Language of document : ECLI:EU:T:2009:520

Asia T-58/01

Solvay SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhteisön soodamarkkinat – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Sopimus, jolla yritykselle taataan vähimmäismyyntimäärä jäsenvaltiossa ja tästä vähimmäismäärästä puuttuvien määrien ostaminen – Komissiolla sakkojen ja seuraamusten määräämisen osalta olevan toimivallan vanhentuminen – Kohtuullinen aika – Olennaiset menettelymääräykset – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Oikeus tutustua asiakirjavihkoon – Sakko – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat ja lieventävät olosuhteet

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Vanhentumisajan pysähtyminen – Unionin tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena oleva komission päätös – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/74 3 artikla)

2.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Soveltamisala – Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeudenkäyntimenettely – Hallinnollisen menettelyn ja oikeudenkäyntimenettelyn erottaminen arvioitaessa, onko kohtuullista aikaa noudatettu

(Neuvoston asetus N:o 17)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa

(Neuvoston asetus N:o 17)

4.      Komissio – Kollegisen päätöksenteon periaate – Soveltamisala – Kilpailuasiaa koskeva päätös

(Sulautumissopimuksen 17 artikla)

5.      Lainvastaisuusväite – Soveltamisala – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Toimielimen työjärjestys

(EY 241 artikla)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Säädösten, päätösten ja muiden tointen todistusvoimaiseksi saattaminen – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt

(Komission vuoden 1999 työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäinen kohta)

7.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltamisala – Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Periaatteen vaikutus komission aiemman päätöksen kumoamisen jälkeen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Laajuus – Asiakirjan tiedoksiantamisesta kieltäytyminen – Seuraukset

10.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Oikeuden kohde – Komission hallussa olevien asiakirjojen sisällöstä ei ole annettu tietoa – Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi sen osalta, onko kyseessä olevassa tapauksessa kunnioitettu puolustautumisoikeuksia

11.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Sääntöjenvastaisesti toteutettu oikeus tutustua asiakirjoihin – Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden takaaminen tuomioistuinmenettelyn aikana

12.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Kumoaminen menettelyvirheen vuoksi

(Neuvoston asetus N:o 17)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Vakavuuden arviointi – Markkinoiden jakaminen – Rikkominen, jota voidaan luonnehtia vakavaksi siitä riippumatta, onko se salainen

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

14.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

15.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Erittäin suureen markkinaosuuteen perustuva luonnehdinta

(EY 82 artikla)

16.    Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanneperusteista

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

17.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Lieventävät olosuhteet – Yrityksen yhteistoiminta komission virkamiesten suorittamissa tarkastuksissa ei ole lieventävä olosuhde

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla)

18.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Ehkäisevyys

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1.      Vanhentumisajoista kilpailua koskeviin sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2988/74 3 artiklan mukaan menettelyyn sovellettava vanhentumisaika pysähtyy ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva ”oikeudenkäynti on vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa”. Tämä viittaus on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisen jälkeen ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan ensisijaisesti tässä tuomioistuimessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä, koska kanteet, jotka koskevat kilpailuoikeuden alalla määrättäviä seuraamuksia tai sakkoja, kuuluvat sen toimivaltaan.

Vanhentuminen pysähtyy myös Euroopan unionin tuomioistuimessa käytävän muutoksenhakumenettelyn ajaksi. Koska Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklalla ja asetuksen N:o 2988/74 3 artiklalla on eri soveltamisala, se, ettei muutoksenhaulla ole lykkäävää vaikutusta, ei vie kaikkea vaikutusta tämän asetuksen 3 artiklalta, joka koskee tilanteita, joissa komission on odotettava unionin tuomioistuinten ratkaisua. Lisäksi asetuksen N:o 2988/74 3 artiklassa suojataan komissiota vanhentumisajan päättymiseltä sellaisissa tapauksissa, joissa komission on odotettava unionin tuomioistuinten päätöstä oikeudenkäynneissä, joiden kulun suhteen sillä ei ole määräysvaltaa, saadakseen tietää, onko kanteen kohteena oleva toimi lainvastainen vai ei. Väitettä, jonka mukaan kaksiasteisen tuomioistuinjärjestelmän käyttöönotto ei merkitse, että aikaa, joksi vanhentuminen pysähtyy, voitaisiin pidentää, ei siis ole hyväksyttävä. Vanhentumisen pysähtyminen mahdollistaa vain, että komissio voi tarvittaessa tehdä uuden päätöksen, jos valitus unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, jolla on kumottu komission päätös, hylätään. Tällä vanhentumisen pysähtymisellä ei ole mitään vaikutusta unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla kumottuun päätökseen. Kun on kysymys muutoksenhausta, komissiolla ei kylläkään ole muodollista estettä toimia ja tehdä uutta päätöstä, sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut alkuperäisen päätöksen. Sellaisesta päätöksestä, jossa määrätään seuraamuksia, nostettu kanne kuitenkin pysäyttää menettelyyn sovellettavan vanhentumisajan aina siihen asti, kunnes unionin tuomioistuimet ovat lopullisesti ratkaisseet kyseisen kanteen. Jos komission olisi sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut sen päätöksen, tehtävä uusi päätös odottamatta unionin tuomioistuimen tuomiota, olisi vaarana, että samaan aikaan on olemassa kaksi päätöstä, joilla on sama kohde, jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. On hallinnollisen menettelyn sujuvuutta koskevien vaatimusten vastaista, että komissio velvoitetaan pelkästään vanhentumisen estämiseksi tekemään uusi päätös, ennen kuin tiedetään, onko alkuperäinen päätös lainvastainen.

