UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Direktiivi (EU) 2019/1023 – Uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevat menettelyt – 20 artikla – Mahdollisuus vapautua veloista – 20 artiklan 1 kohta – Täysimittainen veloista vapauttaminen – 23 artikla – Poikkeukset – 23 artiklan 4 kohta – Tiettyjen velkatyyppien jättäminen veloista vapauttamisen ulkopuolelle – Julkisoikeudellisten saatavien jättäminen veloista vapauttamisen ulkopuolelle – Kansallisen lainsäädännön mukaiset perustellut syyt – Direktiivien oikeusvaikutukset – Yhdenmukaista tulkintaa koskeva velvollisuus
Asiassa C‑687/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Audiencia Provincial de Alicante (Alicanten alueellinen tuomioistuin, Espanja) on esittänyt 11.10.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.11.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Julieta ja
Rogelio
vastaan
Agencia Estatal de Administración Tributaria,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen (esittelevä tuomari), N. Wahl, J. Passer ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun ja J. L. Buendía Sierra,
kuultuaan julkisasiamiehen 14.12.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, veloista vapauttamisesta ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellosta sekä toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi ja direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1023 (EUVL 2019, L 172, s. 18) (jäljempänä uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annettu direktiivi) 23 artiklan 4 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, jossa asianosaisina ovat kaksi maksukykynsä menettänyttä luonnollista henkilöä (jäljempänä velalliset) ja Agencia Estatal de la Administración Tributaria (veroviranomainen, Espanja; jäljempänä AEAT) ja jossa on kyse veloista vapauttamista koskevasta hakemuksesta, jonka velalliset ovat jättäneet heitä koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin johdanto-osan 1, 78 ja 81 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja poistaa perusvapauksien, kuten pääoman vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden, käytön tiellä olevia esteitä, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen sekä ennaltaehkäisevää uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä, veloista vapauttamista ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskieltoa koskevien menettelyjen välisistä eroista. Tämän direktiivin tarkoituksena on poistaa tällaiset esteet varmistamalla, että taloudellisissa vaikeuksissa olevilla elinkelpoisilla yrityksillä ja yrittäjillä on käytettävissään tehokkaat kansalliset ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet, joiden avulla ne voivat jatkaa toimintaansa, että rehelliset maksukyvyttömät tai ylivelkaantuneet yrittäjät voivat hyötyä täysimittaisesta veloista vapauttamisesta kohtuullisen ajan kuluttua, mikä antaa heille uuden mahdollisuuden, ja että uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapautumista koskevia menettelyjä tehostetaan erityisesti niiden keston lyhentämiseksi, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta työntekijöiden perusoikeuksiin ja ‑vapauksiin.
– –
(78) Täysimittainen veloista vapauttaminen tai elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellon päättyminen enintään kolmen vuoden jälkeen ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, ja siksi poikkeuksia tästä säännöstä saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön asianmukaisesti perustelluista syistä, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. – –
– –
(81) Jos on olemassa kansallisen lainsäädännön mukaisia asianmukaisesti perusteltuja syitä, voisi olla aiheellista rajoittaa veloistavapauttamismahdollisuus tiettyihin velkaluokkiin. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää vakuusvelat veloista vapauttamiskelpoisuuden ulkopuolelle ainoastaan vakuuden arvoon asti, siten kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, ja loppuosaa velasta olisi kohdeltava vakuudettomana velkana. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle myös muita velkaluokkia, kun se on asianmukaisesti perusteltua.”
4 Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat
a) ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteita, joita voidaan soveltaa taloudellisissa vaikeuksissa oleviin velallisiin, joita koskee todennäköinen maksukyvyttömyys, maksukyvyttömyyden estämiseksi ja velallisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi;
b) menettelyjä, joiden avulla maksukyvyttömät yrittäjät voivat vapautua veloista; ja
c) toimenpiteitä, joilla parannetaan uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehokkuutta.”
5 Mainitun direktiivin 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Mahdollisuus vapautua veloista”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksukyvyttömillä yrittäjillä on mahdollisuus ainakin yhteen menettelyyn, joka voi johtaa täysimittaiseen veloista vapauttamiseen tämän direktiivin mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat vaatia, että elinkeino- tai liiketoiminta, käsiteollisuus tai ammattitoiminta, johon maksukyvyttömän yrittäjän velat liittyvät, on lopetettu.
