Asia T-139/06

Ranskan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteavan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti – Uhkasakko – Jäsenvaltion toteuttamat tietyt toimenpiteet – Maksuvaatimus – Komission toimivalta – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta

Tuomion tiivistelmä

1.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan tuomion täytäntöönpanovelvollisuuden noudattamatta jättäminen ja asetetaan uhkasakko – Komission toimivalta periä unionin tuomioistuimen vahvistama uhkasakko

(EY 226–EY 228, EY 274 ja EY 279 artikla)

2.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Täytäntöönpanoa koskeva määräaika

(EY 226 ja EY 228 artikla)

3.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan tuomion täytäntöönpanovelvollisuuden noudattamatta jättäminen ja asetetaan uhkasakko – Komission suorittama arviointi jäsenvaltion unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi toteuttamista toimenpiteistä – Rajat

(EY 226 ja EY 228 artikla)

4.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan tuomion täytäntöönpanovelvollisuuden noudattamatta jättäminen ja asetetaan uhkasakko – ”Kiinteämääräisen uhkasakko” ja ”aleneva uhkasakko” – Komissiolla ei ole toimivaltaa alentaa unionin tuomioistuimen vahvistamaa uhkasakkoa

(EY 226 ja EY 228 artikla)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Toimivallan jako unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä – Jäsenvaltion komission sellaisesta päätöksestä nostama kumoamiskanne, jossa komissio vahvisti unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi suoritettavan uhkasakon määrän – Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole täyttä harkintavaltaa uhkasakon määrän alentamisen osalta – Unionin tuomioistuimen yksinomainen toimivalta

(EY 226, EY 228 ja EY 229 artikla)

1.      EY:n perustamissopimuksessa ei määrätä unionin tuomioistuimen EY 228 artiklassa määrätyn menettelyn päätteeksi antaman tuomion täytäntöönpanomenettelystä erityisesti sitä tilannetta varten, että asiassa on määrätty uhkasakosta. EY 226 ja EY 228 artiklassa määrätyillä menettelyillä on kyllä sama tavoite eli unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen varmistaminen, mutta ne ovat silti kaksi eri menettelyä, joilla on eri kohteet. EY 226 artiklalla käyttöön otetun menettelyn tarkoituksena on näet todeta ja saada loppumaan jäsenvaltion toimet, joilla se rikkoo unionin oikeutta, kun taas EY 228 artiklassa määrätyn menettelyn kohde on paljon rajatumpi, eli sen tarkoituksena on vain kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio.

Tästä seuraa, että kun unionin tuomioistuin on todennut EY 226 artiklan nojalla antamallaan tuomiolla, ettei jäsenvaltio ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, kyseisen jäsenvaltion ja komission välisten neuvottelujen jatkamisen kohteena ei enää ole jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – jonka unionin tuomioistuin juuri on jo todennut – vaan kysymys siitä, täyttyvätkö EY 228 artiklaan perustuvan kanteen nostamiseksi välttämättömät edellytykset.

EY 226–EY 228 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oikeudet ja velvollisuudet voidaan määrittää ja niiden toimintaa arvostella ainoastaan unionin tuomioistuimen tuomiossa. Kun unionin tuomioistuin on määritellyt selvästi jäsenvaltion velvoitteet EY 228 artiklan nojalla antamassaan tuomiossa, olisi perustamissopimuksen tarkoituksen ja EY 228 artiklassa määrätyn mekanismin tavoitteen vastaista velvoittaa komissio nostamaan uusi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne EY 226 artiklan nojalla.

Koska unionin tuomioistuimen EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla antamalla tuomiolla velvoitetaan jäsenvaltio maksamaan komissiolle Euroopan yhteisön omien varojen tilille uhkasakko ja koska komissio EY 274 artiklan mukaan toteuttaa talousarviota, komission tehtävänä on periä määrät, jotka kyseisen tuomion täytäntöönpanon johdosta on maksettava unionin talousarvioon, EY 279 artiklan nojalla annettujen asetusten säännösten mukaisesti.

Tästä seuraa, että komissio on lähtökohtaisesti toimivaltainen vaatimaan unionin tuomioistuimen vahvistaman uhkasakon maksua.

