Asia T-136/19
(julkaistu otteina)
Bulgarian Energy Holding EAD ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs laajennettu jaosto) 25.10.2023
Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Maakaasun sisämarkkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan rikkominen – Säännellyt markkinat – Merkityksellisten markkinoiden määritelmä – Romanian kauttakulkuputki 1 – Romanian kauttakulkuputken 1 yksinomaisen käyttöoikeuden haltija – Pääsyn epääminen – Julkinen toimitusvelvoite – Valtion toimintaa koskeva poikkeus –Siirtoverkonhaltija – Varastointilaitoksen haltija – Kilpailunvastainen strategia – Syrjäyttävä vaikutus –Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen – Puolustautumisoikeudet
1. Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Perusteet – Maakaasun sisämarkkinat – Kaasun kapasiteetin markkinat – Komissiolla ei ole velvollisuutta kuulla etukäteen markkinoiden toimijoita
(SEUT 102 artikla; komission tiedonannon 97/C 372/03 33 kohta)
(ks. 75-77 kohta)
2. Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Perusteet – Keskinäinen vaihdettavuus –Merkityksellisten kilpailuedellytysten yksilöinti – Maakaasun sisämarkkinat – Kaasun kapasiteetin markkinat – Ensi- ja jälkimarkkinoiden välinen ero – Merkityksettömyys
[SEUT 102 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 715/2009 34 perustelukappale ja 2 artiklan 1 kohdan 4, 6, 13, 16, 18, 21 ja 22 kohta sekä 16 artiklan 3 kohdan a alakohta sekä liitteen I, 2.2 kohdan, 1 ja 4 alakohta; komission päätöksen 2012/490 2 perustelukappale ja 2.2.2 kohdan 1 ja 6 alakohta sekä 2.2.5 kohdan 1 ja 4 alakohta; komission tiedonannon 97/C 372/03 2 ja 3 kohta]
(ks. 82-112 kohta)
3. Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Komission aikaisemmalla päätöskäytännöllä ei ole merkitystä
(SEUT 102 artikla)
(ks. 115, 116, 181 ja 253 kohta)
4. Määräävä markkina-asema – Olemassaolo – Aihetodisteet – Maakaasun sisämarkkinat – Kaasun kapasiteetin markkinat – Yritys, jonka määräysvallassa on kolmansien pääsy kaasunsiirtoverkkoon – Sisällyttäminen
(SEUT 102 artikla)
(ks. 137, 138, 143-150, 159-161 ja 173-175 kohta)
5. Kilpailu – Unionin oikeussäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Kumottavissa oleminen – Sitä koskevan olettaman, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin, yhdistäminen muihin todisteisiin – Emoyhtiö, joka ei käyttäydy kuin pelkkä rahoitussijoittaja
(SEUT 102 artikla)
(ks. 187, 196-208, 212 ja 217-219 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen –Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta ja rikkomisen kestosta, johon komissio on syyllistynyt – Todistustaakan laajuus – Vetoaminen välillisten todisteiden kokonaisuuteen – Tarve vedota painaviin, täsmällisiin ja yhtäpitäviin todisteisiin – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, joka jättää epäilyksiä tuomioistuimelle – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen
(SEUT 101 ja 102 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
(ks. 226-228, 231, 686 ja 689 kohta)
7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen –Osoittamistapa – Asiakirjatodisteet – Asiakirjan todistusarvon arviointi – Arviointiperusteet – Asiakirja, joka on laadittu siten, että sen yhteys tosiseikkoihin on välitön, tai jonka on laatinut näitä tosiseikkoja välittömästi todistamassa ollut henkilö – Korkea todistusarvo – Sellaisten todisteiden todistusarvo, jotka eivät ole peräisin rikkomisajanjaksolta
(SEUT 102 artikla)
(ks. 229, 391-396, 433, 1004 ja 1005 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka perustuu todisteisiin, jotka ovat riittäviä osoittamaan riidanalaisen kilpailusääntöjen rikkomisen – Rikkomisen todellisuuden kiistävien yritysten näyttövelvollisuudet – Komission esittämän tosiseikkojen selityksen korvaaminen toisella uskottavalla selityksellä
(SEUT 102 artikla)
(ks. 230 ja 381-390 kohta)
9. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttävä vaikutus – Arviointiperusteet – Tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta – Ulottuvuus – Riidanalaisen toimen perustelujen korvaaminen toisilla