2. Niiden jäsenvaltioiden, joissa täysimittainen veloista vapauttaminen edellyttää, että yrittäjä maksaa takaisin osan veloista, on varmistettava, että tällainen takaisinmaksuvelvoite perustuu yrittäjän henkilökohtaiseen tilanteeseen ja erityisesti, että se on oikeasuhteinen yrittäjän ulosmittauskelpoisiin tai veloista vapauttamiseen kuluvana aikana käytettävissä oleviin tuloihin ja omaisuuseriin nähden ja että siinä otetaan huomioon velkojien kohtuudenmukaiset intressit.
– –”
6 Saman direktiivin 23 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat jättää tiettyjä velkatyyppejä veloista vapauttamisen ulkopuolelle tai rajoittaa mahdollisuutta veloista vapauttamiseen taikka säätää niitä koskevasta pidemmästä vapauttamisajasta silloin, kun tällaiset poissulkemiset, rajoitukset tai pidemmät ajanjaksot ovat asianmukaisesti perusteltuja, kuten seuraavissa tapauksissa:
a) vakuusvelat;
b) rikosoikeudellisista seuraamuksista johtuvat tai niihin liittyvät velat;
c) sopimussuhteen ulkopuolisesta vahingonkorvausvastuusta johtuvat velat;
d) elatusvelvoitteita, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta, koskevat velat;
e) veloista vapauttamiseen johtavan menettelyn hakemisen tai aloittamisen jälkeen syntyneet velat; ja
f) veloista vapauttamiseen johtavan menettelyn kustannusten maksamisvelvoitteesta johtuvat velat.”
7 Uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 34 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 17 päivänä heinäkuuta 2021, lukuun ottamatta 28 artiklan a, b ja c alakohdan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä, jotka on annettava ja julkaistava viimeistään 17 päivänä heinäkuuta 2024 ja 28 artiklan d alakohdan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä, jotka on annettava ja julkaistava viimeistään 17 päivänä heinäkuuta 2026. Niiden on välittömästi toimitettava [Euroopan] komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 17 päivästä heinäkuuta 2021 alkaen, lukuun ottamatta 28 artiklan a, b ja c alakohdan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä, joita on sovellettava 17 päivästä heinäkuuta 2024 alkaen, ja 28 artiklan d alakohdan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä, joita on sovellettava 17 päivästä heinäkuuta 2026 alkaen.”
8 Kyseisen direktiivin 35 artiklan, jossa säädetään, että se tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mukaisesti mainittu direktiivi tuli voimaan 16.7.2019.
Espanjan lainsäädäntö
9 Uuden mahdollisuuden antamista koskevasta järjestelystä, taloudellisen rasitteen keventämisestä ja muista sosiaalisista toimenpiteistä 27.2.2015 annetulla kuninkaan asetuksella 1/2015 (Real Decreto-ley 1/2015 de mecanismo de segunda oportunidad, reducción de carga financiera y otras medidas de orden social) (BOE nro 51, 28.2.2015, s. 19058), joka muunnettiin sitä muuttamatta 28.7.2015 annetuksi laiksi 25/2015, muutettiin 9.7.2003 annettua konkurssilakia 22/2003 (Ley 22/2003 Concursal, jäljempänä konkurssilaki) lisäämällä siihen uusi 178 bis §, joka koskee veloista vapauttamista. Tällä 178 bis §:llä otettiin käyttöön järjestelmä, jossa kyseinen velallinen voi valita joko välittömän veloista vapauttamisen (178 bis §:n 3 momentin 4 kohta) tai maksusuunnitelmaan perustuvan viivästetyn veloista vapauttamisen (178 bis §:n 3 momentin 5 kohta). Viimeksi mainitun osalta mainitussa 178 bis §:n 5 momentin 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Edellä 3 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen velallisten veloista vapauttaminen koskee seuraavien velkojen maksamatonta osaa:
1° maksukyvyttömyysmenettelyn päättämispäivänä maksamatta olevat etuoikeudettomat saatavat ja viimesijaiset saatavat, vaikka niitä ei olisi valvottu, julkisoikeudellisia saatavia ja elatusvelvoitteita koskevia saatavia lukuun ottamatta
– –”
10 Konkurssilakia muutettiin uudelleen konkurssilain uudelleenlaaditun tekstin hyväksymisestä 5.5.2020 annetulla kuninkaan asetuksella 1/2020 (Real Decreto Legislativo 1/2020 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley Concursal, jäljempänä TRLC) (BOE nro 127, 7.5.2020, s. 31518) korvaamalla konkurssilain 178 bis § uudella luvulla, jossa julkisoikeudelliset saatavat jätettiin sekä välittömän että viivästetyn veloista vapauttamisen ulkopuolelle.
