Language of document : ECLI:EU:C:2016:63

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SANCHEZ-BORDONA

28 päivänä tammikuuta 2016 (1)

Asia C-613/14

James Elliott Construction Limited

vastaan

Irish Asphalt Limited

(Ennakkoratkaisupyyntö – Supreme Court (ylin yleinen tuomioistuin, Irlanti))

SEUT 267 artikla – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Toimielinten tekemän toimen käsite – Euroopan standardointikomitean (CEN) komission toimeksiannosta julkaisema eurooppalainen standardi EN 13242:2002 – Rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu direktiivi 89/106/ETY – Eurooppalaisen standardin EN 13242:2002 sisällyttäminen kansalliseen oikeuteen – Rakentamisessa käytettävä kiviaines – Tuotteen standardin mukaisuuden osoittamisessa käytetty menetelmä ja osoittamisen ajankohta – CE-merkintä – Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettu direktiivi 98/34/EY – Soveltamisala – Mahdollisuus vedota yksityisten välisessä riita-asiassa






Sisällys


I  Asiaan sovellettava lainsäädäntö

A  Unionin oikeus

1. Direktiivi 89/106

2. Standardi EN 13242:2002

3. Direktiivi 98/34

B  Irlannin lainsäädäntö

II  Tosiseikat ja asian käsittely kansallisessa tuomioistuimessa

III  Ennakkoratkaisukysymysten arviointi

A  Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohta: unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja ennakkoratkaisussa

1. Uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien käyttö ei voi rajoittaa unionin tuomioistuimen toimivaltaa antaa ennakkoratkaisu

2. Komissio käyttää merkittävää valvontavaltaa CEN:n yhdenmukaistettujen teknisten standardien laadintamenettelyssä

3. Euroopan unioni vaikuttaa voimakkaasti CEN:n toimintaan standardointielimenä

B  Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohta: yhdenmukaistetun standardin EN 13242:2002 noudattamisen testausmenetelmät

C  Kolmas ennakkoratkaisukysymys: direktiivin 89/106 mukaisten tuotteiden suunniteltuun tarkoitukseensa soveltuvuutta koskeva olettama

D  Neljäs ennakkoratkaisukysymys: yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 vahvistettu rikin enimmäispitoisuus

E  Viides ennakkoratkaisukysymys: CE-merkinnän käyttö

F  Toinen ennakkoratkaisukysymys: direktiivin 98/34 sekä tuomiossa CIA Security International ja tuomiossa Unilever vahvistetun oikeuskäytännön soveltaminen

IV  Ratkaisuehdotus

1.        

2.        Supreme Court (ylin yleinen tuomioistuin, Irlanti) on esittänyt SEUT 267 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisupyynnön, jossa se pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan a) rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun neuvoston direktiivin 89/106/ETY(2) erinäisiä artikloja; b) Euroopan standardointikomitean (jäljempänä CEN) antamaa yhdenmukaistettua eurooppalaista standardia EN 13242:2002 (jäljempänä standardi EN 13242:2002) ja c) teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/34/EY.(3)

3.        Ennakkoratkaisupyynnön taustalla on sopimusrikkomusta koskeva riita-asia, jonka osapuolina ovat James Elliott Construction Limited -niminen rakennusliike (jäljempänä James Elliott) ja Irish Asphalt Limited -niminen yhtiö (jäljempänä Irish Asphalt). Viimeksi mainittu toimitti ensin mainitulle luokan 804 kiviainesta, joka ei väitetysti täytä laatuvaatimuksia, jotka on asetettu standardissa EN 13242:2002, jonka Irlannin kansallinen standardointielin (National Standards Authority of Ireland, jäljempänä NSAI) on vahvistanut kansallisella standardilla I.S. EN 13242:2002.

4.        Unionin tuomioistuin joutuu nyt ensimmäistä kertaa ratkaisemaan suoraan, onko se toimivaltainen tulkitsemaan ennakkoratkaisussaan CEN:n hyväksymää, kansallisella teknisellä standardilla sittemmin vahvistettua yhdenmukaistettua teknistä standardia ja ottamaan lisäksi kantaa useisiin yhdenmukaistetun standardin sisällön tulkintaan liittyviin kysymyksiin sekä mahdollisuuteen vedota kyseiseen standardiin yksityisten välisessä riita-asiassa.

I       Asiaan sovellettava lainsäädäntö

      Unionin oikeus

5.        Rakennusalan tuotteiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla haittaavat tekniset esteet poistettiin antamalla yhdenmukaistamiseen liittyvän uuden lähestymistavan mukainen direktiivi 89/106, jossa vahvistetaan tällaisiin tuotteisiin sovellettavat perusvaatimukset. Komissio antoi kutakin tuotetta koskevien teknisten eritelmien laatimisen eurooppalaisen standardointielimen, CEN:n, tehtäväksi. Kiviaineksen osalta komissio antoi CEN:lle toimeksiannon M/125, jonka CEN pani täytäntöön hyväksymällä standardin EN 13242:2002 ”Aggregates for unbound and hydraulically bound materials for use in civil engineering works and road construction”.(4)

6.        Direktiivi 89/106 on sittemmin kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o 305/2011.(5) Myös standardia EN 13242:2002 on muutettu myöhemmin vuonna 2007,(6) mutta kyseisiä muutoksia ei sovelleta käsiteltävässä asiassa.

7.        Jotta komissio voisi havaita tulevat tekniset esteet, vahvistettiin teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28.3.1983 annetussa neuvoston direktiivissä 83/189/ETY(7) teknisiä määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely, jonka avulla voitiin määrittää niin sanotun uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien avulla yhdenmukaistettavat alat. Direktiivi 83/189 korvattiin useiden uudistusten jälkeen direktiivillä 98/34, jota sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY.(8) Tätä teknisten esteiden poistamista koskevaa menettelyä on uudistettu ja kodifioitu vastikään direktiivillä (EU) 2015/1535.(9)

1.       Direktiivi 89/106

8.        Rakennusalan tuotteiden teknisten esteiden poistamiseksi ja niiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi sisämarkkinoilla direktiivillä 89/106 yhdenmukaistettiin kyseinen ala osittain 7.5.1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(10) vahvistettua uutta lähestymistapaa noudattaen. Kyseisen lähestymistavan mukaisesti direktiivin 3 artiklassa säädetään rakennuskohteissa sovellettavista olennaisista vaatimuksista, joilla voi olla vaikutusta tuotteiden ominaisuuksiin ja jotka on lueteltu direktiivin liitteessä I (mekaaninen lujuus ja vakavuus; paloturvallisuus; hygienia, terveys ja ympäristö; käyttöturvallisuus; meluntorjunta sekä energiansäästö ja lämmöneristys).

9.        Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan rakennusalan tuotteiden turvallisuusvaatimusten mukaisuus voidaan osoittaa pääsääntöisesti siten, että tuotteet ovat ”niiden asiaa koskevien kansallisten standardien mukaisia, jotka vastaavat niitä yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitenumerot on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Jäsenvaltioiden on julkaistava edellä tarkoitettujen kansallisten standardien viitenumerot”. Tällainen vaatimustenmukaisuus ilmaistaan CE-merkinnällä.

10.      Direktiivin 89/106 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– –

Tässä direktiivissä yhdenmukaistetuilla standardeilla tarkoitetaan teknisiä eritelmiä, jotka on laatinut ja vahvistanut CEN, CENELEC tai molemmat yhdessä direktiivin 83/189/ETY mukaisesti annetusta toimeksiannosta 19 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon perusteella ja komission ja edellä tarkoitetun kahden toimielimen välisestä yhteistyöstä 13 päivänä marraskuuta 1984 allekirjoitettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti.”

11.      Kuten voidaan todeta, direktiivillä 89/106 toteutettiin rakennusalan tuotteita koskevien olennaisten vaatimusten vähimmäistason yhdenmukaistaminen, ja siinä viitataan teknisten eritelmien osalta Euroopan standardointijärjestöjen myöhemmin vahvistamiin standardeihin. Yhdenmukaistettujen teknisten standardien laadun varmistamiseksi direktiivin 7 artiklassa säädetään, että kyseiset järjestöt vahvistavat standardit niiden toimeksiantojen perusteella, jotka komissio antaa direktiivin 83/189 mukaisesti. Komissio julkaisee yhdenmukaistetut tekniset standardit Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.(11)

Yhdenmukaistetut tekniset standardit täyttävien rakennusalan tuotteiden oletetaan täyttävän direktiivin 89/106 vaatimukset, ja kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa taataan niiden vapaa liikkuvuus kaikkien jäsenvaltioiden alueella, paitsi jos 21 artiklassa vahvistettu suojalauseke tulee sovellettavaksi.(12)

2.       Standardi EN 13242:2002

12.      Komissio antoi CEN:lle 6.7.1998 direktiivin 89/106 7 artiklan mukaisesti toimeksiannon M/125, joka koski teknisen standardin laatimista kiviaineksista, jotka ovat yksi rakennusmateriaalien tyyppi. CEN antoi standardin EN 13242:2002 täyttääkseen toimeksiannon.

13.      Toimeksiannossa M/125(13) CEN:n tehtäväksi annetaan rakentamisessa käytettävää kiviainesta koskevien teknisten standardien hyväksyminen, niin että niiden avulla voidaan saavuttaa suunniteltuun tarkoitukseen soveltuminen direktiivissä 89/106 määritellyn mukaisesti.(14)

14.      Toimeksiannon II luvun 8 ja 9 kohtaan(15) ja III luvun 2 kohtaan(16) sisältyy malleja testausmenetelmistä, joilla voidaan varmistaa yhdenmukaistetun standardin teknisten eritelmien mukaisuus. Toimeksiannon III luvun 1 kohdan mukaan ”on laadittava yhdenmukaistetut standardit, jotta liitteissä 1 ja 2 lueteltujen tuotteiden voidaan osoittaa täyttävän olennaiset vaatimukset. Yksi direktiivin tavoitteista on poistaa kaupan esteet, joten siihen perustuvissa standardeissa vaatimukset on esitettävä mahdollisuuksien mukaan tuotteen toimivuus- ja suorituskykyominaisuuksina (direktiivin 89/106 7 artiklan 2 kohta) ottaen huomioon perusasiakirjat.”

15.      Toimeksiannon M/125 täytäntöön panemiseksi CEN antoi standardin EN 13242:2002, jonka 2 kohtaan ”Velvoittavat viittaukset” sisältyy viittaus CEN:n muihin teknisiin standardeihin(17) ja jonka 6 kohdassa, jonka otsikko on ”Kemialliset vaatimukset”, määrätään seuraavaa:

”6.1      Yleistä

Kaikkien tämän kohdan ominaisuuksien testaamisen ja tulosten ilmoittamisen tarve on rajattu ja riippuu kyseisestä sovelluksesta loppukäyttökohteessa tai kiviaineksen alkuperästä. Vaadittaessa tulee kohdassa 6 määritellyt testit tehdä asianmukaisten kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseksi.

– –

HUOM. 2 Kun ominaisuutta ei ole vaadittu, voidaan käyttää luokkaa ”Ei vaatimusta” (No requirement, NR).

HUOM. 3 Ohjeita sopivien luokkien valintaan tiettyyn sovellukseen voi löytyä kansallisista säädöksistä kiviaineksen käyttökohteessa.

– –

6.3      Kokonaisrikki

Vaadittaessa kiviaineksen kokonaisrikin määrä tulee määrittää standardin EN 1744-1:1998 kohdan 11 mukaisesti ja tulokset ilmoittaa taulukon 13 mukaisena luokkana.

Taulukko 13

Luokat kokonaisrikin enimmäismäärille

Image not found

– –”

16.      Kyseisen standardin liitteessä ZA olevassa ZA.1 kohdassa vakuutetaan, että standardi on laadittu komission direktiivin 89/106 mukaisesti CEN:lle antaman toimeksiannon perusteella ja että standardin vaatimukset täyttävien kiviainesten voidaan olettaa soveltuvan suunniteltuun tarkoitukseensa.(18)

17.      CEN:n antaman standardin viitetiedot julkaistiin Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa 27.3.2003.(19)

3.       Direktiivi 98/34

18.      Direktiivillä 98/34 kodifioitiin ja korvattiin direktiivin 83/189 ja sen muutosten sisältö. Direktiivillä 98/34 luotiin lähinnä lainsäädännön yhdenmukaistamista täydentävä menettely, jolla voidaan ehkäistä teknisten esteiden ilmaantuminen sisämarkkinoille. Sillä perustettiin kansallisten standardointielinten laatimien teknisten standardien tietojärjestelmä sekä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten antamien teknisten määräysten tietojärjestelmä.

