavuuskerrointa jälleen sen perusteella, että ne osallistuivat kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon. Näin ollen komission noudattama logiikka loukkaa niiden mukaan ne bis in idem ‑periaatetta.

249    Lisäksi kantajat väittävät, että komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa todetessaan riidanalaisen päätöksen 1003 ja 1004 perustelukappaleessa, että vakavuusasteen korottaminen oli perusteltua kartelliin osallistuvien yritysten yhteenlasketun markkinaosuuden ja kartellin maantieteellisen ulottuvuuden vuoksi täsmentämättä kuitenkaan tämän korotuksen määrää ja muodostumista. Ne korostavat, että kyseessä oleva määrä on mahdollista laskea johtamalla vain kyseisen päätöksen 1010 perustelukappaleessa esitettyjen rikkomisen vakavuuteen liittyvien toteamusten perusteella.

250    Komissio kiistää kaikki kantajien väitteet.

251    Tarkasteltaessa vakavuusasteen korottamista kartelliin osallistuvien yritysten yhteenlasketun markkinaosuuden ja kartellin maantieteellisen ulottuvuuden perusteella on tältä osin ensinnäkin todettava, että kyseisen korotuksen määrä, joka on 2 prosenttia, täsmennetään riidanalaisen päätöksen 1010 perustelukappaleessa, kuten kantajatkin myöntävät. Sen osalta, ettei kyseisessä päätöksessä ilmoitettu täsmällisesti korotuksen molempien taustatekijöiden eli yhteenlasketun markkinaosuuden ja kartellin maantieteellisen ulottuvuuden osuutta tästä korotuksesta, komissio toteaa, ettei tällaisen täsmennyksen tekeminen ollut tarpeen käsiteltävässä asiassa, koska perustelut oli tältä osin mukautettu kyseessä olevan teon luonteeseen ja niistä ilmeni selvästi ja yksiselitteisesti komission päättely siten, että kantajien oli niiden perusteella mahdollista saada selville toteutetun toimenpiteen perustelut ja unionin yleinen tuomioistuin saattoi harjoittaa laillisuusvalvontaansa.

252    Toiseksi tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut ovat ristiriitaiset siltä osin kuin ne koskevat rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaa osuutta myyntiarvosta, on todettava, että se perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan.

253    Kantajat väittävät lähinnä, että komissio arvioi yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten toimintaa ensimmäisen kerran määrittämällä rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaksi osuudeksi myyntiarvosta 15 prosenttia ja että se arvioi sen jälkeen samaa toimintaa toisen kerran vahvistaessaan 2 prosenttiyksikön lisäprosentin niiden yritysten osalta, jotka olivat osallistuneet sekä kartellin eurooppalaiseen että sen A/R-kokoonpanoon.

254    On kuitenkin huomattava, että riidanalaisen päätöksen 998 perustelukappaleessa komissio totesi, että SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen, johon riidanalaisen päätöksen adressaatit olivat osallistuneet, perustui sekä asiakkaiden että markkinoiden jakamiseen. Se täsmensi, että tällainen rikkominen oli luonteeltaan yksi vakavimmista kilpailunrajoituksista, koska se vääristi kilpailun pääasiallisia muuttujia. Se muistutti, että sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 23 kohdan mukaan näistä käytännöistä määrätään periaatteessa ankaria seuraamuksia, jotka sijoittuvat yleensä vakavuusasteikon yläpäähän. Se täsmensi katsovansa, että tämä seikka oikeutti 15 prosentin kertoimen tekojen vakavuuden nojalla.

255    Riidanalaisen päätöksen 999 perustelukappaleessa komissio täsmensi seuraavaksi, että kartellin A/R-kokoonpanon jakojärjestelyjen lisäksi tietyt ETA:ta koskevat hankkeet jaettiin lisäksi kartellin eurooppalaisessa kokoonpanossa eurooppalaisten valmistajien kesken ja että nämä muut toimet, joita toteuttivat pelkästään eurooppalaiset valmistajat, lisäsivät kilpailuvaikutusta, jonka eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten välinen markkinoidenjakosopimus oli jo aiheuttanut, ja näin ollen rikkomisen vakavuutta. Se totesi seuraavaksi, että kartellin viimeksi mainitun kokoonpanon aiheuttama lisävaikutus oikeutti vakavuusasteen korottamisen 2 prosentilla niiden yritysten osalta, jotka olivat osallistuneet kartellin tähän osaan.