11 TRLC:n 491 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:
”Jos pesään kohdistuvat saatavat ja etuoikeutetut saatavat on kokonaisuudessaan maksettu ja jos velallinen, joka täyttää tätä koskevat edellytykset, on pyrkinyt sopimaan velkojen maksamisesta tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä, veloista vapauttaminen koskee kaikkia maksamattomia velkoja julkisoikeudellisia saatavia ja elatusvelvoitteita koskevia saatavia lukuun ottamatta.”
12 TRLC:n 497 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Velallinen, joka on sitoutunut noudattamaan maksusuunnitelmaa, vapautetaan seuraavien maksamattomien velkojen siitä osasta, joka maksusuunnitelman mukaan jää maksamatta:
1° maksukyvyttömyysmenettelyn päättämispäivänä maksamatta olevat etuoikeudettomat saatavat ja viimesijaiset saatavat, vaikka niitä ei olisi valvottu, julkisoikeudellisia saatavia ja elatusvelvoitteita koskevia saatavia lukuun ottamatta
– –”
13 Konkurssilain uudelleenlaaditun tekstin muuttamisesta 5.9.2022 annetulla lailla 16/2022, joka hyväksyttiin direktiivin 2019/1023 täytäntöön panemiseksi 5.5.2020 annetulla kuninkaan asetuksella 1/2020 (Ley 16/2022 de reforma del texto refundido de la Ley Concursal, aprobado por el Real Decreto Legislativo 1/2020, para la transposición de la Directiva (UE) 2019/1023, jäljempänä laki 16/2022) (BOE nro 214, 6.9.2022, s. 123682), vahvistettiin TRLC:n mukainen lähestymistapa jättämällä julkisoikeudelliset saatavat sekä välittömän että viivästetyn veloista vapauttamisen ulkopuolelle.
14 Lain 16/2022 johdanto-osan IV osassa säädetään seuraavaa:
”– –
[Uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetulla direktiivillä] kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön uuden mahdollisuuden antamista koskeva järjestely, jottei velallisia houkuttaisi siirtyminen muihin maihin, joissa on jo säädetty tällaisesta järjestelystä, mikä aiheuttaisi kuluja sekä velalliselle että hänen velkojilleen. Myös unionin sisämarkkinoiden toiminnan katsotaan edellyttävän tällaista yhdenmukaistamista.
– –
Käyttöön otetaan kaksi veloista vapauttamisen tapaa: omaisuuden realisointiin perustuva veloista vapauttaminen ja maksusuunnitelmaan perustuva veloista vapauttaminen. – –
– –
Veloista vapauttaminen koskee kaikkia konkurssipesän velkoja ja pesään kohdistuvia saatavia. Poikkeukset perustuvat tietyissä tapauksissa siihen, että velkojen takaisinmaksamisella on erityinen merkitys oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan oikeudenmukaisen ja solidaarisen yhteiskunnan kannalta (esimerkiksi elatusvelvoitteita koskevat velat, julkisoikeudellisista saatavista johtuvat velat, rikoksista johtuvat velat tai sopimussuhteen ulkopuolisesta vahingonkorvausvastuusta johtuvat velat). Julkisoikeudellisista veloista vapauttamista on siis rajoitettu, ja vapautus voidaankin myöntää vain ensimmäisen veloista vapauttamisen yhteydessä, mutta ei enää sen jälkeen. – –
– –”
15 TRLC:n 489 §:ssä, sellaisena kuin se on lain 16/2022 perusteella, säädetään seuraavaa:
”1. Veloista vapauttaminen koskee kaikkia maksamattomia velkoja, seuraavia lukuun ottamatta:
– –
5º Julkisoikeudellisista saatavista johtuvat velat. Veloista, joiden takaisinperinnän hallinnoinnista vastaa [AEAT], voidaan kuitenkin vapauttaa 10 000 euroon asti velallista kohden siten, että enintään 5 000 euron suuruisista veloista vapautetaan kokonaan ja tämän ylittävän määrän osalta vapautus koskee 50:tä prosenttia veloista mainittuun enimmäismäärään saakka. Myös sosiaaliturvaveloista voidaan vapauttaa samaan määrään asti samoin edellytyksin. Vapautettavaa määrää sovelletaan edellä mainittuun enimmäismäärään asti tässä laissa säädetyn etuoikeusjärjestyksen vastaisessa järjestyksessä sekä kussakin velkatyypissä velan iän mukaan.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
16 Velalliset hakivat 3.3.2021 heitä koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä täysimittaista veloista vapauttamista. AEAT vastusti tätä hakemusta 192 366,21 euron suuruisen tämän viranomaisen saatavan osalta, joka on etuoikeutettu julkisoikeudellinen saatava.