19.      Direktiivin 98/34 1 artiklassa tehdään hieman sekavalla tavalla ero standardien ja teknisten määräysten(20) välillä sillä perusteella, että tekniset standardit ovat luonteeltaan vapaaehtoisia ja tekniset määräykset pakollisia. Niiden erilainen luonne johtuu siitä, että tekniset standardit ovat yksityisten toimijoiden eli kansallisten ja eurooppalaisten standardointielinten hyväksymiä, kun taas tekniset määräykset ovat kansallisten viranomaisten antamia säädöksiä. Teknisten määräysten ja teknisten standardien välillä on ollut kuitenkin tiivistä vuorovaikutusta unionin oikeudessa erityisesti siitä lähtien, kun lainsäädäntöjen yhdenmukaistamista koskevaa uutta lähestymistapaa alettiin soveltaa vuonna 1985 sisämarkkinoiden toteuttamisen edistämiseksi.

20.      Teknisiä standardeja ja teknisiä määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun lainsäädännön erottaminen selkiytti tilannetta jonkin verran. Asetukseen (EU) N:o 1025/2012(21) sisältyvät nyt eurooppalaista standardointia koskevat säännökset, ja direktiivillä 2015/1535 säännellään teknisiä määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavaa menettelyä.

21.      Teknisten määräysten alalla tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä on säädetty lähinnä direktiivin 98/34 8 ja 9 artiklassa. Sen 8 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan komissiolle teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset.(22) Sen 9 artiklassa asetetaan kolmen kuukauden pituinen määräaika, jonka aikana ehdotuksen toimittanut valtio ei voi hyväksyä ehdotusta lopullisesti. Kyseinen määräaika pitenee, jos yksi tai useampi valtio antaa yksityiskohtaisen lausunnon, jonka mukaan tiedoksi annettu teknistä määräystä koskeva ehdotus voi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, sekä jos komissio päättää käynnistää yhdenmukaistamissäädöksen laatimisen.

      Irlannin lainsäädäntö

22.      CEN:n jäsenenä oleva NSAI vahvisti sanasanaisesti standardin EN 13242:2002 Irlannin kansallisella teknisellä standardilla I.S. EN 13242:2002.

23.      Tavaroiden kaupasta ja palvelujen suorituksesta vuonna 1980 annetun lain (Sale of Goods and Supply of Services Act, jäljempänä vuoden 1980 laki) 10 §:llä muutettiin tavaroiden kaupasta vuonna 1893 annetun lain (Sale of Goods Act) 14 §:ää seuraavasti:

”1.      Jollei tämän lain ja sen nojalla annettujen asetusten säännöksistä muuta johdu, kauppasopimuksen perusteella toimitettujen tavaroiden laatuun tai tiettyyn tarkoitukseen soveltuvuuteen ei sovelleta implisiittistä edellytystä tai takuuta.

2.      Jos myyjä myy tavaroita osana liiketoimintaansa, implisiittisenä edellytyksenä on, että sopimuksen perusteella toimitetut tavarat ovat laadultaan myyntikelpoisia. Tällaista edellytystä ei kuitenkaan sovelleta

a)      puutteisiin, jotka on nimenomaisesti saatettu ostajan tietoon ennen sopimuksen tekemistä, tai

b)      jos ostaja tarkastaa tavarat ennen sopimuksen tekemistä, puutteisiin, joiden olisi pitänyt ilmetä tällaisen tarkastuksen yhteydessä.

3.      Tavarat ovat laadultaan myyntikelpoisia, jos ne soveltuvat yhtä hyvin siihen tarkoitukseen tai tarkoituksiin, johon tai joihin kyseisen kaltaisia tavaroita tavallisesti ostetaan, ja ovat yhtä kestäviä kuin niiden voidaan kohtuudella olettaa olevan, kun otetaan huomioon tavaroista esitetty kuvaus, hinta (jos merkityksellinen) ja kaikki muut asiaan kuuluvat seikat, ja tähän lakiin sisältyvää viittausta myyntikelvottomiin tavaroihin on tulkittava vastaavasti.

4.      Jos myyjä myy tavaroita osana liiketoimintaansa ja ostaja nimenomaisesti tai implisiittisesti saattaa myyjän tietoon jonkin tietyn tarkoituksen, johon tavarat ostetaan, implisiittisenä edellytyksenä on, että sopimuksen perusteella toimitetut tavarat soveltuvat kohtuudella tähän tarkoitukseen siitä riippumatta, onko kyseessä sellainen tarkoitus, johon tällaisia tavaroita yleisesti toimitetaan, paitsi jos olosuhteet osoittavat, ettei ostaja turvaudu tai ei voi kohtuudella turvautua myyjän asiantuntemukseen tai harkintaan.”

24.      Jos ostaja tekee sopimuksen kuluttajana, vuoden 1980 lain 55 §:n mukaan 14 §:ssä tarkoitettuja implisiittisiä edellytyksiä ei voida sulkea pois. Jos ostaja ei kuitenkaan ole kuluttaja, kuten käsiteltävässä asiassa, 14 §:n säännöksiä voidaan muuttaa tai mukauttaa tai ne voidaan sulkea pois kokonaan osapuolten välisellä sopimuksella.

25.      Käsiteltävässä asiassa sopimuspuolet eivät ole muuttaneet, mukauttaneet eivätkä sulkeneet pois 14 §:n 2 ja 4 momentissa tarkoitettuja implisiittisiä edellytyksiä, joten High Court katsoi niiden kuuluvan sopimukseen.

II     Tosiseikat ja asian käsittely kansallisessa tuomioistuimessa

26.      James Elliott nosti Irish Asphaltia vastaan kanteen, joka koski Irlannissa luokkaan 804 kuuluvaksi luokiteltavan, alun perin tienrakentamisessa käytetyn mutta myös rakennusten rakentamisessa korkeanlaatuisena täyttöaineksena käytetyn kiviaineksen toimitussopimuksen rikkomista. James Elliott oli käyttänyt kyseistä kiviainesta Ballymunin nuorisotilojen rakentamiseen Dublinissa. Irish Asphalt toimitti kiviaineksen James Elliottille 27.8.–17.12.2004 kokonaishintaan 25 000 euroa, johon lisättiin arvonlisävero.

27.      Hankkeen valmistumisen jälkeen kiinteistön lattioihin ja seiniin alkoi ilmestyä niin paljon halkeamia, ettei rakennusta voitu käyttää. James Elliott hyväksyi olevansa vastuussa ja teki rakennuksessa korjaustöitä, joiden kokonaiskustannukset olivat vähintään 1 550 000 euroa. James Elliott arvioi vahinkojen aiheutuneen rikkikiisun paisumisena tunnetusta ilmiöstä, joka johtui sen mukaan siitä, että Irish Asphaltin toimittama luokan 804 kiviaines oli sisältänyt rikkikiisua, joten James Elliott vaati Irish Asphaltilta korvausta sopimusrikkomuksesta, mutta tuloksetta.

28.      James Elliott nosti 13.6.2008 vahingonkorvauskanteen Irish Asphaltia vastaan. High Court arvioi 25.5.2011 antamassaan tuomiossa vahinkojen aiheutuneen rikkikiisun paisumisesta, joka johtui Irish Asphaltin toimittaman kiviaineksen sisältämistä rikkikiisukiteistä.

29.      High Court katsoi, että yritysten välillä tehdyssä sopimuksessa edellytettiin standardin EN 13242:2002 vahvistamiseksi annettuun Irlannin kansalliseen standardiin (I.S. EN 13242:2002) sisältyvien eritelmien mukaisen luokan 804 kiviaineksen toimittamista. Tutkittuaan rakennuksesta vuonna 2009 eli viisi vuotta toimituksen ja rakennuksen rakentamisessa käyttämisen jälkeen otettuihin kiviainesnäytteisiin liittyvät todisteet High Court totesi, että kiviaines oli monella tapaa standardin vastainen, etenkin siihen sisältyvän rikin osalta. High Court totesi Irish Asphaltin rikkoneen James Elliottin kanssa tekemäänsä sopimusta, jonka mukaan se oli velvollinen toimittamaan vuoden 1980 lain 14 §:n 2 momentin mukaisesti laadultaan myyntikelpoista kiviainesta, joka soveltuu toimittajalle ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.

30.      Irish Asphalt valitti High Courtin tuomiosta Supreme Courtiin, mutta se myönsi valituksen käsittelyn aikana, että rakennuksen vahingot olivat aiheutuneet rikkikiisun paisumisesta. Supreme Court antoi 2.12.2014 tuomion kansalliseen oikeuteen liittyvien seikkojen osalta, hylkäsi valituksen ja totesi, että näyttö tuki rikkipitoisuutta koskevia High Courtin päätelmiä ja että High Courtin tosiseikoista tekemät arviot olivat perusteltuja eikä niitä ollut tarpeen muuttaa.

31.      Supreme Court jätti kuitenkin ratkaisematta ne valituksen seikat, jotka liittyivät unionin oikeuden soveltamiseen, koska se oli epävarma eurooppalaisten teknisten standardien oikeudellisesta luonteesta ja mahdollisuudesta vedota niihin yksityisten välisissä sopimussuhteissa, standardin EN 13242:2002 tulkinnasta ja tavaroiden myyntiin liittyvien Irlannin säädösten etukäteen ilmoittamista koskevasta velvollisuudesta. Se päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Jos yksityisen sopimuksen ehdot velvoittavat sopimuspuolen toimittamaan tuotteen, joka on valmistettu sellaisen kansallisen standardin mukaisesti, joka puolestaan on hyväksytty pantaessa täytäntöön sellaista eurooppalaista standardia, joka on laadittu Euroopan komission rakennusalan tuotteita koskevan direktiivin (89/106/ETY) säännösten nojalla antaman toimeksiannon perusteella, onko kyseisen standardin tulkinta asia, josta voidaan pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan mukaisesti?

b)      Jos ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, edellytetäänkö standardissa EN 13242:2002, että kyseisen standardin noudattaminen tai noudattamatta jättäminen osoitetaan ainoastaan esittämällä todisteita testauksesta, joka on suoritettu Euroopan standardointikomitean (CEN) hyväksymien ja standardissa EN 13242:2002 mainittujen standardien (joista ei ole annettu toimeksiantoa) mukaisesti, ja siitä, missä tällaisia testejä tehdään valmistus- ja/tai toimitusajankohtana, vai voidaanko standardin noudattamatta jättäminen (ja vastaavasti sopimuksen rikkominen) osoittaa esittämällä todisteita muista myöhemmin tehdyistä testeistä, jos tällaisten testien tulokset johdonmukaisesti todistavat standardin noudattamatta jättämisen?

2)      Kun käsiteltävänä on yksityisoikeudellinen vaatimus, joka liittyy sellaista tuotetta koskevaan sopimusrikkomukseen, joka on valmistettu Euroopan komission rakennusalan tuotteita koskevan direktiivin nojalla antaman toimeksiannon perusteella laaditun eurooppalaisen standardin mukaisesti, onko kansallinen tuomioistuin velvollinen jättämään soveltamatta kansallisia oikeussäännöksiä, joissa säädetään myyntikelpoisuutta ja tarkoitukseen soveltuvuutta tai laatua koskevista edellytyksistä, sillä perusteella, että joko lakisääteisissä edellytyksissä tai niitä sovellettaessa luodaan standardeja tai vahvistetaan teknisiä eritelmiä tai vaatimuksia, joita ei ole ilmoitettu teknisiä standardeja koskevan direktiivin (98/34/EY) säännösten mukaisesti?

