UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
22 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 63 artikla – Pääomien vapaa liikkuvuus – Direktiivi 2008/7/EY – Osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, joiden nettovarallisuus ylittää määrätyn kynnysarvon – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kyseiset pankit velvoitetaan maksamaan määrä, joka vastaa 20:tä prosenttia tästä nettovarallisuudesta, jotta ne voisivat siirtää pankkitoimintansa osakeyhtiölle vastineena yhtiön osakkeista – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohta – Vaatimus siitä, että esitetään syyt, joiden perusteella unionin tuomioistuimen vastaus on tarpeen – Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne – Tutkimatta jättäminen
Asiassa C‑660/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Corte suprema di cassazione (ylin yleinen tuomioistuin, Italia) on esittänyt 11.10.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 20.10.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Ente Cambiano società cooperativa per azioni
vastaan
Agenzia delle Entrate,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit P. G. Xuereb ja I. Ziemele,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Ente Cambiano società cooperativa per azioni, edustajinaan A. Cevese, A. Dal Ferro, M. Miccinesi ja F. Pistolesi, avvocati,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan M. Cherubini ja G. M. De Socio, avvocati dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia, M. Mataija ja P. Messina,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 63 artiklan sekä SEUT 101, SEUT 102, SEUT 120 ja SEUT 173 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Ente Cambiano società cooperativa per azioni ja Agenzia delle Entrate (verohallinto, Italia) ja joka koskee sellaisen maksun palautusta, joka vastaa 20:tä prosenttia Ente Cambianon nettovarallisuudesta 31.12.2015 ja jonka kyseinen yhteisö on suorittanut edellä mainitulle viranomaiselle säilyttääkseen oikeudellisen muotonsa osuuskuntana siirtäessään pankkitoimintansa osakeyhtiölle vastineena yhtiön osakkeista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/7/EY (EUVL 2008, L 46, s. 11) on sen 16 artiklan mukaisesti 1.1.2009 lukien kumottu ja korvattu pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi 69/335/ETY (EYVL 1969, L 249, s. 25).
4 Direktiivin 2008/7 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään välillisten verojen kantamisesta seuraavissa tapauksissa:
a) pääomayhtiöiden pääomapanokset;
b) pääomayhtiöiden rakenneuudistustoimet;
c) eräiden arvopaperien ja debentuurilainojen liikkeeseen laskeminen.”
5 Saman direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Pääomayhtiö”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä ’pääomayhtiöllä’ tarkoitetaan
a) yhtiötä, jonka yhtiömuoto on jokin liitteessä I luetelluista;
b) yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka pääoman tai varojen osuudet ovat vaihdettavissa arvopaperipörssissä;
c) voittoa tavoittelevaa yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka osakkailla on oikeus myydä osuutensa kolmansille osapuolille ilman etukäteisvaltuutusta ja joiden vastuu yhtiön, yrityksen, yhteenliittymän tai oikeushenkilön veloista rajoittuu heidän osuuksiensa arvoon.
2. Tässä direktiivissä pääomayhtiöksi katsotaan myös muu voittoa tavoitteleva yhtiö, yritys, yhteenliittymä tai oikeushenkilö.”
6 Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Pääomapanokset”, säädetään seuraavaa:
”Jollei 4 artiklasta muuta johdu, tässä direktiivissä pidetään seuraavia liiketoimia pääomapanoksina:
a) pääomayhtiön perustaminen;
b) sellaisen yhtiön, yrityksen, yhteenliittymän tai oikeushenkilön, joka ei ole pääomayhtiö, muuttaminen pääomayhtiöksi;
c) pääomayhtiön pääoman korottaminen millaisten tahansa omaisuuserien sijoituksella;
– –”
7 Saman direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Rakenneuudistustoimet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä seuraavia rakenneuudistustoimia ei pidetä pääomapanoksina:
a) yhden tai useamman pääomayhtiön kaikkien varojen ja velkojen tai yhden tai useamman toimialan siirtäminen yhteen tai useampaan pääomayhtiöön, jota ollaan parhaillaan perustamassa tai joka on jo perustettu, jos siirron vastasuoritus koostuu ainakin osittain hankkivan yhtiön pääomaa edustavista arvopapereista;
– –”
8 Direktiivin 2008/7 5 artiklan, jonka otsikko on ”Liiketoimet, joista ei kanneta välillisiä veroja”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot eivät saa kantaa pääomayhtiöiltä mitään välillistä veroa seuraavista:
– –
d) pääomayhtiön perustamisasiakirjan tai sääntöjen muuttaminen ja erityisesti seuraavat:
– –
iii) muutos pääomayhtiön tavoitteissa;
– –
e) edellä 4 artiklassa tarkoitetut rakenneuudistustoimet.”
