Asia T‑251/11
Itävallan tasavalta
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Sähkö – Valtiontuki energiaintensiivisille yrityksille – Ekosähköstä annettu Itävallan laki – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Valtiontuen käsite – Valtion varat – Valtiosta johtuvaksi katsominen – Valikoivuus – Yleinen ryhmäpoikkeusasetus – Toimivallan ylitys – Yhdenvertainen kohtelu
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.12.2014
1. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista myönnetyt tuet – Mekanismi, jonka perusteella on velvollisuus ostaa ekosähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan ja jolla on tarkoitus edistää tämän sähkön tuotantoa – Mekanismi, jota hallinnoi valtion konsession perusteella osakeyhtiö – Rahoitus, josta vastaavat loppukuluttajat – Loppukuluttajien suorittamat maksut, jotka ovat rinnastettavissa veronluonteisiin maksuihin – Toimenpide, jossa määrätään osittaisesta vapautuksesta energiaintensiivisten yritysten hyväksi – Toimenpide, joka merkitsee valtion varojen käyttämistä
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
3. Valtiontuki – Käsite – Etujen myöntäminen, joka katsotaan valtiosta johtuvaksi – Lailla käyttöön otettu tukijärjestelmä – Kuuluminen soveltamisalaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kompensoida energiaintensiivisiin kotimaisiin yrityksiin kohdistuvat mahdolliset kilpailulliset haitat suhteessa muihin sähkönkuluttajayrityksiin – Soveltamisalaan kuuluminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
5. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeus yleisestä verotusjärjestelmästä – Järjestelmän luonteeseen ja rakenteeseen perustuva oikeutus – Todistustaakka
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
6. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Arviointiperusteet – Aikaisempaa käytäntöä ei oteta huomioon – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
7. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Ympäristönsuojelutuet – Valtiontuesta ympäristösuojelulle annetut suuntaviivat – Soveltamisala – Mekanismi, jonka perusteella on velvollisuus ostaa ekosähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan – Loppukuluttajien veronluonteisten maksujen muodossa suorittama rahoitus – Toimenpide, jolla määrätään osittainen vapautus energiaintensiivisten yritysten hyväksi – Soveltamisalaan kuuluminen
(SEUT 107 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2008/C 82/01 58. 59. 70 ja 151 kohta)
8. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Ympäristönsuojelutuet – Valtiontuesta ympäristösuojelulle annetut suuntaviivat – Ympäristöverojen alennusten tai niistä vapautusten muodossa myönnettävät tuet – Epäyhdenmukaistettuun verotukseen kuuluvien ympäristöverojen alennukset – Komission suorittama tutkinta tuen tarpeellisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta sekä sen vaikutuksista – Tuen soveltumattomuudesta sisämarkkinoille tehdystä päätöksestä nostettu kumoamiskanne – Jäsenvaltion näyttövelvollisuudet
(SEUT 107 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2008/C 82/01 151–159 kohta)
9. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Asetuksin määritellyt tukien luokat, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina – Asetus N:o 800/2008 – Ympäristöverojen alennusten muodossa oleville tuille säädetty vapautus – Soveltamisedellytykset – Euroopan tasolla yhdenmukaistetut verot
(SEUT 107 artiklan 3 kohta; komission asetuksen N:o 800/2008 25 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 26–31 kohta)
2. Tutkittaessa SEUT 107 artiklan 1 kohdan valossa kansallista toimenpidettä, joka on tarkoitettu edistämään ekosähkön tuotantoa takaamalla yhtäältä kullekin ekosähkön tuottajalle tämän sähkön kokonaismäärän ostaminen sähkön markkinahintaa korkeampaan kiinteään hintaan ja säätämällä toisaalta sähkönjakelijoille näin aiheutuneiden kustannusten siirtämisestä sähkönkuluttajille ekosähkön ostamiseen liittyvän pakollisen lisähinnan avulla, komissio ei ole tehnyt virhettä katsoessaan, että energiaintensiivisille yrityksille, joilla on oikeus siihen, että niiden hakemuksen johdosta niille myönnetään vapautus ekosähkön ostovelvollisuudesta, kun ne maksavat tasausmaksun, säädetty etu merkitsi valtion varojen käyttämistä, vaikka tätä tukimekanismia hallinnoi ekosähkön selvityskeskus, jonka tehtävien hoitamiseksi myönnettiin toimilupa yksityisoikeudelliselle osakeyhtiölle, jonka osakkeista 50,4 prosenttia on yksityisessä määräysvallassa olevien osakkeenomistajien hallussa.
Mainitun osakeyhtiön tehtävänä on kansallisen lain perusteella hallinnoida uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmää. Kyseisessä laissa säädetyn järjestelmän voidaan määritellä muodostavan valtion toimiluvan, koska kyseessä olevat varat maksetaan yksinomaan kansallisen lainsäätäjän määrittelemiä yleisen edun mukaisia tarkoituksia varten. Lisäksi ekosähkön ostamiseen liittyvä pakollinen lisähinta on rinnastettavissa sähköstä kannettavaan veron luonteiseen maksuun, jonka viranomaiset vahvistavat yleisen edun mukaisesti ja objektiivisen kriteerin perusteella. Näin ollen on mahdollista määritellä kyseessä olevien summien olevan siis varoja, jotka ovat peräisin valtiolta ja jotka ovat rinnastettavissa veronluonteiseen maksuun.