256    Riidanalaisen päätöksen 998 ja 999 perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että komissio arvioi huomioon otettavaksi myynnin vähimmäismääräksi 15 prosenttia kaikkien niiden yritysten osalta, joiden voitiin katsoa olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta riippumatta niiden kartelliin osallistumisen tasosta, mutta että 2 prosentin lisäys oli vahvistettava niiden yritysten osalta, jotka olivat osallistuneet sekä kyseisen kartellin A/R- että sen eurooppalaiseen kokoonpanoon, sillä perusteella, että viimeksi mainitun kokoonpanon kilpailua rajoittavat vaikutukset voimistivat ensiksi mainitun kokoonpanon kilpailunvastaisia vaikutuksia.

257    Kantajat väittävät siis virheellisesti, että rikkomisen vakavuuteen liittyvät riidanalaisen päätöksen perustelut ovat tältä osin ristiriitaiset. Samoin kantajat vetoavat turhaan ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamiseen, koska komission riidanalaisen päätöksen 998 ja 999 perustelukappaleessa esittämä päättely ei johda siihen, että samoista teoista määrätään seuraamuksia kahdesti.

2)      Rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuuden määrittämiseen liittyvä virhe, jonka väitetään johtuvan sen huomiotta jättämisestä, etteivät kantajat valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita rikkomisajanjakson aikana

258    Kantajat väittävät, että oikeuskäytännön mukaan komissio oli rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuutta määrittäessään velvollinen ottamaan huomioon sen, etteivät kantajat valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita rikkomisajanjaksolla. Niiden mukaan komissio ei voinut välttää tätä velvollisuutta yksinkertaisesti vetoamalla siihen, että tämä seikka oli jo otettu huomioon sakkoa laskettaessa jättämällä vedenalaisten voimakaapeleiden myynti huomiotta myyntiarvossa. Ne vakuuttavat saman pätevän siihen, etteivät ne soveltaneet kansallisia markkinoita koskevaa sääntöä eivätkä osallistuneet suurimittaisten hankkeiden jakamiseen.

259    Komissio kiistää kantajien väitteet.

260    Tältä osin on huomattava komission selittäneen riidanalaisen päätöksen 1000 perustelukappaleessa, ettei sitä, etteivät kantajat valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita rikkomisajanjakson aikana, ollut syytä ottaa huomioon määritettäessä niiden osalta rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaa osuutta myyntiarvosta, koska komissio oli jo ottanut sen huomioon niiden myyntiarvoa määrittäessään.

261    Lisäksi – kuten komissio on perustellusti todennut – ainoa oikeuskäytäntö, johon kantajat vetosivat riitauttaakseen tämän arvion, on käsiteltävässä asiassa vailla merkitystä.

262    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 30.11.2011 annetun tuomion Quinn Barlo ym. v. komissio (T‑208/06, EU:T:2011:701) taustalla olleessa asiassa, ettei kantaja ollut tai ettei sen pitänyt olla tietoinen muita tuotteita koskevista järjestelyistä. Kuten kuitenkin edellä 222 kohdassa todettiin, käsiteltävässä asiassa kantajat olivat tietoisia vedenalaisia voimakaapeleita koskevien järjestelyjen olemassaolosta.

263    Samoin 16.9.2013 annetun tuomion Zucchetti Rubinetteria v. komissio (T‑396/10, EU:T:2013:446) taustalla olleessa asiassa järjestelyt koskivat eri tuoteryhmiä ja erilaisia valmistajia. Tässäkään tapauksessa kaikki osallistuvat yritykset eivät olleet tietoisia kaikentyyppisistä järjestelyistä, ja kantajana oleva yritys osallistui vain kansallisille markkinoille.

