Asia T‑393/10

(julkaistu otteina)

Westfälische Drahtindustrie GmbH ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Irtisanoutuminen – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yhdenvertainen kohtelu – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Maksukyvyn arviointi – Komission vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Täysi harkintavalta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Komission erään pääjohtajan kirje, jossa hylätään yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon alentamista koskeva hakemus – Kirje, johon sisältyy yrityksen maksukyvyn arviointi, joka eroaa alkuperäisestä päätöksestä – Se, että kyse ei ole pelkästä vahvistuksesta – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Komission päätös, jossa määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta – Unionin tuomioistuimien täysi harkintavalta valvoa ja muuttaa päätöstä siten, että ne ottavat huomioon ratkaisunsa antamispäivänä vallitsevan oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen – Yritysten, joille on määrätty seuraamuksia, oikeussuojan tarve siihen, että tuomioistuinvalvonta koskee komission tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista tekemiä arviointeja

(SEUT 101 ja SEUT 263 artikla)

3.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yhden yrityksen saattaminen vastuuseen koko rikkomisesta – Edellytykset – Kokonaissuunnitelman olemassaolo – Arviointi – Yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen kahden osan välinen siirtymäjakso – Seuraukset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Todisteilta, jotka komissio ottaa huomioon, edellytettävä tarkkuus – Todisteiden kokonaisuus – Kilpailusääntöjen rikkomisen tai sen keston kiistävien yritysten näyttövelvollisuudet – Julkinen irtisanoutuminen

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

5.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Sovellettavuus – Ulottuvuus – Seuraukset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden täyttymisen arviointi asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella – Tarvetta esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ei ole

(SEUT 296 artikla)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Yritysten kuuleminen – Yritys, joka on osallistunut komission sitä vastaan esittämiä väitteitä koskevaan kuulemiseen – Vaatimus uudesta kuulemisesta, joka koskee yrityksen maksukyvyn arvioinnin perusteella esitettyä sakonalennusta koskevaa hakemusta – Hylkääminen – Oikeutta tulla kuulluksi ei ole loukattu

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentamenetelmä – Komission velvollisuus soveltaa suuntaviivoja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta noudattaen

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Maksukyky – Velvollisuutta ottaa huomioon asianomaisen yrityksen tappiollinen taloudellinen tilanne ei ole – Yrityksen todellinen maksukyky erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa – Huomioon ottaminen – Edellytykset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimien täysi harkintavalta Ulottuvuus – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Maksukyky – Unionin tuomioistuimien täysi harkintavalta – Komission tekemät arviointivirheet – Kumoaminen – Se, että unionin tuomioistuimet käyttävät täyttä harkintavaltaansa

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

1.      Kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamisesta on todettava, että toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kolmansien etuihin muuttaen niiden oikeusasemaa selvästi, ovat SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia. Tässä asiayhteydessä on niin, että jotta voitaisiin määritellä, kelpaako kumottavaksi vaadittu toimenpide kanteen kohteeksi, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimenpiteen asiasisältö, koska toimenpiteen oikeudellisella muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä. Ainoastaan toimi, jolla unionin elin määrittää kantansa yksiselitteisesti ja lopullisesti sellaisessa muodossa, että toimen luonne on yksilöitävissä, on nimittäin päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, kuitenkin sillä edellytyksellä, että tällä päätöksellä ei vahvisteta aikaisempaa toimea. Sitä vastoin kanne, joka kohdistuu sellaiseen toimeen, jossa pelkästään vahvistetaan aiempi toimi, voidaan tutkia vain, jos vahvistetusta toimesta on nostettu kanne määräajassa. Näin ollen silloin, kun kantaja on antanut päätöksen riitauttamiselle asetetun määräajan päättyä ja kun päätöksessä määrätään yksiselitteisesti toimenpiteestä, jolla on kantajan etuihin kohdistuvia oikeusvaikutuksia ja joka sitoo kantajaa, kantaja ei voi saada tätä määräaikaa palautetuksi pyytämällä toimielintä käsittelemään asia uudelleen ja nostamalla kanteen sitä päätöstä vastaan, jolla tästä kieltäydytään ja jolla vahvistetaan aikaisemmin tehty päätös.