Vaikka pitääkin paikkansa, että elin, jonka tehtävänä on hallinnoida uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmää, toimii yksityisoikeudellisen osakeyhtiön muodossa, ekosähkön selvityskeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamiseksi annetun toimiluvan yhteydessä tämän elimen toiminta ei kuitenkaan ole voittojen saamiseksi markkinoilla vapaasti toimivan taloudellisen yksikön toimintaa, vaan toimintaa, jota on rajoittanut kansallinen lainsäätäjä, joka on rajannut sitä kyseisen toimiluvan täytäntöönpanon osalta yksityiskohtaisesti. Tältä osin mainitun elimen toiminnan vastaavuutta laissa säädettyjen puitteiden kanssa koskevan, valtion eri instanssien useilla tasoilla suorittaman tiukan valvonnan olemassaolo tukee päätelmää siitä, ettei mainittu elin toimi omaan lukuunsa ja vapaasti, vaan valtion varoista myönnetyn tuen hallinnoijana, joka panee täytäntöön toimilupaa.
Näissä olosuhteissa komissio on perustellusti todennut, että energiaintensiivisten yritysten hyväksi säädetty etu aiheuttaa nyt käsiteltävässä asiassa valtiolle lisäkustannuksia siltä osin kuin maksun tason alentamisen sen maksamiseen velvoitettujen yritysten kohdalla voidaan katsoa johtaneen valtion tulojen menetykseen.
(ks. 67, 68, 70, 72, 75, 76 ja 83 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 85–87 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 94 ja 111–116 kohta)
5. Valtiontuen käsite ei kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka täten ensi näkemältä ovat valikoivia, kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta tai rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat. Verovapautukset, jotka perustuvat sille verojärjestelmälle vieraaseen tavoitteeseen, johon vapautukset kuuluvat, eivät sen sijaan voi jäädä SEUT 107 artiklan 1 kohdasta ilmenevien vaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle.
Lisäksi sen arvioimiseksi, onko verotuksellisella toimenpiteellä myönnetty etu valikoiva, viitekehyksen määrittämisellä on erityistä merkitystä, koska itse edun olemassaolo voidaan osoittaa ainoastaan suhteessa niin sanottuun ”normaaliin” verotukseen. Kansallisen verotuksellisen toimenpiteen luokitteleminen valikoivaksi edellyttää aluksi sitä, että ennalta määritetään ja tutkitaan asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettava yleinen tai ”normaali” verojärjestelmä. Juuri tähän yleiseen eli normaaliin verojärjestelmään verraten on tämän jälkeen arvioitava ja selvitettävä, onko kyseisellä verotuksellisella toimenpiteellä myönnetty etu mahdollisesti valikoiva, osoittamalla, että toimenpide poikkeaa mainitusta yleisestä järjestelmästä siltä osin kuin toimenpiteellä otetaan käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmälle asetetun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.
Jäsenvaltion, joka on ottanut käyttöön yritysten erottelun kustannusten suhteen, on tässä yhteydessä osoitettava, että se on todellakin perusteltu kyseisen järjestelmän luonteen ja rakenteen vuoksi.
(ks. 96, 97 ja 117 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 123–130 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 155–165 kohta)
8. Ympäristöverojen alennuksena tai ympäristöveroista vapautuksena myönnettävän tuen osalta valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen suuntaviivojen 152 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee, että niissä säädetään kahden tyyppisestä ympäristöverojen alennusten sisämarkkinoille soveltuvuuden tutkimisesta, erityisesti sen perusteella, onko kyseessä olevat maksut yhdenmukaistettu vai ei, ja onko yhteisön vähimmäisverotasoa noudatettu.
Erityisesti epäyhdenmukaistettuun verotukseen kuuluvan, ympäristöverojen alennuksena myönnettävän tuen osalta mainittujen suuntaviivojen 154–159 kohdasta ilmenee, että komissio tukeutuu mainittujen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille tutkiessaan unionin jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin arvioidakseen asianomaisia verojärjestelmiä ja tutkiakseen erityisesti tuen välttämättömyyttä ja oikeasuhteisuutta sekä sen vaikutuksia kyseessä oleviin talouden aloihin.
Kun komission päättelee sillä olevien tietojen perusteella, että ympäristöverojen alennuksen muodossa myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille, jäsenvaltion on osoitettava, että kyseessä oleva tuki olisi vapautettava. Sen osoittamiseksi, että komissio on tehnyt tosiseikkoja tutkiessaan sellaisen ilmeisen arviointivirheen, joka voi oikeuttaa kyseessä olevan päätöksen kumoamisen, jäsenvaltion esittämän näytön on oltava riittävä kyseessä olevassa päätöksessä tehtyjen tosiseikkojen arviointien uskottavuuden horjuttamiseksi.
(ks. 167 ja 178-180 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 200–203 kohta)