Language of document : ECLI:EU:T:2020:402

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2020 (*)

Maatalous – Asetus (EU) N:o 1308/2013 – Viinialan alkuperänimitykset – Viinien merkinnät – Suojatun alkuperänimityksen sisältävän tai sellaisesta koostuvan viinirypälelajikkeen nimen mainitseminen – Kielto – Poikkeus – Delegoitu asetus (EU) 2017/1353 – Teran-rypälelajikkeen nimen sisällyttäminen asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon – Taannehtiva vaikutus Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymispäivästä alkaen – Slovenialainen suojattu alkuperänimitys ”Teran” – Oikeusvarmuus – Luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuus – Omaisuudensuoja – Kroatian Euroopan unioniin liittymisen ehtoihin liittyvä toimi – Toimielinten välinen sopimus paremmasta sääntelystä – Toimielinten välinen tasapaino

Asiassa T-626/17,

Slovenian tasavalta, asiamiehinään V. Klemenc ja T. Mihelič Žitko, avustajanaan asianajaja R. Knaak,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers, I. Galindo Martín ja B. Rous Demiri,

vastaajana,

jota tukee

Kroatian tasavalta, asiamiehenään G. Vidović Mesarek, avustajanaan asianajaja I. Ćuk,

väliintulijana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan asetuksen (EY) N:o 607/2009 muuttamisesta siltä osin kuin kyseessä ovat rypälelajikkeet ja niiden synonyymit, jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä, 19.5.2017 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2017/1353 (EUVL 2017, L 190, s. 5),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit J. Schwarcz, L. Madise, C. Iliopoulos ja I. Reine (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies S. Bukšek Tomac,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 3.12.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Viinialan alkuperänimitysten suojaa koskevat yleiset säännökset

1.     Asetus N:o 479/2008 ja asetus N:o 1234/2007

1        Viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29.4.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (EUVL 2008, L 148, s. 1) 51 artiklassa, jota alettiin soveltaa 1.8.2009 ja joka koski aiempien asetusten nojalla suojattujen viinien nimityksiä, säädettiin seuraavaa:

”1. Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan – – mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 46 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

– –

4. – –

Komission aloitteesta voidaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää [tämän asetuksen] 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole [tämän asetuksen] 34 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.”

2        Asetus N:o 479/2008 kumottiin yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009 (EUVL 2009, L 154, s. 1). Tässä yhteydessä asetuksen N:o 479/2008 viinialaa koskevat säännökset sisällytettiin maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annettuun asetukseen (EY) N:o 1234/2007 (EUVL 2007, L 299, s. 1).

3        Asetuksen N:o 479/2008 51 artiklan 1 ja 4 kohdan säännökset on toistettu asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 1 ja 4 kohdassa.

2.     Asetus N:o 1308/2013

4        Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) tuli sovellettavaksi 1.1.2014.

5        Asetuksen N:o 1308/2013 107 artiklassa on toistettu asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 1 ja 4 kohta, jotka koskevat olemassa olevien nimitysten suojaa, seuraavasti:

”1. Viinien nimitykset, joita tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 – – 51 ja 54 artiklassa – – ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 104 artiklassa säädettyyn [sähköiseen E-Bacchus-]rekisteriin.

3. – – Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nykyisen suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole [tämän asetuksen] 93 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen. – –”

B       Säännökset, jotka koskevat suojatun alkuperänimityksen sisältävän tai sellaisesta koostuvan rypälelajikkeen nimen käyttöä viinien merkinnöissä

1.     Asetus N:o 753/2002

6        Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29.4.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 753/2002, sellaisena kuin se oli voimassa 1.8.2009 asti, otettiin käyttöön viinien merkintöjä koskeva erityisjärjestelmä. Edellä mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettiin erityisesti seuraavaa:

”1. Maantieteellisellä merkinnällä varustetun pöytäviinin tai tma-laatuviinin [eli määritellyllä alueella tuotetun laatuviinin] päällysmerkinnöissä voi olla kyseisten viinien valmistuksessa käytettyjen viiniköynnöslajikkeiden nimet tai synonyymit, jos:

– –

c)      lajikkeen nimi tai synonyymi ei sisällä maantieteellistä merkintää, jota käytetään kuvaamaan tma-laatuviiniä – –”

7        Kyseiseen merkintöjä koskevaan kieltoon säädettiin kuitenkin poikkeus asetuksen N:o 753/2002 19 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jonka sanamuoto on seuraava:

”2. Poiketen siitä, mitä [asetuksen N:o 753/2002 19 artiklan] 1 kohdan c alakohdassa säädetään:

– –

b)      liitteessä II olevia lajikkeiden nimiä ja niiden synonyymejä voidaan käyttää tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olevien kansallisten ja yhteisön edellytysten mukaisesti.”

2.     Asetukset N:o 479/2008, N:o 1234/2007 ja N:o 1308/2013

8        Asetuksen N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden merkitsemisessä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, jos se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, jollei komission täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu.”

9        Asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdassa on toistettu asetuksen N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdan säännökset. Kyseisessä artiklassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin 1.7.2013, säädettiin seuraavaa:

”Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden merkitsemisessä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, jos se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, jollei komission täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu.”

10      Asetuksen N:o 1308/2013, joka korvasi 1.1.2014 lähtien asetuksen N:o 1234/2007, 100 artiklan 3 kohdassa säädetään nykyään seuraavaa:

”Jos rypälelajikkeen nimi sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, kyseistä nimeä ei saa käyttää maataloustuotteiden merkitsemisessä.

Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä [asetuksen N:o 1308/2013] 227 artiklan mukaisesti poikkeuksista kyseiseen sääntöön.”

11      Lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 227 artiklassa siirretään Euroopan komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä kyseisessä artiklassa säädetyin edellytyksin.

12      Asetuksen N:o 1308/2013 232 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti kyseistä asetusta sovelletaan 1.1.2014 lähtien.

3.     Asetus N:o 607/2009

13      Neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta 14.7.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 607/2009 (EUVL 2009, L 193, s. 60) 62 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa, säädettiin seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, voidaan esittää suojatulla alkuperänimityksellä – – varustetun tuotteen merkinnöissä, jos ne ovat olleet sallittuja niiden yhteisön sääntöjen mukaisesti, jotka olivat voimassa 11 päivänä toukokuuta 2002 tai asianomaisen jäsenvaltion liittymispäivänä, sen mukaan kumpi on myöhäisempi.”

14      Asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV oleva A osa sisälsi luettelon rypälelajikkeista ja niiden synonyymeista, jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä kyseisen asetuksen 62 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

15      Asetus N:o 607/2009 kumottiin asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viinialan alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen suojaa koskevien hakemusten, vastaväitemenettelyn, käyttörajoitusten, tuote-eritelmien muutosten, suojan peruutuksen sekä merkintöjen ja esillepanon osalta 17.10.2018 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/33 (EUVL 2019, L 9, s. 2). Asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa säädetty sanamuoto on toistettu pääosiltaan asetuksen 2019/33 50 artiklan 3 kohdassa. Lisäksi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV oleva A osa sisältyy nykyään asetuksen 2019/33 liitteeseen IV.

C       Merkintöjä koskevat säännökset, jotka on annettu Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen

1.     Täytäntöönpanoasetus N:o 753/2013

16      Kroatian tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1.7.2013, minkä jälkeen komissio antoi 2.8.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 753/2013 (EUVL 2013, L 210, s. 21), jolla muutettiin asetusta N:o 607/2009.

17      Täytäntöönpanoasetuksen N:o 753/2013 johdanto-osan toisessa, kolmannessa ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2) Viinialan lainsäädännössä, jota Kroatiassa sovellettiin ennen sen liittymistä unioniin, ei ole suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä tai viinialan tuotteiden merkintöjä koskevia säännöksiä, jotka vastaisivat unionin oikeuden säännöksiä ja erityisesti komission asetuksessa (EY) N:o 607/2009 säädettyjä säännöksiä. Jotta Kroatiaan sijoittautuneet talouden toimijat voisivat jatkaa Kroatiassa ennen sen unioniin liittymistä sovellettujen säännösten mukaisesti valmistettujen tuotteiden kaupan pitämistä, on tarpeen antaa kyseisille toimijoille mahdollisuus myydä sellaisten viinialan tuotteiden varastot, jotka on valmistettu ennen liittymistä sovellettujen sääntöjen mukaisesti.

(3) Kroatia pyysi 1 päivänä heinäkuuta 2013 tapahtuvaa Euroopan unioniin liittymistä silmällä pitäen asetuksen (EY) N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että rypälelajikkeiden ’Alicante Bouschet’, ’Burgundac crni’, ’Burgundac sivi’, ’Burgundac bijeli’, ’Borgonja istarska’ ja ’Frankovka’ nimet, joita perinteisesti käytetään Kroatian alueella tuotetuissa viineissä, jotka sisältävät unionin suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, voisivat edelleen esiintyä sellaisten kroatialaisten viinien merkinnöissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä. Tarkastelun jälkeen voidaan todeta, että Kroatia voidaan lisätä liittymispäivästä lähtien kyseisen asetuksen liitteessä XV olevaan A osaan mainitussa pyynnössä tarkoitettujen rypälelajikkeiden osalta.

– –

(5) Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 607/2009 olisi muutettava.”

18      Täytäntöönpanoasetuksen N:o 753/2013 1 artiklassa säädetään, että viinejä, jotka on tuotettu Kroatiassa viimeistään 30.6.2013 ja jotka ovat Kroatiassa kyseiseen päivämäärään saakka sovellettujen säännösten mukaisia, voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen saakka, ja ne voidaan merkitä Kroatiassa 30.6.2013 sovellettujen säännösten mukaisesti. Lisäksi kyseisessä artiklassa säädetään lähinnä, että Kroatian tasavallan nimi lisätään asetuksen N:o 607/2009 liitteeseen XV sen unioniin liittymispäivästä alkavin vaikutuksin siltä osin kuin on kyse Kroatian pyynnössä mainituista rypälelajikkeiden nimistä.

2.     Riidanalainen asetus

19      Komissio antoi 19.5.2017 delegoidun asetuksen (EU) 2017/1353 (EUVL 2017, L 190, s. 5; jäljempänä riidanalainen asetus), jolla muutettiin asetusta N:o 607/2009 siltä osin kuin kyseessä ovat rypälelajikkeet ja niiden synonyymit, jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2) [Kroatian tasavalta] pyysi 1 päivänä heinäkuuta 2013 tapahtuvaa Euroopan unioniin liittymistä silmällä pitäen, että sen kansallinen luettelo hyväksytyistä rypälelajikkeista sisällytettäisiin komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 liitteessä II olleeseen ja nykyisin komission asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan luetteloon rypälelajikkeista, joihin sisältyy maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti komissio ilmoitti [Kroatian tasavallalle], ettei kansallista lajikeluetteloa voitu hyväksyä unionin tasolla ja että kukin jäsenvaltio päättää itse omasta luettelostaan. Komissio ilmoitti [Kroatian tasavallalle] myös, että edellisissä liittymisissä noudatetun tavan ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 753/2002 liitettä II muuttavan komission asetuksen (EY) N:o 1429/2004 mukaisesti kroatialaisten rypälelajikkeiden nimet sisällytettäisiin asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteeseen XV liittymisen jälkeen. Näiden tietojen perusteella [Kroatian tasavalta] veti pois kyseisen pyynnön neuvottelukannastaan.

(3) Asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitettä XV on muutettu komission asetuksella (EU) N:o 753/2013, ja kyseiseen liitteeseen on sisällytetty rypälelajikkeiden nimet, joita perinteisesti käytetään pidettäessä kaupan Kroatian alueella tuotettuja viinejä, jotka sisältävät unionin suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, jotta ne voisivat edelleen esiintyä sellaisten kroatialaisten viinien merkinnöissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä. Koska kysymys on arkaluonteinen Slovenian [tasavallan] kannalta, rypälelajikkeen nimeä ’Teran’, joka on homonyyminen slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ’Teran’ (PDO-SI-A 1581) kanssa, ei sisällytetty kyseiseen asetukseen, koska Kroatian [tasavallan] ja Slovenian [tasavallan] välillä ei ole vielä päästy neuvoteltuun kantaan.

(4) [Kroatian tasavalta] on rajannut pyyntönsä käyttää rypälelajikkeen nimeä ”Teran” viineihin, joilla on suojattu alkuperänimitys ’Hrvatska Istra’ (PDO-HR-A 1652). Vaikka pyydettyä hyväksyntää on rajattu alueellisesti ja huolimatta komission pitkäaikaisista ponnisteluista, on osoittautunut mahdottomaksi löytää kompromissiratkaisu Kroatian [tasavallan] ja Slovenian [tasavallan] välillä.

(5) Huolimatta komission pyrkimyksistä sovittaa yhteen Kroatian [tasavallan] ja Slovenian [tasavallan] kannat asiassa ei ole päästy neuvotteluratkaisuun, ja komission hallussa olevien, rypälelajikkeen nimen ’Teran’ nykyisiä merkintäkäytäntöjä koskevien tietojen tarkastelun perusteella kyseisen lajikkeen nimi olisi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan suojatun alkuperänimityksen ’Hrvatska Istra’ yhteyteen.”

20      Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee myös, että tälle asetukselle olisi annettava taannehtiva vaikutus Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivästä eli 1.7.2013 lukien seuraavilla perusteilla:

”Kroatian [tasavallan] sisällyttämisen asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan rypälelajikkeen nimen ’Teran’ käytön osalta olisi tultava voimaan Kroatian [tasavallan] unioniin liittymispäivästä eli 1 päivästä heinäkuuta 2013, koska Kroatian [tasavallan] pyyntö on esitetty ennen kyseistä päivämäärää, nimeä ’Teran’ käytettiin rypälelajikkeen nimenä Kroatian alueella tuotettujen viinien kaupanpidossa perinteisesti ja vakiintuneesti liittymishetkellä ja tämän asetuksen hyväksymistä on lykätty yksinomaan sen vuoksi, että on odotettu neuvoteltua ratkaisua. Samoista syistä on aiheellista säätää siirtymäkaudesta niiden viinien osalta, jotka on tuotettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa”.

21      Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan nojalla asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan lisättiin uusi rivi 55, ja samalla täsmennettiin, että nimi ”Teran” voitiin mainita rypälelajikkeena Kroatiassa tuotettujen viinien merkinnöissä mutta ainoastaan alkuperänimityksen ”Hrvatska Istra” (PDO-HR-A 1652) yhteydessä ja edellyttäen, että ”Hrvatska Istra” ja ”Teran” esiintyvät samassa visuaalisessa kentässä ja nimi ”Teran” on painettu pienemmällä tekstikoolla kuin ”Hrvatska Istra”.

22      Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetään kuitenkin seuraavasta siirtymätoimenpiteestä:

”Suojatulla alkuperänimityksellä ’Hrvatska Istra’ (PDO-HR-A 1652) varustettuja viinejä, jotka on tuotettu sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ennen tämän asetuksen voimaantuloa, voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen asti, vaikka ne eivät noudata asetuksen (EY) N:o 607/2009 liitteessä XV olevan A osan rivillä 55 asetettuja merkitsemisedellytyksiä, sellaisina kuin ne ovat lisättyinä tämän asetuksen 1 artiklalla.”

23      Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Saman artiklan toisen kohdan mukaan riidanalaista asetusta kuitenkin sovelletaan 1.7.2013 lähtien.

II     Asian tausta

A       Slovenian tasavallan liittyminen unioniin ja suojattu alkuperänimitys ”Teran”

24      Slovenian tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1.5.2004.

25      Sen seurauksena komissio antoi 9.8.2004 asetuksen (EY) N:o 1429/2004 (EUVL 2004, L 236, s. 11), jolla muutettiin asetusta N:o 753/2002. Asetuksen N:o 1429/2004 3 artiklan mukaan tätä asetusta sovelletaan taannehtivasti Slovenian tasavallan liittymispäivästä lukien.

26      Asetuksen N:o 1429/2004 liitteen II nojalla sellaisten viiniköynnöslajikkeiden nimet, joissa on maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien päällysmerkinnöissä, sisällytettiin asetuksen N:o 753/2002 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon Slovakian tasavallan osalta. Nimi ”Teran” toistettiin Slovenian tasavallan osalta unionin perinteisten täydennysmerkintöjen luettelossa, jossa luetellaan ilmaisut, joita perinteisesti käytetään tuottajajäsenvaltioissa kuvaamaan viinejä ja jotka viittaavat erityisesti viinin tuotanto-, valmistus- tai vanhentamismenetelmään taikka viinin laatuun, viinin väriin, viinin tyyppiin tai kyseiseen viiniin liittyvään historialliseen tapahtumaan ja jotka määritellään tuottajajäsenvaltion lainsäädännössä käytettäväksi kyseisten niiden alueella tuotettujen viinien kuvauksessa. Perinteinen täydennysmerkintä ”Teran” yhdistettiin tällä tavalla Kras-viiniin, joka on ”määritetyllä alueella tuotettu laatuviini” (tma-laatuviini).

27      Komissio julkaisi 17.2.2006 asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 5 kohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2006, C 41, s. 1) määritellyllä alueella tuotettujen laatuviinien päivitetyn luettelon, joka perustui jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin. Kyseisessä luettelossa mainitaan Slovenian osalta nimi ”Kras, teran”.