264    Asioissa, jotka olivat 30.11.2011 annetun tuomion Quinn Barlo ym. v. komissio (T‑208/06, EU:T:2011:701) ja 16.9.2013 annetun tuomion Zucchetti Rubinetteria v. komissio (T‑396/10, EU:T:2013:446) taustalla, ei ollut mahdollista katsoa kantajien olevan vastuussa muiden kartellin osallistujien toiminnasta siltä osin kuin ne eivät olleet siitä tietoisia. Kuten edellä 223 kohdassa todettiin, käsiteltävässä asiassa kantajat sitä vastoin olivat täysin tietoisia sopimusten laajuudesta, ja niiden voitiin siis perustellusti katsoa olevan vastuussa rikkomisesta kokonaisuudessaan.

265    Tästä seuraa, etteivät kantajat osoita komission tehneen virhettä, kun se määrittäessään rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaa osuutta niiden myyntiarvosta ei ottanut huomioon sitä, etteivät ne olleet valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita rikkomisajanjakson aikana.

3)      Väite, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

266    Kantajat väittävät komission arvioineen, että niiden osallistuminen kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon ja siten kyseisen kartellin hankkeiden jakamiseen keskitasolla oli vakavuusasteikon yläpäässä ja edellytti näin ollen, että niiden osalta rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavaa osuutta myyntiarvosta korotettiin 2 prosenttia. Kantajien mukaan niille määrätään yhtä raskaita seuraamuksia kuin sellaisille yrityksille, jotka osallistuivat aktiivisesti kyseisiin kokoonpanoihin suunnitellen, koordinoiden ja toteuttaen koko kartellin ja jotka myös hyötyivät järjestelyistä eniten, sillä perusteella, että kantajien väitettiin olevan tietoisia kartellin A/R-kokoonpanossa käytyjen keskustelujen tuloksista.

267    Komissio kiistää kantajien väitteet.

268    Tältä osin on muistettava, että joka kerta, kun komissio päättää kilpailuoikeuden nojalla määrätä sakkoja, sen on kuitenkin noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluu myös yhdenvertaisen kohtelun periaate, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 27.6.2012, Bolloré v. komissio, T‑372/10, EU:T:2012:325, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.1.2016, Mitsubishi Electric v. komissio, T‑409/12, EU:T:2016:17, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

269    Käsiteltävässä asiassa komissio perusteli riidanalaisen päätöksen 999 perustelukappaleessa tiettyjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten osalta rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuuden korottamista 2 prosentilla niiden osallistumisella kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon, joka lisäsi eurooppalaisten, japanilaisten ja eteläkorealaisten välisen markkinoidenjakosopimuksen jo aiheuttamaa kilpailuvaikutusta. Tästä seuraa, että arviointiperuste, jonka komissio otti huomioon perustellakseen tätä väitettä, liittyi pelkästään osallistumiseen kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon eikä siihen, kuinka aktiivista osallistuminen oli. Koska, kuten edellä 233 kohdassa on todettu, komissio katsoi perustellusti kantajien olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, mukaan lukien osallistuminen kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon, ne eivät voi pätevästi väittää tulleensa kohdelluksi epäedullisemmin kuin muut samaan kokoonpanoon osallistuneet eurooppalaiset yritykset, joihin sovellettiin samaa korotusta.

270    Lisäksi on huomattava, että se, miten aktiivisesti riidanalaisen päätöksen adressaatteina olevat eri yritykset osallistuivat rikkomiseen, on otettu huomioon lieventävien seikkojen arviointivaiheessa. Kantajat luokiteltiin näin ollen kartellin keskitason osallistujien ryhmään, kun taas yritykset, joilla oli johtava rooli kartellin eurooppalaisessa ja A/R-kokoonpanossa, toisin sanoen Nexans France, Pirelli ja Prysmian, luokiteltiin kartellin ydinryhmään. Tämän erilaisen luokittelun seurauksena komissio alensi kantajien sakon määrää 5 prosenttia, mutta epäsi tällaisen alennuksen Nexans Francelta, Pirelliltä ja Prysmianilta. Tästä seuraa, etteivät kantajat osoita komission loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sen korotettua niiden osalta rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuutta 2 prosentilla, samoin kuin se teki Nexans Francen, Pirellin ja Prysmianin osalta.