3)      Kun käsiteltävänä on sellaista yksityisen sopimuksen rikkomista koskeva vaatimus, jonka väitetään olevan seurausta standardin EN 13242:2002 mukaisesti valmistetun tuotteen myyntikelpoisuutta tai tarkoitukseen soveltuvuutta koskevan edellytyksen (jonka oletetaan lain nojalla sisältyvän osapuolten väliseen sopimukseen ja jota sopimuspuolet eivät ole muuttaneet tai jättäneet soveltamatta) rikkomisesta, onko kansallinen tuomioistuin velvollinen olettamaan, että tuote on laadultaan myyntikelpoinen ja tarkoitukseen soveltuva, ja jos näin on, voidaanko tällainen olettama kumota ainoastaan esittämällä todisteita standardin EN 13242:2002 noudattamatta jättämisestä testeillä, jotka on suoritettu standardissa EN 13242:2002 tarkoitettujen testien ja testausprotokollien mukaisesti ja tehty tuotteen toimitusajankohtana?

4)      Jos sekä ensimmäisen kysymyksen a kohtaan että kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, määrätäänkö standardissa EN 13242:2002 tai sen nojalla kiviainesten kokonaisrikkipitoisuuden raja-arvosta, jolloin muun muassa olettama tuotteen myyntikelpoisuudesta tai tarkoitukseen soveltuvuudesta edellyttää tällaisen raja-arvon noudattamista?

5)      Jos sekä ensimmäisen kysymyksen a kohtaan että kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko oltava todisteita siitä, että tuotteessa oli CE-merkintä, jotta voidaan vedota standardin EN 13242:2002 liitteessä ZA ja/tai rakennusalan tuotteita koskevan direktiivin (89/106/ETY) 4 artiklassa esitettyyn olettamaan?”

32.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 30.12.2014, ja kirjallisessa menettelyssä huomautuksia esittivät James Elliott, Irish Asphalt, komissio ja Irlanti.

33.      James Elliottin ja Irish Asphaltin asianajajat sekä komission ja Irlannin asiamiehet osallistuivat 19.11.2015 pidettyyn istuntoon ja esittivät siinä suullisia huomautuksia.

III  Ennakkoratkaisukysymysten arviointi

34.      Nähdäkseni on selvää, että Supreme Courtin nyt käsiteltävässä asiassa esittämät ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittavaksi. Nimittäin ainoastaan Irlanti on väittänyt, että James Elliottin ja Irish Asphaltin välisen riita-asian taustalla on Irlantiin sijoittuva puhtaasti valtion sisäinen tilanne tai liikesuhde (kahden Irlannin oikeuden mukaan perustetun yrityksen välisen sopimuksen rikkominen), jonka seuraukset ratkaistaan Irlannin lainsäädännön mukaisesti, eikä asiassa näin ollen sovelleta yhtäkään niistä unionin oikeuden säädöksistä, joiden pätevyydestä tai tulkinnasta on epäselvyyttä.

35.      Irlannin esittämää väitettä ei voida hyväksyä, sillä katson Supreme Courtin tavoin, että riita-asian ratkaiseminen edellyttää direktiivien 89/106 ja 98/34 mukaisesti hyväksytyn ja Irlannin kansallisella teknisellä standardilla I.S. EN 13242:2002 vahvistetun standardin EN 13242:2002 tulkintaa. Supreme Courtin on ratkaistava mahdollinen sopimusrikkomus, mutta koska ratkaisun antaminen saattaa edellyttää unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuin voi pitää itseään toimivaltaisena vastaamaan ennakkoratkaisussaan kansallisen tuomioistuimen sille esittämiin kysymyksiin.(23)

      Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohta: unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja ennakkoratkaisussa

36.      Supreme Court tiedustelee, onko unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklan nojalla toimivaltainen tulkitsemaan yhdenmukaistettua teknistä standardia ennakkoratkaisussa. Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen on kiistatonta, samoin kuin ovat sen merkityksellisyys ja tarkoitus, eikä unionin tuomioistuimella ole ollut aiemmin tilaisuutta ottaa suoraan kantaa kyseiseen ongelmaan.

37.      Vastauksessa on arvioitava, voidaanko Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistuja, komission toimeksiannon nojalla hyväksyttyjä CEN:n yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja pitää unionin toimielimen, elimen tai laitoksen sellaisina toimina, joiden pätevyydestä ja tulkinnasta voidaan pyytää ennakkoratkaisua.

38.      Sekä komissio että Irish Asphalt toteavat huomautuksissaan, että unionin tuomioistuin on jo ratkaissut tämän kysymyksen tuomiossa Latchways ja Eurosafe Solutions. Nähdäkseni unionin tuomioistuin on todennut kyseisessä tuomiossa päinvastoin vain, että luokan A1 kiinnityslaitteita koskevat EN 795 -standardin vaatimukset eivät kuulu direktiivin 89/686 soveltamisalaan, sillä ne eivät ole yhdenmukaistettuja teknisiä eritelmiä, koska komissio ei ole antanut niitä ja koska Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmestyneessä julkaisussa ne suljettiin nimenomaisesti sen ulkopuolelle. Päättelen tästä, että niiden ei katsottu kuuluvan unionin oikeuden yhteyteen eikä unionin tuomioistuinta pidetty toimivaltaisena tulkitsemaan niitä.(24)

39.      Tuomiosta Latchways ja Eurosafe Solutions ei voida tehdä päinvastaista päätelmää, jonka mukaan unionin tuomioistuin olisi todennut olevansa toimivaltainen, jos standardi EN 795 olisi direktiivin 89/686(25) mukainen yhdenmukaistettu tekninen standardi. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, ettei se ollut toimivaltainen ratkaisemaan yhdenmukaistettujen standardien oikeudellista luonnetta,(26) mikä olisi mielestäni välttämätöntä, jotta ennakkoratkaisukysymysten esittämisen mahdollisuutta voitaisiin arvioida.

40.      Supreme Courtin käsityksen mukaan sen ensimmäiseen kysymykseen tulisi vastata kieltävästi, sillä eurooppalaisen standardin, jonka CEN on laatinut komission direktiivin 89/106 mukaisesti antaman toimeksiannon perusteella, vahvistamisesta annettu kansallinen standardi ei ole unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toteuttama toimi. Myös James Elliott ja Irlanti ovat samaa mieltä lähinnä kahdesta syystä: yhtäältä CEN on luonteeltaan yksityinen toimija, ja toisaalta yhdenmukaistetut tekniset standardit eivät ole luonteeltaan velvoittavia. CEN on voittoa tavoittelematon yksityisoikeudellinen yhteisö, johon sovelletaan Belgian oikeutta ja jonka muodostavat 33 Euroopan maan standardointielimet, jotka ovat kaikki niin ikään yksityisiä toimijoita, joten sitä ei voida luokitella unionin toimielimeksi, elimeksi tai laitokseksi.(27) Irlannin mukaan se, että CEN laatii teknisiä standardeja komission toimeksiannosta, ei vaikuta CEN:n riippumattomuuteen, vaan se voi vapaasti joko hyväksyä tai hylätä toimeksiannon.(28) Lisäksi CEN:n yhdenmukaistettujen teknisten standardien noudattaminen on aina vapaaehtoista, ja James Elliottin mukaan uuden lähestymistavan mukaisiin direktiiveihin perustuvan lainsäädännön yhdenmukaistamisen taustalla oleva logiikka vääristyisi, jos niiden soveltaminen ratkaistaisiin tuomioistuimessa.

41.      Nämä perustelut eivät vakuuta minua. Paljastan jo etukäteen, että vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä: unionin tuomioistuimen pitäisi todeta olevansa toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat käsiteltävän asian kaltaisten yhdenmukaistettujen teknisten standardien tulkintaa. Kyseisiä standardeja on pidettävänä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuina unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimina.

42.      Näkemykseni perustuu seuraaviin kolmeen perusteluun: a) uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien käyttö ei voi rajoittaa unionin tuomioistuimen toimivaltaa antaa ennakkoratkaisu, b) komissio käyttää merkittävää valvontavaltaa CEN:n yhdenmukaistettujen teknisten standardien laadintamenettelyssä ja c) Euroopan unionin toiminta vaikuttaa voimakkaasti CEN:n toimintaan Euroopan unionin standardointielimenä.

1.       Uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien käyttö ei voi rajoittaa unionin tuomioistuimen toimivaltaa antaa ennakkoratkaisu

43.      Direktiivillä 89/106 ei yhdenmukaisteta kattavasti eikä yksityiskohtaisesti rakennusalan tuotteita – joita myös kiviainekset ovat – koskevia teknisiä eritelmiä, mutta sillä on suora yhteys standardiin EN 13242:2002. Direktiivissä säädetään rakennusmateriaaleja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta rakennushankkeet olisivat turvallisia, ja siinä annetaan eurooppalaisten standardointielinten tehtäväksi vahvistaa myöhemmin standardit, jotka sisältävät täsmälliset tekniset eritelmät, jotta kyseiset materiaalit vastaavat direktiivin perusvaatimuksia. Yhdenmukaistettujen standardien noudattaminen on vapaaehtoista, ja valmistaja voi aina soveltaa muita teknisiä eritelmiä täyttääkseen vaatimukset. Yhdenmukaistettujen standardien vaatimusten mukaisesti valmistettujen tuotteiden oletetaan kuitenkin täyttävän direktiivin 89/106 olennaiset vaatimukset.(29)

44.      Unionin lainsäätäjä käyttää menetelmää, jossa viitataan teknisen standardoinnin välineeseen, joka on yleinen menetelmä valtioiden sisäisissä oikeuksissa sekä kansainvälisessä oikeudessa ja jota Euroopan unioni on edistänyt sisämarkkinoiden toteuttamisen helpottamiseksi vuodesta 1985 lähtien.(30) Kyseisen menetelmän mukaisesti direktiiviin 89/106 sisältyvät ainoastaan rakennusalan tuotteisiin sovellettavan yhdenmukaistetun säännöstön olennaiset osat, ja CEN:n hyväksymät standardit täydentävät niitä tarpeellisella tavalla rakennusalan tuotteiden vapaan sisämarkkinoilla liikkumisen takaamiseksi.

45.      Unionin tuomioistuin on, kuten on ilmeistä, toimivaltainen tulkitsemaan ennakkoratkaisussa direktiiviä 89/106,(31) joten sillä on oltava myös vastaava mahdollisuus vastata kyseistä direktiiviä täydentäviä yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja koskeviin ennakkoratkaisukysymyksiin. Muutoin rakennusalan tuotteiden yhdenmukaistaminen menettäisi merkityksensä, jos yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja (tässä tapauksessa standardia EN 13242:2002) voitaisiin tulkita eri tavoin eri jäsenvaltioissa.

46.      Uuden lähestymistavan käyttäminen yhdenmukaistamisdirektiiveissä ei voi merkitä sitä, että sillä rajataan unionin toimivaltaa tulkita ennakkoratkaisussa kaikkea tietyn hyödykkeen valmistamiseen ja kaupan pitämiseen sovellettavaa yhdenmukaistettua sääntelyä (eli direktiivejä sekä niitä täydentäviä yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja). Täydellisestä yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin yhteydessä toimivalta antaa ennakkoratkaisu ulottuu kaikkiin riidanalaista tuotetta koskeviin yhdenmukaistettuihin standardeihin, ja samaa näkemystä on sovellettava uuden lähestymistavan mukaisiin direktiiveihin, joiden käytöllä ei voida rajoittaa unionin tuomioistuimen toimivaltaa.

2.       Komissio käyttää merkittävää valvontavaltaa CEN:n yhdenmukaistettujen teknisten standardien laadintamenettelyssä

47.      Euroopan unionin lainsäätäjä sääntelee eurooppalaiseen standardointiin viittaamiseen perustuvaa lainsäädännän tekniikkaa sekä yleisesti että erityisesti jokaisella kyseistä tekniikkaa käyttävällä direktiivillä. Yleisluonteinen sääntely sisältyi aluksi direktiiviin 83/189 ja sittemmin direktiivin 98/34, joka on korvattu vastikään direktiivillä 2015/1535. Rakennusalan tuotteisiin liittyvä erityinen sääntely sisältyy direktiiviin 89/106, joka on korvattu sittemmin asetuksella N:o 305/2011. Kyseessä ei siis ole puhtaasti yksityinen tekninen standardointi, joka tapahtuisi CEN:n aloitteesta ilman yhteyttä unionin oikeuteen. Päinvastoin komissio valvoo CEN:n tehtävänä olevaa yhdenmukaisten teknisten standardien laadintamenettelyä, mikä näkyy konkreettisesti seuraavaksi esitettävissä seikoissa.

