Asia T‑106/13

(julkaistu otteina)

d.d. Synergy Hellas Anonymi Emporiki Etaireia Parochis Ypiresion Pliroforikis

vastaan

Euroopan komissio

Välityslauseke – Kuudes ja seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelma – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen – Luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuus – Lojaliteetti – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kanteen uudelleenluokittelu – Samanaikaiset sopimusvastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat vaatimukset – Ennakkovaroitusjärjestelmä – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Syy-yhteys

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.11.2015

1.      Tuomioistuinmenettely – Asian saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella – Erityisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyt sopimukset – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen sopimuskumppanin taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sopimusperusteista vastuuta koskeva kanne – Kantajan luopuminen kanteestaan toista sopimusta koskevassa asiassa – Sen hyväksyttävyys, että kantaja vetoaa samanlaisiin perusteisiin kuin toisen kanteen yhteydessä

(SEUT 272 artikla)

2.      Tuomioistuinmenettely – Asian saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella – Erityisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyt sopimukset – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen sopimuskumppanin taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sopimusperusteista vastuuta koskeva kanne – Jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva intressi – Ilmoitettujen menojen tukikelpoisuuden arvioiminen on edelleen käynnissä – Vaikutuksettomuus

(SEUT 272 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon antamat täsmälliset vakuuttelut

4.      Tuomioistuinmenettely – Asian saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella – Erityisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyt sopimukset – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen sopimuskumppanin taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sopimusperusteista vastuuta koskeva kanne – Vetoamista luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida hyväksyä – Rajat – Sopimusten täytäntöönpano lojaliteettiperiaatteen mukaisesti

(SEUT 272 artikla)

5.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Kanneperusteen laajentaminen – Hyväksyttävyys

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 48 artiklan 2 kohta)

6.      Tuomioistuinmenettely – Asian saattaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella – Erityisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyt sopimukset – Sopimusten ennenaikainen irtisanominen sopimuskumppanin taloudellisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi – Sopimusperusteista vastuuta koskeva kanne – Suhteellisuusperiaatteeseen vetoaminen voidaan hyväksyä – Velvollisuus panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti

(SEU 5 artiklan 4 kohta; SEUT 272 artikla)

7.      Vahingonkorvauskanne – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kanne, joka koskee tosiasiassa sopimusoikeudellista riitaa – Kanteen uudelleenluokittelu – Edellytykset – Samanaikaiset sopimusvastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat vaatimukset – Edellytykset

(SEUT 268 ja SEUT 272 artikla)

1.      Kun kyse on sopimusvastuuseen perustuvasta kanteesta, joka on nostettu sen jälkeen, kun komissio ennenaikaisesti irtisanoi erään tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyn avustussopimuksen sopimuskumppanin väitettyjen taloudellisten väärinkäytösten vuoksi, sopimuskumppanin luopuminen kanteesta toisessa asiassa, joka koski samankaltaista sopimusta, ei vaikuta sen oikeuteen vedota nyt käsiteltävillä vaatimuksillaan, jotka koskevat komission sopimusperusteista vastuuta kyseessä olevan sopimuksen irtisanomisesta, toisessa asiassa kyseessä olleen sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin sääntöjenvastaisuuksiin.

Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin vaatimuksista luopumisen tapauksessa lausu tutkittavaksi ottamisesta eikä asiakysymyksestä vaan ottaa huomioon kantajan tahdon olla jatkamatta oikeudenkäyntiä. Kanteen peruuttamisen seurauksena annetulla määräyksellä ei ole oikeusvoimaa. Kun kantaja peruuttaa vireillä olevan kanteensa, siihen perustuva riita-asia lakkaa olemasta, jolloin vireilläolovaikutus muihin kanteisiin nähden lakkaa. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että intressi välttää sitä, että yksityiset käyttävät tätä mahdollisuutta prosessiekonomian periaatteen vastaisella tavalla, ei edellytä, että vireilläolovaikutus pysyy voimassa myös sellaisen kanteen perusteella, jonka kantaja on peruuttanut, sillä mahdollisuudella velvoittaa kantaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut suojataan tätä intressiä riittävästi.

