YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

19 päivänä marraskuuta 2009

Asia T-49/08 P

Christos Michail

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Vastavalitus – Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Arvosanan antaminen suoritettavien tehtävien puuttuessa – Henkinen kärsimys – Virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuus

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑67/05, Michail vastaan komissio, 22.11.2007 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista. Euroopan yhteisöjen komission edellä mainitusta tuomiosta tekemä vastavalitus.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-67/05, Michail vastaan komissio, 22.11.2007 antama tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumotaan. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Vastavalitus – Vastavalituksen tekemisen määräaika

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 141 artiklan 1 kohta)

2.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 110 artikla)

3.      Virkamiehet – Periaatteet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Soveltamisala

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 110 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kanteen kohteena olevan lainvastaisen toimen kumoaminen – Lainvastaisuudesta erotettavissa oleva henkinen kärsimys, joka ei ole kokonaan korvattavissa toimen kumoamisella

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Ainoa vastavalitukseen sovellettava määräaika on se, joka on asetettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 141 artiklan 1 kohdassa vastineen toimittamiselle, joka on tehtävä kahden kuukauden kuluessa valituksen tiedoksi antamisesta.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset: asia C‑136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., 1.6.1994 (Kok., s. I‑1981, 72 kohta).

2.      Urakehitystä koskeva kertomus on olennainen asiakirja toimielinten palveluksessa olevan henkilöstön arvioinnissa, koska se mahdollistaa virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä koskevan arvioinnin laatimisen henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaisesti. Tällaisessa arvioinnissa ei pelkästään kuvailla kyseisenä ajanjaksona suoritettuja työtehtäviä, vaan siinä tarkastellaan myös kykyjä sekä inhimillisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia, joita arvosteltu henkilö on tuonut esiin työnsä hoidossa. Tällainen kertomus on näin ollen arvioidun virkamiehen esimiesten suorittama arvoarvostelma siitä tavasta, jolla tämä viimeksi mainittu on hoitanut hänelle uskotut tehtävät, ja hänen käytöksestään viranhoidossa kyseisen jakson aikana. Kyseisen kertomuksen laatimisen yhteydessä asianomaisen virkamiehen tehokkuudesta, kyvyistä ja käytöksestä viranhoidossa henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja komission antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtävälle arvioinnille perustuvan arvosanan antaminen edellyttää, että viitejakson aikana virkamiehelle on annettu tehtäviä suoritettavaksi.

Komissiolla, kuten kaikilla yhteisön toimielimillä, on erityinen avoimuutta koskeva velvollisuus siltä osin kuin on kyse sen virkamiesten arvioinnista, ikälisien kertymisestä ja ylentämisestä, ja tämän velvollisuuden noudattaminen varmistetaan henkilöstösääntöjen 43 ja 46 artiklassa vahvistetulla muodollisella menettelyllä. Tämän menettelyn mukaisesti urakehitystä koskeva kertomus laaditaan vähintään kahden vuoden välein kunkin toimielimen henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti vahvistamien edellytysten mukaisesti. Näin ollen sellaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa on todettu, että asianomaiselle virkamiehelle, joka on henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä lauseessa tarkoitettu työtehtävissä toimiva virkamies, ei kuitenkaan ole hallinnon sisäisen uudelleenorganisoinnin johdosta annettu viitejakson aikana lainkaan arviointikelpoisia tehtäviä, hallinnon on kuitenkin laadittava kertomus, jossa tämä tilanne mainitaan, jotta se saa tästä tiedon ja jotta asianomaisella virkamiehellä on kirjallinen ja virallinen osoitus tästä tilanteesta.

Erityinen avoimuusvelvollisuus edellyttää, että urakehitystä koskeva kertomus laaditaan niin hyvän hallinnon ja yhteisön hallinnollisten yksiköiden järkeistämisen vuoksi kuin virkamiesten etujen suojaamisen vuoksi. Koska tämä kertomus on sisäinen asiakirja, sen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa, että hallinto saa säännöllisesti mahdollisimman kattavat tiedot siitä, missä olosuhteissa sen virkamiehet hoitavat tehtävänsä. Urakehitystä koskevalla kertomuksella on tärkeä merkitys kyseessä olevan virkamiehen uralla etenemisessä, lähinnä siirtojen ja ylentämisten kannalta. Se on välttämätön huomioon otettava seikka aina kun esimiehet arvioivat virkamiehen urakehitystä, ja sen säännöllinen laatiminen mahdollistaa kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostamisen virkamiehen urakehityksestä.

Vaikka arvioijat eivät tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa, jonka syntymisestä hallinto yksin on vastuussa, voi antaa arvosanaa, jonka tarkoitus on arvioida yksittäisen virkamiehen tuloksia ja suorituksia asetettujen tavoitteiden valossa, niiden on kuitenkin tehtävä päätös, joka hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden mukaisesti on asianomaisen virkamiehen etujen mukainen, erityisesti kun on kyse hänen urakehityksestään yhteisöjen toimielimissä.

(ks. 57–65 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 6/79 ja 97/79, Grassi v. neuvosto, 3.7.1980 (Kok., s. 2141, 20 kohta); asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok. H., s. I‑A‑109 ja II‑331, 44 ja 73 kohta); asia T‑187/01, Mellone v. komissio, 12.6.2002 (Kok. H., s. I‑A‑81 ja II‑389, 77 kohta) ja asia T‑274/04, Rounis v. komissio, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑407 ja II‑1849, 24 ja 42 kohta).

3.      Hallinnon huolenpitovelvollisuus heijastaa niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, jotka henkilöstösäännöillä on luotu toimielimen ja virkamiesten välisiin suhteisiin. Tämä tasapaino edellyttää muun muassa sitä, että kun toimielin antaa ratkaisun virkamiehen tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen, ja että näin menetellessään se ottaa huomioon yksikön edun lisäksi myös asianomaisen virkamiehen edun.

Urakehitystä koskevaa kertomusta laadittaessa arvioijat voivat näin ollen katsoa huolenpitovelvollisuuden nojalla, että asianomaiselle virkamiehelle on myönnettävä sellainen määrä ansiopisteitä, jolla voidaan turvata hänen etunsa ja erityisesti hänen mahdollisuutensa urakehitykseen yhteisöjen toimielimissä.

Tarve taata erityisen avoimuusvelvollisuuden noudattaminen edellyttää kuitenkin, että päätöksenteossa noudatetaan henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaista virkamiesten arviointimenettelyä koskevia sääntöjä ja tämän arviointimenettelyn soveltamista varten henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti annettuja yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä. Yhteisön oikeusjärjestyksessä annettujen menettelyllisten takeiden noudattaminen on nimittäin olennaisen tärkeää silloin kun päätöksen tekijällä on mahdollisuus käyttää harkintavaltaa.

(ks. 66–68 kohta)

Viittaukset: asia C‑269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 (Kok. s. I‑5469, 14 kohta); asia T‑346/94, France-aviation v. komissio, 9.11.1995 (Kok., s. II‑2841, 32–34 kohta); asia T‑95/98, Gogos v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H., s. I‑A‑51 ja II‑219, 37 kohta); asia T‑156/05, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑189 ja II‑A‑2‑969, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

4.      Vaikka virkamiestuomioistuimelle kuuluva velvollisuus perustella päätöksensä ei tarkoita, että sen olisi vastattava yksityiskohtaisesti jokaiseen asianosaisen esittämään väitteeseen, erityisesti silloin, kun kyseessä oleva väite ei ole riittävän selvä ja täsmällinen ja kun sen tueksi ei ole esitetty riittäviä todisteita, se kuitenkin edellyttää vähintään, että virkatuomioistuin lausuu kanteessa esitetyistä vaatimuksista.

Kun on kyse vastauksesta, joka virkamiestuomioistuimen on annettava vahingonkorvausvaatimuksiin, vaikka lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla kohtuullinen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, asia ei voi olla näin silloin kun asianosainen on osoittanut, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan tällä kumoamisella korvata.

(ks. 87 ja 88 kohta)

Viittaukset: asia C‑221/97 P, Schröder ym. v. komissio, 10.12.1998 (Kok., s. I‑8255, 24 kohta); asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001 (Kok., s. I‑1611, 121 kohta); asia C‑197/99 P, Belgia v. komissio, 11.9.2003 (Kok., s. I‑8461, 81 kohta); asia C‑167/06 P, Komninou ym. v. komissio, 25.10.2007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 22 kohta ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 6.6.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑129 ja II‑A‑2‑609, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)