Asia T-99/04

AC-Treuhand AG

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Orgaaniset peroksidit – Sakot – EY 81 artikla – Puolustautumisoikeudet – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Kilpailusääntöjen rikkojan käsite – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (nullum crimen, nulla poena sine lege) – Oikeusvarmuuden periaate – Perusteltu luottamus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Asianomaisen yrityksen mahdollisuus käyttää täysimääräisesti mainittuja oikeuksia vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen – Komission velvollisuus ilmoittaa yritykselle tutkinnan kohde ja tarkoitus siinä vaiheessa, kun se ryhtyy kyseisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 ja 14 artikla)

2.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yrityksen vastuuseen joutuminen – Komission päätös, jolla todetaan konsulttiyrityksen, joka ei toimi samoilla markkinoilla mutta joka aktiivisesti ja tahallisesti myötävaikutti yhteistoimintajärjestelyyn, yhteisvastuu

(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta ja EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1.      Asetuksen N:o 17 nojalla suoritettavassa hallinnollisessa menettelyssä asianomainen yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, koska sille ilmoitetaan vasta tällä lähettämisellä kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn kyseisessä vaiheessa perustaa näkemyksensä, ja yrityksellä on vasta tuosta ajankohdasta alkaen oikeus tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Jos nämä oikeudet nimittäin ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo alustavan tutkinnan vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata.

On kuitenkin niin, että komission alustavan tutkinnan aikana tekemät selvitystoimet, erityisesti asetuksen N:o 17 11 ja 14 artiklan nojalla tehdyt tutkintatoimet sekä laaditut tietojensaantipyynnöt vastaavat sisällöltään kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa moitetta ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen. On siten tärkeää estää se, että puolustautumisoikeudet voisivat peruuttamattomalla tavalla vaarantua hallinnollisen menettelyn kyseisessä vaiheessa, koska suoritetuilla tutkintatoimilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat joutua vastuuseen.

Tästä seuraa, että komissio on velvollinen tiedottamaan asianomaista yritystä käynnissä olevan tutkimuksen kohteesta ja tarkoituksesta, kun se ryhtyy kyseisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen, mukaan luettuna sen asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla yritykselle lähettämissä tietojensaantipyynnöissä. Tältä osin perustelujen ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä laajoja kuin tarkastuspäätöksissä, joiden osalta tiukempi perusteluvelvollisuus johtuu niiden rajoittavammasta luonteesta ja niiden erityisen voimakkaasta vaikutuksesta asianomaisen yrityksen oikeusasemaan. Tästä perustelusta asianomaiselle yritykselle on kuitenkin selvittävä tutkinnan tarkoitus ja kohde, mikä tarkoittaa, että siinä on täsmennettävä kilpailusääntöjen rikkomista koskevat olettamat ja tässä yhteydessä se seikka, että yritys voi joutua mahdollisten kilpailusääntöjen rikkomista koskevien moitteiden kohteeksi, jotta se voi ryhtyä omalta kannaltaan hyödyllisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin ja valmistella siten puolustustaan hallinnollisen menettelyn kontradiktorisessa vaiheessa.

(ks. 48, 50, 51 ja 56 kohta)

2.      Komission päätöksellä, jolla todetaan konsulttiyrityksen yhteisvastuu EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, kun tämä yritys on myötävaikuttanut aktiivisesti ja tarkoituksellisesti tuottajien, jotka toimivat eri markkinoilla kuin se, väliseen yhteistoimintajärjestelyyn, ei ylitetä tässä määräyksessä asetetun kiellon rajoja, ja komissio ei siten ole ylittänyt sille asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa myönnettyjen valtuuksien rajoja määräämällä mainitulle yritykselle sakon.

