Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
25 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 25 artiklan 1 kohta – Konossementissa oleva sopimus tavaroiden kuljetuksesta – Konossementtiin sisältyvä oikeuspaikkalauseke – Mahdollisuus vedota lausekkeeseen konossementin haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan – Sovellettava laki – Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että oikeuspaikkalausekkeesta on neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen konossementin haltijana olevan kolmannen osapuolen kanssa
Yhdistetyissä asioissa C‑345/22–C‑347/22,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta kolmesta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Audiencia Provincial de Pontevedra (Pontevedran maakunnan tuomioistuin, Espanja) on esittänyt 16.5.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.5.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Maersk A/S
vastaan
Allianz Seguros y Reaseguros SA (C‑345/22 ja C‑347/22)
ja
Mapfre España Compañía de Seguros y Reaseguros SA
vastaan
MACS Maritime Carrier Shipping GmbH & Co. (C‑346/22),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: P. G. Xuereb, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit A. Kumin (esittelevä tuomari) ja I. Ziemele,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Maersk A/S ja MACS Maritime Carrier Shipping GmbH & Co., edustajinaan C. Lopera Merino, abogada, G. Quintás Rodriguez ja C. Zubeldía Blein, procuradoras,
– Allianz Seguros y Reaseguros SA, edustajanaan L. A. Souto Maqueda, abogado,
– Mapfre España Compañía de Seguros y Reaseguros SA, edustajanaan J. Tojeiro Sierto, abogado,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. Ruiz Sánchez,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Noë ja C. Urraca Caviedes,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.11.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 25 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty kolmessa riita-asiassa, joissa asianosaisina asioissa C‑345/22 ja C‑347/22 ovat yhtäältä tanskalainen kuljetusyhtiö Maersk A/S ja toisaalta espanjalainen vakuutusyhtiö Allianz Seguros y Reaseguros SA (jäljempänä Allianz) ja asiassa C‑346/22 yhtäältä espanjalainen vakuutusyhtiö Mapfre España Compañía de Seguros y Reaseguros SA (jäljempänä Mapfre) ja toisaalta saksalainen kuljetusyhtiö MACS Maritime Carrier Shipping GmbH & Co. (jäljempänä MACS) ja joissa on kyse vahingonkorvauksesta, jota nämä kaksi vakuutusyhtiötä ovat vaatineet Espanjan tuomioistuimessa kyseisten kuljetusyhtiöiden meriteitse kuljettamia tavaroita hankkineiden kolmansien osapuolten oikeudenseuraajina sillä perusteella, että tavaroille on väitetysti aiheutunut aineellisia vahinkoja kuljetusten aikana, sekä siitä, että mainitut kuljetusyhtiöt ovat kiistäneet Espanjan tuomioistuinten toimivallan sellaisen lausekkeen perusteella, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään pääasiassa kyseessä olevista kuljetussopimuksista johtuvia riita-asioita.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Erosopimus
3 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä 30.1.2020 annetulla päätöksellä (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1) Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratomin) puolesta kyseisen erosopimuksen (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus). Erosopimus liitettiin tähän päätökseen, ja se tuli voimaan 1.2.2020.
4 Erosopimuksen 67 artiklan, jonka otsikko on ”Tuomioistuinten toimivalta ja oikeudellisten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano sekä tähän liittyvä keskusviranomaisten yhteistyö”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille ennen siirtymäkauden päättymistä, sekä sellaisiin oikeudenkäynteihin ja kanteisiin, jotka liittyvät ensiksi mainittuihin oikeudenkäynteihin [asetuksen N:o 1215/2012] 29, 30 ja 31 artiklan – – mukaisesti, Yhdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on sovellettava seuraavia säädöksiä ja säännöksiä:
a) [asetuksen N:o 1215/2012] tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset;
– –”
5 Kyseisen sopimuksen 126 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäkausi”, sanamuoto on seuraava:
”Siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.”
6 Mainitun sopimuksen 127 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäkauden soveltamisala”, määrätään seuraavaa:
”1. Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, unionin oikeutta sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siirtymäkauden ajan.
– –
3. Edellä olevan 1 kohdan nojalla sovellettavalla unionin oikeudella on siirtymäkauden aikana Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa samat oikeusvaikutukset kuin unionissa ja sen jäsenvaltioissa, ja sitä tulkitaan ja sovelletaan samojen menetelmien ja yleisten periaatteiden mukaisesti kuin unionissa.
– –”
Brysselin yleissopimus
7 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9.10.1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1978, L 304, s. 1 ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25.10.1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1982, L 388, s. 1) ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26.5.1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1989, L 285, s. 1) (jäljempänä Brysselin yleissopimus), 17 artiklan 1 kappaleessa määrättiin seuraavaa:
”Jos asianosaiset, joista ainakin yhdellä on kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, ovat sopineet, että jonkin sopimusvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava jo syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, ovat ainoastaan tuo tuomioistuin tai tuon valtion tuomioistuimet toimivaltaisia ratkaisemaan asian. Tällainen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:
a) kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, se on vahvistettava kirjallisesti, tai
b) sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä, tai
c) kansainvälisessä kaupassa sellaista muotoa noudattaen, joka vastaa kauppatapaa, jonka asianosaiset tuntevat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka on kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten kyseisellä kaupan alalla laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama.”