48.      Ensinnäkin yhdenmukaistettu tekninen standardi laaditaan aina komission CEN:lle antaman toimeksiannon perusteella. Standardin EN 13242:2002 taustalla on toimeksianto M/125.

49.      Direktiivin 89/106 4 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhdenmukaistetut standardit ovat teknisiä eritelmiä, jotka on laatinut ja vahvistanut CEN, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (jäljempänä Cenelec) tai molemmat yhdessä ”direktiivin 83/189/ETY mukaisesti annetusta toimeksiannosta 19 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon perusteella ja komission ja edellä tarkoitettujen kahden toimielimen välisestä yhteistyöstä 13 päivänä marraskuuta 1984 allekirjoitettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti”. CEN:n yhdenmukaistettua standardia ei siis ole olemassa ilman toimeksiantoa, ja toimeksianto sisältää ne perustavat seikat, jotka ohjaavat CEN:n yhdenmukaistetun teknisen standardin laadintaa.

50.      Ilman toimeksiantoa M/125 CEN ei siis olisi antanut standardia EN 13242:2002. Vaikka CEN laatii eurooppalaisia teknisiä standardeja myös omasta aloitteestaan, nämä standardit eivät ole direktiiviin liittyviä yhdenmukaistettuja standardeja eikä niiden mukaisten tuotteiden oleteta olevan direktiivin ja vapaan liikkuvuuden vaatimusten mukaisia.(32) Tämä pätee esimerkiksi standardiin EN 795, josta oli kyse tuomiossa Latchways ja Eurosafe Solutions(33) ja jonka puuttuva yhteys unionin oikeuteen sai unionin tuomioistuimen toteamaan, ettei se ollut toimivaltainen tulkitsemaan sitä ennakkoratkaisussa.

51.      Toiseksi yhdenmukaistettujen teknisten standardien viitetiedot on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tästä säädetään direktiivin 89/106 7 artiklan 3 kohdassa, ja sitä vaaditaan, jotta yhdenmukaistetuilla teknisillä standardeilla voisi olla direktiivissä annettu pääasiallinen vaikutus eli oletus siitä, että standardin noudattaminen merkitsee varsinaisen direktiivin vaatimusten noudattamista ja takaa tuotteen vapaan liikkuvuuden unionissa.

52.      Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan tietenkin ainoastaan yhdenmukaistetun standardin viitetiedot, ei sen koko sisältöä. CEN:n yhdenmukaistetut tekniset standardit laaditaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, ja CEN:n jäseninä olevat kansalliset standardointielimet laativat kansalliset versiot ja myyvät niitä asiasta kiinnostuneille. Kyseisillä kansallisilla elimillä on immateriaalioikeudet yhdenmukaistetun teknisen standardin kansallisiin versioihin, ja ne perivät niiden levittämisestä maksua, minkä vuoksi joissakin jäsenvaltioissa on annettu vaihtelevaa oikeuskäytäntöä kansallisten teknisten standardien virallisen julkaisemisen tarpeesta silloin, kun lainsäätäjät viittaavat niihin.(34) Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön kannalta ei ole mielestäni tarpeen pohtia perusteellisemmin sitä tärkeää kysymystä, olisiko yhdenmukaistettujen teknisten standardien julkaiseminen virallisesti kokonaan välttämätöntä, jotta niillä olisi oikeusvaikutus(35) ja jotta noudatettaisiin lainsäädännön julkisuuden periaatetta. Tällä vaatimuksella lienee erittäin merkittävä vaikutus eurooppalaiseen standardisointijärjestelmään ja erityisesti yhdenmukaistettujen teknisten standardien myyntiin, jota kansalliset standardointielimet harjoittavat.

53.      Velvollisuus julkaista yhdenmukaistetun standardin viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä merkitsee sitä, että komission on valvottava yhdenmukaistetun standardin sisältöä sen varmistamiseksi, että se vastaa CEN:lle annettua toimeksiantoa sekä direktiiviä. Direktiivin 89/106 5 artiklassa säädetään tästä velvollisuudesta hieman sekavasti, mutta asetuksen N:o 1025/2012 10 artiklan 6 kohta sekä rakennusalan tuotteisiin nykyisin sovellettavan asetuksen N:o 305/2011 17 artiklan 5 kohta ovat yksiselitteisiä. Komission julkaisemispäätöksellä on oikeusvaikutus, joten se on toimi, jota vastaan voidaan nostaa kumoamiskanne.(36)

54.      Kolmanneksi komissiolla ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus direktiivin 89/106 5 artiklan sanamuodon mukaisesti esittää vastalauseita CEN:n laatimasta standardista, jos se ei niiden mielestä vastaa direktiivin säännöksiä tai komission toimeksiantoa. Vastalause voi estää yhdenmukaistetun standardin julkaisemisen Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai johtaa standardin myöhempään poistamiseen kyseisestä julkaisusta, jos vastalause esitetään julkaisemisen jälkeen. Tällöin CEN:n tekninen standardi ei luo olettamaa siitä, että tuote on direktiivin vaatimusten mukainen.

55.      Uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien välillä on eroja siinä, miten yhdenmukaistettuja teknisiä standardeja koskevan vastalauseen kanssa menetellään, joten asiasta on säädetty yhtenäisellä tavalla asetuksen 1025/2012 11 artiklassa.(37) Nykyään komissio harjoittaa etukäteisvalvontaa ennen standardin julkaisemista. Virallisia vastalauseita voivat esittää jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti, muttei komissio, joka valvoo yhdenmukaistettua teknistä standardia väistämättä ennen sen viitetietojen julkaisemista. Samoin kuin yhdenmukaistettujen teknisten standardien julkaisemista koskevat päätökset, myös jäsenvaltioiden tai Euroopan parlamentin esittämistä kyseisiä standardeja koskevista vastalauseista annetut komission päätökset ovat toimia, joista voi nostaa kumoamiskanteen.(38)

56.      Sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin mahdollisuus esittää virallinen vastalause että komission mahdollisuus toimiin ennen yhdenmukaistettujen teknisten standardien julkaisemista osoittavat, että kyseessä on yksityiselle standardointielimelle annettu ”valvottu” lainsäädäntövaltuutus.(39)

3.       Euroopan unioni vaikuttaa voimakkaasti CEN:n toimintaan standardointielimenä

57.      Kuten olen todennut, CEN on yksityinen standardointielin, johon sovelletaan Belgian oikeutta ja johon kuuluvat Euroopan unionin ja Euroopan vapaakauppaliiton EFTA:n jäsenvaltioiden kansalliset elimet. Sen rakenne ja toiminta ovat samanlaisia kuin valtaosalla standardointielimistä, tosin monikansallisen luonteensa vuoksi siihen liittyy joitakin erityispiirteitä.(40) CEN:n yksityisoikeudellinen luonne käy täysin ilmi sen laatiessa yhdenmukaistamattomia eurooppalaisia teknisiä standardeja, joita laatiessa se noudattaa toista menettelyä kuin silloin, kun se täyttää komission sille antamia toimeksiantoja, jotka koskevat yhdenmukaistettujen standardien laatimista.

58.      Yhdenmukaistettuihin teknisiin standardeihin liittyvä CEN:n toiminta perustuu komission kanssa tehtävään yhteistyöhön, jota säännellään säännöllisin väliajoin uudistettavilla yleisillä suuntaviivoilla.(41) Suuntaviivoissa korostetaan standardisoinnin merkitystä eurooppalaiselle politiikalle, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle ja eurooppalaisten tuottajien kilpailukyvyn parantamiselle.(42) Samassa tarkoituksessa on vahvistettu myös kyseisten toimielinten välisiä suhteita ja yhteistyötä koskevat yhteiset periaatteet, joiden mukaisesti standardointielimet sitoutuvat laatimaan standardeja asianmukaisella tavalla Euroopan unionin edun mukaisesti. Tämän vastapainona komissio sitoutuu tukemaan kyseisiä elimiä ja osallistumaan niiden työhön.

59.      Komissio tukee CEN:ää yhdenmukaistettujen teknisten standardien laadinnassa myös taloudellisesti. Päätöksessä 1673/2006/EY(43) säädetään eurooppalaista standardointia varten myönnettävästä unionin rahoitusosuudesta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yhdenmukaistettuja eurooppalaisia standardeja laadittaessa ja tarkistettaessa otetaan huomioon Euroopan unionin tavoitteet, lainsäädäntö ja politiikat. Komission CEN:ltä ja muilta elimiltä pyytämien yhdenmukaistettujen standardien lukumäärä on rajallinen, ja niiden osuus kaikista laadituista standardeista on pieni. Standardoinnista aiheutuu eniten kustannuksia kyseiselle alalle, joten CEN:n käyttäminen on Euroopan unionille taloudellisesti kannattava vaihtoehto, minkä vuoksi ajatus toimeenpanoviraston perustamisesta uuden lähestymistavan mukaisissa direktiiveissä edellytettyjen teknisten standardien hyväksymiseksi on haudattu.(44)

60.      Standardointielinten (tässä tapauksessa CEN:n) yksityisoikeudellinen luonne ei merkitse sitä, ettei sen toiminta kuuluisi unionin oikeuden soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Fra.bo,(45) että SEUT 34 artiklaa sovelletaan yksityisen elimen standardointi- ja sertifiointitoimintaan, jos kansallisessa lainsäädännössä pidetään kyseisen elimen sertifioimia tuotteita kansallisen oikeuden mukaisina ja jos tämä vaikeuttaa sellaisten tuotteiden myymistä, joita mainittu elin ei ole sertifioinut.

61.      Jos unionin tuomioistuin ei ole epäröinyt arvioida kansallisen lainsäädännön nojalla toimivan kansallisen standardointielimen toiminnan unionin oikeuden mukaisuutta (eli sitä, onko toiminta määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kiellon mukaista), sitä suuremmalla syyllä sen on oltava toimivaltainen ottamaan kantaa ennakkoratkaisussa siihen, ovatko CEN:n yhdenmukaistetut tekniset standardit kyseisen kiellon mukaisia, sekä tulkitsemaan kyseisiä standardeja ja direktiiviä, jossa niihin viitataan.

62.      Voidaan viedä todeta, että unionin tuomioistuimella pitäisi mielestäni olla toimivalta tulkita tämän tyyppisiä teknisiä standardeja, kun otetaan huomioon, miten joustavasti unionin tuomioistuin on vastannut ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka ovat koskeneet monenlaisia muita toimia, joilla on oikeusvaikutus mutta jotka eivät ole asetuksia, direktiivejä tai päätöksiä. Esimerkiksi tuomiossa Grimaldi(46) on todettu ETY:n perustamissopimuksen mukaisesti annetun suosituksen osalta, että ”177 artiklassa annetaan yhteisöjen tuomioistuimelle toimivalta antaa ennakkoratkaisu yhteisön toimielinten kaikkien toimien pätevyydestä ja tulkinnasta ilman poikkeuksia”.(47) Unionin tuomioistuin noudatti hiljattain samaa joustavaa lähestymistapaa tuomiossa Gauweiler ym., jossa se vastasi ennakkoratkaisussa Saksan perustuslakituomioistuimen epäilyksiin, jotka koskivat rahapoliittisiin suoriin kauppoihin (”Outright Monetary Transactions”) perustuvaa ohjelmaa, joka oli ominaispiirteiltään epätyypillinen toimielimen toimi.(48)

63.      Katson näin ollen, että komission direktiiviä 89/106 ja direktiiviä 98/34 soveltaen antamaan toimeksiantoon M/125 perustuvalla standardilla EN 13242:2002 on oikeusvaikutus sisämarkkinoilla ja että sen tulkitseminen on unionin tuomioistuimen tehtävä. Jos tuote (rakentamiseen tarkoitettu kiviaines) täyttää yhdenmukaistetun standardin, sen voidaan olettaa olevan direktiivin 89/106 vaatimusten mukainen, minkä ansiosta kyseistä tuotetta voidaan pitää esteettömästi kaupan sisämarkkinoilla.