17 Juzgado de Primera Instancia n.o 1 de Denia (Denian alioikeus nro 1, Espanja) päätti 30.7.2021 antamallaan määräyksellä maksukyvyttömyysmenettelyn ja myönsi velallisille vapautuksen julkisoikeudellisia saatavia ja elatusvelvoitteita koskevia saatavia lukuun ottamatta.
18 Velalliset valittivat tästä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja vaativat, että AEAT:n julkisoikeudellinen saatava sisällytetään kyseiseen veloista vapauttamiseen.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon velallisten hakemuksen tekoajankohta, konkurssilakia 22/2003 ei pidä soveltaa sellaisena kuin se on muutettuna lailla 16/2022, jolla on saatettu uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annettu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan sellaisena kuin se on muutettuna kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytyllä TRLC:llä, joka on julkaistu kyseisen direktiivin voimaantulon jälkeen ja ennen sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä. Se täsmentää kuitenkin, että näissä kummassakin kansallisessa tekstissä säädetään julkisoikeudellisten saatavien jättämisestä veloista vapauttamisen ulkopuolelle.
20 Kyseinen tuomioistuin viittaa tämän vapauttamisen ulkopuolelle jättämistä koskevien kansallisten säännösten pätevyyttä koskevaan ristiriitaiseen kansalliseen oikeuskäytäntöön ja ilmoittaa epäilevänsä näiden säännösten yhteensopivuutta uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin kanssa.
21 Yhtäältä se pohtii, onko mainittu Espanjan oikeudessa säädetty ulkopuolelle jättäminen asianmukaisesti perusteltu. Se toteaa, että uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklassa sallitaan poikkeaminen kyseisen direktiivin 20 artiklan 1 kohdassa säädetystä yleissäännöstä, jonka mukaan veloista vapauttaminen on täysimittaista. Erityisesti direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle tiettyjä velkatyyppejä edellyttäen, että ulkopuolelle jättäminen on ”asianmukaisesti perusteltu[a]”.
22 Toisin kuin laissa 16/2022, jonka johdanto-osassa kansallinen lainsäätäjä on esittänyt tietyn perustelun eli sen, että velkojen anteeksiantoa koskevat poikkeukset ”perustuvat tietyissä tapauksissa siihen, että velkojen takaisinmaksamisella on erityinen merkitys oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan oikeudenmukaisen ja solidaarisen yhteiskunnan kannalta”, kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytty TRLC ei sisällä mitään perustelua julkisoikeudellisten saatavien jättämiselle veloista vapauttamisen ulkopuolelle.
23 Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklan 4 kohtaan sisältyvä luettelo velkatyypeistä, jotka voidaan jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle, tyhjentävä, sillä jos näin on, konkurssilaki, sellaisena kuin se on muutettuna kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytyllä TRLC:llä, on mainitun artiklan vastainen. Jos tämä luettelo sitä vastoin olisi vain esimerkinomainen, tämä laki olisi mainitun säännöksen mukainen.
24 Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on edelleen epäilyjä erityisesti siitä, ettei mainittu luettelo ole tyhjentävä senkään jälkeen, kun on julkaistu espanjankielistä oikaisua koskeva versio (EUVL 2022, L 43, s. 94), jossa selvennetään espanjaksi, että se koskee ”erityisesti” siinä mainittuja velkatyyppejä. Kyseinen tuomioistuin nimittäin pohtii, onko tarpeen laatia tällainen luettelo, jos kansallinen lainsäätäjä olisi täysin vapaa vahvistamaan ne velkatyypit, jotka se haluaa jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle, edellyttäen, että tällainen ulkopuolelle jättäminen on asianmukaisesti perusteltua. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että kyseisessä säännöksessä mainitut velkatyypit ovat tietyllä tavalla johdonmukaisia, mikä ei enää olisi tilanne, jos kansallisella lainsäätäjällä olisi käytettävissään tällainen vapaus. Se, ettei julkisoikeudellisia saatavia, joilla on erityinen merkitys, ole mainittu samassa säännöksessä olevien velkatyyppien luettelossa, voisi olla viite kyseisen luettelon tyhjentävyydestä. Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseinen vapaus voi vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan.
