YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta Sopimuksen käsite
Tietojen vaihto Kieltomääräys Sakko Sakon suuruuden määrääminen
Perustelut Lieventävät asianhaarat Puolustautumisoikeudet Yhteistyö
hallinnollisessa menettelyssä Yhdenvertaisuusperiaate
Asiassa T-347/94,
Mayr-Melnhof Kartongesellschaft mbH, Itävallan oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Wien, edustajinaan aluksi asianajajat Otfried Lieberknecht,
Burkhard Richter ja Klaus Benner, Düsseldorf, sekä asianajaja Michel Waelbroeck,
Bryssel, ja sittemmin asianajajat Michel Waelbroeck ja Denis Waelbroeck, Bryssel,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Bonn, 7 Val Sainte-Croix,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Bernd Langeheine ja Richard Lyal avustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.19978.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Tämä asia koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- Päätöksen kohteena oleva tuote on kartonki. Päätöksessä mainitaan kolme
kartonkityyppiä, joista käytetään nimityksiä GC-, GD- ja SBS-laatu.
- 3.
- GD-kartonkilaadun (jäljempänä GD-kartonki) sisäpinta on harmaa (uusiopaperia),
ja tätä laatua käytetään yleensä muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden
pakkauksiin.
- 4.
- GC-kartonkilaadun (jäljempänä GC-kartonki) pinta on valkoinen, ja tätä laatua
käytetään yleensä elintarvikkeiden pakkauksiin. GC-kartonki on parempilaatuista
kuin GD-kartonki. Aikana, jota päätös koski, näiden kahden tuotteen hintaero oli
yleensä noin 30 prosenttia. Hyvälaatuista GC-kartonkia käytetään jossain määrin
myös painotuotteisiin.
- 5.
- Täysin valkoisesta kartongista käytetään lyhennettä SBS (jäljempänä SBS-kartonki).
Tällaisen kartongin hinta on noin 20 prosenttia korkeampi kuin GC-kartongin. Sitä
käytetään elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkkeiden ja savukkeiden pakkauksiin,
mutta se on pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi painotuotteisiin.
- 6.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 7.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 8.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 9.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 10.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 11.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 12.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
xi) Mayr-Melnhof Karton Gesellschaft mbH:lle sakkoa 21 000 000 ecua;
- 13.
- Päätöksen mukaan rikkominen tapahtui Product Group Paperboard -nimisessä
organisaatiossa (jäljempänä PG Paperboard), joka muodostui useista työryhmistä
ja jaostoista.
- 14.
- Tämän organisaation yhteyteen perustettiin vuoden 1986 puolivälissä Presidents'
Working Group (jäljempänä PWG), joka muodostui yhteisön tärkeimpien
kartongintuottajien (joita oli noin kahdeksan) johtavassa asemassa olevista
edustajista.
- 15.
- PWG:n tehtävänä oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista,
hinnoista ja kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Se teki
erityisesti yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina tuottajien oli
toteutettava hinnankorotukset.
- 16.
- PWG raportoi President Conferencelle (jäljempänä PC), johon osallistuivat (melko
säännöllisesti) melkein kaikkien kyseessä olevien yritysten toimitusjohtajat. Nyt
kyseessä olevana aikana PC kokoontui kahdesti vuodessa.
- 17.
- Vuoden 1987 lopulla perustettiin Joint Marketing Committee (jäljempänä JMC).
Sen pääasiallisena tarkoituksena oli yhtäältä päättää, voitiinko hintoja korottaa, ja
jos voitiin, niin miten, ja toisaalta määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n
maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan,
minkä tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen hintajärjestelmä Euroopassa.
- 18.
- Economic Committee (jäljempänä talousjaosto) keskusteli muun muassa
hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja raportoi
päätelmistään JMC:lle tai vuoden 1987 loppuun saakka JMC:n edeltäjälle
Marketing Committeelle. Talousjaoston jäseninä oli useimpien kyseessä olevien
yritysten markkinointi- ja/tai myyntijohtajia, ja se kokoontui useita kertoja vuodessa.
- 19.
- Lisäksi päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että PG Paperboardin toimintaa
tuki se tietojen vaihto, jota harjoitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Fidesin välityksellä,
jonka kotipaikka on Zürich (Sveitsi). Päätöksen mukaan useimmat PG
Paperboardin jäsenet toimittivat Fidesille kausiraportteja tilauksista, tuotannosta,
myynnistä ja kapasiteetin käytöstä. Näitä raportteja käsiteltiin Fides-järjestelmässä,
ja yhdistetyt tiedot lähetettiin järjestelmään osallistuville.
- 20.
- Päätöksen mukaan kantaja Mayr-Melnhof Kartongesellschaft mbH (jäljempänä
Mayr-Melnhof) osallistui PG Paperboardin neljän edellä mainitun toimielimen eli
PWG:n, PC:n, JMC:n ja talousjaoston kokouksiin.
- 21.
- Mayr-Melnhofin hallinto ja myynti ja sen vuonna 1984 omistukseensa hankkiman,
Saksassa kartonkia tuottavan FS-Kartonin hallinto ja myynti oli täydellisesti
yhdistetty koko sen ajan, jota päätös koskee. Tästä syystä Mayr-Melnhofin on
katsottu olevan vastuussa FS-Kartonin osallistumisesta kartelliin (päätöksen
150 perustelukappale).
- 22.
- Mayr-Melnhofin on myös katsottu olevan vastuussa sen 66-prosenttisesti omistaman
sveitsiläisen tytäryhtiön Deisswilin osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomiseen
koko kilpailusääntöjen rikkomisen ajalta (sama perustelukappale). Sen on katsottu
olevan vastuussa myös syyskuussa 1990 omistukseensa hankkiman alankomaalaisen
yhtiön Mayr-Melnhof Eerbeek BV:n (jäljempänä Eerbeek) osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Mayr-Melnhofin vastuun Eerbeekin toiminnasta on
katsottu alkaneen 1.1.1990, josta lähtien omistajanvaihdos tuli voimaan.
Oikeudenkäyntimenettely
- 23.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 18.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 24.
- Niistä muista 18 yhtiöstä, joiden katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, 16 on samoin nostanut kanteen päätöksestä (asiat T-295/94, T-301/94,
T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94,
T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94).
- 25.
- Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH peruutti kanteensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann
Karton vastaan komissio, 18.7.1996 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 26.
- Ne neljä suomalaisyritystä, jotka kuuluivat Finnboard-nimiseen yhdistykseen ja jotka
tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan Finnboardille määrätty sakko
yhteisvastuullisesti tämän kanssa, ovat myös nostaneet kanteen päätöksestä
(yhdistetyt asiat T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94).
- 27.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 5.2.1997 päivätyllä kirjeellä
asianosaiset epäviralliseen kokoukseen erityisesti siksi, että nämä saisivat esittää
huomautuksensa asioiden T-295/94, T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94,
T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-347/94,
T-348/94, T-352/94 ja T-354/94 mahdollisesta yhdistämisestä suullista käsittelyä
varten. Tässä 29.4.1997 pidetyssä kokouksessa asianosaiset suostuivat tällaiseen
yhdistämiseen.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 4.6.1997 antamalla määräyksellä edellä mainitut asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti, koska asiat liittyvät toisiinsa; määräyksessä puheenjohtaja
hyväksyi asian T-334/94 kantajan pyynnön luottamuksellisesta käsittelystä.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 20.6.1997 antamallaan määräyksellä asian T-337/94 kantajan
pyynnön, että erästä asiakirjaa, jonka kyseinen kantaja oli esittänyt vastauksena
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, käsiteltäisiin
luottamuksellisena.
- 31.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 32.
- Edellä 28 kohdassa mainittujen asioiden asianosaisten lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
25.6.8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
- 33.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen 1 artiklan,
kumoaa päätöksen 2 artiklan,
kumoaa päätöksen 3 artiklan tai alentaa siinä määrättyä sakkoa ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 34.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen 1 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
A Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskevat kanneperusteet
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantaja huomauttaa, että perusteluvelvollisuudella pyritään suojelemaan
oikeussubjekteja ja tekemään mahdolliseksi se, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat
harjoittaa laillisuusvalvontaa (asia 18/57, Nold v. korkea viranomainen, tuomio
20.3.1959, Kok. 1959, s. 89). Kantajan mukaan komission on erityisesti mainittava
ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden vuoksi komissio on tehnyt päätöksen ja
joihin päätös oikeudellisesti perustuu.
- 36.
- Kantaja toteaa lisäksi, että komissio voi jättää vastaamatta ainoastaan päätöksen
adressaattien niihin väitteisiin, jotka ovat komission mielestä täysin perusteettomia
(asia T-15/89, Chemie Linz v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1275,
328 kohta). Kantajan mielestä komissio on tässä tapauksessa loukannut tätä
periaatetta, koska se on jättänyt vastaamatta useisiin kantajan pääväitteisiin.
- 37.
- Kantajan mukaan komissio on keskeisiltä osin jättänyt huomiotta kantajan väitteen,
ettei väitetyillä sopimuksilla ja yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla ollut tuntuvia
vaikutuksia markkinatilanteeseen. Tämä väite perustui perinpohjaiseen
tutkimukseen eli London Economics -raporttiin (jäljempänä LE-raportti).
Päätöksessä (115 perustelukappale) ei lainkaan vastata tässä raportissa esitettyihin
toteamuksiin.
- 38.
- Kantajan mukaan komissio ei ole tutkinut myöskään markkinoiden erityispiirteitä,
sellaisina kuin kantaja on tuonut ne esiin väitetiedoksiantoon antamassaan
vastauksessa ja komissiossa pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Se, että listahintoja
alalla noudatetun käytännön mukaisesti korotettiin säännöllisesti, mainitaan
päätöksessä ainoastaan tosiseikkana, joka näytti osaltaan toteen väitetyn kartellin
olemassaolon (päätöksen 1820 perustelukappale). Tällä tavalla menetellessään
komissio on perustamissopimuksen 190 artiklan vastaisesti laiminlyönyt ottaa kantaa
kantajan selvityksiin.
- 39.
- Lopuksi kantaja toteaa, että komissio on määritellyt voiton virheellisesti.
- 40.
- Vastaaja huomauttaa, että päätöstä on riittävästi perusteltu, kun siinä on mainittu
ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin päätös oikeudellisesti perustuu, sekä ne
syyt, joiden vuoksi komissio on tehnyt päätöksen (asia T-3/89, Atochem v. komissio,
tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1177, 222 kohta). Vastaajan mukaan tässä
tapauksessa nämä vaatimukset on täysin täytetty.
- 41.
- Vastaaja väittää ottaneensa kantaa LE-raporttiin paitsi päätöksen
115 perustelukappaleessa myös päätöksen 16, 21 ja 101 perustelukappaleessa.
Päätöksessä on myös perinpohjainen selvitys kartonkimarkkinoista
(621 perustelukappale). Komissio toteaa erityisesti, että se on lisäksi tutkinut sekä
alan investointitarpeita (13 perustelukappale) että alalla noudatettua käytäntöä,
jonka mukaan listahintoja korotettiin samanaikaisesti tiettyinä aikoina vuodesta
(18 perustelukappale).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 42.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
Vaikka komissio on perustamissopimuksen 190 artiklan perusteella velvollinen
perustelemaan päätöksensä mainitsemalla ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin
päätös oikeudellisesti perustuu, sekä ne syyt, joiden vuoksi komissio on tehnyt
päätöksensä, komission ei kuitenkaan tarvitse käsitellä kaikkia niitä tosiseikkoja ja
oikeudellisia seikkoja, jotka asian hallinnollisen menettelyn kuluessa on esitetty (ks.
mm. yhdistetyt asiat 209/78215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio,
tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, 66 kohta).
- 43.
- Tässä tapauksessa päätöksessä on yksityiskohtaisesti perusteltu niitä syitä, joiden
vuoksi komissio katsoi, ettei ollut syytä hyväksyä eräiden yritysten muun muassa
kantajan väitteitä, joiden mukaan todetulla kilpailusääntöjen rikkomisella ei olisi
ollut vaikutuksia markkinoihin (ks. erityisesti 101, 102 ja 115 perustelukappale).
Päätöksessä on samaten tutkittu kaikkia niitä markkinoiden erityispiirteitä, jotka
kantaja toi esiin (ks. mm. 13 ja 18 perustelukappale).
- 44.
- Lopuksi on todettava, että koska kantajan väitteet, joilla se pyrkii kiistämään
kartonkialan tuottajien voittoja koskevan komission arvioinnin paikkansapitävyyden
(ks. edellä 39 kohta), liittyvät päätöksen asianmukaisuuden tutkimiseen, niillä ei
tässä yhteydessä ole merkitystä.
- 45.
- Kanneperuste on siis hylättävä.
Yhteisön oikeudessa asetettujen todisteluvaatimusten rikkomista koskeva kanneperuste
- 46.
- Kantaja väittää komission rikkoneen yhteisön oikeudessa asetettuja
todisteluvaatimuksia, koska se on tukeutunut pelkkiin olettamuksiin ja arveluihin
sekä kuvitteellisiin empiirisiin teorioihin. Kantajan mukaan komissio on erityisesti
yliarvioinut Storan ilmoitusten todistusarvon, kun otetaan huomioon, että komission
oman toteamuksen mukaan pääasiallinen vastuu väitetyistä kilpailusääntöjen
rikkomisista kuului Storalle (päätöksen 46 perustelukappale).
- 47.
- Kantaja pyrkii tällä väitteellään varsinaisesti riitauttamaan sen, miten komissio on
arvioinut niitä todisteita, joihin päätöksessä on vedottu. Koska tällainen väite liittyy
päätöksen asianmukaisuuden tutkimiseen, kanneperuste on hylättävä.
B Aineellisoikeudellisten sääntöjen rikkomista koskevat kanneperusteet
Kanneperuste, jonka mukaan hintasopimuksia ei ollut olemassa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 48.
- Kantaja tuo ensiksi esiin muutamia kartonkimarkkinoiden erityispiirteitä, jotka ovat
tarpeellisia sen ymmärtämiseksi, miten listahinnat ja myyntihinnat muodostuvat.
Jotta kartonginjalostajat voisivat vyöryttää kartongin hinnankorotukset omille
asiakkailleen, ne vaativat aina, että kartongintuottajien on vahvistettava hintansa
vuosipuoliskoittain ja että tuottajien hinnankorotuksia koskevat aikomukset on
ilmoitettava niille vähintään kaksi kuukautta aikaisemmin. Kantajan mukaan
kartonginjalostajat vaativat, että tehtävien kartongin hinnankorotusten piti olla
vähintään noin viisi prosenttia.
- 49.
- Kantajan mukaan kartongintuottajien kokouksilla ei ollut komission niille antamaa
merkitystä. Kustannusten nousu, joka koski kaikkia tuottajia suurin piirtein samalla
tavalla, nimittäin vaikutti kartongintuottajien käsityksiin siitä, kuinka suuria
hinnankorotusten oli oltava. Kantajan mukaan kaikki hinnankorotukset olivat olleet
ehdottoman välttämättömiä tuotantokustannusten nousun vuoksi.
- 50.
- Kantajan mukaan tuottajilla ei ollut velvollisuutta yhtyä jonkin yksittäisen tuottajanpäätökseen korottaa hintoja tietyllä määrällä. Tällaisilla melko homogeenisen
massatuotteen markkinoilla on kantajan mielestä kuitenkin tavanomaista, että
listahinnat ovat yhdenmukaisia, mikä merkitsee, että todellinen kilpailu käydään
asiakaskohtaisissa neuvotteluissa.
- 51.
- Markkinat takasivat hinta-aloitteiden läpinäkyvyyden, koska sen jälkeen kun
hinnankorotusilmoitukset oli lähetetty, tuottajat saattoivat siinä hinnankorotuksen
toteuttamista edeltävässä, kartonginjalostajien vaatimassa riittävässä määräajassa
saada tiedon muiden tuottajien suunnittelemista aloitteista sekä ostajien reaktioista,
ennen kuin ne itse päättivät aloitteeseen liittymisestä. Kantaja toteaa, ettei komissio
ole väittänyt, että olemassa olisi ollut sellaisia kilpailunrajoituksia, jotka olisivat
vaikuttaneet ostajakohtaisiin hintaneuvotteluihin.
- 52.
- Kantajan mukaan komissio on laiminlyönyt ottaa huomioon sen, että kartongin
kysyntä määräytyy yksinomaan pakattavien tavaroiden kysynnän perusteella. Tietty
tuottaja ei siten välttämättä pysty kasvattamaan markkinaosuuttaan alentamalla
hintojaan, koska jalostajat usein ovat sopeuttaneet toimintansa tavanomaisen
toimittajansa kartonkilaatuihin, joten kartonginjalostajat voivat ilman suuria
vaikeuksia saada myös tämän toimittajan alentamaan hintojaan.
- 53.
- Kantajan mukaan komissio ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon myöskään
kartonkialalla tarvittavia suuria investointeja.
- 54.
- Seuraavaksi kantaja väittää, että oikeuskäytännön mukaan kyseessä on
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus vain, jos
asianomaiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä
tavalla (em. asia Chemie Linz v. komissio, tuomion 301 kohta). Sopimuksen käsite
edellyttää jo luonteensa puolesta tässä velvoittautumista, joka muodostuu
osallistujien todellisesta tahdosta sitoutua, mutta tämän velvoittautumisen ei
välttämättä tarvitse olla oikeudellisesti sitova. Jotta voitaisiin katsoa, että sopimus
on olemassa, on kantajan mukaan vaadittava vähintäänkin, että asiaan osalliset
moraalisesti sitoutuvat toimimaan sen mukaisesti, mitä ne ovat sopineet. Komissio
ei ole päätöksessä kuitenkaan edes väittänyt, että yritykset olisivat tosiasiallisesti
sitoutuneet toimimaan tietyllä tavalla kilpailun rajoittamiseksi.
- 55.
- Kantaja myöntää, että se osallistui listahintojen suunniteltuja korotuksia
koskeneeseen tietojen vaihtoon ja että tätä tietojen vaihtoa voidaan pitää kilpailua
rajoittavana yhdenmukaistettuna menettelytapana. Sopimusten olemassaoloa ei
kuitenkaan ole näytetty toteen niillä todisteilla, joihin komissio on vedonnut
päätöksen 74 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa.
Kantajan mukaan etenkään Storan toinen ilmoitus (väitetiedoksiannon liite 39),
johon komissio tukeutuu, ei sisällä ainoatakaan sellaista seikkaa, joka todistaisi
tällaisten sopimusten olemassaolosta. Storan ilmoituksilla ei kantajan mielestä ole
mitään todistusarvoa.
- 56.
- Se, että tuottajat toteuttivat selvästi yhdenmukaisia hinnankorotuksia, jotka tulivat
voimaan melko samanaikaisesti, ei kantajan mukaan ole todiste sitovien
hintasopimusten olemassaolosta. Nämä seikat ovat vain osoituksia relevanttien
markkinoiden erityisistä olosuhteista.
- 57.
- Lopuksi kantaja kiistää sen, että listahintoja koskeneiden keskustelujen ja
markkinoilla todettujen myyntihintojen korotusten välillä olisi ollut syy-yhteys, ja se
kiistää näin ollen myös sen, että tosiasiallisia hinnankorotuksia voitaisiin pitää
todisteena hintasopimusten olemassaolosta.
- 58.
- Komissio toteaa oikeuskäytännöstä ilmenevän, että jotta voitaisiin katsoa kyseessä
olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, on
riittävää, että asianomaiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia
markkinoilla tietyllä tavalla (asia T-7/89, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio
17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1711, 256 kohta).
- 59.
- Komissio korostaa selvittäneensä päätöksen 7290 perustelukappaleessa
yksityiskohtaisesti niitä todisteita, jotka osoittavat kyseisen kilpailusääntöjen
rikkomisen luonteen. Näiden todisteiden mukaan kartongintuottajat olivat PWG:ssä
sopineet etukäteen kulloisenkin hinnankorotuksen suuruudesta ja siitä, kuka niistä
ilmoittaa ensimmäisenä kustakin korotuksesta, koska siitä ilmoitetaan ja koska muut
tuottajat seuraavat lähettämällä omat ilmoituskirjeensä hinnankorotuksesta
(päätöksen 73 perustelukappale).
- 60.
- Kantajan väite, jonka mukaan hinnankorotusilmoitusten kausittaisuus ja luonne
selittyvät asiakkaiden toiveilla, ei komission mukaan tässä tilanteessa osoita vääräksi
toteamusta, että sopimuksia oli olemassa. Kantajan väitteillä, jotka koskevat
hinnankorotuskirjeistä johtuvaa markkinoiden läpinäkyvyyttä ja markkinoiden
erityispiirteitä, ei komission mukaan myöskään ole merkitystä asiassa, koska on
näytetty toteen, että yritykset olivat sopineet hinnankorotuksista etukäteen.
- 61.
- Lisäksi komissio toteaa, että salainen hintayhteistyö oli osa kokonaissuunnitelmaa.
Näin monimutkaisessa sopimusten järjestelmässä eri toimenpiteitä on komission
mukaan arvioitava yhdessä ottaen huomioon kartellin kokonaistavoite (päätöksen
128 perustelukappale). Kun otetaan huomioon sopimusten muuttuminen jatkuvasti
konkreettisemmiksi, hinta-aloitteiden suunnitteleminen ja toteuttaminen yhdessä,
ja markkinaosuuksia ja tuotantomäärien valvontaa koskevat sopimukset, komissio
pysyy päätöksen 131 ja 132 perustelukappaleessa esittämissään päätelmissä, joiden
mukaan kilpailusääntöjen rikkomista on pidettävä yhdenmukaistettuna
menettelytapana vuoden 1986 toisesta vuosipuoliskosta lähtien ja joiden mukaan
kilpailusääntöjen rikkomisella oli vuoden 1987 lopusta lähtien kaikki
perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetun todellisen sopimuksen tunnusmerkit.
- 62.
- Lopuksi komissio väittää, että hinnankorotukset vaikuttivat tosiasiallisesti
noudatettuihin hintoihin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 63.
- Kantaja myöntää osallistuneensa suunniteltuja hinnankorotuksia koskeneeseen
yhteistoimintaan.
- 64.
- Päätöksen mukaan sen 1 artiklassa mainitut yritykset olivat vahvistaneet
sopimuksella kaikilla kansallisilla markkinoilla sovellettavia hintojen säännöllisiä
korotuksia (130 perustelukappaleen toisen kohdan kolmas luetelmakohta). Kuten
komissio on jo huomauttanut (edellä 61 kohta), se on katsonut, että sopimus oli
olemassa vuoden 1987 lopusta alkaen.
- 65.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jotta voitaisiin katsoa kyseessä olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, on riittävää, että
asianomaiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä
tavalla (ks. mm. asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970,
Kok. 1970, s. 661, 112 kohta; em. yhdistetyt asiat Van Landewyck ym. v. komissio,
tuomion 86 kohta ja em. asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion 256 kohta).
Toisin kuin kantaja väittää, tässä asiassa merkitystä ei ole sen tutkimisella, ovatko
kyseiset yritykset katsoneet olleensa oikeudellisesti, tosiasiallisesti tai moraalisesti
velvollisia toimimaan sovitulla tavalla.
- 66.
- Näin ollen on tarkastettava, onko komissio näyttänyt toteen, että yritykset, joille
päätös on osoitettu, olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla hintojen
osalta tietyllä tavalla.
- 67.
- Stora ilmoittaa hinta-aloitteiden osalta seuraavaa (väitetiedoksiannon liite 39, 27,
28 ja 30 kohta):
vuonna 1987 kapasiteetti ja kulutus olivat lähes tasapainossa. Kyseisenä
vuonna kapasiteetti ylitti kulutuksen 5 prosentilla. Tämä ero (joka oli paljon
pienempi kuin tuottajat itse olivat tätä ennen tajunneet) antoi PWG:lle
mahdollisuuden päästä sopimukseen vuodesta 1987 eteenpäin sovellettavista
hinnankorotuksista lähes varmana siitä, että nämä korotukset toteutettaisiin
menestyksellisesti. Tämän tilaisuuden tarjoutuessa tuottajat pyrkivät saamaan
katetuksi aikaisempien vuosien tappiot.
PWG katsoi, että ensimmäinen 10 prosentin suuruinen korotus oli toteutettava
vuonna 1988. Tämä merkitsi esimerkiksi Ranskan markkinoilla GC-laadun osalta
50 Ranskan frangin (FRF) korotusta 100 kilolta ja GD-laadun osalta 35 FRF:n
korotusta 100 kilolta. Samanlaiset korotukset toteutettiin muissakin maissa. Tämän
jälkeen korotuksista sovittiin samansuuruisina, absoluuttisin luvuin ilmaistuina
korotuksina, joten suhteellisesti korotukset pienenivät.
PWG keskusteli ja sopi kulloinkin siitä, kuka ilmoittaa hinnankorotuksen
ensimmäisenä ja milloin muut tärkeimmät tuottajat ilmoittavat omista
korotuksistaan. Järjestys ei ollut aina sama.
- 68.
- Stora lisää seuraavaa (väitetiedoksiannon liite 39, 13 ja 14 kohta)
JMC:n tavoitteena oli soveltaa vertailevaa hinnoittelua eräiden suurten
asiakkaiden osalta ja valmistella niitä menettelytapoja, joilla PWG:n hintapäätökset
toteutetaan maakohtaisesti sekä GC-laadun että GD-laadun osalta.
JMC:ssä keskusteltiin PWG:n hintapäätösten yksityiskohtaisesta toteuttamisesta
markkinakohtaisesti, ja JMC laati tästä selonteon PWG:lle.
