YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
10 päivänä helmikuuta 2000 (1)
Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio yhteisöön Asetus N:o 2352/97
Asetus N:o 2494/97 Kumoamiskanne Tutkittavaksi ottaminen PTOM-päätös Suojatoimenpide Syy-yhteys
Yhdistetyissä asioissa T-32/98 ja T-41/98,
Alankomaiden Antillien hallitus, edustajinaan asianajajat M. M. Slotboom ja
P. V. F. Bos, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto M. Loesch,
11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat
T. van Rijn ja P. J. Kuijper, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön
virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään valtionasiamies N. Díaz Abad,
prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 46 boulevard Emmanuel
Servais,
joissa kantaja vaatii (asia T-32/98) merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta
peräisin olevan riisin tuontia koskevista erityistoimenpiteistä 27 päivänä
marraskuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2352/97 (EYVL L 326
s. 21), ja (asia T-41/98) tuontitodistusten antamisesta merentakaisista maista ja
merentakaisilta alueilta peräisin olevalle CN-koodiin 1006 kuuluvalle riisille
komission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujen erityistoimenpiteiden
yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annetun komission asetuksen
(EY) N:o 2494/972 (EYVL L 343 s. 17) kumoamista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas
jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit
K. Lenaerts ja J. Azizi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.9.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskeva lainsäädäntö
- 1.
- Alankomaihin kuuluvat sen Euroopassa sijaitsevien alueiden lisäksi Alankomaiden
Antillit ja Aruban saari. Nämä kaksi viimeksi mainittua kuuluvat EY:n
perustamissopimuksen liitteessä IV (josta on muutettuna tullut liite II) lueteltuihin
merentakaisiin maihin ja alueisiin (jäljempänä MMA), joiden assosiaatiosta
Euroopan yhteisöön määrätään EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa.
Asian kannalta merkitykselliset perustamissopimuksen määräykset
- 2.
- EY:n perustamissopimuksen 131 artiklan (josta on muutettuna tullut
EY 182 artikla) toisessa kohdassa määrätään, että assosioinnin tavoitteena on
edistää [MMA:iden] taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheiset
taloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille.
- 3.
- EY:n perustamissopimuksen 132 artiklan 1 alakohdan (josta on tullut
EY 183 artiklan 1 alakohta) mukaan jäsenvaltiot soveltavat kaupankäynnissään
[MMA:iden] kanssa samaa järjestelmää kuin tämän sopimuksen mukaan
keskinäisessä kaupankäynnissään.
- 4.
- EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 1 alakohdassa (josta on muutettuna tullut
EY 184 artiklan 1 alakohta) määrätään, että [MMA:ilta] peräisin olevien,
jäsenvaltioihin tuotavien tavaroiden tullit poistetaan kokonaan niin kuin
jäsenvaltioiden välisten tullien asteittaisesta poistamisesta tässä sopimuksessa
määrätään.
- 5.
- EY:n perustamissopimuksen 134 artiklassa (josta on tullut EY 185 artikla) taas
määrätään, että jos niiden tullien taso, joita sovelletaan kolmannesta maasta
peräisin oleviin tuotteisiin niiden tullessa [MMA:lle], on sellainen, että se, ottaen
huomioon 133 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisen, johtaa kaupankäynnin
vinoutumiseen jonkin jäsenvaltion vahingoksi, tämä jäsenvaltio voi pyytää
komissiota tekemään muille jäsenvaltioille ehdotuksia toimenpiteiksi, jotka ovat
tarpeen tilanteen korjaamiseksi.
- 6.
- EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan (josta on muutettuna tullut
EY 187 artikla) mukaan neuvosto antaa MMA:n ja yhteisön välistä assosiaatiota
koskevat säännökset.
MMA-päätös, välitarkastuspäätös ja vuonna 1997 toteutetut muut toimenpiteet
- 7.
- Neuvosto teki 25.7.1991 perustamissopimuksen 136 artiklan perusteella päätöksen
91/482/ETY MMA:n assosiaatiosta Euroopan talousyhteisöön (EYVL L 263, s. 1;
jäljempänä MMA-päätös).
- 8.
- MMA-päätöksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa määrättiin (niiden
30.11.1997 tehtyyn muuttamiseen saakka) seuraavasti: Tuotaessa MMA:ista
peräisin olevia tuotteita yhteisöön ne vapautetaan tulleista ja vaikutukseltaan
vastaavista maksuista.
Yhteisö ei sovella määrällisiä rajoituksia eikä toteuta vaikutukseltaan vastaavia
toimenpiteitä MMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontiin.
- 9.
- MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa määrätään, että komissio voi tämän
päätöksen liitteessä IV määrätyn menettelyn mukaisesti toteuttaa suojatoimenpiteitä
MMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontia vastaan. Saman päätöksen
109 artiklan 2 kohdassa ja 110 artiklassa määrätään näiden toimenpiteiden
edellytyksistä.
- 10.
- MMA-päätöksen 240 artiklan 1 kohdan mukaan se on voimassa kymmenen vuotta
1.3.1990 lukien. Saman artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto päättää ennen
ensimmäisen viiden vuoden määräajan päättymistä yksimielisesti komission
ehdotuksesta seuraavaksi viisivuotiskaudeksi myönnettävästä yhteisön
rahoitusavusta, minkä lisäksi se vahvistaa tarvittaessa mahdolliset MMA-päätökseen
tehtävät muutokset, joita MMA:iden toimivaltaiset viranomaiset toivovat tai joita
komissio oman kokemuksensa perusteella taikka yhteisön ja AKT (Afrikan,
Karibian tai Tyynenmeren) -valtioiden kanssa neuvoteltavina olevien muutosten
yhteydessä mahdollisesti ehdottaa. Näin vahvistetut mahdolliset muutokset tehdään
välitarkistuspäätöksenä.
- 11.
- Neuvosto teki edellä mainitun 240 artiklan 3 kohdan nojalla 24.11.1997 MMA-päätöksen välitarkistusta koskevan päätöksen 97/803/EY (EYVL L 329, s. 50;
jäljempänä välitarkistuspäätös). Tällä päätöksellä rajoitetaan MMA:ilta peräisin
olevan riisin ja sokerin tuontia yhteisöön.
- 12.
-
Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa välitarkistuspäätöstä
koskevan kumoamiskanteen (asia T-310/97). Arrondissementsrechtbank's-Gravenhagen puheenjohtaja (Alankomaat) pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla
ennakkoratkaisua kyseisen päätöksen pätevyydestä (asia C-17/98). Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi asiassa T-310/97, Alankomaiden Antillit vastaan
neuvosto, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä (Kok. 1998, s. II-4131) asian
T-310/97 käsittelyä siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion
asiassa C-17/98.