25 Tässä tilanteessa Audiencia Provincial de Alicante (Alicanten alueellinen tuomioistuin, Espanja) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta soveltaa [uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun] direktiivin – – 23 artiklan 4 kohtaan tilanteessa, jossa tosiseikat ovat tapahtuneet kyseisen direktiivin voimaantulopäivän ja sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen välisenä aikana (kuten käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon veloista vapauttamista koskevan hakemuksen tekoajankohta) ja jossa sovellettava kansallinen lainsäädäntö [eli kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytty TRLC] ei ole sama kuin se lainsäädäntö, jolla kyseinen direktiivi pannaan täytäntöön [eli laki 16/2022]?
2) Voidaanko [uudelleenjärjestelystä ja maksukyvystä annetun] direktiivin – – 23 artiklan 4 kohdan ja sen taustalla olevien veloista vapauttamista koskevien periaatteiden mukaisena pitää [kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytyn TRLC:n] kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jossa ei mitenkään perustella julkisoikeudellisten saatavien jättämistä veloista vapauttamisen ulkopuolelle? Vaarannetaanko kyseisellä lainsäädännöllä kyseisessä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttaminen, kun siinä jätetään julkisoikeudelliset saatavat veloista vapauttamisen ulkopuolelle perustelematta tätä asianmukaisesti?
3) Onko [uudelleenjärjestelystä ja maksukyvystä annetun] direktiivin – – 23 artiklan 4 kohdassa oleva luettelo velkatyypeistä, jotka voidaan jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle, tyhjentävä ja suljettu vai onko kyseinen luettelo päinvastoin esimerkinomainen ja onko kansallisella lainsäätäjällä siten täysi vapaus valita ne velkatyypit, joiden jättämistä veloista vapauttamisen ulkopuolelle se pitää sopivimpina, kunhan ne perustellaan asianmukaisesti kansallisessa oikeudessa edellytettävällä tavalla?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt asian käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa pyyntönsä tueksi, että sen käsiteltäväksi saatettu asia koskee mahdollisesti huomattavaa määrää henkilöitä, koska Espanjan kuningaskunnan talouskriisi on johtanut lukuisiin edelleen vireillä oleviin maksukyvyttömyysmenettelyihin, joissa on mukana luonnollisia henkilöitä ja joiden yhteydessä TRLC:n nojalla esitettyjä veloista vapautumista koskevia hakemuksia on hyvin paljon. Näin ollen tämän ennakkoratkaisupyynnön nopea käsittely mahdollistaisi sen, että hyvin monet samaa asiaa koskevat oikeusriidat voitaisiin ratkaista asianmukaisesti ja nopeasti.
27 Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä kyseisen työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.
28 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 28.12.2022 antamallaan ratkaisulla esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön nyt käsiteltävän asian käsittelystä tällaisessa nopeutetussa menettelyssä sillä perusteella, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niiden henkilöiden tai oikeudellisten tilanteiden, joita mahdollisesti koskee ratkaisu, jonka kansallinen tuomioistuin antaa saatettuaan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, lukuisuus ei itsessään muodosta sellaista erityistä olosuhdetta, joka oikeuttaisi nopeutetun menettelyn käyttämisen (ks. mm. unionin tuomioistuimen presidentin määräys 21.9.2006, KÖGÁZ ym., C‑283/06 ja C‑312/06, ei julkaistu, EU:C:2006:602, 9 kohta ja tuomio 8.12.2020, Staatsanwaltschaft Wien (Väärennetyt tilisiirtotoimeksiannot), C‑584/19, EU:C:2020:1002, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Lisäksi on todettava, että yhdenkään kansallisen tuomioistuimen pyyntönsä tueksi esittämän argumentin perusteella ei voida osoittaa, että asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa sellaisen kiireellisyyden takia, joka oikeuttaa nopeutetun menettelyn.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, voidaanko yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta soveltaa tilanteessa, jossa tosiseikat ovat tapahtuneet uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä.