(SEUT 102 artikla)
(ks. 232, 234, 1108-1110 ja 1132 kohta)
10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen –Todistustaakka – Tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta – Kaikkia merkityksellisiä seikkoja koskeva perinpohjainen valvonta – Kohde ja laajuus
(SEUT 102 ja 263 artikla)
(ks. 233, 291, 292, 329, 332, 364, 401, 419, 443, 478, 879-881, 1015 ja 1089 kohta)
11. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttävä vaikutus – Arviointiperusteet – Vaikutukset, jotka eivät ole täysin hypoteettisia
(SEUT 102 artikla)
(ks. 235-240 kohta)
12. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Kapasiteettipalvelujen toimittaminen kaasuputkelle, joka muodostaa olennaisen infrastruktuurin – Olennaisen infrastruktuurin käyttöoikeuden epääminen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimesta – Yhteistyövelvoite
(SEUT 102 artikla)
(ks. 254-257 ja 260-262 kohta)
13. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Olennainen infrastruktuuri – Yksinomaisen käyttöoikeuden myöntämisestä johtuva määräysvalta – Tällaisen yksinomaisen oikeuden luonteen merkityksettömyys
(SEUT 102 artikla)
(ks. 263-265 kohta)
14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Tehokkaan oikeussuojan periaatteesta johtuvat vaatimukset – Päätöksen päätösosan selvyys ja täsmällisyys
(SEUT 102 artikla ja 296 artiklan 2 kohta)
(ks. 299-317 kohta)
15. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Kantelun tekijöiden esittämien lausumien käyttö SEUT 102 artiklaa sovellettaessa – Hyväksyttävyys – Asian osapuolen esittämien lausumien todistusvoima määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen osalta – Rajat – Mainittujen lausumien todistusarvon arviointi suhteessa muihin todisteisiin
(SEUT 102 artikla)
(ks. 370-380 ja 441 kohta)
16. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä asemassa oleva yritys, jolla on yksinomainen käyttöoikeus kyseiseen infrastruktuuriin – Menettely, joka ei voi sellaisenaan osoittaa, että kyseessä on markkinoilta syrjäyttämiseen perustuva väärinkäyttö
(SEUT 102 artikla)
(ks. 473-475 kohta)
17. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä asemassa oleva yritys, jolla on yksinomainen käyttöoikeus kyseiseen infrastruktuuriin – Kapasiteetin varaamista koskevan sopimuksen uudelleen neuvottelun ehdot – Todistusvoima – Merkitykselliset seikat
(SEUT 102 artikla)
(ks. 489-492, 495-511, 513-528 ja 530-541 kohta)
18. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Objektiivinen käsite, joka tarkoittaa käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan markkinarakenteeseen ja jonka seurauksena kilpailun säilyttäminen tai kehittyminen estyy – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Pelkän laatukilpailun harjoittaminen – Arviointiperusteet – Määräävässä asemassa olevan yrityksen mahdollisuus säilyttää ja suojella kaupallisia intressejään
(SEUT 102 artikla)
(ks. 547, 595-603, 625, 626 ja 644 kohta)
19. Kilpailu – Unionin oikeussäännöt – Aineellinen soveltamisala – Toiminta, johon on velvoitettu valtion toimenpitein – Poissulkeminen – Edellytykset
(SEUT 102 artikla)
(ks. 548, 549, 569-583 ja 616 kohta)
20. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tulkinta – Tosiasiakysymys – Sisällyttäminen
(SEUT 263 artikla)
(ks. 740 ja 741 kohta)
21. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttämisvaikutus – Arviointiperusteet – Kaasualalla sovellettavan alakohtaisen sääntelyn huomioon ottaminen – Verkkoon pääsyn edellytykset ovat mainitun sääntelyn kanssa ristiriidassa – Tarve näyttää toteen kyky tuottaa kilpailunvastaisia vaikutuksia
(SEUT 102 artikla)
(ks. 784 ja 873 kohta)
22. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Komission velvoitteet – Kantelun tekijän oikeutetun edun varmistaminen – Ulottuvuus
(SEUT 102 artikla)
(ks. 848 ja 849 kohta)
23. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Määräävässä asemassa olevan yrityksen kieltäytyminen myöntämästä toiselle yritykselle käyttöoikeutta sen toiminnalle välttämättömään tuotteeseen tai palveluun – Väärinkäyttöluonteen arviointi – Sääntelyperusteinen velvollisuus käyttöoikeuden myöntämiseen – Komissiolla ei ole velvollisuutta näyttää toteen kyseisen infrastruktuurin käyttöoikeuden välttämättömyyttä