271    Edellä esitetyn perusteella kuudennen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

c)      Kantajien rikkomiseen osallistumisen kestoa koskevan kertoimen määrittäminen 4,91:ksi

272    Kantajat väittävät komission soveltaneen niiden rikkomiseen osallistumisen keston osalta kerrointa 4,91, jossa ei oteta huomioon sitä, ettei komissio osoittanut niiden rikkomiseen osallistumisen alkaneen ennen 3.7.2002 eikä sitä, että niiden rikkomiseen osallistuminen keskeytyi erityisesti 12.5.2005 ja 8.12.2005 välisenä aikana. Niiden mukaan komission olisi sen johdosta pitänyt soveltaa kerrointa 3,79.

273    Komissio kiistää kantajien väitteet.

274    Tältä osin on riittävää muistuttaa, että kuten edellä 213 kohdassa todettiin, komissio vahvisti asianmukaisesti kantajien rikkomiseen osallistumisen alkaneen 14.12.2001 eikä tehnyt virhettä katsoessaan, että niiden osallistuminen jatkui 16.11.2006 saakka.

275    Näin ollen kuudennen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä perusteettomana.

d)      Osallistumismaksun määrä

276    Kantajat väittävät, ettei komissio ole esittänyt itsenäistä perustetta osallistumismaksulle, johon on vedottu riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappaleessa, ja että se on viitannut vain kyseisen päätöksen 998–1010 perustelukappaleeseen, jotka liittyvät sakon perusmäärän laskemiseen. Niiden mukaan komission olisi pitänyt sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 22 ja 25 kohdan mukaisesti ottaa huomioon niiden – vaikka vain osankin niistä – objektiivinen osallisuus kaikkiin rikkomisen osatekijöihin tai niiden subjektiivinen tietoisuus näistä seikoista. Osallistumismaksussa olisi näin ollen pitänyt ottaa huomioon se, ettei kantajien voitu katsoa olevan vastuussa vedenalaisiin voimakaapeleihin, kansallisiin markkinoihin ja suurimittaisiin hankkeisiin liittyvistä sopimuksista.

277    Komissio kiistää kantajien väitteet.

278    Tältä osin on muistettava, että sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää – – perusmäärään määrän, joka on 15–25 prosenttia edellä A jaksossa määritellystä myynnin arvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin. Komissio voi lisätä perusmäärään kyseisen lisäsumman myös muunlaisten rikkomisten tapauksessa. Päättääkseen kussakin tapauksessa huomioon otettavan osuuden myynnin arvosta komissio ottaa huomioon useita tekijöitä, erityisesti 22 kohdassa mainitut tekijät.”

279    Sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 22 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus myynnin arvosta, komissio ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä.”

280    Komissio tukeutui nimenomaisesti sakkojen laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohtaan todetessaan riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappaleessa, että sovellettavan tietyn prosenttiosuuden määrittämiseksi otetaan huomioon kyseisen päätöksen 998–1010 perustelukappaleessa tarkoitetut seikat.

281    On kuitenkin huomattava, että riidanalaisen päätöksen 998–1002 perustelukappale liittyvät rikkomisen luonteeseen, sen 1003 perustelukappale koskee kaikkien rikkomiseen osallistuneiden yhteenlaskettua markkinaosuutta, sen 1004 perustelukappale rikkomisen maantieteellistä laajuutta ja sen 1005–1009 perustelukappale rikkomisen toteuttamista käytännössä. On tärkeää korostaa komission täsmentäneen riidanalaisen päätöksen 1008 perustelukappaleessa, että kuten kyseisen päätöksen 4.3.3 kohdasta ilmenee, kaikki yritykset olivat tietoisia kaikista muiden kartellin osallistujien suunnittelemista tai toteuttamista muista kilpailunvastaisista menettelytavoista tai saattoivat kohtuudella ennakoida ne ja olivat valmiita hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