31 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdenmukaista tulkintaa koskeva velvollisuus, johon kyseessä oleva kansallinen tuomioistuin viittaa, koskee kansallisen oikeuden kaikkia – sekä ennen kyseessä olevaa direktiiviä annettuja että sen jälkeen annettuja – säännöksiä (tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 197 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja että jos kyseessä on kansallisen oikeuden sääntö, joka on annettu kyseisen direktiivin voimaantulon jälkeen, merkitystä ei ole sillä, onko kyseisen säännön tarkoituksena mainitun direktiivin täytäntöönpano vai ei (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kansallisille tuomioistuimille kuuluva yleinen velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivin kanssa tulee voimaan vasta direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 115 kohta ja tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 201 kohta).
33 Tästä seuraa, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tosiseikat ovat tapahtuneet ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä, yhdenmukaisen tulkinnan periaate ei vielä sido kansallista tuomioistuinta, jonka on lausuttava näistä tosiseikoista.
34 Jäsenvaltioiden velvoitteesta pidättäytyä direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan siinä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on todettava, että tätä velvollisuutta on tarkasteltava toiseen kysymykseen annettavan vastauksen yhteydessä.
35 Edellä todettujen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta ei voida soveltaa tilanteessa, jossa tosiseikat ovat tapahtuneet uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen kuin kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika on päättynyt ja se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Kolmas kysymys
36 Kolmannella kysymyksellään, joka on syytä tutkia toiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että siinä oleva tiettyjen velkatyyppien luettelo on tyhjentävä, ja jos tähän vastataan kieltävästi, voivatko jäsenvaltiot jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle muita kuin kyseisessä säännöksessä lueteltuja tiettyjä velkatyyppejä, kunhan tällainen ulkopuolelle jättäminen on kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisesti perusteltua.
37 Ensinnäkin siitä, onko kyseinen luettelo tyhjentävä vai ei, on todettava, että ennen mainittua luetteloa on ilmaisu ”kuten seuraavissa tapauksissa” ja että samansisältöisiä ilmaisuja käytetään kyseisen 23 artiklan 4 kohdan muissa kieliversioissa, mukaan lukien kyseisen säännöksen espanjankielinen versio tämän tuomion 24 kohdassa tarkoitetun oikaisun julkaisemisen jälkeen. Tästä seuraa, että mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä oleva luettelo tietyistä velkatyypeistä ei ole tyhjentävä.
38 Uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä oleva luettelo ei ole tyhjentävä vaan esimerkinomainen, tukee – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa – kyseisen direktiivin 81 perustelukappale, josta käy ilmi, että Euroopan unionin lainsäätäjä on katsonut, että jäsenvaltioiden ”olisi voitava jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle myös muita velkaluokkia, kun se on asianmukaisesti perusteltua”.
39 Tästä seuraa, että 23 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä oleva tiettyjen velkatyyppien luettelo ei ole tyhjentävä ja että jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jättää velasta vapauttamisen ulkopuolelle muita kuin kyseisessä säännöksessä lueteltuja tiettyjä velkatyyppejä.
40 Toiseksi jäsenvaltioilla tätä mahdollisuutta käyttäessään olevasta harkintavallasta on todettava – kuten julkisasiamies on osoittanut ratkaisuehdotuksensa 39–43 kohdassa –, ettei uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annettu direktiivi eivätkä sen antamisen valmisteluasiakirjat sisällä seikkoja, jotka voisivat tukea muun muassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää väitettä, jonka mukaan kyseisen direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa nimenomaisesti tarkoitettujen velkatyyppien sisäisen johdonmukaisuuden vuoksi unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli rajoittaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa siltä osin kuin on kyse muiden kuin kyseisessä säännöksessä lueteltujen, julkisoikeudellisten saatavien kaltaisten velkatyyppien sulkemisesta veloista vapauttamisen ulkopuolelle. Näistä valmisteluasiakirjoista ilmenee päinvastoin erityisesti, että kyseinen lainsäätäjä halusi jättää jäsenvaltioille tiettyä harkintavaltaa, jotta ne voisivat saattaessaan mainitun direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään ottaa huomioon taloudellisen tilanteen ja kansalliset oikeudelliset rakenteet.
41 Aluksi on näin ollen todettava, että uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei rajoiteta jäsenvaltioiden harkintavaltaa niiden valitessa muita kuin kyseisessä säännöksessä lueteltuja velkatyyppejä, jotka ne aikovat jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle.