64.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan seuraavasti: jos yksityisen sopimuksen ehdot velvoittavat sopimuspuolen toimittamaan tuotteen, joka on valmistettu sellaisen kansallisen teknisen standardin mukaisesti, joka puolestaan on hyväksytty pantaessa täytäntöön CEN:n komission toimeksiannon mukaisesti antamaa yhdenmukaistettua teknistä standardia, unionin tuomioistuin on toimivaltainen ottamaan kantaa ennakkoratkaisussaan kyseisen yhdenmukaistetun teknisen standardin tulkintaan.

      Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohta: yhdenmukaistetun standardin EN 13242:2002 noudattamisen testausmenetelmät

65.      Supreme Court tiedustelee, edellytetäänkö standardissa EN 13242:2002, että kyseisen standardin noudattaminen on osoitettava a) ainoastaan esittämällä todisteita niissä mainitusta vaatimustenmukaisuuden testauksesta valmistus- tai toimitusajankohtana vai b) esittämällä todisteita myöhemmin tehdyistä muista testeistä, jos tällaisten testien tulokset johdonmukaisesti todistavat standardin noudattamatta jättämisen.

66.      Supreme Courtin mukaan standardin EN 13242:2002 noudattaminen tai rikkominen voidaan osoittaa tuotteen valmistus- tai toimitusajankohdan lisäksi myös tuotteen kohtuullisen käyttöiän aikana ja käyttämällä mitä tahansa johdonmukaisesti todistusvoimaista testausmenetelmää. James Elliott, Irlanti ja komissio ovat kaikki tätä samaa mieltä, mutta Irish Asphaltin mukaan standardissa EN 13242:2002 sallitaan ainoastaan siinä mainitun testausmenetelmän käyttö yksinomaan tuotteen valmistus- tai toimitusajankohtana.

67.      Toimeksiannossa M/125 (sen II luvun 9 kohdassa) CEN:n tehtäväksi annettiin sisällyttää yhdenmukaistettuun standardiin maininta yhdestä tai useammasta testausmenetelmästä, joilla määritetään tuotteen ominaisuudet ja niiden standardissa annettujen teknisten eritelmien mukaisuus. Toimeksiannon III luvun 2 kohdassa todettiin vastaavasti, että ”yhdenmukaistettu standardi sisältää – – menetelmät (laskentamenetelmät, testausmenetelmät tai muut menetelmät) tai viittauksen standardiin, johon sisältyvät menetelmät tällaisten ominaisuuksien määrittämiseksi”.

68.      Standardin EN 13242:2002 6 kohta sisältää sen soveltamisen kannalta välttämättömät testausmenetelmät, ja siinä viitataan CEN:n laatimiin erinäisissä yhdenmukaistamattomissa eurooppalaisissa standardeissa (EN 1097-2:1998, EN 1367-2 ja EN 1744-1:1998) vahvistettuihin testausmenetelmiin.(49) Tilanteessa on siis kyseessä yhdenmukaistamattomien eurooppalaisten teknisten standardien sisällön tuominen yhdenmukaistettuun tekniseen standardiin ensin mainittuihin viittaamalla. Tällainen käytäntö on tavallinen rakennusalan teknisessä standardoinnissa, sillä alalla on tietyn materiaalin varsinaisten ominaispiirteiden sijaan tärkeämpää määrittää menetelmiä, joilla analysoidaan rakennelmien turvallisuuteen vaikuttavia kyseisten materiaalien lopullisia vaikutuksia.(50)

69.      Tällaisia viittauksia ei ole tarpeen analysoida tarkemmin, sillä vaikuttaa selvältä, että testausmenetelmien käyttö – joka on vapaaehtoista – helpottaa yhdenmukaisessa standardissa annettujen teknisten eritelmien noudattamisen osoittamista tuotteen kaupan pitämisen tai toimituksen aikana, sillä sen ansiosta tuotteen oletetaan olevan direktiivin 89/106 vaatimusten mukainen ja tuote hyötyy vapaasta liikkuvuudesta. Sama voidaan osoittaa myös muun tyyppisillä teknisesti pätevillä testeillä, joille ei aseteta mitään rajaa varsinaisessa standardissa EN 13242:2002.

70.      Katson lisäksi, että rakennusalan tuotteelle (tässä tapauksessa kiviainekselle) voidaan tehdä testejä, jotka vahvistavat standardissa EN 13242:2002 asetettujen teknisten eritelmien noudattamisen, paitsi silloin kun valmistaja pitää tuotetta kaupan, myös tuotteen taloudellisen käyttöiän aikana. Tämä voidaan päätellä direktiivin 89/106 3 artiklan 1 kohdasta, jonka mukaan direktiivissä säädetyt olennaiset vaatimukset koskevat tuotteita, ja ne on täytettävä ”taloudellisesti kohtuullisen käyttöajan kuluessa”.

71.      Direktiivin 89/106 21 artiklaan sisältyvä suojalauseke johtaa vastaavaan tulokseen, sillä valtio voi vetää markkinoilta tuotteen, joka on aiemmin todettu kyseisen direktiivin mukaiseksi, jos myöhemmin toteutetuissa testeissä havaitaan, ettei tuote tosiasiassa täytä direktiivissä säädettyjä turvallisuuteen liittyviä olennaisia vaatimuksia. Jos vaatimustenmukaisuustestit voitaisiin suorittaa ainoastaan ensimmäisen kerran markkinoille saattamisen yhteydessä, tuottaja vastaisi tuotteen valvonnasta lähes yksin, kun huomioon otetaan, miten suuret kustannukset ostajalle aiheutuisi ostettujen tuotteiden testauksesta. Direktiivin 89/106 vaatimusten mukaisuutta koskevasta olettamasta tulisi kumottavissa olevan olettaman (iuris tantum) sijaan olettama, jota olisi lähes mahdotonta kumota, kuten James Elliott huomautuksissaan toteaa.

72.      Ehdotan siis, että ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohtaan vastataan seuraavasti: yhdenmukaistettua standardia EN 13242:2002 on tulkittava siten, että sen mukaan siinä asetettujen teknisten eritelmien noudattamatta jättäminen voidaan osoittaa muilla testausmenetelmillä kuin siinä nimenomaisesti määrätyillä ja että sekä siinä määrättyjä että muita testausmenetelmiä voidaan käyttää milloin tahansa tuotteen taloudellisen käyttöiän aikana.

      Kolmas ennakkoratkaisukysymys: direktiivin 89/106 mukaisten tuotteiden suunniteltuun tarkoitukseensa soveltuvuutta koskeva olettama

73.      Supreme Court tiedustelee kolmannessa kysymyksessään, voidaanko direktiivin 89/106 4 artiklan 2 kohtaan perustuvaa rakennusmateriaalin suunniteltuun tarkoitukseensa soveltuvuutta koskevaa olettamaa soveltaa myös määritettäessä kyseisen tuotteen myyntikelpoisuutta, jos viimeksi mainittua ominaisuutta vaaditaan tavaroiden myyntiin sovellettavassa yleisessä kansallisessa lainsäädännössä.

74.      Kaikki menettelyn osapuolet Irish Asphaltia lukuun ottamatta esittävät, että kysymykseen on vastattava kieltävästi, ja minäkin olen samaa mieltä. Direktiivin 89/106 4 artiklan 2 kohdassa säädetty suunniteltuun tarkoitukseen soveltuvuutta koskeva olettama pätee kyseisen unionin oikeuteen kuuluvan oikeussäännöksen yhteydessä sekä saatettaessa tuote sisämarkkinoille ilman teknisiä esteitä. Unionin tuomioistuin on luonnollisesti toimivaltainen tulkitsemaan olettamaa ja kaikkia siihen liittyviä direktiivin 89/106 säännöksiä. Olettamaa ei voida kuitenkaan yleistää eikä käyttää määritettäessä rakennusalan tuotteen myyntikelpoisuutta, kun Irlannissa tavaroiden myyntiin sovellettavan kaltaista kansallista lainsäädäntöä sovelletaan yksityisten välisiin liikesuhteisiin.

75.      Unionin tuomioistuin ei voi ottaa kantaa kansallisten lakien tulkintaan ennakkoratkaisussaan eikä näin ollen myöskään niihin seikkoihin, joiden perusteella tavaroiden myyntikelpoisuutta on arvioitava sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka nojalla kansallisten tuomioistuinten on ratkaistava yksityisten väliset sopimusrikkomukset.

76.      Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: direktiivissä 89/106 säädetty rakennusalan tuotteiden suunniteltuun tarkoitukseensa soveltuvuutta koskeva olettama, jolla helpotetaan tuotteiden vapaata liikkumista sisämarkkinoilla, ei päde arvioitaessa tuotteen myyntikelpoisuutta tavaroiden kaupasta annettua kansallista säädöstä soveltaen.

      Neljäs ennakkoratkaisukysymys: yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 vahvistettu rikin enimmäispitoisuus

77.      Supreme Court tiedustelee neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessään, määrätäänkö standardissa EN 13242:2002 (tai voidaanko sen nojalla määrätä) kiviainesten kokonaisrikkipitoisuuden enimmäismäärä, jonka noudattamista suunniteltuun tarkoitukseen soveltuvuutta koskeva olettama edellyttää.

78.      Kysymykseen on vastattava lähtökohtaisesti kieltävästi. Standardin EN 13242:2002 6 kohdan 3 alakohdassa velvoitetaan ilmoittamaan kiviaineksen kokonaisrikkipitoisuus, mutta siinä ei määrätä, että rikin enimmäismäärä olisi yksi prosentti kyseisestä aineksesta. Standardin 6 kohdan 3 alakohdassa viitataan taulukkoon 13, jossa mainitaan ”muu kiviaines kuin ilmajäähdytetty masuunikuona” (käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kiviaines), joka voi taulukon mukaan sisältää rikkiä joko alle tai yli prosentin. Kyseinen kohta on nähdäkseni yksiselitteinen.

79.      NSAI julkaisi vuonna 2004 standardin EN 13242:2002 6 kohdan 1 alakohdan kolmannen huomautuksen, jossa viitataan kiviaineksen käyttökohteen kansallisiin säädöksiin kiviaineksen tiettyjen käyttötarkoitusten osalta, nojalla ohjeen standardin I.S. EN 13242:2002 soveltamisesta. Ohjeen mukaan kyseinen kiviaines saa sisältää rikkiä kokonaisuudessaan enintään yhden prosentin. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei mainitussa kolmannessa huomautuksessa sallita tällaisen ehdottoman raja-arvon asettamista.

80.      Kansallisessa teknisessä standardissa, jolla vahvistetaan CEN:n yhdenmukaistettu tekninen standardi, ei voi mielestäni olla viimeksi mainitun kanssa ristiriitaista sisältöä. Standardissa EN 13242:2002 ei vahvisteta kiviainesten sisältämän rikin enimmäismäärää, joten jäsenvaltion standardointielin ei voi määrätä ehdotonta yhden prosentin raja-arvoa. Tällaisen määräyksen antaminen olisi vastoin yhdenmukaistetun standardin tehokasta vaikutusta, sillä standardia voitaisiin soveltaa eri tavoin eri jäsenvaltioissa, mikä haittaisi direktiivin 89/106 tarkoitusta eli rakennusalan tuotteiden vapaan liikkuvuuden edistämistä sisämarkkinoilla. Asetuksen N:o 305/2011 17 artiklan 5 kohdassa säädetään selvästi seuraavaa: ”yhdenmukaistetusta standardista poikkeavat kansalliset standardit on poistettava ja jäsenvaltioiden on kumottava kaikki poikkeavat kansalliset säännökset”.

81.      Näin ollen ehdotan, että neljänteen kysymykseen vastataan seuraavasti: yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 ei määrätä, että kiviaines saisi sisältää rikkiä kokonaisuudessaan enintään yhden prosentin, joten tämän kanssa ristiriidassa olevaa kansallista teknistä standardia ei voida soveltaa.

