YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta Yhteisvastuu sakosta
Yhdistetyissä asioissa T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94,
Metsä-Serla Oy, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Helsinki,
United Paper Mills Ltd, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Valkeakoski (Suomi),
Tampella Corporation, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Tampere (Suomi),
Oy Kyro Ab, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Kyröskoski
(Suomi),
edustajinaan aluksi asianajajat Hans Hellmann ja Hans-Joachim Voges, Köln, ja
sittemmin asianajajat Hans Hellmann, Köln, ja Hans-Joachim Hellman, Karlsruhe,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch & Wolter, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Bernd Langeheine ja Richard Lyal ja sittemmin Richard Lyal,
avustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
joissa kantajat vaativat EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana oleva tosiseikat
- 1.
- Nämä asiat koskevat EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 3.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 4.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 5.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 6.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 7.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 8.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
v) Finnboard the Finnish Board Mills Associationille sakkoa 20 000 000 ecua
siten, että siitä yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa vastaavat Oy Kyro Ab
3 000 000 ecuun saakka, Metsä-Serla Oy 7 000 000 ecuun saakka, Tampella
Corporation 5 000 000 ecuun saakka ja United Paper Mills Ltd 5 000 000
ecuun saakka;
- 9.
- Kantajat, joille päätös on osoitettu, ovat suomalaisia kartongintuottajia. Ne
markkinoivat tuotteitaan yhteisössä ja muilla markkinoilla Finnish Board Mills
Association Finnboardin (jäljempänä Finnboard) välityksellä. Finnboard on
Suomen oikeuden mukaan perustettu taloudellinen yhdistys, johon vuonna 1991
kuului jäseninä kuusi yhtiötä, muun muassa kantajat.
- 10.
- Päätöksen 174 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on määrännyt sakon
Finnboardille siitä syystä, että aktiivisesti ja suoraan kartelliin osallistui nimenomaan
Finnboard eivätkä kantajina olevat yhtiöt. Komissio on kuitenkin katsonut, että
kantajina olevien yhtiöiden on vastattava yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa
siitä osasta sakkoa, joka suurin piirtein vastaa kunkin yhtiön osuutta Finnboardin
kartonginmyynnistä.
Oikeudenkäyntimenettely
- 11.
- Kantajat Metsä-Serla Oy, United Paper Mills Ltd, Tampella Corporation ja Oy
Kyro Ab ovat nostaneet nämä kanteet yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 14.10.1994 jättämillään kannekirjelmillä. Kanteet on kirjattu
numeroilla T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94.
- 12.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston
puheenjohtajan 30.3.1995 antamalla määräyksellä nämä neljä asiaa yhdistettiin
kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
- 13.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.9.1995 tekemällä päätöksellä
esittelevä tuomari määrättiin laajennettuun kolmanteen jaostoon, johon asia tämän
vuoksi siirrettiin.
- 14.
- Päätöksestä on nostettu 17 muuta kannetta (asiat T-295/94, T-301/94, T-304/94,
T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94,
T-337/94, T-338/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94); kanteen ovat
nostaneet kaikki ne, joille päätös on osoitettu, paitsi Rena Kartonfabrik AS ja
Papeteries de Lancey SA. Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH
kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996
jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann Karton vastaan komissio, 18.7.1996
annetulla määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 15.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 16.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä kantajia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 17.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
- 18.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen siltä osin kuin se koskee niitä,
toissijaisesti alentaa sakkoa,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 19.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudenkäynnin kohde
- 20.
- Nämä kanteet koskevat vain päätöksen 3 artiklan v alakohtaa, jonka perusteella
kantajien on vastattava yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa tälle määrätystä
20 000 000 ecun sakosta siten, että Metsä-Serla Oy vastaa siitä 7 000 000 ecuun
saakka, United Paper Mills Ltd 5 000 000 ecuun saakka, Tampella Corporation
5 000 000 ecuun saakka ja Oy Kyro Ab 3 000 000 ecuun saakka.