- 13.
- Komissio joutui vuonna 1997 toteuttamaan MMA-päätöksen 109 artiklan
perusteella tiettyjä, muun muassa riisintuontia koskevia toimenpiteitä.
- 14.
- Neuvosto toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskevien
suojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta 17 päivänä helmikuuta 1997 antamallaan
asetuksella (EY) N:o 304/97 (EYVL L 51, s. 1) ensimmäiset suojatoimenpiteet
rajoittamalla MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia yhteisöön 1.1.1997 ja 30.4.1997
välisenä aikana. Alankomaiden kuningaskunta nosti yhteisöjen tuomioistuimessa
(asia C-110/97) ja Antillean Rice Mills -yhtiö ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa (asia T-41/97) tätä asetusta koskevat kumoamiskanteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui asian käsittelystä asiassa T-41/97,
Antillean Rice Mills vastaan neuvosto, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä
(Kok. 1998, s. II-4117) yhteisöjen tuomioistuimen hyväksi, jotta tämä ratkaisisi
kumoamiskanteet.
- 15.
- Neuvosto toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskevien
suojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta 2 päivänä kesäkuuta 1997 antamallaan
asetuksella (EY) N:o 1036/97 (EYVL L 151, s. 8) uusia suojatoimenpiteitä, joilla
rajoitettiin MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia yhteisöön 1.5.1997 ja 30.11.1997
välisenä aikana. Kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa (asia T-179/97) ja Alankomaiden kuningaskunta yhteisöjen
tuomioistuimessa (asia C-301/97) tätä asetusta koskevat kumoamiskanteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui tämänkin asian käsittelystä
yhdistetyissä asioissa T-163/97 ja T-179/97, Alankomaiden Antillit vastaan neuvosto
ja komissio, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä (Kok. 1998, s. II-4123) yhteisöjen
tuomioistuimen hyväksi.
- 16.
- Komissio toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskevista
erityistoimenpiteistä 27 päivänä marraskuuta 1997 antamallaan asetuksella (EY)
N:o 2352/97 (EYVL L 326, s. 21; jäljempänä asetus N:o 2352/97) kolmannen
kerran suojatoimenpiteitä, joiden mukaan edellytettiin tuontitodistusten
myöntämistä MMA:ilta peräisin olevalle riisille ja pankkitakauksen asettamista
siten, että se kattoi 50 prosenttia siitä riisimäärästä yleensä kannettavista tulleista,
jolle tuontitodistuksia haettiin. Lisäksi tässä asetuksessa säädetään, että jos
haettujen todistusten määrä ylittää 13 300 riisitonnia kuukaudessa ja jos on
olemassa vaara, että yhteisön markkinat häiriintyvät huomattavasti, komissio
toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä niiden hakemusten osalta, jotka ylittävät tämän
13 300 tonnin kynnyksen. Asetus tuli voimaan 1.12.1997.
- 17.
- Komissio antoi tuontitodistusten antamisesta MMA:ilta peräisin olevalle CN-koodiin
1006 kuuluvalle riisille komission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujen
erityistoimenpiteiden yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annetun komission
asetuksen (EY) N:o 2494/97 (EYVL L 343, s. 17; jäljempänä asetus N:o 2494/97).
Se määräsi muun muassa, ettei tuontitodistuksia myönnetty 3.12.1997 lähtien ja että
uusien tuontitodistushakemusten jättäminen keskeytettiin 31.12.1997 saakka.
- 18.
- Asetus N:o 2352/97 kumottiin MMA-päätöksen 108 a artiklan, sellaisena kuin se
on muutettuna, perusteella annetulla AKT-maista sekä merentakaisista maista ja
alueilta (MMA) peräisin olevan riisin tuonnin soveltamista koskevista
yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 1997 annetun komission
asetuksen (EY) N:o 2603/97 (EYVL L 351, s. 22) 14 artiklalla. Kantaja nosti
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa myös tätä asetusta koskevan
kumoamiskanteen (asia T-52/98). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi
asiassa T-52/98, Alankomaiden Antillit vastaan komissio, 11.2.1999 antamallaan
määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) asian T-52/98 käsittelyä
siiheksi, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion asiassa C-17/98.
Oikeudenkäynti
- 19.
- Kantaja nosti 24.2.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetusta
N:o 2352/97 koskevan kumoamiskanteen (asia T-32/98).
- 20.
- Kantaja nosti 6.3.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetusta
N:o 2494/97 koskevan kumoamiskanteen (asia T-41/98).
- 21.
- Espanjan kuningaskunta pyysi työjärjestyksen 115 artiklan nojalla 28.5.1998 ja
11.6.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämissään asiakirjoissa
saada osallistua asioita T-32/98 ja T-41/98 koskeviin oikeudenkäynteihin komission
vaatimuksia tukevana väliintulijana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä pyynnöt 1.7.1998 ja 10.7.1998antamillaan määräyksillä. Espanjan kuningaskunta jätti 31.7.1998 ja 6.8.1998 näitä
kahta asiaa koskevat väliintulokirjelmänsä, joista asianosaiset saattoivat esittää
huomautuksensa.
- 22.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Asianosaisia pyydettiin kuitenkin työjärjestyksen 64 artiklassa
tarkoitettuna prosessinjohtotoimenpiteenä vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja näin ne menettelivätkin asetetussa määräajassa.
- 23.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin molempien asioiden osalta 21.9.1999
pidetyssä istunnossa.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti asianosaisia kuultuaan yhdistää nämä
kaksi asiaa tuomion antamista varten.
Asianosaisten vaatimukset
- 25.
- Kantaja vaatii asiassa T-32/98, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa asetuksen N:o 2352/97 ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 26.
- Kantaja vaatii asiassa T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa asetuksen N:o 2494/97 ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Komissio vaatii asioissa T-32/98 ja T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta tai ainakin toteaa sen
perusteettomaksi ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 28.
- Väliintulija vaatii asioissa T-32/98 ja T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta asiavaltuuden puuttumisen vuoksi,
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen
- 29.