282    Lisäksi komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen 1014 perustelukappaleessa, että lisämäärään sovellettava prosenttiosuus oli 17 prosenttia Sumitomo Electric Industriesin, Hitachi Cablen, Furukawa Electricin, Fujikuran, SWCC Showa Holdingsin, Mitsubishi Cable Industriesin, LS Cable & Systemin ja Taihan Electric Wiren ja 19 prosenttia Nexans Francen, Prysmianin, ABB:n, Brugg Kabelin, Safranin, Silec Cablen, nkt cablesin ja jommankumman ryhmän kanssa yhteisesti yhteisvastuullisiksi katsottujen yhtiöiden osalta.

283    Näin ollen siltä osin kuin kantajat vetoavat perusteluissaan riidanalaisen päätöksen puutteellisiin perusteluihin osallistumismaksun osalta on todettava, että niiden perustelut eivät perustu tosiseikkoihin, koska kantajat pystyvät ymmärtämään syyt, joiden takia komissio päätti soveltaa niihin osallistumismaksua, joka vastasi 19:ää prosenttia myynnin arvosta ja koska unionin yleinen tuomioistuin pystyi valvomaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta tältä osin.

284    Lisäksi siltä osin kuin kantajat väittävät komission tehneen virheen jättäessään huomiotta osallistumismaksua määrittäessään sen, ettei niiden voitu katsoa olevan vastuussa vedenalaisia voimakaapeleita, kansallisia markkinoita ja suuren mittaluokan hankkeita koskevista sopimuksista, on riittävää muistaa, että kuten edellä 233 kohdassa todettiin, komissio ei tehnyt virhettä katsoessaan kantajien olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

285    Näin ollen kuudennen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä perusteettomana.

e)      Lieventävät seikat

286    Kantajat väittävät ensinnäkin komission tehneen virheen sen luokitellessa ne kartellin keskitason osallistujiksi ja alentaessa siksi niiden sakon määrää 5 prosenttia, vaikka niiden passiivinen rooli kartellissa, minkä niiden häiritsevä asenne ja yritykset sen kurissa pitämiseksi osoittavat, olisi ollut peruste luokitella ne kartellin vähäpätöisiksi toimijoiksi ja sen vuoksi alentaa niiden sakkoa 10 prosenttia. Toiseksi ne väittävät, että tämä tilanne loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, koska niillä oli vastaava rooli kuin nkt cablesilla, jonka komissio luokitteli kartellin vähäpätöisiin toimijoihin ja jonka sakon määrää se alensi sen vuoksi 10 prosenttia. Kolmanneksi ne väittävät komission tehneen virheen sen jättäessä huomiotta lieventävien seikkojen nojalla sen, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tapauksessa asianomaisen yrityksen katsotaan olevan oman toimintansa lisäksi vastuussa kilpailusääntöjä rikkovasta toiminnasta, johon se ei ole itse syyllistynyt. Niiden mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tapauksessa kilpailusääntöjen rikkomiseen vaikuttaneet tosiseikat oli otettava huomioon erityisesti muuttamalla sakon perusmäärää. Neljänneksi ne väittävät, että niiden olisi pitänyt Mitsubishi Cable Industriesin ja SWCC Showa Holdingsin tavoin saada 1 prosentin suuruinen lisäalennus Exsymin, LS Cable & Systemin ja Taihan Electric Wiren perustamista edeltävältä ajanjaksolta, koska ne eivät olleet tietoisia tietyistä kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvistä seikoista eivätkä näin ollen olleet vastuussa niistä, erityisesti siltä osin kuin ne koskevat vedenalaisia voimakaapeleita ja suurimittaisia hankkeita.

287    Komissio kiistää kaikki kantajien väitteet.

288    Tarkasteltaessa kantajien luokittelua kartellin keskitason osallistujiksi on ensinnäkin todettava, että kantajat yrittävät turhaan vedota passiiviseen rooliinsa kartellissa.