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
Ainoa kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 21.
- Kantajat väittävät, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei anneta
komissiolle toimivaltaa tehdä päätöstä, jolla yritys määrätään vastaamaan toiselle
yritykselle määrätystä sakosta. Kantajien mukaan tämän säännöksen nojalla sakkoja
voidaan määrätä ainoastaan niille yrityksille, jotka itse ovat rikkoneet
kilpailusääntöjä. Komissio kuitenkin toteaa päätöksen 1 artiklalla lopullisesti,
etteivät kantajat olleet rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklaa. Päätöksessä ei
ole myöskään katsottu, että kantajat olisivat vastuussa siitä kilpailusääntöjen
rikkomisesta, johon Finnboardin on väitetty syyllistyneen.
- 22.
- Kantajien mukaan komissio on tässä tapauksessa asettanut kantajat vastuuseen
toisen teosta, mikä on eri asia kuin vastuu omasta teosta. Toisin kuin viimeksi
mainittu vastuu, vastuu toisen teosta on vain johdettua vastuuta.
- 23.
- Kantajien mukaan komissio on väärässä väittäessään, että kantajat voidaan määrätä
vastaamaan sakosta yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa, ilman että olisi
välttämätöntä todeta niiden rikkoneen kilpailusääntöjä. Hallintotoiminnan
lainmukaisuuden periaate (ks. yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, SNUPAT v. korkea
viranomainen, tuomio 22.3.1961, 1961, s. 99; Ep. I, s. 95) ja oikeusvarmuuden
periaate edellyttävät, että komission on tehtävä päätös jonkin toimivaltaperustan
nojalla. Kantajien mukaan komission oma toteamus päätöksen 174
perustelukappaleessa kumoaa komission väitteen, jonka mukaan se olisi voinut yhtä
hyvin määrätä sakon kantajille.
- 24.
- Kantajat kiistävät myös sen, että komissio olisi voinut määrätä ne vastaamaan
sakosta yhteisvastuullisesti näyttämällä toteen, että kyse on taloudellisesta
kokonaisuudesta.
- 25.
- Ensiksi kantajat toteavat, että toisin kuin komissio päätöksessä väittää, yhteisöjen
tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano
ja Commercial Solvents vastaan komissio, 6.3.1974 antama tuomio (1974, s. 223;
Ep. II, s. 229) ei ole sellaisenaan sovellettavissa tähän tapaukseen. Tuossa
tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että emoyhtiö ja tytäryhtiö olivat
rikkoneet kilpailusääntöjä yhdessä, joten ne vastasivat rikkomisesta
yhteisvastuullisesti. Kullekin yritykselle oli näin ollen määrätty sakko (ks. vastaavasti
asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 1972, s. 619; Ep. II, s. 25). Kantajien
mukaan komissio ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole katsonut, että Finnboard
muodostaisi jonkin jäsenensä tai peräti kaikkien jäsentensä kanssa taloudellisen
kokonaisuuden perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä.
Konsernien osalta relevantti oikeuskäytäntö sitä paitsi koskee kantajien mukaan
sitä, miten vastuu markkinakäyttäytymisestä kohdistetaan konserneissa, joille on
tunnusomaista hierarkkinen rakenne ja yhteisen taloudellisen päämäärän
tavoitteleminen.
- 26.
- Toiseksi kantajat toteavat, että ajatus, jonka mukaan kukin kantajina olevista
yhtiöistä muodostaisi Finnboardin kanssa taloudellisen kokonaisuuden, on
perusteeton. Finnboard ei ollut eikä voinutkaan olla kantajien määräysvallassa.