- Kantaja väittää, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa huomioon
Espanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmissä esitettyjä huomautuksia. Se
perustelee tätä sillä, ettei Alankomaiden Antillien ja tämän jäsenvaltion välillä ole
yhteisön oikeuteen perustuvaa sidossuhdetta. Alankomaiden kuningaskunta on näet
ratifioinut Espanjan kuningaskunnan liittymissopimuksen ainoastaan Euroopassa
sijaitsevan alueensa osalta.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että 1.7.1998 ja 10.7.1998 annetut
määräykset, joilla Espanjan kuningaskunnan on sallittu osallistua asioiden T-32/98
ja T-41/98 käsittelyyn komission vaatimuksia tukevana väliintulijana, eivät estä sitä,
että sen väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottamista arvioidaan uudelleen, kun asia
ratkaistaan lopullisesti (asia C-234/92 P, Shell v. komissio, tuomio 8.7.1999,
25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 31.
- Päin vastoin kuin kantaja väittää, Espanjan kuningaskunnan väliintulohakemukset
näissä kahdessa asiassa voidaan kuitenkin ottaa tutkittaviksi. EY:n tuomioistuimen
perussäännön 37 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan, jota sovelletaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saman perussäännön 46 artiklan
ensimmäisen kohdan perusteella, jäsenvaltioilla on näet oikeus esiintyä
väliintulijoina kaikissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevissa
asioissa. Vaikka Alankomaiden kuningaskunta olisikin ratifioinut Espanjan
kuningaskunnan liittymissopimuksen ainoastaan Euroopassa sijaitsevan alueensa
osalta, tämä ei vaikuta sen oikeuden käyttämiseen, joka Espanjan kuningaskunnalla
jäsenvaltiona on.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet sekä niiden perustelut
- 32.
- Esittämättä varsinaisia työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohtaan perustuvia
oikeudenkäyntiväitteitä komissio katsoo, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi
kolmesta syystä.
- 33.
- Komissio väittää ensinnäkin, ettei kantajalla ole oikeutta perustaa kanteitaan EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan (josta on muutettuna tullut
EY 230 artiklan toinen kohta). Se viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-95/97,
Région wallonne v. komissio, 21.3.1997 antamaan määräykseen (Kok. 1997,
s. I-1787) ja lisää, että Alankomaiden Antilleille ei anneta perustamissopimuksen
neljännessä osastossa erityisiä oikeuksia eikä siinä aseteta niille sellaisia erityisiä
velvollisuuksia, joiden nojalla niiden oikeudellista asemaa voitaisiin verrata
jäsenvaltioiden asemaan. Niiden asemaa perustamissopimuksen neljännessä
osastossa tarkoitettuja aloja koskevassa päätöksentekomenettelyssä ei voida verrata
myöskään toimielinten asemaan.
- 34.
- Toiseksi komissio katsoo, ettei kanteita voida ottaa tutkittaviksi niiltä osin, kuin ne
perustuvat perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan. Asetus
N:o 2352/97 ja asetus N:o 2494/97 (jäljempänä riidanalaiset asetukset) eivät
ensinnäkään koske kantajaa suoraan. Koska Alankomaiden Antillit eivät itse käy
riisikauppaa yhteisön kanssa, riidanalaiset asetukset voivat koskea niiden hallitusta
vain niiltä osin, kuin ne vaikuttavat niiden alueelle sijoittautuneisiin riisialan
yrityksiin. Riidanalaiset asetukset eivät myöskään koske kantajaa erikseen. Komissio
toteaa tältä osin, että sillä, että Alankomaiden Antillit mainitaan
perustamissopimuksen liitteessä IV, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Kantaja ei
myöskään kuulu oikeuskäytännössä tarkoitettuun oikeussubjektien suljettuun
ryhmään (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197),
koska niiden henkilöiden määrä ja identiteetti, joihin riidanalaisia asetuksia voidaan
soveltaa, ei ole ollut lopullisesti tiedossa näiden asetusten antamisajankohtana.
Alankomaiden Antilleilla ei ole sellaisia tosiasiallisia tai oikeudellisia erityispiirteitä,
joiden nojalla ne pitäisi erottaa muista MMA:ista. Kaikilla MMA:illa on näin ollen
ainakin teoreettisesti mahdollisuus jalostaa riisiä samalla tavalla kuin Alankomaiden
Antilleilla. Tilanne eroaa vuotta 1993 edeltäneestä tilanteesta, jolloin ainoastaan
Alankomaiden Antillit veivät riisiä yhteisöön, sillä myös Montserrat on vuonna 1996
aloittanut riisin viennin. Komissio viittaa vielä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen asiassa T-238/97, Comunidad Autónoma de Cantabria v. neuvosto,
16.6.1998 antaman määräyksen (Kok. 1998, s. II-2271, 49 ja 50 kohta) otteeseen.
- 35.
- Alankomaiden Antillit on lisäksi mainittu nimenomaisesti asetuksen N:o 2352/97
seitsemännessä perustelukappaleessa vain todettaessa, että niiden hallituksen
talous- ja rahoitusasioista vastaavan ministerin tekemä päätös, jolla vahvistettiin
riisin vientiä koskeva vähimmäishinta, ei tee riidanalaisia suojatoimenpiteitä
tarpeettomiksi. Tästä ei voida päätellä, että kyseinen asetus koskisi kantajaa
erikseen. MMA-päätöksen 109 artiklassa komissio velvoitetaan ottamaan huomioon
ne seuraukset, joita suojatoimenpiteillä voi olla kaikkien MMA:iden eikä ainoastaan
Alankomaiden Antillien talouteen. Yhteisöön viedyn riisin määrään nojautuva
määrällinen peruste ei täytä myöskään oikeuskäytännössä asetettuja tutkittavaksi
ottamisen edellytyksiä.
- 36.
- Kolmanneksi komissio väittää, että kantaja ei ole osoittanut, että sillä on riittävä
oikeussuojan tarve, jotta se voisi nostaa nyt esillä olevat perustamissopimuksen
173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvat kumoamiskanteet. Se muistuttaa, että
Alankomaiden Antillit ovat vain Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva alue ja
että Alankomaiden kuningaskunnalla on äänioikeus neuvostossa. Tästä syystä se
katsoo, että kun otetaan huomioon Alankomaiden Antillien hallituksen edustajien
asema Alankomaiden hallituksessa, Alankomaiden Antilleja ei voida erottaa siitä
jäsenvaltiosta, johon ne kuuluvat kiinteänä osana, kun viimeksi mainittu jäsenvaltio
päättää MMA:ita koskevasta kysymyksestä.
- 37.
- Tämän jälkeen komissio toteaa, että Alankomaiden kuningaskunnalla on
perustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan perustuva itsenäinen
kanneoikeus ja että toisin kuin asetuksen N:o 304/97 ja asetuksen N:o 1036/97
osalta on asian laita se ei ole nostanut riidanalaisia asetuksia koskevaa
kumoamiskannetta (ks. edellä 14 ja 15 kohta).