- 69.
- Näin ollen Storan mukaan PWG:ssä ja JMC:ssä kokoontuneet yritykset ilmaisivat
yhteisen tahtonsa nostaa hintoja samalla tavoin ja samanaikaisesti eri kansallisilla
markkinoilla.
- 70.
- Storan ilmoituksia tukevat tältä osin useat asiakirjatodisteet, joihin komissio on
vedonnut päätöksen 74 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa
perustelukappaleissa.
- 71.
- Tältä osin riittää, kun viitataan päätöksen 79, 80 ja 83 perustelukappaleessa
mainittuihin kolmeen hintaluetteloon. Nämä luettelot, jotka komissio on saanut
haltuunsa Renalta (väitetiedoksiannon liitteet 110 ja 111) ja Finnboard (UK)
Ltd:ltä, sisältävät useiden kartonkilajien ja useiden yhteisön maiden osalta tietoja
niiden hinnankorotusten päivämääristä ja täsmällisestä suuruudesta, jotka kyseessä
olevat yritykset toteuttivat huhtikuussa 1989, syyslokakuussa 1989 ja huhtikuussa
1990. Kolmeen hintaluetteloon sisältyvät tiedot vastaavat hinnankorotusten määrien
ja niiden toteuttamisajankohtien osalta kyseessä olevien yritysten todettua todellista
toimintaa markkinoilla (ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot D, E ja F).
- 72.
- Komissio on lisäksi löytänyt Renalta käsinkirjoitetut muistiinpanot, jotka koskevat
6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta (väitetiedoksiannon liite 118) ja joissa todetaan
muun muassa seuraavaa:
Hinnankorotuksesta ilmoitetaan ensi viikolla syyskuussa.
Ranska 40 FRF
Alankomaat 14
Saksa 12 DEM
Italia 80 ITL
Belgia 2,50 BEF
Sveitsi 9 CHF
Yhdistynyt kuningaskunta 40 GBP
Irlanti 45 IEP
Kaikkiin laatuihin on tehtävä sama korotus; GC, UD, GT, GC jne.
Ainoastaan yksi hinnankorotus vuodessa.
Koskee 7.1. lähtien tapahtuvia toimituksia.
Viimeistään 31.1.
14.9. kirje hinnankorotuksesta (Mayr-Melnhof).
19.9. Feldmühle lähettää kirjeensä.
Cascades ennen syyskuun loppua.
Kaikkien on lähetettävä kirjeensä ennen 8.10.
- 73.
- Kantaja ei kiistä sitä, että edellä mainitut kolme hintaluetteloa liittyvät hintoja
koskeneeseen yhteistoimintaan, eikä sitä, että väitetiedoksiannon liite 118 koskee
6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta.
- 74.
- Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ilman, että olisi tarpeentarkastella muita todisteita, komission näyttäneen toteen, että PWG:n ja JMC:n
kokouksiin osallistuneet yritykset olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa korottaa hintoja
yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti. Komissio toimi siten oikein määritellessään
sopimukseksi kantajan ja muiden kartongintuottajien hinta-aloitteita koskeneen
yhdenmukaiset tahdonilmaukset vuoden 1987 lopusta alkaen.
- 75.
- Tällaisessa tilanteessa kantajan väitteillä, jotka perustuvat kartonkimarkkinoiden
väitettyihin erityispiirteisiin ja siihen, ettei listahintojen korotusten ja myyntihintojen
korotusten välillä ollut syy-yhteyttä, ei ole merkitystä. Vaikka kantajan näiden
väitteiden yhteydessä esittämät tosiasiaväitteet pitäisivätkin paikkansa, se ei estä
sitä, että kilpailusääntöjen rikkomista, johon kantaja hintojen osalta osallistui
vuoden 1987 lopusta, on pidettävä sopimuksena.
- 76.
- Kanneperuste on siis hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan väitettyä hinta ennen määrää -politiikkaa koskevaa
sopimusta ja tähän politiikkaan liittyvää yhdenmukaistettua menettelytapaa ei ollut
olemassa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 77.
- Kantajan väitteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään.
- 78.
- Kantaja kehittelee ensinnäkin väitteitä, jotka koskevat sitä, ettei olemassa ollut
sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelytapaa, jotka olisivat koskeneet
markkinaosuuksien pysyttämistä vakiotasoilla.
- 79.
- Kantaja väittää, että komission väitteet, jotka koskevat tärkeimpien
kartongintuottajien markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdännyttä
yhteistoimintaa, perustuvat yksinomaan Storan ilmoituksiin ja FS-Kartonilta
löydettyyn, 28.12.1988 päivättyyn luottamukselliseen muistioon (väitetiedoksiannon
liite 73). Kantajan mukaan näissä asiakirjoissa ei kuitenkaan ole mitään sellaista
tietoa, jolla markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen sopimuksen tai
yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolo voitaisiin näyttää toteen.
- 80.
- Väitetiedoksiannon liite 73 on pelkkä FS-Kartonin markkinointijohtajan laatima
yleistä tilannetta koskeva raportti, jolla pyritään perustelemaan konsernin johdolle
FS-kartongin liikevaihdon kasvun pysähtymistä. Muistiosta ilmenee tältä osin, että
markkinointijohtaja suhtautui varauksellisesti konsernin uuteen myyntipolitiikkaan,
joka merkitsi sitä, että tytäryhtiöiden oli noudatettava ehdotonta hintakuria, vaikka
se johtaisi myyntimäärien laskuun. Muistio osoittaa, että konsernin johto oli tehnyt
tällaisen päätöksen ja että FS-Kartonin markkinointijohtaja oli velvoitettu
noudattamaan sitä. Markkinointijohtaja ei sitä paitsi tiennyt PG Paperboardissa
käytyjen keskustelujen sisällöstä.
- 81.
- Storan ilmoituksista kantaja toteaa, etteivät ne sisällä mitään sellaista, millä
voitaisiin näyttää toteen niin sanottua hinta ennen määrää -politiikkaa koskevan
perussopimuksen väitetty olemassaolo. Storan toisessa ilmoituksessa viitataan
ainoastaan markkinaosuuksia koskeneisiin keskusteluihin [discussions]
(väitetiedoksiannon liite 39, s. 4 ja 11). Storan kolmannessa ilmoituksessakin
(väitetiedoksiannon liite 43) viitataan keskusteluihin [discussions] ja
sopimuksiin [understandings] (s. 1 ja 2). Kantajan mukaan kyse ei ollut
perussopimuksesta vaan useista erillisistä sopimuksista, jotka perustuivat edellisen
vuoden liikevaihtoon ja joiden olemassaoloa muut asiakirjat eivät vahvista. Stora
ei käyttänyt ilmaisua sopimus perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetussa
erityismerkityksessä (ks. edellä 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat), koska se on
ilmoittanut, että tuottajien sopimukset eivät olleet sitovia ja että tuottajat
noudattivat sopimuksia vain, jos ne vastasivat niiden omaa intressiä
(väitetiedoksiannon liite 39, s. 4 ja päätöksen 59 perustelukappale).
- 82.
- Kantajan mukaan Storan ilmoitusten uskottavuus on kyseenalainen, koska Storan
yhteistyö komission kanssa voi selittyä sillä, että se kävi komission kanssa
keskusteluja siitä, kuinka suuren alennuksen se saa sakkoonsa vastikkeeksi
yhteistyöstään.
- 83.
- Lopuksi kantaja toteaa, että FS-Kartonin myyntijohtajalta löydetyt käsinkirjoitetut
muistiinpanot, jotka on päivätty 11.1.1990 (väitetiedoksiannon liite 113, päätöksen
8486 perustelukappale), oli tehty Mayr-Melnhofin johdolle tarkoitetun sisäisen
raportin laatimista varten, ja muistiinpanoissa olevat tiedot perustuvat kantajan
mukaan kyseisen johtajan omiin oletuksiin sekä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa
käydyissä keskusteluissa saatuihin tietoihin. Muut komission mainitsemat asiakirjat
eivät kantajan mielestä tue komission väitteitä.
- 84.
- Toiseksi kantaja esittää markkinaosuuksiensa kehittymiseen perustuvan väitteen.
Kantaja toteaa tältä osin, että FS-Kartonin kapasiteetin kasvattaminen
200 000 tonnilla/vuosi vuonna 1990 todistaa, että kantaja aikoi kasvattaa
markkinaosuuttaan pääasiallisella myyntialueellaan eli yhteisön markkinoilla. Sillä,
että kantaja vei kartonkia yhteisön ulkopuolisille markkinoille, ei ole mitään
tekemistä tarjonnan tosiasiallisen valvonnan kanssa, vaan se johtuu siitä
yksinkertaisesta säännöstä, jonka mukaan toiminnan on perustuttava markkinoilta
saataviin tietoihin. Kantajan noudattama hinta ennen määrää -politiikka perustui
kantajan mukaan itsenäiseen päätökseen, jolla pyrittiin siihen, ettei aiheuteta yleistä
hintojen romahdusta yhteisön markkinoilla.
- 85.
- Kantajan mukaan eri tuottajien, muun muassa kantajan, markkinaosuudet myös
kehittyivät. Kantaja kiistää komission analyysin, jonka mukaan markkinaosuuksien
vaihtelut selittyisivät sillä, että markkinaosuudet eivät olleet muuttumattomia vaan
niitä muutettiin ja niistä neuvoteltiin uudelleen aika ajoin, ja sillä, että
markkinaosuuksia koskeneet keskustelut aloitettiin joka vuosi uudelta pohjalta.
Kantajan mukaan mitkään todisteet eivät tue näitä väitteitä eikä myöskään sitä
komission väitettä, jonka mukaan markkinaosuuksiaan kasvattaneet tuottajat olisi
palautettu järjestykseen.
- 86.
- Kolmanneksi kantaja kehittelee seisokkeja ja tuotantomäärien kehitystä koskevia
väitteitä.
- 87.
- Kantajan mukaan komissio ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon sitä, että
Euroopan kartonkimarkkinat ovat ostajien markkinat. Tässä yhteydessä kantaja tuo
esiin tuottajien ja näiden asiakkaiden välisten suhteiden erityispiirteitä.
- 88.
- Seuraavaksi kantaja väittää, ettei komissio ole esittänyt mitään todisteita siitä, että
suurten tuottajien välillä olisi ollut seisokkeja koskenut järjestely. Nämä väitteet
perustuvat vain muutamiin Storan toisessa ilmoituksessa olleisiin epämääräisiin
vihjauksiin. Kantajan mukaan komissio ei ole myöskään missään vaiheessa
vastannut kantajan väitteeseen, jonka mukaan kantaja on aina käyttänyt
tuotantokapasiteettiaan täysillä, vaikka kantajan kannekirjelmän liitteenä oleva,
kantajan kapasiteetin käyttöä koskeva taulukko vahvistaa tämän seikan
paikkansapitävyyden. Mayr-Melnhof-konsernin tehtaiden eri koneiden tosiasialliset
seisokit vuonna 1990 johtuivat uuden koneen käyttöönotosta, kunnossapitotöistä,
kokeista ja muutostöistä.
- 89.
- Kantajan väitteisiin vastatakseen komissio viittaa pääasiallisesti niihin toteamuksiin,
joita päätöksessä on tehty hinta ennen määrää -politiikasta (päätöksen
5160 perustelukappale). Komissio viittaa myös Storan toiseen ilmoitukseen
(väitetiedoksiannon liite 39, erityisesti s. 3, 12, 14 ja 15).
- 90.
- Erityisesti tärkeimpien tuottajien senhetkisten markkinaosuuksien jäädyttämisestä
komissio toteaa, että kyse oli hinta ennen määrää -politiikan välttämättömästä
osasta, jolla pyrittiin valvomaan, mitä politiikkaa kartellin jäsenet tosiasiallisesti
noudattivat määrien osalta. Komission mukaan markkinaosuuksien jäädyttämistä
koskeneen yhteistoiminnan olemassaolon todistaa erityisesti FS-Kartonilta löytynyt
luottamuksellinen muistio (väitetiedoksiannon liite 73). Lisäksi komissio
huomauttaa, että päätöksessä mainitaan joukko muitakin todisteita, joita Mayr-Melnhof ei mainitse lainkaan ja jotka hyvin suurella tarkkuudella vahvistavat Storan
toisessa ilmoituksessa ja FS-Kartonin luottamuksellisessa muistiossa olevat tiedot
(ks. päätöksen 84, 87, 94 ja 95 perustelukappale sekä niissä tarkastellut asiakirjat).
- 91.
- Storan ilmoitusten osalta komissio toistaa, että yhdenmukainen tahdonilmaus, joka
koskee tulevaa toimintaa markkinoilla, on perustamissopimuksen 85 artiklan
rikkomista. Muut asiakirjat vahvistavat näiden ilmoitusten kaikkien keskeisten
kohtien paikkansapitävyyden, eikä niiden luotettavuutta ole näin ollen syytä epäillä.
Komissio sitä paitsi kiistää sopineensa Storan kanssa sakon tasosta tai siitä, millaista
alennusta Stora saattoi yhteistyönsä vuoksi odottaa.
- 92.
- Kantajan kapasiteetin kasvusta komissio toteaa, että kartongin kulutus Länsi-Euroopassa kasvoi 18,6 prosenttia vuodesta 1987 vuoteen 1990, mikä merkitsee,
että jonkinlainen kapasiteetin lisäys alalla oli välttämätön kysynnän kasvun
tyydyttämiseksi. Kapasiteetin kasvu, joka johtui erityisesti FS-Kartonin uuden
koneen käyttöönotosta, ei komission mukaan kuitenkaan välttämättä aiheuttanut
markkinaosuuksien muutoksia.
- 93.
- Komission mukaan ei voida minkään perusteella todeta, että FS-Kartonin uudella
kapasiteetilla tuotettu kartonki olisi myyty yhteisön markkinoille. Kantajan
toimittamien asiakirjojen mukaan sen markkinaosuus kasvoi vuodesta 1987 vuoteen
1991 vain 0,6 prosenttia GD-laadun osalta ja 0,3 prosenttia GC-laadun osalta, eikä
FS-Kartonin uusi kapasiteetti aiheuttanut mitään kasvua sen markkinaosuudessa.
Komissio toteaa, että kantaja kuten se itsekin myöntää ryhtyi viemään kartonkia
yhteisön ulkopuolelle välttääkseen hintojen laskun yhteisön markkinoilla, mikä
vastaa tarkalleen hinta ennen määrää -politiikan tavoitteita.
- 94.
- Komission mukaan edes kantajan markkinaosuuksien kasvulla ei voida puolustella
kantajan osallistumista keskusteluihin, joissa joka vuosi määrättiin tärkeimpien
kartongintuottajien markkinaosuudet (päätöksen 60 perustelukappale).
- 95.
- Tuotantoseisokkien osalta komissio väittää, että kantajan oikeudenkäynnin aikana
esittämät asiakirjat todistavat, että erityisesti vuonna 1990 eräiden tehtaiden
käyttöasteet laskivat huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna ja että vuonna
1991 myös Hirschwangin tehtaan käyttöaste laski huomattavasti aikaisempiin vuosiin
verrattuna.
- 96.
- Komission mukaan on joka tapauksessa merkityksetöntä, onko kantaja
tosiasiallisesti käyttänyt täyttä tuotantokapasiteettiaan. Koska kyse oli
monimutkaisesta sopimusten järjestelmästä, jolla pyrittiin erityisesti tarjonnan
valvontaan ja yhteisön markkinoiden jakamiseen, ja koska kantaja oli osallistunut
PWG:n kokouksiin, joissa kyseisestä politiikasta päätettiin, kantaja on komission
mukaan vastuussa koko siitä kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon tuottajat
syyllistyivät (asia T-13/89, ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1021,
256261 kohta ja 305 kohta ja em. asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion
272 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
1. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
- 97.
- Päätöksen 1 artiklan sanamuodon mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat
rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat
viiteajanjaksona osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan,
joiden mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat muun muassa saavuttivat
yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien pysyttämisestä
vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa ja toteuttivat
alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin yhdenmukaistettuja toimenpiteitätoimitusten valvomiseksi yhteisön markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen
yhdenmukaistettujen hinnankorotusten toteuttamisen.
- 98.
- Komission mukaan PWG:n kokouksiin osallistuneet ottivat viiteajanjaksona
käyttöön nämä päätöksessä osastoon määrien säätely sisällytetyt salaisen
yhteistyön kaksi muotoa. Päätöksen 37 perustelukappaleen kolmannesta kohdasta
nimittäin ilmenee, että PWG:n varsinainen tehtävä sellaisena kuin Stora sen
ilmaisi oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista
sekä hinnankorotuksista ja kapasiteeteista ja harjoittaa niiden osalta
yhteistoimintaa.
- 99.
- PWG:n osuudesta markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön
päätöksessä (37 perustelukappaleen viides kohta) todetaan seuraavaa:
Hinnankorotuksia koskeneiden toimenpiteiden yhteydessä PWG:ssä keskusteltiin
perusteellisesti kansallisten ryhmittymien ja yksittäisten tuottajakonsernien
markkinaosuuksista Länsi-Euroopassa. Tämä johti tiettyihin osallistujien välisiin
järjestelyihin, jotka koskivat niiden markkinaosuuksia ja joilla pyrittiin välttämään
sellainen tilanne, että hintoja koskeneet yhdenmukaistetut aloitteet olisivat
menettäneet merkityksensä ylitarjonnan vuoksi. Suuret tuottajakonsernit itse asiassa
sopivat pysyttävänsä markkinaosuutensa tasolla, joka vastasi vuosittain ilmoitettuja
myynti- ja tuotantolukuja, jotka Fides julkaisi lopullisina aina seuraavan vuoden
maaliskuussa. Markkinaosuuksien kehitystä analysoitiin PWG:n joka kokouksessa
Fidesin kuukausittaisten lukujen pohjalta, ja jos ilmeni huomattavia muutoksia,
syylliseksi epäillyltä yritykseltä vaadittiin selitystä.
- 100.
- Päätöksen 52 perustelukappaleessa todetaan, että PWG:ssä vuonna 1987 tehdyssä
sopimuksessa määrättiin Länsi-Euroopan tärkeimpien tuottajien senhetkisten
markkinaosuuksien jäädyttämisestä sekä siitä, että uusia asiakkaita ei saanut
yrittää hankkia eikä senhetkistä markkina-asemaa parantaa aggressiivisella
hintapolitiikalla.
- 101.
- Päätöksen 56 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:
Tärkeimpien tuottajien perussopimusta markkinaosuuksiensa pysyttämisestä
sovellettiin koko sen ajan, jota tämä päätös koskee. Päätöksen
57 perustelukappaleen mukaan [m]arkkinaosuuksien kehitystä tarkasteltiin
PWG:n joka kokouksessa väliaikaisten tilastojen pohjalta. Päätöksen
56 perustelukappaleen viimeisessä kohdassa todetaan vielä seuraavaa:
Markkinaosuuksia koskeviin keskusteluihin osallistuneet yritykset olivat PWG:n
jäsenet eli Cascades, Finnboard, KNP (vuoteen 1988), [Mayr-Melnhof], MoDo,
Sarrió, Stora-konserniin kuuluvat kaksi tuottajaa CBC ja Feldmühle sekä Weig
(vuodesta 1988).
- 102.
- On katsottava komission näyttäneen toteen oikein, että PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä oli markkinaosuuksia koskevaa salaista yhteistyötä.
- 103.
- Komission analyysi perustuu pääasiallisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon
liitteet 39 ja 43), ja väitetiedoksiannon liite 73 tukee sitä.
- 104.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 39 Stora toteaa seuraavaa: PWG on kokoontunut
vuodesta 1986 lähtien edistääkseen markkinoiden säätelyä. Muun
(lainmukaisen) toimintansa ohella sen tarkoituksena oli keskustella markkinoista,
markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista, kysynnästä ja kapasiteeteista
ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Sen tehtävänä oli pääasiallisesti arvioida,
mikä tarkalleen on tarjonta- ja kysyntätilanne markkinoilla ja mitä toimenpiteitä on
toteutettava markkinoiden säätelemiseksi, sekä esittää tämä arvio President
Conferencelle.
- 105.
- Nimenomaan markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön osalta Stora toteaa,
että Euroopan yhteisön, EFTA:n sekä niiden muiden maiden, joihin PG
Paperboardin jäsenet toimittavat kartonkia, kansallisten ryhmittymien saavuttamia
markkinaosuuksia tarkasteltiin PWG:ssä ja että PWG keskusteli mahdollisuudesta
pysyttää markkinaosuudet edellisen vuoden tasolla (väitetiedoksiannon liite 39,
19 kohta). Stora toteaa myös (sama asiakirja, 6 kohta), että [t]änä samana aikana
keskusteltiin myös tuottajien markkinaosuuksista Euroopassa siten, että
ensimmäisenä viiteajanjaksona käytettiin vuoden 1987 tasoja.
- 106.
- Komission 23.12.1991 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin 14.2.1992
lähettämässään vastauksessa (väitetiedoksiannon liite 43) Stora täsmentää vielä
seuraavaa: PWG:n jäsenten sopimukset markkinaosuuksien tasosta koskivat koko
Eurooppaa. Sopimukset perustuivat edellisen vuoden kokonaismääriin, jotka
yleensä olivat lopullisina käytettävissä seuraavan vuoden maaliskuussa (1.1 kohta).
- 107.
- Tätä toteamusta vahvistaa samassa asiakirjassa oleva seuraava maininta:
keskustelut johtivat siihen, että PWG:n jäsenet tekivät yleensä kunkin vuoden
maaliskuussa sopimuksen, jolla pyrittiin pysyttämään niiden markkinaosuudet
edellisen vuoden tasolla (1.4 kohta). Stora toteaa, että [s]opimusten
noudattamisen varmistamiseksi ei ollut toteutettu mitään toimenpiteitä ja että
PWG:n kokouksiin osallistuneet tiesivät, että jos ne ryhtyvät poikkeuksellisiin
toimenpiteisiin markkinoilla, joille muut toimittavat kartonkia, muut saattaisivat
kostaa tämän toisilla markkinoilla (sama kohta).
- 108.
- Stora toteaa vielä, että Mayr-Melnhof oli osallistunut markkinaosuuksia
koskeneisiin keskusteluihin (1.2 kohta).
- 109.
- Väitetiedoksiannon liite 73 tukee Storan väitteitä markkinaosuuksia koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä. Tämä FS-Kartonilta löydetty asiakirja on 28.12.1988 päivätty
markkinatilannetta koskeva luottamuksellinen muistio, jonka Mayr-Melnhof/FS-Karton-konsernin myynnistä vastaava markkinointijohtaja Saksasta (Katzner) oli
osoittanut Mayr-Melnhofin toimitusjohtajalle (Gröller) Itävaltaan.
- 110.
- Tämän asiakirjan, jota lainataan päätöksen 5355 perustelukappaleessa, mukaan
toimitusjohtajaryhmän (Präsidentenkreis) tiiviimpi yhteistyö, josta oli päätetty
vuonna 1987, oli tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä. Muistion laatija
luokittelee kantajan häviäjiin useista syistä, erityisesti seuraavista:
2) Sopimukseen päästiin ainoastaan rankaisemalla meitä meitä vaadittiin
tekemään uhrauksia.
3) Vuoden 1987 markkinaosuudet piti jäädyttää, aikaisemmat yhteydet
säilyttää, eikä mitään uutta toimintaa tai laatua saanut edistää hinnoittelulla
(tämän tulos nähdään tammikuussa 1989 jos kaikki ovat rehellisiä).
- 111.
- Näitä virkkeitä on tulkittava ottaen huomioon muistion laajempi asiayhteys.
- 112.
- Muistion laatija tuo tältä osin ikään kuin johdantona esiin Euroopan tasolla
tapahtuvan tiiviimmän yhteistyön toimitusjohtajaryhmässä. Kantaja on tulkinnut
tätä ilmaisua siten, että se tarkoittaa samalla yleisesti sekä PWG:tä että PC:tä,
toisin sanoen siten, ettei se viittaa mihinkään yksittäiseen tilaisuuteen tai
kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta).
- 113.
- Seuraavaksi muistion laatija toteaa, että tämä yhteistyö on johtanut hintakuriin,
joka on tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä.
- 114.
- Vuoden 1987 tasolle jäädytettäviä markkinaosuuksia koskevaa toteamusta on siis
tarkasteltava ottaen huomioon asiayhteys eli tämä kuri, josta
toimitusjohtajaryhmä päätti.
- 115.
- Lisäksi se, että vuosi 1987 mainitaan viitevuotena, on yhdenmukaista Storan toisen
ilmoituksen kanssa (väitetiedoksiannon liite 39; ks. edellä 105 kohta).
- 116.
- Siitä, mikä oli PWG:n osuus toimitusten valvontaa koskeneessa salaisessa
yhteistyössä, jolle tunnusomaista oli koneiden seisokkiaikojen tarkastelu,
päätöksessä todetaan, että PWG:llä oli ratkaiseva osuus seisokkien toteuttamisessa,
koska vuodesta 1990 lähtien tuotantokapasiteetti kasvoi ja kysyntä väheni;
päätöksessä todetaan seuraavaa: vuoden 1990 alussa tärkeimmät tuottajat
katsoivat hyödylliseksi sopia PWG:ssä siitä, että seisokit ovat tarpeen. Suuret
tuottajat tajusivat, etteivät ne voineet kasvattaa kysyntää laskemalla hintoja ja että
tuotannon jatkaminen täydellä kapasiteetilla vain johtaisi hintojen laskuun. Se,
kuinka pitkät seisokit olivat tarpeen tarjonnan ja kysynnän tasapainon
palauttamiseksi, voitiin teoriassa laskea kapasiteettiraporttien perusteella
(päätöksen 70 perustelukappale).