EY 81 artiklan 1 kohdassa olevan ilmaisun ”yritysten väliset sopimukset” sanamuodon, asiayhteyden ja tavoitteen mukainen tulkinta ei nimittäin tarkoita, että kilpailusääntöjen rikkojan eli tekijän käsitettä on tulkittava suppeasti, jolloin tällainen yritys olisi vain kartellin ei-rangaistava avunantaja. Yritys voi sitä vastoin rikkoa mainitussa artiklassa säädettyä kieltoa, kun sen toiminnalla, yhteensovitettuna muiden yritysten toiminnan kanssa, on tarkoitus rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoiden tietyillä merkityksellisillä markkinoilla, ilman että yrityksen välttämättä edellytetään itse toimivan mainituilla markkinoilla. Toisenlainen tulkinta voisi rajoittaa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaa tavalla, joka olisi kiellon tehokkaan vaikutuksen ja sen EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan pohjalta tulkitun päätarkoituksen eli vääristymättömän kilpailun säilyttämistä sisämarkkinoilla koskevan tarkoituksen vastaista, koska muuten yrityksen aktiivista vaikuttamista kilpailunrajoitukseen ei voitaisi pitää kiellettynä pelkästään sen johdosta, että tämä vaikuttaminen ei ole peräisin toiminnasta niillä markkinoilla, joilla tämä rajoittaminen tapahtuu tai joilla rajoittamisen on tarkoitus tapahtua.

Kilpailusääntöjen rikkomisen syyksilukeminen kokonaisuudessaan tällaiselle yritykselle on yksilöllisen vastuun periaatteen mukainen, kun se täyttää kaksi edellytystä eli objektiivisen ja subjektiivisen edellytyksen. Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että asianomaisen yrityksen on täytynyt myötävaikuttaa yhteistoimintajärjestelyn toteuttamiseen, vaikka vain alisteisella, liitännäisellä tai passiivisella tavalla, ja tämän myötävaikuttamisen mahdollisesti rajallinen merkitys voidaan ottaa huomioon määrättäessä seuraamuksen tasoa. Toisesta edellytyksestä on todettava, että mainitun yrityksen on täytynyt ilmaista tahtonsa, joka osoittaa, että se on hyväksynyt, vaikka vain hiljaisesti, yhteistoimintajärjestelyn tavoitteet, mikä oikeuttaa pitämään kyseistä yritystä tekijäkumppanina, koska se aikoo omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja tietää muiden osallistujien kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai se voi kohtuudella ennakoida sen ja on valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei ollut ottanut nimenomaisesti kantaa tähän kysymykseen kyseenalaisten tekojen toteuttamisvaiheessa, EY 81 artiklan 1 kohdan tällainen tulkinta ei ole myöskään ristiriidassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa (nullum crimen, nulla poena sine lege), jolla ei välttämättä ole sama soveltamisala kuin sovellettaessa sitä rikosoikeuden sääntelemään tilanteeseen sanan tarkassa merkityksessä, koska komission asetuksen N:o 17 nojalla suorittama menettely on luonteeltaan vain hallinnollinen. Täten kaikki yritykset, jotka ovat toimineet salaisessa yhteistyössä, mukaan lukien konsulttiyritykset, jotka eivät toimi asianomaisilla markkinoilla, joihin kilpailunrajoitus vaikuttaa, ovat voineet kohtuullisesti ennakoida, että EY 81 artiklan 1 kohdassa säädetty kielto soveltuu periaatteessa niihin. Tällainen yritys ei nimittäin voinut olla tietämätön, tai se pystyi ymmärtämään, että komission ratkaisukäytännössä ja yhteisön aikaisemmassa oikeuskäytännössä on jo vahvistettu riittävän selvästi ja täsmällisesti konsulttiyrityksen lähtökohtainen vastuu EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, kun tämä yritys myötävaikuttaa aktiivisesti ja tarkoituksellisesti tuottajien, jotka toimivat eri markkinoilla kuin se, väliseen yhteistoimintajärjestelyyn.

Vaikka lopuksi komission riidanalaista päätöstä aikaisempi ratkaisukäytäntö voisi olla ristiriidassa tämän EY 81 artiklan 1 kohtaa koskevan tulkinnan kanssa, luottamuksensuojaa koskeva periaate ei voi estää tämän ratkaisukäytännön muutosta, joka perustuu tässä määräyksessä olevan kiellon soveltamisalan oikeaan tulkintaan ja joka on ennakoitavissa erityisesti sen vuoksi, että asiasta on olemassa edeltävä päätös.

(ks. 112, 113, 117, 122, 123, 127, 133–135, 149,150, 157, 163 ja 164 kohta)