(SEUT 102 artikla)
(ks. 961, 962, 968, 969 ja 971 kohta)
24. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Ulottuvuus – Sellaisen komission päätöksen kumoaminen kokonaisuudessaan, jolla todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen ja jolla määrätään sakko osittaisen näytön perusteella – Edellytykset – Unionin tuomioistuimen suorittama perustelujen korvaaminen – Poissulkeminen
(SEUT 102 artikla)
(ks. 1119-1131 ja 1134 kohta)
25. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus
(SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 15 artiklan 1 ja 2 kohta)
(ks. 1153-1155 kohta)
26. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Valtuudet lausumien vastaanottamiseen – Tutkimuksen kohteeseen liittyvät lausumat – Komission velvollisuus tallentaa kaikki järjestämänsä kuulemiset – Ulottuvuus – Asianomaisen yrityksen puolustuksen kannalta hyödyllisten tietojen määrittely – Rikkominen – Seuraukset
(SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 3 artikla)
(ks. 1156-1160, 1170-1176, 1182-1186 ja 1191 kohta)
27. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen komission tekemän virheen vuoksi – Edellytykset – Asianomaisen yrityksen mahdollisuus puolustautua paremmin, jos sääntöjenvastaisuutta ei olisi tapahtunut – Yrityksellä olevan todistusvelvollisuuden laajuus
[SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta ja 27 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 3 artikla ja 15 artiklan 1 ja 2 kohta]
(ks. 1177, 1192, 1201-1206, 1208-1214, 1216-1221, 1223, 1226, 1238, 1244 ja 1245 kohta)
28. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Laiminlyönti, joka johtuu liiallisista rajoituksista tietohuonemenettelyssä – Vaikutukset
(SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta ja 27 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 15 artiklan 1 ja 2 kohta)
(ks. 1207 ja 1215 kohta)
29. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Kohde – Tutustumisoikeus kolmantena osapuolena olevalle yritykselle osoitettuun väitetiedoksiantoon – Edellytykset – Väitetiedoksianto, jota voidaan käyttää asianosaisten puolustuksessa – Todistustaakka – Asianomaisen yrityksen velvollisuus toimittaa ensimmäinen todiste mainitun tutustumisoikeuden hyödyllisyydestä sen puolustukselle
(SEUT 102 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 15 artiklan 1 kohta)
(ks. 1249-1252 kohta)
Tiivistelmä
Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kantajat eli Bulgarian valtion kokonaan omistama yhtiö Bulgarian Energy Holding EAD ja sen tytäryhtiöt Bulgargaz ja Bulgartransgaz (jäljempänä yhdessä BEH-konserni) toimivat energia-alalla Bulgariassa. Bulgargaz oli Bulgarian julkinen kaasuntoimittaja, kun taas Bulgartransgaz oli kaasun siirtoverkonhaltija ja Bulgarian ainoan maakaasun varastointilaitoksen haltija (jäljempänä Chirenin varastointilaitos).
Rikkomisajanjakson aikana (eli 30.7.2010 ja 1.1.2015 välisenä aikana) kaasuntoimitus Bulgariaan oli lähes täysin riippuvaista venäläisen kaasun tuonnista, jonka ainoa tai pääasiallinen maahantuoja Bulgargaz oli. Bulgargaz oli siten myös tärkein kaasuntoimittaja tuotantoketjun loppupään tukkumarkkinoilla toimiville asiakkaille sekä loppuasiakkaille eli yrityksille, jotka oli suoraan liitetty kaasunsiirtoverkkoon.
Venäjältä toimitettu kaasu kuljetettiin Bulgarian verkon liitäntäpisteeseen Ukrainan ja sen jälkeen Romanian kautta pääasiassa kauttakulkuputkea (jäljempänä Romanian kauttakulkuputki 1) pitkin, jota hallinnoi Romanian siirtoverkonhaltija Transgaz. Rikkomisajanjakson aikana tätä putkea pitkin toimitettiin kaasua suurimpaan osaan Bulgarian aluetta kansallisen siirtoverkon kautta, joka puolestaan oli liitetty Chirenin varastointilaitokseen.(1) Transgazin ja Bulgargazin välillä vuonna 2005 tehdyn sopimuksen (jäljempänä vuoden 2005 sopimus) nojalla, joka oli voimassa koko rikkomisajanjakson ajan, Bulgargazille myönnettiin Romanian kauttakulkuputken 1 yksinomainen käyttöoikeus kiinteää vuosimaksua vastaan.