- 117.
- Päätöksessä todetaan lisäksi seuraavaa: PWG ei kuitenkaan muodollisesti
määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa. Storan mukaan sellaisen koneiden
seisokkiaikoja koskevan koordinoidun suunnitelman laatimisessa, joka olisi kattanut
kaikki tuottajat, ilmeni käytännön vaikeuksia. Stora toteaa, että tämän vuoksi
käytössä oli vain löyhä kannustusjärjestelmä (päätöksen 71 perustelukappale).
- 118.
- On katsottava, että komissio on riittävästi näyttänyt toteen PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä olleen tuotantoseisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä.
- 119.
- Komission esittämät asiakirjat tukevat sen analyysiä.
- 120.
- Stora on toisessa ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 39, 24 kohta) todennut
seuraavaa: Sillä, että PWG päätti alkaa noudattaa hinta ennen määrää
-politiikkaa, ja sillä, että yhdenmukaisten hintojen järjestelmä otettiin vähittäin
käyttöön vuodesta 1988 alkaen, PWG:n jäsenet myönsivät, että seisokit olivat
välttämättömiä näiden hintojen säilyttämiseksi kysynnän kasvun heikentyessä.
Tuottajat eivät olisi ilman seisokkeja pystyneet säilyttämään sovittuja hintatasoja
ylikapasiteetin kasvaessa.
- 121.
- Ilmoituksensa seuraavassa kohdassa Stora toteaa seuraavaa: Kartonkiteollisuus
pystyi vuosina 1988 ja 1989 toimimaan käytännöllisesti katsoen täydellä
kapasiteetilla. Muut kuin tavanomaiset kunnossapito- ja lomaseisokit osoittautuivat
välttämättömiksi vasta vuodesta 1990 alkaen. Tilausten vähentyessä oli lopulta
turvauduttava seisokkeihin hinta ennen määrää -politiikan säilyttämiseksi. Kultakin
tuottajalta (tuotannon ja kulutuksen tasapainon varmistamiseksi) edellytetty
seisokkiaika voitiin laskea kapasiteettiraporttien perusteella. PWG ei muodollisesti
määrännyt noudatettavia seisonta-aikoja, vaikka olemassa olikin löyhä
kannustusjärjestelmä .
- 122.
- Väitetiedoksiannon liitteen 73 osalta on todettava, että ne syyt, joiden perusteella
kyseisen muistion laatija tuolloin piti kantajaa häviäjänä, ovat tärkeitä todisteita
PWG:n kokouksiin osallistuneiden välisestä seisokkeja koskeneesta salaisesta
yhteistyöstä.
- 123.
- Muistion laatija nimittäin toteaa seuraavaa:
4) Tällä kohtaa asianosaisten käsitykset siitä, mihin tavoitteeseen on pyrittävä,
alkavat poiketa toisistaan.
c) Koko myyntihenkilöstö ja Euroopan myyntiedustajat on vapautettu
määräbudjeteistaan, ja on noudatettu ankaraa, lähestulkoon
poikkeuksetonta hintapolitiikkaa (työntekijämme eivät ole aina ymmärtäneet
muuttunutta asennettamme markkinoihin aikaisemmin vaadittiin
pelkästään määriä ja nyt ainoastaan hintakuria silläkin uhalla, että koneet
joudutaan seisauttamaan).
- 124.
- Kantaja väittää väitetiedoksiannon liitteessä 75 ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä (edellä 80 kohta), että muistio ja näin
ollen myös edellä lainattu kappale siitä koskee ainoastaan yrityksen sisäistätilannetta. Kun tätä otetta analysoidaan ottaen huomioon muistio yleisemmin,
osoittautuu, että siinä on kyse toimitusjohtajaryhmässä päätetyn ankaran
politiikan täytäntöönpanosta myyntihenkilöstön tasolla. Tämän asiakirjan on
tulkittava osoittavan, että vuonna 1987 päätettyyn tiiviimpään yhteistyöhön
osallistuneet, toisin sanoen ainakin PWG:n kokouksiin osallistuneet, kiistattomasti
ovat arvioineet sitä, mikä vaikutus heidän hyväksymällään politiikalla on siinä
tapauksessa, että sitä noudatetaan ankarasti.
- 125.
- Renan 6.9.1990 päivätyt muistiinpanot (väitetiedoksiannon liite 118) vahvistavat
erityisesti sen, että tuottajat ovat hinnankorotuksia valmisteltaessa keskustelleet
seisokeista; näissä muistiinpanoissa mainitaan hinnankorotusten määrät useiden
maiden osalta, tulevien korotusilmoitusten päivämäärät sekä useiden tuottajien
tilauskantojen suuruus työpäivinä.
- 126.
- Asiakirjan laatija toteaa tiettyjen valmistajien ennakoivan seisokkeja, mikä on
ilmaistu esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Kopparfors 515 days
5/9 will stop for five days.
- 127.
- Kantaja, joka osallistui siihen JMC:n kokoukseen, jota muistiinpanot koskevat
(päätöksen liitteenä 4 oleva taulukko), mainitaan tässä asiakirjassa useita kertoja.
Muistiinpanoissa on mainittu muun muassa se päivä, jolloin kantajan piti lähettää
hinnankorotusilmoituksensa. Lisäksi muistiinpanoissa todetaan seuraavaa:
Deiswill 5 days (GC)
2.5 week for GD
plan to stop within 2 weeks step(?).
- 128.
- Edellä olevan perusteella on katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä
tavalla näyttänyt toteen, että PWG:n kokouksiin osallistuneiden välillä on ollut
markkinaosuuksia koskenutta salaista yhteistyötä ja että näiden samojen yritysten
välillä on ollut seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä. Koska kantajan
osallistumista PWG:n kokouksiin ei ole kiistetty ja koska tämä yritys on
nimenomaisesti mainittu tärkeimmissä langettavissa todisteissa (Storan ilmoitukset
ja väitetiedoksiannon liite 73), komissio on aiheellisesti katsonut kantajan olevan
vastuussa osallistumisesta näihin kahteen salaisen yhteistyön muotoon.
- 129.
- Kantajan Storan ilmoituksia vastaan esittämä vastaväite, jolla pyritään kiistämään
tämän asiakirjan todistusarvo, ei heikennä tätä toteamusta.
- 130.
- On nimittäin kiistatonta, että Storan ilmoitukset ovat peräisin sellaiselta yritykseltä,
jonka on katsottu osallistuneen väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja että ne
sisältävät yksityiskohtaisen kuvauksen PG Paperboardin toimielimissä käytyjen
keskustelujen luonteesta, PG Paperboardiin kuuluneiden yritysten tavoitteesta sekä
kyseisten yritysten osallistumisesta sen eri toimielinten kokouksiin. Koska muut
aineistoon sisältyvät asiakirjat tukevat tätä keskeistä todistetta, se tukee komission
väitteitä asiassa merkityksellisellä tavalla.
- 131.
- Koska komissio on näyttänyt toteen nämä kaksi salaisen yhteistyön muotoa, ei ole
tarpeen tarkastella kantajan väitetiedoksiannon liitteestä 113 esittämää
vastaväitettä.
2. Kantajan tosiasiallinen toiminta
- 132.
- Kantajan väitteitä, joiden mukaan sen tosiasiallinen toiminta markkinoilla ei vastaa
komission väitteitä salaisen yhteistyön kahden kiistetyn muodon olemassaolosta, ei
myöskään voida hyväksyä.
- 133.
- Ensinnäkään sitä, että PWG:n jäsenet ovat olleet salaisessa yhteistyössä hinta
ennen määrää -politiikan kahden osatekijän osalta, ei pidä sekoittaa salaisessa
yhteistyössä sovitun toteuttamiseen. Komission esittämillä todisteilla on nimittäin
sellainen todistusarvo, että tiedot kantajan tosiasiallisesta toiminnasta markkinoilla
eivät heikennä niiden komission päätelmien luotettavuutta, jotka koskevat
nimenomaan sitä, että näiden riidanalaisen politiikan kahden osatekijän osalta on
harjoitettu salaista yhteistyötä. Kantajan väitteillä voisi osoittaa enintään, ettei sen
toiminta noudattanut sitä, mitä PWG:ssä kokoontuneiden yritysten kesken oli
sovittu.
- 134.
- Toiseksi on todettava, että kantajan esittämät tiedot eivät osoita komission
päätelmiä vääriksi. On korostettava, että komissio myöntää nimenomaisesti, että
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ei liittynyt mitään virallista
seuraamus- tai kompensaatiomekanismia, jolla olisi vahvistettu markkinaosuuksia
koskevaa sopimusta, ja että tiettyjen suurten tuottajien markkinaosuudet kasvoivat
jonkin verran vuosi vuodelta (ks. erityisesti päätöksen 59 ja 60 perustelukappale).
Lisäksi komissio myöntää, että koska kartonkiteollisuus oli toiminut täydellä
kapasiteetilla vuoden 1990 alkuun saakka, seisokkeja ei tuohon mennessä ollut
tarvittu käytännöllisesti katsoen lainkaan (päätöksen 70 perustelukappale).
- 135.
- Kolmanneksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että
yritys ei mukaudu siihen, mitä kokouksissa, joilla on selvästi kilpailunvastainen
tarkoitus, on sovittu, ei estä sitä, etteikö yritys olisi täysin vastuussa
osallistumisestaan kartelliin, jos se ei ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä
kokouksissa on sovittu (ks. esim. asia T-141/89, Tréfileurope v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-791, 85 kohta). Vaikka kantajan toiminta markkinoilla ei
olisikaan ollut sovitun mukaista, etenkin jos se on kuten se väittää vuonna 1990
toiminut täydellä tuotantokapasiteetilla, se ei siis mitenkään vaikuta sen vastuuseen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
3. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan oikeudellinen luonnehdinta
- 136.
- Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan oikeudellista luonnehdintaa koskevaan
kysymykseen on vastattava tutkittaessa kanneperustetta, jonka mukaan alalla ei
ollut yhteistä kilpailunrajoittamissuunnitelmaa (jäljempänä 137 kohta ja sitä
seuraavat kohdat).
Kanneperuste, jonka mukaan alalla ei ollut yhteistä kilpailunrajoittamissuunnitelmaa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 137.
- Kantaja kiistää, että komissio olisi näyttänyt toteen alan yhteistä
kilpailunrajoittamissuunnitelmaa koskevan sopimuksen olemassaolon. Kantaja
tukeutuu tältä osin pääasiallisesti niihin väitteisiin, joita se on esittänyt kahden
edellisen kanneperusteen yhteydessä.
- 138.
- Tällaisen suunnitelman olemassaoloa koskevasta väitteestä ei kantajan mukaan
voida myöskään päätellä, mistä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
alaisuuteen kuuluvan kilpailusääntöjen rikkomisen katsotaan muodostuvan.
Kantajan mukaan sellaista sopimusta, joka olisi sitonut osapuolia ja velvoittanut ne
noudattamaan alan yhteistä kilpailunrajoittamissuunnitelmaa, ei ollut tehty (ks.
sopimuksen käsitteestä edellä 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 139.
- Komissio on vastannut tähän kanneperusteeseen vastatessaan siihen
kanneperusteeseen, jonka mukaan hintasopimusta ei ollut olemassa (ks. edellä
58 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 140.
- Edellä on todettu, että PWG:ssä kokoontuneet yritykset osallistuivat
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön, seisokkeja koskeneeseen
salaiseen yhteistyöhön ja salaiseen hintayhteistyöhön.
- 141.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan tässä artiklassa mainitut yritykset ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa osallistumalla asiassa merkityksellisenä
aikana sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka olivat peräisin
vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat muun muassa tapasivat säännöllisesti salaisissa ja
vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen
alan yhteisestä kilpailunrajoittamissuunnitelmasta.
- 142.
- Päätöksen perusteluosan mukaan kun hinta ennen määrää -politiikkaan
osallistuvien tuottajien välinen, vähitellen lisääntyvä salainen yhteistyö
konkretisoitui, kilpailusääntöjen rikkomisella oli vuoden 1987 lopusta lähtien kaikki
perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetun todellisen sopimuksen
tunnusmerkit (131 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 143.
- On katsottava, että komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välistä, vuoden 1987 lopusta alkaen lujittunutta yhteistyötä oli
pidettävä perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitettuna sopimuksena. Yritykset
olivat nimittäin ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä tavalla (ks.
mm. edellä 65 kohdassa mainitut oikeustapaukset). Edellä olevan perusteella on
tältä osin todettava, että yritykset olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa korottaa
hintoja yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti, valvoa tarjontaa tutkimalla
seisokkiaikoja ja pysyttää markkinaosuutensa vakiotasoilla, joita saatettiin joskus
muuttaa.
- 144.
- Vuoden 1986 puolivälistä vuoden 1987 loppuun ulottuvasta ajasta komissio toteaa
päätöksessä seuraavaa (132 perustelukappale): Vaikka tuottajien välinen salainen
yhteistyö todennäköisesti konkretisoituinkin hinta ennen määrää -sopimuksella
vasta vuoden 1987 loppupuolella, tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö tuottajien
toiminta tätä edeltäneiden 18 kuukauden ajalta kuuluisi 85 artiklan alaisuuteen.
Koska seisokkeja koskeneen salaisen yhteistyön ja markkinaosuuksia koskeneen
salaisen yhteistyön on katsottava alkaneen vuoden 1987 lopulla, komission tämä
toteamus voi koskea ainoastaan salaista hintayhteistyötä.
- 145.
- Koska kantaja ei kiistä osallistumistaan hintoja koskeneeseen yhdenmukaistettuun
menettelytapaan (edellä 55 kohta), tämän oikeudellisen luonnehdinnan
oikeellisuutta ei ole tutkittava.
- 146.
- Koska yhtäkään kantajan väitteistä ei ole hyväksytty, kanneperuste on hylättävä.
Fidesin tietojenvaihtojärjestelmän lainmukaisuutta koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 147.
- Kantaja väittää komission katsoneen virheellisesti, että Fidesin
tietojenvaihtojärjestelmällä olisi ollut keskeinen merkitys markkinaosuuksia ja
määriä koskeneiden väitettyjen sopimusten täytäntöönpanossa. Ne tiedot, joita
Fidesille tietojenvaihtojärjestelmässä ilmoitettiin, yhdistettiin maakohtaisesti, eivätkä
ne kantajan mukaan siis mahdollistaneet minkäänlaisen sopimuksen tai
yhdenmukaistetun toiminnan noudattamisen valvontaa.
- 148.
- Tilauskantojen osalta vaihdetut tiedot, sellaisiksi kuin Fides oli ne muokannut, eivät
kantajan mukaan antaneet tuottajille kuin yleiskatsauksen koko markkinoiden
tilanteesta. Yhdistetyt tiedot koskivat vain jo toimitettuja tilauksia, eikä yhdistettyjen
tietojen vaihto voinut kantajan mukaan haitata kilpailua. Sitä vastoin niitä käytettiin
perustana yksittäisten tuottajien päättäessä aikomuksistaan (koneiden seisokeista,
myynnistä yhteisön ulkopuolisille markkinoille jne.).
- 149.
- Kapasiteettiraporttien osalta kantaja toteaa, että Fidesin jakamissa raporteissa oli
pääasiallisesti vain sellaisia tietoja, jotka olivat jo markkinoiden tiedossa ja jotka oli
mainittu kaikkien käytettävissä ja saatavissa olevissa käsikirjoissa.
- 150.
- Komissio toteaa, että vaihdettuja tietoja käytettiin suunniteltaessa koko alan
yhdenmukaistettua toimintaa hintojen ja määrien osalta (päätöksen
134 perustelukappale).
- 151.
- Lisäksi komissio toteaa, että kun kapasiteetteja koskevat tiedot yhdistettiin
tilauskantoja koskeviin tietoihin, kartongintuottajat saivat selville alan käyttöasteen.
Tilauskantoja koskevat tiedot eivät kuitenkaan olleet asiakkaiden saatavissa, eivätkä
markkinat siis yleisesti olleet läpinäkyvät. Kapasiteettiraporttien merkitystä
arvioitaessa on komission mukaan lisäksi otettava huomioon kaikki vaihdetut tiedot.
- 152.
- Komissio toteaa, että yhteistoimintaa palveleva tietojen vaihto kuuluu sellaisenaan
perustamissopimuksen 85 artiklan alaisuuteen. Näin ollen sillä, oliko tilauksia
koskevissa tilastoissa tietoja, jotka voitiin yksilöidä, ei ole merkitystä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 153.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimukseen ja
yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joiden mukaisesti yritykset edellä mainittuja
toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja toimituksista, hinnoista,
tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden käyttöasteista; näillä edellä
mainituilla toimenpiteillä tarkoitetaan salaista hintayhteistyötä, markkinaosuuksia
koskenutta salaista yhteistyötä ja seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä.
- 154.
- Siltä osin kuin on kyse Fidesin tietojenvaihtojärjestelmästä, päätöstä on sen
päätösosa ja 134 perustelukappaleen kolmas kohta huomioon ottaen tulkittava
siten, että komissio on pitänyt tätä järjestelmää perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaisena, koska sillä tuettiin todettua kartellia.
- 155.
- Päätöksen 134 perustelukappaleen kolmannessa kohdassa täsmennetään, että
Fidesin tietojenvaihtojärjestelmä oli merkittävä apukeino
seurattaessa markkinaosuuksien kehitystä,
valvottaessa tarjonta- ja kysyntätilannetta kapasiteettien täyden käyttöasteen
pysyttämiseksi,
päätettäessä siitä, voitiinko yhdenmukaistettuja hinnankorotuksia toteuttaa,
määritettäessä tarpeellisia seisokkiaikoja.
- 156.
- Päätöksestä ilmenee lisäksi, että PWG:ssä tarkasteltiin Fidesin tilastoja ja että niistä
keskusteltiin siellä. Päätöksen 57 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa, jossa
viitataan myös päätöksen 63 perustelukappaleeseen, todetaan seuraavaa:
Markkinaosuuksien kehitystä tarkasteltiin PWG:n joka kokouksessa väliaikaisten
tilastojen pohjalta. Päätöksen 69 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa
täsmennetään lisäksi seuraavaa: Kun PWG vertaili viikoittaista tilauskantaa
(Weekly Order Backlog) ja käytettävissä olevaa kapasiteettia, se pystyi
arvioimaan kartonkialan kysynnän kokonaistilannetta.
- 157.
- On katsottava, että komission väitteet on näytetty toteen.
- 158.
- Ensinnäkin on todettava, ettei kantaja ole kiistänyt, että PWG:ssä keskusteltiin
Fidesin tilastoista.
- 159.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti katsonut, että Fidesin tilastoja
käytettiin PWG:ssä yhtäältä seurattaessa markkinaosuuksien kehitystä (päätöksen
134 perustelukappaleen kolmannen kohdan ensimmäinen luetelmakohta) ja
toisaalta valvottaessa tarjonta- ja kysyntätilannetta kapasiteettien täyden
käyttöasteen pysyttämiseksi sekä määritettäessä tarpeellisia seisokkiaikoja
(päätöksen 134 perustelukappaleen kolmannen kohdan toinen ja neljäs
luetelmakohta).
- 160.
- Siltä osin kuin on kyse Fidesin tilastojen käyttämisestä seurattaessa
markkinaosuuksien kehitystä, Stora on myöntänyt, että [j]os tilastoja
analysoitaessa ilmeni, että kansallisten ryhmittymien myyntimäärät muuttuivat liikaa,
PWG:n jäsenet kannustivat toisiaan rajoittamaan vaihteluja kansallisilla
markkinoilla, ja ne sitoutuivat itse siihen (väitetiedoksiannon liite 39, 19 kohta).
- 161.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 43 todetaan lisäksi seuraavaa (1.1 kohta):
Tarjonnan vaihteluja kansallisilla markkinoilla tarkasteltiin ja niistä keskusteltiin
PWG:n joka kokouksessa (eli joka toinen tai kolmas kuukausi) Fidesin väliaikaisten
tilastojen pohjalta . Nämä tilastot laadittiin aina yhdeltä kuukaudelta ja niiden
kokonaismäärät laskettiin kalenterivuodelta eikä toimintavuodelta. Tilastoista
ilmenevät vaihtelut eivät välttämättä kuvastaneet tarkasti vuodenvaihteen lopullista
tilannetta, minkä vuoksi tilastoista ilmeneviä vaihteluja ei voitu pitää täysin
luotettavina. Siinä, että PWG:ssä edustettuina olleet tärkeimmät tuottajat olisivat
yksityiskohtaisesti keskustelleet markkinaosuuksista kansalliselta pohjalta, ei olisi
ollut mitään järkeä, koska tuottajat eivät voineet päättää toimitustensa lopullista
määränpäätä.
PWG:n jäsenten sopimukset markkinaosuuksien tasosta koskivat koko Eurooppaa.
Sopimukset perustuivat edellisen vuoden kokonaismääriin, jotka yleensä olivat
lopullisina käytettävissä seuraavan vuoden maaliskuussa.
- 162.
- Siltä osin kuin on kyse Fidesin tilastojen käyttämisestä valvottaessa tarjonta- ja
kysyntätilannetta kapasiteettien täyden käyttöasteen pysyttämiseksi ja
määritettäessä tarpeellisia seisokkiaikoja, on viitattava Storan ilmoitukseen
(väitetiedoksiannon liite 39, 5 kohta), jossa todetaan seuraavaa:
Vuoden 1987 hinta-aloitteeseen liittyi tarve säilyttää tuotanto ja kulutus suurin
piirtein tasapainossa (hinta ennen määrää -politiikka). Vuosina 1988 ja 1989
tuottajat toimivat täydellä tai lähes täydellä kapasiteetilla. Kapasiteetin kasvu ja
samanaikainen kysynnän kasvun hidastuminen johtivat vuonna 1990 siihen, että
tuottajat alkoivat toteuttaa seisokkeja säilyttääkseen tuotannon ja kulutuksen
tasapainon. Tuottajat pystyivät vuosittaisista kapasiteettiraporteista
päättelemään, kuinka pitkät seisokit olivat tarpeen, ja ne kannustivat toisiaan
toteuttamaan niin pitkiä seisokkeja kuin tuotannon ja kysynnän tasapainon
säilyttäminen edellytti. kaikki tuottajat eivät toteuttaneet tällaisia seisokkeja,
joten muutamille, yleensä kaikkein suurimmille, tuottajille aiheutui suhteellisesti
suurimmat menetykset tuotantomäärissä mitattuna niiden pyrkiessä pysyttämään
hintatason (vastaavasti saman asiakirjan 25 kohta).
- 163.
- Väitetiedoksiannon liitteet 73 ja 75 vahvistavat epäsuorasti Storan ilmoitusten
paikkansapitävyyden. Väitetiedoksiannon liitteestä 73 (ks. edellä 109 kohta ja sitä
seuraavat kohdat) nimittäin ilmenee, että Mayr-Melnhof/FS-Kartonin myynnistä
vastaava markkinointijohtaja Saksasta (Katzner) oli ehdottanut kantajan
toimitusjohtajalle Itävaltaan muutosta tuolloin voimassa olleeseen Fides-tietojenvaihtojärjestelmään (s. 5, 5 kohta, otsikko Kontrolle [Valvonta]).
Väitetiedoksiannon liitteestä 75 (s. 11), joka on kantajan vastaus erääseen
tietojensaantipyyntöön, ilmenee, että Fidesin sääntöjä on myöhemmin muutettu
suurin piirtein näiden [väitetiedoksiannon liitteessä 73] mainittujen ehdotusten
mukaisesti (ks. myös päätöksen 63 perustelukappaleen toinen kohta). Kun otetaan
huomioon väitetiedoksiannon liitteen 73 yleissävy, sen, että Katzner pyysi Fides-tietojenvaihtojärjestelmän muuttamista, on katsottava merkitsevän, ettei järjestelmä
mahdollistanut markkinaosuuksien kehityksen ja/tai seisokkiaikojen riittävää
valvontaa, joten järjestelmää oli paranneltava paremman valvonnan
varmistamiseksi.
- 164.
- Kun otetaan huomioon nämä todisteet ja se, että komissio on aiheellisesti katsonut
kantajan osallistuneen seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ja
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön PWG:ssä, kanneperuste on
hylättävä.
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 165.
- Kantaja väittää ensisijaisesti, että päätöksen 2 artikla on tulevaisuudessa tapahtuvaa
tietojen vaihtoa koskevan kiellon osalta muotoiltu niin epätarkaksi ja yleiseksi, että
on mahdoton arvioida, minkätyyppisiä tietoja tulevaisuudessa voi lainmukaisesti
vaihtaa. Kantajan mukaan näyttää siltä, että melkein kaikkien
tietojenvaihtojärjestelmien voitaisiin katsoa kuuluvan tämän kiellon alaisuuteen.
- 166.
- Lisäksi kantaja toteaa, että päätöksen 2 artiklalla ei ole kohdetta siltä osin kuin se
koskee sellaisia toimenpiteitä, joista luovuttiin, kun tietojenvaihtojärjestelmä
organisoitiin uudelleen ja perustettiin CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä
(ks. päätöksen 106 perustelukappale).
- 167.