      Viides ennakkoratkaisukysymys: CE-merkinnän käyttö

82.      Supreme Court tiedustelee vielä, onko oltava todisteita siitä, että tuotteessa oli CE-merkintä, jotta voidaan vedota standardin EN 13242:2002 liitteessä ZA tai direktiivin 89/106 4 artiklassa esitettyyn olettamaan. On siis selvitettävä, onko CE-merkintä yksi direktiivin 89/106 vaatimusten mukaisuutta koskevan olettaman kiviainekseen soveltamisen edellytyksistä vai osoittaako kyseinen merkintä päinvastoin ainoastaan sen, että kyseisen direktiivin vaatimukset täyttyvät.

83.      Katson, toisin kuin Irlanti ja James Elliott tekivät huomautuksissaan, että CE-merkintä osoittaa pelkästään direktiivin 89/106 olennaisten vaatimusten täyttymisen eikä se ole tämän seikan osoittamisen edellytys. Direktiivin 89/106 4 artiklan 2 kohdan mukaan CE-merkintä ilmaisee, että tuote on yhdenmukaistettuja standardeja vastaavien kansallisten standardien mukainen ja soveltuu suunniteltuun tarkoitukseensa.(51) Samaisen 4 artiklan 6 kohdan mukaan CE-merkintä ilmaisee, että tuote täyttää 4 artiklan 2 ja 4 kohdan vaatimukset, ja valmistajalla tai valmistajan edustajalla on velvollisuus kiinnittää CE-merkintä, ja 15 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan huolehtimaan, että CE-merkintää käytetään oikein, ja kieltämään merkinnän käyttö, jos osoittautuu, että merkintä on kiinnitetty epäasianmukaisesti tuotteeseen, joka ei vastaa tai on lakannut vastaamasta direktiivin 89/106 vaatimuksia. Unionin tuomioistuin on todennut, ettei jäsenvaltio voi edellyttää ylimääräistä kansallista merkintää rakennusalan tuotteilta, joissa käytetään asianmukaisesti kiinnitettyä CE-merkintää, sillä verukkeella, että yhdenmukaistetut standardit ovat epätäydellisiä.(52)

84.      CE-merkintä on siis merkinnän kiinnittämisestä vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön antama ilmoitus siitä, että tuote on siihen sovellettavien direktiivin 89/106 säännösten sekä standardin EN 13242:2002 mukainen ja että tuotteelle on suoritettu asiaankuuluvat arviointimenettelyt. Valmistaja vastaa viime kädessä siitä, että tuote on direktiivin mukainen, ja valmistaja vastaa myös CE-merkinnän kiinnittämisestä, kun vaatimustenmukaisuuden arviointi on saatu päätökseen. CE-merkintä on siis vain keino ilmoittaa kaupan pitämisen helpottamiseksi, että kiviainekset ovat direktiivissä 89/106 ja standardissa EN 13242:2002 asetettujen vaatimusten mukaisia.(53)

85.      Myöhemmin annetussa yleisessä lainsäädännössä (jota ei sovelleta käsiteltävään tapaukseen) CE-merkintää on vahvistettu, ja siitä on tehty ainoa keino todistaa tuotteen olevan yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen. Tästä säädetään CE-merkinnän määritelmän, muodon ja yleiset periaatteet sisältävän asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklan 4 kohdassa sekä päätöksessä 768/2008/EY, jota sovelletaan CE-merkinnän kiinnittämistä edeltäviin vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyihin.(54) Rakennusalan tuotteiden CE-merkinnän käyttö ainoana todistuskeinona on mainittu myös asetuksen N:o 305/2011 8 artiklan 3 kohdassa.

86.      Direktiiviä 89/106 koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on ollut toistaiseksi tässä esitetyn tulkinnan suuntaista, sillä tuomion Elenca(55) mukaan kansallinen säännöstö, jolla kielletään automaattisesti ja ehdottomasti myymästä valtion alueella tuotteita, joita myydään laillisesti muussa jäsenvaltiossa, koska näissä tuotteissa ei ole CE-merkintää, ei ole unionin oikeudessa edellytetyllä tavalla oikeasuhteista. Tuomiossa kiistetään siis, että CE-merkinnällä olisi aineellisoikeudellinen luonne, mutta sillä katsotaan olevan merkitystä todisteena.

87.      Näin ollen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viidenteen kysymykseen vastataan seuraavasti: CE-merkintä ei ole edellytys, vaan ainoastaan keino todistaa, että kiviaines täyttää direktiivissä 89/106 ja yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 asetetut vaatimukset.

      Toinen ennakkoratkaisukysymys: direktiivin 98/34 sekä tuomiossa CIA Security International ja tuomiossa Unilever vahvistetun oikeuskäytännön soveltaminen

88.      Supreme Court tiedustelee, onko jätettävä soveltamatta kansallisia oikeussäännöksiä, joissa säädetään myyntikelpoisuutta ja tarkoitukseen soveltuvuutta tai laatua koskevista implisiittisistä edellytyksistä, jos kyseessä ovat tekniset määräykset, joista ei ole ilmoitettu direktiivin 98/34 mukaisesti.

89.      Olen samaa mieltä kuin kaikki huomautuksia esittäneet osapuolet, paitsi Irish Asphalt, siitä, että tämän kysymyksen ratkaisu on selvä. Vuoden 1893 lain, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1980 lailla, 14 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen oikeussäännös, jonka mukaan sopimuksiin sovelletaan tuotteiden myyntikelpoisuuteen liittyvää implisiittistä sopimusehtoa, jonka poissulkemisesta sopimuksen osapuolet voivat sopia, ei vastaa direktiivissä 98/34 annetun teknisen määräyksen määritelmää. Siihen ei siis voida soveltaa tuomiossa CIA Security International ja tuomiossa Unilever(56) vahvistettua oikeuskäytäntöä eikä siitä tarvitse samasta syystä ilmoittaa komissiolle etukäteen valmisteluvaiheessa.

90.      Irish Asphalt väittää, että High Courtin tuomiosta olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle siksi, että se on tosiasiallisesti tekninen määräys, mutta väite on perusteeton. Tuomiossa ainoastaan sovelletaan Irlannin lakia konkreettiseen tapaukseen, ja sen ainoana tarkoituksena on ratkaista kaupallisten yritysten välinen riita-asia, joka koskee kyseisten yritysten välillä tehtyä sopimusta ja myös sopimukseen liittyviä implisiittisiä sopimusehtoja.

91.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdasta seuraa, että teknisen määräyksen käsite jakautuu kolmeen luokkaan eli ensinnäkin mainitun direktiivin 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun tekniseen eritelmään, toiseksi saman direktiivin 1 artiklan 4 alakohdassa määriteltyyn muuhun vaatimukseen ja kolmanneksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettuun kieltoon, joka koskee tuotteen valmistusta, tuontia, kaupan pitämistä tai käyttöä.(57) Irlannin säädös ja ennen kaikkea High Courtin antama tuomio eivät ole sellaisia lainsäädäntötoimia, joilla kiellettäisiin tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö.

92.      Myöskään vuoden 1893 lain 14 §:n 2 momentti (eikä myöskään tuomio, jossa sovelletaan kyseistä säännöstä yksittäiseen sopimukseen) ei vastaa direktiivin 98/34 1 artiklan 3 alakohdassa mainittua teknisen eritelmän käsitettä. Tällaisella teknisellä eritelmällä tarkoitetaan ”asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt”.

93.      Unionin tuomioistuin on selventänyt, että teknisen eritelmän käsite edellyttää, että kansallisella toimenpiteellä viitataan välttämättä tuotteeseen tai sen pakkaukseen sellaisenaan ja vahvistetaan näin ollen yksi tuotteelta vaadittava ominaisuus.(58) Tarkasteltavana olevassa Irlannin lainsäädännössä ei viitata tuotteen ominaisuuksiin eikä sen pakkaukseen tai selosteeseen, vaan siinä todetaan ainoastaan abstraktilla tasolla, että sopimussuhteet edellyttävät myydyn tuotteen olevan myyntikelpoinen. Se ei siis koske mitään tiettyä tuotetta vaan on minkä tahansa tuotteen myyntiin sovellettava yleinen oikeussäännös, minkä vuoksi se ei vastaa direktiivissä 98/34 tarkoitettua teknisen eritelmän käsitettä.

94.      Analogisin perustein vuoden 1893 lain 14 §:n 2 momenttia ei voida pitää direktiivissä 98/34 tarkoitettuina muina vaatimuksina, sillä se ei ole vaatimus, ”joka ei ole tekninen eritelmä ja joka asetetaan tuotteelle erityisesti kuluttajan tai ympäristön suojelutarkoituksessa ja joka koskee tuotteen elinkaarta markkinoille saattamisen jälkeen eli käyttöedellytyksiä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä tai tuotteesta huolehtimista, jos nämä edellytykset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotteen koostumukseen tai sen luonteeseen, taikka sen kaupan pitämiseen”.

95.      Ehdotan näin ollen, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti: tavaroiden kaupasta vuonna 1893 annetun Irlannin lain, sellaisena kuin se on vuonna 1980 muutettuna, 14 §:n 2 momentin kaltaista kansallista oikeussäännöstä ei voida pitää direktiivissä 98/34 tarkoitettuna teknisenä määräyksenä, eikä siihen voida soveltaa tuomiossa CIA Security International ja tuomiossa Unilever vahvistettua oikeuskäytäntöä.

IV     Ratkaisuehdotus

96.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee Supreme Courtin (ylin yleinen tuomioistuin, Irlanti) esittämät ennakkoratkaisukysymykset seuraavasti:

1)      Jos yksityisen sopimuksen ehdot velvoittavat sopimuspuolen toimittamaan tuotteen, joka on valmistettu sellaisen kansallisen teknisen standardin mukaisesti, joka puolestaan on hyväksytty pantaessa täytäntöön CEN:n komission toimeksiannon mukaisesti antamaa yhdenmukaistettua teknistä standardia, unionin tuomioistuin on toimivaltainen ottamaan kantaa ennakkoratkaisussaan kyseisen yhdenmukaistetun teknisen standardin tulkintaan.

2)      Yhdenmukaistettua standardia EN 13242:2002 on tulkittava siten, että sen mukaan siinä asetettujen teknisten eritelmien noudattamatta jättäminen voidaan osoittaa muilla testausmenetelmillä kuin siinä nimenomaisesti määrätyillä ja että sekä siinä määrättyjä että muita testausmenetelmiä voidaan käyttää milloin tahansa tuotteen taloudellisen käyttöiän aikana.

3)      Direktiivissä 89/106 säädetty rakennusalan tuotteiden suunniteltuun tarkoitukseensa soveltuvuutta koskeva olettama, jolla helpotetaan tuotteen vapaata liikkumista sisämarkkinoilla, ei päde arvioitaessa tuotteen myyntikelpoisuutta tavaroiden kaupasta annettua kansallista säädöstä soveltaen.

4)      Yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 ei määrätä, että kiviaines saisi sisältää rikkiä kokonaisuudessaan enintään yhden prosentin, joten tämän kanssa ristiriidassa olevaa kansallista teknistä standardia ei voida soveltaa.

5)      CE-merkintä ei ole edellytys vaan ainoastaan keino todistaa, että kiviaines täyttää direktiivissä 89/106 ja yhdenmukaistetussa standardissa EN 13242:2002 asetetut vaatimukset.

6)      Tavaroiden kaupasta vuonna 1893 annetun Irlannin lain, sellaisena kuin se on vuonna 1980 muutettuna, 14 §:n 2 momentin kaltaista kansallista oikeussäännöstä ei voida pitää direktiivissä 98/34 tarkoitettuna teknisenä määräyksenä, eikä siihen voida soveltaa tuomiossa CIA Security International ja tuomiossa Unilever vahvistettua oikeuskäytäntöä.


1 – Alkuperäinen kieli: espanja.


2 –      EYVL L 40, s. 12.


3 –      EYVL L 204, s. 37.


4 –      [Alaviite koskee standardin espanjankielistä nimeä, joka poikkeaa englanninkielisestä. Suomessa vastaava kansallinen standardi on Suomen Standardisoimisliiton julkaisema standardi SFS-EN 12342 ”Kiviainekset sitomattomiin ja hydraulisesti sidottuihin materiaaleihin maa- ja vesirakentamisessa sekä tienrakenteissa”.]