Tältä osin kantajat toteavat, että jäsenyhtiöt eivät omista pääomaosuuksia
Finnboardissa eivätkä ole edustettuina sen hallituksessa yhtiöinä, koska kaikki
Finnboardin jäsenyhtiöt valitsevat hallitukseen jäseniä, ja että vaikka hallitus
päättää suuntaviivoista, sillä ei ole toimivaltaa antaa Finnboardin toimitusjohtajalle
erityisiä ohjeita. Kantajat huomauttavat, että määräys- tai ohjausvallan puuttumista
on oikeuskäytännössä pidetty merkityksellisenä seikkana (ks. em. asia ICI v.
komissio).
- 27.
- Vastauksena komission esittämiin väitteisiin kantajat toteavat vielä, että Finnboard
maksaa itse toimintakulunsa tuloilla, joita se saa edustussopimustensa johdosta,
eivätkä jäsenyhtiöt maksa näitä kuluja, toisin kuin komissio väittää.
- 28.
- Lopuksi kantajat kiistävät sen, että komissio voisi osoittaa päätöksensä perustelluksi
väittämällä Finnboardin toimineen kantajien puolesta ja niiden intressissä.
Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 170/83, Hydrotherm, 12.7.1984 antamaan
tuomioon (1984, s. 2999) vedoten kantajat väittävät, että pelkästään sen perusteella,
että intressit ovat yhtäläiset mitä ne eivät tässä tapauksessa ole , ei vielä voida
katsoa, että ne ja Finnboard muodostaisivat taloudellisen kokonaisuuden (em.
yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio
ja asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, 1995, s. II-17, erityisesti
4850 kohta). Kullakin Finnboardin jäsenistä oli oma taloudellinen päämääränsä,
jota ei voida samaistaa Finnboardin tavoittelemaan taloudelliseen päämäärään.
- 29.
- Siltä osin kuin niiden vastuun on katsottu perustuvan siihen, että niiden puolesta
on toimittu ilman valtuutusta (negotiorum gestio), ne vastaavat, että tämä ei täytä
asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa asetettuja edellytyksiä, koska tässä
säännöksessä vaaditaan, että päätöksen adressaatit ovat syyllistyneet
kilpailusääntöjen rikkomiseen tekijöinä tai osallisina. Vaikka Finnboard olisi
osallistunut kartelliin sen vuoksi, että se oli sen jäsenten intressissä, jäsenet eivät
tällä teolla itse tulleet kartellin jäseniksi.
- 30.
- Lopuksi kantajat toteavat, että sitä, että komissio asettaa yritykset yhteisvastuuseen,
ei voida perustella sen enempää sillä, että Finnboardin pelätään jättävän sakon
maksamatta, kuin tarkoituksenmukaisuussyilläkään (ks. päätöksen 174
perustelukappale).
- 31.
- Komissio katsoo, että sakko perustuu oikein asetuksen N:o 17 15 artiklan
2 kohtaan, sillä tämä säännös on riittävä oikeudellinen perusta sille, että kantajat
voidaan määrätä vastaamaan Finnboardille määrätystä sakosta yhteisvastuullisesti
sen kanssa.
- 32.
- Komission mukaan kantajilla ei ollut myyntiosastoja, jotka olisivat hoitaneet niiden
tuotteiden markkinoinnin. Markkinointi hoidettiin siis yksinomaan Finnboardin
välityksellä. Kyseisiä tuotteita koskeneet myyntisopimukset tehtiin ostajien ja
Finnboardin välillä, asiakkaita laskutettiin kyseisen tuottajan nimissä ja
omistusoikeus siirtyi suoraan Finnboardin jäseneltä asiakkaalle. Kunkin tuotteen
osalta noudatettavasta hintapolitiikasta päättivät jäsenet Finnboardissa.
- 33.
- Komissio toteaa, että Finnboardin oli lisäksi noudatettava kantajien ohjeita, jotka
koskivat kantajien niiden tuotteiden määriä ja hintoja, joita Finnboard markkinoi.