- Toissijaisesti kantaja vaatii, että päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin
siinä kielletään kaikki sellaisten yhdistettyjenkin tietojen vaihto, jotka koskevat
uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa, eli puhtaasti tilastollisten tietojen vaihto (ks.
komission tiedonanto yritysten välistä yhteistyötä koskevista sopimuksista,
päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista [EYVL 1968, C 75, s. 3,
oikaisu EYVL 1968, C 84, s. 14] ja Seitsemäs kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus,
7 kohta).
- 168.
- Kantajan mukaan tällaisten tietojen vaihto ei kuitenkaan loukkaa periaatetta, jonka
mukaan kunkin taloudellisen toimijan on määritettävä itsenäisesti se politiikka, jota
se aikoo markkinoilla noudattaa (asia T-4/89, BASF v. komissio, tuomio 17.12.1991,
Kok. 1991, s. II-1523, 240 kohta). Puhtaasti historiallisten, ei yksilöitävissä olevien
tietojen vaihto on perustamissopimuksen vastaista vain, jos siihen liittyy yritysten
välistä pidemmälle menevää yhteistyötä.
- 169.
- Lopuksi kantaja väittää, että päätöksen 2 artikla vaikuttaa siihen, miten CEPI-Cartonboardin komissiolle tekemä tietojenvaihtojärjestelmää koskeva ilmoitus
ratkaistaan. Kun tällainen ilmoitus on tehty, komission on tarkastettava, täyttyvätkö
poikkeusluvan edellytykset. Kantajan mukaan CEPI-Cartonboardin ilmoittama
tietojenvaihtojärjestelmä koskee nimenomaan juuri uusien tilausten ja tilauskantojen
tilaa koskevien historiallisten tietojen vaihtoa.
- 170.
- Komissio kiistää, että tulevaisuudessa tapahtuvaa tietojen vaihtoa koskeva kielto
olisi liian epätarkka. Komission mukaan riittää, että päätöksen päätösosassa ja
perusteluosassa todetaan, mitä on se kilpailunvastainen toiminta, joka on
lopetettava (yhdistetyt asiat 40/7348/73, 50/73, 54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73
ja 114/93, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663,
122124 kohta). Komission mukaan päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan
ac alakohdassa on yksityiskohtainen kuvaus siitä, minkätyyppistä tietojen vaihtoa
ei voida sallia. Päätöksen 6168, 105 ja 106 perustelukappaleessa on lisäksi
yksityiskohtainen selvitys vaihdettuja tietoja koskevista tosiasiatoteamuksista.
Päätöksessä on komission mukaan vielä tarkka kuvaus niistä kilpailua rajoittavista
vaikutuksista, joita tietojen vaihdolla on ollut kilpailuolosuhteisiin (päätöksen 134
ja 166 perustelukappale). Komission mukaan kiellon soveltamisala ilmenee selvästi,
kun päätöksen 2 artikla luetaan yhdessä päätöksen perusteluosan kanssa.
- 171.
- Komission mukaan päätöksen 2 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa on vain
selityksiä, jotka koskevat sitä, minkä tyyppinen tietojen vaihto on sallittua.
- 172.
- Komissio kiistää myös sen, että kiellon soveltamisala olisi liian laaja.
Tietojenvaihtojärjestelmä oli perustamissopimuksen 85 artiklan vastainen sen
jälkeenkin, kun siihen oli tehty ne muutokset, joista PWG oli päättänyt 27.11.1991
(päätöksen 105 ja 106 perustelukappale). Tietojen vaihtoa arvioitaessa on
komission mukaan otettava huomioon alan korkea keskittymisaste sekä yritysten
hyvät tiedot muiden yritysten rakenteesta ja politiikasta, mikä johtuu aikaisemmasta
yhteistyöstä PG Paperboardissa. Jäljellä olevien kilpailumahdollisuuksien säilyminen
keskittyneillä markkinoilla riippuu pääasiallisesti siitä, että tärkeimmät tarjoajat ovatepävarmoja markkinatilanteesta ja että ne pitävät omat tietonsa siitä salassa.
Tilauskantoja koskevien tietojen vaihto lyhyin aikavälein tekee markkinat
luonnottomasti niin läpinäkyviksi, että vielä jäljellä olevia kilpailumahdollisuuksia
ei loppujen lopuksi voida hyödyntää.
- 173.
- Uusia tilauksia koskevien tilastojen viikoittainen vaihto yhdessä
kapasiteettiraporttien kanssa mahdollistaisi komission mukaan alan kapasiteetin
käytön selville saamisen ja tuotantoseisokkien suunnittelemisen koko alan tasolla.
Tuottajat pystyisivät näin säilyttämään tarjonnan ja kysynnän tasapainon ja
estämään hintojen laskun kysynnän vähetessä. Näitä vaikutuksia olisi havaittavissa,
vaikkeivät tiedot olisi yksilöitävissä tai vaikka ne koskisivat jo toimitettuja tilauksia.
Komissio on omasta mielestään aiheellisesti katsonut, että uusien tilausten tilaa
sekä tilauskantojen tilaa koskevien yhdistettyjenkin tietojen vaihto on
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaista, koska tämä päätelmä vastaa
asian tutkinnan aikana saatuja tietoja.
- 174.
- Lopuksi komissio toteaa CEPI-Cartonboard-nimisen yhteenliittymän ilmoittamasta
tietojenvaihtojärjestelmästä, että se on eri järjestelmä kuin päätöksen kohteena
ollut järjestelmä, koska CEPI-Cartonboard on tehnyt muutoksia järjestelmäänsä
ottaakseen huomioon komission varaukset. Sitä, voidaanko tälle järjestelmälle
myöntää poikkeuslupa, ei komission näin ollen tarvitse käsitellä tämän menettelyn
yhteydessä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 175.
- Päätöksen 2 artiklassa määrätään seuraavaa:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista,
b) jonka avulla edistetään, helpotetaan tai rohkaistaan alan yhteistä reagointia
hintojen osalta tai tuotannon valvontaa, vaikkei mitään yrityskohtaisia tietoja
ilmaistaisikaan,
tai
c) joka mahdollistaa sen, että asianomaiset yritykset voivat seurata minkä
tahansa hintaa tai markkinaosuuksien jakoa yhteisössä koskevan
nimenomaisen tai hiljaisen sopimuksen täytäntöönpanoa tai noudattamista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä paitsi sellaiset tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta, myös kaikki uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa
sekä tuotantokapasiteetin suunniteltua käyttöastetta koskevat tiedot (näissä
tapauksissa silloinkin, kun tiedot yhdistetään) tai kunkin koneen
tuotantokapasiteettia koskevat tiedot.
Tämäntyyppisissä tietojenvaihtojärjestelmissä saa kerätä ja levittää ainoastaan
sellaisia tuotantoa ja myyntiä koskevia yhdistettyjä tilastotietoja, joita ei voida
käyttää edistämään tai helpottamaan yhteistä toimintaa alalla.
Yritysten on pidättäydyttävä myös kaikesta sellaisesta tietojen vaihdosta, jolla on
merkitystä kilpailulle ja jota ei ole erikseen sallittu, sekä kaikista kokouksista tai
muusta yhteydenpidosta vaihdettujen tietojen merkityksen tai sen tutkimiseksi,
miten ala tai yksittäinen tuottaja mahdollisesti tai todennäköisesti reagoi näihin
tietoihin.
Tarvittavien muutosten tekemiseksi mahdollisesti olemassa oleviin
tietojenvaihtojärjestelmiin annetaan kolmen kuukauden määräaika, joka alkaa
tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.
- 176.
- Kuten päätöksen 165 perustelukappaleesta ilmenee, päätöksen 2 artiklasta on
päätetty asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämän säännöksen nojalla
komissio voi todettuaan, että esimerkiksi perustamissopimuksen 85 artiklaa
rikotaan, päätöksellään määrätä yritykset, joita asia koskee, lopettamaan tällaisen
rikkomisen.
- 177.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja
toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto
Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974,
Kok. 1974, s. 223, 45 kohta ja yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP
v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-743, 90 kohta) mutta myös kieltää
alkamasta toimia samalla tavalla myöhemmin (asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 220 kohta).
- 178.
- Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava suhteessa todettuun
rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta,
joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan.
Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on
asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa
rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. yhdistetyt
asiat RTE ja ITP v. komissio, tuomion 93 kohta; vastaavasti asia T-7/93, Langnese-Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1533, 209 kohta ja asia T-9/93,
Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1611, 163 kohta).
- 179.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan komissio on tehnyt oikeudellisen virheen
päättäessään päätöksen 2 artiklasta ratkaisematta sitä, onko CEPI-Cartonboard-nimisen yhteenliittymän ilmoittama tietojenvaihtojärjestelmä yhteensoveltuva
85 artiklan kanssa, on todettava, että tämän yhteenliittymän 6.12.1993 tekemä
ilmoitus koski uutta tietojenvaihtojärjestelmää, joka on eri kuin se, jota komissio
tarkasteli päätöksessä. Kun komissio päätti päätöksen 2 artiklasta, se ei siis voinut
arvioida uuden järjestelmän lainmukaisuutta tämän päätöksen yhteydessä.
Komissiolla oli siis oikeus käsitellä pelkästään vanhaa tietojenvaihtojärjestelmää ja
ratkaista kantansa siihen siten, että se sisällytti päätökseen 2 artiklan.
- 180.
- On hylättävä myös se kantajan väite, jonka mukaan komissio ei olisi saanut käyttää
toimivaltaansa osoittaa yrityksille kieltomääräyksiä asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohdan nojalla siltä osin kuin kieltomääräykset koskivat tietojenvaihtojärjestelmän
sellaisia osia, joista oli luovuttu jo ennen päätöksen tekemistä. Tältä osin riittää,
kun todetaan, että kantaja on riitauttanut päätöksen 2 artiklassa olevien
kieltomääräysten asiallisen soveltamisalan, mikä osoittaa, että komissiolla oli
perusteltu intressi täsmentää yritysten, muun muassa kantajan, velvollisuuksien
ulottuvuutta (ks. vastaavasti asia 7/82, GVL v. komissio, tuomio 2.3.1983, Kok. 1983,
s. 483, 2628 kohta).
- 181.
- Sen selvittämiseksi, onko päätöksen 2 artiklassa olevan määräyksen soveltamisala
liian laaja kuten kantaja väittää , on seuraavaksi tutkittava tässä artiklassa
yrityksille asetettujen eri kieltojen ulottuvuutta.
- 182.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä asetetulla kiellolla,
jonka mukaan yritysten on vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus kuin päätöksen 1 artiklassa todetuilla rikkomisilla, pyritään ainoastaan
siihen, että yrityksiä estetään jatkamasta lainvastaiseksi todettua toimintaa. Kun
komissio on päättänyt tällaisesta kiellosta, se ei näin ollen ole ylittänyt asetuksen
N:o 17 3 artiklassa sille myönnettyä toimivaltaa.
- 183.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa on tarkemmat
määräykset kiellosta, joka koskee kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuvaa
vaihtamista.
- 184.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevan määräyksen
antaminen, jolla kielletään sellaisten kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen, joiden avulla tietojen vaihtoon osallistuvat voivat suoraan tai
epäsuorasti saada yrityskohtaisia tietoja kilpailijoistaan, edellyttäisi, että komissio
olisi päätöksessään todennut tällaisten tietojen vaihtamisen olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan perusteella lainvastaista.
- 185.
- Tältä osin on todettava, ettei päätöksen 1 artiklassa todeta, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen sellaisenaan on perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista.
- 186.
- Päätöksessä todetaan yleisemmin, että yritykset ovat rikkoneet tätä
perustamissopimuksen artiklaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuun
menettelytapaan, joiden mukaisesti yritykset edellä mainittuja toimenpiteitä
tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista,
tilauskannoista ja koneiden käyttöasteista.
- 187.
- Koska päätöksen päätösosa kuitenkin on ymmärrettävä sen perustelujen valossa
(ks. em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 122 kohta), on
huomattava, että päätöksen 134 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan
seuraavaa:
Se, että tuottajat PG Paperboardin kokouksissa (erityisesti JMC:n kokouksissa)
vaihtoivat yleensä luottamuksellisina ja arkaluontoisina pidettyjä yrityskohtaisia
kaupallisia tietoja tilauskannoista, koneiden seisokeista ja tuotantovauhdista, oli
selvästi kilpailusääntöjen vastaista, koska sen tarkoituksena oli tehdä tilanne
mahdollisimman suotuisaksi hinnankorotusten toteuttamiselle.
- 188.
- Koska komissio on päätöksessä asianmukaisesti todennut, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen on sellaisenaan perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista, se, että tällaisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen kielletään, täyttää asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltamisen
edellytykset.
- 189.
- Kieltoja, jotka koskevat päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja
c alakohdassa tarkoitettua kaupallisten tietojen vaihtoa, on tutkittava ottaen
huomioon tämän artiklan toinen, kolmas ja neljäs kohta, jotka tukevat näiden
alakohtien sisältöä. Sitä, onko komissio pitänyt kyseisiä tietojen vaihtoja
lainvastaisina ja jos on, missä määrin, on nimittäin arvioitava juuri tässä
asiayhteydessä, koska yrityksille asetettujen velvoitteiden laajuus on rajoitettava
siihen, mikä on välttämätöntä, jotta niiden toiminta olisi jälleen lainmukaista
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan suhteen.
- 190.
- Päätöstä on tulkittava siten, että komissio on pitänyt Fides-järjestelmää
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena, koska se tuki todettua
kartellia (päätöksen 134 perustelukappaleen kolmas kohta). Tämän tulkinnan
oikeellisuuden vahvistaa päätöksen 1 artiklan sanamuoto, josta ilmenee, että
yritykset vaihtoivat kaupallisia tietoja sellaisia toimenpiteitä tukeakseen, joiden
on katsottu olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.
- 191.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa olevien, tulevaa aikaa
koskevien kieltojen ulottuvuutta on arvioitava nimenomaan ottaen huomioon tämä
komissio tulkinta Fides-järjestelmän yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen
85 artiklan kanssa.
- 192.
- Tältä osin kyseiset kiellot eivät koske ainoastaan yrityskohtaisten kaupallisten
tietojen vaihtoa vaan myös tiettyjä yhdistettyjä tilastotietoja (päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b alakohta ja toinen kohta). Toisaalta päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa kielletään eräiden tilastotietojen vaihto sen
estämiseksi, että ne voisivat tukea mahdollista kilpailunvastaista toimintaa.
- 193.
- Siltä osin kuin tällaisella kiellolla pyritään estämään sellaisten puhtaasti tilastollisten
tietojen vaihto, jotka eivät ole yrityskohtaisia tai yksilöitävissä, jottei niitä voitaisi
käyttää kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, kielto ylittää sen, mikä on välttämätöntä
todetun toiminnan palauttamiseksi lainmukaiseksi. Yhtäältä on todettava, ettei
päätöksestä ilmene komission katsoneen, että tilastotietojen vaihto sellaisenaan
merkitsisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista. Toisaalta
pelkästään se, että tilastotietojen vaihtoa koskevaa järjestelmää voidaan käyttää
kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, ei tee siitä perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaista, koska sen kilpailunvastaiset vaikutukset on tällaisessa
tapauksessa todettava konkreettisesti.
- 194.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta on näin ollen
kumottava, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville yksittäisten tuottajien
toiminta.
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
A Kanneperuste, jonka mukaan sakkojen yleistä tasoa vahvistettaessa on
tapahtunut ilmeisiä oikeudellisia virheitä tai tosiseikkoja koskevia ilmeisiä
virheitä
- 195.
- Kanneperusteessa on viisi osaa. Kutakin niistä tutkitaan erikseen.
Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio on tehnyt virheitä
määrittäessään kilpailusääntöjen rikkomisten ulottuvuutta
- 196.
- Kantaja viittaa kanneperusteisiin, joihin se vedonnut päätöksen 1 artiklan
kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, ja vaatii, että sakkojen yleistä tasoa on
alennettava huomattavasti. Kantajan mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen
sellaisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaoloa, joilla
olisi pyritty jakamaan markkinat ja valvomaan tarjontaa, eikä myöskään
hintasopimusten olemassaoloa.
- 197.
- On muistutettava, että kaikki kanneperusteet, joihin kantaja vetosi päätöksen
1 artiklan kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, on hylätty.
- 198.
- Kanneperusteen ensimmäistä osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan yhteisön kartonkimarkkinoita ei säädelty
yksityiskohtaisesti
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 199.
- Kantaja väittää, että vaikka väitetyt kilpailusääntöjen rikkomiset olisivat
tapahtuneetkin, kyse ei silti ollut yhteisön kartonkimarkkinoiden
yksityiskohtai[sesta] säätelystä (päätöksen 168 perustelukappaleen viides
luetelmakohta). Väitetyillä kilpailusääntöjen rikkomisilla ei kantajan mielestä
päinvastoin voinut olla kuin hyvin yleisluonteinen vaikutus kilpailuun.
- 200.
- Kantajan mukaan päätöksessä on tältä osin ristiriitaisia mainintoja niiden
kilpailunvastaisten toimenpiteiden luonteesta, joita on väitetty toteutetun. Päätöksen
52 perustelukappaleessa esimerkiksi kuvaillaan markkinoiden jakoa koskenutta
väitettyä salaista yhteistyötä yleiseksi yhteisymmärrykseksi, jonka mukaan
markkinaosuuksia ei saanut kasvattaa, mutta päätöksen 60 perustelukappaleessa
mainitaan, että markkinaosuuksista neuvoteltiin vuosittain. Kantajan mukaan kyse
ei missään tapauksessa ollut kartonkimarkkinoiden yksityiskohtaisesta säätelystä,
etenkään kun komissio ei ole edes väittänyt, että olisi ollut olemassa
yhteistoimintaa, jolla olisi pyritty vahvistamaan osuudet kunkin kartonkilaadun
osalta.
- 201.
- Komissio väittää päätökseen sisältyneiden toteamusten perusteella, että tuottajat
olivat säädelleet kartonkimarkkinoita yksityiskohtaisesti.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 202.
- Edellä on jo todettu komission näyttäneen toteen, että kantaja on osallistunut
päätöksen 1 artiklassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöihin eli
salaiseen hintayhteistyöhön, seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ja
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön. On myös todettu, että
PWG:n kokouksiin osallistuneet, muun muassa kantaja, olivat tehneet vuoden 1987
lopussa sopimuksen. Kantaja ei myöskään kiistä sitä, että PWG suunnitteli sen,
milloin ja missä järjestyksessä hinnankorotuksista ilmoittavat kirjeet lähetettiin, ja
että JMC:lle ilmoitettiin tästä (ks. mm. päätöksen 73 perustelukappale), eikä
myöskään sitä, että JMC:n tarkoituksena oli määritellä yksityiskohtaisesti, miten
PWG:n maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet
toteutetaan (päätöksen 44 perustelukappaleen toisen kohdan toinen
luetelmakohta).
- 203.
- Lopuksi on todettava, ettei kantaja kiistä myöskään niitä komission toteamuksia,
joiden mukaan kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen ja rikkomiseen
osallistuneet yritykset edust[i]vat käytännöllisesti katsoen koko markkinoita
(päätöksen 168 perustelukappaleen toinen ja neljäs luetelmakohta).
- 204.
- Kantaja ei näin ollen voi pätevästi kiistää komission väitettä, jonka mukaan
kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset olivat säädelleet yhteisön
kartonkimarkkinoi[ta] yksityiskohtai[sesti] (päätöksen 168 perustelukappaleen
viides luetelmakohta).
- 205.
- Kanneperusteen toista osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen salaamista
ja sen peittelyä ei voida pitää raskauttavina asianhaaroina
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 206.
- Kantaja väittää komission pitäneen raskauttavana asianhaarana sitä, että salaisen
yhteistyön luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi toteutettiin huolellisesti
suunniteltuja toimia (päätöksen 167 ja 168 perustelukappale).
- 207.
- Kantajan mukaan se, ettei PWG:n ja JMC:n kokouksista ole virallisia pöytäkirjoja
tai asiakirjoja, ei mitenkään voi olla huolellisesti suunniteltu toimenpide. Komission
väitettä, jonka mukaan oli ryhdytty toimenpiteisiin, jotteivät kokouksiin osallistuvat
tekisi muistiinpanoja, ei ole näytetty toteen. Vaikka nämä toimenpiteet olisikin
näytetty toteen, niitä ei voida pitää huolellisesti suunniteltuina. Koska komissio on
lisäksi virheellisesti katsonut, että kilpailusääntöjen rikkomiset olivat tahallisia, se
ei kantajan mukaan olisi saanut ottaa huomioon myös niitä väitettyjä toimenpiteitä,
joilla kartelli pyrittiin salaamaan.
- 208.
- Siitä väitteestä, että hinnankorotusten voimaantuloajankohdat suunniteltiin
etukäteen, kantaja toteaa, että hintoja koskenut yhteistoiminta väistämättä merkitsi
hinnankorotusten toteuttamista koskenutta yhteistoimintaa ainakin kartellin
johtajien osalta. Koska komissio on katsonut, että kilpailusääntöjen rikkomiset
olivat tahallisia, se ei olisi kantajan mukaan erikseen saanut ottaa huomioon niitä
seikkoja, jotka väistämättä liittyvät tällaiseen tahalliseen rikkomiseen.
- 209.
- Komissio väittää, että sillä oli oikeus katsoa, että salaaminen on otettava huomioon
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa. Kilpailusääntöjen tahallisiin
rikkomisiin ei nimittäin väistämättä liity peittelytoimenpiteitä. Tässä tapauksessa
kartelliin osallistuneet eivät pelkästään sopineet siitä, ettei keskusteluista saa
säilyttää muistiinpanoja (komissiossa pidetyn kuulemistilaisuuden pöytäkirja, s. 46),
vaan ne myös suunnittelivat huolellisesti sen, miten hinta-aloitteet toteutetaan
(päätöksen 73 perustelukappale). Komissio on mielestään arvioinut oikein, että
salaaminen oli kilpailusääntöjen rikkomisessa sellainen raskauttava seikka, joka oli
otettava huomioon sakkoja laskettaessa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 210.
- Päätöksen 167 perustelukappaleen kolmannen kohdan sanamuodon mukaan [e]räs
rikkomisen vakavimmista piirteistä on se, että yritykset ovat sitä peitelläkseen
menneet jopa niin pitkälle, että ne suunnittelivat etukäteen sen, minä päivänä ja
missä järjestyksessä tärkeimmät tuottajat ilmoittavat uusista hinnankorotuksista.
Päätöksessä todetaan lisäksi, että tuottajat olisivat tämän huolellisesti suunnitellun
hämäyksen johdosta voineet väittää, että yhdenmukaisten, säännöllisten ja koko
alan laajuisten hinnankorotusten sarja johtui käyttäytymisestä oligopolitilanteessa
(päätöksen 73 perustelukappaleen kolmas kohta). Päätöksen
168 perustelukappaleen kuudennen luetelmakohdan mukaan komissio on
määrittänyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon sen, että salaisen yhteistyö
n todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi toteutettiin huolellisesti
suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia koskevia virallisia pöytäkirjoja ja
asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja;
hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että
korotusten voitiin väittää olevan vain toisten seurailua, jne.).
- 211.
- Kantaja ei kiistä komission väitettä, jonka mukaan yritykset suunnittelivat
hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden lähettämisajankohdat ja -järjestyksen. Siitä
komission päätelmästä, jonka mukaan hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoituksen ja järjestyksen suunnittelulla pyrittiin peittelemään hintoja koskenutta
yhteistoimintaa, kantaja ei ole esittänyt mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella
voitaisiin todeta, että hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden ajoitusta ja
järjestystä koskeneella yhteistoiminnalla olisi ollut jokin muu kuin komission
toteama tarkoitus.
- 212.
- Sitä, ettei PWG:n ja JMC:n kokouksista ole virallisia pöytäkirjoja eikä
käytännöllisesti katsoen lainkaan sisäisiä muistioita, on näiden kokousten
lukumäärä, jakautuminen pitkälle aikavälille ja niissä käytyjen keskustelujen luonne
huomioon ottaen pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että komission väite, jonka
mukaan osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja, pitää paikkansa.
- 213.
- Edellä olevasta ilmenee, että näiden toimielinten kokouksiin osallistuneet yritykset
eivät pelkästään tienneet toimintansa lainvastaisuudesta, vaan ne myös ryhtyivät
toimenpiteisiin salaisen yhteistyön peittämiseksi. Komissio on näin ollen aiheellisesti
pitänyt näitä toimenpiteitä raskauttavina asianhaaroina kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuutta arvioidessaan.
- 214.
- Kanneperusteen kolmas osa on siis hylättävä.
Kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan komissio on virheellisesti katsonut, että
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 215.
- Kantaja kiistää sen, että kartelli olisi pääasiallisesti onnistunut saavuttamaantavoitteensa (päätöksen 168 perustelukappaleen seitsemäs luetelmakohta). Kantaja
väittää kartonkimarkkinoiden erityispiirteistä esittämänsä kuvauksen (edellä
48 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja LE-raportin perusteella, ettei minkään
perusteella voida päätellä, etteivät hinnat olisi kehittyneet täsmälleen samalla
tavalla siinäkin tapauksessa, ettei tuottajien välillä olisi ollut mitään yhteistoimintaa.
- 216.
- Kantaja väittää, että komission toteamukset kartonkialan kustannuskehityksestä ja
myyntituotoista eivät päde kantajan osalta. Päätöksessä oleva tiedot käyttökatteesta
(päätöksen 16 perustelukappale) ovat kantajan mukaan lisäksi harhaanjohtavia.