- 38.
- Lopuksi komissio huomauttaa, että niitä jäsenvaltioita varten, joista nämä MMA:eet
ovat riippuvaisia, on säädetty erityisestä neuvostossa tapahtuvasta menettelystä
(MMA-päätöksen liitteessä IV olevan 1 artiklan 5 kohta). MMA:iden etujen
valvonta on siis MMA-päätöksellä uskottu näille jäsenvaltioille.
- 39.
- Vastauksessaan komissio toteaa, ettei kantajan oikeussuojan tarvetta pitäisi
hyväksyä, koska tällöin samalla myönnettäisiin, että kantaja voi yhteisöjen
tuomioistuimessa riitauttaa Alankomaiden toimivaltaisten toimielinten suorittaman
etujen punninnan, jonka tällä alalla pitää kuulua ainoastaan näille viranomaisille.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on komission mukaan vahvistanut tämän
käsityksen edellä mainitussa asiassa Comunidad Autónoma de Cantabria vastaan
neuvosto antamallaan määräyksellä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
asiassa T-214/95, Vlaams Gewest vastaan komissio, 30.4.1998 antamassa tuomiossa
(Kok. 1998, s. II-717) esillä ollut tilanne oli sitä vastoin erilainen, sillä komission
riidanalainen päätös koski Belgian kuningaskunnan alueellisen viranomaisen
yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaa tukea. Nyt esillä olevan asian osalta komissio
korostaa sitä, että Alankomaihin kuuluvilla eri aluekokonaisuuksilla ei ole
minkäänlaista tämän kaltaista omaa toimivaltaa MMA:iden kauppajärjestelmän
osalta.
- 40.
- Myös Espanjan kuningaskunta katsoo, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi ja
huomauttaa, ettei kantajalla ole asiavaltuutta tässä asiassa. Se toteaa muun muassa,
että riidanalaiset asetukset eivät koske kantajaa suoraan, sillä näiden asetusten
täytäntöönpanotoimia ei ole vielä toteutettu.
- 41.
- Kantaja kiistää kaikki komission esittämät väitteet ja katsoo, että sen kanteet
voidaan ottaa tutkittaviksi sekä perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan
että saman artiklan neljännen kohdan määräysten perusteella.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 42.
- Perustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan perustuvien kanteiden
tutkittavaksi ottamisen osalta on ensiksi todettava, että Euroopan yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta
1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319,
s. 1) 3 artiklan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään ensimmäisenä
oikeusasteena perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvat
kumoamiskanteet. Sitä vastoin yksinomaan yhteisöjen tuomioistuin on
toimivaltainen käsittelemään jäsenvaltion, neuvoston tai komission
perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan perusteella nostamat kanteet.
Näin ollen jos kantaja katsoi, että se voi perustaa riidanalaisten asetusten
kumoamista koskevat vaatimuksensa tähän viimeksi mainittuun
perustamissopimuksen määräykseen, sen olisi pitänyt nostaa kanteensa yhteisöjen
tuomioistuimessa.
- 43.
- Perustamissopimusten yleisestä rakenteesta ilmenee joka tapauksessa, että
jäsenvaltion käsitteellä, sellaisena kuin sitä on käytetty toimielimiä ja erityisesti
kanteen nostamista koskevissa määräyksissä ja säännöksissä, tarkoitetaan
ainoastaan Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden hallituksia eikä sitä voida laajentaa
koskemaan aluehallituksia tai itsehallinnollisten yhdyskuntien hallituksia, olivatpa
niille annetut toimivaltuudet minkä laajuisia tahansa (em. asia Vlaams Gewest v.
komissio, tuomion 28 kohta; em. asia Comunidad Autónoma de Cantabria v.
neuvosto, määräyksen 42 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö ja asia T-609/97,
Regione Puglia v. komissio ja Espanja, määräys 23.10.1998, Kok. 1998, s. II-4051,
16 kohta). Näin ollen kantajalla ei ole perustamissopimuksen 173 artiklan toiseen
kohtaan perustuvaa kanneoikeutta.
- 44.
- Mitä tulee kanteiden tutkittavaksi ottamiseen niiltä osin kuin ne perustuvat
perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan, on aluksi todettava, että
niitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yksityisten kanneoikeutta,
ei saa tulkita suppeasti (ks. muun muassa em. asia Plaumann v. komissio, s. 222, ja
yhdistetyt asia T-528/93, T-542/93, T-543/93 ja T-546/93, Métropole télévision ym.
v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II-649, 60 kohta).
- 45.
- On riidatonta, että Alankomaiden Antillit ovat itsehallinnollinen alue, jolla on
Alankomaiden oikeuteen perustuva oikeushenkilöllisyys. Jäsenvaltioon kuuluva alue,
jolla on kansalliseen oikeuteen perustuva oikeushenkilöllisyys, voi lähtökohtaisesti
nostaa kumoamiskanteen perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan
nojalla, jonka mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen
hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on
annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin
mainittua henkilöä suoraan ja erikseen (em. asia Comunidad Autónoma de
Cantabria v. neuvosto, määräyksen 43 kohta).
- 46.
- Koska riidanalaisia asetuksia ei ole osoitettu kantajalle perustamissopimuksen
173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin tavoin, on syytä tarkistaa, ovatko ne
yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, vai onko niitä pidettävä asetuksen muodossa
tehtyinä päätöksinä. Määritettäessä, sovelletaanko jotakin toimenpidettä yleisesti,
on arvioitava tämän toimenpiteen luonnetta ja niitä oikeusvaikutuksia, joita sillä
pyritään tuottamaan tai joita se tosiasiallisesti tuottaa (asia 307/81, Alusuisse v.
neuvosto, tuomio 6.10.1982, Kok. 1982, s. 3463, 8 kohta).
- 47.
- Nyt esillä olevassa asiassa asetuksen N:o 2352/97 johdanto-osasta ilmenee, että
komissio on tätä asetusta antaessaan ottanut huomioon kantajan asenteen ja
erityisesti sen, että viimeksi mainittu oli vahvistanut vähimmäisvientihinnan.
Komissio ei ole kirjelmissään eikä istunnossa myöskään kiistänyt tienneensä
riidanalaisten asetusten antamisajankohtana siitä, että suurin osa MMA:ilta peräisin
olevasta riisistä oli peräisin Alankomaiden Antilleilta. On kuitenkin todettava, että
komissio ei tehnyt päätöksiä, jotka olisivat koskeneet yksinomaan Alankomaiden
Antilleilta peräisin olevan riisin tuontia. Komissio näet toteutti sellaisia yleisesti
sovellettavia toimenpiteitä, joita sovelletaan erotuksetta kaikilta MMA:ilta peräisin
olevan riisin tuontiin.