Vaikka Finnboardilla oli tietyssä määrin vapaus neuvotella hinnoista ja
myyntiehdoista, kyseessä oleva tilanne vastasi tehtävienjakoa yhden ja saman
yrityksen myyntiosaston ja markkinointijohdon välillä. Koska kantajat olivat
luovuttaneet koko tuotantonsa Finnboardin myytäväksi, Finnboardia voidaan pitää
kunkin kantajan apuorganisaationa (tältä osin ks. yhdistetyt asiat 40/7348/73, 50/73,
54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio
16.12.1975, 1975, s. 1663).
- 34.
- Komission mukaan Finnboardin toiminta oli sen jäsenten määräysvallassa siten,
ettei Finnboard pystynyt itsenäisesti päättämään markkinakäyttäytymisestään. Paitsi
että jäsenet antoivat Finnboardille tuotteidensa markkinointia koskevia ohjeita, ne
myös nimesivät omat edustajansa Finnboardin hallitukseen. Komission mukaan ei
sitä paitsi voida ajatellakaan, että kantajat olisivat luovuttaneet tuotantonsa
markkinoinnin organisaatiolle, joka ei olisi ollut niiden määräysvallassa ja joka olisi
voinut määrätä hinnoista ja myyntiehdoista vapaasti olematta velvollinen ottamaan
huomioon kantajien ohjeita. Lisäksi komissio toteaa, että jäsenet vastasivat
Finnboardin toimintakulujen maksamisesta.
- 35.
- Kun otetaan huomioon vielä se, että Finnboard toimi kantajien lukuun, komission
mukaan on näissä olosuhteissa katsottava, että Finnboard muodosti kunkin
kantajana olevan yhtiön kanssa taloudellisen kokonaisuuden kulloinkin kyseessä
olevan yrityksen tuotteiden myynnin osalta.
- 36.
- Tämän käsityksen oikeellisuuden vahvistaa komission mukaan se, että Finnboardin
ja kantajien markkinakäyttäytyminen oli yhtenäistä (ks. em. asia Viho v. komissio,
tuomion 50 kohta). Komission mielestä ei voida ajatella, että Finnboard ei olisi
toiminut kantajien intressissä näiden tuotteita markkinoidessaan. Finnboard on
nimittäin toiminut kantajien puolesta, kuten päätöksessä on todettu.
- 37.
- Vaikka kantajat ja Finnboard ovat erillisiä oikeushenkilöitä, kunkin kantajan
voidaan oikeuskäytännön mukaan katsoa olevan osaltaan vastuussa päätöksen
kohteena olevasta Finnboardin toiminnasta (ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion
132 kohta ja sitä seuraavat kohdat; em. yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico
Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomion 36 kohta ja sitä seuraavat
kohdat; yhdistetyt asiat T-68/89, T-77/89 ja T-78/89, SIV ym. v. komissio, tuomio
10.3.1992, 1992, s. II-1403, tuomion 357 kohta ja em. asia Viho v. komissio, tuomion
47 kohta).
- 38.
- Koska silloin, kun on kyse oikeuskäytännössä tarkoitetusta taloudellisesta
kokonaisuudesta, on komission mukaan sallittua tehdä erityinen päätös, jolla sakko
määrätään kullekin kantajista, yhteisvastuuta koskevaa säännöstäkin on voitava
soveltaa sellaisessa tilanteessa. Koska kantajien voidaan katsoa olevan vastuussa
Finnboardin toiminnasta, komission mukaan ei ole välttämätöntä, että päätöksen
1 artiklassa nimenomaisesti todettaisiin kantajien syyllistyneen kilpailusääntöjen
rikkomiseen. Väite, että komissio olisi määrännyt kantajat vastuuseen toisen teosta,
on siis virheellinen.
- 39.