Investointimenojen poistot olivat kantajan mukaan noin 27 prosenttia kartongin
keskihinnasta. Kantajan mukaan komissio ei ole kuitenkaan ottanut tätä seikkaa
huomioon tuottajien keskimääräistä käyttökatetta laskiessaan. Kun komissio on
todennut, että keskimääräinen käyttökate oli kaudella 19861991 noin 20
prosenttia, kantajan mukaan tämä tarkoittaa itse asiassa noin 7 prosentin suuruista
todellista tappiota.
- 217.
- Tukeakseen väitteitään, joiden mukaan hintoja koskeneella yhteistoiminnalla ei
ollut vaikutuksia markkinoihin, kantaja viittaa taulukoihin, joissa vertaillaan
kantajan listahintojen kehitystä niiden bruttohintojen kehitykseen, joita kantaja
todella sai markkinoilta. Näissä taulukoissa esitetään, miten hinnat ovat kehittyneet
joidenkin edustavien asiakkaiden ja kartonkilaatujen osalta kantajan tärkeimmillä
kansallisilla markkinoilla, ja taulukoista ilmenee, että listahinnat ja myyntihinnat
ovat poikenneet toisistaan huomattavasti.
- 218.
- Komissio toteaa aluksi, että ne vaikutukset, joita hinta-aloitteilla oli markkinoihin,
voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Vaikutusten ensimmäisestä tyypistä eli siitä, että
PG Paperboardissa sovittuja hintoja käytettiin lähtökohtana asiakaskohtaisissa
neuvotteluissa, komissio toteaa, ettei kantaja kiistä sitä. Komission mukaan on
mahdoton ajatella, että toisen tyypin vaikutuksia eli hinnankorotusaloitteiden
vaikutuksia markkinoiden todellisiin hintoihin ei olisi ilmennyt, sillä myyjän
hintaneuvotteluissa käyttämä lähtökohta vaikuttaa aina myyntihintoihin. Tämä pitää
paikkansa etenkin silloin, kun kaikki myyjät käyttävät neuvotteluissa samaa
lähtökohtaa.
- 219.
- Lisäksi komissio toteaa, että kartongintuottajat olivat asiakkaidensa kanssa
käymissään neuvotteluissa pyrkineet voimakkaasti saamaan sovitut
hinnankorotukset toteutettua (ks. väitetiedoksiannon liite 73, s. 2).
- 220.
- Komission mukaan on selvää, ettei hinnankorotuksia aina voitu toteuttaa
suhteellisesti samansuuruisina kaikkien asiakkaiden osalta ja kaikilla markkinoilla
(päätöksen 100102 perustelukappale). Kuten useista tuottajien itsensä laatimista
sisäisistä asiakirjoista (asiakirjat C-4-1 ja C-11-11) ilmenee, tällaiset
hinnankorotusten toteuttamisessa ilmenneet vaikeudet eivät merkinneet, etteivätkö
korotukset olisi onnistuneet.
- 221.
- Taulukot, joihin kantaja on vedonnut, eivät komission mielestä myöskään voi
osoittaa vääriksi komission toteamuksia. Näille taulukoille ei voida antaa
todistusarvoa erityisesti siksi, että hinnankorotukset näytetään niissä sykäyksittäin.
Vaikka kantaja väittääkin, että taulukoista ilmenee laskutettujen hintojen kehitys
edustavien asiakkaiden ja laatujen osalta, kantaja ei kuitenkaan ole ilmoittanut,
millä perusteella taulukossa esitetyt laskut on valittu.
- 222.
- LE-raportin osalta komissio toteaa, ettei se todista, ettei ilmoitettujen hintojen ja
myyntihintojen välillä ollut vastaavuussuhdetta. Tämän raportin taulukot 10 ja 11
päinvastoin osoittavat selvästi, että myyntihintojen kehitys keskimäärin seurasi
ilmoitettuja hintoja. Kauden 1988/1989 osalta raportissa peräti osoitetaan, että
näiden hintojen välillä oli lineaarinen vastaavuussuhde, minkä seikan raportin
laatijakin on myöntänyt komissiossa pidetyssä kuulemistilaisuudessa (pöytäkirjan
s. 21 ja 28). Yhdenmukaiset listahintojen korotukset ovat komission mukaan näin
ollen mahdollistaneet sen, että kartongintuottajat onnistuivat korottamaan
myyntihintoja huomattavasti.
- 223.
- Lopuksi komissio toteaa, ettei merkitystä ole sillä, oliko yhdenmukaisista
listahintojen korotuksista päätetty kustannuskehityksen mukaisesti, kuten kantaja
väittää. Se, mitä päätöksessä todetaan kustannuskehityksestä ja käyttökatteen
määritelmästä, on komission mukaan sitä paitsi otettu LE-raportista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 224.
- Päätöksen 168 perustelukappaleen seitsemännen luetelmakohdan mukaan komissio
on määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen muun muassa huomion sen, että
kartelli on pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. On kiistatonta,
että tällä viitataan niihin vaikutuksiin, joita päätöksen 1 artiklassa todetulla
rikkomisella on ollut markkinoihin.
- 225.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että rikkomisen vaikutuksia
koskevan komission arvioinnin lainmukaisuuden valvomiseksi riittää, kun
tarkastellaan salaisen hintayhteistyön vaikutuksia koskevaa komission arviointia.
Salaisen hintayhteistyön vaikutusten eli ainoiden vaikutusten, jotka kantaja on
kiistänyt, tarkastelun perusteella voidaan nimittäin yleisesti arvioida kartellin
onnistumista, sillä seisokkeja koskeneella salaisella yhteistyöllä ja markkinaosuuksia
koskeneella salaisella yhteistyöllä pyrittiin varmistamaan yhdenmukaistettujen hinta-aloitteiden onnistuminen.
- 226.
- Komissio on arvioinut salaisen hintayhteistyön yleisiä vaikutuksia. Vaikka kantajan
esittämät yrityskohtaiset tiedot osoittaisivatkin kuten kantaja väittää , että
salaisen hintayhteistyön vaikutukset ovat kantajan osalta olleet vähäisempiä kuin
tämän yhteistyön vaikutukset Euroopan kartonkimarkkinoilla kokonaisuutena
tarkastellen, tällaiset yrityskohtaiset tiedot eivät sellaisenaan riitä heikentämään
komission arvioinnin luotettavuutta. Kantajan väite, jonka mukaan komissio olisi
päätöksen 16 perustelukappaleessa tukeutunut virheelliseen määritelmään yhteisön
kartongintuottajien keskimääräisestä käyttökatteesta, on myös vailla merkitystä.
Minkään perusteella ei nimittäin voida katsoa, että komissio olisi ottanut tällä
tavalla määritellyn käyttökatteen huomioon arvioidessaan salaisen hintayhteistyön
vaikutuksia markkinoihin tai että käyttökate olisi pitänyt ottaa huomioon näitä
vaikutuksia arvioitaessa.
- 227.
- Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä vahvistanut, päätöksessä on tehty ero
kolmen erityyppisen vaikutuksen välille. Komissio on lisäksi perustanut käsityksensä
siihen, että tuottajat itse ovat yleisesti ottaen katsoneet hinta-aloitteiden
onnistuneen.
- 228.
- Ensimmäinen vaikutusten tyyppi, jonka komissio on ottanut huomioon ja jota
kantaja ei ole kiistänyt, on muodostunut siitä, että sovitut hinnankorotukset on
tosiasiallisesti ilmoitettu asiakkaille. Uusia hintoja on siten käytetty perustana
käytäessä asiakaskohtaisia neuvotteluja myyntihinnoista (ks. mm. päätöksen
100 perustelukappale ja 101 perustelukappaleen viides ja kuudes kohta).
- 229.
- Toinen vaikutusten tyyppi on muodostunut siitä, että myyntihintojen kehitys seurasi
ilmoitettujen hintojen kehitystä. Tältä osin komissio väittää, että tuottajat eivät
tyytyneet ilmoittamaan sovituista hinnankorotuksista, vaan ne ryhtyivät muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta myös konkreettisiin toimenpiteisiin varmistaakseen,
että korotukset todella toteutettiin asiakaskunnassa (päätöksen
101 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio myöntää, että asiakkaat
joskus saivat myönnytyksiä korotusten voimaantulopäivän osalta tai asiakaskohtaisia
hyvityksiä tai alennuksia, erityisesti suurista tilauksista, ja että toteutunut
keskimääräinen nettokorotus oli alennusten, hyvitysten ja muiden myönnytysten
vähentämisen jälkeen aina pienempi kuin ilmoitetun korotuksen kokonaismäärä
(päätöksen 102 perustelukappaleen viimeinen kohta). Komissio viittaa kaavioihin,
jotka sisältyvät taloudelliseen tutkimukseen eli LE-raporttiin, jonka useat niistä
yrityksistä, joita päätös koskee, teettivät komissiossa käytyä menettelyä varten, ja
toteaa niiden perusteella, että ilmoitettujen hintojen kehityksen ja kansallisina
valuuttoina ilmaistujen tai ecuiksi muunnettujen myyntihintojen kehityksen välillä
oli vahva lineaarinen yhteys päätöksessä tarkoitettuna aikana. Komissio päättelee
siitä seuraavaa: Toteutuneet nettomääräiset hinnankorotukset seurasivat
ilmoitettuja korotuksia läheisesti, vaikkakin tietyllä viiveellä. Raportin laatija itsekin
on kuulemistilaisuudessa todennut, että tämä piti paikkansa vuosina 1988 ja 1989
(päätöksen 115 perustelukappaleen toinen kohta).
- 230.
- On myönnettävä, että komissio on tätä toista vaikutusten tyyppiä arvioidessaan
voinut aiheellisesti pitää ilmoitettujen hintojen kehityksen ja myyntihintojen
kehityksen välistä lineaarista suhdetta näyttönä siitä, että hinta-aloitteilla oli
tuottajien tavoitteen mukainen vaikutus myyntihintoihin. On itse asiassa kiistatonta,
että se käytäntö, että hinnoista neuvotellaan asiakaskohtaisesti, merkitsee
relevanteilla markkinoilla sitä, etteivät myyntihinnat yleensä täsmälleen vastaa
ilmoitettuja hintoja. Ei siis voida olettaa, että myyntihintojen korotukset täsmälleen
vastaavat ilmoitettujen hintojen korotuksia.
- 231.
- Komissio on ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen korotusten vastaavuussuhteen
osalta aiheellisesti viitannut LE-raporttiin, koska se on kartongin hintojen kehitystä
päätöksessä tarkoitettuna aikana käsittelevä analyysi, joka perustuu useiden
tuottajien, muun muassa kantajan itsensä, antamiin tietoihin.
- 232.
- Tämä raportti vahvistaa kuitenkin vain osittain, että ajallisesti oli olemassa vahva
lineaarinen yhteys. Ajanjaksoa 19871991 tarkasteltaessa voidaan nimittäin erottaa
kolme eri kautta. LE-raportin laatija on komission pitämässä kuulemistilaisuudessa
tiivistänyt päätelmänsä tältä osin seuraavasti: Ilmoitettujen hintojen ja
markkinahintojen nousun välillä ei tarkastellun ajanjakson alkupuolella eli vuodesta
1987 vuoteen 1988 ollut voimakasta vastaavuutta edes viiveellä. Tällainen
vastaavuussuhde on sen sijaan ollut kaudella 1988/1989, minkä jälkeen vastaavuus
on heikentynyt ja esiintynyt kautena 1990/1991 oudosti [oddly]
(kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 28). Raportin laatija on lisäksi todennut, että
nämä eri ajanjaksojen väliset vaihtelut liittyivät läheisesti kysynnän vaihteluun (ks.
erityisesti kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 20).
- 233.
- LE-raportin laatijan suullisesti esittämät päätelmät vastaavat hänen raportissa
esittämäänsä analyysiä ja erityisesti ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen
kehitystä vertailevia kaavioita (LE-raportti, kaaviot 10 ja 11, s. 29). On siis
todettava, että komissio on näyttänyt ainoastaan osittain toteen sen vahvan
lineaarisen yhteyden, johon se on vedonnut.
- 234.
- Komissio on suullisessa käsittelyssä todennut ottaneensa huomioon myös salaisen
hintayhteistyön kolmannen vaikutusten tyypin, joka muodostuu siitä, että
myyntihintojen taso ylitti tason, jolla ne olisivat olleet ilman salaista yhteistyötä.
Komissio on korostanut, että PWG oli suunnitellut hinnankorotusten päivämäärät
ja järjestyksen, jossa korotuksista ilmoitettiin, ja komissio on tältä osin katsonut
päätöksessään, että ei voida ajatella, ettei yhdenmukaistetuilla ilmoituksilla näissä
olosuhteissa olisi ollut mitään vaikutusta todelliseen hintatasoon (päätöksen
136 perustelukappaleen kolmas kohta). LE-raportissa (3 osasto) on esitetty malli,
jonka avulla voidaan nähdä, mikä on tietystä objektiivisesta markkinatilanteesta
johtuva hintataso. Raportissa todetaan, että kautena 19751991 vallinneiden
objektiivisten taloudellisten tekijöiden perusteella määräytynyt hintataso olisi
vähäisiä eroja lukuun ottamatta kehittynyt täsmälleen samalla tavalla kuin
noudatettujen myyntihintojen taso, ja näin on ollut myös päätöksessä tarkoitettuna
aikana.
- 235.
- Raportissa olevan analyysin perusteella ei näistä päätelmistä huolimatta voidatodeta, että yhdenmukaistetut hinta-aloitteet eivät olisi mahdollistaneet sitä, että
tuottajat saavuttivat myyntihinnoissa tason, joka ylitti sen hintatason, johon olisi
päästy vapaan kilpailun vallitessa. Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä
tähdentänyt, on mahdollista, että salainen yhteistyö on vaikuttanut tuossa
analyysissä huomioon otettuihin tekijöihin. Komissio toteaa siis aiheellisesti, että
salainen yhteistoiminta on voinut esimerkiksi vähentää yritysten ponnekkuutta
kustannusten pienentämisessä. Komissio ei ole kuitenkaan väittänyt, että
LE-raportissa olevassa analyysissä olisi jokin suoranainen virhe, eikä se ole
myöskään esittänyt omaa taloudellista analyysiään siitä, miten myyntihinnat
mahdollisesti olisivat kehittyneet ilman yhteistoimintaa. Komission väitettä, jonka
mukaan myyntihintojen taso olisi ollut alempi, jos tuottajien välillä ei olisi ollut
salaista yhteistyötä, ei näin ollen voida hyväksyä.
- 236.
- Tästä seuraa, että salaisen hintayhteistyön vaikutusten kolmannen tyypin
olemassaoloa ei ole näytetty toteen.
- 237.
- Tuottajien subjektiivinen arvio, jota komissio on käyttänyt perustana katsoessaan,
että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa, ei millään
tavalla muuta edellä olevia toteamuksia. Komissio on tältä osin viitannut suullisessa
käsittelyssä antamaansa asiakirjaluetteloon. Vaikka komissio olisikin voinut perustaa
arvionsa hinta-aloitteiden mahdollisesta onnistumisesta asiakirjoihin, joissa tuodaan
esille joidenkin tuottajien subjektiivisia käsityksiä, on kuitenkin todettava, että useat
yritykset, muun muassa kantaja, ovat suullisessa käsittelyssä aiheellisesti vedonneet
useisiin muihin asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin, joissa selvitetään niitä
ongelmia, joita tuottajilla oli sovittujen hinnankorotusten toteuttamisessa. Komission
viittaus tuottajien omiin ilmoituksiin ei näin ollen ole riittävä peruste päätellä, että
kartelli olisi pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 238.
- Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että komission esiin tuomat
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset on näytetty toteen vain osittain.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on sakkojen osalta täysi toimivalta, ja
tämän toimivallan käyttämisen yhteydessä se tarkastelee nyt tehdyn päätelmän
merkitystä, kun se arvioi asiassa todetun rikkomisen vakavuutta (ks. jäljempänä
262 kohta).
Kanneperusteen viides osa, jonka mukaan huomioon on otettu virheellisesti laskettu
käyttökate
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 239.
- Kantaja toistaa, että komissio on virheellisesti katsonut kartonkialan yritysten
käyttökatteen olleen 20 prosenttia vuodesta 1986 vuoteen 1991 ulottuvana aikana.
Käyttäessään perustana tätä lukua komissio on laiminlyönyt ottaa huomioon alan
huomattavat investointimenot (ks. edellä 216 kohta). Vaikkei päätöksestä
nimenomaisesti ilmenekään, että tämä seikka olisi otettu huomioon sakkojen yleistä
tasoa vahvistettaessa, on kantajan mukaan katsottava, että tällä virheellä on ollut
merkittävä vaikutus, koska tähän käyttökatteeseen viitataan päätöksessä useaan
otteeseen. Kantaja toteaa, että se taloudellinen etu, jonka yhtiöt ovat voineet saada
kilpailunvastaisesta toiminnastaan, on komission itsensä mukaan ratkaiseva tekijä
sakkoja määrättäessä (XXI kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 139 kohta).
Tämän virheen vuoksi sakkoa olisi alennettava huomattavasti.
- 240.
- Komissio väittää, että kartongintuottajien keskimääräistä käyttökatetta ei ole otettu
huomioon sakkoja laskettaessa. Komission mukaan se on XXI:ssä kilpailupolitiikkaa
koskevassa kertomuksessaan ainoastaan maininnut ne yleiset perusteet, joita
voidaan käyttää sakkoa laskettaessa. Lopuksi komissio toteaa, että päätöksen
16 perustelukappaleessa olevat tiedot käyttökatteesta ovat oikeita, koska ne on
otettu LE-raportista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 241.
- On todettava, että kartongintuottajien keskimääräinen käyttökate ei kuulu niihin
tekijöihin, jotka komissio on ottanut huomioon määrätessään sakkojen yleistä tasoa
ja yksittäisten sakkojen suuruutta (päätöksen 167169 perustelukappale).
- 242.
- Päätöksen 16 perustelukappaleen viimeisestä kohdasta joka tapauksessa ilmenee,
että kartongintuottajien keskimääräistä käyttökatetta koskevat tiedot on otettu LE-raportista. Tästä kohdasta ilmenee myös (alaviite 1) komission tienneen, että
keskimääräinen käyttökate oli laskettu ottamatta huomioon investointimenojen
poistoja.
- 243.
- Tästä seuraa, että kantajan väite, jonka mukaan komissio olisi käyttänyt virheellistä
määritelmää kartongintuottajien voitosta, on perusteeton.
- 244.
- Kanneperusteen viidettä osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
- 245.
- Kanneperuste on siten hylättävä kokonaisuudessaan.
B Kanneperusteet, jotka koskevat perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista sakkojen yleisen tason osalta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 246.
- Kantaja myöntää, että komissiolla on oikeus päätöksessä korottaa sakkojen yleistä
tasoa aikaisemman päätöskäytännön mukaisesta tasosta, jos komissio katsoo sen
olevan tarpeen sakkojen varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi (yhdistetyt asiat
100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio,
tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 108 kohta ja em. asia ICI v. komissio).
Kantajan mukaan komissio kuitenkin rikkoo perustamissopimuksen 190 artiklaa ja
loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta, jos se kuten tässä tapauksessa korottaa
sakkojen tasoa oman mielensä mukaan selvittämättä mitenkään, miksi korotus on
perusteltu.
- 247.
- Seuraavaksi kantaja vertailee sakkojen perusprosentteja (kartellin rivijäsenten
osalta 7,5 prosenttia niiden yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta
liikevaihdosta ja kartellin johtajiksi katsottujen osalta 9 prosenttia vastaavasta
liikevaihdosta) ja komission aikaisemmissa päätöksissä määrättyjen sakkojen
kokonaismäärää (ks. esim. ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
23 päivänä huhtikuuta 1986 tehty komission päätös 86/398/ETY [asia IV/31.149
Polypropyleeni, EYVL L 230, s. 1, jäljempänä polypropyleenipäätös] ja ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 21 päivänä joulukuuta 1988 tehty
komission päätös 89/191/ETY [asia IV/31.866 PEBD, EYVL 1989, L 74, s. 21]).
Kantaja päättelee tästä, että tässä tapauksessa käytetyt sakkojen perusprosentit
ylittävät huomattavasti aikaisemmin käytetyt sakkoprosentit ja että kartellin
johtajien perusprosentti on melkein kaksinkertaistunut. Lisäksi kantaja toteaa,
että sakkojen kokonaismäärä ylittää huomattavasti aikaisemmin määrättyjen
sakkojen kokonaismäärän.
- 248.
- Kantaja viittaa päätökseen, josta oli kyse ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
asiassa T-29/92, SPO ym. vastaan komissio, 21.2.1995 antamassa tuomiossa
(Kok. 1995, s. II-289), ja kiistää lisäksi sen, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa
kyseessä olevaa toimintaa voitaisiin pitää erityisen vakavana, kun sitä verrataan
komission aikaisemmin ratkaisemiin asioihin.
- 249.
- Kantajan mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin
virheellisyyden osoittaa myös vertailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan
soveltamisesta 30 päivänä marraskuuta 1994 tehdyssä komission päätöksessä
94/815/EY (asiat IV/33.126 ja 33.322 Sementti, EYVL L 343, s. 1) määrättyjen
sakkojen tasoon.
- 250.
- Kantaja päättelee, että tässä asiassa määrättyjen sakkojen tasoa on korotettu
huomattavasti ja jopa kohtuuttomasti samanlaisissa asioissa käytettyyn tasoon
verrattuna. Kantaja korostaa, että kilpailuasioista vastaava komission jäsen on
16.9.1994 pitämässään esitelmässä maininnut, että tässä tapauksessa komissio
korotti sakkoja huomattavasti aikaisempaan käytäntöönsä verrattuna.
- 251.
- Vaikkei komissiolla yleensä ole velvollisuutta perustella päätöksiään
yksityiskohtaisesti sakkojen osalta, kantajan mukaan olisi välttämätöntä, että se
selvittäisi ne syyt, joiden vuoksi se on ilmiselvästi poikennut siihen saakka
noudattamastaan sakkokäytännöstä (ks. vastaavasti asia 73/74, Groupement des
fabricants de papiers peints de Belgique ym. v. komissio, tuomio 26.11.1975,
Kok. 1975, s. 1491, 3033 kohta ja asia T-34/92, Fiatagri ja New Holland Ford v.
komissio, tuomio 27.10.1994, Kok. 1994, s. II-905, 35 kohta).
- 252.
- Lopuksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä
ihmisoikeussopimus) 6 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta saattaa asiansa
tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska ainoastaan suurempi avoimuus tekee
mahdolliseksi tarkistaa, onko komissio tietyssä tapauksessa noudattanut
yhdenvertaisuusperiaatetta.
- 253.
- Komissio muistuttaa, että sillä on asetuksen N:o 17 5 artiklan 2 kohdan nojalla
oikeus määrätä sakkoja, jotka voivat olla enintään 10 prosenttia kyseisten yritysten
vuosittaisesta kokonaisliikevaihdosta. Tässä tapauksessa käytetty sakkoprosentti on
selvästi asetuksessa säädettyjen rajojen alapuolella, koska huomioon on otettu
ainoastaan kartongin myynnistä yhteisössä kertynyt liikevaihto.
- 254.
- Komissio toteaa lisäksi, että se voi milloin tahansa korottaa sakkojen tasoa
asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos se on tarpeen yhteisön kilpailupolitiikan
toteuttamiseksi ja erityisesti sakkojen varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi (em.
asia Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 106109 kohta). Kun
komissio tekee näin, sen aikaisemmat päätökset eivät sido sitä (em. asia ICI v.
komissio, tuomion 382 ja 385 kohta), eikä sillä, onko kyseinen asia rinnastettavissa
aikaisempiin asioihin tai onko komissio korottanut sakkojen yleistä tasoa
huomattavasti, siis ole merkitystä. Komission mukaan sakkojen tasoa ei ole
korotettu sen enempää mielivaltaisesti kuin huomattavastikaan aikaisempiin
tapauksiin verrattuna.
- 255.
- Lopuksi komissio toteaa, että se on aiheellisesti pitänyt todettua kilpailusääntöjen
rikkomista erityisen vakavana.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 256.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua
ja enintään 1 000 000 ecua taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia
kunkin rikkomukseen osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Sakon suuruutta määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen
kesto. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, rikkomisen
vakavuutta harkittaessa on otettava huomioon useita seikkoja, muun muassa asian
erityiset olosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä
perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996,
Kok. 1996, s. I-1611, 54 kohta).
- 257.
- Komissio on tässä asiassa määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon
rikkomisen keston (päätöksen 167 perustelukappale) ja seuraavat seikat (päätöksen
168 perustelukappale):
salainen yhteistyö hintojen vahvistamisessa ja markkinaosuuksien jakaminen
ovat sellaisenaan kilpailusääntöjen vakavaa rikkomista,
kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen,
yhteisön kartonkimarkkinat ovat merkittävä teollisuudenala, jonka
kokonaisliikevaihto on vuodessa noin 2,5 miljardia ecua,
rikkomiseen osallistuneet yritykset edustavat käytännöllisesti katsoen koko
markkinoita,
kartelli toimi säännöllisten ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneiden
kokousten muodossa, joiden tarkoituksena oli yhteisön
kartonkimarkkinoiden yksityiskohtainen säätely,
salaisen yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi
toteutettiin huolellisesti suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia
koskevia virallisia pöytäkirjoja ja asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin
olemaan tekemättä muistiinpanoja; hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että korotusten voitiin väittää olevan
vain toisten seurailua, jne.),
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 258.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa lisäksi olevan kiistatonta, että
sakkojen perustaso oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin yrityksen, jolle päätös on
osoitettu, yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta, siten
että ensin mainittua prosenttia sovellettiin kartellin johtajiksi katsottuihin
yrityksiin ja pienempää prosenttia muihin yrityksiin.