(ks. 46 ja 47 kohta)

2.      Kun kyse on sopimusvastuuseen perustuvasta kanteesta, joka on nostettu sen jälkeen, kun komissio ennenaikaisesti irtisanoi erään tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyn avustussopimuksen sopimuskumppanin väitettyjen taloudellisten väärinkäytösten vuoksi, sen perusteella, että komission arviointi kantajan esittämien kustannusten tukikelpoisuudesta ja siitä, onko sen näin ollen maksettava tietty määrä kyseisen sopimuksen perusteella, on käynnissä, ei voida todeta, ettei kantajalla olisi jo syntynyttä ja edelleen olemassa olevaa oikeussuojan tarvetta saada unionin yleinen tuomioistuin velvoittamaan komissio suorittamaan maksu sopimuksen perusteella. Kanteen nostamisesta lähtien on nimittäin ollut ilmeistä, että kantaja hyötyisi kanteensa hyväksymisestä.

Komissio ei voi myöskään vedota siihen, että kantajalta puuttuisi oikeussuojan tarve sen perusteella, että väite siitä, että sillä oli maksamatta kantajalle tietty sopimuksen täytäntöönpanoon perustuva määrä, oli kanteen nostamisajankohtana epävarma ja hypoteettinen. Kanteen nostamisajankohtana oli nimittäin varmaa, ettei komissio ollut maksanut kyseistä määrää.

Kysymykset siitä, oliko komissiolla velvollisuus maksaa kyseessä oleva määrä ennen kanteen nostamista, saattoiko se lykätä kyseisen määrän maksamista tilintarkastuksen käynnissä olemisen perusteella ja oliko unionin yleisen tuomioistuimen keskeytettävä oikeudenkäynti komission suorittaman tilintarkastuksen loppuunsaattamiseen saakka vai oliko sen päinvastoin lausuttava välittömästi kustannusten tukikelpoisuudesta, edellyttävät kanteen asiasisältöön eivätkä sen tutkittavaksi ottamiseen liittyvien seikkojen arviointia.

Oikeuskäytäntö, joka koskee unionin tuomioistuimilta saatavaa vahvistusta sille, että sopimuspuolella on oikeus pitää rahamäärät, jotka komissio oli jo maksanut kyseessä olevien sopimusten perusteella, ei saata tällaista toteamusta kyseenalaiseksi. Vaikka suorituskanteissa, joilla vaaditaan konkreettisten vaatimusten täyttämistä, oikeussuojaintressi voidaan yleensä johtaa automaattisesti varsinaisten kannevaatimusten asiayhteydestä, kantajan suojattava intressi, joka koskee tuomioistuimen abstraktia toteamusta oikeussuhteen tai tietyn oikeuden olemassaolosta tai sen puuttumisesta, vaatii nimittäin tavallisesti erityiset perustelut. Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei nimittäin ole antaa abstrakteja oikeudellisia lausuntoja.

(ks. 51–55 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 66 kohta)

4.      Kun kyse on sopimusvastuuseen perustuvasta kanteesta, joka on nostettu sen jälkeen, kun komissio ennenaikaisesti irtisanoi erään tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation puiteohjelman yhteydessä tehdyn avustussopimuksen sopimuskumppanin väitettyjen taloudellisten väärinkäytösten vuoksi, unionin yleisen tuomioistuin on jätettävä tutkimatta väite siitä, että komissio loukkasi edellä mainitun sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä luottamuksensuojan periaatetta, joka koskee hallintoalamaisen alisteisuussuhdetta hallintoon nähden.

Kyseinen periaate kuuluu nimittäin SEUT 263 artiklan mukaiseen laillisuusvalvontaan, jota unionin yleinen tuomioistuin voi kohdistaa toimielinten toimiin.

Sopimusvastuuta koskeva kanne on kuitenkin saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä syystä, että se on tuomioistuin, jonka toimivaltaan sopimusasia kuuluu. Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka sopimukseen sovelletaan muun muassa unionin oikeutta, tämä seikka ei voi muuttaa unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa, sellaisena kuin se on määritelty kantajan valitsemassa oikeussuojakeinossa. Niinpä kantaja voi sopimusperusteista korvausvastuuta koskevalla vaatimuksellaan moittia komissiota ainoastaan sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomisesta.

Sopimusoikeudessa ei voida kuitenkaan sulkea pois johonkin luottamuksensuojan muotoon vetoamista, jos se liittyy sopimuspuolten velvollisuuteen panna sopimus täytäntöön lojaliteettiperiaatteen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että sopimusten täytäntöönpano lojaliteettiperiaatteen mukaisesti on esteenä oikeuden väärinkäyttöä merkitsevälle sopimuksen täytäntöönpanolle.

(ks. 66–68 ja 72 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 70 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 87–89 kohta)

7.      Koska sopimusvastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat oikeussuojakeinot ovat itsenäisiä ja vastuun syntymisen edellytykset ovat kullekin niistä omanlaiset, unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, perustuuko sen käsiteltävänä olevan kanteen kohteena oleva korvausvaatimus objektiivisesti tarkasteltuna sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin.

Pelkkä vetoaminen oikeussääntöihin tai oikeusperiaatteisiin, jotka eivät perustu osapuolten väliseen sopimukseen vaan joita niiden on noudatettava, ei voi vaikuttaa oikeusriidan luonteeseen sopimusta koskevana riita-asiana.

Koska unionin tuomioistuimet ovat EUT-sopimuksen nojalla lähtökohtaisesti toimivaltaisia ratkaisemaan sekä toimielinten sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvat kanteet että toimielinten sopimusvastuuseen perustuvat kanteet silloin, kun nämä ovat tehneet välityslausekkeen sisältävän sopimuksen, unionin yleinen tuomioistuin voi silloin, kun sen tutkittavaksi on saatettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuusta koskeva kanne, vaikka riita-asia on todellisuudessa luonteeltaan sopimukseen liittyvä, luokitella kanteen uudelleen, jos tällaisen uudelleen luokittelemisen edellytykset täyttyvät.

Tarkemmin on sanottava, että tällaisessa riita-asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei voi luokitella kannetta uudelleen, jos se, että kantaja on nimenomaisesti halunnut olla perustamatta vaatimustaan SEUT 272 artiklaan, on esteenä tällaiselle uudelleen luokittelulle tai jos kanteessa ei tukeuduta yhteenkään kanneperusteeseen, joka koskee kyseessä olevaan sopimussuhteeseen sovellettavien sääntöjen rikkomista, olipa kyse sitten sopimusehdoista tai sopimuksessa nimetyn kansallisen lainsäädännön säännöksistä.

Lisäksi on mainittava, ettei se, että toimielin rikkoo jotakin sopimusehtoa, voi sellaisenaan synnyttää mainitulle toimielimelle sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta sellaista osapuolta kohtaan, jonka kanssa se on tehnyt mainitun ehdon sisältävän sopimuksen. Tällaisessa tilanteessa mainitun toimielimen syyksi luettava sääntöjenvastaisuus perustuu nimittäin yksinomaan sopimukseen ja sen sopimuspuolen asemassa – eikä missään muussa asemassa, kuten hallintoviranomaisena – antamaan sitoumukseen. Niinpä tällaisissa tilanteissa vetoaminen jonkin sopimusehdon rikkomiseen sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvan korvausvaatimuksen tueksi on todettava tehottomaksi.

Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että unionin toimielin voi olla samanaikaisesti sopimusvastuussa ja sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa johonkin sopimuskumppaniinsa nähden. Sellaisten toimielimen syyksi luettavien sääntöjenvastaisten menettelyjen, joista aiheutuu vahinkoa, jonka korvaamista voidaan vaatia sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella, luonnetta ei ole nimittäin määritelty ennakolta. Jos oletetaan, että toimielin on näin vastuussa usealla perusteella, edellytyksenä on, että yhtäältä kyseessä olevan toimielimen syyksi luettava sääntöjenvastaisuus merkitsee sopimusvelvoitteen lisäksi myös sille kuuluvan yleisen velvollisuuden noudattamatta jättämistä ja että toisaalta tällaisesta mainittuun yleiseen velvollisuuteen liittyvästä sääntöjenvastaisuudesta on aiheutunut muu kuin sopimuksen puutteellisesta täytäntöönpanosta seuraava vahinko.

(ks. 145–150 kohta)