- 48.
- Tästä seuraa, että riidanalaiset asetukset ovat luonteeltaan yleisesti sovellettavia ja
ne eivät ole EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (josta on tullut
EY 249 artikla) tarkoitettuja päätöksiä.
- 49.
- On kuitenkin tutkittava, voidaanko riidanalaisten asetusten niiden yleisestä
soveltamisalasta huolimatta kuitenkin katsoa koskevan kantajaa suoraan ja erikseen.
Se seikka, että toimenpiteen soveltamisala on yleinen, ei nimittäin silti sulje pois
sitä, että tämä toimenpide voi koskea tiettyjä luonnollisia henkilöitä tai
oikeushenkilöitä suoraan ja erikseen (ks. asia C-309/89, Codorniu v. neuvosto,
tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, 19 kohta; yhdistetyt asiat T-480/93 ja
T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995,
s. II-2305, 66 kohta ja yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende
Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 50 kohta).
- 50.
- Sen kysymyksen osalta, koskevatko riidanalaiset asetukset kantajaa erikseen, on
syytä todeta, että jotta yhteisön toimielimen toteuttaman soveltamisalaltaan yleisen
toimenpiteen voitaisiin katsoa koskevan erikseen luonnollista henkilöä tai
oikeushenkilöä, kyseisen toimenpiteen on vaikutettava siihen sille tunnusomaisten
erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se
erottuu kaikista muista henkilöistä (em. asia Plaumann v. komissio, s. 223; em. asia
Codorniu v. neuvosto, tuomion 20 kohta; asia T-12/93, CCE de Vittel ym. v.
komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1247, 36 kohta; asia T-135/96,
UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2335, 69 kohta ja asia
T-122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997, s. II-1559, 59 kohta).
- 51.
- Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se seikka,
että komissiolla on velvollisuus erityisten sääntöjen nojalla ottaa huomioon
valmisteilla olevan lainsäädäntötoimen vaikutukset tiettyihin yksityisiin, yksilöi nämä
yksityiset (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985,
s. 207; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477;
em. asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 67 kohta ja asia C-390/95 P,
Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I-769,
2530 kohta).
- 52.
- Nyt esillä olevassa asiassa asetus N:o 2352/97 ja sen täytäntöönpanoasetus
N:o 2494/97 on annettu MMA-päätöksen 109 artiklan perusteella, jonka 1 artiklassa
määrätään, että komissiolla on tietyin edellytyksin oikeus toteuttaa
suojatoimenpiteitä.
- 53.
- Edellä mainitun 109 artiklan 2 kohdassa määrätään, että 1 kohtaa sovellettaessa
on valittava ensisijaisesti toimenpiteitä, jotka vähiten häiritsevät assosioinnin ja
yhteisön toimivuutta. Nämä toimenpiteet on rajoitettava niihin, jotka ovat
ehdottoman välttämättömiä ilmenneiden häiriöiden poistamiseksi.
- 54.
- Tästä määräyksestä seuraa, että kun komissio aikoo toteuttaa MMA-päätöksen
109 artiklan 1 kohtaan perustuvia suojatoimenpiteitä, sillä on velvollisuus ottaa
huomioon ne kielteiset vaikutukset, joita sen päätöksellä saattaa olla kyseisten
merentakaisten maiden tai alueiden talouteen ja asianomaisiin yrityksiin (em. asia
C-390/95, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 28 kohta, ja yhdistetyt asiat
T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 70 kohta).
- 55.
- Kantaja kuuluu perustamissopimuksen liitteessä IV nimenomaisesti mainittuihin
MMA:isiin, joihin sovelletaan perustamissopimuksen neljännessä osastossa olevia
MMA:iden assosiaatiota koskevia määräyksiä. Komissiolla oli MMA-päätöksen
109 artiklan 2 kohdan nojalla siis velvollisuus riidanalaisia asetuksia antaessaan
ottaa huomioon kantajan erityinen tilanne varsinkin siitä syystä, että oli
odotettavissa, että toteutettujen toimenpiteiden kielteiset vaikutukset kohdistuisivat
pääasiallisesti viimeksi mainittuun alueeseen. Komissio tiesi kuten se on
kirjelmissään ja istunnossa myöntänyt riidanalaisia asetuksia antaessaan, että
suurin osa MMA:ilta peräisin olevasta yhteisöön tuodusta riisistä oli peräisin
Alankomaiden Antilleilta.
- 56.
- Koska kantaja näin ollen sai yhteisön oikeuteen perustuvaa erityistä suojaa
ajankohtana, jona komissio antoi riidanalaiset asetukset, nämä asetukset vaikuttavat
kantajaan sen takia, että se tosiasiallisen tilanteensa perusteella erottuu kaikista
muista henkilöistä (em. asia Plaumann v. komissio, s. 223; em. asia Piraiki-Patraiki,
tuomion 2831 kohta ja em. asia C-390/95, Antillean Rice Mills ym. v. komissio,
tuomion 28 kohta). Tästä seuraa, että riidanalaiset asetukset koskevat kantajaa
erikseen perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin
tavoin.
- 57.
- On tietysti niin, ettei kuten komissio korostaa sen vahvistamiseen, että yhteisön
toimenpide koskee erikseen johonkin jäsenvaltioon kuuluvaa alueellista yhteisöä,
riitä, että tämä osoittaa toimenpiteen soveltamisen tai toimeenpanon saattavan
vaikuttaa sen alueen sosio-ekonomisiin olosuhteisiin (ks. em. asia Comunidad
Autónoma de Cantabria v. neuvosto, määräyksen 49 ja 50 kohta ja em. asia
Regione Puglia v. komissio ja Espanja, määräyksen 21 ja 22 kohta). Nyt esillä
olevassa asiassa riidanalaiset asetukset kuitenkin koskevat kantajaa erikseen, sillä
komissiolla oli niitä valmistellessaan MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohdan nojalla
velvollisuus ottaa erityisesti huomioon kantajan tilanne.
- 58.