Bulgarian kaasuntoimitusmarkkinoiden toimija Overgas Inc. teki 18.11.2010 komissiolle epävirallisen kantelun BEH-konsernia vastaan SEUT 102 artiklan rikkomisesta.
Euroopan komissio totesi 17.12.2018 antamassaan päätöksessä,(2) että BEH-konserni oli syyllistynyt SEUT 102 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen 30.7.2010 ja 1.1.2015 välisenä aikana. Komissio totesi erityisesti, että BEH-konsernilla oli kyseisenä ajanjaksona määräävä asema viidellä erillisellä markkina-alueella eli kaasunsiirtoverkon kapasiteettiin liittyvien palvelujen markkinoilla, Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen markkinoilla, Chirenin varastointilaitoksen varastointikapasiteettiin liittyvien palvelujen markkinoilla, tuotantoketjun loppupään kaasun tukkumarkkinoilla ja kaasun vähittäismarkkinoilla suurille loppuasiakkaille, jotka oli liitetty Bulgarian kaasunsiirtoverkkoon. Komissio väitti, että BEH-konserni oli käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa estämällä kolmansien osapuolten pääsyn siirtoverkkoon, Chirenin varastointilaitokseen ja Romanian kauttakulkuputkeen 1 tai rajoittamalla tai viivästyttämällä sitä ja sulkemalla siten Bulgarian kaasuntoimitusmarkkinat tarkoituksenaan suojella Bulgargazin määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla. Tämän seurauksena komissio määräsi BEH-konsernille sakon seuraamuksena näin todetusta rikkomisesta.
Lausuessaan BEH-konsernin nostamasta kumoamiskanteesta, jossa vaadittiin ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy kanteen, koska komissio ei ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen sellaista BEH-konsernin hallinnoimien kolmen infrastruktuurin käyttöoikeuden epäämistä, joka voisi kuulua SEUT 102 artiklan soveltamisalaan. Näin se selventää SEUT 102 artiklan soveltamista määräävässä markkina-asemassa olevaan yritykseen, joka epää pääsyn ”olennaiseen infrastruktuuriin”, tuomiosta Bronner ilmenevän oikeuskäytännön(3) valossa, silloin kun kyseinen yritys ei omista kyseistä infrastruktuuria. Lisäksi siinä lausutaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen olennaisesti liittyvän asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan vaatimuksen ulottuvuudesta niin kutsutussa tietohuonemenettelyssä eli silloin, kun oikeutta tutustua asiakirja-aineiston tiettyihin osiin rajoitetaan niiden luottamuksellisuuden vuoksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Arvioinnissaan unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensinnäkin asiakysymyksen eli väitteet, jotka koskevat oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä määriteltäessä yhtä viidestä merkityksellisestä markkina-alueesta, eli Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen markkinoita ja Bulgargazin määräävää asemaa kyseisessä putkessa, emoyhtiö BEH:n määräävää asemaa rahoitusalan holdingyhtiönä merkityksellisillä markkinoilla sekä tämän konsernin määräävän aseman väärinkäyttöä. Toiseksi se arvioi menettelyvirheitä, jotka koskevat sitä, että BEH-konsernin puolustautumisoikeuksia on loukattu asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden osalta.
Aineellisen kysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että määritellessään Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen markkinoita komissio jätti perustellusti tekemättä eron ensimarkkinoiden (eli siirtoverkonhaltijan suoraan myymän kapasiteetin markkinoiden) ja jälkimarkkinoiden (eli muilla kuin ensimarkkinoilla kaupatun kapasiteetin markkinoiden) välille, koska tällä erottelulla ei ole merkitystä arvioitaessa, oliko kantajilla määräävä asema Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen alalla. Se ei myöskään ole tehnyt oikeudellista virhettä eikä arviointivirhettä katsoessaan, että Bulgargazilla oli määräävä asema näillä markkinoilla.