28      Slovenian tasavalta toimitti komissiolle 7.7.2009 päivätyllä kirjeellä uuden kansallisen luettelon slovenialaisista määritellyllä alueella tuotetuista laatuviineistä, ja tällä kertaa luettelossa mainittiin nimet ”Teran, Kras” ja ”Kras”. Uusi luettelo, joka vastasi Slovenian tilannetta 31.7.2009, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 8.8.2009 (EUVL 2009, C 187, s. 1). Asetuksen N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisessä luettelossa mainitut nimet saivat tällöin automaattisen suojan uuden asetuksen nojalla. Slovenian tasavallan oli kuitenkin toimitettava komissiolle kyseisiä nimityksiä koskevat tekniset asiakirjat ja kansalliset päätökset niiden hyväksymisestä.

29      Slovenian tasavalta toimitti 6.12.2011 komissiolle asetuksen N:o 1234/2007 118 c artiklan (joka vastaa asetuksen N:o 479/2008 35 artiklaa) mukaiset tekniset asiakirjat, jotka koskivat lajikkeen ”Teran” nimitystä, saadakseen kyseiselle nimitykselle suojan saman asetuksen 118 b artiklassa tarkoitettuna suojattuna alkuperänimityksenä (SAN).

30      Komissiolle 17.12.2014 antamassaan tiedonannossa (C(2014) 9593 final) maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen kehotti komission jäsenten kollegiota hyväksymään tulokset maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston suorittamasta arvioinnista, joka koski asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 2 kohdan (joka vastaa asetuksen N:o 479/2008 51 artiklaa) mukaisesti komissiolle toimitettuja teknisiä asiakirjoja käytössä olevista viinien nimityksistä. Slovenialainen nimitys ”Teran” mainittiin sellaisten käytössä olevien viinien nimitysten luettelossa, joille oli vahvistettu suoja suojattuna alkuperänimityksenä. Alaviitteessä kuitenkin täsmennettiin, että nimen ”Teran” käyttö Slovenian tasavallassa ei vaikuttanut kroatialaisten tuottajien oikeuksiin käyttää kyseistä nimeä rypälelajikkeen nimityksessä sen täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti, joka komission oli tarkoitus antaa asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan nojalla.

B       Rypälelajikkeen nimen ”teran” käyttäminen Kroatiassa

31      Kroatian tasavalta toimitti 8.9.2008 neuvottelukantansa, joka koski sen liittymistä unioniin. Kroatian tasavalta pyysi kyseisen asiakirjan sivulla 51, maataloutta koskevassa luvussa 11, erityisesti, että ”sen kansallinen luettelo hyväksytyistä rypälelajikkeista sisällytetään asetuksen N:o 753/2002 liitteessä II tarkoitettuun luetteloon sellaisista viiniköynnöslajikkeista tai niiden synonyymeista, joihin sisältyy maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä”.

32      Kroatian tasavalta ilmoitti 28.1.2011 neuvottelukantaansa toimittamassaan lisäyksessä, joka koski lukua 11 ”Maatalous ja maaseudun kehittäminen”, että se halusi vetää pois edellä 31 kohdassa mainitun pyyntönsä. Kroatian tasavalta korosti ymmärtäneensä, että kunkin jäsenvaltion oli laadittava itse asetuksessa N:o 1234/2007 asetettujen vaatimusten mukaisesti kansallinen luettelonsa sellaisista viiniköynnöslajikkeista tai niiden synonyymeista, joihin sisältyy maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä, ja että komissio laatii myöhemmin näiden lajikkeiden luettelon asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

33      Unioni totesi 15.4.2011 hyväksymässään yhteisessä kannassa AD 12-11, joka koski maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevää lukua 11, että Kroatian tasavalta oli ”luopunut pyynnöstään sisällyttää sen kansallinen luettelo hyväksytyistä rypälelajikkeista asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sellaisista viiniköynnöslajikkeista tai niiden synonyymeista, joihin [sisältyi] maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä”.

C       Riidanalaisen asetuksen hyväksymiseen johtanut menettely

34      Komissiolle osoitetussa, 13.5.2013 päivätyssä kirjeessä Kroatian tasavalta ilmaisi huolensa siitä, olisiko sen mahdollista jatkaa rypälelajikkeen nimen ”teran” käyttöä viiniensä merkitsemisessä sen jälkeen, kun se olisi liittynyt unioniin 1.7.2013, sillä kyseinen nimi oli jo rekisteröity slovenialaisena suojattuna alkuperänimityksenä. Kroatian tasavalta pyysi tässä yhteydessä komissiota etsimään ratkaisun, joka tyydyttäisi kaikkia asianomaisia osapuolia. Tässä yhteydessä se kehotti komissiota tarkastelemaan uudelleen slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” asemaa.

35      Toisessa samana päivänä komissiolle lähettämässään kirjeessä Kroatian tasavalta ehdotti asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevan luettelon A päivittämistä. Tämä ehdotus ei koskenut nimeä ”teran”.

36      Komissio vastasi 5.7.2013 päivätyssä kirjeessä Kroatian tasavallalle, että suojatun alkuperänimityksen ”Teran” rekisteröinti oli arkaluonteinen kysymys, jota sen yksiköt tarkastelivat huolellisesti.

37      Komissiolle 16.4.2014 lähettämässään kirjeessä Kroatian tasavalta toi uudelleen esiin huolensa siitä, ettei se voisi käyttää nimeä ”teran” viiniensä merkitsemisessä, koska samalla nimellä oli slovenialainen suojattu alkuperänimitys. Kroatian tasavalta ehdotti, että nimi ”teran” sisällytetään asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan. Kroatian tasavalta ilmoitti myös, että komissio oli ehdottanut neuvoteltuun ratkaisuun pyrkimistä Slovenian tasavallan kanssa ja että Kroatian ja Slovenian ministereiden välillä oli pidetty tätä varten kokous 11.2.2014.

38      Komissio laati luonnoksen delegoiduksi asetukseksi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevan A osan muuttamisesta siten, että siihen sisällytettäisiin rypälelajikkeen nimi ”teran”. Luonnoksesta oli alun perin tarkoitus keskustella jäsenvaltioiden viiniasiantuntijoista koostuvan työryhmän (GREX WINE, jäljempänä viinityöryhmä) kokouksessa 8.9.2014, mutta asia poistettiin lopulta kyseisen kokouksen esityslistalta.

39      Slovenian tasavalta kiitti 11.11.2014 päivätyssä kirjeessään komissiota Slovenian tasavallan ja komission kahdenvälisestä kokouksesta, jossa oli käsitelty teran-viiniä koskevaa kysymystä. Lisäksi Slovenian tasavalta totesi, että kyseinen asia oli ratkaisevan tärkeä sen viinintuottajille ja että se oli ollut hyvin yllättynyt saatuaan tietää, että komissio valmisteli luonnosta delegoiduksi asetukseksi, jolla sallittaisiin Kroatian tasavallalle kyseisen nimen käyttäminen viiniensä merkitsemisessä, kun otetaan huomioon komission huhtikuussa 2013 antamat päinvastaiset julkilausumat.

40      Komissio vastasi Slovenian tasavallalle 4.12.2014, että slovenialainen nimitys ”Teran” oli toki suojattu mutta että Kroatian tasavalta oli ottanut liittymisneuvottelujen yhteydessä esiin kysymyksen rypälelajikkeen ”teran” nimen käytöstä, että Kroatian tasavallalla ei ollut ollut mahdollisuutta vastustaa nimen ”Teran” rekisteröintiä slovenialaisena suojattuna alkuperänimityksenä ja että komissiolla oli voimassa olevien säädösten mukaisesti oikeus säätää poikkeuksista suojattujen alkuperänimitysten ehdottomaan suojaan.

41      Tämän jälkeen komission ja Slovenian tasavallan välillä pidettiin useita kokouksia, ja ne kävivät keskenään vilkasta kirjeenvaihtoa.

42      Viinityöryhmässä keskusteltiin 24.1.2017 luonnoksesta delegoiduksi asetukseksi, jolla sallittaisiin Kroatian tasavallalle nimen ”Teran” käyttäminen viiniensä merkitsemisessä. Slovenian tasavalta ja Kroatian tasavalta esittivät kokouksessa huomautuksensa kyseisestä luonnoksesta.

43      Edellä 42 kohdassa mainittu luonnos delegoiduksi asetukseksi oli julkisesti nähtävissä komission portaalissa ”Parempaa sääntelyä” 17.3.2017–14.4.2017. Monet sidosryhmät, joiden joukossa oli slovenialaisia viinintuottajia ja viinialan järjestöjä, toimittivat näkemyksensä kyseisestä asetusluonnoksesta.

44      Komissio antoi riidanalaisen asetuksen 19.5.2017.

III  Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

45      Slovenian tasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.9.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.

46      Komissio jätti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2017.

47      Kroatian tasavalta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.12.2017 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

48      Slovenian tasavalta toimitti vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.2.2018.

49      Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 1.3.2018 tehdyllä päätöksellä Kroatian tasavallan hakemuksen saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

50      Komissio toimitti vastauskirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.5.2018.

51      Kroatian tasavalta jätti väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.5.2018.

52      Slovenian tasavalta jätti väliintulokirjelmää koskevat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.7.2018.

53      Komissio ei esittänyt huomautuksia väliintulokirjelmästä.

54      Slovenian tasavalta ilmoitti 3.8.2018 päivätyllä kirjeellä, että se haluaa tulla kuulluksi suullisessa käsittelyssä.

55      Unionin yleinen tuomioistuin päätti neljännen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.

56      Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa oikeudenkäynnin suullisen vaiheen.

57      Unionin yleinen tuomioistuin esitti 10.10.2019 päivätyllä kirjaamon kirjeellä prosessinjohtotoimena asianosaisille kysymyksiä, joihin se pyysi niitä vastaamaan kirjallisesti ennen suullista käsittelyä. Asianosaiset vastasivat kysymyksiin asetetussa määräajassa.

58      Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 3.12.2019 pidetyssä istunnossa.

59      Slovenian tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen asetuksen kokonaisuudessaan

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

60      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        toteaa, että kanne on perusteeton

–        velvoittaa Slovenian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

61      Kroatian tasavalta vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

IV     Oikeudellinen arviointi

62      Slovenian tasavalta esittää kanteensa tueksi kahdeksan kanneperustetta:

–        ensimmäinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 1308/2013 232 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, rikkomista

–        toinen kanneperuste koskee oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

–        kolmas kanneperuste koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan rikkomista

–        neljäs kanneperuste koskee Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen ehdoista tehdyn asiakirjan 41 artiklan rikkomista siltä osin kuin riidanalaisessa asetuksessa säädetään siirtymäajasta ennen 1.7.2013 tuotetun viinin kaupan pitämiselle

–        viides kanneperuste koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan rikkomista, kun otetaan huomioon unionin oikeuden perusperiaatteiden sekä perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan kyseiselle säännökselle antama merkitys

–        kuudes kanneperuste koskee SEU 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT 290 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio on ylittänyt toimivallan, joka sille annetaan kyseisissä perussopimuksissa delegoitujen säädösten antamiseksi

–        seitsemäs kanneperuste koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan ja SEU 49 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkomista siltä osin kuin Kroatian tasavalta ei esittänyt pyyntöä rypälelajikkeen ”teran” nimen sisällyttämiseksi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan ennen liittymistään unioniin eikä Slovenian tasavallalle tiedotettu tällaisesta pyynnöstä liittymisneuvotteluja varten

–        kahdeksas kanneperuste koskee paremmasta sääntelystä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välillä 13.4.2016 tehdyn toimielinten sopimuksen (EUVL 2016, L 123, s. 1; jäljempänä toimielinten välinen sopimus) V.28 kohdan ja delegoituja säädöksiä koskevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisymmärrysasiakirjan (jäljempänä yhteisymmärrysasiakirja) II.7 kohdan rikkomista sekä toimielinten välistä tasapainoa koskevan periaatteen loukkaamista.

A       Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 232 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, rikkomista

63      Slovenian tasavalta korostaa ensinnäkin, että riidanalaisen asetuksen oikeusperustaa eli asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa voidaan soveltaa kyseisen asetuksen 232 artiklan mukaisesti vasta 1.1.2014 lähtien. Sen mukaan riidanalaisen asetuksen 3 artiklasta kuitenkin ilmenee, että riidanalaista asetusta sovelletaan 1.7.2013 lähtien eli ennen sitä päivää, jona riidanalaisen asetuksen perustana oleva asetus tuli sovellettavaksi. Slovenian tasavalta katsoo, että antaessaan riidanalaiselle asetukselle taannehtivan vaikutuksen, joka kattaa tietyn asetuksen N:o 1308/2013 voimaantuloa ja sen koko olemassaoloa edeltävän ajanjakson, komissio ylitti toimivallan, joka sille annetaan asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 232 artiklan kanssa.

64      Toiseksi Slovenian tasavalta väittää, että asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan mukaan nimen ”teran” sisällyttäminen kyseisen asetuksen liitteessä XV olevaan A osaan voitiin sallia niiden unionin säännösten mukaisesti, jotka olivat voimassa Kroatian tasavallan liittymispäivänä eli 1.7.2013. Slovenian tasavalta kuitenkin katsoo, ettei riidanalaisen asetuksen oikeusperustana oleva asetus N:o 1308/2013 ollut vielä voimassa 1.7.2013. Näin ollen kyseisenä päivänä oli sen mukaan sovellettava asetuksen N:o 1234/2007 säännöksiä ja erityisesti sen 118 j artiklaa, jonka soveltaminen päättyi 1.1.2014. Tällä perusteella Slovenian tasavalta katsoo, ettei asetusta N:o 1308/2013 voida pitää asetuksena, joka oli voimassa Kroatian tasavallan unioniin liittymishetkellä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

65      Komissio kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

1.     Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 232 artiklan kanssa, rikkominen

66      On syytä huomauttaa, että riidanalainen asetus annettiin 19.5.2017 ja se tuli voimaan sinä päivänä, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 21.7.2017. Kyseisen asetuksen 3 artiklassa kuitenkin säädetään, että asetusta sovelletaan taannehtivasti 1.7.2013 lähtien. Kuten Slovenian tasavalta on korostanut, kyseinen päivämäärä on aikaisempi kuin se päivä, jona riidanalaisen asetuksen oikeusperustana oleva asetus N:o 1308/2013 tuli sovellettavaksi, eli 1.1.2014.

67      Näin ollen on tutkittava, onko komissio ylittänyt, kuten Slovenian tasavalta väittää, sille asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 232 artiklan kanssa, annetun toimivallan sillä perusteella, että kyseiset säännökset eivät antaneet sille minkäänlaista oikeutta toteuttaa taannehtivasti kyseisissä säännöksissä annettua toimivallan siirtoa.

68      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on nimittäin katsottu tässä yhteydessä, että aineellisia oikeussääntöjä on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi tulkittava siten, että ne koskevat ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tilanteita ainoastaan siinä tapauksessa, että näiden sääntöjen sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus (tuomio 24.9.2002, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, C‑74/00 P ja C-75/00 P, EU:C:2002:524, 119 kohta ja tuomio 19.6.2015, Italia v. komissio, T-358/11, EU:T:2015:394, 112 kohta).

69      Käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa voidaan soveltaa saman asetuksen 232 artiklan mukaisesti vasta 1.1.2014 lähtien. Kyseisen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa tai missään muissakaan säännöksissä ei velvoiteta asettamaan viimeksi mainitun säännöksen vaikutuksen alkamispäiväksi eri päivää kuin se, josta säädetään saman asetuksen 232 artiklassa. Vaikka kyseisen asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että kyseisen säännöksen tavoitteena on suojella olemassa olevia merkitsemiskäytäntöjä, siinä ei säädetä millään tavalla, että kyseiset käytännöt voitaisiin suojata jo ennen kyseessä olevan toimivallan siirron soveltamisen alkamispäivää. Asetus N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annetun toimivallan ei voida tässä yhteydessä katsoa tarkoittavan sitä, että komissiolle annetaan oikeus käyttää delegoitua toimivaltaansa sellaisen poikkeuksen myöntämiseksi, joka kattaisi jonkin päivämäärää 1.1.2014 edeltävän ajanjakson.

70      Tukeutuessaan asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annettuun toimivaltaan myöntääkseen merkintöjä koskevan poikkeuksen, sellaisena kuin siitä säädetään riidanalaisessa asetuksessa, ajanjaksolle 1.7.2013–1.1.2014 komissio sovelsi taannehtivasti asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, mistä ei säädetty kyseisessä asetuksessa.

71      On kuitenkin vielä arvioitava, onko riidanalaisessa asetuksessa asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn toimivallan siirron taannehtivan soveltamisen takia tehty sellainen olennainen virhe, joka voi johtaa kyseisen asetuksen kumoamiseen siltä osin kuin on kyse sen taannehtivasta vaikutuksesta ennen päivämäärää 1.1.2014 (ks. analogisesti tuomio 19.6.2015, Italia v. komissio, T-358/11, EU:T:2015:394, 121 kohta).

72      Tässä yhteydessä on syytä todeta, kuten ilmenee edellä 2 kohdasta, että asetuksen N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohta on sittemmin sisällytetty asetukseen N:o 1234/2007 ja korvattu sen 118 j artiklan 3 kohdalla ja että viimeksi mainittua asetusta sovellettiin Kroatian tasavallan liittyessä unioniin. Kyseiset säännökset sisälsivät jo samanlaisen säännön kuin asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annettu sääntö, jonka mukaan sellaista suojatun alkuperänimityksen sisältävää tai suojatusta alkuperänimityksestä koostuvaa rypälelajikkeen nimeä, jota ei mainita sovellettavan asetuksen liitteessä olevassa luettelossa, ei saa esittää viinien merkinnöissä, paitsi siinä tapauksessa, että komissio hyväksyy päinvastaisia toimenpiteitä. Näin ollen asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ei anneta komissiolle uutta toimivaltaa, vaan se on suoraa jatkoa Romanian tasavallan unioniin liittymispäivänä 1.7.2013 voimassa olleen ja sovellettavan asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdalle.

