Kanne 14.9.2010 - Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio

(Asia T-393/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Westfälische Drahtindustrie ym. (Hamm, Saksa), Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft mbH & Co. KG (Hamm), Pampus Industriebeteiligungen GmbH & Co. (Iserlohn, Deutschland) (asiamies: asianajaja C. Stadler)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

kanteen kohteena olevan päätöksen 1 artiklan 8 kohdan a ja b alakohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että ensimmäinen ja toinen kantaja ovat ennen 12.5.1997 rikkoneet SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa

kyseisen päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään ensimmäiselle ja kolmannelle kantajalle solidaarisesti maksettavaksi sakko, jonka määrä on 15 485 000 euroa, ensimmäiselle ja toiselle kantajalle solidaarisesti maksettavaksi sakko, jonka määrä on 30 115 000 euroa, ja ensimmäiselle kantajalle maksettavaksi sakko, jonka määrä on 10 450 000 euroa

toissijaisesti, niiden sakkojen määriä, jotka kantajien maksettavaksi on määrätty päätöksen 2 artiklassa, on alennettava asianmukaisesti

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteessaan komission asiassa COMP/38.344 - Jänneteräs 30.6.2010 tekemän päätöksen K (2010) 4387 kumoamista. Kyseisessä päätöksessä kantajille ja eräille muille yrityksille on määrätty sakkoja SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Komission mukaan kantajat ovat osallistuneet jatkuvaan kartelliin ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla ja Euroopan talousalueella.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäisenä kanneperusteenaan kantajat vetoavat asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen sen olettamuksen osalta, että kantajat olisivat osallistuneet yhteen jatkuvaan rikkomiseen.

Toisen kanneperusteen osalta vedotaan toissijaisesti asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaan, koska sakkojen laskentaa koskevia olennaisia periaatteita on loukattu siltä osin kuin on kyse siitä, miten vastaaja on määrittänyt rikkomisen ajankohdan ja miten se on sisällyttänyt mukaan ajanjakson, jolloin kartelli oli kriisissä.

Kolmantena kanneperusteenaan kantajat vetoavat siihen, että vastaaja on rikkonut asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa, koska se on loukannut luottamuksensuojan periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan viranomaisten omat toimet sitovat niitä itseään, koska se on käyttänyt kantajia vastaan tietoja, jotka sisältyivät sakkojen määrän alentamista koskevaan vaatimukseen.

Neljännen kanneperusteen osalta kantajat vetoavat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan rikkomiseen, koska vastaaja on rikkomisen vakavuutta arvioidessaan tehnyt lukuisia arviointivirheitä.

Viidentenä kanneperusteena kantajat vetoavat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan rikkomiseen ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan loukkaamiseen. Kantajat väittävät tältä osin, että vastaaja on sakon määrää määrittäessään poikennut mielivaltaisesti kanteen kohteena olevassa päätöksessä ilmoitetusta sakon laskentamenetelmästä.

Kuudennen kanneperusteen mukaan vastaaja on sakon määrää laskiessaan rikkonut asetuksen 1/2003 23 artiklaa, koska se on käyttänyt harkintavaltaansa väärin ja koska se on loukannut suhteellisuusperiaatetta.

Seitsemännen kanneperusteen osalta kantajat vetoavat SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen, koska vastaaja ei ole perustellut kanteen kohteena olevaan päätökseen sisältyviä olennaisia seikkoja.

Kantajat vetoavat lopuksi kahdeksantena kanneperusteenaan siihen, että vastaaja on loukannut asetuksen N:o 1/2003 27 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a kohdassa mukaista oikeutta tulla kuulluiksi, koska se on jättänyt kuulematta kantajia useasta olennaisesta seikasta.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).