Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2010 (Verwaltungsgericht Gießenin ja Verwaltungsgericht Stuttgartin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) - Markus Stoß (C-316/07), Avalon Service Online Dienste GmbH (C-409/07), Olaf Amadeus Wilhelm Happel (C-410/07), Kulpa Automatenservice Asperg GmbH (C-358/07), SOBO Sport & Entertainment GmbH (C-359/07) ja Andreas Kunert (C-360/07) v. Wetteraukreis (C-316/07, C-409/07, C-410/07) ja Land Baden Württemberg (C-358/07, C-359/07, C-360/07)

(Yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07 à C-360/07, C-409/07 ja C-410/07)¹

(EY 43 ja EY 49 artikla - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Osavaltiotasolla julkisen monopolin tehtäväksi annettu urheiluvedonlyöntien järjestäminen - Tavoite ehkäistä kansalaisten houkuttelemista tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan ja torjua peliriippuvuutta - Oikeasuhteisuus - Rajoitus, jolla on todella pyrittävä vähentämään pelitilaisuuksia ja rajoittamaan onnenpelitoimintaa johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti - Monopolin haltijan toteuttama ja arpajaisiin osallistumiseen kannustava mainonta - Yksityisten toimijoiden mahdollisuus tarjota muita onnenpelejä - Muiden onnenpelien tarjonnan laajentaminen - Toisessa jäsenvaltiossa myönnetty lupa - Vastavuoroisen tunnustamisen velvollisuutta ei ole)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Gießen ja Verwaltungsgericht Stuttgart

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Markus Stoß (C-316/07), Avalon Service Online Dienste GmbH (C-409/07), Olaf Amadeus Wilhelm Happel (C-410/07), Kulpa Automatenservice Asperg GmbH (C-358/07), SOBO Sport & Entertainment GmbH (C-359/07) ja Andreas Kunert (C-360/07)

Vastaajat: Wetteraukreis (C-316/07, C-409/07, C-410/07) ja Land Baden Württemberg (C-358/07, C-359/07, C-360/07)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö - Verwaltungsgericht Gießen - EY 43 ja EY 49 artiklan tulkinta - Kansallinen säännös, jolla kielletään rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten uhalla vetojen kerääminen urheilutapahtumissa ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa lupaa, ja jolla tehdään tällaisen luvan saaminen käytännössä mahdottomaksi valtiollisen monopolin perustamisen vuoksi

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että

jotta kyseiset kansalliset viranomaiset voisivat oikeuttaa pääasioissa kyseessä olevien kaltaiset urheiluvedonlyönteihin ja arpajaisiin liittyvät julkiset monopolit tavoitteella torjua peliriippuvuutta ja ehkäistä kansalaisten houkuttelemista tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan, niiden ei tarvitse kyetä esittämään tutkimusta, jolla osoitetaan kyseisten toimenpiteiden oikeasuhteisuus ja joka on tehty ennen näiden toteuttamista

se, että jäsenvaltio suosii tällaista monopolia verrattuna järjestelmään, jossa sallitaan sellaisten yksityisten toimijoiden toiminta, joilla on lupa harjoittaa toimintaansa sellaisen lainsäädännön mukaisesti, jolla ei myönnetä yksinoikeuksia, voi olla suhteellisuusperiaatteen mukaista, jos korkeatasoisen kuluttajansuojan tavoitteen saavuttamiseksi kyseisen monopolin käyttöönoton lisäksi annetaan oikeussääntöjä, joilla voidaan taata, että kyseisen monopolin haltija kykenee tosiasiallisesti tavoittelemaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti tällaista päämäärää siihen määrällisesti oikein mitoitetulla ja laadullisesti sitä varten muokatulla tarjonnalla, jota viranomaiset valvovat tiukasti

se, että jäsenvaltion viranomaiset saattavat kohdata tiettyjä vaikeuksia taatessaan, että kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle sijoittautuneet pelien ja vedonlyöntien järjestäjät noudattavat monopolijärjestelmää, kun ne tekevät internetissä sen vastaisesti vedonlyöntisopimuksia mainittujen viranomaisten alueellisen toimivallan piiriin kuuluvien henkilöiden kanssa, ei sellaisenaan vaikuta siihen, onko tällainen monopoli sopusoinnussa perustamissopimuksen kyseisten määräysten kanssa

tilanteessa, jossa kansallinen tuomioistuin toteaa samanaikaisesti, että

-    tällaisen monopolin haltijan mainontatoimet, jotka liittyvät monopolin haltijan tarjoamiin muuntyyppisiin onnenpeleihin, eivät rajoitu siihen, mikä on tarpeen kuluttajien kanavoimiseksi kyseisen haltijan pelitarjontaan ohjaamalla heitä pois muista peleistä, jotka eivät ole laillisia, vaan niillä pyritään lisäämään kuluttajien luonnollista peliviettiä ja kannustamaan heitä osallistumaan aktiivisesti peleihin pelitoiminnasta saatavien tuottojen maksimoimiseksi

-    luvan saaneet yksityiset toimijat voivat tarjota muuntyyppisiä onnenpelejä ja

-    toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat tai sietävät muiden onnenpelityyppien, jotka eivät kuulu kyseisen monopolin alaan ja jotka voivat johtaa riippuvuuden syntymiseen helpommin kuin siihen kuuluvat pelit, osalta tarjonnan laajentamispolitiikkaa, joka kehittää ja edistää pelitoimintaa, erityisesti siitä saatavien tulojen maksimoimiseksi,

kyseinen kansallinen tuomioistuin voi laillisesti katsoa, ettei tällainen monopoli ole omiaan takaamaan monopolin perusteena olevan päämäärän eli peliriippuvuuden torjumisen ja sen ehkäisemisen, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan, toteuttamista rajoittamalla pelitilaisuuksia sekä kyseisen alan toimintaa johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti.

EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa se, että toimijalla on jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, lupa tarjota onnenpelejä, ei estä toista jäsenvaltiota asettamasta unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti viranomaistensa myöntämän luvan saamista edellytykseksi sille, että kyseinen toimija voi tarjota tällaisia palveluja jälkimmäisen jäsenvaltion alueella sijaitseville kuluttajille.

____________

¹ - EUVL C 269, 10.11.2007 EUVL C 283, 24.11.2007.