73      Lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 230 artiklasta ilmenee, että viittauksia asetukseen N:o 1234/2007 pidetään viittauksina asetukseen N:o 1308/2013 viimeksi mainitun asetuksen liitteessä XIV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. Kyseisen vastaavuustaulukon mukaan asetuksen N:o 1234/2007 118 j artikla vastaa asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklaa.

74      Lisäksi asianosaiset myönsivät prosessinjohtotoimena esitettyihin kysymyksiin vastatessaan, ettei komissiolle asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annettu toimivalta eronnut olennaisesti asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdasta johtuvasta toimivallasta.

75      On totta, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toinen alakohta on erityinen, koska siinä velvoitetaan nimenomaisesti komissio ottamaan huomioon olemassa olevat merkitsemiskäytännöt. Tämän täsmennyksen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että komissiolle kyseisessä säännöksessä annettu toimivalta eroaisi perustavanlaatuisesti asetuksen N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdassa annetusta toimivallasta, koska kyseisen säännöksen tarkoituksena on ainoastaan selventää kyseistä toimivaltaa edellyttämällä, että komissio ottaa huomioon käytössä olevat merkintäkäytännöt. Tällä tavalla voidaan lisäksi antaa suojattua alkuperänimitystä käyttäville tuottajille suurempi takuu siitä, ettei komissio anna päätöstään mielivaltaisesti, muuttamatta kuitenkaan lainsäätäjän komissiolle antaman toimivallan luonnetta tai laajuutta.

76      Asianosaiset eivät myöskään ole kiistäneet sitä, että Kroatian tasavallassa oli sen unioniin liittymishetkellä käytössä merkintäkäytäntöjä, jotka koskivat rypälelajikkeen nimeä ”teran”. Tämä päätelmä pysyy samana riippumatta siitä, sovelletaanko asetusta N:o 1234/2007 vai asetusta N:o 1308/2013.

77      Näin ollen on todettava, että vaikka komissio sovelsi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa taannehtivasti, mistä lainsäätäjä ei ollut säätänyt, se ei kuitenkaan käyttänyt pääasiassa Kroatian tasavallan osalta uutta toimivaltaa, josta Slovenian tasavalta ei olisi ollut tietoinen, siltä osin kuin on kyse ajanjaksosta 1.7.2013–1.1.2014. Kiistatonta on sekin, että vaikka komissio olisi tukeutunut asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklaan antaessaan riidanalaisen asetuksen, se olisi päätynyt samaan lopputulokseen eli myöntänyt kroatialaisille viineille merkintöjä koskevan poikkeuksen Kroatian tasavallan unioniin liittymisestä lähtien.

78      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

2.     Asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 232 artiklan kanssa, rikkominen

79      Asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdasta on syytä muistuttaa, että sen mukaan kyseisen asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, voidaan esittää suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen merkinnöissä, jos ne ovat olleet sallittuja niiden unionin sääntöjen mukaisesti, jotka olivat voimassa – käsiteltävässä asiassa Kroatian tasavallan – liittymispäivänä.

80      On siis arvioitava, estikö – kuten Slovenian tasavalta väittää – asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 232 artiklan kanssa, komissiota käyttämästä riidanalaisen asetuksen perustana asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jota alettiin soveltaa 1.1.2014.

81      Tältä osin on ensinnäkin todettava, että koska asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan sanamuoto ei osoita päinvastaista, kyseisessä säännöksessä tarkoitetut ”[unionin] säännöt, jotka olivat voimassa”, kattavat väistämättä paitsi asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklaan myös asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvät säännöt komissiolle annetusta toimivallasta.

82      On nimittäin niin, että vaikka asetus N:o 1308/2013 ei ollut vielä voimassa eikä sitä ollut edes annettu Kroatian tasavallan liittyessä unioniin 1.7.2013, komissiolla oli jo kyseisenä päivänä, kuten ilmenee edellä 72 kohdasta, sille nimenomaisesti asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdassa annettu toimivalta, jonka nojalla sillä oli oikeus myöntää poikkeuksia merkintöjen alalla ja joka ei eronnut olennaisesti millään tavalla asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvästä toimivallasta.

83      Käyttäessään riidanalaisen asetuksen antamisen perustana N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa komissio ei siis soveltanut erilaista aineellista oikeussääntöä kuin se, joka oli voimassa Kroatian tasavallan unioniin liittymishetkellä, kuten Slovenian tasavalta itsekin myönsi vastatessaan prosessinjohtotoimena esitettyihin kysymyksiin.

84      Lisäksi Slovenian tasavalta ei ole viitannut mihinkään toiseen sääntöön, joka olisi ollut voimassa 1.7.2013 ja jonka komissio olisi virheellisesti jättänyt huomioimatta riidanalaisen asetuksen antaessaan. Se ei ole myöskään väittänyt, ettei komissio voinut pitää lähtökohtanaan Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivää arvioidessaan kyseisessä valtiossa käytössä olevia merkintäkäytäntöjä, jotka liittyivät nimeen ”teran”.

85      Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen määräyksen tai säännöksen, joka on toimenpiteen oikeudellinen perusta ja jolla unionin toimielin valtuutetaan toteuttamaan kyseinen toimenpide, on oltava voimassa sen toteuttamishetkellä (tuomio 4.4.2000, komissio v. neuvosto, C-269/97, EU:C:2000:183, 45 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 1.7.2009, ThyssenKrupp Stainless v. komissio, T-24/07, EU:T:2009:236, 74 kohta).

86      Riidanalaisen asetuksen antamishetkellä 19.5.2017 voimassa olivat asetuksen N:o 1308/2013 säännökset. Kyseisenä päivänä komissio ei siis voinut enää käyttää riidanalaisen asetuksen perustana asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklaa, koska kyseinen asetus oli kumottu eikä tämä säännös näin ollen ollut enää voimassa. Lähtökohtaisesti ainoa oikeudellinen perusta, jonka nojalla komissio saattoi antaa riidanalaisen asetuksen, oli siis asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toinen alakohta, eikä komissiolla ollut tältä osin minkäänlaista harkintavaltaa (ks. analogisesti tuomio 21.11.2012, Espanja v. komissio, T-76/11, EU:T:2012:613, 31 ja 32 kohta).

87      Kolmanneksi sekä asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklassa että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annetaan komissiolle oikeus myöntää merkintöjen alalla poikkeus, jonka ansiosta suojatut alkuperänimitykset ja käytössä olevat merkintäkäytännöt saattoivat olla olemassa samanaikaisesti suojatun alkuperänimityksen rekisteröinnistä tai sen soveltamisen alkamisesta lähtien. Lisäksi kyseisissä säännöksissä ei säädetä nimenomaisesti mistään ajallisista rajoituksista komission toimille.

88      Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei komissio voinut antaa riidanalaista asetusta ennen Kroatian tasavallan unioniin liittymistä, koska sillä ei ollut minkäänlaista alueellista toimivaltaa antaa tällainen asetus ennen kyseistä päivää. Antaessaan tässä yhteydessä riidanalaisen asetuksen taannehtivin vaikutuksin Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivästä lukien komissio piti oikein lähtökohtana sitä ajankohtaa, jona slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” ja kroatialaisten merkintäkäytäntöjen samanaikainen olemassaolo alkoi konkreettisesti, eli kyseistä liittymisajankohtaa. Komissio on siis toiminut käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen kyseisten säännösten systematiikan ja sanamuodon mukaisesti.

89      Väite, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 232 artiklan kanssa, on siten hylättävä perusteettomana.

90      Ensimmäinen kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä.

B       Toinen kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen, luottamuksensuojan periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

91      Slovenian tasavalta väittää lähinnä, että antaessaan riidanalaiselle asetukselle lähes neljän vuoden taannehtivan vaikutuksen komissio loukkasi ensinnäkin oikeusvarmuuden periaatetta ja nemo potest venire contra factum proprium ‑periaatetta, toiseksi saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteita sekä kolmanneksi suhteellisuusperiaatetta. Tämän kanneperusteen yhteydessä Slovenian tasavalta vetoaa myös asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkomiseen.

92      Slovenian tasavallan mukaan asetuksen N:o 607/2009 tai asetuksen N:o 1308/2013 säännöksistä ei nimittäin ilmene, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut antaa viimeksi mainitun asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulle poikkeukselle taannehtiva vaikutus riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetulla tavalla ja siinä tarkoitetuissa olosuhteissa. Lisäksi Slovenian tasavalta väittää, että oikeusvarmuuden perustavanlaatuinen vaatimus estää sen, että komissio voisi lykätä loputtomasti toimivaltansa käyttämistä. Slovenian tasavalta katsoo myös, että riidanalaisen asetuksen antaminen yli neljä vuotta Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen poikkeaa huomattavasti komission käytännöistä aiempien liittymisten yhteydessä ja loukkaa siten slovenialaisten viinintuottajien perusteltua luottamusta, jota komission yksiköt olivat vahvistaneet lukuisilla julkilausumillaan vuodesta 2013 lähtien. Tässä yhteydessä Slovenian tasavalta ehdottaa, että unionin yleinen tuomioistuin kuulee todistajana A:ta, joka on Slovenian maatalousministeriön virkamies. Slovenian tasavalta väittää, että antaessaan riidanalaisen asetuksen taannehtivin vaikutuksin komissio haittasi tarkastusmenettelyjä, jotka Slovenian tasavalta oli toteuttanut slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” käyttökiellon rikkojia vastaan.

93      Slovenian tasavalta ei esitä mitään erityisiä perusteluja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevan väitteensä tueksi. Kannekirjelmän 28 kohdan ja sitä seuraavien kohtien valossa Slovenian tasavallan on näin ollen tulkittava väittävän lähinnä, että antaessaan riidanalaiselle asetukselle lähes neljän vuoden taannehtivan vaikutuksen komissio on ylittänyt sen, mikä oli tarpeen.

94      Komissio, jota Kroatian tasavalta tukee, kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

1.     Oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaaminen sekä lähinnä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkominen

95      Aivan aluksi on muistutettava, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää yhtäältä, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja toisaalta, että oikeussubjektit voivat ennakoida niiden soveltamista (tuomio 10.9.2009, Plantanol, C-201/08, EU:C:2009:539, 46 kohta).

96      Luottamuksensuojan periaate on sen sijaan määritelty oikeudeksi, joka kuuluu jokaiselle yksityiselle, joka on tilanteessa, jossa hallinto on aiheuttanut yksityiselle perusteltuja odotuksia (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1983, Mavridis v. parlamentti, 289/81, EU:C:1983:142, 21 kohta ja tuomio 26.6.1990, Sofrimport v. komissio, C-152/88, EU:C:1990:259, 26 kohta). Myös jäsenvaltiot voivat vedota tähän periaatteeseen (tuomio 26.6.2012, Puola v. komissio, C‑335/09 P, EU:C:2012:385, 180 ja 181 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 6.10.2009, komissio v. Espanja, C-562/07, EU:C:2009:614, 18–20 kohta).

97      Oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen sitä vastoin voida vedota, jollei hallinto ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutuksia (ks. tuomio 18.1.2000, Mehibas Dordtselaan v. komissio, T-290/97, EU:T:2000:8, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.7.2003, Cheil Jedang v. komissio, T-220/00, EU:T:2003:193, 33 kohta).

98      Taloudellinen toimija ei voi myöskään vedota saavutettuun oikeuteen eikä edes luottaa perustellusti siihen, että vallitsevat olosuhteet säilyvät, jos kysymys on olosuhteista, joita unionin toimielimet voivat muuttaa harkintavaltansa rajoissa tekemillään päätöksillä (tuomio 5.10.1994, Saksa v. neuvosto, C-280/93, EU:C:1994:367, 80 kohta).

99      Unionin toimen taannehtivasta vaikutuksesta on täsmennettävä, että oikeusvarmuuden periaate estää yleensä sen, että unionin säädöksen soveltamisen alkamisajankohta on aikaisempi kuin julkaisuajankohta. Tämä kielto ei kuitenkaan ole ehdoton, ja tilanne voi olla poikkeuksellisesti toinen, jos se on välttämätöntä säädöksellä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla (tuomio 24.9.2002, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, C‑74/00 P ja C‑75/00 P, EU:C:2002:524, 119 kohta ja tuomio 10.11.2010, SMHV v. Simões Dos Santos, T‑260/09 P, EU:T:2010:461, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100    Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, onko komissio loukannut suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” varustettujen slovenialaisten viinien tuottajien osalta oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja saavutettujen oikeuksien periaatteita sekä rikkonut lähinnä asetuksen N:o 607/2009 ja asetuksen N:o 1308/2013 säännöksiä antaessaan riidanalaiselle asetukselle lähes neljän vuoden taannehtivan vaikutuksen. Tässä yhteydessä on tarkasteltava seuraavia Slovenian tasavallan esittämiä väitteitä, joista ensimmäisen mukaan asetuksen N:o 607/2009 ja asetuksen N:o 1308/2013 säännökset eivät sallineet taannehtivan vaikutuksen antamista riidanalaisen asetuksen tarkoittamalla tavalla ja sen olosuhteissa, toisen mukaan komissio ei voinut lykätä toimivaltansa käyttöä loputtomasti oikeusvarmuuden periaatteen valossa, kolmannen mukaan komissio poikkesi aiempien liittymisten yhteydessä noudattamastaan käytännöstä ja loukkasi slovenialaisten viinintuottajien perusteltua luottamusta ja neljännen mukaan komissio haittasi tarkastusmenettelyjä, jotka Slovenian tasavalta on toteuttanut slovenialaista suojatun alkuperänimityksen ”Teran” käyttökiellon rikkojia vastaan.

a)     Väite, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkomista

101    Esittäessään väitteet, jotka koskevat asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkomista sekä näissä säännöksissä komissiolle asetettua velvollisuutta toimia mahdollisimman nopeasti uuden valtion unioniin liittymisen jälkeen, Slovenian tasavalta pyrkii osoittamaan lähinnä, että kyseisillä säännöksillä rajoitetaan ajallisesti komission toimia.

102    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään ainoastaan sitä, että poikkeuksen myöntämisessä otetaan huomioon käytössä olevat merkintäkäytännöt. Asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa sitä vastoin viitataan sellaisiin unionin sääntöihin, jotka olivat voimassa asianomaisen jäsenvaltion liittymispäivänä.

103    Näin ollen merkintöjä koskevan poikkeuksen myöntäminen edellyttää sellaisten merkintäkäytäntöjen olemassaolon toteamista, jotka on tarpeen säilyttää. Tällaisten käytäntöjen on siis väistämättä oltava käytössä kyseisen poikkeuksen soveltamisen alkamispäivänä. Käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa, jossa asianomaisessa valtiossa on sen unioniin liittymishetkellä käytössä merkintäkäytäntöjä, jotka saattavat loukata suojattua alkuperänimitystä liittymisestä lähtien, komission on – jos se arvioi, että kyseiset käytännöt on voitava säilyttää asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla – varmistettava, että kyseiset käytännöt ovat käytössä liittymishetkellä eli sillä hetkellä, josta lähtien ne ovat ristiriidassa kyseisen suojatun alkuperänimityksen kanssa.

104    Siinä tapauksessa, että merkintöjä koskeva poikkeus myönnetään valtion liittyessä unioniin, kuten käsiteltävässä asiassa, asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan kanssa, edellytetään, että komissio ottaa tällaisten merkintäkäytäntöjen käytössä olemista arvioidessaan lähtökohdaksi kyseisen liittymishetken sitä myöhemmän ajankohdan sijasta ja noudattaa kyseisenä päivänä voimassa olevia sääntöjä. Kyseisten kahden säännöksen sanamuodosta ei sitä vastoin voida päätellä, että niissä asetettaisiin jokin tarkka määräaika, johon mennessä komission on hyväksyttävä viinien merkintöjä koskeva poikkeus, koska niissä ei viitata tähän millään tavalla.

105    Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toinen alakohta tai asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohta eivät myöskään muodosta mitään oikeusperustaa, jonka nojalla komissio voisi antaa riidanalaisen asetuksen kaltaisen delegoidun asetuksen ennen valtion liittymistä unioniin. Komissiolla ei ole niiden perusteella mitään alueellista toimivaltaa, kun kyseessä on unionin ulkopuolinen maa. Tästä seuraa, että jos merkintöjä koskevan poikkeuksen myöntäminen tällaisella delegoidulla asetuksella liittyy valtion unioniin liittymiseen, komission on välttämätöntä odottaa kyseistä liittymispäivää ennen kuin se voi aloittaa menettelyn delegoidun asetuksen antamiseksi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla. Kun otetaan huomioon tarve noudattaa delegoitujen säädösten antamisessa SEUT 290 artiklassa määrättyä menettelyä, kuten edellytetään asetuksen N:o 1308/2013 227 artiklassa, kyseisen prosessin kesto riippuu kyseessä olevista olosuhteista.

106    Näin ollen väite, joka koskee lähinnä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa asetettua ajallista rajoitusta, on perusteeton.

107    Se, että sovellettavissa säännöksissä ei säädetä nimenomaisesti määräajasta, jonka kuluessa merkintöjä koskevan poikkeuksen myöntävä delegoitu asetus olisi annettava, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komissio voisi olla noudattamatta unionin toimien ajallista toteuttamista koskevia yleisiä periaatteita, kuten velvollisuutta kunnioittaa kohtuullisessa ajassa toimimista koskevaa periaatetta sekä oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteita. Tässä asiayhteydessä on vielä tarkasteltava Slovenian tasavallan muita väitteitä.

b)     Väite, jonka mukaan komissio on lykännyt kohtuuttomasti toimivaltansa käyttöä

108    Kuten Slovenian tasavalta väittää, oikeusvarmuuden perustavanlaatuinen vaatimus estää komissiota lykkäämästä loputtomasti toimivaltansa käyttämistä, vaikka tarkkaa määräaikaa ei olisikaan asetettu (tuomio 15.1.2013, Espanja v. komissio, T-54/11, EU:T:2013:10, 29 kohta).

109    Näin ollen on tarkasteltava riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn kulkua ja arvioitava, missä määrin käsiteltävän asian olosuhteet saattoivat oikeuttaa sen keston.

110    Kuten edellä 31 ja 32 kohdasta ilmenee, Kroatian tasavalta pyysi 8.9.2008 päivätyssä neuvottelukannassaan, että sen kansallinen luettelo hyväksytyistä rypälelajikkeista sisällytetään luetteloon sellaisista viiniköynnöslajikkeista tai niiden synonyymeista, joihin sisältyy maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä. Kroatian tasavalta veti myöhemmin pois kyseisen pyynnön 28.1.2011 päivättyyn neuvottelukantaan tehdyssä lisäyksessä sillä perusteella, että komissio laatisi kyseisen luettelon sen unioniin liittymisen jälkeen.

111    Kuten edellä 29 kohdassa todetaan, Slovenian tasavalta toimitti komissiolle vasta 6.12.2011, eli sen jälkeen, kun Kroatian tasavalta oli vetänyt pois edellä 110 kohdassa mainitun pyyntönsä, asetuksen N:o 1234/2007 118 c artiklassa (joka vastaa asetuksen N:o 479/2008 35 artiklaa) tarkoitetut tekniset asiakirjat, jotka koskivat lajikkeen ”Teran” nimitystä, saadakseen kyseiselle nimitykselle suojan saman asetuksen 118 b artiklassa tarkoitettuna suojattuna alkuperänimityksenä. Kuten edellä 27 ja 28 kohdasta ilmenee, ennen kyseistä päivää nimi ”Teran” yhdistettiin täydennysmerkintänä nimeen ”Kras” slovenialaisten tma-laatuviinien luettelossa, jossa luki ensin ”Kras, teran” ja sitten ”Teran, Kras”.

112    Käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee tältä osin, että Kroatian tasavalta oli ilmaissut komissiolle – viimeksi 13.5.2013 päivätyssä kirjeessä – huolensa sen suhteen, oliko sen mahdollista käyttää rypälelajikkeen nimeä ”teran” unioniin liittymisensä jälkeen. Tätä kirjettä seurasi vilkas kirjeenvaihto sekä useita komission ja Slovenian tasavallan kahdenvälisiä kokouksia, joita pidettiin esimerkiksi 24.9.2014, 11.11.2014, 4.12.2014, 26.1.2015, 8.7.2015, 14.7.2015 ja 16.7.2015 sekä tammikuussa 2017.

113    Slovenian tasavalta lähetti komissiolle myös useaan otteeseen asiakirjoja sekä lisätietoja, jotka koskivat suojattua alkuperänimitystä ”Teran”. Lisäksi se toimitti 20.1.2016 vastauksensa kysymyksiin, jotka komissio oli esittänyt sille kyseisestä suojatusta alkuperänimityksestä, merkintäkäytännöistä ja unionin lainsäädännöstä.

114    Edellä 110–113 kohdassa mainitut seikat osoittavat, ettei komissio ollut missään vaiheessa passiivinen riidanalaisen asetuksen antamista edeltävänä aikana. Asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että komissio olisi lykännyt keskustelujen aloittamista asianomaisten osapuolten kanssa tai että se olisi viivyttänyt niitä. Komissio pyrki päinvastoin kokoamaan kaikki tarvittavat tiedot ja yritti löytää neuvotellun ratkaisun Kroatian tasavallan 13.5.2013 päivätyssä kirjeessä esiin tuotuun ja edellä tämän tuomion 112 kohdassa mainittuun ongelmaan.

115    Toiseksi asetuksen N:o 1308/2013 107 artiklan 3 kohdasta (joka vastaa asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 4 kohtaa) ilmenee, että komissiolla oli 31.12.2014 saakka mahdollisuus päättää omasta aloitteestaan peruuttaa automaattisen suojan sellaisilta käytössä olevilta viinien nimityksiltä, joista jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet, mukaan lukien slovenialainen suojattu alkuperänimitys ”Teran”, ja jotka eivät täyttäneet tai eivät enää täyttäneet saman asetuksen 93 artiklassa säädettyjä suojatun alkuperänimityksen edellytyksiä. Koska Kroatian tasavallalle myönnettävä merkintöjä koskeva poikkeus ilmaisulle ”teran” tuli kyseeseen ainoastaan siksi, että samalla nimellä oli Sloveniassa suojattu alkuperänimitys, komissio saattoi siis oikeutetusti odottaa, että Slovenian tasavallan suojatusta alkuperänimityksestä ”Teran” toimittama asiakirja-aineisto saadaan arvioitua, ja antaa vasta sitten riidanalaisen asetuksen.

116    Kolmanneksi komissio ilmoitti Slovenian tasavallalle 18.1.2017 päivätyssä kirjeessään, että sen oli ensin tehtävä 30.6.2017 mennessä päätös kroatialaista suojattua alkuperänimitystä ”Hrvatska Istra” koskevista teknisistä asiakirjoista, koska teran-rypälelajikkeen nimi liittyi nimenomaisesti kyseiseen nimitykseen. Vastatessaan prosessinjohtotoimena esitettyihin kysymyksiin komissio ilmoitti, että kyseistä kroatialaista suojattua alkuperänimitystä koskevissa teknisissä asiakirjoissa todettiin nimenomaisesti, että nimi ”teran” saattoi esiintyä kyseisten tuotteiden merkinnöissä markkinoille saattamisen yhteydessä sillä edellytyksellä, että se esiintyi samassa visuaalisessa kentässä suojatun alkuperänimityksen ”Hrvatska Istra” nimen kanssa. Komissio täsmensi myös, että kun otetaan huomioon keskustelujen kesto sekä se, ettei nimeä ”teran” koskevassa kysymyksessä ollut saavutettu edistystä, sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta, ettei asianomaisten jäsenvaltioiden välillä päästä sopimukseen, joten se päätti antaa riidanalaisen asetuksen toistaen siinä kroatialaista suojattua alkuperänimitystä ”Hrvatska Istra” koskevissa teknisissä asiakirjoissa esitetyt merkitsemissäännöt odottamatta kyseisten asiakirjojen arvioinnille asetetun määräajan päättymistä.

117    Neljänneksi, kuten ilmenee riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta, komissio odotti, että Slovenian tasavallan ja Kroatian tasavallan välillä päästään neuvoteltuun ratkaisuun, mikä osoittautui lopulta mahdottomaksi huolimatta komission tähän liittyvistä pyrkimyksistä.

118    Edellä esitetyn perusteella komissio käsitteli riidanalaisen asetuksen antamista edeltäneiden neljän vuoden aikana aktiivisesti teran-kysymystä, jonka arkaluonteisuutta komissio korosti Slovenian tasavallan tavoin useaan otteeseen, eikä se näin ollen lykännyt loputtomasti toimivaltansa käyttämistä. Kuten edellä 116 kohdasta ilmenee, komissio jopa päätti mieluummin antaa riidanalaisen asetuksen ennen kroatialaista suojattua alkuperänimitystä ”Hrvatska Istra” koskevien teknisten asiakirjojen arvioinnille asetetun määräajan päättymistä (30.6.2017).

119    Näin ollen Slovenian tasavallan väite, jonka mukaan komissio lykkäsi loputtomasti toimivaltansa käyttämistä, on hylättävä perusteettomana.

c)     Väite, joka koskee riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen lainvastaista laajuutta

120    Kuten edellä 99 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, oikeusvarmuuden periaate estää lähtökohtaisesti taannehtivan vaikutuksen antamisen unionin säädöksille. Tästä kiellosta voidaan kuitenkin poiketa seuraavien kahden edellytyksen täyttyessä: riidanalaiselle toimelle on annettava taannehtiva vaikutus, jotta sillä tavoiteltu päämäärä on mahdollista saavuttaa, ja asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla.

121    On siis arvioitava, täyttääkö riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen laajuus edellä 120 kohdassa mieleen palautetut kaksi edellytystä.

1)     Riidanalaisella asetuksella tavoiteltu päämäärä

122    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sellaisten unionin säädösten perusteluissa, joilla on taannehtiva vaikutus, on ilmaistava selvästi ja yksiselitteisesti tavoitellun taannehtivan vaikutuksen perusteet (tuomio 1.4.1993, Diversinte ja Iberlacta, C-260/91 ja C-261/91, EU:C:1993:136, 10 kohta). Lisäksi edellytyksenä on, että säädös, jolla on tällainen taannehtiva vaikutus, on omiaan saavuttamaan sillä tavoitellun päämäärän (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1991, Crispoltoni, C-368/89, EU:C:1991:307, 18 kohta).

123    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksen olisi tultava voimaan Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivästä eli 1.7.2013 lähtien, koska pyyntö teran-rypälelajikkeen nimen sisällyttämisestä asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan oli esitetty ennen kyseistä liittymispäivää, koska kyseisessä valtiossa käytettiin nimeä ”teran” merkinnöissä sen liittymishetkellä ja koska riidanalaisen asetuksen hyväksymistä oli lykätty yksinomaan sen vuoksi, että asiassa oli odotettu neuvoteltua ratkaisua Slovenian tasavallan kanssa.

124    Näin ollen riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on lähinnä suojata Kroatiassa 30.6.2013 käytössä olleet merkintäkäytännöt, joita ei myöskään ollut riitautettu kyseisen valtion esitettyä tätä koskevan pyynnön. Tarkoituksena oli siten ratkaista ristiriitatilanne, joka vallitsi tuolloin laillisten käytäntöjen ja slovenialaiselle suojatulle alkuperänimitykselle ”Teran” ennen Kroatian tasavallan liittymispäivää annetusta suojasta johtuvien oikeuksien välillä siitä päivästä lukien, jolloin kyseinen ristiriita ilmeni.

125    Kuten edellä 105 kohdassa todetaan, komissio ei kuitenkaan voinut antaa delegoitua asetusta poikkeuksen myöntämisestä kyseisille kroatialaisille merkintäkäytännöille ennen Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivää, koska sillä ei ollut alueellista toimivaltaa tällaisen kolmatta maata koskevan säädöksen antamiseksi.

126    Kuten edellä 103 kohdassa todetaan, asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee lisäksi, että komissio ei voinut aloittaa riidanalaisen asetuksen hyväksymiseen johtavaa menettelyä ennen Kroatian tasavallan unioniin liittymistä, joten sen oli otettava lähtökohdaksi Kroatian tasavallan unioniin liittymishetki jonkin myöhemmän ajankohdan sijasta arvioidakseen sellaisten kansallisten merkintäkäytäntöjen olemassaoloa, joiden osalta olisi mahdollisesti poikettava merkintöjä koskevista unionin yleisistä säännöistä.

127    Kun otetaan vielä huomioon nimeen ”teran” liittyvän kysymyksen arkaluonteisuus kummankin asianomaisen valtion kannalta, komissio saattoi perustellusti pyrkiä niiden välillä neuvoteltuun ratkaisuun, jota noudatettaisiin kyseisen ristiriidan syntyhetkestä eli 1.7.2013 lähtien, ja tämä vaati aikaa. Kuten edellä 118 kohdassa on todettu, komissio alkoi käsitellä teran-kysymystä kyseisenä päivänä ja jatkoi sen käsittelyä aktiivisesti riidanalaisen asetuksen antamiseen saakka.

128    Asianosaiset tai väliintulija eivät myöskään ole kiistäneet sitä, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa pyritään juuri siihen, että komissio voi säätää poikkeuksista, joilla mahdollistetaan olemassa olevien merkintäkäytäntöjen jatkaminen valtion unioniin liittymisestä lähtien. Kuten Slovenian tasavalta itsekin myönsi prosessinjohtotoimien yhteydessä antamissaan vastauksissa, tällainen taannehtiva vaikutus oli välttämätöntä, jotta voitiin varmistaa laillisten merkintäkäytäntöjen tarpeellinen jatkuvuus, joten riidanalaisen asetuksen 3 artiklan toista alakohtaa ei voida kumota yksistään muuttamatta kyseisen asetuksen pääasiallista sisältöä.

129    Tässä tilanteessa se, että komission edellytettäisiin ottavan lähtökohdaksi jonkin valtion unioniin liittymispäivä sen arvioidessa erityisten merkintäkäytäntöjen olemassaoloa ilman, että se voisi soveltaa liittymispäivänä taannehtivasti kyseisiä merkintäkäytäntöjä, vaikka sen on laillisesti ja aineellisoikeudellisesta näkökulmasta mahdotonta antaa asetusta kyseisen valtion liittymispäivänä, veisi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyltä toimivallan siirrolta kokonaan sen tehokkaan vaikutuksen.

130    Näin ollen on todettava, että riidanalaisella asetuksella pyrittiin sellaiseen yleistä etua koskevaan tavoitteeseen, jonka saavuttamiseksi kyseiselle asetukselle oli välttämätöntä antaa sen 3 artiklassa säädetyn kaltainen taannehtiva vaikutus.

2)     Slovenialaisten viinintuottajien perustellun luottamuksen kunnioittaminen

131    Slovenialaisten viinintuottajien perustellun luottamuksen kunnioittamisen osalta on arvioitava edellä 96 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, onko komissio synnyttänyt kyseisille tuottajille perusteltuja odotuksia antamalla vakuutteluita siitä, että Kroatian tasavallalle ei myönnettäisi nimen ”teran” mainitsemisen osalta mitään sen alueella tuotettujen viinien merkintöjä koskevaa poikkeusta, jolla olisi taannehtiva vaikutus. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että tällaisia vakuutteluja ovat riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu tiedoksi, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot (ks. tuomio 22.11.2018, Portugali v. komissio, T-31/17, EU:T:2018:830, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jotka on antanut toimivaltainen ja luotettava taho (tuomio 9.3.2018, Portugali v. komissio, T-462/16, ei julkaistu, EU:T:2018:127, 20 kohta).

132    Sen osoittamiseksi, että komissio on luonut slovenialaisille viinintuottajille perustellun luottamuksen, Slovenian tasavalta vetoaa lähinnä siihen, että täytäntöönpanoasetus N:o 753/2013, jolla myönnettiin Kroatian tasavallalle merkintöjä koskevia poikkeuksia, annettiin joitakin kuukausia Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen, sekä maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan komission jäsenen tiedottajan B:n 22.4.2013 antamaan julkilausumaan, jonka mukaan yhdenkään kroatialaisen viinin kaupanpidossa ei voitaisi käyttää nimeä ”teran”. Slovenian tasavalta tukeutuu tässä myös siihen, ettei Kroatian tasavalta esittänyt pyyntöä nimen ”teran” sisällyttämisestä asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon.

133    Aivan aluksi on todettava täytäntöönpanoasetuksesta N:o 753/2013, joka annettiin pian Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen, että sen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ja 1 artiklan 2 alakohdasta ilmenee tosiasiallisesti, että asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaa A osaa oli muutettava Kroatian tasavallan esitettyä tätä koskevan pyynnön ja että muutos ei koskenut nimeä ”teran”. Täytäntöönpanoasetuksesta N:o 753/2013 ei kuitenkaan millään tavalla ilmene, että kyseinen Kroatian tasavallan esittämä pyyntö olisi ollut tyhjentävä ja että kyseisen asetuksen antaessaan komissio olisi vahvistanut slovenialaisille viinintuottajille, ettei Kroatian tasavallalle voitaisi myöntää muita merkintöjä koskevia poikkeuksia. Tässä yhteydessä ei siis voi olla kyse nemo potest venire contra factum proprium ‑periaatteen loukkaamisesta.

134    Tältä osin on todettava, ettei Slovenian tasavallan asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdasta esittämä tulkinta, jota se pitää selvänä ja jonka mukaan mahdolliset poikkeukset oli hyväksyttävä ennen liittymishetkeä, pohjaudu komission omaan tulkintaan. Asiakirja-aineisto ei sisällä minkäänlaista todistetta siitä, että komissio olisi yhtynyt julkisesti Slovenian tasavallan esittämään tulkintaan Kroatian tasavallan unioniin liittymisestä lähtien ja siten halunnut estää kaikki merkintöjä koskevat poikkeukset nimen ”teran” osalta.

135    Väitteestä, jonka mukaan Kroatian tasavalta ei esittänyt pyyntöä nimen ”teran” sisällyttämisestä asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon ja jonka mukaan asiasta ei ole neuvoteltu ennen liittymistä, on todettava, ettei näitä seikkoja voida ottaa huomioon – vaikka ne näytettäisiin toteen – komission antamina täsmällisinä vakuutteluina tai komission itsensä etukäteen luomana tilanteena.

136    Lisäksi on todettava, että – kuten ilmenee edellä 111 kohdasta – Slovenian tasavalta toimitti komissiolle vasta 6.12.2011 asetuksen N:o 1234/2007 118 c artiklassa (joka vastaa asetuksen N:o 479/2008 35 artiklaa) tarkoitetut tekniset asiakirjat, jotka koskivat lajikkeen ”Teran” nimityksen käyttämistä sellaisenaan, saadakseen kyseiselle nimitykselle suojan saman asetuksen 118 b artiklassa tarkoitettuna suojattuna alkuperänimityksenä. Kuten edellä 28 ja 29 kohdasta ilmenee, ennen kyseistä päivää nimeä ”Teran” käytettiin nimen ”Kras” täydennysmerkintänä slovenialaisten tma-laatuviinien luettelossa, jossa luki ensin ”Kras, teran” ja sitten ”Teran, Kras”.

137    Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että Slovenian ja Kroatian maatalousministereiden välillä pidettiin kokous 22.4.2013, eli edellä 136 kohdassa tarkoitettujen slovenialaista merkintää ”teran” koskevien teknisten asiakirjojen toimittamisen jälkeen ja ennen Kroatian tasavallan liittymistä unioniin. Kyseisen kokouksen pöytäkirja, joka esitetään Kroatian tasavallan väliintulokirjelmän liitteessä 6, osoittaa, että tämän kahdenvälisen kokouksen tavoitteena oli keskustella teran-viiniä koskevasta kysymyksestä ja mahdollisesta yhteisestä ratkaisusta, jonka ansiosta kroatialaiset viinintuottajat voisivat käyttää viineissään ilmaisua ”teran” myös 1.7.2013 jälkeen, vaikka samalla nimellä oli slovenialainen suojattu alkuperänimitys. Kokouksen jälkeen Slovenian tasavalta ei voinut olla tietämättä, että Kroatian tasavalta halusi suojata merkintäkäytäntönsä unioniin liittymisestään lähtien.

138    Kun otetaan vielä huomioon Kroatian tasavallan vuoden 2008 neuvottelukanta ja Kroatian tasavallan 28.9.2011 päivättyyn neuvottelukantaan tehty lisäys, jossa se ilmoitti odottavansa, että merkintöjä koskeviin mahdollisiin poikkeuksiin liittyvä kysymys ratkaistaan sen liityttyä unioniin, Slovenian tasavalta ei voinut olla tiedostamatta, että komissio saattaisi käyttää asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklassa, sittemmin asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä toimivaltaa myöntääkseen tällaisia poikkeuksia. Tämä pätee erityisesti nimeä ”teran” koskevaan kysymykseen, jonka Kroatian tasavalta otti nimenomaisesti esille edellä 137 kohdassa mainitussa kokouksessa.

139    Siltä osin kuin on kyse maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan komission jäsenen tiedottajan B:n 22.4.2013 antamasta julkilausumasta, jonka mukaan yhdenkään kroatialaisen viinin kaupanpidossa ei voitaisi käyttää nimeä ”teran”, on syytä todeta, että tähän julkilausumaan viitattiin lyhyesti 23.4.2013 ilmestyneessä kroatialaisessa sanomalehdessä, HRT:ssä, julkaistussa artikkelissa. Vaikka tällainen julkilausuma tulisi taholta, jota voidaan pitää komission valtuutettuna edustajana, sen ei voida katsoa yksistään muodostavan komission antamia ”täsmällisiä ja yhtäpitäviä” vakuutteluja.

140    Lisäksi tämä julkilausuma kiistettiin myöhemmin, sillä saatuaan tiedon nimen ”teran” käyttöön liittyvistä Kroatian tasavallan huolista ja arvioituaan vallitsevaa tilannetta ja mahdollisia vaihtoehtoja komissio antoi jäsenvaltioiden tiedoksi asetusluonnoksen ennen 8.9.2014 pidettyä viinityöryhmän kokousta. Tästä hetkestä lähtien, eli paljon ennen kuin edellä 115 kohdassa mainittu määräaika 31.12.2014 päättyi, ei voinut enää olla kyse komission antamista täsmällisistä, ehdottomista ja yhtäpitävistä vakuutteluista, joiden mukaan slovenialaisella suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” olisi jatkossakin ehdoton suoja.

141    Tämän lisäksi on huomioitava se, että – kuten komissio huomauttaa – komissiolla oli asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan, josta on tullut asetuksen N:o 1308/2013 107 artiklan 3 kohta, nojalla 31.12.2014 saakka mahdollisuus peruuttaa siihen asti automaattisesti suojattujen nimitysten suoja, jos se toteaisi, etteivät ne täytä sellaisia suojattujen alkuperänimityksen edellytyksiä, joista säädettiin ensin asetuksen N:o 1234/2007 118 b artiklassa ja sitten asetuksen N:o 1308/2013 93 artiklassa. Tältä osin Slovenian tasavalta ei voi väittää, ettei komissiolla ollut mitään syytä peruuttaa nimitykselle ”Teran” annettua suojaa. Koska ei ole olemassa näyttöä siitä, että komissio on nimenomaisesti antanut tällaisen vakuuttelun Slovenian tasavallalle, tällaista subjektiivista näkemystä ei voida rinnastaa komission antamaan täsmälliseen ja ehdottomaan vakuutteluun.

142    Slovenian tasavalta ei siten ole millään tavalla osoittanut, että komissio olisi luonut slovenialaisille viinintuottajille perustellun luottamuksen siitä, että riidanalaista asetusta ei anneta.

143    Lisäksi on todettava erityisesti riidanalaiselle asetukselle annetusta taannehtivasta vaikutuksesta, että pian sen jälkeen, kun Slovenian tasavalta liittyi unioniin 1.5.2004, se hyötyi itse merkintöjä koskevista poikkeuksista, joista säädettiin 9.8.2004 annetussa asetuksessa N:o 1429/2004. Kuten kyseisen asetuksen 3 artiklasta ilmenee, jo tässä asetuksessa säädettiin, että myönnettyjä poikkeuksia sovellettaisiin taannehtivin vaikutuksin Slovenian tasavallan liittymispäivästä lähtien.

144    Kuten Slovenian tasavalta toteaa kannekirjelmänsä 53 ja 54 kohdassa, komissio antoi myös Bulgarian ja Romanian 1.1.2007 tapahtuneen liittymisen jälkeen kaksi asetusta, joilla myönnettiin kyseisille valtioille merkintöjä koskevia poikkeuksia taannehtivin vaikutuksin. Kyseessä olivat yhtäältä asetuksen N:o 753/2002 muuttamisesta 4.4.2007 annettu komission asetus (EY) N:o 382/2007 (EUVL 2007, L 95, s. 12), jota alettiin soveltaa 1.4.2007, ja toisaalta asetuksen N:o 753/2002 muuttamisesta 16.10.2007 annettu komission asetus (EY) N:o 1207/2007 (EUVL 2007, L 272, s. 23), jota alettiin soveltaa 1.7.2007.

145    Näin ollen ei voida katsoa, että komissio olisi antanut slovenialaisille viinintuottajille sellaisia täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, joiden mukaan Kroatian tasavallalle ei myönnettäisi nimelle ”teran” merkintöjä koskevaa poikkeusta, jolla olisi taannehtiva vaikutus, vaikka tämän taannehtivan vaikutuksen kesto olikin pidempi kuin edellä 143 ja 144 kohdassa mainituissa muissa asetuksissa tarkoitettu kesto.

146    Kuten edellä 130 kohdasta ilmenee, riidanalaiselle asetukselle oli myös annettava käsiteltävän asian olosuhteiden takia taannehtiva vaikutus, minkä Slovenian tasavalta on itsekin myöntänyt.

147    Näin ollen on todettava, ettei Slovenian tasavalta ole osoittanut, että riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen laajuus ja yksityiskohdat ovat loukanneet slovenialaisten viinintuottajien perusteltua luottamusta, eikä Slovenian tasavallan esittämää todistajaa ole tarpeen kuulla.

d)     Väite, joka koskee suojatun alkuperänimityksen ”Teran” käyttökiellon rikkojia vastaan Sloveniassa toteutettujen tarkastusmenettelyjen haittaamista

148    Siltä osin kuin on kyse sellaisten tarkastusmenettelyjen haittaamisesta, joita Sloveniassa on toteutettu slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” käyttökiellon rikkojia vastaan, asiakirja-aineistosta ilmenee tosiasiallisesti, että Slovakian viranomaiset suorittivat vuosina 2013–2016 useita tarkastuksia, joiden perusteella saatettiin määrätä sakkoja nimen ”teran” mainitsemisesta Kroatian tasavallasta peräisin olevissa viinipulloissa.

149    Kun otetaan huomioon edellä 133–145 kohdassa esitetty asioiden kulku, Slovenian viranomaiset eivät kuitenkaan voineet olla tietämättä, että kysymys nimen ”teran” käyttämisestä Kroatian tasavallassa oli edelleen ratkaisematta tai että komissio aikoi antaa syyskuussa 2014 riidanalaisen asetuksen kaltaisen asetuksen.

150    Tässä yhteydessä ei voida moittia komissiota siitä, että se olisi loukannut oikeusvarmuuden periaatetta tai Slovenian viranomaisten perusteltua luottamusta sellaisten tarkastustoimien osalta, joita se ei ole itse edellyttänyt tai joista se ei ole itse päättänyt.

e)     Väite, joka koskee saavutettujen oikeuksien kunnioittamatta jättämistä

151    Kuten edellä 141 kohdasta ilmenee, komissiolla oli asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan, josta on tullut asetuksen N:o 1308/2013 107 artiklan 3 kohta, nojalla 31.12.2014 saakka mahdollisuus peruuttaa slovenialaiselle suojatulle alkuperänimitykselle ”Teran” annettu suoja, jos se toteaisi, ettei kyseinen merkintä enää täytä suojatulle alkuperänimitykselle annettavan suojan saamista koskevia perusteita. Kun otetaan huomioon edellä 98 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö sekä komission harkintavalta sen myöntäessä merkintöjä koskevia poikkeuksia asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, Slovenian tasavalta ei voi vedota käsiteltävässä asiassa siihen, että saavutettuja oikeuksia ei olisi kunnioitettu tarpeellisella tavalla.

152    Myös Slovenian tasavallan väitteet saavutettujen oikeuksien kunnioittamatta jättämisestä on siten hylättävä.

153    Edellä 101–152 kohdassa esitetystä seuraa, että kaikki Slovenian tasavallan väitteet, jotka koskevat oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja saavutettujen oikeuksien kunnioittamista koskevien periaatteiden loukkaamista, on hylättävä perusteettomina.

2.     Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

154    On syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun arvioidaan, onko jokin yhteisön oikeuden säännös suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tutkittava, ovatko säännöksen tavoitteet toteutettavissa siinä säädettyjen keinojen avulla ja ylitetäänkö näillä keinoilla se, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 22.11.2001, Alankomaat v. neuvosto, C-301/97, EU:C:2001:621, 131 kohta; ks. myös tuomio 15.3.2006, Italia v. komissio, T-226/04, ei julkaistu, EU:T:2006:85, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

155    Kuten edellä 124 kohdassa on todettu, käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen tavoitteena on lähinnä suojata sellaiset lailliset merkintäkäytännöt, jotka olivat käytössä Kroatiassa 30.6.2013, sekä ratkaista näiden käytäntöjen ja slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” välinen ristiriita.

156    Kuten edellä on todettu esimerkiksi 105 kohdassa, komissio ei voinut aloittaa menettelyä riidanalaisen asetuksen antamiseksi ennen Kroatian tasavallan unioniin liittymistä, koska sillä ei ollut tähän tarvittavaa alueellista toimivaltaa, joten sen oli välttämätöntä antaa riidanalaiselle asetukselle taannehtiva vaikutus Kroatiassa käytössä olleiden merkintäkäytäntöjen suojan takaamiseksi 1.7.2013 lukien siten kuin edellä 130 kohdassa on katsottu.

157    Kroatiassa sen unioniin liittymishetkellä käytössä olleiden merkintäkäytäntöjen suojaa ei olisi myöskään voitu varmistaa, jos riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen kesto olisi rajattu vain muutamaan kuukauteen niin, ettei se olisi kattanut kokonaan Kroatian tasavallan unioniin liittymisen ja kyseisen asetuksen antamisen välistä ajanjaksoa. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka taannehtiva vaikutus – tosiaan melko poikkeuksellisesti – kattaa tässä tapauksessa useamman vuoden, lyhyempi taannehtiva vaikutus ei olisi mahdollistanut sillä tavoitellun tavoitteen saavuttamista.

158    Lisäksi taannehtivan vaikutuksen keston voidaan katsoa liittyvän käsiteltävässä asiassa esillä olevan kysymyksen erityiseen arkaluonteisuuteen, jota käsitellään edellä 118 kohdassa, sekä niiden neuvottelujen kestoon, joita komissio kävi sovintoratkaisun saavuttamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden välillä. Edellä 114 kohdassa on jo todettu tältä osin, ettei komissio ollut missään vaiheessa passiivinen riidanalaisen asetuksen antamista edeltävänä aikana. Ei ole myöskään osoitettu, että komissio olisi lykännyt keskustelujen aloittamista asianomaisten osapuolten kanssa tai viivyttänyt niitä. Komissio pyrki päinvastoin kokoamaan kaikki tarvittavat tiedot ja yritti löytää asianomaisten osapuolten välillä neuvotellun ratkaisun heti siitä lähtien, kun se sai alueellisen toimivallan soveltaa asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklaa, josta on tullut asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohta, eli Kroatian tasavallan unioniin liittymisestä lähtien.

159    Laajuudestaan huolimatta riidanalaisen asetuksen taannehtiva vaikutus mahdollistaa siten sille asetetun tavoitteen saavuttamisen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tätä varten.

160    Slovenian tasavallan väitteet suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta on näin ollen hylättävä perusteettomina.

161    Näillä perusteilla toinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

C       Kolmas kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan rikkomista

162    Slovenian tasavalta väittää, että antaessaan riidanalaisen asetuksen komissio rajoitti suhteettomasti slovenialaisten viinintuottajien immateriaalioikeuksia ja kaupallisia oikeuksia ja loukkasi siten näiden perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklassa turvattua omistusoikeutta koskevaa perusoikeutta. Slovenian tasavalta esittää tämän kanneperusteen tueksi useita väitteitä.

163    Ensinnäkin se väittää, että – toisin kuin suojattuun alkuperänimitykseen ”Teran” liittyvät immateriaalioikeudet – se, että kroatialaiset viinintuottajat käyttävät teran-rypälelajikkeen nimeä, ei muodosta perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklassa tarkoitettua omistusoikeutta. Näin ollen komissio on Slovenian tasavallan mukaan asettanut vastakkain kaksi oikeushyvää, jotka eivät missään tapauksessa vastaa toisiaan.

164    Toiseksi se, että kroatialaiset viinintuottajat käyttävät teran-rypälelajikkeen nimeä, joka on suojatun alkuperänimityksen ”Teran” täydellinen homonyymi, johtaa Slovenian tasavallan mukaan siihen, että kuluttajat ovat helposti vaarassa tulla harhaan johdetuiksi siten kuin osoitetaan esimerkiksi 21.1.2016 annetussa tuomiossa Viiniverla (C-75/15, EU:C:2016:35) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 606/2009 muuttamisesta ja oikaisemisesta 30.11.2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1166/2009 (EUVL 2009, L 134, s. 27).  Slovenian tasavalta väittää myös, että nimen ”teran” tällaisella käyttämisellä rikotaan asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja annetaan kroatialaisille tuottajille mahdollisuus hyödyntää perusteettomasti kyseisen slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen mainetta. Sen mukaan riidanalainen asetus voi myös johtaa siihen, että suojattu alkuperänimitys ”Teran” menettää sisältönsä niin, että siihen liitetään lopulta yleisiä ominaispiirteitä, joiden takia se ei saa suojaa, mikä on vastoin asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 3 kohdassa säädettyä nimenomaista kieltoa.

165    Kolmanneksi Slovenian tasavalta väittää, että riidanalainen asetus ylittää sen, mikä on kohtuullista ja tarpeen suojattuja alkuperänimityksiä koskevan lainsäädännön tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä kroatialaiset tuottajat voisivat käyttää nimen ”teran” synonyymia eli nimeä ”istrijanac”. Slovenian tasavalta viittaa tässä yhteydessä 12.5.2005 annettuun tuomioon Friuli-Venezia Giulia ja ERSA (C-347/03, EU:C:2005:285). Slovenian tasavallan mukaan riidanalainen asetus voi myös aiheuttaa slovenialaisten viinien tuottajille merkittäviä taloudellisia vahinkoja.

166    Slovenian tasavalta lisää, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ei mahdollista automaattista poikkeamista kaikkien olemassa olevien merkintäkäytäntöjen osalta, kuten komission käytäntö esimerkiksi kroatialaisten rypälelajikkeiden nimien ”Barbera” ja ”Portugizac” sekä Montepulcianon tapauksessa osoittaa. Slovenian tasavalta katsoo tältä osin, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, koska se on kohdellut toisiinsa rinnastettavia tilanteita eri tavalla.

167    Neljänneksi Slovenian tasavalta väittää, että se, että riidanalainen asetus annettiin lähes neljä vuotta Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen, loukkaa suhteellisuusperiaatetta. Sen mukaan komissio on myös toiminut epäjohdonmukaisesti verrattuna aiempaan käytäntöönsä tähän asiaan rinnastettavissa tilanteissa esittämättä kuitenkaan mitään objektiivista syytä tälle erilaiselle lähestymistavalle.

168    Viidenneksi Slovenian tasavalta väittää, että komission mahdollisuus säätää poikkeuksesta uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin on alisteinen sen jäsenvaltion hyväksynnälle, jonka tuottajat ovat käyttäneet suojattua alkuperänimitystä, kuten Slovenian tasavallan mukaan ilmenee SEU 49 artiklan toisesta kohdasta. Se katsoo, että komission on vähintään otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion näkemys ennen delegoidun säädöksen antamista.