Asetus N:o 44/2001
8 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 23 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuolla tuomioistuimella tai tuon jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Tällainen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:
a) kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, se on vahvistettava kirjallisesti; tai
b) sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä; tai
c) kansainvälisessä kaupassa sellaista muotoa noudattaen, joka vastaa kauppatapaa, jonka asianosaiset tuntevat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka on kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten kyseisellä kaupan alalla laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama.”
Asetus N:o 1215/2012
9 Asetuksen N:o 1215/2012 II lukuun, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältyy 7 jakso, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”. Kyseisen asetuksen 25 artiklassa, joka kuuluu tähän jaksoon, säädetään seuraavaa:
”1. Jos asianosaiset, riippumatta heidän kotipaikastaan, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava tietystä oikeussuhteesta syntyneet tai mahdollisesti syntyvät riidat, kyseisellä tuomioistuimella tai kyseisillä tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia, paitsi jos sopimus sen aineellisen pätevyyden suhteen on tuon jäsenvaltion lain mukaan mitätön. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä
a) kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, se on vahvistettava kirjallisesti;
b) sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä; tai
c) kansainvälisessä kaupassa sellaista muotoa noudattaen, joka vastaa kauppatapaa, jonka asianosaiset tuntevat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka on kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten kyseisellä kaupan alalla laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama.
– –
5. Tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa sopimusta, joka muodostaa sopimuksen osan, pidetään varsinaisen sopimuksen muista ehdoista riippumattomana sopimuksena.
Tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen pätevyyttä ei voida riitauttaa vain sillä perusteella, että varsinainen sopimus ei ole pätevä.”
Espanjan oikeus
10 Merenkulusta 24.7.2014 annetun lain 14/2014 (Ley 14/2014 de Navegación Marítima; BOE nro 180, 25.7.2014, s. 59193; jäljempänä merenkulkulaki) johdanto-osan XI kohdassa todetaan seuraavaa:
”– – Lain [IX osaston I luku] sisältää erityisiä oikeuspaikka- ja toimivaltasääntöjä, ja sen mukaan näissä asioissa sovelletaan ensisijaisesti kansainvälisten sopimusten sääntöjä ja Euroopan unionin oikeutta ja siinä säädetään todettujen väärinkäytösten välttämiseksi, että aluksen käyttösopimuksiin tai merenkulun liitännäissopimuksiin sisältyvät oikeuspaikkalausekkeet, joilla annetaan toimivalta ulkomaiselle tuomioistuimelle tai ulkomailla käytävälle välimiesmenettelylle, ovat mitättömiä, jos niistä ei ole neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen. – –”
11 Merenkulkulain 251 §:ssä, jonka otsikko on ”Luovutuksen tehokkuus”, säädetään seuraavaa:
”Konossementin luovuttamisella on samat vaikutukset kuin niiden tavaroiden luovutuksella, joita se koskee, sanotun rajoittamatta sitä, että henkilö, jolta nämä tavarat on laittomasti anastettu, voi esittää rikos- ja siviilioikeudellisia vaatimuksia. Konossementin vastaanottaja saa kaikki luovuttajan oikeudet ja määräysvallan tavaroihin, lukuun ottamatta tuomioistuimen toimivaltaa ja välimiesmenettelyä koskevia sopimuksia, jotka edellyttävät ostajan suostumusta IX osaston I luvun säännösten mukaisesti.”
12 Merenkulkulain 468 §:n, jonka otsikko on ”Oikeuspaikkaa ja välimiesmenettelyä koskevat lausekkeet” ja joka sisältyy kyseisen lain IX osaston I lukuun, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Aluksen käyttösopimuksiin tai merenkulun liitännäissopimuksiin sisältyvät lausekkeet, jotka koskevat toimivallan antamista ulkomaiselle tuomioistuimelle tai ulkomailla käytävälle välimiesmenettelylle, ovat mitättömiä ja niistä ei katsota sovitun, jos niistä ei ole neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen, sanotun rajoittamatta Espanjassa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten ja unionin oikeussääntöjen soveltamista.
– –”
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
Asia C‑345/22
13 Maerskin perulainen tytäryhtiö Maersk Line Perú SAC rahdinkuljettajana ja Aquafrost Perú (jäljempänä Aquafrost) lastinantajana tekivät tavaroiden merikuljetusta koskevan sopimuksen, johon sovelletaan cost and freight (kulut ja rahti maksettuina) ‑lauseketta ja joka on 9.4.2018 päivätyssä konossementissa. Konossementin kääntöpuolelle sisältyi oikeuspaikkalauseke, jossa todettiin seuraavaa:
”– – tähän konossementtiin sovelletaan Englannin oikeutta ja sitä tulkitaan sen mukaisesti, ja kaikki siitä johtuvat riidat saatetaan High Court of Justicen (England & Wales) [Englannin ja Walesin alioikeus (Yhdistynyt kuningaskunta)] käsiteltäväksi, eivätkä minkään muun valtion tuomioistuimet ole asiassa toimivaltaisia. Lisäksi rahdinkuljettaja voi harkintansa mukaan nostaa kanteen kauppiasta vastaan sen paikkakunnan toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jossa kauppias harjoittaa toimintaansa.”
14 Kyseiset tavarat osti Oversea Atlantic Fish SL (jäljempänä Oversea), joten siitä tuli konossementin haltijana oleva kolmas osapuoli. Koska kyseiset tavarat saapuivat määräsatamaan vahingoittuneina, Allianz, jolle Oversean oikeudet olivat siirtyneet, nosti Maerskia vastaan Juzgado de lo mercantil n.º 3 de Pontevedrassa (Pontevedran kauppatuomioistuin nro 3, Espanja) kanteen, jossa se vaati 67 449,71 euron suuruista vahingonkorvausta. Tämä kanne nostettiin ennen erosopimuksen 126 artiklassa määrätyn siirtymäkauden päättymistä.
15 Maersk kiisti tämän tuomion 13 kohdassa mainitun oikeuspaikkalausekkeen perusteella Espanjan tuomioistuinten toimivallan.
16 Juzgado de lo Mercantil n.º 3 de Pontevedra hylkäsi kyseisen toimivaltaa koskevan väitteen 26.5.2020 antamallaan päätöksellä. Maersk teki kyseisessä tuomioistuimessa tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin 2.12.2020 annetulla päätöksellä. Lisäksi kyseinen tuomioistuin hyväksyi Allianzin kanteen aineellisen kysymyksen osalta 7.7.2021 antamallaan tuomiolla.
17 Maersk valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Audiencia Provincial de Pontevedraan (Pontevedran maakunnan tuomioistuin, Espanja) ja kiisti Espanjan tuomioistuinten toimivallan sillä perusteella, että oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota kolmantena osapuolena olevaa konossementin haltijaa vastaan. Maerskin mukaan asiassa on nimittäin sovellettava asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklaa eikä merenkulkulain 251 §:ää, joka on unionin oikeuden vastainen.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko oikeuspaikkalausekkeeseen vedota kolmantena osapuolena olevaa konossementin haltijaa vastaan siitä huolimatta, että tämä ei ole hyväksynyt lauseketta nimenomaisesti, henkilökohtaisesti eikä erikseen vastaanottaessaan konossementin. Sen mukaan 18.11.2020 annetusta tuomiosta DelayFix (C‑519/19, EU:C:2020:933) ilmenee, että asetus N:o 1215/2012 vahvistaa sopimuspuolten tahdonautonomiaa tuomioistuimen valinnassa verrattuna asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan kuuluvaan tilanteeseen.
19 Lisäksi muun muassa 16.3.1999 annetun tuomion Castelletti (C‑159/97, EU:C:1999:142) 27 kohdasta ilmenee sen mukaan, että kansainvälisen meriliikenteen alalla on olemassa olettama siitä, että sopimuspuoli tuntee kuljetussopimuksiin sisältyvät oikeuspaikkalausekkeet ja on antanut niihin suostumuksensa, koska kyseessä on tällä alalla yleisesti käytetty sopimusehto.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että oikeuspaikkalausekkeet ovat luonteeltaan itsenäisiä lausekkeita ja erotettavissa muista sopimusehdoista, joten niitä koskeva aineellinen lainsäädäntö voi poiketa sopimuksen muihin osiin sovellettavasta säännöstöstä. Näin ollen oikeuspaikkalauseke voisi olla pätevä, vaikka itse sopimus olisi pätemätön.
21 Merenkulkulain 251 §:ssä viitataan tavarankuljetusta koskevia konossementteja, joihin sisältyy oikeuspaikkalauseke ja jotka kolmas osapuoli vastaanottaa, koskevan erityistapauksen osalta merenkulkulain 468 §:ään, jossa säädetään, että tällainen lauseke on mitätön, jos kolmas osapuoli ei ole neuvotellut siitä henkilökohtaisesti ja erikseen.