9 Saman direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Verot ja arvonlisävero”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kantaa seuraavia veroja:
a) kiinteä tai vaihtuvamääräinen vero arvopapereiden siirroista;
b) oikeuden luovutuksista kannettava vero, mukaan lukien maa-alueiden rekisteröinnistä kannettava vero, joka kohdistuu jäsenvaltion alueella sijaitsevan liiketoiminnan tai kiinteän omaisuuden siirtämiseen pääomayhtiöön;
c) pääomayhtiöön siirrettävän kaikenlaisen omaisuuden luovutuksista kannettava vero sikäli kuin tämä omaisuus luovutetaan muuta korvausta kuin yhtiöosuuksia vastaan;
d) verot, jotka koskevat maa-alueiden tai muun omaisuuden osalta kirjattavien kiinnitysten ja muiden rasitteiden perustamista, kirjaamista tai kuolettamista;
e) palkkioiden ja korvausten muodossa kannettavat verot;
f) arvonlisävero.”
Italian lainsäädäntö
10 Osuuskuntamuotoisten luottolaitosten uudistamista, järjestämättömien luottojen arvopaperistamisen takuuta, kriisimenettelyihin liittyvää verojärjestelmää ja yhteistä omaisuudenhoitoa koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 14.2.2016 annetun asetuksen nro 18 (decreto-legge n. 18 – Misure urgenti concernenti la riforma delle banche di credito cooperativo, la garanzia sulla cartolarizzazione delle sofferenze, il regime fiscale relativo alle procedure di crisi e la gestione collettiva del risparmio; GURI nro 37, 15.2.2016), joka on muutettuna muunnettu laiksi 8.4.2016 annetulla lailla nro 49 (legge n. 49; GURI nro 87, 14.4.2016), 2 §:n 3 bis–3 quater momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä asetus nro 18/2016), säädetään seuraavaa:
”3 bis. Poiketen siitä, mitä on säädetty pankki- ja luottotoimintaa koskevien lakien koonnosta koskevan 1.9.1993 annetun asetuksen nro 385 (decreto legislativo n. 385 – Testo unico delle leggi in materia bancaria e creditizia; GURI nro 230, 30.9.1993, Supplemento ordinario nro 92) 150 bis §:n 5 momentissa, varojen siirtäminen ei koske osuuskuntamuotoisia luottolaitoksia, jotka 60 päivän kuluessa tämän asetuksen muuntamisesta annetun lain voimaantulosta esittävät [1.9.1993 annetun asetuksen nro 385] 58 §:n mukaisesti Italian keskuspankille [Banca d’Italia] hakemuksen tai yhteishakemuksen pankkitoimintansa siirtämisestä yhdelle ainoalle olemassa olevalle tai vasta perustetulle osakeyhtiölle, jolla on lupa harjoittaa pankkitoimintaa, edellyttäen, että hakemuksen tekevän pankin tai, mikäli kyseessä on yhteishakemus, vähintään yhden hakemuksen tehneistä pankeista, nettovarallisuus on 31.12.2015 yli 200 miljoona euroa kyseistä ajankohtaa koskevan tilinpäätöksen mukaan, josta annettu tilintarkastajan lausunto ei sisällä varaumia.
3 ter. Luovutushetkellä luovutuksen tekevä osuuskuntamuotoinen luottolaitos maksaa valtiolle määrän, joka vastaa 20:tä prosenttia sen nettovarallisuudesta 31.12.2015 kyseistä ajankohtaa koskevan tilinpäätöksen mukaan, josta annettu tilintarkastajan lausunto ei sisällä varaumia.