- 259.
- Ensiksi on korostettava, että komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan
perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat
vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan
vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt
tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä
tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on
välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (ks. mm. em. yhdistetyt
asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 105108 kohta ja em.
asia ICI v. komissio, tuomion 385 kohta).
- 260.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti väittänyt, että tälle asialle
ominaisten olosuhteiden vuoksi ei voida suoraan vertailla tässä päätöksessä
käytettyä sakkojen yleistä tasoa ja komission aikaisemmassa päätöskäytännössä
käytettyjä tasoja; aiempaa päätöskäytäntöä edustaa erityisesti polypropyleenipäätös,
joka komission itsensä mukaan on se päätös, jota parhaiten voidaan verrata
käsiteltävänä olevaan päätökseen. Toisin kuin polypropyleenipäätökseen
johtaneessa asiassa, tässä asiassa ei nimittäin ole otettu huomioon mitään yleisiä
lieventäviä asianhaaroja sakkojen yleistä tasoa määrättäessä. Kuten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, ne huolellisesti suunnitellut toimenpiteet,
joita yritykset toteuttivat rikkomisen peittääkseen, ovat erityisen vakava osa
kilpailusääntöjen rikkomista, ja se erottaa tämän rikkomisen komission aikaisemmin
toteamista rikkomisista.
- 261.
- Kolmanneksi on korostettava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomisen pitkää kestoa ja ilmeisyyttä ja sitä, että se on tapahtunut siitä
huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö ja erityisesti
polypropyleenipäätös olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi.
- 262.
- Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että päätöksen
168 perustelukappaleessa mainitut perusteet osoittavat riittävästi ne syyt, joiden
vuoksi komissio on käyttänyt tätä sakkojen yleistä tasoa, ja että nämä syyt riittävät
tekemään tasosta perustellun. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tosin
edellä jo todennut, että ne salaisen hintayhteistyön vaikutukset, joita komissio käytti
perustana sakkojen yleistä tasoa määrätessään, on näytetty toteen vain osittain.
Edellä oleva huomioon ottaen tällä päätelmällä ei kuitenkaan ole tuntuvaa
vaikutusta todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Jo sen
perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja
että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja
vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että
sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo täyden toimivaltansa rajoissa, että komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason minkäänlainen alentaminen ei ole perusteltua
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista tehtyjen toteamusten vuoksi.
- 263.
- Kun komissio tässä asiassa vahvisti sakkojen yleisen tason, se ei poikennut
aikaisemmasta päätöskäytännöstään sillä tavalla, että sen olisi pitänyt perustella
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskeva arviointi selvemmin (ks. mm. em.
asia Groupement des fabricants de papiers peints de Belgique ym. v. komissio,
tuomion 31 kohta).
- 264.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
C Kanneperuste, jonka mukaan yrityskohtaisia sakkoja vahvistettaessa on rikottu
perustamissopimuksen 190 artiklaa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 265.
- Kantaja väittää, että pelkästään se, että päätöksen 169 perustelukappaleessa
luetellaan ne perusteet, joita on käytetty yrityskohtaisia sakkoja vahvistettaessa, ei
ole riittävä perustelu. Päätöksessä ei kantajan mukaan ole mitään sellaista tietoa,
jonka perusteella olisi mahdollista todeta, miten eri sakot on laskettu, tai jonka
perusteella olisi mahdollista tarkastaa, onko se, miten yritykset on jaoteltu sakkojen
määräämistä varten, perusteltua. Kantajan mukaan yksityiskohtaisemmat perustelut
olisivat tältä osin sitäkin välttämättömämpiä, silloin kun yritysten välille on tehty
kohtuuttomia eroja, kuten tässä tapauksessa. Koska eräitä niistä asianhaaroista,
joihin komissio on perustanut kantansa, ei ole ollut olemassa, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa yksittäisten sakkojen määrän laillisuutta vain
jos se tietää, minkä merkityksen komissio on antanut kullekin raskauttavana
pidetylle asianhaaralle. Tämä olisi sitäkin välttämättömämpää, silloin kun kuten
tässä tapauksessa on todisteita siitä, että yrityksille, jotka eivät luopuneet
oikeudestaan puolustautua komission väitteitä vastaan, on määrätty erittäin raskaat
sakot.
- 266.
- Kantajan mukaan komissio on lisäksi myöntänyt, että sitä, miten se jaotteli yritykset,
oli tarpeen perustella tarkemmin, koska komissio on 13.7.1994 pidetyssä
lehdistötilaisuudessa esittänyt tältä osin selvitystä paljastaen jopa sen matemaattisen
kaavan, jota se ei väittämänsä mukaan ollut käyttänyt. Perustelujen pitäisi kuitenkin
olla erottamaton osa itse päätöstä.
- 267.
- Lopuksi kantaja toteaa, että päätöksessä ei selvitetä, mistä syystä komissio katsoi,
ettei kantajan sakkoa alenneta, vaikkei tämä ollut väitetiedoksiantoon antamassaan
vastauksessa kiistänyt komission tärkeimpiä tosiasiaväitteitä. Kantajan mukaan
komission olisi pitänyt päätöksessä mainita, mitä tosiseikkoja sakkoihinsa
alennuksen saaneet yritykset hallinnollisen menettelyn aikana myönsivät tai mitä
tosiseikkoja ne eivät kiistäneet.
- 268.
- Komissio katsoo, että päätöksessä on riittävä selvitys niistä syistä, joilla oli
ratkaiseva merkitys kunkin yrityksen sakkoa vahvistettaessa. Päätöksen
169 perustelukappaleessa lueteltuja perusteita on komission mukaan tarkasteltava
ottaen huomioon päätöksen perustelut kokonaisuutena (em. asia ICI v. komissio,
tuomion 355 kohta). Päätöksessä on runsaasti tietoja siitä, miten kantajan tapausta
on arvioitu (mm. 8 ja 9 perustelukappale sekä 36 perustelukappale ja sitä seuraavat
perustelukappaleet sekä 170173 perustelukappale).
- 269.
- Komissio kiistää sen väitteen, etteivät päätöksen perustelut mahdollista sitä, että
tuomioistuimet voivat valvoa, onko suhteellisuusperiaatetta noudatettu. Komission
mukaan kantaja perustaa käsityksensä siihen virheelliseen ajatukseen, että sakot
olisi vahvistettu jotakin matemaattista kaavaa käyttäen, vaikkei näin ole. Käytettyä
perusprosenttia on muutettu sen mukaan, mikä oli kunkin yrityksen oma tilanne.
Komission piti lisäksi suojella liikevaihtoja koskevia tietoja, jotka olivat
liikesalaisuuksia.
- 270.
- Niistä alennuksista, joita myönnettiin komission kanssa yhteistyössä olleille
yrityksille, komissio toteaa, että päätöksessä on yhteenveto eri yritysten
puolustautumisperusteista (päätöksen 107110 perustelukappale) sekä siitä, miten
komissio on arvioinut näitä perusteita (päätöksen 111115 perustelukappale).
Päätöksen 108 ja 114 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen, että
kantajan huomautukset olivat keskeisiltä osiltaan asiallisesti paikkansapitämättömiä,
joten komissio ei ole voinut katsoa kantajan esittäneen tunnustuksia (ks. myös
päätöksen 172 perustelukappale). Komission mukaan kantaja on siis voinut
arvioida, oliko sille määrätty seuraamus asianmukainen ja sellainen, ettei kantajaa
syrjitty muihin yrityksiin verrattuna.
- 271.
- Lopuksi komissio huomauttaa, että yrityskohtaisten sakkojen laskentaa koskevat
perustelut ovat täysin rinnastettavissa polypropyleenipäätöksen perusteluihin, joita
on pidetty riittävinä (em. asia ICI v. komissio, tuomion 353 ja 354 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 272.
- Yhteisöjen tuomioistuin on jo muistuttanut, mihin yksittäispäätöstä koskevalla
perusteluvelvollisuudella pyritään (ks. edellä 42 kohta).
- 273.
- Kun on kuten tässä tapauksessa kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille
määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden
laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on
määritettävä useiden seikkojen perusteella (ks. edellä 256 kohta).
- 274.
- Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä
voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa
matemaattista kaavaa (ks. vastaavasti asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 275.
- Sakkojen yleisen tason määräämisessä huomioon otetut perusteet on ilmoitettu
päätöksen 168 perustelukappaleessa ja yksittäisten sakkojen suuruuden
määräämisessä huomioon otetut perusteet 169 perustelukappaleessa. Yksittäisten
sakkojen osalta komissio on lisäksi päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt,
että PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Komissio on
päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut, että Renalle ja Storalle
määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen huomioon ottamiseksi, että
ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa, ja että kahdeksan muun
yrityksen sakoista voidaan tehdä suhteessa pienempi alennus, koska ne eivät ole
väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa kiistäneet niitä tärkeimpiä
tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä vastaan esittämät väitteet perustuivat.
- 276.
- Komissio on sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämissään
kirjelmissä että tämän esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan
vastauksessa selittänyt, että sakot on laskettu sen liikevaihdon perusteella, jonka
kukin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, on vuonna 1990 saanut yhteisön
kartonkimarkkinoilta. Yrityksille on siten määrätty sakkoja, joiden perustaso on 9
tai 7,5 prosenttia tästä yrityskohtaisesta liikevaihdosta sen mukaan, onko yritys ollut
kartellin johtaja vai muu. Komissio on lisäksi ottanut huomioon eräiden yritysten
mahdollisen yhteistyöhalukkuuden komissiossa käydyssä menettelyssä. Kahden
yrityksen sakkoa on tästä syystä alennettu kahdella kolmasosalla, kun taas eräiden
muiden yritysten sakkoa on alennettu yhdellä kolmasosalla.
- 277.
- Komission toimittamasta taulukosta, joka sisältää yksittäisten sakkojen määrän
vahvistamista koskevia tietoja, ilmenee, että vaikka sakkojen suuruutta ei ole
määrätty soveltamalla pelkästään edellä mainittuja lukuja tiukan matemaattisesti,
luvut on kuitenkin otettu järjestelmällisesti huomioon sakkoja laskettaessa.
- 278.
- Päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, että sakot on laskettu kunkin yrityksen
yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman liikevaihdon perusteella.
Perusprosentteja 9 ja 7,5, joista suurempaa käytettiin laskettaessa johtaja-yrityksille määrättäviä sakkoja ja pienempää laskettaessa rivijäseninä olleille
yrityksille määrättäviä sakkoja, ei myöskään mainita päätöksessä. Siinä ei mainita
myöskään Renalle ja Storalle sekä kahdeksalle muulle yritykselle myönnettyjen
alennusten prosenttimääriä.
- 279.
- Tässä asiassa on ensinnäkin katsottava, että kun päätöksen
169172 perustelukappaletta tulkitaan ottaen huomioon päätöksessä oleva
yksityiskohtainen selvitys niistä tosiasiaväitteistä, joita päätöksen kutakin
adressaattia kohtaan on esitetty, on katsottava, että näissä perustelukappaleissa on
riittävä ja asiassa merkityksellinen selvitys kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuuden ja keston määrittämisessä huomioon otetuista
arviointiperusteista (ks. vastaavasti asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio
24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 264 kohta). Päätöksessä on mainittu perusteet,
joiden vuoksi sakkojen alentaminen oli perusteltua, ja lueteltu yritykset, joille
alennuksia myönnettiin (päätöksen 171 ja 172 perustelukappale), ja näiden
seikkojen perusteella on mahdollista ymmärtää, miten komissio on tehnyt
päätelmänsä. Komissiolla ei näin ollen ollut velvollisuutta selvittää
yksityiskohtaisemmin sitä, miten perusteita on sovellettu kuhunkin yritykseen.
- 280.
- Toiseksi on todettava, että jos silloin kun kunkin sakon suuruus määrätään
ottamalla järjestelmällisesti huomioon tietyt tarkat tiedot, kuten tässä asiassa,
päätöksessä mainittaisiin kaikki nämä tekijät, yritykset voisivat paremmin arvioida,
onko komissio tehnyt virheitä yksittäisten sakkojen määrää vahvistaessaan ja onko
kunkin yksittäisen sakon määrä perusteltu suhteessa sovellettuihin yleisiin
perusteisiin. Se, että päätöksessä olisi tässä tapauksessa mainittu kyseiset tekijät eli
perusteena käytetty liikevaihto, viitevuosi, käytetyt perusprosentit ja sakkojen
alennusprosentit, ei olisi merkinnyt niiden yritysten, joille päätös on osoitettu,
tarkan liikevaihdon sellaista implisiittistä ilmaisemista, joka olisi voinut olla
perustamissopimuksen 214 artiklan rikkomista. Kuten komissio on itse korostanut,
kunkin yksittäisen sakon määrä ei ollut seurausta kyseisten tekijöiden tiukan
matemaattisesta soveltamisesta.
- 281.
- Komissio on sitä paitsi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei mikään olisi estänyt
sitä ilmoittamasta päätöksessä niitä tekijöitä, jotka otettiin huomioon
järjestelmällisesti ja jotka ilmaistiin päätöksen tekopäivänä pidetyssä
lehdistötilaisuudessa. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä ja että
komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (ks. asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio
2.7.1992, Kok. 1992, s. II-1931, 131 kohta ja vastaavasti asia T-30/89, Hilti v.
komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439, 136 kohta).
- 282.
- Näistä toteamuksista huolimatta on todettava, että päätöksen
167172 perustelukappaleessa sakkojen määrän vahvistamisen osalta esitetyt
perustelut ovat vähintäänkin yhtä yksityiskohtaisia kuin komission aikaisemmissa,
samanlaisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevissa päätöksissä. Vaikka perustelujen
virheellisyys on viran puolesta huomioon otettava seikka, yhteisöjen tuomioistuimet
eivät päätöksen antamishetkeen mennessä olleet arvostelleet sitä käytäntöä, jota
komissio noudatti määräämiensä sakkojen perustelemisessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisen kerran vasta asiassa T-148/89,
Tréfilunion vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995,
s. II-1063, 142 kohta) sekä asiassa T-147/89, Société métallurgique de Normandie
vastaan komissio (Kok. 1995, s. II-1057, julkaistu lyhennelmänä), ja asiassa
T-151/89, Société des treillis et panneaux soudés vastaan komissio (Kok. 1995,
s. II-1191, julkaistu lyhennelmänä), samana päivänä antamissaan tuomioissa
korostanut olevan toivottavaa, että yritykset saisivat yksityiskohtaisesti tietää niille
määrättyjen sakkojen laskentatavan, ilman että niiden olisi tämän vuoksi nostettava
kanne komission päätöksestä.
- 283.
- Tästä seuraa, että kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä
on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se
ottaa sakkojen määrää vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt
perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös
on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida
mahdollisen syrjinnän olemassaoloa.
- 284.
- Edellä 282 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon se, että
komissio on oikeudenkäyntimenettelyssä osoittautunut halukkaaksi esittämään
kaikki sakkojen laskentatapaa koskevat asiaan vaikuttavat tiedot, sitä, ettei sakkojen
laskentatapaa ole päätöksessä perusteltu erikseen, ei voida tässä asiassa pitää
sellaisena perusteluvelvollisuuden rikkomisena, jonka vuoksi olisi perusteltua
poistaa sakot kokonaan tai osittain.
- 285.
- Kanneperustetta ei siten voida hyväksyä.
D Kanneperuste, jonka mukaan kantajaa on virheellisesti pidetty kartellin
johtajana
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 286.
- Kantaja väittää komission virheellisesti pitäneen kantajaa eräänä kartellin
johtajista. Kantaja huomauttaa, että komissio on vedonnut tämän toteamuksen
tueksi ainoastaan yhteen seikkaan eli siihen, että kantaja oli edustettuna PWG:ssä
(päätöksen 170 perustelukappale). Kantajan mukaan tätä seikkaa ei kuitenkaan
voida pitää riittävänä, etenkään kun komissio ei ole selvittänyt, miksi Weigia ja
KNP:tä, jotka myös olivat edustettuina PWG:ssä, ei pidetty johtajina.
- 287.
- Kantajan mielestä ei ole myöskään perusteltua pitää sitä eräänä kartellin
johtajista sen vuoksi, että se hoiti PWG:n puheenjohtajuutta alle puoli vuotta.
- 288.
- Kantaja kiistää sen, että PWG:n kokouksiin osallistuneet olisivat olleet kartellin
vetäjiä. Kaikki PG Paperboardin eri toimielinten kokouksiin osallistuneet
osallistuivat kantajan mukaan kaikkiin niihin keskusteluihin, joita voidaan pitää
perustamissopimuksen 85 artiklan vastaisina. Komissio väittää itsekin, että kaikilla
PG Paperboardin toimielimillä oli tehtäviä, jotka kuuluivat siihen yhteiseen
kokonaissuunnitelmaan, jolla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, ja että kaikki yritykset
osallistuivat tähän kokonaisjärjestelmään.
- 289.
- Komissio väittää, että kantajaa on pidettävä eräänä kartellin johtajista sen vuoksi,
että se osallistui PWG:n kokouksiin; tässä toimielimessä tehtiin tärkeimmät
päätökset hinta-aloitteista ja hinta ennen määrää -politiikasta (päätöksen
3640 perustelukappale). Kun lisäksi otetaan huomioon se, että kantaja toimi
pitkään PWG:n puheenjohtajana, sillä on katsottava olleen siinä erityisen aktiivinen
osuus.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 290.
- Niiden kanneperusteiden, joita kantaja on esittänyt päätöksen 1 artiklan
kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, osalta tehdyistä toteamuksista ilmenee,
että komissio on asianmukaisesti näyttänyt toteen päätöksessä kuvailtujen PWG:n
tehtävien luonteen. On myös näytetty toteen, mikä oli tässä toimielimessä
kokoontuneiden yritysten osuus erityisesti vuoden 1987 lopulla.
- 291.
- Komissio on näin ollen voinut aiheellisesti päätellä, että niitä yrityksiä, muun
muassa kantajaa, jotka osallistuivat tämän toimielimen kokouksiin, oli pidettävä
kyseisen rikkomisen johtajina ja että niiden oli tästä syystä kannettava erityinen
vastuu (päätöksen 170 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Tältä osin on
korostettava, että komissio ei ole pitänyt yrityksiä kartellin johtajina sen
perusteella, että ne olisivat olleet PWG:n puheenjohtajia, vaan sen perusteella, että
ne olivat osallistuneet tämän toimielimen kokouksiin.
- 292.
- Tässä tapauksessa on kiistatonta, että kantaja on osallistunut PWG:n kokouksiin
tämän toimielimen perustamisesta saakka. Kantaja ei ole myöskään millään tavalla
näyttänyt toteen, että sillä olisi ollut pääasiallisesti passiivinen osuus PG
Paperboardin toimielimissä.
- 293.
- Vaikka väite, jonka mukaan PG Paperboardin eri toimielinten kokouksiin
osallistuneiden kaikkien yritysten on katsottava olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, olisikin perusteltu, se ei kumoa toteamusta, jonka mukaan PWG:ssä
kokoontuneilla yrityksillä oli erityinen osuus lainvastaisten toimien suunnittelussa
ja toteuttamisessa.
- 294.
- Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päätöksessä on
sellainen riittävä selvitys, jonka perusteella voidaan arvioida KNP:n ja Weigin
osuutta. Päätöksen 170 perustelukappaleen toisen kohdan mukaan KNP:tä pidettiin
kartellin johtajana ainoastaan siltä ajalta, kun se osallistui PWG:n kokouksiin, eli
lyhyemmältä ajalta kuin mitä se osallistui kartelliin. Komissio toteaa lisäksi
ottaneensa huomioon sen, että vaikka Weig kuului PWG:hen, sillä ei näyttänyt
olleen merkittävää osuutta kartellin politiikasta päätettäessä (päätöksen
170 perustelukappaleen kolmas kohta). Kantajan väittämä, jonka mukaan sitä on
syrjitty näihin yrityksiin verrattuna, on siten perusteeton.
- 295.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
E Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 296.
- Kantaja väittää, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Sille määrättyä
sakkoa on nimittäin korotettu 50 prosentilla sen vuoksi, että se kiisti eräät
komission väittämät. Kantajan mielestä sille on näin ollen määrätty ankarampi
seuraamus sen vuoksi, ettei se luopunut puolustautumisoikeuksiensa käyttämisestä.
- 297.
- Kantaja vetoaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka
mukaan yritysten kaikenlainen painostaminen, jolla pyritään siihen, että ne
luopuisivat kiistämästä niitä vastaan esitettyjä väitteitä saadakseen alennuksen
sakkoonsa, on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaista (asia Deweer, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.2.1980, A-sarja, nro 35, 4147 kohta ja asia
Funke, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.2.1993, A-sarja, nro 256-A,
44 kohta). Lisäksi kantaja toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan asian tutkinnasta vastaavien viranomaisten on myös yrityksiä vastaan
käytävissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä noudatettava
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainittuja menettelyllisiä takeita, erityisesti
syyttömyysolettamaa (asia Engel ym., Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio
8.6.1976, A-sarja, nro 22; asia Öztürk, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio
21.2.1984, A-sarja, nro 73 ja em. asia Deweer sekä Euroopan
ihmisoikeustoimikunnan lausunto asiassa 11598/85, Société Stenuit v. Ranska,
Kertomus 30.5.1991, A-sarja, nro 232-A).
- 298.
- Kantaja huomauttaa, että puolustautumisoikeudet on tunnustettu yhteisön oikeuden
yleiseksi periaatteeksi, jonka mukaan yrityksiin saa kohdistaa mitään pakkoa siinä
tarkoituksessa, että ne myöntäisivät niitä vastaan esitettyjen väitteiden
paikkansapitävyyden (asia 374/87, Orkem v. komissio, tuomio 18.10.1989,
Kok. 1989, s. 3283, 35 kohta). Kantaja toteaa erityisesti, että on katsottu, että
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa sovelletaan komissiossa käytävään hallinnolliseen
menettelyyn (em. asia Orkem v. komissio, tuomion 30 kohta).
- 299.
- Kantaja toteaa komissiossa käydyn hallinnollisen menettelyn kulusta, että yrityksiä
uhkailtiin niiden pakottamiseksi luopumaan komission väitteiden kiistämisestä.
Kantaja huomauttaa, että komissio myöntää ilmoittaneensa yrityksille hallinnollisen
menettelyn aikana, että yritysten yhteistyö otetaan huomioon sakkoja
vahvistettaessa.
- 300.
- Lisäksi kantaja toteaa, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska se ei
saanut tutustua niiden yritysten kirjelmiin, joiden sakkoa alennettiin sen vuoksi,
etteivät ne kiistäneet komission tärkeimpiä tosiasiaväitteitä. Kantaja ei näin ollen
ole voinut tarkastaa, olivatko kyseiset yritykset todella jättäneet kiistämättä
tärkeimmät väitteet ja oliko kantajaa syrjitty näihin yrityksiin verrattuna.
- 301.
- Komissio katsoo, että sillä on oikeus alentaa sakkoja yritysten aktiivisen yhteistyön
huomioon ottamiseksi (asia T-12/89, Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992,
Kok. 1992, s. II-907, 341 ja 342 kohta ja em. asia ICI v. komissio, tuomion
393 kohta). Ei voida katsoa, että tällainen alennus loukkaisi kyseessä olevien
yritysten puolustautumisoikeuksia, ellei komissio sitten uhkaa määrätä suurempia
sakkoja niille yrityksille, jotka eivät tunnusta kilpailusääntöjen rikkomisia.
- 302.
- Komissio toteaa, ettei se milloinkaan vähimmässäkään määrin painostanut kantajaa,
jotta tämä ei kiistäisi väitetiedoksiannon paikkansapitävyyttä. Komissio on tarjonnut
kantajalle mahdollisuuden saada alennus sakkoonsa samoilla edellytyksillä kuin
muutkin yritykset.
- 303.
- Komissio kiistää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä
edellä mainitussa asiassa Orkem vastaan komissio annettuun tuomioon perustuvien
väitteiden merkityksen asiassa. Komission mukaan viimeksi mainitusta tuomiosta
(30 kohta) sitä paitsi ilmenee, että ihmisoikeussopimuksella ei ole merkitystä tässä
asiassa.
- 304.
- Lopuksi komissio korostaa, ettei sillä ole hallinnollisen menettelyn aikana
velvollisuutta ilmaista perusteita, joiden mukaan se aikoo laskea sakon (asia 322/81,
Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461, 17 kohta ja sitä
seuraavat kohdat), vaan riittää, kun komissio ilmoittaa nämä perusteet itse
päätöksessä. Näin ollen riittää, että päätöksessä mainitaan eri yritysten yhteistyön
aste.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 305.
- Komissio on määrännyt sakkojen yleisen tason päätöksen 167 ja
168 perustelukappaleessa mainittujen seikkojen perusteella. On lisäksi kiistatonta,
että sakkojen perustaso oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin yrityksen, jolle päätös on
osoitettu, yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta, siten
että ensin mainittua prosenttia sovellettiin kartellin johtajiksi katsottuihin
yrityksiin ja pienempää prosenttia muihin yrityksiin.
- 306.
- On katsottava, että komission vahvistama sakkojen yleinen taso on perusteltu
päätöksen 168 perustelukappaleessa mainittujen perusteiden vuoksi (ks. edellä
262 kohta).
- 307.