Tältä osin vuoden 2005 sopimuksella myönnetystä Romanian kauttakulkuputkea 1 koskevasta yksinoikeudesta ilmenee, että Bulgargaz oli koko rikkomisajanjakson ajan ainoa mahdollinen kyseiseen putkeen liittyvien kapasiteettipalvelujen tarjoaja jälkimarkkinoilla. Lisäksi Transgaz ei yhtäältä voinut vuoden 2005 sopimuksen 17.1 artiklan nojalla tarjota käyttämätöntä kapasiteettia kolmansille osapuolille ilman Bulgargazin etukäteen antamaa suostumusta. Toisaalta tuolloin sovelletun unionin lainsäädännön mukaan Transgaz saattoi tarjota tällaista käyttämätöntä kapasiteettia kolmansille osapuolille ainoastaan lyhytaikaisena ja keskeytettävissä olevana kapasiteettina. Tämän seurauksena Bulgargaz valvoi myös kolmansien osapuolten pääsyä Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen ensimarkkinoille. Tästä seuraa, että komissio on perustellusti yksilöinyt Romanian kauttakulkuputken 1 toimittajaksi Bulgargazin, joka oli ainoa yritys, joka saattoi antaa kolmansille osapuolille pääsyn tähän putkeen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi myös, että vaikka Transgaz ei ollut vielä täyttänyt unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, Bulgargaz oli itse asiassa jo 1.1.2013 myöntänyt Overgasille pääsyn Romanian kauttakulkuputkeen 1 toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet kapasiteetin vaihdon mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi jälkimarkkinoilla. Tästä seuraa, että Transgazin velvoitteiden noudattamatta jättäminen ei estänyt Bulgargazia tarjoamasta kapasiteettia näillä markkinoilla. Kun otetaan huomioon se, että Bulgargazilla oli rikkomisajanjakson aikana kolmansien osapuolten Romanian kauttakulkuputkeen 1 pääsyä koskeva määräysvalta ja ettei Transgazia voitu yksilöidä todelliseksi vaihtoehtoiseksi hankintalähteeksi sellaisille kolmansille osapuolille, jotka halusivat saada pääsyn kyseiseen putkeen, Bulgargazilla oli määräävä asema Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen markkinoilla.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komissio ole osoittanut, että BEH-konserni olisi käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa Bulgariaan suuntautuvien kaasutoimitusten osalta. Se päättelee tältä osin, etteivät komission esittämät Romanian kauttakulkuputkeen 1 pääsyä koskevat seikat riitä osoittamaan kaikkien väitettyjen pääsyrajoitusten olemassaoloa eivätkä, jos nämä rajoitukset olisi näytetty toteen, niiden väärinkäyttöluonnetta.
Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio on perustellusti arvioinut Bulgargazin menettelyä Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteettipalvelujen markkinoilla tuomioon Bronner perustuvan oikeuskäytännön valossa. Se korostaa tässä yhteydessä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytyminen sellaisen palvelun tarjoamisesta, joka kolmansien osapuolten on saatava, jotta ne voivat harjoittaa toimintaa lähimarkkinoilla, erityisesti tuotantoketjun loppupäässä, merkitsee SEUT 102 artiklan rikkomista, jos kolme kumulatiivista edellytystä täyttyy eli jos kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaiken kilpailun kyseisen palvelun hakijalta kyseisillä markkinoilla, jos sitä ei voida perustella objektiivisesti ja jos kyseinen palvelu on sillä tavoin välttämätön hakijan toiminnan harjoittamiselle, ettei tälle palvelulle ole tosiasiallista tai mahdollista korvaavaa vaihtoehtoa. Nyt käsiteltävässä asiassa Romanian kauttakulkuputki 1 oli ”olennainen infrastruktuuri”, koska se oli ainoa toimiva reitti venäläisen kaasun siirtämiseksi Bulgariaan rikkomisajanjakson aikana. Komissio saattoi tältä osin perustellusti katsoa, että näiden oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden soveltamisen kannalta oli merkityksetöntä, ettei Bulgargaz ollut infrastruktuurin omistaja vaan ainoastaan yksinomaisen käyttöoikeuden haltija, koska tämä oikeus ilmeni kyseistä infrastruktuuria koskevana määräysvaltana, jonka perusteella se saattoi asettaa antamansa suostumuksen kolmansien osapuolten putken käyttöoikeuden ehdoksi.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin päättelee, ettei komissio ole antanut Romanian kaasuputken 1 koko kapasiteetin varaamiselle vuoden 2005 sopimuksen nojalla todistusarvoa, koska tämä varaaminen ei ole riittävä todiste kyseisen putken kapasiteetin väitetyn väärinkäytön osoittamiseksi palvelumarkkinoilla. Bulgargazille vuoden 2005 sopimuksella myönnetty sopimusperusteinen yksinoikeus, vaikka se olisikin käyttänyt vain osaa Romanian kauttakulkuputken 1 kapasiteetista, ei voi merkitä Bulgargazin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, ellei komissio osoita, että Bulgargazin toiminta oli tosiasiallisesti antanut sille mahdollisuuden syrjäyttää kilpailijat Bulgarian kaasuntoimitusmarkkinoilta tuomiossa Bronner ja sitä seuranneessa ”olennaisen infrastruktuurin” käyttöoikeuden epäämistä koskevassa oikeuskäytännössä(4) tarkoitetulla tavalla.