5 – Rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9.3.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 88, s. 5).


6 –      EN 13242:2002 + A1:2007.


7 –      EYVL L 109, s. 8.


8 – Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34/EY muuttamisesta 20.7.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 217, s. 18).


9 –      Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 241, s. 1).


10 – EYVL C 136, s. 1.


11 – Direktiivin 89/106 7 artiklan sanamuoto on seuraava:


      ”1. Tuotteita koskevien yhdenmukaistettujen standardien laadun varmistamiseksi Euroopan standardointijärjestöjen on vahvistettava standardit niiden toimeksiantojen perusteella, jotka komissio antaa direktiivissä 83/189/ETY säädettyä menettelyä noudattaen kuultuaan 19 artiklassa mainittua komiteaa sekä komission ja edellä tarkoitettujen toimielinten välisestä yhteistyöstä 13 päivänä marraskuuta 1984 allekirjoitettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti.


      2. Näin laadituissa standardeissa on vaatimukset esitettävä mahdollisuuksien mukaan tuotteen toimivuus- ja suorituskykyominaisuuksina ottaen huomioon perusasiakirjat.


      3. Kun Euroopan standardointijärjestöt ovat vahvistaneet standardit, komissio julkaisee niiden viitenumerot Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.”


12 –      Direktiivin 89/106 21 artiklan 1 kohdan suojalausekkeessa säädetään nimenomaisesti seuraavaa: ”Jos jäsenvaltio toteaa, että tuote, jonka on ilmoitettu täyttävän tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, ei ole tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan mukainen, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteen poistamiseksi markkinoilta, sen markkinoille saattamisen kieltämiseksi tai sen vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi.”


13 –      M/125: Mandate to CEN/CENELEC concerning the execution of standardisation work for harmonized standards on aggregates. Toimeksiannosta on olemassa ainoastaan englannin-, ranskan- ja saksankieliset versiot standardointiin liittyviä toimeksiantoja koskevilla komission internetsivustolla, osoitteessa http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/mandates/index.cfm?fuseaction=search.detail&id=249. Toimeksiantoa M/125 tarkistettiin 29.6.2010 (M/125 rev.1 EN).


14 –      Toimeksiannon M/125 johdannossa todetaan seuraavaa: ”Tämän toimeksiannon tarkoituksena on säännellä yhdenmukaistettujen eurooppalaisten standardien kehittämistä ja laatua, jotta yhtäältä mahdollistetaan kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten (jäljempänä säännökset) ’lähentäminen’ ja toisaalta se, että standardien mukaisten tuotteiden voidaan olettaa soveltuvan suunniteltuun tarkoitukseensa, sellaisena kuin se määritellään direktiivissä.”


15 –      Toimeksiannon II luvun 8 ja 9 kohdassa todetaan seuraavaa:


      ”8. CEN:n teknisten komiteoiden on annettava tekninen vastaus toimeksiannossa mainittujen ominaisuuksien määrittämistä varten ottaen huomioon jäljempänä esitettävät edellytykset. Ehdotettujen testausmenetelmien on liityttävä suoraan asianomaiseen vaadittuun ominaisuuteen, eikä niissä saa viitata sellaisia ominaisuuksia koskeviin määritysmenetelmiin, joita toimeksiannossa ei vaadita. Kestävyysvaatimuksia olisi käsiteltävä tämänhetkisen tekniikan tason kehyksessä.


      9. Testaus-/laskentamenetelmiin on viitattava tavoiteltavan yhdenmukaistamisen mukaisesti. Yleisesti ottaen kunkin ominaisuuden määrittämiseksi olisi viitattava vain yhteen menetelmään tietyn tuotteen tai tuoteperheen osalta.


      Jos tuotteen tai tuoteperheen osalta saman ominaisuuden määrittämiseksi on kuitenkin tarkoitus viitata perustelluista syistä useampaan kuin yhteen menetelmään, tämä on perusteltava. Tässä tapauksessa kaikki viitatut menetelmät olisi yhdistettävä konjunktiolla ’tai’ ja olisi esitettävä niiden soveltamisperuste.


      Kaikissa muissa tapauksissa kaksi tai useampia testaus-/laskentamenetelmiä yhden ominaisuuden määrittämiseksi voidaan hyväksyä vain, jos niiden välillä on tai niiden välille voidaan muodostaa korrelaatio. Asiaa koskevassa yhdenmukaistetussa tuotestandardissa on valittava yksi niistä viitemenetelmäksi.


      Testaus- ja/tai laskentamenetelmien on oltava mahdollisuuksien mukaan luonteeltaan horisontaalisia siten, että ne käsittävät mahdollisimman laajan joukon tuotteita.”


16 –      Toimeksiannon III luvun 2 kohdassa todetaan muun muassa seuraavaa:


      ”Yhdenmukaistettu standardi sisältää:


      – –


      Menetelmät (laskentamenetelmät, testausmenetelmät tai muut menetelmät) tai viittauksen standardiin, johon sisältyvät menetelmät tällaisten ominaisuuksien määrittämiseksi.”


17 – Kohdan sanamuoto on seuraava: ”Tämä eurooppalainen standardi sisältää päivättyjä tai päiväämättömiä viittauksia muihin julkaisuihin, jotka vaikuttavat tämän standardin sisältöön. Nämä velvoittavat viittaukset esitetään tekstin asiaankuuluvissa kohdissa ja kyseiset julkaisut luetellaan tässä kohdassa”. Kyseessä ovat erityisesti standardi EN 1097-2:1998 – Kiviainesten mekaanisten ja fysikaalisten ominaisuuksien testaus. Osa 2: Iskunkestävyyden mittausmenetelmä, standardi EN 1367-2 – Kiviainesten lämpö ja rapautuvuusominaisuudet. Osa 2: Magnesiumsulfaattitesti ja standardi EN 1744-1:1998 – Kiviainesten kemiallisten ominaisuuksien testaus. Osa 1: Kemiallinen analyysi.


18 –      Standardin EN 13242:2002 liitteessä ZA olevassa ZA.1 kohdassa todetaan seuraavaa:


      ”Tämä eurooppalainen standardi – – on laadittu Euroopan komission ja Euroopan vapaakauppaliiton CEN:lle antaman mandaatin perusteella.


      Tämän ja asiaankuuluvien muiden eurooppalaisten standardien kohdat, jotka esitetään tässä liitteessä, täyttävät EU:n rakennustuotedirektiivin (89/106/ETY) perusteella annetun mandaatin vaatimukset.


      Kun tämän eurooppalaisen standardin mukaiset kiviainekset ovat yhteensopivia näiden kohtien kanssa, voidaan olettaa, että ne sopivat tässä esitettyihin suunniteltuihin käyttötarkoituksiin, joihin on viitattu CE-merkinnän yhteydessä annettavissa tiedoissa.”


19 –      EUVL C 75, s. 8.


20 –      Direktiivillä 98/48 muutetun direktiivin 98/34 1 artiklassa esitetään seuraavat määritelmät:


      ”– –


      3) 'teknisellä eritelmällä' asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt;


– –


      4) 'muulla vaatimuksella' vaatimusta, joka ei ole tekninen eritelmä ja joka asetetaan tuotteelle erityisesti kuluttajan tai ympäristön suojelutarkoituksessa ja joka koskee tuotteen elinkaarta markkinoille saattamisen jälkeen eli käyttöedellytyksiä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä tai tuotteesta huolehtimista, jos nämä edellytykset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotteen koostumukseen tai sen luonteeseen, taikka sen kaupan pitämiseen;


      – –


      6) 'standardilla' teknistä eritelmää, jonka tunnustettu standardointielin on hyväksynyt toistuvaa tai jatkuvaa käyttöä varten ja jonka noudattaminen ei ole pakollista ja joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä:


      –      kansainvälinen standardi: kansainvälisen standardointielimen hyväksymä standardi, joka on yleisesti saatavilla,


      –      eurooppalainen standardi: eurooppalaisen standardointielimen hyväksymä standardi, joka on yleisesti saatavilla,


      –      kansallinen standardi: kansallisen standardointielimen hyväksymä standardi, joka on yleisesti saatavilla;


      – –


      11) 'teknisellä määräyksellä' teknistä eritelmää tai muuta vaatimusta taikka palveluja koskevaa määräystä, mukaan lukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, jonka noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista ja joka koskee kaupan pitämistä, palvelujen tarjoamista, palvelujen tarjoajien sijoittautumista tai käyttöä jäsenvaltiossa tai suuressa osassa sen aluetta sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista.


      – –”


21 –      Eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 316, s. 12).


22 –      Direktiivin 98/34 8 artiklan sanamuoto on seuraava:


      ”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan, jolloin pelkkä tiedonanto riittää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.


      – –


      Komissio ilmoittaa viipymättä muille jäsenvaltioille teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta ja kaikista sille toimitetuista asiakirjoista. Komissio voi myös pyytää ehdotuksesta 5 artiklassa tarkoitetun komitean tai kyseisellä alalla toimivaltaisen komitean lausuntoa.


      – –


      2. Komissio ja jäsenvaltiot voivat esittää teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta tiedon antaneelle jäsenvaltiolle huomautuksia; tämän jäsenvaltion on otettava esitetyt huomautukset myöhemmässä teknisen määräyksen valmistelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon.


      3. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä komissiolle teknisen määräyksen lopullinen teksti.


      – –”


23 –      Ks. esim. tuomio Leur-Bloem (C-28/95, EU:C:1997:369, 27 kohta).


24 –      Asia C-185/08, EU:C:2010:619, 36 kohta.


25 – Henkilönsuojaimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21.12.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/686/ETY (EYVL L 399, s. 18).


26 –      Asia C-185/08, EU:C:2010:619, 35 kohta.


27 –      CEN:n perussäännön 1 artiklassa määrätään seuraavaa: ”Il est constitué une association internationale sans but lucratif (AISBL), avec le numéro d’entreprise 0415.455.651, régie par les lois coordonnées relatives aux associations sans but lucratif, aux associations internationales sans but lucratif et aux fondations.” CEN:n perussääntö on hyväksytty yleiskokouksen erityisistunnossa 22.7.2013, ja se on saatavana ranskaksi, englanniksi ja saksaksi. Ranskankieliseen tekstiin voi tutustua osoitteessa ftp://ftp.cencenelec.eu/CEN/AboutUs/Statutes/Statuts_CEN_FR_20140213.pdf.


28 –      Näin säädetään 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (EUVL L 316, s. 1) 10 artiklan 3 kohdassa.


29 –      Ks. tarkempia tietoja: Euroopan komissio, Uuteen lähestymistapaan ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvien direktiivien täytäntöönpano-opas, 2000.


30 –      Ks. tässä yhteydessä Álvarez García, V., Industria, Iustel, Madrid, 2010; Aubry, H., Brunet, A. ja Peraldi Leneuf, F., La normalisation en France et dans l’Union européenne, Presses universitaires d’Aix-Marseille, 2012 ja Scheppel, H., The Constitution of Private Governance: Products Standards in the Regulation of Integrating Markets, Hart Publishing, Oxford, 2005.


31 –      Ks. mm. tuomio komissio v. Portugali (C-432/03, EU:C:2005:669); tuomio komissio v. Belgia (C-227/06, EU:C:2008:160); tuomio Ascafor ja Asidac (C-484/10, EU:C:2012:113) ja tuomio Elenca (C-385/10, EU:C:2012:634).


32 –      Komission toimittamien tietojen mukaan yhdenmukaistettujen standardien osuus CEN:n, Cenelecin ja European Telecommunications Standards Instituten (jäljempänä ETSI) vahvistamista eurooppalaisista teknisistä standardeista on kasvanut 3,55 prosentista vuonna 1989 peräti 20 prosenttiin vuonna 2009 (SEC(2011) 671 final, s. 6).


33 –      Asia C-185/08, EU:C:2010:619.