Koska vanhentuminen pysähtyy asetuksen N:o 2988/74 3 artiklan mukaisesti koko sen oikeudenkäynnin ajaksi, joka unionin tuomioistuimessa käydään valituksen johdosta, komission ei voida katsoa loukkaavan käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta pelkästään siitä syystä, että se odottaa unionin tuomioistuimen valituksesta antamaa tuomiota ennen kuin se tekee uuden päätöksen.

(ks. 73, 79, 80, 83, 84, 86–89 ja 102 kohta)

2.      Käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaamista koskevaa väitettä tutkittaessa on erotettava toisistaan kilpailuasiassa asetuksen N:o 17 mukaisesti käytävä hallinnollinen menettely ja komission päätöksestä nostetun kanteen johdosta käytävä oikeudenkäyntimenettely. Aikaa, jonka unionin tuomioistuimet tutkivat päätöksen lainmukaisuutta ja ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion pätevyyttä, jos tähän tuomioon on haettu muutosta, ei voida ottaa huomioon määritettäessä komissiossa käydyn menettelyn kestoa.

(ks. 105 kohta)

3.      Käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen tehtäessä kilpailuasiaa koskevan hallinnollisen menettelyn päättävää päätöstä oikeuttaa kumoamaan komission tekemän päätöksen vain, jos periaatteen loukkaaminen samalla merkitsee asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Silloin kun ei ole näytetty toteen, että liian pitkän ajan kuluminen olisi vaikuttanut asianomaisten yritysten kykyyn puolustautua tehokkaasti, käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen ei vaikuta hallinnollisen menettelyn pätevyyteen.

(ks. 113 kohta)

4.      Kollegisen päätöksenteon periaate perustuu siihen, että komission jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti päätöksentekoon, ja se edellyttää erityisesti sitä, että päätökset tehdään yhdessä ja että kaikki kollegion jäsenet ovat yhdessä poliittisesti vastuussa kaikista tehdyistä päätöksistä. Tämän periaatteen kunnioittaminen ja erityisesti velvollisuus neuvotella päätöksistä yhdessä on selvästi niiden oikeussubjektien etujen mukaista, joihin päätöksistä aiheutuvat oikeusvaikutukset kohdistuvat, ja asianomaisille henkilöille on taattava, että komissio on todella tehnyt päätöksensä kollegisesti ja että päätökset vastaavat täsmälleen kollegion tahtoa. Näin on erityisesti sellaisten nimenomaisesti päätöksiksi luonnehdittujen tointen osalta, jotka komissio toteuttaa sen varmistamiseksi, että yritykset tai niiden yhteenliittymät noudattavat kilpailusääntöjä, ja joiden tarkoituksena on kyseisten sääntöjen rikkomisen toteaminen, velvoitteiden asettaminen kyseisille yrityksille sekä taloudellisten seuraamusten määrääminen niille.

Pelkästään sen seikan perusteella, että lehdistötiedotteessa, joka ei ole peräisin komissiosta ja joka ei ole millään tavalla virallinen, viitataan komission tiedottajan lausuntoon, jossa mainitaan päivä, jona kilpailuasiaa koskeva päätös tehdään, ja päätöksen sisältö, ei voida katsoa, että komissio on loukannut kollegisen päätöksenteon periaatetta. Koska tällainen lausunto ei sido komission jäsenten kollegiota, se voi yhteisten neuvottelujen päätteeksi päättää, ettei tällaista päätöstä tehdä.

(ks. 132–136 kohta)

5.      EY 241 artiklan soveltamisalan on katettava erityisesti sellaiset toimielimen työjärjestyksen määräykset, joissa, vaikka ne eivät muodostakaan riidanalaisen päätöksen oikeudellista perustaa ja vaikka niillä ei olekaan tässä perustamissopimuksen artiklassa tarkoitetun asetuksen vaikutuksia vastaavia vaikutuksia, määritellään päätöksen tekemiseksi vaaditut olennaiset menettelymääräykset ja joilla näin ollen taataan oikeusvarmuus niiden henkilöiden osalta, joille päätös on osoitettu. On nimittäin tärkeää, että jokainen, jolle päätös on osoitettu, voi liitännäisesti riitauttaa sellaisen säädöksen laillisuuden, jolla on merkitystä tämän päätöksen muodollisen pätevyyden kannalta, huolimatta siitä, että kyseinen säädös ei ole päätöksen oikeudellinen perusta, jos hänellä ei ole ollut tilaisuutta vaatia kyseisen säädöksen kumoamista, ennen kuin riidanalainen päätös annettiin hänelle tiedoksi. Näin ollen komission työjärjestyksen määräyksistä voidaan esittää lainvastaisuusväite siinä määrin kuin niillä varmistetaan yksityisten oikeussubjektien suoja. Lainvastaisuusväite on rajoitettava koskemaan vain sitä, mikä on välttämätöntä asian ratkaisun kannalta. Koska EY 241 artiklalla ei ole tarkoitus mahdollistaa sitä, että asianosainen voisi kiistää minkä tahansa luonteeltaan yleisen säädöksen sovellettavuuden minkä tahansa kanteen tueksi, edellytetään lisäksi, että yleistä säädöstä, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko välittömästi tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäispäätöksen ja kyseisen yleisen säädöksen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys.

(ks. 146–148 kohta)

6.      Komission vuoden 1999 työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kokouksessa hyväksytyt säädökset on liitettävä todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä erottamattomasti tiivistelmään, joka laaditaan komission sen kokouksen jälkeen, jossa säädökset on hyväksytty, ja että säädökset vahvistetaan tiivistelmän viimeiselle sivulle lisättävillä puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksilla. Tämä määräys ei ole lainvastainen. Siinä vahvistetut todistusvoimaiseksi saattamista koskevat menettelymääräykset vastaavat oikeusvarmuuden periaatteen vaatimuksia.

(ks. 151, 156 ja 157 kohta)

7.      Kun päätös, jossa määrätään seuraamuksia EY 81 artiklan 1 kohtaa rikkoneille yrityksille, on kumottu sellaisen menettelyvirheen vuoksi, joka koskee yksinomaan niitä menettelytapoja, joiden mukaisesti komission jäsenten kollegio on lopullisesti tehnyt päätöksen, ja komissio tekee sen jälkeen uuden päätöksen, joka on sisällöltään olennaisilta osin samanlainen ja perustuu samoihin väitteisiin, komission ei tarvitse kuulla asianomaisia yrityksiä uudelleen.

Komissio ei ole sen enempää velvollinen kuulemaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa uudelleen, vaikka Euroopan yhteisöön on tämän komitean kuulemisen ja uuden päätöksen tekemisen välillä liittynyt useita jäsenvaltioita ja komitean kokoonpanoa on sen johdosta muutettu. Toimielimen kokoonpanon muuttuminen ei nimittäin vaikuta itse toimielimen jatkuvuuteen, ja toimielimen lopulliset tai valmistelevat toimet säilyttävät lähtökohtaisesti kaikki vaikutuksensa. Ei myöskään ole olemassa mitään yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, joka edellyttäisi sellaisen hallintoelimen, jossa on vireillä menettely, joka voi johtaa sakkojen määräämiseen, kokoonpanon pysymistä muuttumattomana.

Muut oikeuskysymykset, jotka voivat nousta esille EY 233 artiklaa sovellettaessa – kuten kysymykset, jotka koskevat ajan kulumista, mahdollisuutta ryhtyä uudelleen toimenpiteisiin, menettelyn uudelleenaloittamiseen liittyvää oikeutta tutustua asiakirjavihkoon, kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan osallistumista asian käsittelyyn sekä asetuksen N:o 17 20 artiklan mahdollisia vaikutuksia –, eivät myöskään edellytä uusia kuulemistilaisuuksia, koska ne eivät muuta väitteiden sisältöä, ja nämä kysymykset voidaan ainoastaan saattaa – tarvittaessa – myöhemmin tuomioistuinvalvonnan kohteeksi.

(ks. 165, 166, 183 ja 188–190 kohta)

8.      Yritysten välinen sopimus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sillä edellytyksellä, että objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen muodostaman kokonaisuuden perusteella on nähtävissä riittävän todennäköisesti, että se voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa jäsenvaltioiden välisiin kauppavirtoihin suoraan tai välillisesti tavalla, joka voi haitata valtioiden välisten yhtenäismarkkinoiden tavoitteiden toteutumista. Vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan johtuu siten yleensä useiden sellaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia.

Tältä osin on merkityksetöntä, onko kartellin vaikutus kauppaan kielteinen, neutraali vai myönteinen. Kilpailunrajoitus on nimittäin omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos se voi kääntää kauppavirtoja pois suunnasta, jota ne olisivat muuten noudattaneet.

Lisäksi kartelli kuuluu EY 81 artiklan soveltamisalaan jo sen perusteella, että se kykenee vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eli mahdollisen vaikutuksensa perusteella, eikä ole tarpeen näyttää toteen, että sillä on todellinen vaikutus kauppaan. On kuitenkin välttämätöntä, että kartellin mahdollinen vaikutus valtioiden väliseen kauppaan on tuntuva eli ettei se toisin sanoen ole merkityksetön.

Sopimus, jossa taataan vuotuinen vähimmäismyyntimäärä kansallisilla markkinoilla, on jo määritelmällisesti omiaan kääntämään kauppavirtoja pois suunnasta, jota ne olisivat muuten noudattaneet. Se nimittäin johtaa siihen, että markkinoilta vedetään pois osa tuotannosta, joka olisi voitu viedä muihin jäsenvaltioihin.

(ks. 208–210 ja 215 kohta)

9.      Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjavihkoon merkitsee kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.

Yritystä vastaan puhuvien seikkojen osalta asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessään päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi ja johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, olisi pitänyt poistaa asianomaista yritystä vastaan puhuvien todisteiden joukosta. Yrityksen puolesta puhuvien seikkojen osalta on todettava, että asianomaisen yrityksen on osoitettava, että se, ettei niistä ole annettu tietoa, on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi voinut käyttää kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan siten, että mikäli se olisi voinut vedota niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten voinut jollain tavoin vaikuttaa arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuuden ja keston osalta ja samalla sakon määrän osalta. Se mahdollisuus, että asiakirja, jonka sisällöstä ei ole annettu tietoa, olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan todeta ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että asiakirjoilla, joiden sisällöstä ei ole annettu tietoa, on – näiden todisteiden mukaan – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut jättää huomiotta.

Asiakirjavihkoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen voi johtaa komission päätöksen täydelliseen tai osittaiseen kumoamiseen ainoastaan, jos se, että oikeus tutustua tutkinta-aineistoon on hallinnollisen menettelyn aikana toteutettu sääntöjenvastaisesti, on estänyt asianomaista yritystä tai asianomaisia yrityksiä tutustumasta asiakirjoihin, joita olisi voitu käyttää niiden puolustuksessa, ja niiden puolustautumisoikeuksia on näin ollen loukattu. Tilanne on tämä, jos sen johdosta, että asiakirjan sisällöstä olisi annettu tieto, olisi ollut olemassa edes pieni mahdollisuus, että hallinnollisessa menettelyssä olisi päädytty eri lopputulokseen siinä tapauksessa, että asianomainen yritys olisi voinut vedota siihen kyseisessä menettelyssä.

(ks. 224–226 ja 237 kohta)

10.    Oikeus tutustua asiakirjavihkoon on yksi menettelyllisistä takeista, joiden tarkoituksena on puolustautumisoikeuksien suojaaminen, ja se, että oikeutta tutustua komission asiakirjavihkoon loukataan päätöksen tekemistä edeltävässä menettelyssä, voi lähtökohtaisesti johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen, jos asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia on loukattu.

Puolustautumisoikeuksien loukkausta on tutkittava kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella, koska loukkaukseen vaikuttavat olennaisesti komission esittämät väitteet, joilla asianomaisen yrityksen syyllisyys pyritään todistamaan. Näin ollen komission väitetiedoksiannossa ja riidanalaisessa päätöksessä esittämät pääasiaa koskevat väitteet on tutkittava suppeasti ja otettava huomioon argumentit, joihin asianomainen yritys on konkreettisesti vedonnut riidanalaista päätöstä vastaan.

Tilanteessa, jossa komissio ei ole laatinut päätöksen, jossa yritykselle määrätään seuraamus, tekemistä edeltäneen hallinnollisen menettelyn aikana luetteloa asiakirjavihkoon sisältyvistä asiakirjoista eikä ole antanut asianomaiselle yritykselle tiedoksi kaikkia niitä asiakirjavihon asiakirjoja, joihin tällä oli oikeus tutustua, vaan ainoastaan tätä vastaan puhuvat asiakirjat eikä kutsunut yritystä tutustumaan komission tiloissa kaikkiin asiakirjoihin, hallinnollinen menettely on sääntöjenvastainen. Lopullista päätöstä ei ole kuitenkaan syytä kumota, jollei ole näytetty toteen, ettei yrityksellä ole ollut mahdollisuutta tutkia kaikkia niitä asiakirjavihkoon sisältyviä asiakirjoja, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta, vaikka tästä päätöksestä nostettua kannetta tutkittaessa sellaisten prosessinjohtotoimien johdosta, joilla on tarkoitus varmistaa, että yritys pääsee tutustumaan koko asiakirja-aineistoon, osoittautuu, että osa asiakirjavihosta puuttuu.

(ks. 242, 246, 248, 250, 257, 259, 260, 263 ja 264 kohta)

11.    Tutkiessaan kannetta, joka on nostettu komission päätöksestä, jossa yritykselle määrätään seuraamus yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, unionin yleinen tuomioistuin saa määrätä prosessinjohtotoimista sen varmistamiseksi, että yritys pääsee tutustumaan koko asiakirja-aineistoon, jotta voitaisiin arvioida, onko se, että komissio on kieltäytynyt antamasta tietoa asiakirjan sisällöstä tai antamasta asiakirjaa tiedoksi, voinut heikentää yrityksen, jonka on katsottu rikkoneen kilpailusääntöjä, puolustusta. Koska tämä tutkinta rajoittuu esitettyjen perusteiden laillisuusvalvontaan, sillä ei pyritä korvaamaan asian täysimääräistä tutkimista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta. Vaikka kanteen nostanut yritys saa jotkin asiakirjavihkoon sisältyvät asiakirjat myöhemmin tietoonsa, se ei pääse takaisin siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut vedota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomautuksensa komissiolle. Kun lisäksi oikeus tutustua asiakirjavihkoon taataan oikeudenkäyntivaiheessa, asianomaisen yrityksen ei tarvitse osoittaa, että jos sillä olisi ollut oikeus tutustua asiakirjoihin, joita ei ole annettu tiedoksi, komission päätös olisi ollut sisällöltään toisenlainen, vaan sen on osoitettava ainoastaan, että kyseiset asiakirjat olisivat voineet olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta.

(ks. 250 ja 251 kohta)

12.    Kun komission kilpailuasiassa tekemä päätös kumotaan menettelyvirheen vuoksi, komissiolla on oikeus tehdä uusi päätös aloittamatta uutta hallinnollista menettelyä. Koska uuden päätöksen sisältö on lähes sama kuin aiemman päätöksen ja koska molemmat päätökset perustuvat samoihin perusteisiin, uuteen päätökseen sovelletaan sakon määrän vahvistamisen osalta aiemman päätöksen tekoajankohtana voimassa olleita sääntöjä. Komissio nimittäin aloittaa menettelyn uudelleen siitä vaiheesta, jossa menettelyvirhe on tapahtunut, ja tekee uuden päätöksen arvioimatta tapausta uudelleen sellaisten sääntöjen valossa, joita ei ollut olemassa aiempaa päätöstä tehtäessä.

(ks. 270–272 kohta)

13.    Sopimus, jossa yritykset sopivat sääntelevänsä tuottamiensa hyödykkeiden markkinoille saattamista jäsenvaltion alueella, on markkinoiden jakamista koskeva sopimus. Tämäntyyppiset yhteisjärjestelyt ovat esimerkki sellaisista yhteisjärjestelyistä, jotka on EY 81 artiklan 1 kohdan c alakohdassa nimenomaisesti todettu yhteismarkkinoille sopimattomiksi, ja ne ovat ilmeisiä kilpailunrajoituksia, joita komissio voi joka tapauksessa luonnehtia vakaviksi määrittäessään sakkojen määrää. Vaikka komissio ei voi pelkästään sen seikan perusteella, ettei virallista kokouspöytäkirjaa ole olemassa, päätellä, että sopimus on salainen, se voi kuitenkin luonnehtia tällaista rikkomista vakavaksi ottamalla huomioon, että sopimus on ilmeinen kilpailunrajoitus.