289    On nimittäin muistettava, kuten riidanalaisen päätöksen 572 perustelukappaleesta perustellusti ilmenee, että vaikka kantajat eivät olleet mukana kartellin perustamisessa eivätkä osallistuneet yhteenkään A/R-kokoukseen, niiden työntekijät osallistuivat kyseisen kartellin R-jäsenten kanssa ainakin 17 kilpailunvastaiseen kokoukseen joulukuusta 2001 marraskuuhun 2006.

290    On lisäksi muistettava edellä 175 kohdassa jo todetun, että toisin kuin kantajat väittävät, komission keräämät todisteet riittivät osoittamaan, että ne olivat osallistuneet Divonne-les-Bainsissa 14.12.2001 pidettyyn kartellin R-jäsenten ensimmäiseen kokoukseen.

291    Komission keräämistä todisteista ilmenee lisäksi, että kantajat yrittivät järjestää R‑kokouksen huhtikuussa 2002.

292    Sähköpostiviestissä, joka oli lähetetty 9.4.2002 ja jonka otsikko oli ”Meeting in the area of BRUGG” (kokous Bruggin alueella), N. totesi seuraavaa:

”Vahvistetaan kutsu Bruggissa pidettävään seuraavaan kokoukseen. Olemme varanneet kokoustilan ja sen läheisyydessä sijaitsevan yksityisen lounaspaikan – – torstaiksi 25.4.2002.

Enint. 20 henkilöä – –

Olkaa hyvä ja ilmoittakaa minulle edellisenä iltana saapuvien henkilöiden henkilötiedot ja lukumäärä.

Pyydän välittämään kutsun muille osallistujille ja vahvistamaan päivämäärän ja kokouksen – –”

293    On kuitenkin huomattava, että N. lähetti 9.4.2002 J:lle sähköpostiviestin, jossa pyysi tätä välittämään tiedon kokouksen muille osallistujille sen sijaan, että olisi tehnyt sen itse. Samalla tavoin N. pyysi J:tä vahvistamaan kokousta edeltävänä päivänä saapuvien henkilöiden lukumäärän. Vaikuttaa siis siltä, että N. otti yhteyttä J:hin kokouksen koordinaattorin ominaisuudessa. On kuitenkin kiistatonta, että J. hoiti nimenomaisesti kartellin R-jäsenten koordinaattorin tehtävää. Lisäksi on todettava, että kantajat eivät kirjelmissään kiistä tämän sähköpostiviestin sisältöön liittyviä komission väitteitä.

294    Kantajat myöntävät itsekin kirjelmissään ottaneensa hoitaakseen 3.6.2002 pidetyn kartellin R-jäsenten kokouksen käytännön järjestelyt. Tosin, kuten kantajat väittävät, tällaisten kokouksien käytännön järjestelyjen hoitaminen ei sinänsä tarkoita, että niillä olisi samankaltainen rooli kuin kartellin koordinaattorilla. On lisäksi kiistatonta, että tämä tehtävä, joka edellytti esimerkiksi kokouksien koollekutsumista, työjärjestysluonnoksen laatimista tai valmisteluasiakirjojen jakamista, oli käsiteltävässä asiassa J:n vastuulla. On kuitenkin huomattava, että R-kokouksen käytännön järjestelyistä huolehtiminen tarkoittaa väistämättä, että niistä vastaava henkilö haluaa myötävaikuttaa aktiivisesti kartellin toimintaan.

295    Kantajat väittävät lisäksi turhaan, että niiden passiivinen rooli kilpailusääntöjen rikkomisessa ilmenee siitä, että ne jättivät useita kertoja noudattamatta kartellin sääntöjä.