Nyt käsiteltävässä asiassa komission esittämistä todisteista ilmenee, ettei Bulgargazille myönnetty yksinoikeus estänyt sitä hyväksymästä vuonna 2013 Overgasin hakemusta, jonka johdosta se myönsi Overgasille oikeuden käyttää Romanian kauttakulkuputken 1 käyttämätöntä kapasiteettia. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa myös, ettei komissio ole myöskään osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Bulgargaz olisi määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevällä tavalla vastustanut muiden kolmansien osapuolten esittämiä käyttöoikeutta koskevia pyyntöjä.
Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään vahvista todistusarvoa, jonka komissio on antanut Bulgargazin menettelylle Bulgarian tasavallan ja Romanian välisissä hallitustenvälisissä keskusteluissa, jotka koskivat vuoden 2005 sopimuksen uudelleenneuvotteluja. Sen mukaan näitä keskusteluja ei voida pitää näyttönä pääsyn epäämisestä Romanian kauttakulkuputkeen 1. Näissä uusissa neuvotteluissa esillä olleet kysymykset, erityisesti tarve myöntää Bulgargazille taattu vähimmäiskapasiteetti, eivät rajoittuneet pelkästään Bulgargazin etuihin vaan edellyttivät Bulgarian viranomaisten mukanaoloa, koska Bulgaria oli riippuvainen Romanian kauttakulkuputkesta 1 Bulgarian markkinoiden kaasutoimitusten turvaamiseksi. Lisäksi oli selvästi Romanian edun mukaista neuvotella vuoden 2005 sopimus uudelleen, kun otetaan huomioon komission Romaniaa vastaan vuonna 2009 aloittama rikkomusmenettely. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli lisäksi, ettei komissio ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantajien voitaisiin katsoa olevan vastuussa neuvottelujen kestosta.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komissio ole myöskään osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että BEH-konserni olisi evännyt pääsyn siirtoverkkoon ja Chirenin varastointiasemalle ennen vuoden 2012 kesäkuuta. Toisaalta viimeksi mainitulta osin tuomioistuin toteaa, että asiakirja-aineiston osien perusteella voidaan katsoa näytetyksi toteen, että Bulgartransgazin toiminnalla on ollut mahdollista rajoittaa kilpailua Bulgarian kaasuntoimitusmarkkinoilla vuoden 2012 kesäkuun ja vuoden 2014 syyskuun välisenä aikana. Koska riidanalaisessa päätöksessä kuitenkin todetaan, että kantajat syyllistyivät yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 102 artiklan rikkomiseen, kun ne epäsivät kolmansilta pääsyn näihin kolmeen infrastruktuuriin, ja koska siinä on korostettu sitä, että kaikki moititut menettelytavat olivat toisistaan riippuvaisia, toisiaan täydentäviä ja toisiaan vahvistavia, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei riidanalaisen päätöksen päätösosasta voida päätellä, että se perustuisi useisiin erillisiä väärinkäyttöä merkitseviä menettelytapoja koskeviin perusteluihin, joista jokainen riittäisi yksinään perusteeksi.
Näin ollen ainoa peruste, joka koskee Bulgartransgazin toimintaa Chirenin varastointiaseman osalta vuoden 2012 kesäkuun jälkeen, ei voi olla olennainen tai edes riittävä perustelu, joka voisi sellaisenaan olla kyseisen päätöksen päätösosan perustana, ellei komission arviointia korvata unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevalla arvioinnilla.