3 quater. Luovutuksen jälkeen luovutuksen tehnyt osuuskuntamuotoinen luottolaitos, joka säilyttää jakokelvottomat rahastonsa vähennettynä 3 ter momentissa tarkoitetun luovutuksen määrällä, muuttaa tarkoitustaan siten, ettei siihen enää kuulu pankkitoiminta, ja sitoutuu säilyttämään siviilikoodeksin (Codice civile) 2514 §:ssä tarkoitetut keskinäistä osuustoimintaa koskevat määräykset ja turvamaan jäsenilleen palvelut, joiden avulla nämä voivat ylläpitää suhteensa luovutuksensaajana olevaan osakeyhtiöön ja saada valistusta ja tietoa säästämiseen liittyvistä kysymyksistä ja avustushankkeiden edistämisestä. – – Jos tässä momentissa ja 3 bis ja 3 ter momentissa tarkoitettuja velvoitteita ei noudateta, luovuttajan tai tapauskohtaisesti osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen varat siirretään 23.12.2000 annetun lain nro 388 17 §:n mukaisesti. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
11 Osuuskuntamuotoinen luottolaitos Ente Cambiano, aiemmin Banca di Credito Cooperativo di Cambiano società cooperativa per azioni, jonka nettovarallisuus ylitti 200 miljoonaa euroa 31.12.2015, maksoi valtiolle 54 208 740 euroa, joka vastaa 20:tä prosenttia sen nettovarallisuudesta edellä mainittuna päivänä, käyttäessään niin sanottua ”way out” ‑vaihtoehtoa, josta on säädetty asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 bis momentissa.
12 Ente Cambiano vaati tämän jälkeen, että sanottu määrä palautetaan, sillä se katsoi, että kyseinen maksuvelvollisuus on ristiriidassa sekä Italian perustuslain että unionin oikeuden kanssa. Koska Ente Cambianon vaatimus saada kyseinen määrä palautetuksi hylättiin implisiittisellä päätöksellä, se nosti päätöksestä kanteen Commissione tributaria provinciale di Firenzessä (Firenzen maakunnallinen verotuomioistuin, Italia). Koska kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, Ente Cambiano valitti Commissione tributaria regionale della Toscanaan (Toscanan alueellinen verotuomioistuin, Italia), joka hylkäsi valituksen 15.11.2018 antamallaan tuomiolla.
13 Ente Cambiano teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen Corte suprema di cassazioneen (ylin yleinen tuomioistuin, Italia) vedoten siihen, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa sekä perustuslain että unionin oikeuden kanssa.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa aluksi esittäneensä kysymyksiä asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 ter ja 3 quater momentin perustuslaillisuudesta Corte Costituzionalelle (perustuslakituomioistuin, Italia), joka totesi kysymykset perusteettomiksi 9.7.2021 antamallaan tuomiolla nro 149/2021.
15 Tämän jälkeen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että kyseiset säännökset liittyvät osuuskuntamuotoisten luottolaitosten uudistukseen, jolla pyrittiin poistamaan niiden taloudellisesta ja hallinnollisesta mallista ja niiden enemmistön pienestä koosta johtuvat rakenteelliset heikkoudet vahvistamalla niiden varallisuutta, jotta ne selviytyisivät paremmin mahdollisista kriiseistä. Lainsäätäjän tähän tarkoitukseen valitsemassa pääasiallisessa mallissa osuuskuntamuotoiset luottolaitokset liittyivät osuuspankkiryhmään, jonka huipulla on osakeyhtiömuotoinen holdingyhtiö, jonka pääoma on vähintään miljardin euron suuruinen ja jonka omistavat pääosin edellä mainitut osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, joiden toimintaa holdingyhtiö johtaa ja koordinoi. Osuuspankkiryhmään liittyminen ei vaikuttanut osuuskuntamuotoisten luottolaitosten varallisuuteen. Ainoastaan ne osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, joiden nettovarallisuus ylitti määrätyn kynnysarvon, saattoivat olla liittymättä osuuspankkiryhmään hyväksymällä asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 bis–3 quater momentissa säädetyt velvollisuudet uhalla, että niiden varat muuten siirretään yhteistyön kehittämiseksi ja edistämiseksi perustettuihin keskinäisiin rahastoihin.