296    Kun nimittäin otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen 493 perustelukappaleessa mainitut lukuisat kiistattomat esimerkit siitä, että kantajat osallistuivat kartellin täytäntöönpanoon, ei se, että kantajat tietyissä tapauksissa jättivät noudattamasta kartellin toimintasääntöjä kieltäytyessään noudattamasta kansallisia markkinoita koskevaa sääntöä kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa tai etukäteen vahvistettua suosituimmuuskohtelua, joka koski vientialueilla toteutettavia hankkeita, ole riittävä syy kumota toteamusta, jonka mukaan kantajat panivat sopimukset täytäntöön. Kuten komissio perustellusti toteaa, tämä pitää paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä, että tietty epävakaus on kartelleille luonteenomaista, minkä vuoksi joidenkin jäsenten satunnainen poisjäänti ja vastatoimet, joita siitä aiheutuu kartellin eurooppalaisen kokoonpanon puitteissa, kuuluvat tyypillisesti tällaiseen markkinoiden jakamiseen. Syykseen luetulla rikkomisajanjaksolla kantajat lähtökohtaisesti jatkuvasti noudattivat sovittuja yksityiskohtaisia sääntöjä, minkä N. vahvisti J:lle 24.1.2006 lähettämässään sähköpostiviestissä, jota lainataan edellä 195 ja 196 kohdassa. Tästä syystä kantajien mainitsemilla todisteilla, jotka koskevat niihin kohdistettuja mahdollisia vastatoimenpiteitä, ei voida näyttää toteen niiden passiivista roolia.

297    Näin ollen on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä luokitellessaan kantajien osallistuneen keskitasolla kilpailusääntöjen rikkomiseen.

298    Kantajien väite, jonka mukaan ne olivat kartelliin osallistumisen osalta samassa tilanteessa kuin nkt cables, onkin hylättävä tehottomana. Tällaisella väitteellä nimittäin, jos sen oletetaan pitävän paikkansa, voitaisiin perustella nkt cablesille määrätyn sakon määrän korottaminen. Sitä vastoin tällaisella seikalla ei ole merkitystä siltä osin kuin on kyse kantajille määrätyn sakon määrän alentamisesta lieventävien seikkojen nojalla, koska yhdenvertaisen kohtelun periaate ei voi antaa oikeutta lainvastaiseen kohteluun tavalla, joka ei ole syrjivä (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2002, Pfizer Animal Health v. neuvosto, T‑13/99, EU:T:2002:209, 479 kohta).

299    Toiseksi väitteestä, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista siltä osin kuin on kyse sakon määrän 1 prosentin lisäalennuksesta, on riittävää todeta, että kantajien väite, jonka mukaan niille olisi pitänyt myöntää tällainen alennus sillä perusteella, etteivät ne olleet tietoisia vedenalaisia voimakaapeleita koskevista sopimuksista eivätkä voineet osallistua suurimittaisten hankkeiden jakamiseen, perustuu, kuten edellä 219, 220 ja 222 kohdassa jo todettiin, virheelliseen olettamukseen.

300    Kolmanneksi väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon lieventäviä seikkoja arvioidessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen luonne, on komission tavoin todettava, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite ei sellaisenaan velvoita alentamaan sakon määrää. Kuten edellä 297 kohdassa todettiin, komissio on käytettävissään olevat seikat huomioon ottaen arvioinut asianmukaisesti kantajien osallistumisen kartellin täytäntöönpanoon yhtäältä luokittelemalla ne keskitason osallistujien ryhmään. Toisaalta myynnin arvosta ilmenee kantajien taloudellinen merkitys siinäkin tapauksessa, että otetaan huomioon vain niiden valmistamat voimakaapelit. Sakon määrän lisäalennusta ei voida perustella muiden kartellin osallistujien toiminnan huomioon ottamisella, koska ne noudattavat toiminnassaan osallistujien kehittämää kartellin organisointitapaa, joka perustuu jatkuvasti ja tiukasti valvottuun urakoiden jakamiseen.

301    Edellä esitetystä seuraa, ettei komissio loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eikä tehnyt arviointivirhettä luokitellessaan kantajat kartellin keskitason osallistujiin ja alentaessaan niiden sakon määrää sen johdosta 5 prosenttia.

302    Edellä esitetyn perusteella kuudennen kanneperusteen viides osa ja näin ollen koko kanneperuste on hylättävä perusteettomina.