34 –      Saksan Bundesgerichtshof (BGH, 30.6.1983, GRUG 1984, s. 117–119) ja Saksan Bundesverfassungsgericht (BVerfGE, 29.7.1998, ZUM 1998, s. 926) ovat katsoneet, että Saksan standardointilaitoksen (Deutsches Institut für Normung, DIN) hyväksymät tekniset standardit eivät kuulu tekijänoikeuksien piiriin ja ne olisi julkaistava. Alankomaiden Hoge Raad (Hoge Raad, 22.6.2012, LNJ:BW0393) katsoi tuomiossa Knooble, että Alankomaiden standardointilaitoksen (Nederlands Normalisatie Instituut, NEN) hyväksymät tekniset standardit kuuluvat tekijänoikeuksien piiriin eikä niitä ollut pakko julkaista virallisesti. Ks. analyysi artikkelissa de Van Gestel, R. ja Micklitz, H.-W., ”European integration through standardization: How judicial review is breaking down the club house of private standardization bodies”, Common Market Law Review, 2013, nro 1, s. 145–182.


35 –      Unionin tuomioistuin on tulkinnut hiljattain antamassaan tuomiossa Balázs (C-251/14, EU:C:2015:687, 54 kohta) direktiivin 98/34 1 artiklan 6 kohtaa siten, ettei siinä vaadita, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu standardi olisi asetettava saataville kyseessä olevan jäsenvaltion virallisella kielellä. Tuomiossa oli kyseessä dieselpolttoaineen syttymispistettä koskevasta vaatimuksesta annettu Unkarin standardi MSZ EN 590:2009, jolla vahvistettiin eurooppalainen standardi EN 590:2009 ja josta tuli Unkarin valmisteverolain 110 §:n 13 momentin nojalla Unkarin oikeudessa velvoittava. Kansallinen standardi MSZ EN 590:2009 ei ollut saatavana unkariksi, vaan ainoastaan englanniksi.


36 –      Asetuksen N:o 1025/2012 10 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos yhdenmukaistettu standardi täyttää vaatimukset, jotka sen on tarkoitus kattaa ja joista säädetään sovellettavassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä, komissio julkaisee näin yhdenmukaistetun standardin viitetiedot viipymättä Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai muita keinoja käyttäen sovellettavassa unionin yhdenmukaistamissäädöksessä säädettyjen edellytysten mukaisesti.” Vastaavasti asetuksen N:o 305/2011 17 artiklan 5 kohdassa säädetään selvästi, että ”komissio arvioi, ovatko eurooppalaisten standardointielinten laatimat yhdenmukaistetut standardit asianomaisten toimeksiantojen mukaiset. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä viiteluettelon yhdenmukaistetuista standardeista, jotka ovat asianomaisten toimeksiantojen mukaiset”. Ks. Schepel, H., ”The new approach to the New Approach: The juridification of harmonized standards in EU law”, Maastricht Journal of European and Comparative Law, 2013, nro 4, s. 531.


37 – Asetuksen N:o 1025/2012 11 artiklassa säädetään yhdenmukaistettuja standardeja koskevista virallisista vastalauseista seuraavaa:


      ”1.      Jos jäsenvaltio tai Euroopan parlamentti katsoo, että yhdenmukaistettu standardi ei täysin täytä niitä vaatimuksia, jotka sen on tarkoitus kattaa ja joista säädetään sovellettavassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja liitettävä ilmoitukseen yksityiskohtainen selvitys, ja komissio päättää sovellettavalla unionin yhdenmukaistamislainsäädännöllä perustettua komiteaa kuultuaan tai, jos tällaista komiteaa ei ole, alakohtaisia asiantuntijoita muulla tavoin kuultuaan


      a) kyseisen yhdenmukaistetun standardin viitetietojen julkaisemisesta tai julkaisematta jättämisestä taikka julkaisemisesta rajoituksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä;


      b) kyseisen yhdenmukaistetun standardin viitetietojen säilyttämisestä tai säilyttämisestä rajoituksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä taikka niiden poistamisesta Euroopan unionin virallisesta lehdestä.


      2. Komissio julkaisee verkkosivustollaan tietoa yhdenmukaistetuista standardeista, joista on tehty 1 kohdassa tarkoitettu päätös.


      3. Komissio ilmoittaa 1 kohdassa tarkoitetusta päätöksestään asianomaiselle eurooppalaiselle standardointiorganisaatiolle ja pyytää tarvittaessa kyseisten yhdenmukaistettujen standardien tarkistamista.


      – –”


38 –      Ks. tuomio Schmoldt ym. v. komissio (C-342/04 P, EU:C:2005:562), jossa todettiin, ettei kantajilla ollut oikeutta kanteen nostamiseen kyseisessä tapauksessa vaatiakseen lämmöneristetuotteisiin, geotekstiileihin, kiinteisiin palonsammutusjärjestelmiin ja kipsiharkkoihin ja -laattoihin liittyvien standardien viitenumeroiden julkaisemisesta neuvoston direktiivin 89/106/ETY mukaisesti 9.4.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/312/EY (EUVL L 114, s. 50) kumoamista, ja hylättiin näin ollen Saksan liittotasavallan mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämä vastalause, joka koski lämmöneristetuotteista annettuja kymmentä CEN:n standardia, joiden viitenumerot olivat EN 13162:2001–EN 13171:2001.


39 –      Otan tässä esille ainoastaan muutamien oikeusoppineiden esittämiä epäilyksiä siitä, onko yhdenmukaistettujen teknisten standardien viittauksia koskevien menetelmien käyttö, jota unionin lainsäätäjä tekee uuden lähestymistavan mukaisissa direktiiveissä, tuomiossa Meroni vahvistetun oikeuskäytännön mukaista. Ks. Hofmann, H.; Rowe, G. ja Türk, A., Administrative Law and Policy of the European Union, Oxford University Press, 2011, s. 598–600.


40 –      Valtaosa standardointielimistä noudattaa Maailman kauppajärjestön, WTO:n, kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen liitteessä 3, johon on koottu standardien laatimista, hyväksymistä ja soveltamista koskevat menettelyohjeet, vahvistettuja standardisoinnin periaatteita. [Suomenkielinen] sopimusteksti on saatavana osoitteessa [http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:21994A1223(07)]. WTO:n sopimuksen 2 ja 5 artiklan sekä liitteen 3 soveltamista on käsitelty 2 ja 5 artiklan sekä liitteen 3 mukaisten kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten laadintaperiaatteista 13.11.2000 tehdyssä WTO:n komitean päätöksessä G/TBT/9. Nämä perusperiaatteet ovat seuraavat: läpinäkyvyys, avoimuus, tasapuolisuus ja yksimielisyys, tehokkuus ja oleellisuus sekä yhdenmukaisuus.


41 –      CENin, Cenelecin ja ETSIn sekä Euroopan komission ja Euroopan vapaakauppaliiton yhteistyön yleiset suuntaviivat, 28.3.2003 (EUVL 2003, C 91, s. 7). Ensimmäiset suuntaviivat hyväksyttiin 13.11.1985.


42 –      Ks. asiakirja KOM(2011) 311 lopullinen, johon sisältyy komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle ”Strateginen visio eurooppalaisille standardeille: lisätään ja nopeutetaan Euroopan talouden kestävää kasvua vuoteen 2020 mennessä”.


43 –      Eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta 24.10.2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1673/2006/EY (EUVL L 315, s. 9). Kyseinen päätös on kumottu ja sen säännökset on sisällytetty asetuksen N:o 1025/2012 15–19 artiklaan.


44 –      Vaihtoehdosta luovuttiin nimenomaisesti asetuksen N:o 1025/2012 valmistelun aikana. Ks. asiakirja SEC(2011) 671 final, s. 24


45 –      Asia C-171/11, EU:C:2012:453, 32 kohta. Asiassa oli kyseessä saksalainen yksityinen standardointielin, joka laati teknisiä standardeja kaasu- ja vesihuollon alalla noudattaen uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien kaltaista menettelytapaa, jossa kyseinen elin oli laatinut teknisen standardin W534 ja Saksan lainsäädännössä säädettiin, että julkiseen vesijohtoverkostoon liittyneiden asiakkaiden laitteistojen kokoamiseen, laajentamiseen, muuttamiseen ja huoltoon käytettävien tuotteiden oletetaan olevan hyväksyttyjen teknisten sääntöjen mukaisesti valmistettuja, jos ne ovat teknisen standardin W534 mukaisia. Tässä yhteydessä vesihuoltoa koskevista yleisistä ehdoista annetun Saksan asetuksen (AVBWasserV) 12 §:n 4 momentin sisältämän säännöksen vuoksi Saksassa ei ole kyseisessä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mahdollista pitää kaupan ihmisen käyttöön tarkoitetun veden toimituksessa käytettäviä putkia ja lisälaitteita ilman Saksan standardointielimen, DVGW:n, myöntämää sertifikaattia, joka osoittaa teknisen standardin mukaisuuden.


46 –      Asia C-322/88, EU:C:1989:646, 8 kohta. Ks. vastaavasti tuomio Deutsche Shell (C-188/91, EU:C:1993:24, 18 kohta).


47 – Julkisasiamies Ruíz-Jarabo Colomerin mukaan unionin tuomioistuin on todennut olevansa toimivaltainen tulkitsemaan ennakkoratkaisussaan perustamissopimuksen nojalla toteutettuja soft law -toimia ja katsonut, että kyseisten toimien ei voida katsoa olevan vailla minkäänlaisia oikeusvaikutuksia, mistä syystä kansallisten tuomioistuinten on ”otettava ne huomioon” ratkaistessaan niiden käsiteltäviksi saatettuja asioita erityisesti silloin, kun niissä selvennetään niiden toteuttamiseksi annettujen kansallisten säädösten tulkintaa tai kun niiden tarkoituksena on täydentää yhteisön sitovia säädöksiä. Ks. julkisasiamies Ruíz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Lodato & C. (C-415/07, EU:C:2008:658, 34 kohta).


48 –      Asia C-62/14, EU:C:2015:400, ja julkisasiamies Cruz Villalónin samassa asiassa antama ratkaisuehdotus (C‑62/14, EU:C:2015:7, 73–80 kohta).


49 –      Standardi EN 1097-2:1998, Kiviainesten mekaanisten ja fysikaalisten ominaisuuksien testaus. Osa 2: Iskunkestävyyden mittausmenetelmä, standardi EN 1367-2, Kiviainesten lämpö ja rapautuvuusominaisuudet. Osa 2: Magnesiumsulfaattitesti ja standardi EN 1744-1:1998, Kiviainesten kemiallisten ominaisuuksien testaus. Osa 1: Kemiallinen analyysi.


50 –      Asetuksen N:o 305/2011 17 artiklan 3 kohta.


51 –      Direktiivin 89/106 4 artiklan 2 kohdan mukaan CE-merkintä ilmaisee myös, että tuote on direktiivin 89/106 III luvussa tarkoitettua menettelyä noudattaen annetun eurooppalaisen teknisen hyväksymisen mukainen ja että tuote on yhdenmukaistettujen standardien puuttuessa komissiolle alun perin toimitettujen kansallisten teknisten eritelmien mukainen.


52 – Tuomio komissio v. Saksa (C-100/13, EU:C:2014:2293, 63 kohta).


53 –      Ks. Euroopan komission laatima asiakirja Sininen opas – EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opas, 17.7.2015, s. 55 ja sitä seuraavat sivut.


54 –      Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9.7.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 218, s. 30) ja tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9.7.2008 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 768/2008/EY (EUVL L 218, s. 82).


55 – Asia C‑385/10, EU:C:2012:634, 28 ja 29 kohta.


56 –      Tuomio CIA Security International (C-194/94, EU:C:1996:172) ja tuomio Unilever (C-443/98, EU:C:2000:496).


57 –      Ks. erityisesti tuomio Lindberg (C-267/03, EU:C:2005:246, 54 kohta) ja tuomio Schwibbert (C-20/05 EU:C:2007:652, 34 kohta).


58 –      Ks. vastaavasti tuomio Sapod Audic (C-159/00, EU:C:2002:343, 30 kohta), tuomio Lindberg (C‑267/03, EU:C:2005:246, 57 kohta) ja tuomio Schwibbert (C‑20/05, EU:C:2007:652, 35 kohta).