- Mitä sitten tulee kantajan intressiin saada riidanalaiset asetukset kumotuiksi, on
todettava, ettei tätä intressiä voida sulkea pois vain sillä perustella, että
Alankomaiden kuningaskunnalla on perustamissopimuksen 173 artiklan toisen
kohdan nojalla itsenäinen kanneoikeus. Tältä osin on syytä huomauttaa, että
muussa asian yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että
jäsenvaltioon kuuluvan alueen oikeussuojan tarve riittää perustamissopimuksen
173 artiklan neljännen kohdan nojalla nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi
ottamisen perusteeksi, jos sekä tällä jäsenvaltiolla että siihen kuuluvalla alueella on
samanaikainen oikeussuojan tarve saman toimenpiteen osalta (ks. em. asia Vlaams
Gewest v. komissio, tuomion 30 kohta ja yhdistetyt asiat T-132/96 ja T-143/96,
Freistaat Sachsen ja Volkswagen v. komissio, tuomio 15.12.1999, 92 kohta, ei vielä
julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Se, että Alankomaiden kuningaskunta olisi
voinut MMA-päätöksen liitteessä IV olevan 1 artiklan 5 kohdan perusteella aloittaa
neuvostossa riidanalaisia asetuksia koskevan erityisen menettelyn, ei myöskään nyt
esillä olevassa asiassa vaikuta kantajan oikeussuojan tarpeeseen.
- 59.
- Myös komission väite, jonka mukaan yksittäinen alue ei voi riitauttaa yhteisöjen
tuomioistuimessa jäsenvaltion toimenpidettä, jolla tämä punnitsee tähän valtioon
kuuluvien alueiden etuja ennen kuin se määrittää kantansa neuvostossa, on
hylättävä. Tältä osin riittää, kun todetaan, että riidanalaiset asetukset ovat
komission eivätkä neuvoston antamia. Komissio käyttää täysin itsenäistä
jäsenvaltioista riippumatonta toimivaltaa yhteisön yleisen edun mukaisesti.
- 60.
- Sen osalta, koskevatko riidanalaiset asetukset kantajaa suoraan, on lopuksi
todettava, että asetuksella N:o 2352/97 on luotu täydellinen säännöstö, joka ei jätä
jäsenvaltioille minkäänlaista harkintavaltaa. Sillä annetaan nimittäin MMA:ilta
peräisin olevan riisin osalta tuontitodistusten hakumenettelyä ja myöntämistä
koskevat pakottavat säännöt ja valtuutetaan lisäksi komissio keskeyttämään
todistusten myöntäminen, jos asetuksessa määritetty kiintiö ylittyy tai markkinat
huomattavasti häiriintyvät. Asetus N:o 2352/97 koskee siis kantajaa suoraan (ks.
yhdistetyt asiat 41/7044/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio
13.5.1971, Kok. 1971, s. 411, 2328 kohta ja asia 294/83, Les Verts v. parlamentti,
tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339, 31 kohta).
- 61.
- Myös asetus N:o 2494/97 koskee kantajaa suoraan, sillä tällä asetuksella kielletään
myöntämästä tuontitodistuksia CN-koodiin 1006 kuuluvalle ja MMA:ilta peräisin
olevalle riisille sellaisten hakemusten perusteella, jotka on jätetty 3.12.1997 tai sen
jälkeen, ja keskeytetään samalta alueelta peräisin olevaa riisiä koskevien uusien
hakemusten jättäminen 31.12.1997 saakka.
- 62.
- Edellä esitetystä seuraa, että nyt esillä olevat kanteet on otettava tutkittaviksi.
Pääasia
- 63.
- Kantaja esittää asiassa T-32/98 nostamansa kanteen tueksi kymmenen
kanneperustetta. Ensimmäisen mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin. Toisen
mukaan asetukselle N:o 2352/97 on valittu väärä oikeudellinen perusta. Kolmannen
kanneperusteen mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu ja neljännen
mukaan perustamissopimuksen 133 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Viidennen
kanneperusteen mukaan perustamissopimuksen 132 artiklan 1 kohtaa ja
134 artiklaa, MMA-päätöksen 102 artiklaa sekä sen liitteessä II olevaa 19 artiklaa
on rikottu. Kuudes peruste nojautuu suojatoimenpiteistä tehdyn sopimuksen
7 artiklan 5 kohdan, vuoden 1994 GATT-sopimuksen (tullitariffeja ja kauppaa
koskeva yleissopimus) XIII artiklan 2 kohdan c alakohdan ja EY:n
perustamissopimuksen 228 artiklan 7 kohdan (josta on muutettuna tullut
EY 300 artiklan 7 kohta) rikkomiseen. Seitsemännen kanneperusteen mukaan
MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Kahdeksas perustuu 109 artiklan
2 kohdan rikkomiseen. Yhdeksännen kanneperusteen mukaan EY:n
perustamissopimuksen 190 artiklaa (josta on tullut EY 253 artikla) on rikottu ja
kymmenennen mukaan olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu.
- 64.
- Kantaja vaatii asiassa T-41/98, asetuksen N:o 2494/97 kumoamista, koska asetus
N:o 2352/97 on lainvastainen ja perustelee tätä jo asiassa T-32/98 esittämillään
kanneperusteilla.
- 65.
- Ensin on tutkittava kanneperuste, jonka mukaan MMA-päätöksen 109 artiklan
1 kohtaa on rikottu.
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 66.
- Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei voi MMA-päätöksen 109 artiklan 1
kohdan perusteella toteuttaa MMA:ista peräisin olevan riisin määrään perustuvia
suojatoimenpiteitä. Kantaja viittaa tältä osin perustamissopimuksen 132 artiklan 1
kohtaan ja korostaa, ettei jäsenvaltioilla ole oikeutta toteuttaa niiden välistä
kaupankäyntiä rajoittavia suojatoimenpiteitä muista jäsenvaltioista peräisin olevan
tuonnin määrän perusteella. Toiseksi kantaja toteaa, että vaikka oletettaisiinkin,
että komissiolla on oikeus MMA:ilta peräisin olevan tuonnin määrään vedoten
toteuttaa suojatoimenpiteitä, se ei kykene nyt esillä olevassa osoittamaan, että oli
ollut olemassa vaara, että MMA:ilta tuodun riisin määrä olisi ollut sellainen, että
se aiheutti häiriöitä yhteisön markkinoilla. Kolmanneksi kantaja väittää, etteivät
tällaiset häiriöt voineet johtua MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonnin määrästä,
koska kantaja oli ottanut käyttöön Alankomaiden Antilleilta peräisin olevaa riisiä
koskevan vähimmäisvientihinnan.
- 67.
- Komissio kiistää tämän väittäen ensinnäkin, että kantajan ensimmäinen perustelu
nojautuu perustamissopimuksen 132 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan.
Komission mukaan tämä määräys ei ole ehdoton oikeussääntö, vaan siinä
määrätään vain MMA:iden ja yhteisön välisen yhteistyön eräästä tavoitteesta.