- Komission mukaan tässä tapauksessa on sovellettava emoyhtiöitä ja niiden
tytäryhtiöitä koskevia periaatteita, joita oikeuskäytännössä on yritysryhmien osalta
kehitetty, koska muutoin kyseiset yritykset voisivat välttää kilpailusääntöjen
soveltamisen itseensä perustamalla yksinkertaisesti vain oikeudellisesti itsenäisiä
myyntiorganisaatioita, joiden toiminnasta ne eivät olisi vastuussa, vaikka nämä
organisaatiot toimisivatkin yritysten ohjeiden mukaan.
- 40.
- Lopuksi komissio toteaa, että sen omaksuma ratkaisu ei vie mitään oikeuksia
kantajilta, jotka ovat vastaanottaneet väitetiedoksiannon, jossa komissio on
ilmoittanut aikomuksestaan määrätä ne vastaamaan sakosta yhteisvastuullisesti.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 41.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon,
joka on vähintään 1 000 laskentayksikköä ja enintään 1 000 000 laskentayksikköä
taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisen
yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:
a) rikkovat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa .
- 42.
- Tässä säännöksessä ei todeta nimenomaisesti, voidaanko yritys, jonka ei ole suoraan
ja nimenomaisesti katsottu olevan vastuussa komission toteamasta kilpailusääntöjen
rikkomisesta, määrätä vastaamaan yhteisvastuullisesti toisen yrityksen kanssa
sakosta, joka on määrätty tälle toiselle yritykselle seuraamukseksi siitä, että se on
tekijänä syyllistynyt todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.
- 43.
- On kuitenkin katsottava, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että yritys
voidaan määrätä vastaamaan yhteisvastuullisesti toisen yrityksen kanssa sakosta,
joka on määrätty tälle toiselle, tahallaan tai tuottamuksesta kilpailusääntöjä
rikkoneelle yritykselle, sillä edellytyksellä, että komissio samassa päätöksessä
osoittaa, että olisi yhtä hyvin voitu todeta, että se yritys, jonka on vastattava sakostayhteisvastuullisesti, on syyllistynyt kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen.
- 44.
- Vaikka Finnboard on tässä tapauksessa se yritys, jota on suoraan ja nimenomaisesti
pidetty vastuullisena perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta
(päätöksen 1 artikla) ja vaikka päätöksen 3 artiklan v alakohdassa sakko onkin näin
ollen määrätty sille, kukin kantajista on kuitenkin määrätty vastaamaan osasta
sakkoa yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa, koska komissio on katsonut
Finnboardin toimineen niiden puolesta ja niiden intressissä (päätöksen 174
perustelukappaleen toinen kohta).
- 45.
- On siis tutkittava, oliko kantajien ja Finnboardin välillä sellaisia taloudellisia ja
oikeudellisia suhteita, että komissio olisi voinut katsoa kunkin kantajista suoraan ja
nimenomaisesti vastaavan kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 46.
- Päätöksestä ilmenee tältä osin komission katsoneen, että kantajat vastasivat
Finnboardin teoista (em. 174 perustelukappaleen toinen kohta).
- 47.
- Arvioitaessa, onko tämä toteamus oikea, on otettava huomioon Finnboardin
toimintatapaa sekä Finnboardin ja sen jäsenten erityisesti kantajien välisiä
oikeudellisia ja tosiasiallisia suhteita koskevat keskeiset tiedot, sellaisina kuin ne
ilmenevät asiakirja-aineistosta ja erityisesti kantajien vastauksesta ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin.
- 48.
- Finnboard on 1.1.1987 voimaan tulleiden sääntöjensä (2 §) mukaan yhdistys, joka
markkinoi kantajien tuottaman kartongin sekä muiden jäsentensä tuottamia
paperialan tuotteita.
- 49.
- Sääntöjen 10 ja 11 §:n mukaan kukin jäsenistä nimeää yhden edustajan yhdistyksen
hallitukseen, joka muun muassa päättää yhdistyksen toiminnan suuntaviivoista,
vahvistaa talousarvion, rahoitussuunnitelman ja kustannusten jakoperiaatteet
jäsenten kesken sekä valitsee toimitusjohtajan.