(ks. 279, 280 ja 284–286 kohta)

14.    Laskettaessa, kauanko kilpailusääntöjen rikkominen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, on kestänyt, on vain määritettävä, miten kauan sopimus on ollut olemassa, eli ajanjakso sen tekemisen ja päättymisen välillä. Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on yksi EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen käsitteen osatekijä, jota koskeva todistustaakka on lähtökohtaisesti komissiolla. Jos tältä osin ei ole olemassa näyttöä, jolla rikkomisen kesto voidaan osoittaa suoraan, komission on esitettävä ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tiettyjen kahden ajankohdan välillä. Tämä todistustaakan jako voi kuitenkin vaihdella, koska tosiseikat, joihin osapuoli vetoaa, voivat olla sellaisia, että ne velvoittavat toisen osapuolen esittämään selityksen tai perustelun, jonka puuttuessa on mahdollista päätellä, että todistustaakka on täytetty. Vaikka sellaisia erityisiä olosuhteita, joissa rikkomisen kestoa koskeva todistustaakka voitaisiin kääntää, voisi ilmetä, siitä ei seuraa, että komissio voisi päätöksessä, jossa todetaan EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen, olla tuomatta esiin kilpailusääntöjen rikkomisen keston päättymisajankohtaa näytöllä tuettuna ja olla esittämättä kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa koskevia tietoja, joita sillä mahdollisesti on.

(ks. 293–295 ja 302 kohta)

15.    Määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan taloudellista valta-asemaa, jonka perusteella taloudellinen yksikkö voi estää toimivan kilpailun relevanteilla markkinoilla, koska se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaihinsa ja lopulta kuluttajiin. Taloudellinen yksikkö, jolla on yli 50 prosentin osuus markkinoista, olipa se sitten yksittäinen tai kollektiivinen yksikkö, pystyy olemaan tällä tavoin itsenäinen.

Väite, jonka mukaan komission päätöstä ei ole perusteltu yrityksen määräävän markkina-aseman osalta, on siis hylättävä, kun tässä päätöksessä täsmennetään erityisesti, että kyseisellä yrityksellä on lähes 60 prosentin osuus yhteisön kokonaismarkkinoista.

(ks. 314–316 kohta)

16.    Kanneperuste, jossa unionin yleistä tuomioistuinta kehotetaan ottamaan huomioon, mitä todetaan saman kantajan samana päivänä nostamassa toisessa kanteessa, jonka relevantit sivut on liitetty kannekirjelmään, on jätettävä tutkimatta, koska ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanneperuste perustuu, eivät käy ilmi itse kannekirjelmästä. Kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen määrättyihin kohtiin, mutta viittaamalla yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivatkin kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia seikkoja.

(ks. 317 ja 318 kohta)

17.    Yhteistyö, jota yritys harjoittaa komission kanssa yrityksen toimitiloissa tehtyjen tarkastuskäyntien aikana, kuuluu yrityksen velvollisuuksien piiriin, eikä se siis voi olla lieventävä olosuhde, jonka vuoksi olisi perusteltua alentaa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyn sakon määrää.

(ks. 331 ja 333 kohta)

18.    Kun komissio määrittää yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta määrättävien sakkojen suuruutta, sen on otettava huomioon paitsi rikkomisen vakavuus ja asian erityisolosuhteet myös se asiayhteys, johon kyseinen rikkominen sijoittuu, ja huolehdittava siitä, että sen toiminnalla on ehkäisevä vaikutus erityisesti, kun on kyse rikkomisista, jotka ovat erityisen haitallisia yhteisön tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Sakko ei siis voi menettää rankaisevaa ja ehkäisevää luonnettaan, jos on näytetty toteen, että asianomainen yritys on rikkonut kilpailuoikeutta erityisesti syyllistymällä erittäin vakaviin rikkomisiin, vaikka se määrätään päätöksellä, joka tehdään aiemman päätöksen kumoamisen johdosta tietyn ajan kuluttua.

(ks. 344 ja 345 kohta)