Kantaja ei näin ollen voi pätevästi vedota tähän artiklaan, kun se kiistää komission
oikeuden toteuttaa MMA-päätöksen 109 artiklan nojalla toimenpiteitä MMA:ilta
peräisin olevien tuotteiden tuonnin määrän perusteella.
- 68.
- Toiseksi komissio toteaa, että MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontimäärät ovat
markkinointivuodesta 1995/1996 kasvaneet voimakkaammin kuin yhteisöön tuodun
riisin kokonaismäärä. MMA:ilta peräisin olevan tuonnin osuus oli kasvanut
markkinointivuodesta 1994/1995 siinä määrin, että suojatoimenpiteitä oli toteutettu
vuoden 1997 alussa.
- 69.
- Komissio toteaa, että yhteisön tilastoista ilmenee, että MMA:ilta peräisin olevan
riisin kokonaistuontimäärä markkinointivuonna 1996/1997 oli 162 541 tonnia
valkaistua riisiä eikä 65 000 tonnia, kuten kantaja väittää. MMA:ilta peräisin olevan
riisin tuonnin lisääntyminen olisi näin ollen aiheuttanut yhteisön paddy-riisin
hinnalle erittäin kovia paineita, mistä syystä olisi ollut tarpeen suorittaa interventio-ostoja ja jopa viedä tähän liittyvine palautuksineen yhteisön indica-riisiä
markkinoille, jotka olivat kuitenkin rakenteellisesti tappiolliset. Suojatoimenpiteillä
olikin voitu pysäyttää yhteisön markkinoilla havaittu laskusuhdanne ja muuttaa sen
suuntaa.
- 70.
- Komissio korostaa vielä, ettei sen kuulu osoittaa, että yhteisön riisimarkkinoiden
häiriintymisuhkan ja MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonnin välillä on syy-yhteys.
Riittää, että nämä kaksi ilmiöitä ovat tietyssä suhteessa toisiinsa. Ei voida kiistää,
että kolmansista maista peräisin oleva tuonti vaikuttaa näihin markkinoihin.
- 71.
- Kolmanneksi komissio kiistää kantajan väitteet todeten, että vaikka MMA:ilta
peräisin oleva yhteisöön vietävä riisi onkin pääasiallisesti peräisin Antilleilta, se ei
kuitenkaan ole peräisin yksinomaan Alankomaiden Antilleilta. Komissio väittää,
että sillä oli velvollisuus vahvistaa kaikkia MMA:ita koskeva raja ja ettei se näin
ollen ollut voinut toteuttaa ainoastaan Alankomaiden Antilleja koskevaa erillistä
toimenpidettä.
- 72.
- Väliintulija esittää, että MMA:iltä peräisin olevan riisin tuonti aiheutti asetuksen
N:o 2352/97 antamisajankohtana huomattavia häiriöitä yhteisön markkinoilla. Se
toistaa muun muassa Euroopan parlamentin edustajien ja komission jäsenten
parlamentissa esittämiä kannanottoja, joista ilmenee, että tämä tuonti lisääntyi
huomattavasti vuodesta 1995 lähtien. Väliintulija esittää myös sen alueella tuotetun
vastaavan kuoritun indica-riisin hintaa koskevia tietoja, joista ilmenee tämän hinnan
laskeneen tammikuun 1997 ja helmikuun 1998 välisenä aikana. Se muistuttaa myös,
että komissiolle on tällä alalla myönnetty laaja harkintavalta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 73.
- Ensin on muistutettava, että asetus N:o 2352/97 on annettu MMA-päätöksen
109 artiklan perusteella.
- 74.
- MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi toteuttaa tarvittavia
suojatoimenpiteitä tai antaa luvan niiden toteuttamiseen, jos [MMA-päätöksen,
jossa määrätään MMA:ista peräisin olevien tuotteiden lähtökohtaisesti vapaasta
pääsystä yhteisöön] soveltamisesta aiheutuu vakavia häiriöitä jollakin yhteisön tai
yhden tai useamman jäsenvaltion talouden toiminnan alalla tai jos soveltaminen
vaarantaa niiden rahatalouden ulkoisen vakauden tai jos esiintyy sellaisia
huomattavia vaikeuksia, jotka saattavat johtaa yhteisön tai siihen kuuluvan alueen
jonkin toiminnan alan heikentymiseen.
- 75.
- Komissio on istunnossa todennut, että asetuksen N:o 2352/97 toisen
perustelukappaleen ensimmäisen virkkeen sanamuodon perusteella siitä saa
sellaisen vaikutelman, että se kuuluu MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa
mainittuun ensimmäiseen ryhmään.
- 76.
- On todettava, että asetuksen N:o 2352/97 edellä mainitusta kappaleesta todellakin
ilmenee, että komissio on toteuttanut riidanalaisen toimenpiteen tässä yhteydessä.
Asetuksen N:o 2352/97 toisen perustelukappaleen ensimmäisessä virkkeessä
todetaan nimittäin seuraavaa: MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonti ilman
määrällisiä rajoituksia uhkaa aiheuttaa huomattavia häiriöitä yhteisön
riisimarkkinoilla.
- 77.
- Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Antillean Rice
Mills ym. vastaan komissio, 11.2.1999 antamassaan tuomiossa, että [MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa] mainitussa ensimmäisessä tapauksessa eli jos
MMA-päätöksen soveltamisesta aiheutuu vakavia häiriöitä jollakin yhteisön tai
yhden tai useamman jäsenvaltion talouden toiminnan alalla tai jos soveltaminen
vaarantaa niiden rahatalouden ulkoisen vakauden, on tietenkin selvitettävä syy-yhteyden olemassaolo, koska suojatoimenpiteiden tarkoituksena on oltava kyseessä
olevalla alalla ilmenneiden häiriöiden poistaminen tai lieventäminen (47 kohta).
- 78.
- Näin ollen vaikka komissiolla onkin laaja harkintavalta, kun se arvioi
suojatoimenpiteiden toteuttamisedellytysten olemassaoloa ja näiden toimenpiteiden
periaatteellista toteuttamista (em. asiassa Antillean Rice Mills ym. v. komissio
14.9.1995 annettu tuomio, 122 kohta, ja em. asiassa Antillean Rice Mills ym. v.
komissio, 11.2.1999 annettu tuomio, 48 kohta), sen kuului tästä huolimatta nyt esillä
olevassa asiassa kuitenkin osoittaa, että MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisön
markkinoiden häiriintymisen välillä oli syy-yhteys, voidakseen määrätä asetuksessa
N:o 2352/97 säädetyistä toimenpiteistä.