42 Unionin lainsäätäjä on kuitenkin nimenomaisesti asettanut jäsenvaltioille kyseisessä 23 artiklan 4 kohdassa näin myönnetyn mahdollisuuden käyttämisen edellytykseksi sen, että tällaiset poikkeukset ovat ”asianmukaisesti perusteltuja”. Tästä seuraa, että kun kansallinen lainsäätäjä myöntää tällaisia poikkeuksia, näiden poikkeusten syiden on perustuttava kansalliseen lainsäädäntöön tai poikkeuksiin johtaneeseen menettelyyn ja näiden syiden on oltava legitiimin yleisen edun mukaisia.
43 Tältä osin sekä uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin johdanto-osan 78 perustelukappaleen, jossa viitataan poikkeuksiin, jotka sallitaan ”asianmukaisesti perustelluista syistä, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä”, että kyseisen direktiivin johdanto-osan 81 perustelukappaleen, jossa mainitaan ”kansallisen lainsäädännön mukaisia asianmukaisesti perusteltuja syitä”, perusteella voidaan katsoa, että unionin lainsäätäjä on pitänyt riittävänä, että tätä varten eri kansallisissa lainsäädännöissä säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudatetaan.
44 Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 23 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä oleva tiettyjen velkatyyppien luettelo ei ole tyhjentävä ja että jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle muut kuin kyseisessä säännöksessä luetellut tietyt velkatyypit, kunhan tällaiseen ulkopuolelle jättämiseen on kansallisen lainsäädännön mukaisia asianmukaisesti perusteltuja syitä.
Toinen kysymys
45 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, vaarantaako kansallisten tuomioistuinten kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen sen voimaansaattamisen määräajan päättymistä, koskeva tulkinta, jonka mukaan julkisoikeudellisten saatavien sulkemiselle veloista vapauttamisen ulkopuolelle ei ole kyseisessä lainsäädännössä asianmukaisesti perusteltuja syitä, kyseisen määräajan päätyttyä vakavasti kyseisen direktiivin tavoitteen saavuttamisen.
46 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on muistutettava, että – kuten tämän tuomion 34 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee – jäsenvaltioiden on direktiivin voimaantulopäivästä lähtien pidättäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen.
47 Koska kaikilla jäsenvaltioiden viranomaisille on velvollisuus taata unionin oikeuden säännösten täysi oikeusvaikutus, tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittu pidättäytymisvelvollisuus koskee samassa määrin myös kansallisia tuomioistuimia (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 122 ja 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten on direktiivin voimaantuloajankohdasta lähtien pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa siinä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 123 kohta).
49 On myös todettava, että uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat ensinnäkin ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteita, joita voidaan soveltaa taloudellisissa vaikeuksissa oleviin velallisiin, joita koskee todennäköinen maksukyvyttömyys, toiseksi menettelyjä, joiden avulla maksukyvyttömät yrittäjät voivat vapautua veloista, ja kolmanneksi toimenpiteitä, joilla parannetaan uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehokkuutta. Erityisesti veloista vapauttamista koskevan menettelyn osalta kyseisen direktiivin tavoitteena on, kuten sen 20 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että rehellisillä maksukyvyttömillä tai ylivelkaantuneilla yrittäjillä on mahdollisuus ainakin yhteen menettelyyn, joka voi johtaa täysimittaiseen veloista vapauttamiseen mainitun direktiivin mukaisesti, mikä antaa heille uuden mahdollisuuden.
50 Yhtäältä on kuitenkin niin, että – kuten tämän tuomion 37–44 kohdassa on esitetty – saman direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa sallitaan se, että jäsenvaltiot voivat jättää tiettyjä velkatyyppejä veloista vapauttamisen ulkopuolelle, kunhan tällainen poissulkeminen on asianmukaisesti perusteltua. Toisaalta, kuten tämän tuomion 46–48 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, jäsenvaltioiden tuomioistuinten on direktiivin voimaantuloajankohdasta lähtien pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta kansallista oikeutta tavalla, joka uhkaa kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan jälkeen vakavasti vaarantaa direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen.