303    Koska kantajien esittämistä kanneperusteista ei ole ilmennyt mitään riidanalaista päätöstä koskevaa lainvastaisuutta, kumoamisvaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

B       Määrätyn sakon määrän alentamista koskevat vaatimukset

304    Ennen kuin tarkastellaan kantajien vaatimuksia niille määrätyn sakon määrän alentamisesta, on muistettava, että laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin tuomioistuimet voivat täten paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää. On kuitenkin korostettava, ettei täyden harkintavallan käyttö vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja muistutettava, että menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista. Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita – kuten riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttuminen –, jotka unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, kantajan on esitettävä kyseistä päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi (tuomio 8.12.2011, KME Germany ym. v. komissio, C‑389/10 P, EU:C:2011:816, 130 ja 131 kohta).

305    Kantajat vaativat niille määrätyn sakon määrän alentamista kuudennessa kanneperusteessa mainituin perustein. Yhtäältä kuitenkin kantajien kumoamisvaatimustensa tueksi esittämä kuudes kanneperuste on hylätty ja toisaalta käsiteltävässä asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joilla voitaisiin perustella tämän sakon määrän alentaminen. Tästä seuraa, että kyseisen määrän alentamista koskevat vaatimukset on hylättävä.

306    Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

IV      Oikeudenkäyntikulut

307    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on komission vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Brugg Kabel AG ja Kabelwerke Brugg AG Holding velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Collins Kancheva Barents

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä heinäkuuta 2018.

Allekirjoitukset

Sisällys

I Asian tausta

A Kantajat ja kyseessä oleva ala

B Hallinnollinen menettely

C Riidanalainen päätös

1. Kyseessä oleva kilpailusääntöjen rikkominen

2. Kantajien vastuu

3. Määrätty sakko

II Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

III Oikeudellinen arviointi

A Kumoamisvaatimukset

1. Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu

a) Tietopyyntöjen ja väitetiedoksiantojen toimittaminen englannin kielellä

b) Komission kieltäytyminen antamasta tutustumisoikeutta muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin

2. Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissiolta puuttui toimivalta määrätä seuraamuksia kolmansissa valtioissa tehdyistä rikkomuksista, joilla ei ole vaikutusta ETA:n alueella

3. Kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat arviointivirhettä, syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista, tosiseikkoja koskevia virheitä, selvitysaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä siltä osin kuin on kyse kantajien väitetystä osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen

a) Alustavat toteamukset

b) Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen

c) Kantajien rikkomiseen osallistumisen kesto

1) Kantajien kartelliin osallistumisen alkaminen

2) Kantajien keskeytymätön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen

d) Kantajien aikomus myötävaikuttaa kartellin kaikkien tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden tietämys tietyistä kilpailusääntöjä rikkovista menettelytavoista

e) Näyttö siitä, että kantajat olivat tietoisia eri voimakaapelihankkeisiin liittyvistä sopimuksista

f) Kyseessä olevien voimakaapelihankkeiden samanlaisuutta koskevat riidanalaisen päätöksen perustelut

4. Viides kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista

5. Kuudes kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja ne bis in idem periaatteen loukkaamista, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, useita arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä siltä osin kuin on kyse kantajille määrätyn sakon laskemisesta

a) Vuoden 2004 valinta myyntiarvon viitevuodeksi sakkojen perusmäärän laskentaa varten

b) Rikkomisen vakavuuden arviointi

1) Väitetty perusteluvelvollisuuden laiminlyönti, joka koskee rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuuden määrittämistä

2) Rikkomisen vakavuuden nojalla huomioon otettavan myyntiarvon osuuden määrittämiseen liittyvä virhe, jonka väitetään johtuvan sen huomiotta jättämisestä, etteivät kantajat valmistaneet vedenalaisia voimakaapeleita rikkomisajanjakson aikana

3) Väite, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

c) Kantajien rikkomiseen osallistumisen kestoa koskevan kertoimen määrittäminen 4,91:ksi

d) Osallistumismaksun määrä

e) Lieventävät seikat

B Määrätyn sakon määrän alentamista koskevat vaatimukset

IV Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.