- 79.
- On pakko todeta, ettei asetuksesta N:o 2352/97 ilmene, että komissio olisi
osoittanut syy-yhteyden olevan olemassa. Se ei ole johdanto-osassa millään tavoin
selvittänyt, miten ja missä määrin MMA-päätöksellä, jolla taattiin MMA:ilta
peräisin oleva riisin tuonti ilman määrällisiä rajoituksia, aiheutettiin yhteisön
riisimarkkinoiden vakava häiriintyminen siten, että asetuksen N:o 2352/97
antaminen oli välttämätöntä havaittujen häiriöiden poistamiseksi tai lieventämiseksi.
- 80.
- On totta, että asetuksen N:o 2352/97 antamisajankohtana 27.11.1997 MMA:ilta
peräisin olevan riisin tuontia rajoittavan asetuksen N:o 1036/97 voimassaoloaika oli
päättymässä ja että saman vaikutuksen omaava välitarkistuspäätös (ks. edellä
11 kohta) ei ollut vielä voimassa. Antamalla riidanalaiset asetukset komissio halusi
siis valvoa ja rajoittaa MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia asetuksen
N:o 1036/97 voimassaolon päättymisajankohdan ja välitarkistuspäätöksen
voimaantulon välisenä aikana.
- 81.
- Sen sijaan, että komissio olisi konkreettisesti tutkinut, mitä vaikutuksia MMA-päätöksen soveltamisella saattaa olla yhteisön riisimarkkinoihin, se on vain
olettanut, että tästä soveltamisesta aiheutuu vääjäämättä huomattavia häiriöitä
näille markkinoille, jollei MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia rajoiteta
suojatoimenpitein.
- 82.
- Näin ollen on kiistatonta, ettei komissio ole tarkistanut, oliko MMA:ilta tuodun
riisin hinta alhaisempi kuin yhteisön riisin hinta. Komissio myöntää ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen 14.6.1999 esittämään kirjalliseen kysymykseen
antamassaan vastauksessa, ettei se ollut koskaan verrannut MMA:ilta tuodun riisin
hintaa yhteisön riisin hintaan. Se selvittää, että sen näkemys, jonka mukaan
riidanalainen toimenpide oli toteutettava, ei perustunut riisin oletettuun
alhaisimpaan vientihintaan vaan siihen vaaraan, jonka määrältään rajoittamaton
tuonti aiheuttaisi (ks. asetuksen N:o 2352/97 toinen perustelukappale). Jos olisi
käynyt ilmi, kuten kantaja väittää, että MMA:ilta peräisin oleva riisi saatettiin
markkinoille yhteisön riisin hinnan ylittävään hintaan, siihen ei olisi yhteisössä
voinut kohdistua niin suurta kysyntää, että tuodut määrät olisivat voineet aiheuttaa
huomattavia häiriöitä yhteisön markkinoilla asetuksen N:o 1036/97 voimassaolon
päätyttyä.
- 83.
- Perustamissopimuksen neljännen osaston ja MMA-päätöksen soveltamisesta
aiheutuu kuitenkin välittömästi se vaara, että MMA:ilta peräisin olevia tuotteita
tuodaan rajoittamattomia määriä, sillä näissä määräyksissä määrätään, että
kaupankäynti MMA:iden kanssa on lähtökohtaisesti asetettava samaan asemaan
kuin jäsenvaltioiden keskinäinen kaupankäynti (ks. edellä 28 kohta). Jos tällainen
vaara, jonka toteutuminen on aina mahdollista, jos suojatoimenpiteitä ei toteuteta,
riittäisi osoittamaan MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisön tietyn taloudellisen
toiminnan alan mahdollisten häiriöiden välisen syy-yhteyden ja jos sillä näin ollen
voitaisiin perustella MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettuja
toimenpiteitä, perustamissopimuksen neljännen osaston määräyksillä ja MMA-päätöksellä tavoitellut päämäärät menettäisivät merkityksensä.
- 84.
- On siis syytä katsoa, ettei komissio toisin kuin MMA-päätöksen 109 artiklan
1 kohdassa edellytetään ole osoittanut, että MMA-päätöksen soveltamisesta
aiheutuvan MMA:ista peräisin olevan tuonnin määrän ja yhteisön riisimarkkinoilla
mahdollisesti havaittujen huomattavien häiriöiden välillä olisi ollut syy-yhteys. Tämä
laiminlyönti johtuu oikeudellisesta virheestä, jonka komissio on tehnyt vielä näissä
kahdessa asiassa antamassaan vastineessakin katsoessaan, ettei sen tehtäviin
kuulunut tällaisen syy-yhteyden olemassaolon osoittaminen.
- 85.
- MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan rikkomiseen perustuva kanneperuste on siis
perusteltu.
- 86.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtäviin ei kumoamiskanteiden
käsittelyn yhteydessä kuulu asettua komission sijaan eikä asiakirjojen perusteella
arvioida, oliko MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisön riisimarkkinoiden
tuolloisten häiriöiden välillä todellakin syy-yhteys asetuksen N:o 2352/97
antamisajankohtana (ks. tämän suuntaisesti yhdistetyt asiat T-79/95 ja T-80/95,
SNCF ja British Railways v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1491,
s. 64).
- 87.
- Asetus N:o 2352/97 on siis kumottava ilman, että kantajan esittämiä muita
kanneperusteita on tarpeen tutkia. Asetus N:o 2494/97, joka perustuu asetukseen
N:o 2352/97, on tästä syystä myöskin lainvastainen ja myös se on kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
- 88.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt
asian, se on kantajan vaatimuksen mukaisesti velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
- 89.
- Espanjan kuningaskunta, joka tukee väliintulijana komission esittämiä vaatimuksia,
vastaa työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas
jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Asiat T-32/98 ja T-41/98 yhdistetään tuomiota varten.
2) Kumotaan merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta peräisin
olevan riisin tuontia koskevista erityistoimenpiteistä 27 päivänä
marraskuuta 1997 annettu komission asetus (EY) N:o 2352/97.
3) Kumotaan tuontitodistusten antamisesta merentakaisista maista ja
merentakaisilta alueilta peräisin olevalle CN-koodiin 1006 kuuluvalle
riisille komission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujen
erityistoimenpiteiden yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annettu
komission asetus (EY) N:o 2494/97.
4) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Alankomaiden
Antilleille molemmissa asioissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
5) Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa asioissa.
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä helmikuuta 2000.
H. Jung
K. Lenaerts
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja