Asia T‑442/08

International Confederation of Societies of Authors and Composers (CISAC)

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tekijänoikeudet, jotka koskevat musiikkiteosten julkista esittämistä internetin, satelliitin ja kaapelin välityksellä – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Maantieteellisten markkinoiden jakaminen – Kahdenväliset sopimukset kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen välillä – Yhdenmukaistettu menettelytapa, joka sulkee pois mahdollisuuden myöntää lisenssejä monilla eri alueilla ja moniin eri teosvalikoimiin – Näyttö – Syyttömyysolettama

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12.4.2013

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva päätös – Perusteet – Komission päätös, jolla todetaan kilpailua rajoittava menettelytapa – Sellaisen järjestön nostama kanne, jonka toiminnan puitteissa on laadittu ne sopimukset, joilla kyseinen menettelytapa on pantu toimeen – Kyseistä järjestöä suoraan koskeva päätös

(EY 81 artikla ja EY 230 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva päätös – Perusteet – Komission päätös, jolla todetaan kilpailua rajoittava menettelytapa – Sellaisen järjestön nostama kanne, jonka toiminnan puitteissa on laadittu ne sopimukset, joilla kyseinen menettelytapa on pantu toimeen – Vaikutus järjestön asemaan neuvottelijana – Tiivis osallistuminen hallinnolliseen menettelyyn

(EY 81 artikla ja EY 230 artiklan neljäs kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen – Todistustaakan laajuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

4.      Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen mutta ei määrätä sakkoa – Sovellettavuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; EU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Yksittäin tarkastelluilta todisteilta edellytettävä todistusvoima – Pelkästään yritysten käyttäytymiseen perustuvat todisteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet – Komission velvollisuudet, kun se kiistää yritysten esittämien selitysten uskottavuuden

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

6.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kartellit, joiden vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun ne on muodollisesti lopetettu – EY 81 artiklan soveltaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käyttäytymisen samansuuntaisuus – Yhteistoiminnan olemassaoloa koskeva olettama – Rajat – Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen kieltäytyminen myöntämästä toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneelle käyttäjälle pääsyä suoraan teosvalikoimaansa – Kilpailua rajoittava vaikutus

(EY 81 artiklan 1 kohta)

1.      Tutkittavaksi ottamisen edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava kantajaa suoraan, vaatii ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Komission päätös, jolla todetaan sellaisten kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen, jotka hallinnoivat musiikkiteosten julkiseen esittämiseen liittyviä oikeuksia vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten kautta, toteuttama kilpailua rajoittava menettelytapa, koskee suoraan kansalaisjärjestöä, jonka toiminnan puitteissa kyseiset sopimukset on laadittu ja jonka toiminnalla on merkitystä sen arvioimisessa, ovatko kyseiset kansalliset tekijänoikeusjärjestöt panemassa riidanalaista päätöstä täytäntöön lopettamalla todetun kilpailusääntöjen rikkomisen ja välttämällä menettelemästä vastaavalla tavalla tulevaisuudessa.

(ks. 66–68 ja 72 kohta)

2.      Riidanalainen toimi koskee erikseen järjestöä, joka ei ole kyseisen toimen adressaatti, silloin kun järjestöllä on oma oikeussuojan tarve, muun muassa sen vuoksi, että toimi, jonka kumoamista vaaditaan, vaikuttaa sen asemaan neuvottelijana.

Tällainen tilanne on, kun järjestö riitauttaa komission päätöksen, jolla todetaan sellaisten kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen, jotka hallinnoivat musiikkiteosten julkiseen esittämiseen liittyviä oikeuksia vastavuoroista edustusta koskevien sopimusten kautta, toteuttama kilpailua rajoittava menettelytapa ja joka vaikuttaa sen rooliin kyseisten kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen välisen yhteistyön mahdollistajana.

Sen, että päätös koskee järjestöä erikseen, vahvistaa se seikka, että kantajana oleva järjestö, joka oli väitetiedoksiannon adressaatti ja joka oli tiiviisti mukana hallinnollisessa menettelyssä komission tärkeänä keskustelukumppanina, oli tarkasti määritellyssä neuvottelijan asemassa, joka liittyi läheisesti jo päätöksen tavoitteeseen, mikä asetti sen siten tosiasialliseen tilanteeseen, joka yksilöi sen kaikkiin muihin henkilöihin nähden.

(ks. 73–77 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 91 ja 138 kohta)

4.      Jos kilpailuasiassa asiaa käsittelevä unionin tuomioistuin on epätietoinen, sen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu. Tuomioistuin ei siis etenkään sakon määräämiseksi tehdyn päätöksen kumoamisesta nostettua kannetta käsitellessään saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos se on tästä vielä epätietoinen.

On nimittäin otettava huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluviin perusoikeuksiin sisältyvä syyttömyysolettama, sellaisena kuin se ilmenee muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettamaa sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.

Kyseistä oikeuskäytäntöä, joka on kehitetty asioissa, joissa komissio oli määrännyt sakon, voidaan soveltaa myös tapauksiin, joissa päätöksessä, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, ei lopulta ole määrätty sakkoa. On lisäksi otettava huomioon se vähäistä suurempi vahinko maineelle, jota luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannalta merkitsee sen toteaminen, että se on ollut mukana kilpailusääntöjen rikkomisessa.

(ks. 92–95 kohta)

5.      Kilpailuasioissa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämiseksi komission on esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet. Kaikkien komission toimittamien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että toimielimen esittämä välillisten todisteiden kokonaisuus kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttää nämä edellytykset.

Koska kielto osallistua kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin sekä seuraamukset, joita kilpailusääntöjen rikkojille voidaan määrätä, ovat yleisesti tunnettuja, on tavanomaista, että kyseisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Vaikka komissio löytäisi asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti talouden toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, kuten kokouksen pöytäkirjan, nämä asiakirjat ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Silloin kun asiayhteys, jossa kilpailuoikeuden rikkomisesta epäiltyjen yritysten väliset kokoukset on pidetty, osoittaa, että kyseiset kokoukset olivat välttämättömiä sellaisten kysymysten käsittelemiseksi yhdessä, jotka eivät liittyneet kilpailuoikeuden rikkomiseen, komissio ei kuitenkaan voi olettaa, että kyseisten kokousten tarkoituksena oli yhdenmukaistaa kilpailunvastaiset menettelytavat. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja välillisistä seikoista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Kun näyttö yritysten tekemästä yhdenmukaistamisesta ei perustu pelkkään toteamukseen markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuudesta vaan asiakirjoihin, joista ilmenee, että menettelytavat ovat yhdenmukaistamisen tulosta, kyseisten yritysten tehtävänä ei ole pelkästään esittää vaihtoehtoista selitystä komission toteamille tosiseikoille, vaan niiden on myös riitautettava sellaisten tosiseikkojen olemassaolo, jotka komissio on näyttänyt toteen esittämillään asiakirjoilla.

Kun komission päättely sitä vastoin perustuu olettamukseen siitä, että sen päätöksessä toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin yritysten tekemällä yhdenmukaistamisella, riittää, että kyseiset yritykset näyttävät toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiseikoille antama selitys toisella selityksellä.

Silloin kun komissio turvautuu tiettyihin esimerkkeihin viedäkseen uskottavuuden asianomaisen yrityksen väitteiltä, sillä on todistustaakka siitä, että kyseisillä esimerkeillä on merkitystä asiassa. Komissio ei myöskään voi moittia kyseistä yritystä siitä, ettei se ole täsmentänyt enempää esittämäänsä muuta selitystä, koska komission on esitettävä todisteet kilpailusääntöjen rikkomisesta. Jos komissio on näin ollen hallinnollisessa vaiheessa katsonut, että kyseinen yritys ei ole tukenut selitystään riittävästi, sen on jatkettava asian selvittämistä tai todettava päätöksessään, että asianomainen ei ole pystynyt toimittamaan tarvittavia tietoja sen selvittämiseksi, onko kyseisten yritysten samansuuntaiselle käyttäytymiselle uskottavia selityksiä.

Ennen kuin arvioidaan, onko samansuuntaiselle käyttäytymiselle muita selityksiä kuin menettelytapojen yhdenmukaistaminen, on tutkittava, onko komissio osoittanut kilpailusääntöjen rikkomisen todisteilla, jotka ylittävät pelkän toteamuksen samansuuntaisesta käyttäytymisestä. Tämän kysymyksen tutkiminen nimittäin edeltää muuhun kuin yhdenmukaistamiseen perustuvien selitysten paikkansapitävyyden tutkimista, koska jos unionin yleinen tuomioistuin päätyisi siihen, että tällaisia todisteita on esitetty, mainitut selitykset eivät kumoaisi kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista edes siinä tapauksessa, että ne olisivat uskottavia.

(ks. 96–99, 101, 107 ja 161 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 123 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 138 kohta)