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että unionin oikeuden loukkaamiseen perustuvat valitusperusteet koskevat erityisesti SEUT 101, SEUT 102, SEUT 120 ja SEUT 173 artiklassa vahvistetun vapaan kilpailun ja markkinoiden suojelun periaatteita sekä SEUT 63 artiklassa vahvistettua ja direktiivissä 2008/7 täsmennettyä pääomien vapaan liikkuvuuden periaatetta.
17 Kyseinen tuomioistuin täsmentää Ente Cambianon väittävän, että riidanalainen maksuvelvollisuus rikkoo tätä direktiiviä siltä osin kuin direktiivillä vahvistetaan pääomapanosten verotuksen neutraalisuus saman direktiivin 6 artiklassa säädetyin poikkeuksin, jotka eivät ole sovellettavissa tässä asiassa.
18 Tässä asiayhteydessä kyseinen tuomioistuin pohtii asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 ter ja 3 quater momentin yhdenmukaisuutta unionin oikeuden kanssa täsmentäen samalla yhtäältä, että se jakaa Ente Cambianon epäilykset mainitun säännöksen yhteensopivuudesta unionin oikeudessa vahvistettujen pääomien vapaan liikkuvuuden, vapaan kilpailun ja markkinoiden suojelun periaatteiden kanssa, ja toisaalta, ettei kyseistä säännöstä näyttäisi olevan mahdollista tulkita tavalla, joka olisi yhdenmukainen unionin lainsäädännön kanssa.
19 Tässä tilanteessa Corte suprema di cassazione on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko SEUT 63 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä SEUT 101, SEUT 102, SEUT 120 ja SEUT 173 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa [asetuksen nro 18/2016] 2 §:n 3 ter ja 3 quater momentin tavoin tarjotaan niille osuuskuntamuotoisille luottolaitoksille, joiden nettovarallisuus 31.12.2015 oli yli 200 miljoonaa euroa, mahdollisuus valita osuuspankkiryhmään liittymisen asemesta se, että ne luovuttavat pankkitoimintansa osakeyhtiölle, joka voi olla myös vasta perustettu ja jolla on lupa harjoittaa pankkitoimintaa, sekä muuttavat yhtiöjärjestystään siten, että pankkitoiminnan harjoittaminen suljetaan pois ja säilytetään samalla siviilikoodeksin 2514 §:ssä tarkoitetut keskinäistä osuustoimintaa koskevaa lausekkeet ja varmistetaan, että jäsenille tarjotaan palvelut, jotka ovat tarpeen suhteiden säilyttämiseksi vastaanottavaan osakeyhtiöön ja säästämistä ja avustushankkeiden edistämistä koskevan valistuksen ja tiedon saamiseksi, mutta tämän vaihtoehdon edellytykseksi asetetaan velvoite maksaa summa, joka vastaa 20:tä prosenttia niiden nettovarallisuudesta 31.12.2015?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
20 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät näkökohdat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Koska ennakkoratkaisupyyntö toimii tämän menettelyn perustana, kansallisen tuomioistuimen on ennakkoratkaisupyynnössään selvitettävä pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja esitettävä tarvittava selostus niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, sekä siitä yhteydestä, jonka se toteaa näiden säännösten ja määräysten ja sen kansallisen lainsäädännön välillä, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa (ks. vastaavasti mm. tuomio 4.6.2020, C.F. (Verotarkastus), C‑430/19, EU:C:2020:429, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Tässä yhteydessä on myös korostettava, että ennakkoratkaisupyyntöihin sisältyvien tietojen on mahdollistettava yhtäältä se, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, ja toisaalta se, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on näiden tietojen perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tämä mahdollisuus turvataan, kun otetaan huomioon, että edellä mainitun artiklan mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi näille osapuolille (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, Irish Ferries, C‑570/19, EU:C:2021:664, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat kumulatiiviset vaatimukset mainitaan nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa, josta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oletetaan SEUT 267 artiklaan perustuvassa yhteistyössä olevan tietoinen ja jota sen on tunnollisesti noudatettava (määräys 3.7.2014, Talasca, C‑19/14, EU:C:2014:2049, 21 kohta ja tuomio 9.9.2021, Toplofikatsia Sofia ym., C‑208/20 ja C‑256/20, EU:C:2021:719, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Niistä muistutetaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen kansallisia tuomioistuimia varten laatimien ennakkoratkaisupyyntöjen tekemistä koskevien suositusten (EUVL 2019, C 380, s. 1) 13, 15 ja 16 kohdassa.
24 Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, ovatko SEUT 63, SEUT 101, SEUT 102, SEUT 120 ja SEUT 173 artikla esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, joiden nettovarallisuus ylittää 200 miljoonaa euroa määrättynä päivämääränä, voivat osuuspankkiryhmään liittymisen asemesta siirtää pankkitoimintansa osakeyhtiölle yhtiön osakkeita vastaan sillä edellytyksellä, että ne maksavat määrän, joka vastaa 20:tä prosenttia niiden nettovarallisuudesta edellä mainittuna päivämääränä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että Ente Cambiano vetoaa pääasian oikeudenkäynnissä direktiiviin 2008/7, jolla on kumottu ja korvattu direktiivi 69/335, yhdessä pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on maininnut pyynnössään.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei SEUT 101, SEUT 102, SEUT 120 ja SEUT 173 artiklan osalta selitä, miksi se pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan niitä, eikä se selitä näiden määräysten yhteyttä sen käsiteltävänä olevassa asiassa sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön, toisin kuin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa edellytetään. Näin ollen ennakkoratkaisukysymystä ei voida tutkia siltä osin kuin se koskee näitä EUT-sopimuksen määräyksiä.
26 Kuten Euroopan komissio on SEUT 63 artiklaan liittyen kirjallisissa huomautuksissaan todennut, ennakkoratkaisupyynnössä olevista tiedoista ilmenee, että kaikki pääasian – jossa asianosaisina ovat Italiassa rekisteröity yhteisö ja Italian verohallinto – osatekijät koskevat yksinomaan jäsenvaltion sisäistä tilannetta.
27 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä ei sovelleta tilanteeseen, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion sisälle. Tällaisessa tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ilmoitettava unionin tuomioistuimelle työjärjestyksen 94 artiklassa vaaditulla tavalla, miltä osin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevalla oikeusriidalla sen puhtaasti sisäisestä luonteesta huolimatta on sellainen liittymä perusvapauksia koskeviin unionin oikeuden määräyksiin, joka tekee pyydetyn tulkinnan välttämättömäksi oikeusriidan ratkaisemiselle (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 47 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Näistä vaatimuksista seuraa erityisesti, että sen toteamiseksi, että kyseessä on tällainen yhteys, ennakkoratkaisupyynnöstä on käytävä ilmi konkreettisia seikkoja eli viitteitä, jotka eivät ole hypoteettisia vaan varmoja ja joiden avulla voidaan osoittaa selvällä tavalla yhteyden olemassaolo, eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tyytyä esittämään unionin tuomioistuimelle seikkoja, joiden perusteella saattaisi olla mahdollista olla sulkematta pois tällaisen yhteyden olemassaoloa tai jotka abstraktilla tavalla tarkasteltuna voisivat olla tämän suuntaisia viitteitä, vaan sen on päinvastoin esitettävä objektiivisia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden avulla unionin tuomioistuin voi selvittää mainitun yhteyden olemassaolon (tuomio 2.3.2023, Bursa Română de Mărfuri, C‑394/21, EU:C:2023:146, 51 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Ennakkoratkaisupyynnössään pyynnön esittänyt tuomioistuin vain toistaa Ente Cambianon perustelut, joiden mukaan velvoittamalla osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, joiden nettovarallisuus 31.12.2015 ylitti 200 miljoonaa euroa, maksamaan määrä, joka vastaa 20:tä prosenttia niiden nettovarallisuudesta sanottuna päivänä, vakavaraisimmat osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, jotka voisivat houkutella sijoittajia muista jäsenvaltioista, asetetaan huonompaan asemaan. Kyseinen tuomioistuin ei kuitenkaan mainitse yhtäkään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että muiden jäsenvaltioiden kansalaisilla olisi intressi käyttää pääomien vapaan liikkuvuuden perusvapautta pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa (ks. analogisesti tuomio 20.9.2018, Fremoluc, C‑343/17, EU:C:2018:754, 30 kohta). Siltä osin kuin ennakkoratkaisupyyntö ei täytä tämän tuomion 27 ja 28 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmeneviä edellytyksiä, ennakkoratkaisukysymystä ei voida tutkia myöskään SEUT 63 artiklaa koskevilta osiltaan.
30 Direktiiviin 2008/7, johon Ente Cambiano vetoaa pääasiassa, liittyen on ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevien tietojen mukaan niin, että asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 bis–3 quater momentin mukainen Ente Cambianon riitauttama velvollisuus suorittaa valtiolle maksu, joka ei – kuten ei liioin sen määrä tai peruste – perustu Ente Cambianon voittoon tai tuloon vaan sen tilinpäätökseen 31.12.2015 kirjattuun nettovarallisuuteen, syntyy siirrettäessä pankkitoiminta pääomayhtiölle vastikkeena kyseisen yhtiön osakkeista. Kyseisen maksuvelvollisuuden synnyttää siis tämä määrätyn toimenpiteen suorittaminen eikä tietyn toiminnan harjoittaminen, kun taas maksuvelvollisuuden pakottava luonne johtuu sen laiminlyöntiin liittyvästä sanktiosta, josta siitäkin säädetään samassa säännöksessä.
31 Vaikka direktiivin 2008/7 asiallinen sovellettavuus pääasiaan voitaisiin perustaa näihin seikkoihin siten, että olisi arvioitava, onko kyseinen maksu katsottava direktiivissä tarkoitetuksi välilliseksi veroksi, joka kohdistuu direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun rakenneuudistustoimeen, johon direktiivin 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa viitataan, sikäli kuin pääomayhtiö on antanut kyseessä olevan toimialan pääomapanoksena, näiden seikkojen perusteella ei voida katsoa, että käsiteltävä riita kuuluisi direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin ole käsitellyt kysymystä siitä, sisältyvätkö osuuskuntamuotoiset luottolaitokset, kuten pääasian kantaja ennen rakenneuudistustaan ja sääntöjensä uudistusta sekä käytettyään asetuksen nro 18/2016 2 §:n 3 bis momentissa tarkoitettua mahdollisuuttaan, direktiivin 2008/7 2 artiklassa määritellyn pääomayhtiön käsitteen alaan.
32 Kyseinen tuomioistuin ei liioin ole ennakkoratkaisupyynnössään esittänyt seikkoja, jotka koskevat kysymystä siitä, voivatko direktiivin 6 artiklaan perustuvat poikkeukset direktiivin 5 artiklasta olla sovellettavissa nyt käsiteltävässä asiassa.
33 Kun otetaan huomioon epävarmuus siitä, onko direktiivi 2008/7 sovellettavissa pääasiaan, sekä se, ettei mitään täsmennyksiä ole esitetty siitä, onko kyseinen maksu mahdollisesti katsottava kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi välilliseksi veroksi, on todettava, ettei ennakkoratkaisupyyntö sisällä tietoja, jotka olisivat tarpeen, jotta direktiivin voitaisiin katsoa olevan sovellettavissa tähän oikeusriitaan, eikä unionin tuomioistuin siksi voi arvioida, onko esitettyyn kysymykseen vastaaminen tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa päätöksensä asiassa.
34 Ennakkoratkaisupyyntöä ei siten voida tutkia myöskään kyseistä direktiiviä koskevilta osiltaan.
35 On kuitenkin muistutettava, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on mahdollisuus esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö, jossa se esittää unionin tuomioistuimelle kaikki seikat, joiden perusteella tämä voi antaa ratkaisun (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, Călin, C‑676/17, EU:C:2019:700, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
37 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (ylin yleinen tuomioistuin, Italia) on esittänyt 11.10.2022 antamallaan päätöksellä, jätetään tutkimatta.
Allekirjoitukset