22 Tätä lainsäädäntöä perustellaan merenkulkulain perusteluissa tarpeella suojella kotimaisten vastaanottajien etuja, kun niillä on hallussaan konossementteja, joihin alkuperäiset sopimuspuolet ovat sisällyttäneet oikeuspaikkalausekkeen, sillä ne ovat heikommassa sopimusasemassa erityisesti silloin, kun kyseessä ovat säännöllistä merilinjaliikennettä koskevat konossementit. Kotimaisten yritysten, lastinantajien ja tavaroiden vastaanottajien velvoittaminen ajamaan vaatimuksia ulkomaisissa tuomioistuimissa saattaa nimittäin käytännössä heikentää niiden oikeussuojan tehokkuutta.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on ongelmallista soveltaa merenkulkulain 251 §:ää unionin oikeuden mahdollisten aukkojen täyttämiseksi. Lisäksi tämä säännös on ristiriidassa muun muassa 9.11.2000 annettuun tuomioon Coreck (C‑387/98, EU:C:2000:606, 23 kohta) perustuvan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Koska toimivalta- ja välityslausekkeet sitovat sopimuspuolia Espanjan lainsäädännön mukaan vain, jos on todettu, että niistä on neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen, konossementista johtuvien oikeuksien siirtäminen on puutteellista.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin sitä, onko pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä mahdollisesti jätettävä soveltamatta.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsoo ensiksi sekä asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan että 3.7.1997 annettuun tuomioon Benincasa (C‑269/95, EU:C:1997:337) ja 18.11.2020 annettuun tuomioon DelayFix (C‑519/19, EU:C:2020:933) perustuvan oikeuskäytännön perusteella, että oikeuspaikkalausekkeen pätevyyttä on tarkasteltava sen valtion lain valossa, jonka tuomioistuimille kyseisessä lausekkeessa annetaan toimivalta, joten nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava Englannin oikeutta eikä merenkulkulain 468 §:ää. Toiseksi kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka merenkulkulain 251 §:ää oletetaan voitavan soveltaa pääasiaan, oikeuspaikkalausekkeen hyväksymisen muotoon sovelletaan pikemminkin unionin oikeutta kuin kansallista oikeutta, jotta vältettäisiin se, että kukin jäsenvaltio asettaa tältä osin erilaisia edellytyksiä. Kolmanneksi mainittu tuomioistuin on epävarma siitä, onko merenkulkulain 251 § yhteensopiva 9.11.2000 annettuun tuomioon Coreck (C‑387/98, EU:C:2000:606) perustuvan oikeuskäytännön kanssa, koska kyseisen säännöksen nojalla konossementtiin sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet eivät kuulu konossementin haltijana olevalle kolmannelle osapuolelle siirrettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
26 Tässä tilanteessa Audiencia Provincial de Pontevedra on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kun asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan säännöksessä vahvistetaan, että oikeuspaikkasopimuksen mitättömyyttä on arvioitava sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka tuomioistuimet asianosaiset ovat määrittäneet toimivaltaisiksi, sovelletaanko tätä säännöstä – pääasian oikeudenkäyntiin liittyvän kaltaisessa tilanteessa – myös siihen kysymykseen, voidaanko lauseketta soveltaa pätevästi kolmanteen osapuoleen, joka ei ole osapuolena sopimuksessa, joka sisältää kyseisen lausekkeen?
2) Kun konossementti luovutetaan tavaroiden vastaanottajana olevalle kolmannelle osapuolelle, joka ei ole osallistunut lastinantajan ja rahdinkuljettajan väliseen sopimukseen, onko merenkulkulain 251 §:ään sisältyvän kaltainen säännös asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan ja sitä tulkitsevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, kun siinä edellytetään, että oikeuspaikkalausekkeesta on neuvoteltu tämän kolmannen osapuolen kanssa ’henkilökohtaisesti ja erikseen’, jotta siihen voidaan vedota sitä vastaan?
3) Onko unionin oikeuden mukaan mahdollista, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä vahvistetaan pätevyyttä koskevia lisävaatimuksia, jotta konossementteihin sisällytettyihin oikeuspaikkalausekkeisiin voitaisiin vedota tehokkaasti kolmansia osapuolia vastaan?
4) Merkitseekö merenkulkulain 251 §:ään sisältyvän kaltainen säännös – jossa vahvistetaan, että kolmantena osapuolena olevan haltijan sijaantulo toteutuu vain osittain, ei tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sopimuslausekkeiden osalta – sitä, että sillä otetaan asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan vastaisesti käyttöön näiden lausekkeiden pätevyyttä koskeva lisäedellytys?”
Asia C‑346/22
27 MACS rahdinkuljettajana ja Tunacor Fisheries Ltd lastinantajana tekivät tavaroiden merikuljetusta koskevan sopimuksen, johon sovelletaan cost and freight ‑lauseketta ja joka on 13.4.2019 päivätyssä konossementissa. Tämän konossementin kääntöpuolelle sisältyi oikeuspaikkalauseke, jossa todettiin seuraavaa:
”Tähän konossementtiin sovelletaan Englannin oikeutta, ja kaikki siitä johtuvat riidat saatetaan High Court of Justicen (England & Wales) käsiteltäväksi.”
28 Fortitude Fishing SL (jäljempänä Fortitude) hankki kyseiset tavarat, ja siitä tuli näin ollen konossementin haltijana oleva kolmas osapuoli. Koska kyseiset tavarat olivat saapuneet määräsatamaan vahingoittuneina, Mapfre, jolle Fortituden oikeudet olivat siirtyneet, nosti kanteen Juzgado de lo mercantil n.º 3 de Pontevedrassa ja vaati MACS:ltä 80 187,90 euron suuruista vahingonkorvausta. Kanne nostettiin ennen erosopimuksen 126 artiklassa määrätyn siirtymäkauden päättymistä.
29 MACS kiisti tämän tuomion 27 kohdassa mainitun oikeuspaikkalausekkeen perusteella Espanjan tuomioistuinten toimivallan.
30 Juzgado de lo mercantil n.º 3 de Pontevedra totesi 3.5.2021 antamallaan päätöksellä, ettei se ole toimivaltainen.
31 Mapfre valitti tästä päätöksestä Audiencia Provincial de Pontevedraan, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös asiassa C‑346/22, ja väitti yhtäältä, että Espanjan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, koska Fortitude ei ollut MACS:n ja Tunacor Fisheriesin välisen kuljetussopimuksen sopimuspuoli eikä se osallistunut tähän kuljetukseen, ja toisaalta, että merenkulkulain 251 §:n nojalla mainittuun oikeuspaikkalausekkeeseen ei voida vedota sitä vastaan.
32 MACS puolestaan kiistää Espanjan tuomioistuinten toimivallan sillä perusteella, että oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota konossementin haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan. Asiassa on nimittäin sovellettava asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklaa eikä merenkulkulain 251 §:ää, joka on unionin oikeuden vastainen.
33 Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on samat epäilyt kuin asiassa C‑345/22, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymykset, jotka ovat olennaisilta osin samat kuin kyseisessä asiassa esitetyt kysymykset.
Asia C‑347/22
34 Maersk Line Perú rahdinkuljettajana ja Aquafrost lastinantajana tekivät tavaroiden merikuljetusta koskevan sopimuksen, johon sovelletaan cost and freight –lauseketta ja joka on 2.8.2018 päivätyssä konossementissa. Tämän konossementin kääntöpuolella oli oikeuspaikkalauseke, jonka sanamuoto on sama kuin asiassa C‑345/22 kyseessä olevan oikeuspaikkalausekkeen sanamuoto.
35 Oversea oli hankkinut kyseiset tavarat, joten siitä tuli konossementin haltijana oleva kolmas osapuoli. Koska mainitut tavarat saapuivat vahingoittuneina määränpääsatamaan, Allianz, jolle Oversean oikeudet olivat siirtyneet, nosti kanteen Juzgado de lo mercantil n.º 3 de Pontevedrassa ja vaati Maerskilta 106 093,65 euron suuruista vahingonkorvausta. Tämä kanne nostettiin ennen erosopimuksen 126 artiklassa määrätyn siirtymäkauden päättymistä.
36 Maersk kiisti tämän tuomion 34 kohdassa mainitun oikeuspaikkalausekkeen perusteella Espanjan tuomioistuinten toimivallan.
37 Juzgado de lo mercantil n.º 3 de Pontevedra hylkäsi kyseisen toimivaltaa koskevan väitteen 20.10.2020 antamallaan päätöksellä. Maersk ei tehnyt oikaisuvaatimusta tästä päätöksestä. Lisäksi kyseinen tuomioistuin hyväksyi Allianzin kanteen aineellisen kysymyksen osalta 9.7.2021 antamallaan tuomiolla.
38 Maersk valitti tästä tuomiosta Audiencia Provincial de Pontevedraan, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös asiassa C‑347/22, ja kiisti Espanjan tuomioistuinten toimivallan sillä perusteella, että mainittuun oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota konossementin haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan. Asiassa on nimittäin sovellettava asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklaa eikä merenkulkulain 251 §:ää, joka on unionin oikeuden vastainen.
39 Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella oli samat epäilyt kuin asiassa C‑345/22, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymykset, jotka ovat olennaisilta osin samat kuin kyseisessä asiassa esitetyt kysymykset.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
40 Unionin tuomioistuimen presidentin 15.7.2022 tekemällä päätöksellä asiat C‑345/22, C‑346/22 ja C‑347/22C‑29/22 yhdistettiin käsittelyn kirjallista ja suullista vaihetta ja tuomion antamista varten.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavat huomautukset
41 Siitä, kattaako asetuksen N:o 1215/2012, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää, soveltamisala pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen tilanteen, on todettava yhtäältä, että näissä asioissa kyseessä olevilla oikeuspaikkalausekkeilla annetaan toimivalta ratkaista mainituissa asioissa kyseessä olevia merikuljetussopimuksia koskevat riidat Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimelle, ja toisaalta, että erosopimus tuli voimaan 1.2.2020.
42 Erosopimuksen 67 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kuitenkin asetuksen N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä sovelletaan oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille ennen kyseisen sopimuksen 126 artiklan mukaisen siirtymäkauden päättymistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa silloin, kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (tuomio 24.11.2022, Tilman, C‑358/21, EU:C:2022:923, 28 kohta).
43 Lisäksi kyseisen sopimuksen 127 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan siirtymäkauden aikana yhtäältä Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan unionin oikeutta ja toisaalta sitä tulkitaan ja sovelletaan unionissa sovellettavien menetelmien ja yleisten periaatteiden mukaisesti.
44 Siltä osin kuin ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että Allianz ja Mapfre ovat nostaneet kanteensa ennen 31.12.2020 ja siten ennen mainitun siirtymäkauden päättymistä, on näin ollen katsottava, kuten Espanjan hallitus ja Euroopan komissio tekivät kirjallisissa huomautuksissaan, että huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta unionista asetusta N:o 1215/2012 sovelletaan pääasioissa.
Kussakin yhdistetyssä asiassa esitetty ensimmäinen kysymys
45 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kussakin yhdistetyssä asiassa esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että mahdollisuuteen vedota oikeuspaikkalausekkeeseen konossementin, johon tämä lauseke sisältyy, haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jonka yksi tai useampi tuomioistuin nimetään tässä lausekkeessa.
