VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

1 päivänä helmikuuta 2007

Asia F-125/05

Vassilios Tsarnavas

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Ylennys – Eri yksiköissä työskentelevien virkamiesten ansioiden vertailu – Vahingonkorvausvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Kohtuullinen aika – Asianajajan palkkio – Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely – Henkinen kärsimys

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Vassilios Tsarnavas vaatii yhtäältä muun muassa komission 1.4.2005 tekemän päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä on hylätty hänen vaatimuksensa tämän toimielimen sääntöjenvastaisuuksista ja virkavirheistä vuosien 1998 ja 1999 ylennyskierrosten aikana aiheutuneen 72 000 euron suuruisen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamisesta, ja toisaalta komission velvoittamista suorittamaan edellä mainittu korvaus.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan suorittamaan Tsarnavasille 3 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolmasosa Tsarnavasin oikeudenkäyntikuluista. Tsarnavas vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

2.      Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Virkavirhe

1.      Virkamiesten tai toimihenkilöiden on esitettävä kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä, jona he ovat saaneet tiedon tilanteesta, josta he valittavat, yhteisölle korvausvaatimus vahingosta, jonka se on aiheuttanut. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien seikkojen mukaan, ja on otettava erityisesti huomioon riidan merkitys asianomaiselle, asian monitahoisuus ja asianomaisten osapuolien käyttäytyminen. Tässä yhteydessä on otettava huomioon vertailukohtana myös viiden vuoden vanhentumisaika, josta määrätään sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa.

Siinä tapauksessa, että virkamies vetoaa toistuviin sääntöjenvastaisuuksiin tai virkavirheisiin, joihin hän väittää toimielimensä syyllistyneen eri ylennyskierrosten yhteydessä, sen ajan kohtuullisuutta, jonka asianomainen on antanut kulua, ennen kuin hän on esittänyt vaatimuksen korvauksen saamiseksi aineellisesta vahingosta, joka on aiheutunut hänen asianajajansa perimistä palkkioista ja kuluista vireille pantujen eri valitusmenettelyjen yhteydessä, on arvioitava niiden kunkin osalta erikseen.

Tätä kohtuullisuutta on sitä vastoin arvioitava toisin, kun kyseessä on henkinen kärsimys, joka johtuu epävarmuudesta ja huolesta, jota hän on kokenut pitkän aikaa mahdollisen ylennyksensä osalta kyseisten ylennyskierrosten aikana, sekä siitä, että hän on menettänyt luottamuksensa toimielimeensä, minkä hän väittää aiheutuneen toimielimen kaikista toimista ja menettelytavoista. Niitä on näet arvioitava kokonaisvaltaisesti, ja niiden laillisuutta ja vaikutuksia voidaan tarkastella vain kokonaisuutena.

(ks. 69–73 ja 81 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-161/00, Tsarnavas v. komissio, 6.7.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑155 ja II‑721, 37 kohta) ja asia T-144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok. 2004, s. II‑3381, 65 ja 66 kohta).

2.      Se, että virkamiestä kohtaan ei ole osoitettu hyvää hallintotapaa eri ylennyskierrosten yhteydessä, mistä on seurannut, että hän on tehnyt useita hallinnollisia valituksia, jotka ovat osoittautuneet ainakin osittain perustelluiksi, sillä ne ovat johtaneet milloin osapuolten väliseen sopimukseen, milloin riidanalaisen toimen kumoamiseen tai jopa yhteisöjen tuomioistuinten antamaan kumoavaan tuomioon, on virkavirhe, josta seuraa, että ylennyskierrosten eteneminen on asianomaisen osalta viivästynyt ja että hän on ollut epävarma ja huolissaan ammatillisesta tulevaisuudestaan, minkä vuoksi korvauksen suorittaminen henkisestä kärsimyksestä on perusteltua.

Se, että kantaja on myöhemmin jäänyt työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle, ei poista tätä vahinkoa, joka on aiheutunut hallinnon menettelystä, joka on koskenut asianomaisen mahdollista ylentämistä aikaisempien ylennyskierrosten aikana.

(ks. 99 ja 100 kohta)