Komissio ei näin ollen ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen sellaista kilpailusääntöjen rikkomista, joka merkitsisi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, josta kantajia moititaan riidanalaisessa päätöksessä.
Menettelyn kulun osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio on syyllistynyt menettelyvirheisiin, jotka ovat omiaan loukkaamaan BEH-konsernin puolustautumisoikeuksia, koska se ei ensinnäkään liittänyt asiakirja-aineistoon tiettyjä Overgasin kanssa pitämiään kokouksia koskevia asiakirjoja tai toimitti ne liian myöhään ja koska toisaalta sen kyseisiin asiakirjoihin myöntämä tutustumisoikeus oli riittämätön.
Erityisesti väitetiedoksiannon antamisen jälkeen vuonna 2015 ja vuonna 2016 pidettyjen kokousten osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että niiden tarkoituksena oli kerätä tietoja riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen tutkinnan kohteesta ja ettei komission asiana ole jättää jotain asiakirjaa asiakirja-aineiston ulkopuolelle käyttämällä harkintavaltaansa sen suhteen, onko kyseinen asiakirja mahdollisesti kantajia vastaan vai niiden puolesta puhuva. Näin ollen asetuksen N:o 1/2003(5) 19 artiklan mukaisesti, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen N:o 773/2004(6) 3 artiklan kanssa, komission oli tallennettava asianmukaisesti näissä kokouksissa annetut lausunnot ja liitettävä niihin liittyvät asiakirjat asiakirja-aineistoon sekä ilmoitettava niistä kantajille, koska kirjallisten todisteiden puuttuminen estää unionin yleistä tuomioistuinta tarkistamasta, onko komissio noudattanut asetuksen N:o 1/2003 säännöksiä ja onko tutkimukseen osallisten yritysten ja yksityishenkilöiden oikeuksia kunnioitettu täysimääräisesti.
Ennen väitetiedoksiannon antamista vuosina 2010–2013 pidettyjen kokousten osalta komissio sisällytti asiakirja-aineistoon vain yhteenvedot, kun taas näiden kokousten yksityiskohtaiset pöytäkirjat pidettiin luottamuksellisina. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että nämä yhteenvedot ovat selvästi riittämättömät tekemään selkoa komission ja Overgasin välillä tosiasiallisesti käytyjen keskustelujen sisällöstä ja etenkään viimeksi mainitun käsitellyistä aiheista toimittamien tietojen luonteesta. Asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohdan sanamuodosta tai sen tavoitteesta ei kuitenkaan voida päätellä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut tehdä ero asiakirja-aineistoon tutustumista varten laadittujen ”yhteenvetojen” ja luottamuksellisiksi tarkoitettujen ”yksityiskohtaisten pöytäkirjojen” välille. Tällainen tulkinta merkitsisi sitä, että oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate menettäisivät kaiken tehokkaan vaikutuksensa.
Oikeudesta tutustua tietohuoneessa saatavilla olleisiin asiakirjoihin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli valtuuttanut kantajien ulkopuoliset edustajat toimittamaan asiakkailleen ainoastaan tietohuoneraporttinsa ei-luottamuksellisen version ja ettei tämä kertomus sisältänyt mitään lisätietoja suhteessa niihin yhteenvetoihin, joihin kantajilla oli jo ollut oikeus tutustua hallinnollisen menettelyn aikana. Tietohuoneraportin osittainen peittäminen siten, että se vastasi käytännöllisesti katsoen yhteenvetoja, saattaa kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen mukaan vaarantaa tietohuonemenettelyn varsinaisen tarkoituksen eli luottamuksellisten tietojen suojelemisen samalla, kun annetaan oikeus tutustua todisteisiin, joita asianosainen tarvitsee kantansa tueksi. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska tietohuonemenettely, sellaisena kuin se toteutettiin nyt käsiteltävässä asiassa, saattoi loukata kantajien puolustautumisoikeuksia, koska ne saattoivat käyttää niitä vain välillisesti ulkoisten edustajiensa välityksellä.
Koska kantajat ovat myös osoittaneet, että ilman niitä sääntöjenvastaisuuksia, joihin komissio syyllistyi evätessään niiltä riittävän oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon, niillä olisi ollut mahdollisuus tutustua todisteisiin, joiden avulla ne olisivat voineet puolustautua paremmin hallinnollisessa menettelyssä, unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu.
Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan.