Asia T-318/03

Atomic Austria GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Sanamerkki ATOMIC BLITZ – Kansallisten sanamerkkien ATOMIC haltijan esittämä väite – Todisteet aikaisemman tavaramerkin rekisteröinnin uusimisesta – SMHV:n tutkinnan ulottuvuus – Väitteen hylkääminen – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Esitettyihin perusteisiin rajoittuva tutkimus – Viraston suorittama tosiseikkojen, joihin on vedottu, paikkansapitävyyden ja asianosaisten esittämien seikkojen todistusvoiman arviointi – Ulottuvuus – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Esitettyihin perusteisiin rajoittuva tutkimus – Väitteen esittäjän aikaisemman oikeuden olemassaolon osoittamiseksi esitettäviltä todistuskappaleilta ei edellytetä pakollista muotoa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Kontradiktorinen periaate – Merkitys – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

1.      Vaikka erityisesti yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan lopussa säädetään, että rekisteröinnin hylkäämisen perusteita koskevassa menettelyssä asianosaisen, joka vastustaa rekisteröintiä aikaisemman kansallisen tavaramerkin perusteella, asiana on näyttää toteen mainitun tavaramerkin olemassaolo ja tarvittaessa suojan laajuus, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) asiana on tutkia, täyttyvätkö esitetyt rekisteröinnin hylkäämisen perusteet. Tässä yhteydessä sen on arvioitava tosiseikkojen, joihin on vedottu, paikkansapitävyys ja asianosaisten esittämien seikkojen todistusvoima.

Virastoa voidaan vaatia huomioimaan muun muassa sen jäsenvaltion kansallinen oikeus, jossa aikaisempi tavaramerkki, johon väite perustuu, on suojattu. Tässä tapauksessa sen on selvitettävä viran puolesta tässä tarkoituksessa hyödyllisiksi katsominsa keinoin kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen kyseisen rekisteröinnin hylkäämisen perusteiden soveltamisedellytysten ja erityisesti esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esitettyjen asiakirjojen todistusvoiman arvioimiseksi. Viraston suorittaman tutkimuksen tosiasiallisen perustan rajoittaminen ei näet merkitse sitä, ettei se voisi niiden tosiseikkojen lisäksi, jotka väitemenettelyn asianosaiset ovat nimenomaisesti esittäneet, ottaa huomioon myös notorisia seikkoja eli seikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä. Virasto voi myös kehottaa asianosaisia toimittamaan sille tietoja tietyistä tämän kansallisen oikeuden täsmällisesti määritellyistä seikoista, jos se pitää tätä hyödyllisenä. Sillä, jota asia koskee, ei kuitenkaan ole velvollisuutta esittää omasta aloitteestaan yleisiä tietoja kyseessä olevassa jäsenvaltiossa voimassa olevasta immateriaalioikeudesta.

Esitettyjen tosiseikkojen ja muiden tekijöiden tutkimuksessa virastossa on kunnioitettava väitemenettelyn asianosaisten puolustautumisoikeuksia ja menettelyssä noudatettava kohtuullisuutta. Jos yhteisön tavaramerkin hakijalla näet on epäilyksiä väitteen esittäjän sellaisen aikaisemman oikeuden, johon on vedottu, olemassaolon todistamiseksi esittämien asiakirjojen todistusvoimasta tai mainitun oikeuden laajuudesta, se voi esittää ne menettelyssä virastossa, jonka on tutkittava huolellisesti kyseiset huomautukset. Virasto ei kuitenkaan voi jättää tekemättä täydellistä arviointia esitetyistä tosiseikoista ja asiakirjoista toteamalla, että väitteen esittäjän asiana on toimittaa sille omasta aloitteestaan yksityiskohtaiset tiedot, ja todisteet niiden tueksi, sen jäsenvaltion lainsäädännöstä, jossa aikaisempi tavaramerkki, johon väite perustuu, on suojattu.

(ks. 33–38 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetussa asetuksessa N:o 40/94 ja asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 2868/95 ei täsmennetä pakollista muotoa, jossa todistuskappaleiden, jotka väitteen esittäjän aikaisemman oikeuden olemassaolon osoittamiseksi on esitettävä, on oltava väitemenettelyssä. Tästä seuraa yhtäältä, että väitteen esittäjä voi vapaasti valita todisteet, joiden esittämisen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) väitteensä tueksi se katsoo hyödylliseksi, ja toisaalta, että virastolla on velvollisuus arvioida kaikki esitetyt seikat sen toteamiseksi, todistavatko ne tehokkaasti aikaisemman merkin rekisteröimisen tai hakemisen, voimatta suoralta kädeltä hylätä tiettyä todistetyyppiä sen muodon vuoksi. Tätä päätelmää tukevat jäsenvaltioiden hallinnollisissa käytännöissä olevat erot. Jos näet hyväksyttäisiin se, että virasto voi asettaa ehtoja esitettäville todisteille, sen seurauksena olisi, että tietyissä tapauksissa tällaisten todisteiden esittäminen kävisi asianosaisille mahdottomaksi.

(ks. 39–41 kohta)

3.      Vaikka yhteisön tavaramerkin rekisteröimistä vastaan aloitetussa väitemenettelyssä kontradiktorinen periaate edellyttää, että väitemenettelyn toisella asianosaisella on oltava mahdollisuus tutustua väitteen tekijän esittämiin todisteisiin oikeudenkäyntikielellä, sitä ei kuitenkaan voida tulkita siten, että mainittujen todisteiden on yksistään mahdollistettava aikaisempien tavaramerkkien olemassaolon varmistaminen ilman sitä, että mainitun asianosaisen on käytettävä avustajaa tai yleisesti saatavilla olevia tiedonlähteitä, jotka eivät kuitenkaan kuulu esitettyihin todisteisiin.

(ks. 51 kohta)