Tältä osin päätöksen, jossa määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, yhteydessä kirjettä, jossa komission eräs pääjohtaja yhtäältä arvioi rikkomiseen syyllistyneen yrityksen maksukyvyn ottaen huomioon eri tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja kuin ne, jotka tutkittiin alkuperäisessä päätöksessä, ja toisaalta perustelee kieltäytymistään alentaa sakkoa syyllä, joka on eri kuin se, jolla tätä perusteltiin alkuperäisessä päätöksessä, ei voida pitää pelkkänä alkuperäisen päätöksen vahvistuksena.

(ks. 98–102 ja 107 kohta)

2.      Komission päätöksestä, jossa määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, nostetuista kumoamiskanteista on todettava, että se, että unionin tuomioistuimet käyttävät täyttä harkintavaltaa, ei estä niitä harjoittamasta vaan päinvastoin edellyttää niiden harjoittavan komission tekemiin oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen arviointeihin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, jos rikkomiseen syyllistyneet yritykset sitä vaativat ja jollei muuta johdu oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvista perusteista, jotka niiden on tutkittava viran puolesta kontradiktorisen menettelyn periaatteen mukaisesti. Vaikka tuomioistuimen on lähtökohtaisesti täyttä harkintavaltaa käyttäessään otettava huomioon ratkaisunsa antamispäivänä vallitseva oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne silloin, kun se katsoo perustelluksi käyttää toimivaltaansa muuttaa päätöstä, tämä velvoite ei suinkaan vie yrityksiltä, joille komissio on määrännyt seuraamuksia SEUT 101 artiklan rikkomisesta, oikeussuojan tarvetta saada tuomioistuinvalvonta koskemaan myös sitä, ovatko komission tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista tekemät arvioinnit perusteltuja niiden tekohetkellä vallinneeseen oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen nähden.

Näin ollen pelkkä mahdollisuus, että unionin tuomioistuimet päättävät käyttää täyttä harkintavaltaansa arvioidakseen yritysten, joille on määrätty seuraamuksia, maksukyvyn, ei tee kirjeeseen, jossa komission eräs pääjohtaja arvioi näiden yritysten maksukyvyn ottaen huomioon eri tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja kuin ne, jotka tutkittiin alkuperäisessä päätöksessä, sisältyvien arviointien laillisuusvalvontaa aiheettomaksi.

(ks. 109 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 141–147, 152–155, 158, 161, 163 ja 189–191 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 166–171, 188 ja 194 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 172 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 272 kohta)

7.      Kilpailun alan hallinnollisista menettelyistä on todettava, että silloin, kun ennen päätöksen, jossa määrätään sakkoja, hyväksymistä on järjestetty kuuleminen, komission ei tarvitse järjestää vielä toista kuulemista, joka koskisi alennushakemusta, jonka rikkomiseen syyllistynyt yritys on esittänyt maksukykynsä arvioinnin perusteella.

Asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdassa ei nimittäin säädetä tällaisen kuulemisen järjestämisestä, sillä kyseisessä oikeussäännössä tunnustetaan ainoastaan yritysten oikeus esittää huomautuksensa väitteistä, joille komissio aikoo perustaa päätöksensä. Yritysten maksukyvyn arviointi ei kuitenkaan ole sellainen väite, jolle SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskeva päätös voitaisiin perustaa, vaan se tarjoaa komissiolle mahdollisuuden ottaa huomioon rikkomisen osatekijöistä riippumattomiin syihin perustuvan sakonalennusta koskevan hakemuksen tueksi esitettyjä tiettyjä seikkoja.

