EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

13 päivänä maaliskuuta 2013

Asia F‑91/10

AK

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Henkilöstösääntöjen 43 artiklan ensimmäinen kohta – Urakehitystä koskevien kertomusten laatiminen myöhässä – Henkinen kärsimys – Ylennysmahdollisuuden menettäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AK vaatii virkamiestuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan Euroopan yhteisöjen komission 24.11.2009 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa yhtäältä sen vahingon korvaamisesta, joka hänelle aiheutui siitä, ettei kausilta 2001/2002, 2004, 2005 ja 2008 laadittu urakehitystä koskevia kertomuksia, ja toisaalta työpaikkakiusaamista koskeviin väitteisiin kohdistuvan hallinnollisen tutkimuksen aloittamisesta, ja toiseksi velvoittaa komission maksamaan vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan AK:lle 15 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Komissio velvoitetaan maksamaan AK:lle 4 000 euroa korvauksena menetetystä mahdollisuudesta tulla ylennetyksi palkkaluokkaan A 5 tai sitä vastaavaa palkkaluokkaa ylempään palkkaluokkaan ennen 1.3.2008.  Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan AK:n oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Vahingonkorvauskanne – Urakehitystä koskevien kertomusten laatiminen myöhässä – Pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirretty virkamies – Oikeussuojan tarpeen säilyminen

(Henkilöstösääntöjen 53, 78, 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen – Laatiminen myöhässä – Henkiseen kärsimykseen johtava virkavirhe – Edellytykset – Pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirretty virkamies – Vahingon laajuus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Kumoamistuomion kohtuullisessa ajassa täytäntöönpanoa koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Virkavirhe

(SEUT 266 artikla)

4.      Henkilöstökanne – Täysi harkintavalta – Menetettyyn mahdollisuuteen liittyvän aineellisen vahingon korvaaminen – Arvioiminen – Perusteet

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1.      Virkamiehellä, joka on viran puolesta siirretty työkyvyttömyyseläkkeelle, on siitä riippumatta, onko mahdollisuus, että hän palaa virkaansa, puhtaasti hypoteettinen vai hyvinkin todellinen, edelleen oikeussuojan tarve urakehitystä koskevien kertomusten laatimista koskevasta viivästyksestä hänelle tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon korvaamisen osalta. Tämä ei kuitenkaan vapauta virkamiestä noudattamasta sääntöjä, jotka koskevat Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymistä, ja erityisesti edellytystä, jonka mukaan hänen on vahingonkorvauksen saadakseen näytettävä toteen, että hänelle on aiheutunut todellinen ja varma vahinko.

(ks. 33 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 256/80, 257/80, 265/80, 267/80 ja 5/81, Birra Wührer ym. v. neuvosto ja komissio, 27.1.1982, 9 kohta ja asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008,

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑99/95, Stott v. komissio, 12.12.1996, 72 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑50/09, Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 12.5.2011, 117 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑401/11 P, ja asia F‑101/09, AA v. komissio, 13.9.2011, 78 kohta

2.      Hallintoviranomaisen on huolehdittava, että urakehitystä koskevat kertomukset laaditaan henkilöstösäännöissä tai niiden nojalla annetuissa säännöissä vahvistettuina ajankohtina ja että ne laaditaan sääntöjenmukaisesti sekä hyvään hallintotapaan liittyvistä syistä että virkamiesten etujen turvaamiseksi. Jollei erityisiä olosuhteita ole, hallintoviranomainen tekee vahingonkorvausvastuun aiheuttavan virkavirheen, jos se laatii urakehitystä koskevat kertomukset myöhässä.

Urakehitystä koskevien kertomusten laatimisessa tapahtunut viivästys on sellaisenaan omiaan aiheuttamaan virkamiehelle vahinkoa vain sen vuoksi, että hänen urakehityksensä voi kärsiä siitä, ettei tällaista kertomusta ole olemassa silloin, kun on tehtävä häntä koskevia päätöksiä. Tältä kannalta katsottuna voidaan hyväksyä, että virkamies, joka on viran puolesta siirretty työkyvyttömyyseläkkeelle, vaatii korvausta todellisesta ja varmasta henkisestä kärsimyksestä, joka johtuu hänen ammatillista tulevaisuuttaan koskevasta epävarmuudesta ja ahdistuksesta, jonka urakehitystä koskevan kertomuksen puuttuminen saattoi aiheuttaa hänelle, kun hän oli virassa. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että urakehitystä koskeva kertomus on kirjallinen ja virallinen todistus kyseisen virkamiehen tarkastelun kohteena olleen ajanjakson aikana suorittaman työn laadusta.

Sitä vastoin silloin, kun viran puolesta työkyvyttömyyseläkkeelle siirretyn virkamiehen mahdollisuudet palata virkaansa ovat hypoteettiset, tämä ei voi hänen viran puolesta tapahtuneesta eläkkeelle siirtämisestään alkaneen jakson osalta enää vedota todelliseen ja varmaan henkiseen kärsimykseen, joka johtuu hänen ammatillista tulevaisuuttaan koskevasta epävarmuudesta ja ahdistuksesta, koska ammatillinen tulevaisuus nimenomaan on hypoteettinen.

(ks. 49, 60 ja 63 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997, 68 kohta; asia T‑279/01, Lebedef v. komissio, 23.10.2003, 55 ja 56 kohta ja asia T‑246/02, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004, 68 kohta

3.      Toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Koska tällaisen tuomion täytäntöönpano edellyttää, että toteutetaan tietty määrä hallinnollisia toimenpiteitä, toimielimellä on käytössään kohtuullinen aika tuomion noudattamiseksi. Toimielin rikkoo näin ollen SEUT 266 artiklaa ja tekee virheen, joka on omiaan aiheuttamaan unionille vahingonkorvausvastuun, jos se ei kohtuullisessa ajassa toteuta tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä konkreettisia toimenpiteitä, kun ei ole mitään erityisiä kumoamistuomion tulkintaa koskevia vaikeuksia tai käytännön vaikeuksia.

(ks. 50 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑81/96, Apostolidis ym. v. komissio, 10.7.1997, 37 kohta

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑44/06 ja F‑94/06, C ja F v. komissio, 17.4.2007, 60 ja 63–67 kohta

4.      Mahdollisuuden, kuten muun muassa mahdollisuuden saada ylennys aikaisemmin, menettäminen on korvattavissa oleva aineellinen vahinko, jos siitä on esitetty riittävä näyttö. Viran puolesta työkyvyttömyyseläkkeelle siirretty virkamies säilyttää oikeuden vaatia korvausta ylennysmahdollisuuden menettämisestä siitä huolimatta, että hänen mahdollisuutensa palata työhön ovat hypoteettiset, sillä mahdollisuuden menettäminen saattoi aiheuttaa hänelle vahinkoa hänen ollessaan työssä ja se saattaa vaikuttaa hänelle maksettavan työkyvyttömyyskorvauksen määrään sekä hänelle myöhemmin myönnettävän vanhuuseläkkeen määrään.

Mahdollisuuden menettämisestä maksettavan vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi on sen jälkeen, kun on yksilöity sen mahdollisuuden luonne, joka virkamieheltä on evätty, määritettävä ajankohta, josta lähtien virkamies olisi voinut hyötyä tästä mahdollisuudesta, ilmaistava mahdollisuus lukuarvona ja lopuksi täsmennettävä, mitä taloudellisia seurauksia virkamiehelle on aiheutunut menetetystä mahdollisuudesta. Lisäksi kun se on mahdollisista, virkamieheltä evätty mahdollisuus on määritettävä objektiivisesti matemaattisena kertoimena, joka perustuu tarkkaan arvioon. Kun mahdollisuuden arvoa ei voida tällä tavalla ilmaista lukuarvona, on kuitenkin sallittua, että vahinko voidaan arvioida kohtuuden mukaan.

(ks. 69, 91 ja 92 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑260/09 P, SMHV v. Simões Dos Santos, 10.11.2010, 104 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia AA v. komissio, 81, 83, 93 ja 94 kohta