- 50.
- Sääntöjen 20 §:ssä määrätään seuraavaa:
Sitoumuksista, jotka annetaan yhdistyksen puolesta, vastaavat velkojille jäsenet
kukin omasta ja toistensa puolesta kuten omasta velastaan.
Vastuu velasta ja sitoumuksista jakautuu suhteessa jäsenten kuluvan ja kahden
edellisen kalenterivuoden nettolaskutukseen.
- 51.
- Kartonkituotteiden myynnin osalta on todettava, että kantajien vastauksesta
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ilmenee, että ne
olivat aikana, jolloin asian tosiseikat tapahtuivat, valtuuttaneet Finnboardin
huolehtimaan kaikesta niiden kartonginmyynnistä, mistä ainoita poikkeuksia olivat
kunkin kantajan konsernin sisäiset myynnit ja vähäiset myynnit tilapäisille
asiakkaille Suomessa (ks. myös Finnboardin sääntöjen 14 §). Lisäksi Finnboard
vahvisti ja ilmoitti kantajille samanlaiset listahinnat.
- 52.
- Kantajat selittävät myös, että yksittäisissä myynneissä asiakkaat tekivät tilauksensa
Finnboardille ilmoittaen yleensä samalla heille mieluisimman tehtaan; tällaiset
mieltymykset selittyivät muun muassa sillä, että kantajien tuotteiden välillä oli
laatueroja. Mikäli asiakas ei ilmoittanut mitään mieltymyksiä, tilaukset jaettiin
Finnboardin jäsenten kesken sääntöjen 15 §:n mukaisesti, jossa määrätään
seuraavaa:
Saapuvat tilaukset jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti jäsenten
valmistettaviksi ottaen huomioon kunkin jäsenen tuotantokyky sekä hallituksen
vahvistamat jakoperiaatteet.
- 53.
- Finnboardilla oli valtuudet neuvotella myyntiehdoista ja myös hinnasta
potentiaalisten asiakkaiden kanssa, mutta kantajat olivat vahvistaneet yleiset
suuntaviivat asiakaskohtaisia neuvotteluja varten. Tilaus oli kuitenkin aina
alistettava kyseiselle kantajana olevalle yhtiölle, joka joko hyväksyi tai hylkäsi sen.
- 54.
- Sitä, miten yksittäiset myynnit tapahtuivat ja miten niitä käsiteltiin kirjanpidollisesti,
on kuvailtu Finnboardin tilintarkastajan antamassa, 4.6.1997 päivätyssä lausunnossa
seuraavasti:
Finnboard toimii päämiestensä myyntiedustajana laskuttaen ostajia omissa
nimissään päämiehen lukuun.
1. Päämiehen asemassa oleva tehdas vahvistaa aina tilauksen.
2. Kun tavara lähetetään tehtaalta, tehdas lähettää Finnboardille alustavan
laskun (Mill invoice). Lasku kirjataan päämiestiliin saatavaksi ja
Finnboardin ostokirjanpitoon velaksi tehtaalle.
3. Finnboard maksaa tehtaan laskun (josta on vähennetty arvioidut kuljetus-,
varastointi-, toimitus- ja rahoituskulut) ennakkona sovitussa määräajassa (10
päivää 1990/1991). Tällä tavalla Finnboard rahoittaa ulkomaan varastot ja
tehtaan saatavat asiakkailta tulematta kuitenkaan lähetetyn tavaran
omistajaksi.
4. Kun tavara toimitetaan asiakkaalle, Finnboard lähettää asiakkaalle laskun
tehtaan puolesta. Lasku kirjataan myynniksi päämiestiliin ja saatavaksi
Finnboardin myyntikirjanpidossa.
5. Asiakkaiden maksut kirjataan päämiestileille, ja mahdolliset erotukset
arvioitujen ja toteutuneiden hintojen ja kulujen välillä (vrt. kohta 3)
selvitetään päämiestilien kautta.