51 Se, että kansallinen lainsäätäjä ei ollut ennen uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä perustellut asianmukaisesti sitä, että julkisoikeudellisten saatavien kaltaiset velkatyypit jätettiin veloista vapauttamisen ulkopuolelle, ei sellaisenaan ole omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamista. Yhtäältä on nimittäin niin, että huolimatta direktiivissä säädetystä tavoitteesta antaa maksukyvyttömille tai ylivelkaantuneille rehellisille yrittäjille uusi mahdollisuus tarjoamalla heille mahdollisuus menettelyyn, joka voi johtaa veloista vapauttamiseen täysimittaisesti, direktiivissä sallitaan se, että jäsenvaltiot jättävät julkisoikeudellisten saatavien kaltaiset velkatyypit veloista vapauttamisen ulkopuolelle. Toisaalta se, ettei kansallinen lainsäätäjä ole perustellut julkisoikeudellisten saatavien jättämistä veloista vapauttamisen ulkopuolelle, ei vaikuta kyseisen lainsäätäjän mahdollisuuteen esittää asianmukaiset perustelut tälle ulkopuolelle jättämiselle, jos se pitää sen voimassa direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä.
52 Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä arvioitava, voiko kuninkaan asetuksella 1/2020 hyväksytty TRLC pääasiassa ja ottaen huomioon kaikki tähän asiaan liittyvät seikat vaarantaa vakavasti uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen, unionin tuomioistuin voi käytettävissään olevaan asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella antaa kyseiselle tuomioistuimelle tämän arvioinnin kannalta hyödyllisiä tietoja.
53 Tältä osin julkisoikeudellisten saatavien veloista vapauttamisen ulkopuolelle jättämisen perustelusta kansallisen oikeuden perusteella on todettava yhtäältä – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee –, että Espanjan lainsäätäjä on lain 16/2022, jonka tarkoituksena on varmistaa mainitun direktiivin täytäntöönpano, johdanto-osassa perustellut tämän poissulkemisen. Näin ollen on ilmeistä, että Espanjan lainsäätäjä on direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä noudattanut direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa säädettyä velvollisuutta perustella mainittu poissulkeminen.
54 Toisaalta, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) oikeuskäytännön mukaan Espanjan lainsäädännön säännösten johdanto-osat ja perustelut ovat erottamaton osa näitä säännöksiä ja niillä on merkitystä niiden tulkinnassa, kun ne antanut elin näin selittää niiden olemassaolon oikeutuksen (ratio legis). Siltä osin kuin on selvää, että Espanjan lainsäätäjä on lain 16/2022 johdanto-osassa perustellut julkisoikeudellisten saatavien jättämisen veloista vapauttamisen ulkopuolelle, vaikuttaa ensi arviolta siltä, että kyseinen lainsäätäjä on esittänyt kansallisen lainsäädännön mukaiset perustelut ja että se, ettei muun muassa pääasiassa sovellettava TRLC:n versio sisällä mitään perusteluja, ei voi johtaa siihen, että uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetussa direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttaminen vaarantuisi vakavasti sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä.
55 Edellä todettujen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että kansallisten tuomioistuinten kansallisesta lainsäädännöstä, jota sovelletaan seikkoihin, jotka ovat tapahtuneet uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, esittämä tulkinta, jonka mukaan kyseisessä lainsäädännössä ei ole asianmukaisesti perusteltuja syitä julkisoikeudellisten saatavien jättämiseksi veloista vapauttamisen ulkopuolelle, ei kyseisen määräajan päätyttyä uhkaa vaarantaa vakavasti kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamista.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta ei voida soveltaa tilanteessa, jossa tosiseikat ovat tapahtuneet ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, veloista vapauttamisesta ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellosta sekä toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi ja direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1023 (uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annettu direktiivi) voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen kuin kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle annettu määräaika on päättynyt ja se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
2) Direktiivin 2019/1023 23 artiklan 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
siinä oleva tiettyjen velkatyyppien luettelo ei ole tyhjentävä ja että jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää veloista vapauttamisen ulkopuolelle muut kuin kyseisessä säännöksessä luetellut tietyt velkatyypit, kunhan tällaiseen ulkopuolelle jättämiseen on kansallisen lainsäädännön mukaisia asianmukaisesti perusteltuja syitä.
3) Kansallisten tuomioistuinten kansallisesta lainsäädännöstä, jota sovelletaan seikkoihin, jotka ovat tapahtuneet direktiivin 2019/1023 voimaantulopäivän jälkeen mutta ennen sen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, esittämä tulkinta, jonka mukaan kyseisessä lainsäädännössä ei ole asianmukaisesti perusteltuja syitä julkisoikeudellisten velkojen jättämiseksi veloista vapauttamisen ulkopuolelle, ei kyseisen määräajan päätyttyä uhkaa vaarantaa vakavasti kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamista.
Allekirjoitukset