46 Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeessä säädetään, että ”jos asianosaiset, riippumatta heidän kotipaikastaan, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava tietystä oikeussuhteesta syntyneet tai mahdollisesti syntyvät riidat, kyseisellä tuomioistuimella tai kyseisillä tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia, paitsi jos sopimus sen aineellisen pätevyyden suhteen on tuon jäsenvaltion lain mukaan mitätön”.
47 Kyseisessä säännöksessä ei siis tarkenneta, voidaanko oikeuspaikkalauseke siirtää sopimuspuoliin kuulumattomalle kolmannelle, joka on myöhemmän sopimuksen osapuoli ja jolle alkuperäisen sopimuksen osapuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat kokonaan tai osittain siirtyneet (tuomio 18.11.2020, DelayFix, C‑519/19, EU:C:2020:933, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Lisäksi on niin, että vaikka asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että oikeuspaikkalausekkeen aineellista pätevyyttä arvioidaan sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jonka yksi tai useampi tuomioistuin nimetään tässä lausekkeessa, mahdollisuus vedota tällaiseen lausekkeeseen sopimuksen ulkopuolista kolmatta osapuolta, kuten konossementin haltijana olevaa kolmatta osapuolta, vastaan ei kuitenkaan koske tämän lausekkeen aineellista pätevyyttä, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 54–56 kohdassa, vaan sen vaikutuksia, joiden arviointi seuraa väistämättä sen aineellisen pätevyyden arviointia, joka on tehtävä sopimuksen alkuperäisten sopimuspuolten välisten suhteiden perusteella.
49 Näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdassa ei täsmennetä oikeuspaikkalausekkeen vaikutuksia kolmanteen osapuoleen eikä tältä osin sovellettavaa kansallista oikeutta.
50 On kuitenkin muistutettava, että Brysselin yleissopimuksen 17 artiklan ensimmäiseen kappaleeseen ja asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohtaan liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että konossementtiin sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota tähän sopimukseen nähden kolmatta vastaan, jos tämä lauseke on todettu päteväksi lastinantajan ja rahdinkuljettajan välisessä suhteessa ja sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan lastinantajan oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet kolmannelle tämän hankkiessa konossementin. Tällaisessa tapauksessa asiaa käsittelevän tuomioistuimen ei tarvitse tarkastaa, onko kyseinen kolmas antanut suostumuksensa lausekkeelle (tuomio 19.6.1984, Russ, 71/83, EU:C:1984:217, 24 ja 25 kohta ja tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Unionin tuomioistuin päätteli tästä näiden Brysselin yleissopimuksen määräysten ja asetuksen N:o 44/2001 säännösten osalta, että ainoastaan siinä tapauksessa, että pääasiaan sovellettavan kansallisen oikeuden, sellaisena kuin se on määritetty asiaa käsittelevän tuomioistuimen soveltaman kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten mukaan, nojalla kaikki alkuperäisen sopimuspuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet konossementin haltijana olevalle kolmannelle osapuolille, tätä kolmatta vastaan voidaan kuitenkin vedota oikeuspaikkalausekkeeseen, johon se ei ole suostunut (ks. tuomio 9.11.2000, Coreck, C‑387/98, EU:C:2000:606, 24, 25 ja 30 kohta ja tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide, C‑352/13, EU:C:2015:335, 65 kohta). Käänteisesti on niin, että kun sovellettavassa kansallisessa oikeudessa ei säädetä tällaisesta sijaantulosta, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on tarkastettava, onko kyseinen kolmas tosiasiallisesti antanut suostumuksensa oikeuspaikkalausekkeeseen (tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Vaikka on totta, että asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan sanamuoto on osittain erilainen kuin Brysselin yleissopimuksen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan sanamuoto, on kuitenkin todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 51–54 kohdassa ja kuten 24.11.2022 annetusta tuomiosta Tilman (C‑358/21, EU:C:2022:923, 34 kohta) ilmenee, että tämän tuomion 50 ja 51 kohdassa esitettyä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa tähän asetuksen N:o 1215/2012 säännökseen.
53 Yhtäältä koska asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohta ei nimittäin enää sisällä edellytystä, jonka mukaan ainakin yhden asianosaisen kotipaikan on oltava jossakin jäsenvaltiossa, on todettava, että tämän edellytyksen poistaminen vahvistaa osapuolten tahdonautonomiaa toimivaltaisen tuomioistuimen tai toimivaltaisten tuomioistuinten valinnan osalta, mutta se ei vaikuta millään tavoin oikeuspaikkalausekkeen vaikutusten määrittelyyn sopimukseen nähden kolmannen osapuolen osalta. Toisaalta siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä nimetään nyttemmin kansallinen laki, jota sovelletaan tällaisen lausekkeen aineellisen pätevyyden arviointiin, on todettava, kun otetaan huomioon tämän tuomion 48 kohdasta ilmenevät seikat, että tämä uusi lainvalintasääntö ei sitä vastoin sääntele sitä, voidaanko kyseiseen lausekkeeseen vedota tällaista kolmatta osapuolta vastaan.
54 Näin ollen on niin, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaisi nyt käsiteltävässä asiassa, että Oversealle ja Fortitudelle konossementtien haltijoina olevina kolmansina osapuolina ovat siirtyneet kaikki Aquafrostin ja Tunacor Fisheriesin – jotka ovat lastinantajia ja siis pääasioissa kyseessä olevien kuljetussopimusten alkuperäisiä sopimuspuolia – oikeudet ja velvollisuudet, kyseisen tuomioistuimen pitäisi päätellä tästä asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, mukaisesti, että näissä asioissa kyseessä oleviin oikeuspaikkalausekkeisiin voidaan vedota näitä kolmansia osapuolia vastaan. Sitä vastoin tällä säännöksellä ei ole merkitystä tutkittaessa sitä, ovatko näiden lastinantajien kaikki oikeudet ja velvollisuudet siirtyneet mainituille kolmansille osapuolille, koska tällainen sijaantulo määräytyy pääasiaan sovellettavan kansallisen lain mukaisesti, sellaisena kuin se määritetään asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti.
55 Edellä esitetyn perusteella kussakin yhdistetyssä asiassa esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että mahdollisuuteen vedota oikeuspaikkalausekkeeseen konossementin, johon tämä lauseke sisältyy, haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan ei sovelleta sen jäsenvaltion lakia, jonka yksi tai useampi tuomioistuin nimetään tässä lausekkeessa. Mainittuun lausekkeeseen voidaan vedota tätä kolmatta osapuolta vastaan, jos sille siirtyvät konossementin hankkimisella sopimuksen yhden alkuperäisen osapuolen kaikki oikeudet ja velvollisuudet, mitä on arvioitava pääasiaan sovellettavan kansallisen lain mukaisesti, sellaisena kuin se määritetään asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti.
Kussakin yhdistetyssä asiassa esitetyt toinen, kolmas ja neljäs kysymys
56 Kussakin yhdistetyssä asiassa esittämillään toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan rahdinkuljettajan ja lastinantajan tekemään tavarankuljetussopimukseen nähden kolmannelle osapuolelle, joka hankkii sopimuksen sisältävän konossementin ja josta tulee näin ollen kyseisen konossementin haltija, siirtyvät kaikki lastinantajan oikeudet ja velvollisuudet lukuun ottamatta oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat mainittuun konossementtiin sisältyvästä oikeuspaikkalausekkeesta, johon voidaan vedota kyseistä kolmatta osapuolta vastaan vain, jos tämä on neuvotellut siitä henkilökohtaisesti ja erikseen.
57 Kun otetaan huomioon tämän tuomion 50–52 ja 55 kohta, asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että konossementtiin sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota kyseisen konossementin haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan, jos yhtäältä oikeuspaikkalauseke on todettu päteväksi lastinantajan ja rahdinkuljettajan, jotka ovat tehneet mainitun konossementissa olevan kuljetussopimuksen, välisessä suhteessa ja jos toisaalta sovellettavan kansallisen lain mukaan, sellaisena kuin se määräytyy sen jäsenvaltion kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti, jonka tuomioistuimessa riita-asia on vireillä, tälle kolmannelle osapuolelle siirtyvät konossementin hankkimisella yhden alkuperäisen sopimuspuolen kaikki oikeudet ja velvollisuudet.
58 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole toimittanut tietoja, jotka voisivat kyseenalaistaa pääasioissa kyseessä olevien oikeuspaikkalausekkeiden pätevyyden. Näin ollen kyseisen tuomioistuimen on selvitettävä, ovatko kaikki lastinantajien oikeudet ja velvollisuudet siirtyneet konossementtien haltijoina oleville kolmansille osapuolille sovellettavan kansallisen lain nojalla. Jos näin on, ei ole tarpeen tutkia, onko kukin näistä kolmansista osapuolista antanut suostumuksensa näihin lausekkeisiin.
59 Kuten ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, että sovellettava kansallinen laki on Espanjan laki. Merenkulkulain 251 §:ssä, luettuna yhdessä tämän lain 468 §:n kanssa, säädetään kuitenkin lähinnä, että konossementin vastaanottaja saa kaikki luovuttajan oikeudet ja määräysvallan tavaroihin lukuun ottamatta oikeuspaikkalausekkeita, jotka edellyttävät vastaanottajan suostumusta, sillä tällaiset lausekkeet ovat mitättömiä ja niistä ei katsota sovitun, jos niistä ei ole neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen.
60 Näin ollen on todettava, kuten komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan ja julkisasiamies ratkaisuehdotustensa 61 kohdassa, että tällaisella kansallisella lainsäädännöllä kierretään asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja että se on näin ollen tämän säännöksen vastainen.
61 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan merenkulkulain 251 §:ssä, luettuna yhdessä tämän lain 468 §:n kanssa, edellytetään, että asianomaiset kansalliset tuomioistuimet tarkastavat, onko kolmas osapuoli antanut suostumuksensa vastaanottamaansa konossementtiin sisältyvälle oikeuspaikkalausekkeelle, vaikka sille ovat siirtyneet lastinantajan, joka on tehnyt tässä konossementissa olevan sopimuksen, kaikki oikeudet ja velvollisuudet.