Lisäksi myöskään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei määrätä yritysten oikeudesta tulla kuulluiksi ennen päätöksen tekemistä sakonalennusta koskevasta hakemuksesta, jonka ne ovat esittäneet itse toimittamiinsa tietoihin perustuvan maksukykynsä arvioinnin perusteella. On totta, että tällainen päätös on kyseisessä määräyksessä tarkoitetun kaltainen epäedullisesti vaikuttava yksittäinen toimenpide. Siinä määrättyä oikeutta tulla kuulluksi on kuitenkin katsottava noudatetun silloin, kun kyse on tilanteista, joissa päätös on perustunut ainoastaan hakijan toimittamiin todisteisiin ja sellaisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin, joista hakija on ollut tietoinen.

Tässä yhteydessä on totta, että komissiolla on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan velvollisuus antaa yritykselle, joka on esittänyt maksukykyyn perustuvaa sakonalennusta koskevan hakemuksen, tilaisuus esittää näkemyksensä niistä tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista, joiden perusteella komissio aikoo hylätä sen hakemuksen, jos yritys ei ole itse toimittanut sille näitä tietoja. Se, että komissio katsoo, etteivät sille esitetyt tiedot ole vakuuttavia, ei kuitenkaan yksinään velvoita sitä toimittamaan tätä arviointia tiedoksi ennen päätöksen tekemistä hakemuksesta.

(ks. 279–283 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 287 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 288–296 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 297–302 kohta)

11.    Kilpailun alalla on todettava, että koska asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdan soveltaminen on viimeinen sakkojen suuruutta määritettäessä huomioon otettava seikka, niiden yritysten, joille määrätään seuraamuksia SEUT 101 artiklan rikkomisesta, maksukyvyn arviointi kuuluu SEUT 261 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa tarkoitetun täyden harkintavallan piiriin. Virheet, jotka komissio on tehnyt arvioidessaan rikkomiseen syyllistyneiden yritysten maksukykyä, ovat nimittäin omiaan johtamaan komission päätöksen kumoamiseen siltä osin kuin siinä määrätään kyseisille yrityksille sakko ja oikeuttamaan sen, että unionin tuomioistuimet käyttävät täyttä harkintavaltaansa.

Tässä yhteydessä tilanteessa, jossa kyseiset yhtiöt ovat siirtäneet varoja muille samaan konserniin kuuluville yhtiöille väitetiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen, se, että maksukyvyttömyys johtuu oman harkintavallan mukaisesti tehdyistä hallinnointipäätöksistä, ei riitä yksinään perusteeksi sakon alentamista koskevien hakemusten hylkäämiseen. Komission on maksukykyä arvioidessaan otettava huomioon syyt, joiden vuoksi nämä siirrot toteutettiin. Muille konserniin kuuluville yhtiöille myönnetyillä varoilla voidaan nimittäin muun muassa rahoittaa eräitä ennen väitetiedoksiannon lähettämistä tehtyjä hankintoja. Lisäksi komission on tarvittaessa katsottava, ettei tällaisilla varainsiirroilla ole vaikutusta koko konsernin maksukyvyn arviointiin.

Hylätäkseen sakon alentamista koskevan hakemuksen komissio ei voi myöskään jättää huomiotta sitä, että asianomainen yritys on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että sen oli yhtä mahdotonta maksaa yhdessä erässä sille määrätyn sakon kokonaismäärää kuin hankkia siihen tarvittavaa rahoitusta tai edes kyseisen määrän kattavaa pankkitakausta.

Jos unionin tuomioistuimet kumoavat tässä asiayhteydessä komission päätöksen sitä rasittavien arviointivirheiden perusteella siltä osin kuin siinä määrätään asianomaiselle yritykselle sakko, mikään ei ole esteenä sille, että kyseiset tuomioistuimet katsovat täyttä harkintavaltaansa käyttäen, ettei ole myönnettävä mitään kyseisen yrityksen maksukyvyttömyyteen perustuvaa sakonalennusta, ja velvoittavat mainitun yrityksen maksamaan samansuuruisen sakon kuin sille määrättiin kumotussa päätöksessä.

(ks. 297, 311, 319, 321, 328, 332, 357 ja 358 kohta)