- Ne seikat, jotka komissio on ottanut huomioon kullekin yritykselle määrättävän
sakon suuruutta määrätessään, mainitaan päätöksen 169172 perustelukappaleessa.
Komissio on erityisesti päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut, että
Renalle ja Storalle määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen huomioon
ottamiseksi, että ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa, ja että
kahdeksan muun yrityksen sakoista voidaan tehdä suhteessa pienempi alennus,
koska ne eivät ole väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa kiistäneet niitä
tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä vastaan esittämät väitteet
perustuivat. Komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn
oikeudenkäynnin aikana selvittänyt, että se on ottanut huomioon eräiden yritysten
mahdollisen yhteistyöhalukkuuden komissiossa käydyssä menettelyssä siten, että se
on alentanut kahden yrityksen sakkoa kahdella kolmasosalla ja eräiden muiden
yritysten sakkoa yhdellä kolmasosalla.
- 308.
- Koska komission käyttämä sakkojen yleinen taso on päätöksessä mainitut perusteet
huomioon ottaen katsottu perustelluksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että kuten päätöksessä on mainittu, komissio on todella alentanut yrityksille
määrättyjä sakkoja, jos ne olivat halukkaita yhteistyöhön hallinnollisen menettelyn
aikana. Kantajan väitettä, jonka mukaan komissio olisi korottanut
puolustautumisoikeuksiaan käyttäneille yrityksille määrättyjä sakkoja, ei siis voida
hyväksyä.
- 309.
- Tältä osin on todettava, että jos yritys ei vastaa väitetiedoksiantoon tai ei ota
väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa kantaa tosiasiaväitteisiin taikka tässä
vastauksessaan kiistää väitetiedoksiannossa esitetyt tosiasiaväitteet keskeisiltä osin
tai kokonaan eli käyttää tällä tavoin puolustautumisoikeuksiaan komissiossa
käydyssä hallinnollisessa menettelyssä , ei ole perusteltua, että yrityksen sakkoa
alennettaisiin hallinnollisessa menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi.
Alennuksen myöntäminen tästä syystä on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen
käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja
tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan (ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion
393 kohta). Jos yritys nimenomaisesti ilmoittaa, ettei se kiistä niitä tosiasiaväitteitä,
joihin komission siihen kohdistamat väitteet perustuvat, sen voidaan tällöin katsoa
helpottaneen komission tehtävää eli yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisten
toteamista ja niistä rankaisemista.
- 310.
- Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta on muistutettava, että toisin kuin kantaja
väittää, yhteisöjen tuomioistuin ei edellä mainitussa asiassa Orkem vastaan komissio
antamassaan tuomiossa katsonut, että tätä määräystä voidaan soveltaa komissiossa
käytävään hallinnolliseen menettelyyn, vaan se on ainoastaan tarkastellut
mahdollisuutta soveltaa sitä kyseisessä tapauksessa, kuten tuomion
sanamuodostakin ilmenee (30 kohta).
- 311.
- Tältä osin on korostettava, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ole
toimivaltaa arvioida, onko kilpailuoikeuden alaan kuuluva tutkinta
ihmisoikeussopimuksen määräysten mukainen, koska nämä määräykset eivät
sellaisinaan ole osa yhteisön oikeutta.
- 312.
- On kuitenkin todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet
ovat olennainen osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen
tuomioistuimet valvovat (ks. mm. yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/94, annettu
28.3.1996, Kok. 1996, s. I-1759, 33 kohta ja asia C-299/95, Kremzow, tuomio
29.5.1997, Kok. 1997, s. I-2629, 14 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin tukeutuvat tältä osin jäsenvaltioiden yhteiseen
valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden syntyyn
jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Ihmisoikeussopimuksella
on tältä osin erityinen merkitys (asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok. 1986,
s. 1651, 18 kohta ja em. asia Kremzow, tuomion 14 kohta). Lisäksi Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa määrätään, että unioni pitää
arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina perusoikeuksia, sellaisina kuin ne
taataan [ihmisoikeus]sopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden
yhteisessä valtiosääntöperinteessä.
- 313.
- Näin ollen on tutkittava, onko komissio edellä mainitut seikat huomioon ottaen
loukannut yhteisön oikeusjärjestyksen perustavanlaatuista periaatetta eli
puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta (em. asia Michelin v.
komissio, tuomion 7 kohta) siten, että se olisi komissiossa käydyn hallinnollisen
menettelyn aikana väitetyllä tavalla lainvastaisesti painostanut kantajaa saadakseen
tämän myöntämään väitetiedoksiannossa olleet tosiasiaväitteet.
- 314.
- Tältä osin on todettava, että yritykseen kohdistuvana painostuksena ei voida pitää
pelkästään sitä, että tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle hallinnollisen
menettelyn aikana ilmoitetaan, että määrättävää sakkoa voidaan alentaa, jos yritys
myöntää tosiasiaväitteet keskeisiltä osin tai kokonaan, alennuksen määrää
kuitenkaan täsmentämättä.
- 315.
- Joka tapauksessa on todettava, ettei kantaja ole selvittänyt, miten komission
hallinnollisen menettelyn aikana tarjoama mahdollisuus saada alennus
määrättävästä sakosta voisi olla sellaista painostusta, että yrityksen olisi ollut pakko
myöntää väitetiedoksiannossa esitetyt väitteet keskeisiltä osin. Tässä yhteydessä on
todettava, että kantaja on hallinnollisen menettelyn aikana käyttänyt
puolustautumisoikeuksiaan, koska se todellakin on keskeisiltä osin kiistänyt ne
tosiasiaväitteet, joihin komission väitteet perustuivat. Kantajan väite on siis
hylättävä.
- 316.
- Kantaja ei ole myöskään selvittänyt, miten syyttömyysolettaman periaatetta olisi
loukattu.
- 317.
- Kantajan väite, jonka mukaan se ei ole voinut tarkastaa, onko sitä kohdeltu eri
tavalla kuin muita tutkimuksen kohteena olleita yrityksiä, tutkitaan
yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen yhteydessä (ks.
jäljempänä 334 ja 335 kohta).
- 318.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
F Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, koska
kantajan sakkoa ei ole alennettu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 319.
- Kantaja väittää, että sitä on syrjitty verrattuna niihin yrityksiin, joiden sakkoa on
alennettu sen vuoksi, etteivät ne ole kiistäneet komission esittämiä tärkeimpiä
tosiasiaväitteitä (päätöksen 172 perustelukappale).
- 320.
- Kantajan mukaan 27.4.1994 päivätystä komission kirjeestä ilmenee komission
vaatineen, että alennuksen saadakseen kantajan olisi pitänyt myöntää väitteiden
olevan asiallisesti paikkansapitäviä, kun taas muilta yrityksiltä pyydettiin vain,
etteivät ne kiistä tosiasiaväitteiden pääsisältöä.
- 321.
- Kantaja ei mielestään ole kiistänyt komission tosiasiaväitteiden pääsisältöä, joten
sen sakkoa olisi pitänyt alentaa. Kantaja on koko ajan myöntänyt osallistuneensa
hintoja ja hinnankorotuksia koskeneisiin keskusteluihin ja jopa todennut, että
oikeuskäytännön mukaan tällaiset keskustelut ovat perustamissopimuksen
85 artiklan vastaisia yhdenmukaistettuja menettelytapoja. Kantajan mukaan
komissio on väitetiedoksiannon liitteenä olleissa yrityskohtaisissa tiedoissa
nimenomaisesti myöntänyt kantajan olleen tällä tavalla yhteistyössä.
- 322.
- Kantaja toteaa, ettei se voinut myöntää oikeaksi komission arviointia tosiseikoista
eikä etenkään komission väitteitä hintasopimusten olemassaolosta ja täydellisesti
organisoidun kartellin olemassaolosta, koska kantaja olisi voinut joutua vastuuseen
niistä kansallisessa tuomioistuimessa.
- 323.
- Kantaja väittää olleensa aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa erityisesti siten,
että se yhdessä eräiden muiden yritysten kanssa ehdotti menettelyllistä ratkaisua,
jonka mukaan yritykset olisivat luopuneet kanteiden nostamisesta, jos niiden
sakkoja olisi alennettu. Sakkojen alentaminen olisi ollut perusteltua jo tällaisenehdotuksen vuoksi.
- 324.
- Lopuksi kantaja toteaa, että siinä määrin kuin se on voinut tarkastaa sakosta
alennuksen saaneiden yritysten huomautuksia, se katsoo olevan varmaa, että sitä
on syrjitty. Kantaja tukeutuu tältä osin Sarrión ja Enso Españolan nostamissa
kanteissa esitettyihin pääasiallisiin kanneperusteisiin, sellaisina kuin ne on julkaistu
Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1994, C 380, s. 20 ja 22). Kantajan
mukaan niistä ilmenee, että nämä yritykset kiistävät ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa komission väitteet vähintäänkin yhtä laajalti kuin kantaja. Näiden
yritysten sakkoja on kuitenkin alennettu sen vuoksi, etteivät ne muka ole kiistäneet
komission väitteitä. Lisäksi kantaja lainaa otteita Weigin edustajan komissiossa
pidetyssä kuulemistilaisuudessa esittämistä huomautuksista ja viittaa tämän yrityksen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämiin kanneperusteisiin (sellaisina
kuin ne on esitetty EYVL:ssä 1994, C 380, s. 16). Kantaja päättelee, että vaikka
Weigin sakkoa on alennettu, se on kiistänyt komission väitteet samassa määrin kuin
kantaja.
- 325.
- Komissio huomauttaa, että sillä ei ainoastaan ole oikeutta alentaa sakkoja aktiivisen
yhteistyön huomioon ottamiseksi vaan että tällainen alennus on joskus välttämätön
(em. asia ICI v. komissio, tuomion 393 kohta). Se, että lieventävänä asianhaarana
sakkoja laskettaessa otettiin huomioon se, ettei tosiseikkoja kiistetty, oli komission
mukaan siis perusteltua, koska tällainen yhteistyö auttoi tosiseikkojen
selvittämisessä ja nopeutti menettelyä.
- 326.
- Komission mukaan kantaja ei ole osallistunut mihinkään tämäntyyppiseen
aktiiviseen yhteistyöhön. Kantaja on tunnustanut ainoastaan yhden
yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolon, mitä ei voida pitää tosiseikkojen
myöntämisenä. Kantaja on sitä paitsi koko ajan kiistänyt paitsi hintasopimusten
tekemisen myös kaiken tuotantomääriä, markkinaosuuksia ja hinta-aloitteiden
suunnitelmallista toteuttamista koskeneen yhteistoiminnan.
- 327.
- Komissio kiistää sen, että kantajan ehdotusta menettelyn lopettamiseksi voitaisiin
pitää sellaisena aktiivisena yhteistyönä, jonka vuoksi olisi perusteltua alentaa
sakkoa. Kanteesta luopuminen ei auta tosiseikkojen selvittämisessä. Se ei myöskään
nopeuta menettelyä, koska komissiolla ei ole mitään intressiä tehdä yritysten kanssa
tällaisia järjestelyjä.
- 328.
- Siitä, että kantajaa ei ole muka kohdeltu yhdenvertaisesti Sarrióon ja Enso
Españolaan verrattuna, komissio toteaa, että nämä yritykset eivät missään
tapauksessa olleet ennen päätöksen julkaisemista kiistäneet komission tosiseikoista
tekemien toteamusten asiasisältöä. Komission mukaan niiden sakkojen alentaminen
oli siten perusteltua. Weigin käytöstä ei myöskään voida rinnastaa kantajan
käytökseen. Sen jälkeen kun väitetiedoksianto annettiin tiedoksi, Weig ei enää
käytännöllisesti katsoen lainkaan kiistänyt komission toteamuksia. Komission
mukaan Weig oli myös auttanut tosiseikkojen selvittämisessä hankkimalla lausunnon
eräältä Feldmühlen hallituksen jäseneltä, joka oli osallistunut useiden PG
Paperboardin toimielinten kokouksiin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 329.
- Kantaja on väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa myöntänyt ainoastaan
sen, että PG Paperboardin toimielimissä käydyt keskustelut saattoivat koskea
hintoja ja hinnankorotuksia.
- 330.
- Komissio on aiheellisesti katsonut, että kantaja ei ole tällä tavalla vastatessaan
toiminut siten, että sakon alentaminen olisi ollut perusteltua hallinnollisessa
menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi. Alennuksen myöntäminen tästä syystä
on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta
kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan
(ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion 393 kohta).
- 331.
- Kuten on jo todettu (ks. edellä 309 kohta), jos yritys nimenomaisesti ilmoittaa, ettei
se kiistä niitä tosiasiaväitteitä, joihin komission siihen kohdistamat väitteet
perustuvat, sen voidaan katsoa helpottaneen komission tehtävää eli yhteisön
kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista. Komissiolla on
kilpailusääntöjen rikkomisen toteavissa päätöksissään oikeus katsoa, että tällainen
käyttäytyminen merkitsee tosiasiaväitteiden myöntämistä, ja pitää sitä todisteena
kyseisten väitteiden paikkansapitävyydestä. Sakon alentaminen voi siis olla
perusteltua tällaisen käyttäytymisen vuoksi.
- 332.
- Asia on toisin, jos yritys ei vastaa väitetiedoksiantoon tai vain toteaa, ettei se ota
kantaa komission väitetiedoksiannossa esittämiin tosiasiaväitteisiin, taikka kuten
kantaja vastauksessaan kiistää nämä väitteet keskeisiltä osin. Jos yritys
hallinnollisessa menettelyssä omaksuu tällaisen asenteen, se ei helpota komission
tehtävää eli yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä
rankaisemista. On myös selvää, että kantajan hallinnollisen menettelyn aikana
komissiolle tekemä ehdotus, jonka mukaan kantaja olisi luopunut nostamasta
päätöksestä kannetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ei myöskään ole
helpottanut tämän tehtävän hoitamista.
- 333.
- Koska komissio päätöksen 172 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa toteaa
alentaneensa niiden yritysten sakkoja, jotka eivät väitetiedoksiantoon antamissaan
vastauksissa kiistäneet komission tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, on todettava, että
näitä sakkojen alennuksia on pidettävä lainmukaisina vain, jos kyseiset yritykset
ovat nimenomaisesti ilmoittaneet, etteivät ne kiistä kyseisiä väitteitä.
- 334.
- Vaikka komissio olisikin käyttänyt lainvastaista perustetta alentaessaan niiden
yritysten sakkoja, jotka eivät olleet nimenomaisesti ilmoittaneet, etteivät ne kiistä
tosiasiaväitteitä, on huomautettava, että yhdenvertaisuusperiaatteen on oltava
sopusoinnussa laillisuusperiaatteen kanssa; laillisuusperiaatteen mukaan kukaan ei
voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (ks. esim. asia
134/84, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 4.7.1985, Kok. 1985, s. 2225,
14 kohta). Koska kantajan väitteillä pyritään nimenomaan siihen, että sillä
katsottaisiin olevan oikeus lainvastaiseen sakon alennukseen, väitteitä ei näin ollen
voida hyväksyä.
- 335.
- Koska se, että komissio olisi mahdollisesti myöntänyt lainvastaisia alennuksia
joistakin sakoista, ei voi johtaa kantajalle määrätyn sakon alentamiseen, kantaja ei
voi väittää, että sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu siitä syystä, ettei se ole
voinut tarkastaa, onko sitä tältä osin kohdeltu eri tavalla kuin muita yrityksiä.
- 336.
- Lopuksi on todettava, että kantajan väite, jonka mukaan Sarrión ja Enso Españolan
sekä jossain määrin myös Weigin sakkoa on alennettu kolmanneksella, vaikka ne
ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa päätöksestä nostamissaan
kanteissa kiistäneet päätöksessä olleet väitteet, on tehoton. Komissio on sakkoja
alentaessaan ottanut huomioon vain yritysten käyttäytymisen hallinnollisessa
menettelyssä.
- 337.
- Tästä seuraa, että kanneperuste on hylättävä.
G Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, koska
kantajalle määrätty sakko on liian suuri Storalle määrättyyn sakkoon
verrattuna
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 338.
- Kantajan mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että sakot on määrättävä
yrityskohtaisesti ilman syrjintää ottaen huomioon kunkin yrityksen osallistuminen
kilpailusääntöjen rikkomiseen, yritysten asema markkinoilla ja niiden yleinen
taloudellinen tilanne (ks. asia 44/69, Buchler v. komissio, tuomio 15.7.1970,
Kok. 1970, s. 733; em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio ja yhdistetyt asiat
32/78 ja 36/7882/78, BMW Belgium ym. v. komissio, tuomio 12.7.1979, Kok. 1979,
s. 2435). Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat
useaan otteeseen korostaneet yhdenvertaisuusperiaatteen tärkeyttä (asia 35/83,
BAT v. komissio, tuomio 30.1.1985, Kok. 1985, s. 363, 4347 kohta; asia C-279/87,
Tipp-Ex v. komissio, tuomio 8.2.1990, Kok. 1990, s. I-261, julkaistu lyhennelmänä,
40 ja 41 kohta; em. asia Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomion 52 kohta
ja em. asia ICI v. komissio).
- 339.
- Kantaja katsoo, että komission väitettä, jonka mukaan kantaja ei voi vedota Storan
mahdollisesti edulliseen kohteluun, ei tämä oikeuskäytäntö huomioon ottaen voida
hyväksyä.
- 340.
- Kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 341.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että sille määrätty sakko on
suhteeton Storalle määrättyyn sakkoon verrattuna.
- 342.
- Kantaja korostaa Feldmühlen aloittaneen järjestelmällisen alihinnoittelun, mikä
pakotti kantajan ja jotkut muut yhteisön ulkopuoliset tuottajat lopettamaan
laajentumisensa yhteisön markkinoilla. Stora/ Feldmühlen edustajilla oli erittäin
aktiivinen osuus JMC:ssä ja PWG:ssä. Lopuksi kantaja toteaa, että Stora oli
kyseisenä aikana Euroopan kartonkimarkkinoiden markkinajohtaja sen
markkinaosuuden ollessa noin 14 prosenttia.
- 343.
- Kantajan mukaan Storalle määrätyn sakon olisi pitänyt ennen alennuksia olla
huomattavasti suurempi kuin kantajalle määrätyn. Komissio on siis loukannut
yhdenvertaisuusperiaatetta sakkoja vahvistaessaan (em. asia ICI v. komissio,
tuomion 352 kohta sekä 354 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 344.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että myös Storan sakon
alentamisella loukataan yhdenvertaisuusperiaatetta. Komissio on ensinnäkin
katsonut väärin, että Storan yhteistyö olisi ollut vapaaehtoista ja oma-aloitteista.
Kantajan mukaan Stora nimittäin tunnusti vasta yhdeksän kuukautta sen jälkeen,
kun BPIF oli tehnyt valituksensa, joka tuli nopeasti kartonkialan tietoon, ja siis
neljä kuukautta komission tekemien yrityksissä tekemien tutkimusten jälkeen ja
vasta sen jälkeen, kun se oli saanut komission lähettämät tietojensaantipyynnöt.
- 345.
- Toiseksi kantaja kiistää sen, että Storan tunnustus olisi todella ratkaisevalla
tavalla auttanut väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen toteennäyttämistä. Kantaja
korostaa tältä osin erityisesti sitä, että komissio oli maininnut muiden asiakirjojen
vahvistavan näiden ilmoitusten kaikkien keskeisten kohtien paikkansapitävyyden.
- 346.
- Kolmanneksi kantaja toteaa, että Storalle myönnetty alennus on joka tapauksessa
suhteeton. Kantaja vertaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä
mainitussa asiassa ICI vastaan komissio antamassa tuomiossa tekemiä toteamuksia
(tuomion 393 kohta) tämän tapauksen tosiseikkoihin ja väittää, että Storaa ei
missään tapauksessa saa kohdella edullisemmin kuin ICI:tä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 347.
- Neljänneksi kantaja väittää vastauskirjelmässään muun muassa edellä mainitussa
asiassa Solvay vastaan komissio annettuun tuomioon (341 kohta ja sitä seuraavat
kohdat) tukeutuen, että on epävarmaa, voidaanko yhteistyöhön perustuva alennus
myöntää pelkän tunnustamisen vuoksi, koska yrityksillä on joka tapauksessa
velvollisuus vastata komission tietojensaantipyyntöihin.
- 348.
- Viidenneksi ja viimeiseksi kantaja väittää vastauskirjelmässään, että komissio
määräsi eräille yrityksille suuria sakkoja pelkästään sen vuoksi, etteivät ne olleet
täydellisesti yhtyneet Storan arvioon tosiseikoista. Tällaista käytäntöä ei kantajan
mukaan voida hyväksyä, etenkään kun Stora kuului niihin yrityksiin, joiden
osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen oli kaikkein vakavinta, joten sillä oli
selvä intressi vähätellä omaa osuuttaan kartellissa suhteessa muihin yrityksiin.
- 349.
- Komission mukaan kantaja ei kiistä sille itselleen määrätyn sakon lainmukaisuutta
vaan Storan sakon lainmukaisuuden. Kantaja ei kuitenkaan voi vedota Storalle
määrätyn sakon mahdolliseen lainvastaisuuteen, koska yhdenvertaisuusperiaate ei
merkitse sitä, että kantaja voisi vaatia myös itseään kohdeltavan lainvastaisesti siinä
tapauksessa, että Storalle määrätty sakko olisi lainvastainen.
- 350.
- Storalle määrätty sakko on komission mukaan joka tapauksessa asianmukainen.
Yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan vain, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia
tapauksia kohdellaan eri tavalla. Komission mukaan kantajan tilanne ei kuitenkaan
ole rinnastettavissa Storan tilanteeseen. Vaikka näiden kahden yrityksen onkin
katsottava kuuluneen kartellin johtajiin, mistä syystä niiden on kannettava
erityinen vastuu, Stora on kuitenkin nopeasti ryhtynyt laajaan yhteistyöhön
komission kanssa toisin kuin kantaja.
- 351.
- Lopuksi komissio toteaa, että Storan ilmoituksissa oli enemmän tietoja kuin mitä
komission tietojensaantipyynnöissä pyydettiin, eikä Stora ole perunut suurintaa osaa
tunnustuksistaan, minkä kantajakin on todennut.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 352.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden perustavanlaatuisiin
periaatteisiin kuuluvaa yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan ainoastaan, jos
toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia
tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti
perusteltua (asia 106/83, Sermide, tuomio 13.12.1984, Kok. 1984, s. 4209, 28 kohta;
asia C-174/89, Hoche, tuomio 28.6.1990, Kok. 1990, s. I-2681, 25 kohta ja
vastaavasti asia T-100/92, La Pietra v. komissio, tuomio 15.3.1994, Kok. H. 1994,
s. II-275, 50 kohta).
- 353.
- Tässä tapauksessa kantaja väittää yhdenvertaisuusperiaatetta loukatun. Kantajan
mukaan sille määrätty sakko on laskettu käyttäen perusprosenttia, joka oli sama
kuin Storalle määrättyä sakkoa laskettaessa käytetty eli 9 prosenttia yhteisön
kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saadusta liikevaihdosta, vaikka kantajan osuus
kartellissa oli erilainen kuin Storan.
- 354.
- Tältä osin riittää, kun todetaan päätöksestä ilmenevän, että Stora ja kantaja
osallistuivat kartellin eri osatekijöihin, koska ne osallistuivat PWG:n kokouksiin, ja
että molempia pidettiin kartellin johtajina sen vuoksi, että ne osallistuivat PG
Paperboardin tämän toimielimen kokouksiin. Tästä seuraa, että kummankaan
tilanne kartellin suhteen ei ollut erilainen kuin toisen ja että oli perusteltua, että
niitä kohdeltiin samalla tavalla sakkoja laskettaessa. Vaikka ne seikat, joihin kantaja
on vedonnut osoittaakseen, että sen osuus PWG:ssä ei ollut yhtä aktiivinen kuin
Storan, olisikin näytetty toteen, nämä seikat eivät voisi osoittaa vääräksi komission
toteamusta kantajan ja Storan osuuksista kartellissa. Kanneperusteen ensimmäinen
osa on näin ollen hylättävä.
- 355.
- Kanneperusteen toistakaan osaa ei voida hyväksyä.
- 356.
- Stora nimittäin toimitti komissiolle ilmoituksia, joissa oli erittäin yksityiskohtainen
selvitys kilpailusääntöjen rikkomisen luonteesta ja kohteesta, PG Paperboardin eri
toimielinten toiminnasta sekä eri tuottajien osallistumisesta kilpailusääntöjen
rikkomiseen. Storan näissä ilmoituksissaan antamat tiedot ylittävät huomattavasti
sen, mitä komissio voi vaatia asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla. Vaikka komissio
päätöksessä toteaa saaneensa todisteita, jotka vahvistivat Storan ilmoituksissa
olleiden tietojen paikkansapitävyyden (päätöksen 112 ja 113 perustelukappale), on
selvää, että Storan ilmoitukset ovat olleet pääasiallinen todiste kilpailusääntöjen
rikkomisesta. Jollei näitä ilmoituksia olisi ollut, komission olisi ollut ainakin paljon
vaikeampaa todeta päätöksen kohteena olevaa kilpailusääntöjen rikkomista ja
tarpeen vaatiessa saada sitä loppumaan.
- 357.
- Kun komissio on tehnyt Storalle määrättyyn sakkoon kahden kolmasosan
alennuksen, se ei tässä tilanteessa ole ylittänyt harkintavaltaansa sakkojen
suuruuden määräämisessä. Kantaja ei siis voi pätevästi väittää, että Storalle
myönnetty alennus on suhteettoman suuri.
- 358.