169    Komissio, jota Kroatian tasavalta tukee, kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

1.     Periaatteet

170    Omistusoikeus on perusoikeuskirjan 17 artiklassa vahvistettu perusoikeus. Se ei kuitenkaan näyttäydy ehdottomana oikeutena. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että omistusoikeuden käyttöä voidaan rajoittaa, kunhan rajoituksista säädetään lailla, ne tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2016, Ledra Advertising ym. v. komissio ja EKP, C‑8/15 P–C‑10/15 P, EU:C:2016:701, 70 kohta).

171    Unionin tuomioistuin on katsonut suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevasta tuomioistuinvalvonnasta, että unionin lainsäätäjälle on jätettävä sille myönnetyn toimivallan käyttämisessä laaja harkintavalta aloilla, joilla sen toiminnalta edellytetään sekä poliittisten että taloudellisten tai sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Näin on erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka alalla unionin lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, joka perustuu siihen, että sille on SEUT 40–43 artiklassa annettu poliittisluonteisia tehtäviä (tuomio 17.3.2011, AJD Tuna, C-221/09, EU:C:2011:153, 80 kohta ja tuomio 14.3.2013, Agrargenossenschaft Neuzelle, C-545/11, EU:C:2013:169, 43 kohta).

172    Lisäksi tämä laaja harkintavalta ei koske pelkästään lainsäätäjää. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että neuvosto saattaa joutua yhteisen maatalouspolitiikan alalla siirtämään komissiolle laajoja harkintavaltuuksia (ks. määräys 22.3.2010, SPM v. neuvosto ja komissio, C‑39/09 P, ei julkaistu, EU:C:2010:157, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

173    Kun otetaan huomioon se, että komissiolla on käsiteltävässä asiassa laaja harkintavalta olemassa olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamisessa, kuten ilmenee edellä 171 ja 172 kohdasta, ainoastaan tällä alalla toteutetun toimenpiteen ilmeinen soveltumattomuus sen tavoitteen saavuttamiseen, johon komission tarkoituksena on pyrkiä, voi vaikuttaa tällaisen toimenpiteen lainmukaisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1994, SMW Winzersekt, C-306/93, EU:C:1994:407, 21 kohta ja tuomio 2.7.2009, Bavaria ja Bavaria Italia, C-343/07, EU:C:2009:415, 81 kohta). Näin ollen ainoa peruste, jota tässä yhteydessä on sovellettava, on siis se, oliko komission toteuttama toimenpide ilmeisen soveltumaton, eikä se, oliko se ainoa tai paras mahdollinen (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Beneo-Orafti, C-150/10, EU:C:2011:507, 77 kohta ja tuomio 28.11.2011, Agrana Zucker, C-309/10, EU:C:2011:531, 44 kohta).

174    Tämä valvontavallan rajallisuus ei kuitenkaan merkitse, että unionin tuomioistuimet eivät voi tutkia riidanalaisia toimenpiteitä tarkasti niiden oikeasuhteisuuden tarkastamiseksi. Unionin tuomioistuinten on tässä yhteydessä erityisesti varmistettava, että asianomainen unionin toimielin on täysimääräisesti ottanut huomioon kaikki esillä olevat intressit pääasiallisen tavoitteen lisäksi (tuomio 12.7.2012, Association Kokopelli, C-59/11, EU:C:2012:447, 40 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 12.7.2001, Jippes ym., C-189/01, EU:C:2001:420, 85 kohta) ja että tässä yhteydessä on otettu asianmukaisesti huomioon myös niiden henkilöiden intressit, joihin toimenpide vaikuttaa haitallisesti (ks. vastaavasti tuomio 17.7.1997, Affish, C-183/95, EU:C:1997:373, 43 kohta).

2.     Soveltaminen käsiteltävässä asiassa

175    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa asetuksessa säädetään poikkeuksesta kieltoon, joka koskee teran-rypälelajikkeen mainitsemista kroatialaisten viinien merkinnöissä. Sen tarkoituksena ei siis ole estää kaikkein slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen saaneiden viinien kaupan pitämistä eikä varsinkaan lopettaa sitä. Sitä vastoin komissio laajensi sitä henkilöryhmää, jolla on oikeus käyttää nimeä ”teran” viiniensä merkinnöissä, sisällyttääkseen siihen kroatialaisten viinien tuottajat. Komissio kavensi vastaavasti suojaa, joka perustui slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” saaneille annettuun omistusoikeuteen, siltä osin kuin nämä menettivät riidanalaisen asetuksen seurauksena monopoliasemansa, joka koski nimen ”Teran” käyttämistä viinien merkitsemisessä.

176    Tässä yhteydessä on tutkittava, ovatko edellä 170–173 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetetut edellytykset todella täyttyneet.

177    Ensinnäkin on kiistatonta, että kyseessä olevasta merkintöjä koskevasta poikkeuksesta säädettiin komission delegoidulla asetuksella, joka vuorostaan annettiin asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun toimivallan siirron perusteella. Näin ollen edellytys, jonka mukaan omistusoikeuden rajoittamisesta on säädettävä laissa, täyttyy käsiteltävässä asiassa. Asianosaiset ja väliintulija eivät myöskään ole kiistäneet tätä.

178    Siltä osin kuin on kyse riidanalaisella asetuksella tavoitellusta päämäärästä, edellä 123 ja 124 kohdassa on jo todettu, että kyseisen asetuksen tavoitteena on suojata merkintäkäytännöt, jotka olivat käytössä Kroatiassa 30.6.2013, sekä ratkaista sen unioniin liittymisen hetkellä syntynyt ristiriita yhtäältä näiden merkintäkäytäntöjen ja toisaalta slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” välillä. Tähän tavoitteeseen liittyy tarve sovittaa yhteen Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan keskenään vastakkaiset pyynnöt ja lähtökohtaisesti myös kroatialaisten ja slovenialaisten tuottajien erilaiset intressit. Tällaista tavoitetta, joka koskee pyrkimystä löytää tasapaino slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” saaneiden tuottajien ja kroatialaisten viinien tuottajien oikeutettujen intressien välille, voidaan pitää yleisen edun mukaisena oikeutettuna tavoitteena, mitä Slovenian tasavalta ei myöskään ole kiistänyt.

179    Esillä olevan poikkeuksen oikeasuhteisuudesta tavoiteltuun päämäärään nähden on todettava, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan komissio ei pelkästään myöntänyt tätä poikkeusta, vaan se arvioi myös laillisten merkintäkäytäntöjen olemassaoloa Kroatian tasavallassa sen unioniin liittymishetkellä. Kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa täsmennetään, komissio asetti riidanalaiselle poikkeukselle erityisiä edellytyksiä ottaakseen täsmällisesti huomioon Slovenian tasavallan esittämät varaumat.

180    Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan, komissio tarkensi, että teran-rypälelajikkeen nimi saattoi esiintyä ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä ”Hrvatska Istra” varustettujen kroatialaisten viinien merkinnöissä, kunhan ilmaisut ”Hrvatska Istra” ja ”teran” esiintyvät samassa visuaalisessa kentässä ja nimi ”teran” painetaan pienemmällä tekstikoolla kuin suojattua alkuperänimitystä ”Hrvatska Istra” koskeva maininta. Komissio totesi istunnossa, että tällainen edellytys oli poikkeuksellinen, koska millekään muulle rypälelajikkeelle ei ole asetettu erityisiä merkitsemisedellytyksiä, ja että se asetettiin nimenomaan Slovenian tasavallan vastahakoisuuden huomioon ottamiseksi.

181    Tässä yhteydessä on tutkittava Slovenian tasavallan esittämien väitteiden valossa, onko komissio ylittänyt ilmeisellä tavalla sen, mikä oli tarpeen edellä 178 kohdassa toistetun tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

a)     Esillä olevien intressien vastaavuuden puuttuminen

182    Väitteestä, jonka mukaan kroatialaisten viinien tuottajien intressit käyttää jatkossakin viiniensä merkinnöissä mainintaa ”teran” eivät vastanneet millään tavalla suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” varustettujen slovenialaisten viinien tuottajien useilla säädöksillä suojattua oikeutta, on syytä todeta komission tavoin, että lainsäätäjä otti väistämättä tämän seikan huomioon, kun se teki poliittisen valinnan ja päätti hyväksyä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan.

183    Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan tarkoituksena on nimittäin nimenomaisesti mahdollistaa poikkeaminen suojatun alkuperänimityksen käyttöä koskevasta monopolista silloin, kun olemassa on myös muita intressejä, kuten sellaisten viinien tuottajien intressit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä, sekä sellaisten kuluttajien intressit, jotka ovat tottuneita näkemään tietyt maininnat kyseisten tuottajien tuottamien viinien merkinnöissä. Lainsäätäjä mahdollisti siten itse tällaisen poikkeuksen säätämisen, jotta nimen ”teran” kaltaista suojatun alkuperänimityksen homonyymia voidaan käyttää sellaisten viinien merkinnöissä, joilla ei ole kyseistä suojattua alkuperänimitystä.

184    Toisin kuin Slovenian tasavalta antaa olettaa, tässä yhteydessä se, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annetaan komissiolle vain mahdollisuus, ei velvollisuutta, myöntää poikkeus, tai se, että suojatun alkuperänimityksen mainitseminen viinien merkinnöissä on pakollista, toisin kuin käytetyn rypälelajikkeen mainitseminen, ei voi osoittaa, että riidanalaiseen asetukseen sisältyvä poikkeus olisi ilmeisen suhteeton sillä tavoiteltuun yleistä etua koskevaan päämäärään nähden.

b)     Rypälelajikkeen nimen ”teran” ja suojatun alkuperänimityksen ”Teran” homonyymisyys

185    Rypälelajikkeen ”teran” nimen ja slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” homonyymisyydestä on aivan aluksi todettava, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ei mitenkään ilmene, että tällainen seikka estäisi kokoaan mahdollisuuden myöntää merkintöjä koskeva poikkeus. Ainoa edellytys tällaisen poikkeuksen myöntämiselle liittyy siihen, että asianomaisessa valtiossa on käytössä laillisia merkintäkäytäntöjä kyseisen valtion unioniin liittymishetkellä.

186    Lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että sen kohteena on tilanne, jossa rypälelajikkeen nimi koostuu suojatusta alkuperänimityksestä, joten mahdollinen homonyymisyys on huomioitu kyseisessä säännöksessä.

187    Lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty periaatteellinen kielto, johon Slovenian tasavalta vetoaa, koskee ainoastaan sellaisen nimityksen rekisteröintiä, joka on joko kokonaan tai osittain homonyyminen aiemmin rekisteröidyn nimityksen kanssa. Tämä tilanne eroaa kuitenkin esillä olevasta tilanteesta. Asiakirja-aineistosta ei nimittäin mitenkään ilmene, että rypälelajikkeen nimelle ”teran” olisi haettu rekisteröintiä sellaisena suojattuna alkuperänimityksenä, joka kilpailisi samannimisen slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen kanssa.

188    On myös syytä huomauttaa, että komissio otti erityisesti huomioon sen, että kuluttajat olivat vaarassa joutua harhaan johdetuiksi riidanalaisen asetuksen voimaantulon jälkeen tuotettujen kroatialaisten viinien osalta, koska, kuten edellä 179 kohdassa todetaan, riidanalaisessa asetuksessa asetetaan täysin poikkeuksellisesti erityisiä edellytyksiä kyseisten viinien merkinnöille, eikä Slovenian tasavalta ole kiistänyt tätä. Kuluttajan on siis voitava aina lukea rypälelajikkeen nimi ”teran” yhdistettynä mainintaan kroatialaisesta suojatusta alkuperänimityksestä ”Hrvatska Istra” (Kroatian Istria), ja viimeksi mainittu on painettava suuremmalla tekstikoolla kuin nimi ”teran”.

189    On myös totta, että kroatialaisella suojatulla alkuperänimityksellä ”Hrvatska Istra” varustettuja viinejä, jotka on tuotettu ennen riidanalaisen asetuksen voimaantuloa, voidaan pitää kaupan kyseisen asetuksen 2 artiklan nojalla varastojen loppumiseen asti riippumatta siitä, noudattavatko ne riidanalaisessa asetuksessa kyseisen asetuksen voimaantulon jälkeen tuotetulle viinille asetettuja erityisiä merkitsemisedellytyksiä, jotka mainitaan edellä tämän tuomion 188 kohdassa. Kyse on kuitenkin pelkästä siirtymäjärjestelystä, joka lisäksi koskee vain kroatialaisella suojatulla alkuperänimityksellä ”Hrvatska Istra” varustettuja viinejä. Sekaannusvaara slovenialaisella suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” varustettujen viinien kanssa koskee siis ainoastaan tiettyjä määrätyllä ajanjaksolla tuotettuja viinejä, jotka ovat peräisin määrätyltä alueelta.

190    Kuten komisiso selitti prosessinjohtotoimien yhteydessä antamissaan vastauksissa, nimitys ”Hrvatska Istra” oli jo suojattu Kroatiassa sen unioniin liittymishetkellä. Jotta tämä nimitys säilyttäisi sille suojattuna alkuperänimityksenä annetun suojan, Kroatian tasavallan oli toimitettava asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla tekniset asiakirjat, jotka osoittaisivat, että kyseinen nimitys täyttää saman asetuksen 118 b artiklassa asetetut edellytykset. Komission mukaan – eikä tätä näkemystä ole kiistetty – Kroatian tasavallan toimittamat tekniset asiakirjat osoittivat, että mainintaa ”teran” oli lupa käyttää Hrvatska Istra ‑viinien merkinnöissä vain sillä edellytyksellä, että nimi ”teran” näkyi samassa visuaalisessa kentässä ja että se oli painettu pienemmällä tekstikoolla kuin nimi ”Hrvatska Istra”. Kun otetaan huomioon tällaiset olemassa olevat merkitsemisedellytykset, sekaannusvaara Kroatiassa ennen riidanalaisen asetuksen voimaantuloa tuotetun teran-viinin ja sen homonyymilla eli suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” varustettujen slovenialaisten viinien välillä näyttää vähäiseltä etenkin siksi, että sekaannusvaara koskee – siltä osin kuin on kyse moititun siirtymäsäännöksen kohteena olevista viineistä, jotka on tuotettu heinäkuun 2013 ja heinäkuun 2017 välisenä aikana – vain sellaisia viinejä, joissa käytetään nimitystä ”Hrvatska Istra” ja joiden merkinnät eivät ole täysin edellä mainittujen teknisten asiakirjojen mukaisia.

191    Lisäksi on syytä huomauttaa 21.1.2016 annetusta tuomiosta Viiniverla (C-75/15, EU:C:2016:35), että kyseinen tuomio koskee tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (EUVL 2008, L 39, s. 16) 16 artiklan b alakohdan tulkintaa. Kyseinen säännös koskee siis ainoastaan kyseisen asetuksen 2 artiklassa määriteltyjä tislattuja alkoholijuomia, ei viinejä, ja sillä suojataan maantieteellisiä merkintöjä väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä eikä siinä säädetä mahdollisuudesta myöntää merkintöjä koskevia poikkeuksia. Kyseinen tuomio koskee siis eri säännöstä ja erilaista tilannetta kuin käsiteltävässä asiassa esillä olevat.

192    Slovenian tasavalta ei voi myöskään vedota 21.1.2016 annettuun tuomioon Viiniverla (C-75/15, EU:C:2016:35) osoittaakseen, että se, että kroatialaisten viinien tuottajat käyttävät rypälelajikkeen nimeä ”teran”, loisi yleisön mielessä sellaisen mielleyhtymän tuotteen alkuperästä, jonka ansiosta kyseiset tuottajat hyötyisivät perusteettomasti slovenialaiseen suojattuun alkuperänimitykseen ”Teran” liittyvästä maineesta. Asianosaiset ja väliintulija eivät nimittäin ole millään tavalla kiistäneet sitä, että Kroatian tasavallan liittyessä unioniin kyseisessä valtiossa oli käytössä laillisia merkintäkäytäntöjä, joihin liittyi nimi ”teran”, joten tämän maininnan ei voida katsoa johtavan slovenialaisen suojatun alkuperänimityksen ”Teran” maineen perusteettomaan hyödyntämiseen. Lisäksi on niin, että komissio otti riidanalaisessa asetuksessa huomioon sekaannusvaaran kuluttajien näkökulmasta edellyttäessään, että kroatialaisten teran-viinien päällysmerkinnöissä mainitaan selvästi, että kyseinen viini on peräisin Kroatian Istriasta (suojattu alkuperänimitys ”Hrvatska Istra), toisin kuin 21.1.2016 annettussa tuomiossa Viiniverla (C-75/15, EU:C:2016:35) esillä olleessa tilanteessa, jossa kyseessä olleiden juomien merkintöjä ei täydennetty millään erityisellä merkinnällä.

193    Slovenian tasavallan väitteestä, joka koskee asetusta N:o 1166/2009, on yhtäältä todettava, että kyseisen asetuksen tavoitteena ei ole asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 1308/2013 100 artikla) täytäntöönpano. Se perustuu nimittäin saman asetuksen 113 d artiklan 2 kohtaan ja 121 artiklan kolmanteen ja neljänteen kohtaan, joita ei käsitellä nyt esillä olevassa asiassa.