62 Lisäksi on todettava, että kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä ei oteta huomioon 9.11.2000 annettuun tuomioon Coreck (C‑387/98, EU:C:2000:606, 25 kohta) perustuvaa oikeuskäytäntöä, kun siinä annetaan konossementin haltijana olevalle kolmannelle osapuolelle enemmän oikeuksia kuin lastinantajalle, jonka oikeudet ovat tälle siirtyneet, koska kolmas osapuoli voi halutessaan valita olla sitoutumatta alkuperäisten sopimuspuolten tekemään tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan sopimukseen.
63 Tässä tilanteessa on muistutettava, että kaikkien unionin oikeuden säännösten ja määräysten tehokkuuden varmistamiseksi ensisijaisuusperiaate edellyttää erityisesti, että kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat kansallista oikeuttaan mahdollisimman pitkälle unionin oikeuden mukaisesti (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Velvollisuudelle tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti on kuitenkin tiettyjä rajoituksia, eikä se voi olla erityisesti perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 On myös muistutettava, että ensisijaisuusperiaatteen mukaan on niin, että jos kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa puitteissa soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, ei voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, sillä on velvollisuus käsiteltävänään olevassa riita-asiassa varmistaa unionin oikeuden vaatimusten täysi vaikutus ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkia, myös myöhempiä, kansallisia säännöstöjä ja käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa suoraan sovellettavan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen, kuten asetuksen säännöksen, kanssa, ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännöstö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2021, Whiteland Import Export, C‑308/19, EU:C:2021:47, 31 kohta ja tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 37 ja 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Nyt käsiteltävässä asiassa merenkulkulain 251 §:ssä viitataan kyseisen lain IX osaston I luvun säännöksiin siltä osin kuin on kyse vaatimuksesta, joka koskee konossementin vastaanottajan suostumusta konossementtiin sisältyville oikeuspaikkalausekkeille. Merenkulkulain 468 §:ssä, joka kuuluu kyseiseen I lukuun, säädetään, että ”aluksen käyttösopimuksiin tai merenkulun liitännäissopimuksiin sisältyvät lausekkeet, jotka koskevat toimivallan antamista ulkomaiselle tuomioistuimelle tai ulkomailla käytävälle välimiesmenettelylle, ovat mitättömiä ja niistä ei katsota sovitun, jos niistä ei ole neuvoteltu henkilökohtaisesti ja erikseen, sanotun rajoittamatta Espanjassa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten ja unionin oikeussääntöjen soveltamista”.
67 Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, voidaanko merenkulkulain 251 §:ää, luettuna yhdessä kyseisen lain 468 §:n kanssa, tulkita siten, että siinä säädettyä sääntöä, jonka mukaan konossementin vastaanottaja saa kaikki luovuttajan oikeudet ja määräysvallan tavaroihin lukuun ottamatta oikeuspaikka- ja välityslausekkeita, jos vastaanottaja ei ole neuvotellut niistä henkilökohtaisesti ja erikseen, sovelletaan tilanteeseen vain, jos se ei kuulu asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Jos kyseinen tuomioistuin toteaa, ettei näin ole, sen on jätettävä soveltamatta tätä kansallista sääntöä pääasioissa siltä osin kuin se on ristiriidassa kyseisen välittömästi sovellettavan unionin oikeuden säännöksen kanssa.
68 Edellä esitetyn perusteella kussakin yhdistetyssä asiassa esitettyihin toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan rahdinkuljettajan ja lastinantajan väliseen tavarankuljetussopimukseen nähden kolmannelle osapuolelle, joka hankkii sopimuksen sisältävän konossementin ja josta näin ollen tulee konossementin haltijana oleva kolmas osapuoli, siirtyvät lastinantajan kaikki oikeudet ja velvollisuudet lukuun ottamatta oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat mainittuun konossementtiin sisältyvästä oikeuspaikkalausekkeesta, johon voidaan vedota kyseistä kolmatta vastaan ainoastaan, jos tämä on neuvotellut siitä henkilökohtaisesti ja erikseen.
Oikeudenkäyntikulut
69 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
mahdollisuuteen vedota oikeuspaikkalausekkeeseen konossementin, johon tämä lauseke sisältyy, haltijana olevaa kolmatta osapuolta vastaan ei sovelleta sen jäsenvaltion lakia, jonka yksi tai useampi tuomioistuin nimetään tässä lausekkeessa. Mainittuun lausekkeeseen voidaan vedota tätä kolmatta osapuolta vastaan, jos sille siirtyvät konossementin hankkimisella sopimuksen yhden alkuperäisen osapuolen kaikki oikeudet ja velvollisuudet, mitä on arvioitava pääasiaan sovellettavan kansallisen lain mukaisesti, sellaisena kuin se määritetään asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti.
2) Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan rahdinkuljettajan ja lastinantajan väliseen tavarankuljetussopimukseen nähden kolmannelle osapuolelle, joka hankkii sopimuksen sisältävän konossementin ja josta näin ollen tulee konossementin haltijana oleva kolmas osapuoli, siirtyvät lastinantajan kaikki oikeudet ja velvollisuudet lukuun ottamatta oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat mainittuun konossementtiin sisältyvästä oikeuspaikkalausekkeesta, johon voidaan vedota kyseistä kolmatta vastaan ainoastaan, jos tämä on neuvotellut siitä henkilökohtaisesti ja erikseen.
Allekirjoitukset