(ks. 25–28, 32, 37 ja 38 kohta)

2.      Vaikka EY 228 artiklassa ei täsmennetä sitä määräaikaa, jonka kuluessa tuomio, jolla unionin tuomioistuin toteaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, on pantava täytäntöön, unionin oikeuden välittömään ja yhtenäiseen soveltamiseen liittyvä intressi edellyttää kuitenkin, että tämä täytäntöönpano aloitetaan välittömästi ja saatetaan loppuun niin pian kuin mahdollista. Perustamissopimuksen tarkoituksesta sekä EY 226 ja EY 228 artiklan välisestä yhteydestä seuraa, että unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, ja myöhempää tuomiota, jossa todetaan ensimmäisen tuomion täysimääräisen täytäntöönpanon laiminlyönti, on pidettävä oikeudellisena kehyksenä, jonka perusteella jäsenvaltio kykenee määrittämään täsmällisesti toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta se noudattaisi jälleen unionin oikeutta.

(ks. 42 ja 43 kohta)

3.      Sellaisen unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä, jolla jäsenvaltiolle määrätään uhkasakko, jäsenvaltio ei voi silloin, kun komissiolla on vakavia ja perusteltuja epäilyksiä kansallisten viranomaisten tekemien tarkastusten osalta, kumota komission havaintoja pelkillä väitteillä, joiden tueksi se ei esitä selvitystä luotettavan ja toimivan valvontajärjestelmän olemassaolosta. Jäsenvaltion on nimittäin esitettävä yksityiskohtaisempi ja täydellisempi näyttö näiden tarkastusten todenperäisyydestä ja tarvittaessa komission väitteiden paikkansapitämättömyydestä. Tämä pätee erityisesti silloin, kun on kyseessä unionin tuomioistuimen antaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanomenettely, koska on jäsenvaltion tehtävänä osoittaa, että se on lopettanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen. Komission on näet voitava tässä yhteydessä arvioida toimenpiteitä, jotka jäsenvaltio on toteuttanut unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi, jotta vältetään erityisesti se, ettei jäsenyysvelvoitteensa laiminlyönyt jäsenvaltio tyydy pelkästään toteuttamaan toimenpiteitä, joilla on tosiasiassa sama sisältö kuin unionin tuomioistuimen antaman tuomion kohteena olleilla toimenpiteillä.

Tämän arviointivallan käytöllä ei kuitenkaan tule loukata jäsenvaltioiden oikeuksia – eikä varsinkaan niiden menettelyllisiä oikeuksia – sellaisina kuin nämä oikeudet ilmenevät EY 226 artiklalla luodusta menettelystä eikä unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa.

Näin ollen komissio on ennen uhkasakon perimistä velvollinen selvittämään, jatkuvatko unionin tuomioistuimen EY 228 artiklan nojalla annetun tuomion yhteydessä toteamat sääntöjenvastaisuudet edelleen unionin tuomioistuimen vahvistamana määräpäivänä.

(ks. 52–55 kohta)

4.      Jos jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon yhteydessä unionin tuomioistuin päättää EY 228 artiklan nojalla vahvistaa kiinteämääräisen uhkasakon, joka erääntyy jokaiselta sellaiselta puolen vuoden jaksolta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion julistamisesta lukien, jonka päättyessä tuomiota ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön, tästä on pääteltävä, että kyseisen tuomion osittainen täytäntöönpano ei anna oikeutta uhkasakon määrän alentamiseen. Silloin, kun unionin tuomioistuin vahvistaa nimenomaisesti ”kiinteämääräisen uhkasakon” eikä ”alenevaa uhkasakkoa”, komissio, jota unionin tuomioistuimen tuomio sitoo, ei ole toimivaltainen alentamaan tämän uhkasakon määrää.

(ks. 78–79 kohta)

5.      Unionin yleisellä tuomioistuimella mahdollisesti olevasta täydestä toimivallasta alentaa uhkasakon määrää, todetaan, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta tuomiosta mahdollisesti määrättävän uhkasakon vahvistaminen ja sen määrä kuuluvat unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Olisi siis perustamissopimuksen johdonmukaisuuden vastaista, jos unionin yleinen tuomioistuin alentaisi uhkasakkoa kumoamiskanteen yhteydessä. Lisäksi EY 229 artiklassa edellytetään, että tämä toimivalta on nimenomaista. Sitä ei voida päätellä EY 226 artiklan eikä EY 228 artiklan sanamuodosta.

(ks. 81 kohta)