Asia T-282/06

Sun Chemical Group BV ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Yrityskeskittymät – Painomustealalla käytettäväksi tarkoitettujen kolofonihartsien eurooppalaiset markkinat – Päätös, jolla keskittymä todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista – Markkinaosuudet ja keskittymisasteet – Yhteensovittamattomat vaikutukset – Yhteensovitetut vaikutukset – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Komission antamien suuntaviivojen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla; komission tiedonanto 2004/C 31/03)

2.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Yhteisen määräävän aseman syntymisen vaara – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla; komission tiedonannon 2004/C 31/03 19–21 kohta)

3.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla)

4.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi

1.      Komission antamat keskittymien valvontaa koskevat suuntaviivat sitovat sitä, edellyttäen, ettei niillä poiketa perustamissopimuksen määräyksistä ja sulautuma-asetuksen säännöksistä.

Suuntaviivoissa ei edellytetä kaikissa tapauksissa kaikkien niissä mainittujen seikkojen tarkastelua, koska komissiolla on harkintavaltaa ottaa tai olla ottamatta huomioon tiettyjä seikkoja ja koska sillä ei ole velvollisuutta esittää täsmällisiä perusteluita arvioidessaan yrityskeskittymän sellaisia piirteitä, jotka eivät sen mielestä selvästi mitenkään liity asiaan tai ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia yrityskeskittymää koskevan arvioinnin kannalta.

Yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa sulautuma-asetuksella komissiolle annetun harkintavallan käyttöä monitahoisessa taloudellisessa kysymyksenasettelussa tämä valvonta kohdistuu välttämättä ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Yhteisöjen tuomioistuinten on tässä suhteessa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen riidanalaiseen päätökseen kohdistama tuomioistuinvalvonta ei näin voi rajoittua pelkästään sen tutkimiseen, onko komissio ottanut huomioon vai jättänyt huomiotta tekijät, jotka ovat suuntaviivojen mukaan merkityksellisiä keskittymän kilpailuvaikutusten arvioinnissa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on myös tarkasteltava tämän valvonnan yhteydessä, voivatko komission mahdolliset laiminlyönnit saattaa kyseenalaiseksi sen päätelmän.

(ks. 55, 57, 58, 60 ja 61 kohta)

2.      Vaikka yhteisen määräävän aseman vaaran osoittamiseksi onkin tarpeen osoittaa merkittävän yhteisen markkinaosuuden olemassaolo, tämä ei yksinään kuitenkaan riitä osoittamaan tällaisen aseman olemassaoloa, sillä markkinaolosuhteiden on lisäksi oltava suotuisat sen toteutumiselle. Tästä seuraa, että määräävän aseman olemassaolo on ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen tapauksen olosuhteiden mukaan. Horisontaalisten sulautumien arvioinnista annettujen komission suuntaviivojen 21 kohdan toisessa virkkeessä täsmennetään, että suuntaviivojen 19–21 kohdassa keskittymille määrättyjen raja-arvojen ylittämisen perusteella ei voida olettaa, että kilpailuongelmia on olemassa. On kuitenkin katsottava, että mitä selvempi kyseisten raja-arvojen ylitys on, sitä enemmän arvot osoittavat kilpailuongelmia.

(ks. 126, 136 ja 138 kohta)

3.      Keskittymän seurauksena syntyvän yksikön mahdollisen kilpailua rajoittavan toiminnan estämiseksi ei ole tarpeen, että sen asiakkaat voivat siirtää kaikki tilauksensa muille toimittajille. Niiden mahdollisuutta siirtää olennainen osa kysynnästään muille toimittajille voidaan nimittäin pitää sellaisena riittävän merkittävien tappioiden uhkana kyseiselle yksikölle, joka voi saada sen luopumaan tällaisen strategian toteuttamisesta.

(ks. 171 ja 214 kohta)

4.      Koska raaka-aineiden yleinen saanti vaikuttaa samalla tavoin kyseisen tuotteen kaikkiin tuottajiin, keskittymän seurauksena syntyvä yksikkö mukaan lukien, ainoastaan sillä, että keskittymän osapuolilla olisi etuoikeus raaka-aineiden saantiin suhteessa kilpailijoihinsa, voisi olla vaikutuksia kilpailuun.

(ks. 182 ja 183 kohta)