194    Toisaalta Slovenian tasavalta ei ole toimittanut mitään sellaista näyttöä, joka osoittaisi, että asetuksen N:o 1166/2009 antamiseen vaikuttaneet olosuhteet vastaisivat käsiteltävän asian olosuhteita. Sitä vastoin mainitun asetuksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että päätös, joka koski velvollisuutta käyttää Italiassa ilmaisua ”glera” kyseessä olevan viiniköynnöslajikkeen nimityksessä, oli Italian viranomaisten tekemä. Komissio tyytyi ottamaan tämän päätöksen huomioon ja muutti sen perusteella asetusta N:o 606/2009, jotta Italian lainsäädännön ja unionin lainsäädännön välillä ei olisi eroavaisuuksia. Käsiteltävässä asiassa komission oli sen sijaan sovitettava yhteen keskenään vastakkaiset kansalliset intressit ja tutkittava Kroatiassa käytössä olevat merkintäkäytännöt.

195    Slovenian tasavallalla ei siten ole perusteita väittää, että rypälelajikkeen nimen ”teran” mainitseminen Kroatian Istriasta peräisin olevien viinien yhteydessä veisi slovenialaiselta suojatulta alkuperänimitykseltä sisällön, minkä seurauksena siitä tulisi yleisnimi ja se menettäisi suojan.

196    Asetuksen N:o 1308/2013 101 artiklan 1 kohdasta tosiaan ilmenee, että nimelle ei myönnetä suojaa suojattuna alkuperänimityksenä, jos siitä on tullut yleisnimi. Kyseinen säännös koskee kuitenkin edellytyksiä, joita sovelletaan hakemukseen nimen suojaamisesta suojattuna alkuperänimityksenä. Saman asetuksen 103 artiklassa säädetään sitä vastoin suojatun alkuperänimityksen suojan laajuudesta sen jälkeen, kun tällainen suoja on annettu. Tämän artiklan 3 kohdasta ilmenee, että kun nimityksen on katsottu täyttävän edellytykset suojatun alkuperänimityksen saamiselle asetuksen N:o 1308/2013 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, se ei voi jatkossa menettää tätä asemaa, vaikka siitä näyttäisi tulleen unionissa yleisnimi.

c)     Nimen ”teran” synonyymin olemassaolo ja komission toimien epäjohdonmukaisuus

197    Kuten Slovenian tasavalta huomauttaa, Kroatian tasavallan komissiolle lähettämän, 13.5.2013 päivätyn kirjeen liitteistä, joihin sisältyy pyyntö tarkistaa asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevan A osan luetteloa, ilmenee, että rypälelajikkeen nimestä ”teran” voidaan käyttää Kroatiassa myös sen synonyymia ”istrijanac”.

198    Riidanalaisen asetuksen antaessaan komissio otti kuitenkin huomioon merkintäkäytännöt, jotka olivat käytössä Kroatiassa sen unioniin liittymishetkellä, kuten edellytetään asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa. Tutkittuaan asiakirja-aineiston huolellisesti komissio totesi, että nimeä ”teran” käytettiin kyseisessä valtiossa rypälelajikkeesta ja että tämän käytön takia kyseiselle lajikkeen nimelle oli syytä myöntää merkintöjä koskeva poikkeus.

199    Asiakirja-aineistosta ei ilmene, että Kroatian tasavalta olisi esittänyt samanlaisen pyynnön nimen ”istrijanac” käyttämisestä. Asiakirja-aineisto ei sisällä myöskään mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi, että Kroatiassa olisi tosiasiassa käytetty sen unioniin liittymishetkellä merkinnöissä nimeä ”istrijanac” niin, että komission olisi pitänyt ottaa tämä huomioon riidanalaisen asetuksen antaessaan.

200    On totta, että 12.5.2005 annetussa tuomiossa Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia ja ERSA (C-347/03, EU:C:2005:285, 133 kohta), jossa on kyse italialaisten rypälelajikkeiden nimien ”Tocai friulano” ja ”Tocai italico” käyttämisen kieltämisestä unkarilaisen maantieteellisen merkinnän ”Tokaj” olemassaolon takia, unionin tuomioistuin korosti kyseisen kiellon oikeasuhteisuutta perustellakseen, että käytettävissä oli synonyymeja, joilla voidaan korvata nimitykset ”Tocai friulano” ja ”Tocai italico”.

201    Se, että merkintöjä koskeva kielto katsottiin oikeasuhteiseksi synonyymien olemassaolon perusteella, ei johda siihen, että riidanalainen asetus, jonka tarkoituksena on päinvastoin sallia tietyn rypälelajikkeen nimen käyttäminen merkinnöissä (asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa) tätä varten annetun laillisen toimivallan nojalla, ei olisi oikeasuhteinen sen takia, että kyseisen lajikkeen nimellä on synonyymeja. Arvioitaessa sitä, onko riidanalainen asetus oikeasuhteinen vai ei, on nimittäin huomioitava käsiteltävässä asiassa tavoiteltu päämäärä eli Kroatiassa sen unioniin liittymishetkellä käytössä olleiden merkintäkäytäntöjen huomioon ottaminen ja kahden valtion vastakkaisten intressien yhteensovittaminen. Salliessaan rypälelajikkeen nimen ”teran” käyttämisen sillä edellytyksellä, että siinä noudatetaan erityisiä merkitsemisedellytyksiä, komissio ei ylittänyt ilmeisellä tavalla sitä, mikä oli tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiselle.

202    Kuten komissio toteaa, väite kohtuuttomista taloudellisista seurauksista, joita riidanalaisesta asetuksesta voisi aiheutua slovenialaisten viinien tuottajille, perustuu Slovenian tasavallan esittämään olettamaan, jonka mukaan kuluttajat tulevat johdetuksi harhaan teran-rypälelajikkeesta valmistetun kroatialaisen viinin todellisesta alkuperästä ja ostavat mieluummin tätä kroatialaista viiniä, koska sitä on enemmän tarjolla kuin suojatun alkuperänimityksen ”Teran” saaneita slovenialaisia viinejä ja se on viimeksi mainittuja edullisempaa.

203    Kuten edellä 188 kohdasta ilmenee, komissio otti myös huomioon riskin, että kuluttajat tulevat johdetuksi harhaan kyseisten viinien alkuperästä, ja asetti erityisiä merkitsemisedellytyksiä, jotka ovat riittäviä estämään tällaisen erehdyksen.

204    Asiakirja-aineistosta ei joka tapauksessa mitenkään ilmene, että Slovenian tasavallan katastrofimaiset ennusteet toteutuisivat. Tässä yhteydessä on todettava, että se, että teran-viinin tuotantokapasiteetti on Kroatian tasavallassa huomattavasti suurempi kuin Slovenian tasavallassa, ei merkitse, että viinintuottajat Kroatian Istriassa lopettaisivat tiettyjen rypälelajikkeiden viljelyn suosiakseen teran-rypälelajiketta tai istuttaisivat mieluummin sitä kuin jotain muuta lajiketta. Slovenian tasavallan esittämät luvut tuotannon määrästä ja viljelypinta-alasta osoittavat kyllä, että teran-viinin tuotannolla on suuri merkitys kyseisessä valtiossa (teran-viinin osuus on yli puolet tuotannosta 88 prosentilla suojatun alkuperänimityksen ”Teran” saaneista slovenialaisista tuottajista), mutta ne eivät näytä toteen, että teran-maininnan salliminen kroatialaisen viinin merkinnöissä aiheuttaisi slovenialaisille tuottajille niin suuria tappioita.

205    Slovenian tasavallan väitteestä, jonka mukaan komissio on toiminut epäjohdonmukaisesti kohdellessaan toisiinsa rinnastettavia tilanteita eri tavalla, on muistutettava, että unionin oikeuden perusperiaatteisiin kuuluva yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tätä kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 13.2.2014, Unkari v. komissio, C‑31/13 P, EU:C:2014:70, 73 kohta). Sen arvioimiseksi, onko tätä periaatetta loukattu, on aivan ensiksi tutkittava, ovatko käsiteltävässä asiassa esillä olevat tilanteet rinnastettavissa toisiinsa.

206    Kroatian tasavallan 13.5.2013 päivätystä kirjeestä, joka koskee asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitetyn luettelon muuttamista, ilmenee tältä osin, että kyseinen valtio pyysi komissiota sisällyttämään nimet ”barbera”, ”montepulciano” ja ”portugizac” tähän luetteloon ja että tästä huolimatta täytäntöönpanoasetuksessa N:o 753/2013 ei myönnetty näiden lajikkeiden nimille merkintöjä koskevia poikkeuksia.

207    Pelkästään tämä seikka ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että Kroatiassa oli sen unioniin liittymishetkellä käytössä kaikkien edellä 206 kohdassa mainittujen nimien osalta merkintäkäytäntö, joka oli rinnastettavissa nimeä ”teran” koskevaan käytäntöön. Asiakirja-aineisto ei sisällä näyttöä tällaisesta. Koska Slovenian tasavalta ei ole osoittanut toisiinsa rinnastettavien tilanteiden olemassaoloa, se ei voi moittia komissiota siitä, että tämä olisi loukannut käsiteltävässä asiassa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai toiminut tässä yhteydessä epäjohdonmukaisesti.

d)     Riidanalaisen asetuksen antamista edeltänyt viive

208    Riidanalaisen asetuksen antamista edeltäneestä väitetysti kohtuuttomasta viipeestä on syytä todeta, että Slovenian tasavalta esittää tässä yhteydessä pääosin saman väitteen kuin toisessa kanneperusteessa, jossa se väittää komission lykänneen lainvastaisesti toimivaltansa käyttöä.

209    Edellä 112–118 kohdassa esitetyistä syistä ja ottaen huomioon tämän asian arkaluonteisuuden komissiota ei voida moittia siitä, että sillä kesti lähes neljä vuotta käsitellä teran-kysymys ja että se pyrki edistämään neuvotellun ratkaisun saavuttamista osapuolten välillä.

210    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei Slovenian tasavalta ole millään tavalla osoittanut, että komissio olisi rajoittanut ilmeisen kohtuuttomalla tavalla suojatulla alkuperänimityksellä ”Teran” varustettujen slovenialaisten viinien tuottajien omistusoikeutta. Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä. Tämä päätelmä ei kuitenkaan vaikuta edellä niiden 168 kohdassa mainittujen Slovenian tasavallan väitteiden tutkintaan, jotka liittyvät seitsemänteen kanneperusteeseen ja joita arvioidaan sen yhteydessä.

D       Neljäs kanneperuste, joka koskee Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 41 artiklan rikkomista

211    Slovenian tasavalta korostaa, että Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan (EUVL 2012, L 112, s. 21; jäljempänä Kroatian tasavallan liittymisasiakirja tai liittymisasiakirja) 41 kohdan nojalla mahdollisia yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevia siirtymätoimenpiteitä, joilla helpotettaisiin Kroatian tasavallan liittymistä unioniin, voitiin hyväksyä vain kolmen vuoden kuluessa liittymispäivästä, eikä niitä saanut soveltaa tuon määräajan jälkeen.

212    Slovenian tasavallan mukaan riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädettyä siirtymätoimenpidettä – siltä osin kuin sillä sallitaan ennen Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivää 1.7.2013 tuotetun kroatialaisen viinin varastojen tyhjentäminen riippumatta siitä, noudattaako kyseinen viini saman asetuksen 1 artiklassa vahvistettuja uusia merkitsemisedellytyksiä – sovelletaan liittymisasiakirjan 41 artiklassa säädettyä kolmen vuoden ajanjaksoa pidemmällä ajanjaksolla, koska kyseisellä asetuksella on lähes neljän vuoden taannehtiva vaikutus. Slovenian tasavalta väittää, että komissio sääti Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 41 artiklan vastaisesti uudesta siirtymäkaudesta kyseiselle viinille yli kolme vuotta edellä mainitun liittymisen jälkeen.

213    Komissio kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

214    Käsiteltävässä asiassa Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 41 artiklaa on luettava yhdessä sen 2 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa. Viimeksi mainitun määräyksen mukaan perussopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä hyväksymien säädösten säännökset ja määräykset sitovat Kroatian tasavaltaa liittymispäivästä alkaen, ja niitä sovelletaan kyseisessä valtiossa mainituissa perussopimuksissa ja liittymisasiakirjassa määrätyin edellytyksin. Tästä seuraa, että Kroatian tasavallan unioniin liittymispäivästä 1.7.2013 lukien Kroatiaa koskivat lähtökohtaisesti kaikki viinituotteiden merkintöihin sovellettavat säännökset, mukaan lukien asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohta) mukainen merkintöjä koskeva kielto sekä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa säädetty mahdollisuus poiketa tästä kiellosta.

215    Tätä taustaa vasten Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 41 artiklassa sallitaan sellaisten siirtymäsäännösten hyväksyminen yhteisen maatalouspolitiikan alalla, joilla helpotetaan kyseisen valtion siirtymistä sen aiemmasta kansallisesta järjestelmästä unionin järjestelmään. Tässä tarkoitetut siirtymätoimenpiteet ovat siis toimenpiteitä, joiden nojalla voitiin poiketa tietyllä ajanjaksolla sellaisista 1.7.2013 voimassa olleista unionin säädöksistä, joita ilman edellä mainittuja säännöksiä olisi pitänyt soveltaa Kroatian tasavaltaan välittömästi kyseisenä päivänä.

216    Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetty siirtymätoimenpide ei kuitenkaan liity edellä 214 ja 215 kohdassa määriteltyihin toimenpiteisiin. Kyseisen säännöksen tavoitteena ei nimittäin ole poiketa säädöksistä, jotka olivat voimassa Kroatian tasavallan unioniin liittymishetkellä, vaan uusista merkitsemisvaatimuksista, joista säädettiin asetuksessa, jonka komissio antoi Kroatian tasavallan liittymisen jälkeen käyttäen nimenomaista toimivaltaa, joka sille annetaan asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan kanssa.

217    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

E       Viides kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan rikkomista, kun otetaan huomioon unionin oikeuden perusperiaatteiden sekä perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan kyseiselle säännökselle antama merkitys, sekä kuudes kanneperuste, joka koskee SEU 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT 290 artiklan rikkomista

218    Viidennen kanneperusteensa tueksi Slovenian tasavalta väittää, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa on tulkittava suppeasti unionin oikeuden perusperiaatteiden ja erityisesti oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteiden ja suhteellisuusperiaatteen sekä perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti. Slovenian tasavalta väittää, että antaessaan riidanalaisen päätöksen, joka ei Slovenian tasavallan mukaan noudata edellä mainittuja periaatteita, komissio ylitti sille kyseisen asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa annetun toimivallan.

219    Kuudennessa kanneperusteessaan Slovenian tasavalta väittää, että komissio ylitti toimivaltansa myös muuttaessaan asetuksen N:o 1308/2013 asiasisältöä, sillä kyseisen asetuksen päätavoitteena on tuottajien ja kuluttajien oikeutettujen intressien suojaaminen harhaanjohtamiselta sekä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen. Slovenian tasavallan mukaan komissio rikkoi tällä tavalla SEU 13 artiklaa ja SEUT 290 artiklaa.

220    Komissio kiistää Slovenian tasavallan väitteet ja viittaa kolmen ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä antamiinsa vastauksiin.

221    Tältä osin on syytä todeta, että Slovenian tasavallan väitteitä, jotka koskevat oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien suojaa ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen noudattamista, on jo käsitelty toisen kanneperusteen yhteydessä edellä 95–161 kohdassa, ja niiden on jo todettu olevan perusteettomia. Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä samoin perustein kuin toinen kanneperuste siltä osin kuin ne vastaavat toisiaan.

222    Perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan rikkomista koskevat Slovenian tasavallan väitteet koskevat kuluttajien suojelemista harhaanjohtamiselta, slovenialaisen alkuperänimityksen ”Teran” ja kroatialaisen rypälelajikkeen nimen ”teran” täydellistä homonyymisyyttä sekä kyseisen rypälelajikkeen nimen synonyymin ”istrijanac” olemassaoloa. Näitä väitteitä on jo tarkasteltu kolmannen kanneperusteen yhteydessä edellä 185–210 kohdassa. Siltä osin kuin viides kanneperuste vastaa kolmatta kanneperustetta, se on hylättävä perusteettomana samoin perustein.

223    Koska SEU 13 artiklan ja SEUT 290 artiklan rikkomista koskevan kuudennen kanneperusteen tueksi esitetyt väitteet vastaavat pääosin viidennen kanneperusteen yhteydessä esitettyjä väitteitä, myös ne on hylättävä samoista syistä.

224    Sekä viides että kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

F       Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan Kroatian tasavalta ei esittänyt pyyntöä rypälelajikkeen nimen ”teran” sisällyttämiseksi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan ennen unioniin liittymistään ja jonka mukaan Slovenian tasavalta ei ole saanut tietoa tällaisesta pyynnöstä liittymisneuvotteluja varten

225    Slovenian tasavalta väittää, että asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan nojalla Kroatian tasavallan olisi pitänyt pyytää ennen unioniin liittymistään, että rypälelajikkeen nimi ”teran” sisällytetään asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon, mitä se ei Slovenian tasavallan mukaan tehnyt. Lisäksi Slovenian tasavalta katsoo, että komissiolla oli SEU 4 artiklassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus ilmoittaa sille tällaisesta pyynnöstä, jos sellainen olisi esitetty. Kun otetaan huomioon, että tällaista kysymystä on väistämättä käsiteltävä neuvotteluissa, jotka koskevat valtion liittymistä unioniin, Slovenian tasavallan olisi mielestään pitänyt voida joko hyväksyä tai estää tällainen sisällyttäminen erityisesti SEU 49 artiklan toisen kohdan perusteella.