- Tässä tapauksessa ei voida myöskään todeta, että yhdenvertaisuusperiaatetta olisi
loukattu, koska kantaja toisin kuin komission kanssa aktiivisesti yhteistyössä ollut
Stora on kiistänyt keskeisiltä osin ne tosiasiaväitteet, joihin komission sitä vastaan
kohdistuvat väitteet perustuivat. Komissio on siis voinut kohdella näitä kahta
yritystä eri tavalla päättäessään sakkoihin tehtävien alennusten myöntämisestä ja
suuruudesta, koska yritysten tilanteet eivät olleet rinnastettavissa toisiinsa.
- 359.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
H Tiettyjen lieventävien asianhaarojen olemassaoloa koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 360.
- Kantaja väittää, että komission olisi sakon määrää vahvistaessaan pitänyt pitää
eräitä tosiseikkoja lieventävinä asianhaaroina.
- 361.
- Ensinnäkin kantaja toteaa, ettei se ollut yrittänyt salata kilpailusääntöjen
rikkomisesta todistavia asiakirjoja, vaikka sille oli etukäteen ilmoitettu, että
komission virkamiehet tulevat tekemään tutkimuksen.
- 362.
- Toiseksi kantaja toteaa olleensa vuoden 1990 puoliväliin saakka keskisuuri yritys.
Kantaja rakennutti vasta vuonna 1990 uuden kartonkikoneen Neussin
kartonkitehtaaseen (Saksassa) ja hankki määräysvallan Deisswilistä huhtikuussa
1990 ja Eerbeekistä syyskuussa 1990 (1.1.1990 alkanein taannehtivin vaikutuksin).
- 363.
- Kolmanneksi kantaja toteaa, että kyse on ensimmäisestä kilpailusääntöjen
rikkomisesta kartonkialalla.
- 364.
- Neljänneksi kantaja toteaa, että GD-kartongin eli kantajan pääasiallisen tuotteen
hinnankorotukset olivat olleet pienempiä kuin GC-kartongin. Kantaja ei siis ollut
voinut saavuttaa sellaista käyttökatetta, joka muilla yrityksillä on katsottu olleen.
- 365.
- Viidenneksi ja viimeiseksi kantaja väittää vastauskirjelmässään, että komissiolla oli
velvollisuus ottaa aikaisemman päätöskäytäntönsä mukaisesti huomioon
kartonkialalla 1980-luvun loppuun saakka vallinnut vaikea tilanne, jonka vuoksi
sijoitetulle pääomalle oli mahdoton saada kunnon tuottoa. Kantajan mukaan
komission olisi pitänyt ottaa huomioon myös se, että alalle on tunnusomaista, että
yritysten liikevaihdot ovat suuria mutta voitot pieniä. Sakot, jotka oli laskettu
pelkän liikevaihdon perusteella, vaikuttivat kartongintuottajiin erityisen
voimakkaasti.
- 366.
- Komissio vastaa, ettei sillä ollut velvollisuutta ottaa näitä seikkoja huomioon
lieventävinä asianhaaroina.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 367.
- Kuten edellä on jo todettu (256 kohta), rikkomisen vakavuutta harkittaessa on
otettava huomioon useita seikkoja, muun muassa asian erityiset olosuhteet,
asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista, jotka on
välttämättä otettava huomioon, ei ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa
(em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta).
- 368.
- Pelkästään se seikka, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään pitänyt
joitakin seikkoja lieventävinä asianhaaroina sakkojen suuruutta määrättäessä, ei
näin ollen merkitse, että sillä olisi velvollisuus tehdä samoin myöhemmässä
päätöksessä. Komissiolla ei siis olisi ollut velvollisuutta ottaa huomioon kartonkialan
tappiollisuutta, vaikka se olisi näytetty toteen.
- 369.
- Lisäksi on todettava, että komissio on sakon suuruutta määrätessään ottanut
huomioon kantajan yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman
liikevaihdon. Komissio on siis ottanut huomioon kantajan aseman kartonkialalla ja
kilpailusääntöjen rikkomisen laajuuden kantajan osalta.
- 370.
- Lopuksi on todettava, että se, että kilpailusääntöjen rikkominen on kantajan
mukaan ensimmäinen kartonkialalla, ei voi olla lieventävä asianhaara. On
katsottava, että sitä, että komissio on jo aikaisemmin todennut jonkin yrityksen
rikkoneen kilpailusääntöjä ja tarpeen vaatiessa määrännyt tästä seuraamuksen,
voidaan pitää raskauttavana asianhaarana tämän yrityksen osalta, mutta se, ettei
kilpailusääntöjä ole aiemmin rikottu on tavanomainen tilanne, jota komission ei
tarvitse ottaa huomioon lieventävänä asianhaarana, etenkään kun tässä tapauksessa
on kyse erityisen selvästä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta
(ks. asia T-8/89, DSM v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1833,
317 kohta).
- 371.
- Näissä olosuhteissa komissiolla oli oikeus olla ottamatta kantajan esiin tuomia
seikkoja huomioon lieventävinä asianhaaroina.
- 372.
- Tästä seuraa, että kanneperustetta ei voida hyväksyä.
I Kanneperuste, jonka mukaan rikkominen ei ollut tahallista
- 373.
- Kantaja väittää, ettei se tuolloin tiennyt, että se tietojen vaihto, johon se osallistui,
oli lainvastaista. Kantajan mukaan on otettava huomioon, että se oli keskisuuri
yritys, jolla ei ollut palveluksessaan lakimiestä ja joka sijaitsi yhteisön ulkopuolella.
Lisäksi kantaja toteaa, että Itävallan kilpailulainsäädännön mukaan seuraamuksia
määrätään ainoastaan sitovista sopimuksista, kun taas tässä tapauksessa oli kyse
ainoastaan yhdenmukaistetuista menettelytavoista.
- 374.
- Kanneperustetta ei voida hyväksyä.
- 375.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailusääntöjen rikkomista voidaan pitää
tahallisena, vaikkei yritys olisi tiennyt rikkovansa perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdassa määrättyä kieltoa. Riittää, ettei se voinut olla tietämättä, että
lainvastaiseksi katsotun toiminnan tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua
yhteismarkkinoilla tai että siitä seurasi, että kilpailu rajoittui yhteismarkkinoilla (ks.
mm. asia 246/86, Belasco ym. v. komissio, tuomio 11.7.1989, Kok. 1989, s. 2117,
41 kohta ja em. asia Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomion 157 kohta).
- 376.
- Komissio on tässä tapauksessa näyttänyt toteen, että kantaja oli osallistunut
päätöksen 1 artiklassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöihin. Kun
otetaan huomioon todettujen tointen luonne, on katsottava, ettei kantaja ole voinut
olla tietämätön siitä, että niiden tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen.
J Kanneperuste, jonka mukaan huomioon on otettu virheellisesti määritelty
liikevaihto
- 377.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa, joita on tarkasteltava erikseen.
Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sakkoa laskettaessa on tehty virhe,
kun on otettu huomioon keräyspaperikartongin myynnistä kertynyt liikevaihto
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 378.
- Kantaja toteaa komission laskeneen sakon käyttäen perustana kantajan vuonna
1990 kaikista kartonkituotteista saamaa liikevaihtoa. Tässä liikevaihdossa on siis
mukana liikevaihto keräyspaperikartongin myynnistä. Kantajan mukaan komissio
on kuitenkin 13.7.1994 annetussa lehdistötiedotteessa ilmoittanut, että sakot on
laskettu käyttäen perustana kunkin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu,
liikevaihtoa niistä kartonkilaaduista, joita päätös koskee.
- 379.
- Koska keräyspaperikartonki ei kuulunut niihin kartonkilaatuihin, joita päätös koski,
sakkoa laskettaessa perustana käytetystä liikevaihdosta on kantajan mukaan
vähennettävä 13,1 miljoonaa ecua eli keräyspaperikartongin myynti. Sakkoa on
vastaavasti alennettava.
- 380.
- Komissio väittää, ettei sakkoa laskettaessa voida käyttää tiukasti matemaattista
kaavaa. Tässä tapauksessa sakko on komission mielestä asianmukainen, kun
otetaan huomioon kantajan kokonaisliikevaihto, koska yritykset eivät voi vaatia, että
huomioon on otettava ainoastaan liikevaihto, joka on peräisin niistä tuotteista,
joihin kilpailusääntöjen rikkominen liittyy suoraan. Komissio korostaa, että oli
olemassa raskauttavia asianhaaroja ja ettei lieventäviä asianhaaroja ollut, sekä
muistuttaa käyttäneensä sakkoa laskettaessa perustana vuoden 1990 liikevaihtoa
(vuoden 1993 liikevaihdon sijasta) ja ottaneensa huomioon ainoastaan liikevaihdon
kartongin myynnistä yhteisössä.
- 381.
- Komissio väittää vastauskirjelmässään, että se oli 8.10.1993 päivätyssä kirjeessään
pyytänyt kantajaa ilmoittamaan kartonkitoimialansa liikevaihdon. Kantaja oli
3.11.1993 päivätyssä vastauksessaan ilmoittanut komissiolle tämän liikevaihdon
siten, että sen edellä oli otsake kartonkituotteet (GC, GD). Koska
väitetiedoksiannossa oli nimenomaisesti todettu, että menettely ei koskenut
keräyspaperikartonkia, komissiolla ei mielestään ollut mitään syytä tarkastaa
ilmoitetun liikevaihdon paikkansapitävyyttä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 382.
- Päätöksen 4 perustelukappaleen toisesta kohdasta ilmenee, ettei päätöksessä
tarkoitettu kilpailusääntöjen rikkominen koskenut keräyspaperikartonkia.
- 383.
- On kiistatonta, että komissio on laskenut kantajalle määrätyn sakon suuruuden
käyttäen perustana kantajan yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamaa
liikevaihtoa GC-kartongin, GD-kartongin ja keräyspaperikartongin myynnistä.
Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä myöntänyt, kantajan ennen
väitetiedoksiantoa komissiolle antamista tiedoista ilmenee nimenomaisesti, että
kantajan ilmoittama liikevaihto sisälsi keräyspaperikartongin myynnistä kertyneen
liikevaihdon.
- 384.
- Lisäksi on todettava, että vaikkei komissio voinut olla tietämättä, että sakkoja
laskettaessa perustana käytetty liikevaihto sisälsi keräyspaperikartongista saadun
liikevaihdon, komissio ei ollut missään vaiheessa pyytänyt kantajaa ilmoittamaan
sille pelkästään menettelyn kohteena olevista tuotteista vuonna 1990 saatua
liikevaihtoa eli GC- ja GD-kartongista sekä SBS-kartongista, jos kantaja tuotti sitä,
saatua liikevaihtoa.
- 385.
- Kuten komissio on myös myöntänyt suullisessa käsittelyssä, se on niiden muiden
yritysten osalta, joille päätös on osoitettu, käyttänyt perustana ainoastaan niistä
tuotteista kertynyttä liikevaihtoa, joiden osalta kilpailusääntöjä oli rikottu
päätöksessä tarkoitetulla tavalla.
- 386.
- Kun otetaan huomioon tämä toteamus ja se, että keräyspaperikartongin myynnistä
kertyneen liikevaihdon huomioon ottamisella on ollut huomattava vaikutus sakon
määrään, sakkoa on alennettava, jotta poistettaisiin se syrjintä, joka kantajaan on
kohdistunut verrattuna päätöksen muihin adressaatteihin.
- 387.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa tämän toteamuksen huomioon
käyttäessään sillä sakkojen osalta olevaa täyttä toimivaltaansa, kun se arvioi, kuinka
suuri sakko on määrättävä siitä kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon kantajan on
todettu syyllistyneen (ks. jäljempänä 405 kohta).
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan Deisswilin ja Eerbeekin liikevaihdot on
virheellisesti otettu huomioon sakon suuruutta määrättäessä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 388.
- Kantaja väittää, että Deisswilin ja Eerbeekin kartonkitehtaiden vuoden 1990
liikevaihtoja ei olisi pitänyt ottaa huomioon sakkoja laskettaessa.
- 389.
- Deisswilin osalta kantaja toteaa hankkineensa omistukseensa 66 prosenttia tästä
yhtiöstä vuoden 1990 huhtikuussa siten, että tämä omistajanvaihdos tuli voimaan
1.1.1990, mistä alkaen se pystyi käyttämään määräysvaltaa yhtiössä. Yhtiön
aikaisemmat omistajat, jotka olivat vastuussa sen toiminnasta ajalta, joka on
enemmän kuin kolme neljännestä kyseessä olevasta ajasta, omistavat edelleen 34
prosenttia yhtiöstä. Kantajan mukaan on näin ollen kohtuutonta, että Deisswilin
koko liikevaihto lasketaan kantajan liikevaihdoksi eikä sakko lainkaan kohdistu
aikaisempiin omistajiin, jotka edelleen saavat kolmanneksen yhtiön voitosta.
Tällaisessa tilanteessa sakko pitäisi kantajan mukaan määrätä suoraan Deisswilille
samoin kuin Laakmanin osalta on menetelty (päätöksen 150 perustelukappaleen
kolmas kohta) tai kantajan liikevaihtoon pitäisi lisätä ainoastaan sellainen
suhteellinen osuus Deisswilin liikevaihdosta, joka vastaa kantajan omistusaikaa
(tämä on 13/60, jossa nimittäjä on kilpailusääntöjen rikkomisen kuukausina ilmaistu
kokonaiskestoaika, johon komissio on viitannut yrityskohtaisten sakkojen suuruuksia
laskiessaan).
- 390.
- Eerbeekin osalta kantaja toteaa olleensa vastuussa tämän yhtiön toiminnasta vasta
1.1.1990 alkaen; KNP:n on katsottu olleen vastuussa tätä edeltävältä ajalta
(päätöksen 150 perustelukappale). Kun komissio on lisännyt Eerbeekin koko
liikevaihdon vuodelta 1990 Mayr-Melnhofin liikevaihtoon tälle määrättävää sakkoa
laskiessaan, komissio ei kuitenkaan ole noudattanut omaa arviointiaan, koska se on
käyttänyt Eerbeekin tätä liikevaihtoa myös KNP:lle määrättävää sakkoa laskiessaan.
- 391.
- Lisäksi kantaja toteaa saaneensa Eerbeekin täydellisesti määräysvaltaansa vasta
syyskuussa 1990. Kantajalla on siis voinut olla ratkaiseva vaikutusvalta Eerbeekin
toimintaan markkinoilla vasta tästä ajankohdasta lähtien. Sakkoja koskevan
käytännön sekä oikeuskäytännössä muodostuneiden periaatteiden mukaan
Eerbeekin liikevaihto voidaan laskea kantajan liikevaihdoksi vasta tästä
ajankohdasta lähtien. Eerbeekin vuonna 1990 (viitevuonna) saamasta liikevaihdosta
ainoastaan 8/60 eli liikevaihto syyskuusta 1990 huhtikuuhun 1991 voidaan laskea
kantajan liikevaihdoksi.
- 392.
- Kantaja on vastauskirjelmässään lisäksi todennut, että kohtelu on Eerbeekin ja
Deisswilin osalta ristiriitaista, koska Eerbeekin osalta komissio väittää, että
ratkaiseva peruste on se, kuka on kyseisenä aikana saanut voitot, kun taas
Deisswilin osalta komissio on katsonut, ettei tällä perusteella ole merkitystä, ja
väittänyt, että ratkaiseva peruste on tosiasiallinen määräysvalta.
- 393.
- Komissio väittää, että se on oikein ottanut huomioon Deisswilin ja Eerbeekin
vuonna 1990 saaman liikevaihdon sakkojen määrää laskiessaan. Sakkojen laskentaa
varten on vahvistettava viitevuosi, joka tässä tapauksessa oli vuosi 1990. Niille
yhtiöille, joiden liikevaihto oli tuona vuonna suurempi kuin muina vuosina, aiheutui
siten ankarampi seuraamus. Koska viitevuosi on komission mukaan kuitenkin valittu
oikein, ei ole perusteltua, että tehtäisiin liikevaihdon tällaisen muuttumisen syitä
heijastelevia eroja.
- 394.
- Deisswilin osalta komissio toteaa ottaneensa asianmukaisesti huomioon sen, että
kantajalla oli vuonna 1990 täysi määräysvalta tässä yrityksessä, joten kantaja pystyi
ohjaamaan sen kaupallista toimintaa. Sillä, ettei kantaja saanut kyseisen yhtiön
koko voittoa, ei näissä olosuhteissa ole merkitystä.
- 395.
- Eerbeekin osalta komissio toteaa, että ratkaiseva tekijä oli se, että kantaja oli
saanut yhtiön voiton 1.1.1990 lähtien ja että kantaja oli siis taloudellisesti hyötynyt
kilpailusääntöjen rikkomisesta tuosta päivämäärästä lähtien.
- 396.
- Lopuksi komissio toteaa, että Eerbeekin liikevaihtoa ei ole lainvastaisesti otettu
huomioon kahta kertaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 397.
- Kantaja ei kiistä sitä, että silloin kun se sai Deisswilin määräysvaltaansa, sekä
Deisswil että kantaja osallistuivat päätöksessä tarkoitettuun kilpailusääntöjen
rikkomiseen. Kantaja on näin ollen väistämättä tiennyt Deisswilin
kilpailunvastaisesta toiminnasta.
- 398.
- Näissä olosuhteissa komissio on voinut katsoa, että kantaja on vastuussa Deisswilin
toiminnasta sekä omistusoikeuden hankkimista edeltävältä ajalta että sen jälkeiseltä
ajalta. Kantajan kuului emoyhtiön ominaisuudessaan ryhtyä tytäryhtiötään kohtaan
kaikkiin toimenpiteisiin, jottei tytäryhtiö jatka sellaista kilpailusääntöjen rikkomista,
josta emoyhtiö tiesi. Kantaja ei kiistä, että kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä
Deisswilin toiminta jatkui sen jälkeenkin, kun kantaja oli saanut Deisswilin
määräysvaltaansa.
- 399.
- Tästä seuraa, että komissiolla oli oikeus kantajalle määrättävää sakkoa laskiessaan
ottaa mukaan liikevaihto, jonka Deisswil oli saanut yhteisön kartonkimarkkinoilta
vuonna 1990 eli viitevuonna, jonka valintaa kantaja ei ole arvostellut. Tästä seuraa
myös, että on merkityksetöntä, olisiko komissio voinut määrätä sakon tai osan siitä
Deisswilille itselleen tai sen aikaisemmille omistajille.
- 400.
- Päätöksen 150 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan Eerbeekin osalta
seuraavaa:
Mayr-Melnhofin on vastattava myös Mayr-Melnhof Eerbeek BV:n (KNP
Vouwkartonin uusi toiminimi) osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomiseen siitä
alkaen, kun Mayr-Melnhof hankki sen omistukseensa, eli 1.1.1990 alkaen. Tätä
edeltävän ajan osalta KNP on vastuussa KNP Vouwkartonin osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen, eikä [Mayr-Melnhofin] katsota olevan lainkaan
vastuussa siltä ajalta.
- 401.
- Näistä toteamuksista huolimatta komissio on kantajalle määrättävän sakon
suuruutta laskiessaan ottanut huomioon Eerbeekin yhteisön kartonkimarkkinoilta
vuonna 1990 (viitevuonna) saaman liikevaihdon kokonaisuudessaan eikä sitä
suhteellista osaa, joka vastaa aikaa, jonka tämä yritys oli kantajan määräysvallassa.
Näin tehdessään komissio on jättänyt huomiotta oman toteamuksensa, jonka
mukaan kantaja oli vastuussa KNP Vouwkartonin/Eerbeekin osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen ainoastaan 1.1.1990 alkaen.
- 402.
- Koska komissio on suullisessa käsittelyssä nimenomaisesti myöntänyt tehneensä
tässä virheen, sakon määrää on alennettava.
- 403.
- Lisäksi on todettava, että vaikka kantaja oli hankkinut Eerbeekin täysin
omistukseensa syyskuussa 1990, kantaja ei kiistä, että omistajanvaihdoksen
vaikutukset alkoivat 1.1.1990. Koska kantaja ei näissä olosuhteissa voinut olla
tietämätön hankkimansa yhtiön kilpailunvastaisesta toiminnasta (ks. vastaavasti
edellä 397 kohta), komissiolla oli oikeus katsoa, että kantajan oli kannettava vastuu
kyseisen yrityksen tällaisesta toiminnasta 1.1.1990 lähtien.
- 404.
- Kaikesta edellä olevasta ilmenee, että kanneperusteet, joihin kantaja on vedonnut
päätöksen 1 artiklan kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, on hylättävä,
mutta kanneperuste, johon kantaja on vedonnut päätöksen 2 artiklan kumoamista
koskevan vaatimuksensa tueksi, on hyväksyttävä osittain.
- 405.
- Sakkoa on alennettava yhtäältä sen huomioon ottamiseksi, että kantajan
keräyspaperikartongin myynnistä saama liikevaihto on virheellisesti otettu huomioon
sakon määrää vahvistettaessa, ja toisaalta sen huomioon ottamiseksi, että kantaja
oli vastuussa Eerbeekin toiminnasta vasta 1.1.1990 alkaen.
- 406.
- Koska sakon määrän alentaminen ei ole perusteltua niiden muiden
kanneperusteiden johdosta, joihin kantaja on vedonnut, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin vahvistaa täyden toimivaltansa nojalla sakon määräksi
17 000 000 ecua.
Oikeudenkäyntikulut
- 407.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa
omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja
osa toisen asianosaisen hyväksi. Koska kanne on hyväksytty osittain, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on perusteltua tämän asian olosuhteet
huomioon ottaen määrätä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan
ja että se velvoitetaan korvaamaan neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista ja että
kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä
heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki) 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta
kumotaan kantajan osalta, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä
mainitut rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen
tarkoitus tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten
tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada
tietoja muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista,
koneiden käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne
ovat liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava
siten, että sen ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta.
- 2.
- Kantajalle komission päätöksen 94/601/EY 3 artiklassa määrätty sakko
vahvistetaan 17 000 000 ecuksi.
- 3.
- Muilta osin kanne hylätään.
- 4.
- Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.
- 5.
- Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Päätöksen 1 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 8
A Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskevat kanneperusteet
II - 8
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
II - 8
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 8
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 9
Yhteisön oikeudessa asetettujen todisteluvaatimusten rikkomista koskeva
kanneperuste
II - 10
B Aineellisoikeudellisten sääntöjen rikkomista koskevat kanneperusteet
II - 10
Kanneperuste, jonka mukaan hintasopimuksia ei ollut olemassa
II - 10
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 10
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 12
Kanneperuste, jonka mukaan väitettyä hinta ennen määrää -politiikkaa
koskevaa sopimusta ja tähän politiikkaan liittyvää yhdenmukaistettua
menettelytapaa ei ollut olemassa
II - 15
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 15
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 18
1. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja
tarjonnan valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
II - 18
2. Kantajan tosiasiallinen toiminta
II - 24
3. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja
tarjonnan valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan oikeudellinen
luonnehdinta
II - 25
Kanneperuste, jonka mukaan alalla ei ollut yhteistä
kilpailunrajoittamissuunnitelmaa
II - 25
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 25
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 25
Fidesin tietojenvaihtojärjestelmän lainmukaisuutta koskeva kanneperuste
II - 26
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 26
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 27
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 30
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 30
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 31
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
II - 36
A Kanneperuste, jonka mukaan sakkojen yleistä tasoa vahvistettaessa on tapahtunut
ilmeisiä oikeudellisia virheitä tai tosiseikkoja koskevia ilmeisiä virheitä
II - 36
Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio on tehnyt virheitä
määrittäessään kilpailusääntöjen rikkomisten ulottuvuutta
II - 36
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan yhteisön kartonkimarkkinoita ei
säädelty yksityiskohtaisesti
II - 36
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 36
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 37
Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen
salaamista ja sen peittelyä ei voida pitää raskauttavina asianhaaroina
II - 38
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 38
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 38
Kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan komissio on virheellisesti katsonut,
että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa
II - 39
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 39
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 41
Kanneperusteen viides osa, jonka mukaan huomioon on otettu virheellisesti
laskettu käyttökate
II - 44
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 44
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 45
B Kanneperusteet, jotka koskevat perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista sakkojen yleisen tason osalta
II - 45
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 45
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 47
C Kanneperuste, jonka mukaan yrityskohtaisia sakkoja vahvistettaessa on rikottu
perustamissopimuksen 190 artiklaa
II - 49
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 49
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 50
D Kanneperuste, jonka mukaan kantajaa on virheellisesti pidetty kartellinjohtajana
II - 53
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 53
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 54
E Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva kanneperuste
II - 55
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 55
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 56
F Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, koska
kantajan sakkoa ei ole alennettu
II - 59
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 59
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 60
G Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, koska
kantajalle määrätty sakko on liian suuri Storalle määrättyyn sakkoon
verrattuna
II - 62
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 62
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 64
H Tiettyjen lieventävien asianhaarojen olemassaoloa koskeva kanneperuste
II - 65
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 65
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 66
I Kanneperuste, jonka mukaan rikkominen ei ollut tahallista
II - 67
II - 67
J Kanneperuste, jonka mukaan huomioon on otettu virheellisesti määritelty
liikevaihto
II - 67
Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan sakkoa laskettaessa on tehty
virhe, kun on otettu huomioon keräyspaperikartongin myynnistä kertynyt
liikevaihto
II - 67
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 67
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 68
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan Deisswilin ja Eerbeekin liikevaihdot
on virheellisesti otettu huomioon sakon suuruutta määrättäessä
II - 69
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 69
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 70