EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

20 päivänä heinäkuuta 2016

Asia F-45/14

Kerim Esen

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta – Ennen unionin palveluksessa aloittamista kansallisessa eläkejärjestelmässä saavutetut eläkeoikeudet – Oikeuksien siirtäminen unionin eläkejärjestelmään – Hyvitettäviä palvelusvuosia koskeva ehdotus – Oikeudenkäyntiväite – Asianosaiselle vastaisen toimen käsite – Työjärjestyksen 83 artikla

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Kerim Esen vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission nimittävän viranomaisen 25.9.2016 tekemän päätöksen, jolla vahvistettiin lopullisesti Euroopan unionin eläkejärjestelmässä kantajan ennen unionin palveluksessa aloittamista saavuttamat eläkeoikeudet.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta. Kerim Esen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ehdotus palvelusvuosien hyvittämisestä ennen unionin palvelukseen tuloa saavutettujen eläkeoikeuksien siirtämiseksi unionin järjestelmään ei ole virkamiehelle vastainen toimi – Saavutettuja eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirron jälkeen tehty päätös palvelusvuosien hyväksymisestä on virkamiehelle vastainen toimi

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta ja liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta)

Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisessa eläkeoikeuksien siirtoa koskevassa menettelyssä nimittävän viranomaisen tekemä päätös on virkamiehelle vastainen päätös, joka voi olla SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukaisen kanteen kohteena, kun asianomaisen ennen unionin palvelukseen tuloaan saavuttamia eläkeoikeuksia edustava pääoma on siirretty. Eläkeoikeuksien hyvittämiseen liittyvä ehdotus, vaikka asianomainen olisi sen hyväksynytkin, ei sitä vastoin ole asianomaiselle vastainen päätös, josta voitaisiin nostaa SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukainen kanne.

Palvelusvuosien hyvittäminen voidaan nimittäin myöntää vasta sitten, kun virkamies on antanut suostumuksensa sen menettelyn jatkamiselle, jossa asianomaisen kyseessä olevassa ulkopuolisessa eläkejärjestelmässä aiemmin saavuttamia eläkeoikeuksia edustava pääoma siirretään unionin eläkejärjestelmään; tämä suostumus perustuu tiedoille, jotka käyvät ilmi palvelusvuosien hyvittämistä koskevasta ehdotuksesta, jonka hallinto on tehnyt kyseessä olevan kansallisen järjestelmän ilmoittaman väliaikaisen summan perusteella.

Tässä yhteydessä asianomainen toimielin sitoutuu eläkeoikeuksien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa ainoastaan soveltamaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa ja yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä asianomaisen henkilön tilanteeseen. Tämä kyseessä olevan toimielimen velvollisuus johtuu suoraan kyseessä olevista henkilöstösääntöjen määräyksistä myös nimenomaisen sitoumuksen puuttuessa.

Näin ollen tällaisesta eläkeoikeuksien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa ilmaistusta sitoumuksesta ei seuraa kyseessä olevalle toimielimelle uutta velvollisuutta eikä näin ollen asianomaisen oikeusaseman muuttumista, muun muassa sen vuoksi, että vaikka asianomainen on antanut suostumuksensa toisessa järjestelmässä saavuttamiensa eläkeoikeuksien siirtämiselle unionin eläkejärjestelmään, ehdotuksen laatinut toimielin ei ole sen jälkeen, kun kansallisen eläkekassan ilmoittamaa pääomaa vastaava summa on siirretty, automaattisesti velvollinen tunnustamaan asianomaiselle palvelusvuosien määrää, joka on mainittu alkuperäisessä ehdotuksessa, jonka perusteella asianomainen vahvisti haluavansa siirtää kyseisen pääoman unionin eläkejärjestelmään.

(ks. 22–26 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 13.10.2015, komissio v. Verile ja Gjergji (T-104/14 P, EU:T:2015:776, 50, 52, 53 ja 74 kohta); tuomio 13.10.2015, komissio v. Cocchi ja Falcione (T-103/13 P, EU:T:2015:777, 66 kohta) ja tuomio 13.10.2015, Teughels v. komissio (T-131/14 P, EU:T:2015:778, 37, 46, 48, 49, 58 ja 70 kohta)