226    Komissio, jota Kroatian tasavalta tukee, kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

227    Kroatian tasavallan väitetystä velvollisuudesta esittää ennen unioniin liittymistään pyyntö rypälelajikkeen nimen ”teran” sisällyttämisestä asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon (joka oli aiemmin asetuksen N:o 753/2002 liitteessä II) on ensinnäkin todettava, että vuoden 2008 neuvottelukantansa III.b.3 luvussa ”erikoisviljelmät, viinit ja tislatut alkoholijuomat” Kroatian tasavalta ilmoitti selvästi toivovansa, että sen kansallinen luettelo hyväksytyistä viiniköynnöslajikkeista sisällytetään asetuksen N:o 753/2002 liitteen II voimassa olevaan luetteloon sellaisista viiniköynnöslajikkeista tai niiden synonyymeista, joihin sisältyy maantieteellinen merkintä ja jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä.

228    On totta, että Kroatian tasavalta veti myöhemmin tämän pyynnön pois 28.9.2011 päivättyyn neuvottelukantaansa tehdyssä lisäyksessä. Pyynnön pois vetäminen perustui kuitenkin nimenomaan siihen olettamaan, ettei luetteloa lajikkeiden nimistä, jotka voivat esiintyä viinien merkinnöissä, vahvistettaisi liittymisneuvottelujen yhteydessä, vaan se tehtäisiin myöhemmin asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan perusteella.

229    Lisäksi on huomautettava, että Slovenian tasavalta ilmoitti komissiolle ensimmäistä kertaa vasta 6.12.2011, jolloin se toimitti asetuksen N:o 1234/2007 118 b artiklassa tarkoitetut tekniset asiakirjat nimityksen ”Teran” osalta, että nimi ”Teran” erikseen käytettynä oli suojattava suojattuna alkuperänimityksenä. Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin 5.12.2011 annettu neuvoston päätös (EUVL 2012, L 112, s. 6), jossa Kroatian tasavallan liittymisasiakirja oli liitteenä, oli kuitenkin tuolloin jo hyväksytty.

230    Kroatian tasavalta pyysi myös yhdessä niistä kirjeistä, jotka se lähetti komissiolle 13.5.2013, jossa käsitellään erityisesti slovenialaista suojattua alkuperänimitystä ”Teran”, että komissio pyrkisi löytämään tarkoituksenmukaisen ratkaisun, jonka ansiosta kroatialaiset viinintuottajat voisivat jatkossakin käyttää rypälelajikkeen nimeä ”teran” viiniensä merkinnöissä. Vaikka kyse ei ollutkaan nimenomaisesta pyynnöstä sisällyttää rypälelajikkeen nimi ”teran” asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, Kroatian tasavalta esitti komissiolle ilmeisen pyynnön ryhtyä toimiin, jotta kysymys mahdollisuudesta käyttää kroatialaisten viinien merkinnöissä nimeä ”teran” saataisiin ratkaisua.

231    Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan kanssa, ei joka tapauksessa millään tavalla ilmene, että Kroatian tasavallan oli esitettävä liittymisneuvottelujen yhteydessä pyyntö poikkeuksen myöntämiseksi rypälelajikkeen nimen ”teran” käyttämiselle.

232    Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta johtuu päinvastoin, että kyseisen säännöksen yhteydessä päätös merkintöjä koskevan poikkeuksen myöntämisestä jonkin jäsenvaltion rypälelajikkeen nimen osalta kuuluu yksinomaan komissiolle, joka käyttää tässä yhteydessä sille siirrettyä toimivaltaa. Tällainen poikkeus ei siis ole riippuvainen sopimuksesta, jonka jäsenvaltiot tekevät keskenään ennen unioniin liittymistä, vaan se perustuu lainsäätäjän nimenomaisesti komissiolle antamaan toimivaltaan, joka oli olemassa jo silloin, kun Kroatian tasavalta liittyi unioniin (ks. asetuksen N:o 1234/2007 118 j artiklan 3 kohta).

233    Toisin sanoen päätös sisällyttää jonkin rypälelajikkeen nimi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon ei johdu sellaisenaan ”liittymisehdoista ja liittymisen edellyttämistä mukautuksista niihin sopimuksiin, joihin unioni perustuu” (SEU 49 artiklan toinen kohta), vaan kyse on vain sellaisen asetuksen täytäntöönpanosta, joka kuuluu unionin oikeuteen ja jota uuden jäsenvaltion on noudatettava.

234    Toiseksi on syytä muistuttaa väitteestä, jonka mukaan Slovenian tasavalta ei saanut tietoa Kroatian tasavallan pyynnöstä sisällyttää rypälelajikkeen nimi ”teran” asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevassa A osassa esitettyyn luetteloon ennen sen liittymistä ja jonka mukaan tämä on johtanut vilpittömän yhteistyön velvoitteen laiminlyömiseen, että SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä kohdassa vahvistetusta vilpittömän yhteistyön periaatteesta seuraa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa kaikki toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa unionin oikeuden kattavuus ja tehokkuus, ja että unionin toimielimillä on vastavuoroisesti velvollisuus kunnioittaa ja avustaa jäsenvaltioita perussopimuksista johtuvien tehtävien täyttämisessä (ks. tuomio 1.3.2018, Puola v. komissio, T-402/15, EU:T:2018:107, 53 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).

235    Tässä yhteydessä on riittävää muistuttaa, ettei kysymystä rypälelajikkeen nimen ”teran” käytön sallimisesta kroatialaisissa viinipulloissa käsitelty liittymisneuvottelujen yhteydessä. Se nimittäin ratkaistiin komission tätä koskevan laillisen toimivallan perusteella sellaisessa liittymisneuvotteluista erillisessä asiayhteydessä Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen, josta Slovenian tasavalta oli tietoinen, jonka yhteydessä se sai tietoa ja johon se itse osallistui, kuten ilmenee edellä 112 ja 113 kohdasta. Näin ollen komissiota ei voida moittia siitä, että se olisi laiminlyönyt velvoitteensa kunnioittaa ja avustaa Slovenian tasavaltaa liittymisneuvottelujen yhteydessä.

236    Lisäksi kirjeestä, jonka Slovenian maatalousministeri lähetti maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavalle komission jäsenelle 11.11.2014, ilmenee selvästi, että Slovenian tasavallalle oli annettu tiedoksi Kroatian tasavallan pyyntö sen unioniin liittymisen jälkeen ja että Slovenian tasavallalla oli mahdollisuus esittää komissiolle teran-kysymystä koskevat huomautuksensa kahdenvälisessä kokouksessa. Kuten johdanto-osan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa aivan oikein todetaan, Slovenian tasavaltaa kuultiin myöhemmin useita kertoja teran-asiassa, jotta sen ja Kroatian tasavallan välillä saavutettaisiin kompromissiratkaisu.

237    Kun vielä otetaan huomioon, että komissio myönsi rypälelajikkeen nimelle ”teran” merkintöjä koskeva poikkeuksen liittymisneuvotteluista erillisen laillisen toimivallan nojalla, myös Slovenian tasavallan väite, jonka mukaan tällaisen poikkeuksen myöntäminen edellytti Slovenian tasavallan hyväksyntää liittymisneuvottelujen yhteydessä, on täysin perusteeton.

238    Lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ei mitenkään ilmene, että poikkeuksen myöntämiseksi olisi ollut tarpeen saada etukäteen jäsenvaltioiden hyväksyntä. Tämän säännöksen muunlainen tulkinta tarkoittaisi veto-oikeuden antamista jokaiselle jäsenvaltiolle, mikä tekisi tyhjäksi kyseisellä säännöksellä toteutetun toimivallan siirron komissiolle.

239    Seitsemäs kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

G       Kahdeksas kanneperuste, joka koskee toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ja yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdan rikkomista sekä toimielinten välistä tasapainoa koskevan periaatteen loukkaamista

240    Slovenian tasavalta väittää, että viinityöryhmälle 24.1.2017 esitellyn delegoitua asetusta koskevan luonnoksen perusteella komissiolla oli tarkoitus sallia se, että kroatialaisten viinien tuottajat mainitsevat nimen ”teran” pulloissaan, kunhan ne noudattavat tiettyjä merkitsemisedellytyksiä. Sen mukaan riidanalaisen asetuksen lopulta hyväksytyssä versiossa säädetään kuitenkin tämän lisäksi siirtymäkaudesta sellaisten kroatialaisten viinien varastojen loppuunmyymiselle, jotka eivät noudata uusia merkitsemisedellytyksiä. Slovenian tasavallan mukaan delegoitua asetusta koskevaan luonnokseen on siten tehty olennainen muutos, josta asiantuntijoilla ja jäsenvaltioilla ei ollut mahdollisuutta lausua.

241    Näin ollen Slovenian tasavalta katsoo, että komissio on rikkonut toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdassa ja sen liitteenä olevassa yhteisymmärrysasiakirjassa antamansa sitoumuksen. Slovenian tasavallan mukaan komissio on loukannut myös toimielinten välisen tasapainon periaatetta.

242    Komissio kiistää Slovenian tasavallan väitteet.

243    Slovenian tasavalta tukeutuu näitä väitteitä koskevissa perusteluissaan olettamaan, jonka mukaan siirtymäsäännöksen lisääminen riidanalaisen asetuksen 2 artiklaan muuttaa viinityöryhmässä 24.1.2017 käsitellyn asetusluonnoksen asiasisältöä yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

244    Tältä osin on muistutettava, että toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio sitoutuu kokoamaan ennen delegoidun säädöksen hyväksymistä kaiken tarvittavan asiantuntemuksen, myös kuulemalla jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja järjestämällä julkisia kuulemisia. Lisäksi yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdassa määrätään, että ”jos delegoidun säädöksen luonnoksen asiasisältö muuttuu jollain tavalla, komissio antaa asiantuntijoille mahdollisuuden ottaa kantaa muutettuun luonnokseen delegoiduksi säädökseksi, tarvittaessa kirjallisesti”.

245    Edellä 244 kohdassa mainituista kahdesta määräyksestä ilmenee yhdessä luettuna, että komissio on sitoutunut kokoamaan kaiken tarvittavan asiantuntemuksen ennen delegoidun säädöksen antamista, mikä edellyttää esimerkiksi jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuulemista kaikista tekstin sisältöön liittyvistä näkökohdista ennen sen hyväksymistä.

246    On totta, ettei viinityöryhmässä 24.1.2017 käsitelty luonnos delegoiduksi asetukseksi sisältänyt riidanalaisen asetuksen 2 artiklaan lopulta sisällytetyn kaltaista siirtymäsäännöstä. Kiistatonta on sekin, ettei riidanalaisen asetuksen lopullisesta versiosta keskusteltu viinityöryhmässä.

247    On kuitenkin muistutettava, että riidanalaisen asetuksen tavoitteena on sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaisesti ottaa huomioon merkintäkäytännöt, jotka olivat käytössä Kroatiassa sen unioniin liittymishetkellä, ja sallia poikkeuksellisesti nimen ”teran” käyttäminen kroatialaisten viinien merkinnöissä tietyin edellytyksin. Komissio on siis noudattanut tältä osin toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annettua sitoumusta, koska on kiistatonta, että se kokosi kyseisten merkintäkäytäntöjen arvioimiseksi tarvittavan asiantuntemuksen, mukaan lukien asiantuntijoiden näkemykset.

248    Tässä yhteydessä on katsottava, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklaan sisältyvä siirtymäsäännös ei muuta myönnettyä poikkeusta eikä edellytyksiä, joiden täyttyessä sitä voidaan käyttää. Kyseisessä säännöksessä säädetään vain siirtymäsäännöksestä, joka on rajattu koskemaan sellaisia suojatulla alkuperänimityksellä ”Hrvatska Istra” varustettuja viinejä, jotka on tuotettu ennen riidanalaisen asetuksen voimaantuloa, jotta kyseisellä säädöksellä ei asetettaisi kroatialaisille tuottajille taannehtivasti uusia velvoitteita kyseisten viinien merkintöjen osalta. Komissio on tässä yhteydessä toiminut SEUT 290 artiklassa määrätyn toimivallan siirron nojalla ja käyttänyt siihen liittyvää harkintavaltaa lainsäätäjän asettamissa rajoissa. Tarkemmin sanottuna komissio on noudattanut toimissaan asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan kanssa, jossa annetaan komissiolle laaja harkintavalta merkintöjä koskevien poikkeusten säätämisessä. Näin ollen 2 artiklan kaltaisen siirtymäsäännöksen sisällyttäminen riidanalaiseen asetukseen kuului komission toimivaltaan.

249    Joka tapauksessa on niin, että vaikka käsiteltävässä asiassa olisi katsottu, ettei komissio ole noudattanut toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, luettuna yhdessä yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdan kanssa, tarkoitettua velvollisuuttaan, Slovenian tasavalta ei ole osoittanut, miten sen tarkoittama kuuleminen olisi voinut muuttaa riidanalaisen asetuksen sisältöä. Ennemminkin on katsottava, että edellä 99 kohdassa mieleen palautetun oikeusvarmuuden periaatteen valossa komission oli annettava riidanalaisen asetuksen 2 artiklaan sisältyvä siirtymäsäännös. Antamalla kyseisen säännöksen komissio nimittäin varmisti, ettei riidanalaisella asetuksella aseteta kroatialaisten viinien tuottajille taannehtivasti uusia merkitsemisvelvoitteita.

250    Slovenian tasavallan väitteitä toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ja yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdan rikkomisesta ei siten voida hyväksyä.

251    Toimielinten välistä tasapainoa koskeva Slovenian tasavallan väite on myös hylättävä samoista syistä kuin edellä 247–251 kohdassa esitetyt.

252    Edellä esitetystä seuraa, että kahdeksas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

253    Koska kaikki kanneperusteet on hylätty, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

V       Oikeudenkäyntikulut

254    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Slovenian tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

255    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kroatian tasavalta vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Slovenian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Kroatian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kanninen

Schwarcz

Madise

Iliopoulos

 

      Reine

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2020.

Allekirjoitukset


Sisällys


I  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  Viinialan alkuperänimitysten suojaa koskevat yleiset säännökset

1.  Asetus N:o 479/2008 ja asetus N:o 1234/2007

2.  Asetus N:o 1308/2013

B  Säännökset, jotka koskevat suojatun alkuperänimityksen sisältävän tai sellaisesta koostuvan rypälelajikkeen nimen käyttöä viinien merkinnöissä

1.  Asetus N:o 753/2002

2.  Asetukset N:o 479/2008, N:o 1234/2007 ja N:o 1308/2013

3.  Asetus N:o 607/2009

C  Merkintöjä koskevat säännökset, jotka on annettu Kroatian tasavallan unioniin liittymisen jälkeen

1.  Täytäntöönpanoasetus N:o 753/2013

2.  Riidanalainen asetus

II  Asian tausta

A  Slovenian tasavallan liittyminen unioniin ja suojattu alkuperänimitys ”Teran”

B  Rypälelajikkeen nimen ”teran” käyttäminen Kroatiassa

C  Riidanalaisen asetuksen hyväksymiseen johtanut menettely

III  Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

IV  Oikeudellinen arviointi

A  Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 232 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa, rikkomista

1.  Asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 232 artiklan kanssa, rikkominen

2.  Asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 232 artiklan kanssa, rikkominen

B  Toinen kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen, luottamuksensuojan periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

1.  Oikeusvarmuuden, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaaminen sekä lähinnä asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkominen

a)  Väite, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 607/2009 62 artiklan 3 kohdan rikkomista

b)  Väite, jonka mukaan komissio on lykännyt kohtuuttomasti toimivaltansa käyttöä

c)  Väite, joka koskee riidanalaisen asetuksen taannehtivan vaikutuksen lainvastaista laajuutta

1)  Riidanalaisella asetuksella tavoiteltu päämäärä

2)  Slovenialaisten viinintuottajien perustellun luottamuksen kunnioittaminen

d)  Väite, joka koskee suojatun alkuperänimityksen ”Teran” käyttökiellon rikkojia vastaan Sloveniassa toteutettujen tarkastusmenettelyjen haittaamista

e)  Väite, joka koskee saavutettujen oikeuksien kunnioittamatta jättämistä

2.  Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

C  Kolmas kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan rikkomista

1.  Periaatteet

2.  Soveltaminen käsiteltävässä asiassa

a)  Esillä olevien intressien vastaavuuden puuttuminen

b)  Rypälelajikkeen nimen ”teran” ja suojatun alkuperänimityksen ”Teran” homonyymisyys

c)  Nimen ”teran” synonyymin olemassaolo ja komission toimien epäjohdonmukaisuus

d)  Riidanalaisen asetuksen antamista edeltänyt viive

D  Neljäs kanneperuste, joka koskee Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 41 artiklan rikkomista

E  Viides kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1308/2013 100 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan rikkomista, kun otetaan huomioon unionin oikeuden perusperiaatteiden sekä perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 1 artiklan kyseiselle säännökselle antama merkitys, sekä kuudes kanneperuste, joka koskee SEU 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT 290 artiklan rikkomista

F  Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan Kroatian tasavalta ei esittänyt pyyntöä rypälelajikkeen nimen ”teran” sisällyttämiseksi asetuksen N:o 607/2009 liitteessä XV olevaan A osaan ennen unioniin liittymistään ja jonka mukaan Slovenian tasavalta ei ole saanut tietoa tällaisesta pyynnöstä liittymisneuvotteluja varten

G  Kahdeksas kanneperuste, joka koskee toimielinten välisen sopimuksen V.28 kohdan ja yhteisymmärrysasiakirjan II.7 kohdan rikkomista sekä toimielinten välistä tasapainoa koskevan periaatteen loukkaamista

V  Oikeudenkäyntikulut


*      Oikeudenkäyntikieli: sloveeni