- 55.
- Ensinnäkin näyttää siis siltä, että vaikka Finnboardilla oli valtuudet neuvotella
lopullisten asiakkaiden kanssa hinnoista ja muista myyntiehdoista kantajien
määräämiä suuntaviivoja noudattaen, myynti ei voinut toteutua ennen kuin kyseinen
kantajana oleva yhtiö oli hyväksynyt hinnan ja muut myyntiehdot.
- 56.
- Toiseksi on todettava olevan kiistatonta, että omistusoikeus siirtyi suoraan kyseiseltä
kantajana olevalta yhtiöltä lopulliselle asiakkaalle.
- 57.
- Seuraavaksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Finnboardin
saamat myyntipalkkiot, jotka on ilmoitettu liikevaihtona sen vuosikertomuksissa,
kattavat vain kulut, jotka liittyvät sen jäsentensä lukuun hoitamiin myynteihin, kuten
kuljetus- ja rahoituskulut. Tästä seuraa, ettei Finnboardilla ollut mitään omaa
taloudellista intressiä osallistua salaiseen hintayhteistyöhön, koska PG Paperboardin
toimielimissä kokoontuneiden yritysten ilmoittamat ja toteuttamat hinnankorotukset
eivät ole voineet tuottaa mitään hyötyä sille. Finnboardin osallistuminen tähän
salaiseen yhteistyöhön oli sitä vastoin kantajien välittömässä taloudellisessa
intressissä.
- 58.
- Tämän asian olosuhteissa on todettava, että Finnboardin ja kunkin kantajan väliset
taloudelliset ja oikeudelliset suhteet olivat siis sellaiset, että kartonkia kantajien
lukuun markkinoidessaan Finnboard toimi vain kunkin yhtiön apuorganisaationa.
Kun otetaan huomioon nämä suhteet ja se, että Finnboardin oli seurattava kunkin
kantajan antamia suuntaviivoja voimatta käyttäytyä markkinoilla kustakin kantajasta
riippumattomana, Finnboard todellisuudessa muodosti taloudellisen kokonaisuuden
kunkin kartonkia tuottavan jäsenensä kanssa (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat
Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 538540 kohta).
- 59.
- Komissio on näin ollen aiheellisesti katsonut päätöksen perusteluosassa, että
kantajat olivat vastuussa Finnboardin kilpailunvastaisista toimista, joten kunkin
niistä olisi voitu todeta tahallaan rikkoneen perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa. Komissio on siis voinut päättää, että kukin kantajista vastaa
yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa osasta tälle taloudelliselle yhdistykselle
määrättyä sakkoa, sen sijaan että se olisi määrännyt sakon suoraan kullekin
kantajana olevista yhtiöistä.
- 60.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
Sakon alentamista koskeva vaatimus
- 61.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan
mukaan kanteessa, jolla asia pannaan vireille, on oltava yhteenveto kanteen
oikeudellisista perusteista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi viran
puolesta ottaa huomioon, että kanne on tämän määräyksen rikkomisen vuoksi
jätettävä tutkimatta (ks. mm. asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990,
1990, s. II-367, 73 ja 74 kohta).
- 62.
- Koska kantajat eivät ole tuoneet esiin mitään kanneperusteita sakon alentamista
koskevien vaatimustensa tueksi, vaatimukset on jätettävä tutkimatta.
- 63.
- Kaikesta edellä olevasta seuraa, että kanteet on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 64.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet
asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä
vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanteet hylätään perusteettomina siltä osin kuin niillä vaaditaan EY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä heinäkuuta
1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833 Kartonki)
kumoamista.
- 2.
- Kanteet jätetään tutkimatta siltä osin kuin niillä vaaditaan päätöksen
3 artiklassa määrätyn sakon alentamista.
- 3.
- Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti