UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
16 päivänä marraskuuta 2021 (*)(i)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeusvaltio – Tuomioistuinten riippumattomuus – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan oikeusministeri voi määrätä tuomareita toisiin tehtäviin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimiin ja peruuttaa nämä määräykset – Rikosasioita käsittelevä ratkaisukokoonpano, johon kuuluu oikeusministerin toisiin tehtäviin määräämiä tuomareita – Direktiivi (EU) 2016/343 – Syyttömyysolettama
Yhdistetyissä asioissa C‑748/19–C‑754/19,
joissa on kyse seitsemästä SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt 2.9.2019 (C‑749/19), 16.9.2019 (C‑748/19), 23.9.2019 (C‑750/19 ja C‑754/19), 10.10.2019 (C‑751/19) ja 15.10.2019 (C‑752/19 ja C‑753/19) tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 15.10.2019, rikosasioissa, joissa vastaajina ovat
WB (C‑748/19),
XA ja
YZ (C‑749/19),
DT (C‑750/19),
ZY (C‑751/19),
AX (C‑752/19),
BV (C‑753/19) ja
CU (C‑754/19),
Prokuratura Krajowan,
aiemmin Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim (C‑748/19),
Prokuratura Rejonowa Warszawa-Żoliborz w Warszawien (C‑749/19),
Prokuratura Rejonowa Warszawa-Wola w Warszawien (C‑750/19, C‑753/19 ja C‑754/19),
Prokuratura Rejonowa w Pruszkowien (C‑751/19),
Prokuratura Rejonowa Warszawa-Ursynów w Warszawien (C‑752/19) ja
Pictura sp. z o.o:n(C‑754/19)
osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, jaostojen puheenjohtajat K. Jürimäe, C. Lycourgos, E. Regan, S. Rodin ja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.‑C. Bonichot, P. G. Xuereb, N. Piçarra, L. S. Rossi ja A. Kumin,
julkisasiamies: M. Bobek,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim, edustajanaan J. Ziarkiewicz, Lublinin maakunnansyyttäjä,
– Prokuratura Rejonowa Warszawa-Żoliborz w Warszawie, Prokuratura Rejonowa Warszawa-Wola w Warszawie, Prokuratura Rejonowa w Pruszkowie ja Prokuratura Rejonowa Warszawa-Ursynów w Warszawie, edustajinaan A. Szeliga ja F. Wolski, Varsovan maakunnansyyttäjät,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, P. J. O. Van Nuffel, R. Troosters ja H. Krämer,
kuultuaan julkisasiamiehen 20.5.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna SEU 2 artiklan valossa, sekä eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) 6 artiklan 1 ja 2 kohdan, luettuina kyseisen direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen valossa, tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty rikosasioissa, joissa vastaajina ovat WB (C‑748/19), XA ja YZ (C‑749/19), DT (C‑750/19), ZY (C‑751/19), AX (C‑752/19), BV (C‑753/19) ja CU (C‑754/19).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Todistustaakka epäillyn ja syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä, ja epäselvyys olisi luettava epäillyn tai syytetyn eduksi. Syyttömyysolettamaa loukattaisiin, jos todistustaakka siirtyisi syyttäjältä puolustukselle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tuomioistuimen mahdollisiin valtuuksiin hankkia tietoa viran puolesta, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen sen arvioidessa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä ja rikoksesta epäillyn tai syytetyn rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvään tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevien olettamien käyttöön. Tällaisten olettamien käytön olisi pysyttävä kohtuuden rajoissa siten, että otetaan huomioon kyseessä olevan asian merkitys ja säilytetään oikeus puolustukseen, ja keinojen olisi oltava asianmukaisessa suhteessa niillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Tällaisten olettamien olisi oltava kumottavissa ja niitä saisi joka tapauksessa käyttää vain sillä edellytyksellä, että oikeutta puolustukseen kunnioitetaan.”
4 Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että todistustaakka epäillyn tai syytetyn syyllisyydestä on syyttäjällä. Tämä ei vaikuta tuomarin tai toimivaltaisen tuomioistuimen velvoitteeseen etsiä sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvaa näyttöä eikä puolustuksen oikeuteen esittää näyttöä asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäselvyys syyllisyydestä on luettava epäillyn tai syytetyn eduksi, myös silloin kun tuomioistuin arvioi kysymystä siitä, onko asianomainen henkilö vapautettava syytteestä.”
Puolan oikeus
Syyttäjälaitoksesta annettu laki
5 Syyttäjälaitoksesta 28.1.2016 annetun lain (ustawa – Prawo o prokuraturze; Dz. U. 2016, järjestysnumero 177), sellaisena kuin se oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana, 1 §:n 2 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä (Prokurator Generalny) on syyttäjälaitoksen ylin virkamies, ja valtakunnansyyttäjän tehtävässä toimii oikeusministeri.
6 Kyseisen lain 13 §:n 2 momentin mukaisesti valtakunnansyyttäjän alaisuudessa toimivat yleisten tuomioistuinten syyttäjät ja Instytut Pamięci Narodowejin (Puolan kansallisen muistiperinnön instituutti) syyttäjät.
Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annettu laki
7 Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych), sellaisena kuin se oli voimassa pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana (Dz. U. 2019, järjestysnumero 52; jäljempänä yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annettu laki), 47a §n 1 momentin mukaan asiat osoitetaan tuomareille ja avustaville tuomareille arvalla.
8 Kyseisen lain 47b §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon muuttaminen voidaan hyväksyä vain, jos asiaa ei voida käsitellä nykyisessä ratkaisukokoonpanossa tai jos on olemassa pysyvä este asian tutkimiselle nykyisessä kokoonpanossa. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan 47a §:ää asian uudelleen jakamiseen. Kyseisen lain 47b §:n 3 momentissa säädetään, että tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon muuttamista koskevan päätöksen tekee tuomioistuimen presidentti tai tämän valtuuttama tuomari.
9 Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 77 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Oikeusministeri voi määrätä tuomarin tämän suostumuksella hoitamaan lainkäyttö- tai hallintotehtäviä
1) toisessa saman tai alemman oikeusasteen tuomioistuimessa tai erityisen perustelluissa tapauksissa ylemmän oikeusasteen tuomioistuimessa ottaen huomioon yleisten tuomioistuinten henkilöstön järkevän käytön ja eri tuomioistuinten työtaakkaan liittyvät tarpeet,
– määräajaksi, joka voi olla enintään 2 vuotta, tai määräämättömäksi ajaksi.
– –
4. Jos tuomari määrätään edellä 1 momentin 2, 2a ja 2b kohdan ja 2a momentin perusteella toisiin tehtäviin määräämättömäksi ajaksi, tämä määräys voidaan peruuttaa tai hän voi itse pyytää määräyksen lopettamista kolme kuukautta etukäteen annettavalla ilmoituksella. Muissa tapauksissa, joissa tuomari määrätään tällä tavalla toisiin tehtäviin, tällaisesta peruuttamisesta tai pyynnöstä ei tarvitse ilmoittaa etukäteen.”
10 Kyseisen lain 112 §:n 3 momentin mukaan oikeusministeri nimittää Rzecznik Dyscyplinarny Sędziów Sądów Powszechnychin (yleisten tuomioistuinten tuomareiden kurinpitoasiamies, Puola) (jäljempänä kurinpitomenettelystä vastaava virkamies) sekä kaksi tämän alaista kurinpitoasiamiestä neljän vuoden pituiseksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Puolan oikeudessa ei säädetä perusteista, joiden nojalla nämä nimitykset on tehtävä.
Rikosprosessilaki
11 Rikosprosessilain (kodeks postępowania karnego) 29 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tuomioistuin ratkaisee asian muutoksenhaku- ja kassaatiomenettelyn oikeudenkäynnissä kolmen tuomarin kokoonpanossa, ellei laissa toisin säädetä.”
12 Saman lain 519 §:n mukaan muutoksenhakutuomioistuimen lainvoimaisesta ratkaisusta, jolla asian käsittely päätetään, voidaan tehdä kassaatiovalitus.
13 Lain 439 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Muutoksenhakutuomioistuin käsittelyssään kumoaa valituksenalaisen ratkaisun riippumatta siitä, miltä osin ratkaisusta valitettiin ja mitä perusteita esitettiin, ja riippumatta siitä, mikä vaikutus puutteella oli ratkaisun sisältöön, jos
1) ratkaisun tekemiseen on osallistunut henkilö, jolla ei ole siihen toimivaltaa tai kelpoisuutta tai johon kohdistuu jääviysepäily 40 §:n nojalla;
2) tuomioistuimen kokoonpano ei ollut asianmukainen tai yksi sen jäsenistä ei ollut läsnä koko istunnon ajan;
– –”
14 Rikosprosessilain 523 §:n 1 momentin mukaan kassaatiovalitus voidaan tehdä vain kyseisen lain 439 §:ssä mainitun puutteen tai muun ilmeisen oikeudenloukkauksen perusteella, jos se on voinut vaikuttaa merkittävästi ratkaisun sisältöön.
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
15 Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt tutkiessaan seitsemää rikosasiaa, jotka on jaettu sen rikosasioiden 10. muutoksenhakuosaston käsiteltäväksi.
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensinnäkin epävarma siitä, onko ratkaisukokoonpanot, joiden tehtävänä on ratkaista nämä asiat, muodostettu tavalla, joka on yhteensopiva SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa, kun otetaan huomioon, että kokoonpanoissa on oikeusministerin yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 77 §:n 1 momentin mukaisesti tekemän päätöksen nojalla toisiin tehtäviin määrätty tuomari, ja tämä tuomari voi eräissä mainituista asioista olla lähtöisin piirioikeudesta eli alemman oikeusasteen tuomioistuimesta.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että tuomareiden toisiin tehtäviin määräämistä koskevat säännöt antavat oikeusministerille, joka on myös valtakunnansyyttäjä, jonka alaisuudessa toimivat muun muassa yleisten tuomioistuinten syyttäjät, keinoja vaikuttaa merkittävästi rikosasioita käsittelevän tuomioistuimen kokoonpanoon. Oikeusministeri nimittäin määrää tuomarin toisiin tehtäviin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen sellaisilla perusteilla, jotka eivät ei ole julkisesti tiedossa, toisiin tehtäviin määräämistä koskevaan päätökseen ei myöskään voida kohdistaa tuomioistuinvalvontaa, ja oikeusministeri voi päättää tämän toisiin tehtäviin määräyksen milloin hyvänsä, ilman että peruuttamista koskisivat ennalta määrätyt oikeudelliset perusteet tai että se pitäisi perustella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että on epävarmaa, voidaanko tällainen peruuttaminen saattaa tuomioistuinvalvonnan kohteeksi. Näiden seikkojen perusteella oikeusministeri voi kuitenkin vaikuttaa kahdella tavalla tuomareihin, jotka on määrätty toisiin tehtäviin senkaltaisiin ratkaisukokoonpanoihin kuin joiden käsiteltäväksi pääasiat on saatettu. Yhtäältä oikeusministeri voi määrätessään tuomarin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen ”palkita” tämän aiemmassa tehtävässä toteutetuista toimista ja jopa ilmaista tiettyjä odotuksia siitä, miten tämän tuomarin tulee ratkaista asioita tulevaisuudessa, jolloin tämä määräys on ylennyksen korvike. Toisaalta hän voi määräyksen peruuttaessaan ”rangaista” toisiin tehtäviin määrättyä tuomaria siitä, että tämä on tehnyt ratkaisun, jota hän ei hyväksy, ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa erityisesti tässä yhteydessä tällaisen rangaistuksen nykyisin kohonnutta riskiä, jos asianomainen tuomari päättää esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön tai jättää unionin oikeuden vastaista Puolan oikeutta soveltamatta. Tällainen järjestelmä rohkaisee näin ollen toisiin tehtäviin määrättyjä tuomareita antamaan oikeusministerin tahdon mukaisen ratkaisun, oli tämä tahto sitten nimenomaisesti ilmaistu tai ei, mikä viime kädessä loukkaa syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; tämä oikeus on yksi tehokkaan oikeussuojan periaatteen ilmentymistä.
18 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sen tapauksen varalta, että pääasioissa annettavista tuomioista tehtäisiin kassaatiovalitus Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola), viimeksi mainitun tuomioistuimen rikosasioita käsittelevän jaoston ratkaisukokoonpanojen yhteensopivuutta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kolmanneksi, loukataanko pääasioissa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä, kun otetaan huomioon tämä asiayhteys, direktiivistä 2016/343 johtuvaa syyttömyysolettamaa.
20 Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Warszawie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, jotka on muotoiltu lähes samalla tavalla asioissa C‑748/19–C‑754/19:
”1) Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa ja ottaen huomioon siinä ilmaistun oikeusvaltion arvon, sekä direktiivin [2016/343] 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia, mukaan lukien oikeuslaitoksen riippumattomuus, ja syyttömyysolettamaan perustuvia vaatimuksia, loukataan, kun sellainen oikeudenkäyntimenettely kuin rikosoikeudellinen menettely [rikoslain ja verorikoslain erinäisissä säännöksissä] ja muissa säännöksissä tarkoitetusta rikoksesta syytettyä vastaan on järjestetty siten, että
– tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoon kuuluu tuomari, joka on määrätty tehtävään oikeusministerin henkilökohtaisen päätöksen perusteella yhtä tasoa alempana hierarkiassa olevasta tuomioistuimesta; perusteet, joihin oikeusministeri nojautui määrätessään tämän tuomarin tehtävään, eivät ole tiedossa; kansallisessa oikeudessa ei ole säädetty tällaisen päätöksen tuomioistuinvalvonnasta ja siinä sallitaan oikeusministerin peruuttaa tuomarin tällainen määrääminen tehtävään milloin tahansa?
2) Onko kyse 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten loukkaamisesta, kun asianosaisilla on ylimääräinen keino hakea muutosta 1 kohdassa kuvatun kaltaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä annettuun ratkaisuun Sąd Najwyższyn kaltaiselta tuomioistuimelta, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, ja kansallisessa oikeudessa asetetaan tämän tuomioistuimen muutoksenhaun ratkaisemiseksi toimivaltaisen yksikön (jaoston) puheenjohtajalle velvollisuus jakaa asiat tämän jaoston tuomarien aakkosellisen luettelon mukaisesti ja kielletään selvästi sivuuttamasta ketään tuomaria, ja asioiden jakamiseen osallistuu myös henkilö, joka on nimitetty sellaisen Krajowa Rada Sądownictwan [(kansallinen tuomarineuvosto, Puola; jäljempänä KRS)] kaltaisen kollegiaalisen elimen ehdotuksesta, jonka kokoonpano on muodostettu siten, että sen jäseniä ovat tuomarit
– jotka valitsee parlamentin kamari, joka äänestää kollektiivisesti ehdokasluetteloa, jonka parlamentaarinen valiokunta on laatinut aiemmin poliittisten ryhmien esittämistä tai parlamentin kamarin elimen esittämistä ehdokkaista tuomarien tai kansalaisten ryhmän esitysten perusteella, mikä merkitsee sitä, että poliitikot ilmaisevat valintamenettelyn aikana kannatuksensa ehdokkaille kolmeen otteeseen
– jotka muodostavat sellaisen enemmistön tämän elimen jäsenistä, joka on riittävä päätöksen tekemiseen tuomarin virkaan nimitystä koskevien ehdotusten esittämiseksi sekä muiden kansallisessa oikeudessa edellytettyjen sitovien päätösten tekemiseksi?
3) Mikä vaikutus on unionin oikeuden, mukaan lukien 1 kohdassa mainitut määräykset ja säännökset sekä vaatimukset, näkökulmasta ratkaisulla, joka on annettu 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla käydyssä oikeudenkäyntimenettelyssä, ja ratkaisulla, joka on annettu Sąd Najwyższyssa käydyssä menettelyssä, kun sen tekemiseen osallistuu 2 kohdassa tarkoitettu henkilö?
4) Vaikuttaako unionin oikeuden, mukaan lukien 1 kohdassa mainittujen määräysten ja säännösten, mukaan 3 kohdassa tarkoitettujen ratkaisujen seurauksiin se, onko kyseinen tuomioistuin antanut syytetyn kannalta edullisen vaiko epäedullisen ratkaisun?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
21 Asiat C‑748/19–C‑754/19 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 25.10.2019 tekemällä päätöksellä kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
22 Unionin tuomioistuin lähetti 30.7.2020 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pääasioiden tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan tietopyynnön. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vastasi tähän pyyntöön 3.9.2020.
Nopeutettua menettelyä koskevat hakemukset
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisupyynnöissään unionin tuomioistuimelta kyseessä olevien asioiden käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisesti. Se esitti pyyntöjensä tueksi pääasiallisesti samat syyt kuin ne, joiden vuoksi se oli päättänyt pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.
24 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.
25 Tältä osin on muistutettava, että tällaista nopeutettua menettelyä on pidettävä menettelyllisenä välineenä, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomarien nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti päätti 2.12.2019 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei nopeutettua menettelyä koskevia pyyntöjä ole syytä hyväksyä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin yhtäältä ole esittänyt erityisiä syitä, joiden vuoksi ennakkoratkaisupyynnöt olisi ratkaistava nopeasti. Toisaalta se, että pääasioihin sovelletaan rikosoikeutta, ei sinällään ole peruste niiden nopeutetulle käsittelylle.
Pyyntö asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamisesta
27 Puolan hallitus pyysi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 30.6.2021 toimittamallaan asiakirjalla asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista.
28 Pyyntönsä tueksi Puolan hallitus toteaa lähinnä olevansa eri mieltä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta, jossa se katsoo tämän virheellisesti päätelleen ennakkoratkaisukysymysten ja kansallisen oikeuden säännösten sanamuodosta, että tuomarin määrääminen toisiin tehtäviin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen merkitsee tälle tuomarille lisäetuja ylennyksen ja korkeamman palkan muodossa. Puolan hallituksen mukaan julkisasiamies ei myöskään ole maininnut niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joiden perusteella hän on voinut todeta, että yhtäältä tuomarin toiseen tuomioistuimeen määräämisen ja toisaalta parempien uranäkymien ja korkeamman palkan välillä on yhteys. Joka tapauksessa on niin, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei ole tuonut näitä seikkoja esiin eivätkä asianosaiset ole esittäneet niistä huomautuksia, mikä on vastoin menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatetta.
29 Puolan hallitus väittää lisäksi, että keskenään ristiriidassa ovat yhtäältä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 178 kohta, jossa tämä totesi, että mikään unionin oikeudessa ei estä jäsenvaltioita turvautumasta järjestelmään, jonka mukaan tuomarit voidaan yksikön edun nimissä määrätä tilapäisesti tehtäviin toiseen tuomioistuimeen, joka voi olla joko samanasteinen tai ylemmän oikeusasteen tuomioistuin, ja toisaalta se, että tässä samassa ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies arvioi Puolan lainsäädäntöä unionin oikeuden oikeusvaltiota koskevien vaatimusten valossa, mikä on vastoin SEU 4 artiklan 2 kohdassa ilmaistua jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittamisen periaatetta.
30 Tältä osin on muistutettava yhtäältä, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei määrätä kyseisen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan toisaalta julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta. Tämän vuoksi se, että asianosainen ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste suullisen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Unionin tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia olisi ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.
33 Tässä tapauksessa unionin tuomioistuin kuitenkin toteaa, että sillä on kaikki ratkaisun antamiseksi tarvittavat tiedot ja ettei nyt käsiteltäviä asioita ole ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua. Asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevasta pyynnöstä ei myöskään ilmene mitään uutta seikkaa, joka voi olennaisesti vaikuttaa ratkaisuun, joka unionin tuomioistuimen on annettava mainituissa asioissa. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että asian käsittelyn suullista vaihetta ei ole määrättävä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Unionin tuomioistuimen toimivalta
34 Puolan hallitus sekä Prokuratura Regionalna w Lublinie (Lublinin maakunnansyyttäjä, Puola) ja Prokuratura Regionalna w Warszawie (Varsovan maakunnansyyttäjä, Puola), jotka ovat esittäneet huomautuksia unionin tuomioistuimelle pääasioissa kyseessä olevat syytetoimet alulle panneiden aluesyyttäjien nimissä, katsovat, että ennakkoratkaisukysymyksissä tarkoitetut oikeudelliset seikat ja tosiseikat eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Oikeuslaitoksen järjestämistä ja tarkemmin sanottuna tuomarien nimittämismenettelyä, tuomarikollegioiden kokoonpanoa ja tuomarien määräämistä muuhun tuomioistuimeen kuin siihen, jossa hän tavallisesti hoitaa tehtäviään, koskevien kansallisten oikeussääntöjen laatiminen samoin kuin kansallisten tuomioistuinten antamien ratkaisujen oikeusvaikutukset kuuluvat kunkin jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan.
35 Lublinin ja Varsovan maakuntasyyttäjät korostavat erityisesti, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa vahvistaa edellytyksiä, joiden täyttyessä tuomarien määrääminen toisiin tehtäviin on sallittu, eikä arvioida henkilön tuomariksi nimittämisen pätevyyttä eikä myöskään päättää siitä, onko henkilö tuomarin asemassa, tai lausua kansallisen tuomioistuimen ratkaisun olemassaolosta. Näin ollen unionin tuomioistuin ei ole heidän mukaansa toimivaltainen vastaamaan pääasioissa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin.
36 Tältä osin on muistutettava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita, ja näin voi olla muun muassa silloin, kun on kyse kansallisista säännöksistä, jotka koskevat tuomareiden nimittämistä koskevia sääntöjä, ja mahdollisesti säännöksistä, jotka koskevat tällaisten nimittämismenettelyjen yhteydessä sovellettavaa tuomioistuinvalvontaa (tuomio 6.10.2021, W. Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Sama koskee kansallisia sääntöjä, jotka koskevat sellaisten päätösten tekemistä, joilla tuomarit määrätään hoitamaan lainkäyttötehtäviä toisessa tuomioistuimessa.
37 Lisäksi Puolan hallituksen, Lublinin maakuntasyyttäjän ja Varsovan maakuntasyyttäjän näin esittämät huomautukset koskivat pääasiallisesti kyseessä olevien unionin oikeussääntöjen ulottuvuutta sinällään ja siten näiden oikeussääntöjen tulkintaa. Tällainen tulkinta kuuluu SEUT 267 artiklan nojalla selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan (ks. analogisesti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan nyt käsiteltävistä ennakkoratkaisupyynnöistä.
Ensimmäinen kysymys
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna SEU 2 artiklan valossa, ja direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan jäsenvaltion oikeusministeri voi sellaisilla perusteilla, joita ei julkisteta, yhtäältä määrätä tuomarin ylemmän oikeusasteen rikostuomioistuimeen määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi ja toisaalta milloin hyvänsä ja päätöksellä, jota ei perustella, peruuttaa tämän määräyksen riippumatta siitä, onko se annettu määräajaksi vai määräämättömäksi ajaksi.
Tutkittavaksi ottaminen
40 Puolan hallitus, Lublinin maakuntasyyttäjä ja Varsovan maakuntasyyttäjä katsovat, että tämä kysymys on jätettävä tutkimatta.
41 Ensiksikin Lublinin maakuntasyyttäjä ja Varsovan maakuntasyyttäjä huomauttavat, että päätökset nyt käsiteltävien ennakkoratkaisupyyntöjen esittämisestä unionin tuomioistuimelle teki ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja ilman kokoonpanon kahden muun jäsenen myötävaikutusta. Rikosprosessilain 29 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on kuitenkin ratkaistava asia kolmen tuomarin kokoonpanossa, jollei laissa toisin säädetä, eikä pääasioissa ole olemassa mitään seikkaa, joka olisi ollut perusteena turvautumiselle johonkin toiseen ratkaisukokoonpanoon. Niinpä ratkaisukokoonpanon puheenjohtajalla ei ole toimivaltaa ratkaista yksin mitään kysymystä, ei ensisijaisesti eikä liitännäisesti, joten ei voida katsoa, että asian olisi saattanut unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklassa tarkoitettu jäsenvaltion tuomioistuin.
42 Tältä osin on muistutettava ensiksi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, ja siis arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 43 kohta).
43 Tässä tapauksessa Sąd Okręgowy w Warszawien rikosasioiden 10. muutoksenhakuosasto on esittänyt nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt seitsemässä pääasiassa kyseessä olevien ratkaisukokoonpanojen puheenjohtajan välityksellä. Ei ole myöskään kiistetty sitä, että Sąd Okręgowy w Warszawie täyttää tämän tuomion 42 kohdassa mieleen palautetut vaatimukset.
44 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun otetaan huomioon tehtävien jako unionin tuomioistuimen ja kansallisen tuomioistuimen välillä, SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen asiana ei ole tutkia, onko se päätös, jolla kansallinen tuomioistuin on pyytänyt ennakkoratkaisua, tehty tuomioistuinorganisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevien kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on näin ollen noudatettava jäsenvaltion tuomioistuimen tekemää päätöstä, jollei päätöstä ole kumottu kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjä muutoksenhakukeinoja noudattaen (tuomio 14.1.1982, Reina, 65/81, EU:C:1982:6, 7 kohta).
45 Millään Lublinin maakuntasyyttäjän ja Varsovan maakuntasyyttäjän väitteistä, jotka on esitetty tämän tuomion 41 kohdassa, ei siten voida kyseenalaistaa sitä, että ensimmäisen kysymyksen on esittänyt SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.
46 Toiseksi Puolan hallitus korostaa, että pääasioihin sovelletaan rikosoikeutta ja rikosoikeudellista menettelyä, jotka ovat aloja, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa. Yhteys unionin oikeuteen, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii osoittamaan ja joka sen mukaan seuraa siitä, että sen on käsiteltävä rikosasioita, että jokaisen syytetyn puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava ja että näitä oikeuksia suojataan myös direktiivin 2016/343 nojalla, ei Puolan hallituksen mukaan ole riittävän todellinen, jotta voitaisiin katsoa, että vastaus tähän kysymykseen on tarpeen sen käsiteltäviksi saatettujen oikeusriitojen ratkaisemiseksi.
47 Tältä osin on huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii ensimmäisellä kysymyksellään selvittämään jo ennen pääasioiden asiakysymyksen käsittelyä, ovatko kansalliset säännöt, joiden perusteella toisiin tehtäviin määrätty tuomari kuuluu näitä asioita käsitteleviin ratkaisukokoonpanoihin, yhteensopivia tuomareiden riippumattomuuden periaatteen kanssa.
48 Unionin tuomioistuin on jo korostanut, että vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin voi olla tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille voidaan antaa unionin oikeuden tulkinta, jonka avulla ne voivat ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä ennen kuin niiden on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatetun oikeusriidan asiakysymys (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Käsiteltävässä asiassa ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkintaa ja niiden vaikutuksia, kun otetaan erityisesti huomioon unionin oikeuden ensisijaisuus, ratkaisukokoonpanojen, joissa pääasiat ovat vireillä, koostumuksen sääntöjenmukaisuuteen. Unionin tuomioistuimen vastaus on siis tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista esikysymykset, ennen kuin ratkaisukokoonpanot lausuvat pääasioiden asiakysymyksestä.
50 Puolan hallituksen esittämä väite on näin ollen hylättävä.
51 Puolan hallitus väittää kolmanneksi, että ennakkoratkaisukysymys on luonteeltaan hypoteettinen, koska unionin tuomioistuimen vastauksella tähän kysymykseen ei voi olla mitään vaikutusta pääasioiden rikosoikeudenkäyntien jatkoon. Menettelylliseltä kannalta on nimittäin niin, että vaikka unionin tuomioistuin katsoisi, että kyseessä olevat tuomareiden toisiin tehtävistä määräämistä koskevat säännökset ovat unionin oikeuden vastaisia, ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja ei voisi soveltaa tällaista tulkintaa, koska hänellä ei ole toimivaltaa viedä kyseisen kokoonpanon toiselta jäseneltä ratkaisuoikeutta, myöskään unionin oikeuden perusteella.
52 Korostettakoon tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Tämän tuomion 36 kohdassa muistutetaan, että jäsenvaltioiden on noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita, kun ne käyttävät oikeuslaitoksen järjestämistä koskevaa toimivaltaansa muun muassa silloin, kun ne laativat kansallisia sääntöjä tuomareiden määräämisestä hoitamaan lainkäyttötehtäviä toiseen tuomioistuimeen tai ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuuden valvonnasta.
54 Tässä yhteydessä on todettava, että Puolan hallituksen näin esittämät väitteet liittyvät lähinnä niiden unionin oikeuden oikeussääntöjen, joita ensimmäinen kysymys koskee, ulottuvuuteen ja siten niiden tulkintaan sekä kyseisistä oikeussäännöistä mahdollisesti aiheutuviin vaikutuksiin, kun otetaan erityisesti huomioon unionin oikeuden ensisijaisuus. Tällaiset väitteet, jotka koskevat esitetyn kysymyksen asiasisältöä, eivät siten lähtökohtaisestikaan voi johtaa kysymyksen tutkimatta jättämiseen (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Neljänneksi ja viimeiseksi Puolan hallitus, Lublinin maakuntasyyttäjä ja Varsovan maakuntasyyttäjä väittävät, että ennakkoratkaisupyynnöt eivät sisällä työjärjestyksen 94 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Niiden mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin ole kyseisissä pyynnöissä määrittänyt pääasioiden kohdetta eikä asiaa koskevia tosiseikkoja eikä myöskään esittänyt edes selostusta niistä tosiseikoista, joihin ennakkoratkaisukysymykset perustuvat.
56 Ennakkoratkaisupyyntöjä ei myöskään ole riittävästi perusteltu etenkään niiden syiden osalta, joiden perusteella valittiin ne unionin oikeussäännöt, joiden tulkintaa pyydetään, ja sellaisten seikkojen osalta, joiden avulla voidaan osoittaa vaadittava yhteys näiden unionin oikeussääntöjen ja pääasioissa sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vain maininnut unionin oikeussääntöjä ja esittänyt selostuksen niistä joidenkin tulkinnasta, tutkimatta niiden keskinäistä riippuvuutta tai niiden eri oikeusnormien merkityksellisyyttä, joiden tulkintaa pääasioiden oikeudenkäyntien ratkaisemiseksi pyydetään.
57 Tältä osin tämän tuomion 5–14 ja 16–19 kohdassa mainituista seikoista ilmenee, että ennakkoratkaisupyynnöt, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on niitä täsmentänyt vastauksessaan unionin tuomioistuimen sille esittämään tietopyyntöön, sisältävät kaikki tarvittavat tiedot, erityisesti niiden kansallisten säännösten sisällön, joita voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan tämän tuomion 39 kohdassa mainittuja oikeussääntöjä, sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen osoittamat mainittujen oikeussääntöjen sekä kansallisten oikeussääntöjen, joihin on vedottu, väliset yhteydet, joten unionin tuomioistuin voi lausua ensimmäisestä kysymyksestä.
58 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
59 SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla oleva oikeussuoja (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomarien nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Tältä osin – ja kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään – jäsenvaltioiden asiana on säätää oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmästä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomarien nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja joka vahvistetaan nykyään Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomarien nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan aineellisesta soveltamisalasta on lisäksi huomautettava, että tässä määräyksessä on kyse ”unionin oikeuteen kuuluvista aloista” riippumatta siitä, onko kyse tilanteesta, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomarien nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Jokaisen jäsenvaltion on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla siten muun muassa varmistettava, että elimet, jotka kuuluvat unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” sen oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla ja jotka voivat näin ollen lausua tässä ominaisuudessa unionin oikeuden soveltamisesta tai tulkinnasta, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Nyt käsiteltävissä asioissa on riidatonta, että Puolan yleiset tuomioistuimet, joihin Sąd Okręgowyn kaltainen alueellinen tuomioistuin kuuluu, voivat joutua lausumaan unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja että ne kuuluvat unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla Puolan oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”, joten niiden on täytettävä tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Sen takaamiseksi, että tällainen tuomioistuin voi antaa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa näin edellytettyä tehokasta oikeussuojaa, on ensisijaisen tärkeää suojata sen riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa” tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen korostanut, tämä tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomitsemistehtävään, on osa keskeistä sisältöä tehokasta oikeussuojaa koskevassa oikeudessa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevassa perusoikeudessa, jolla on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa edellytetyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimittämistä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjako-opin mukaisesti on erityisesti taattava tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Tältä osin on tärkeää, että tuomarit on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa. Tuomareiden asemaan ja tuomarin tehtävien hoitamiseen sovellettavien sääntöjen on oltava erityisesti sellaisia, että niillä voidaan sulkea pois paitsi kaikki suora vaikuttaminen ohjeiden muodossa myös kaikenlainen epäsuorempi vaikuttaminen, joka voi ohjata asianomaisten tuomareiden ratkaisuja, ja että näin vältetään se, ettei kyseisiä tuomareita koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, mikä on omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset koskevat sitä, että oikeusministeri voi yhtäältä sellaisilla perusteilla, joita ei julkisteta, määrätä tuomarin toiseen rikostuomioistuimeen määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi ja toisaalta milloin hyvänsä päätöksellä, jota ei ole perusteltu, peruuttaa tämän määräyksen riippumatta siitä, onko määräys annettu määräajaksi vai määräämättömäksi ajaksi.
71 Kuten tämän tuomion 67 kohdassa muistutetaan, unionin oikeudessa edellytetyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät tuomioistuinten, jotka voivat joutua lausumaan unionin oikeuden soveltamisesta tai tulkinnasta, kannalta muun muassa sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimittämistä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa. Tällaisiin sääntöihin kuuluvat väistämättä tuomareiden toisiin tehtäviin määräämistä koskevat säännöt, koska – kuten yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 77 §:n säännökset – mainitut säännöt voivat vaikuttaa sekä asian käsittelevän elimen kokoonpanoon että näin toisiin tehtäviin siirrettyjen tuomareiden toimikauden kestoon, ja koska niissä säädetään mahdollisuudesta peruuttaa yhden tai useamman kokoonpanon jäsenen määräys.
72 Jäsenvaltiot voivat tosin turvautua järjestelmään, jonka mukaan tuomarit voidaan yksikön edun nimissä määrätä tilapäisesti tehtäviin toiseen tuomioistuimeen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.10.2011, Richert v. Puola, CE:ECHR:2011:1025JUD005480907, 44 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.3.2012, Dryzek v. Puola, CE:ECHR:2012:0320DEC001228509, 49 kohta).
73 Riippumattomuuden vaatimuksen noudattaminen edellyttää kuitenkin, että tuomareiden toisiin tehtäviin määräämistä koskeviin sääntöihin sisältyy tarvittavat riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet, jotta vältetään täysin vaara siitä, että tällaista määräämistä käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan välineenä (ks. analogisesti tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on viime kädessä lausua kaikkien tämän tuomion 59–73 kohdassa mieleen palautettujen periaatteiden valossa ja tätä varten edellytetyt arvioinnit tehtyään siitä, ovatko kaikki ne olosuhteet, joissa oikeusministeri voi määrätä tuomarin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen ja peruuttaa tämän määräyksen, omiaan johtamaan siihen, että riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet eivät koske näitä tuomareita ajanjaksona, jonka he ovat toisiin tehtäviin määrättyinä (ks. analogisesti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 131 kohta).
75 SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimella ei nimittäin ole oikeutta soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, vaan sen on pelkästään tulkittava perussopimuksia ja unionin toimielinten toimia esittämällä asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa unionin oikeuden tietyn säännöksen tai määräyksen vaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 132 ja 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
76 On totta, että se, että yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 77 §:n 1 momentin mukaan oikeusministeri voi määrätä tuomarin toiseen tuomioistuimeen lainkäyttötehtävien tai hallinnollisten tehtävien hoitamista varten vain tämän suostumuksella, on tärkeä menettelyllinen suoja.
77 Siltä osin kuin kyse on tuomareiden määräämistä toisiin tehtäviin koskevista Puolan säännöistä ja niistä olosuhteista sinällään, joissa tuomareita on määrätty Sąd Okręgowy w Warszawieen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee useita seikkoja, jotka sen mukaan mahdollistavat oikeusministerin vaikutuksen näihin tuomareihin nähden, siten että heidän riippumattomuudestaan voi syntyä epäilyjä.
78 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, oikeusministerin tuomareiden toiseen tehtävään määräämisessä soveltamia perusteita ei ensinnäkään julkisteta. Oikeusministerillä on lisäksi toimivalta päättää tällaiset toisiin tehtäviin määräämiset milloin hyvänsä, mutta tätä toimivaltaa mahdollisesti rajaavat perusteet eivät ole tiedossa eikä tällaista päätöstä perustella.
79 Mielivallan ja manipuloinnin vaaran välttämiseksi tuomarin toisiin tehtäviin määräämistä ja tämän määräyksen päättämistä koskevat päätökset on kuitenkin tehtävä ennalta tiedossa olevien perusteiden nojalla ja niiden on oltava asianmukaisesti perusteltuja erityisesti silloin, kun kyseessä on määrääminen ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen.
80 Toiseksi yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 77 §:n 4 momentista ilmenee, että oikeusministeri voi peruuttaa tuomarin toisiin tehtäviin määräämisen riippumatta siitä, onko määräys annettu määräajaksi vai määräämättömäksi ajaksi, ja että siinä erityisessä tapauksessa, että tuomari on määrätty toisiin tehtäviin määräajaksi, peruuttaminen voidaan toteuttaa jopa ilman ennakkoilmoitusta. Kyseinen säännös mahdollistaa näin ollen sen, että oikeusministeri voi päättää milloin hyvänsä peruuttaa tuomarin toisiin tehtäviin siirtämisen. Kyseisessä säännöksessä ei myöskään säädetä erityisistä edellytyksistä, jotka koskisivat toisiin tehtäviin määräämisen peruuttamista.
81 Näin ollen oikeusministerillä oleva mahdollisuus peruuttaa tuomarin toisiin tehtäviin määrääminen milloin hyvänsä, erityisesti kun kyse on ylemmän oikeusasteen tuomioistuimeen määräämisestä, voisi antaa yksityiselle sellaisen vaikutelman, että hänen asiaansa käsittelevän tuomarin harkintaan vaikuttaa pelko määräyksen peruuttamisesta.
82 Lisäksi tämä mahdollisuus peruuttaa tuomarin määrääminen toisiin tehtäviin milloin hyvänsä ja ilman julkisesti tiedossa olevaa syytä voi myös herättää toisiin tehtäviin määrätyssä tuomarissa tunteen siitä, että hänen on vastattava oikeusministerin odotuksiin, mikä saattaa synnyttää tuomareissa itsessään vaikutelman siitä, että he ovat ”alisteisessa asemassa” suhteessa oikeusministeriin, mikä on ristiriidassa tuomareiden erottamattomuuden periaatteen kanssa.
83 Lopuksi on todettava, että koska sillä, että peruutetaan tuomarin toisiin tehtäviin määrääminen ilman hänen suostumustaan, voi olla vastaavia vaikutuksia kuin kurinpitoseuraamuksella, SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta edellyttää, että tällaiseen toimenpiteeseen sovellettavaan järjestelmään sisältyvät kaikki tarvittavat takeet, jotta vältetään täysin vaara siitä, että tällaista kurinpitojärjestelmää käytetään tuomioistuinratkaisujen sisällön poliittisen valvonnan järjestelmänä, mikä edellyttää muun muassa, että tällainen toimenpide voidaan riitauttaa tuomioistuimissa menettelyssä, jossa taataan täysimääräisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeudet (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 115 ja 118 kohta).
84 Kolmanneksi on niin, että vaikka oikeusministeri voi, kuten tämän tuomion 80 kohdassa muistutetaan, peruuttaessaan tuomarin määräämisen toisiin tehtäviin tehdä päätöksen, joka vaikuttaa ratkaisukokoonpanon muodostumiseen, tämä sama ministeri toimii syyttäjälaitoksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla valtakunnansyyttäjänä ja hänellä on tässä ominaisuudessa kyseisen lain 13 §:n 2 momentin nojalla määräysvalta muun muassa yleisten tuomioistuinten syyttäjiin nähden. Oikeusministerillä on siten tietyssä rikosasiassa valtaa sekä yleisen tuomioistuimen syyttäjään että toisiin tehtäviin määrättyihin tuomareiden nähden, mikä on omiaan herättämään yksityisissä perusteltuja epäilyjä näiden toisiin tehtäviin määrättyjen tuomareiden puolueettomuudesta heidän ratkaistessaan tällaista asiaa.
85 Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee, että tuomarit, jotka on määrätty toisiin tehtäviin pääasioita käsitteleviin ratkaisukokoonpanoihin, hoitavat edelleen samanaikaisesti ennen toisiin tehtäviin määräämistä hoitamiaan kurinpitoasiamiehen tehtäviä kurinpitomenettelystä vastaavan virkamiehen alaisina. Viimeksi mainittu on elin, jonka tehtävänä on – tarvittaessa oikeusministerin alaisuudessa – ajaa kurinpitomenettelyjä, joita voidaan aloittaa tuomareita vastaan (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:202:596, 233 kohta).
86 Kuten julkisasiamies myös pääasiallisesti totesi ratkaisuehdotuksensa 190 kohdassa, se, että sama henkilö toimii samanaikaisesti toisiin tehtäviin määrättynä tuomarina ja kurinpitoasiamiehenä asiayhteydessä, jossa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 112 §:n nojalla kurinpitoasiamiehet nimittää niin ikään oikeusministeri, on omiaan herättämään yksityisissä perusteltuja epäilyjä siitä, ovatko asianomaisten ratkaisukokoonpanojen muut jäsenet täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa tämän tuomion 67 ja 68 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin, koska nämä jäsenet saattavat pelätä, että toisiin tehtäviin määrätty tuomari osallistuu heitä koskevaan kurinpitomenettelyyn.
87 Kaikista näistä seikoista ilmenee, että tämän tuomion 76–86 kohdassa mainitut olosuhteet yhdessä tarkasteltuina voivat, ellei ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tältä osin kuuluvista lopullisista arvioinneista muuta johdu, johtaa päätelmään, jonka mukaan oikeusministerillä, joka on myös valtakunnansyyttäjä, on sellaisilla perusteilla, jotka eivät ole yleisesti tiedossa, valta määrätä tuomareita ylemmän oikeusasteen tuomioistuimiin ja päättää tämä määräys milloin hyvänsä ja ilman, että hänen tarvitsisi perustella tämä päätös, mikä merkitsee, että riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet, joiden on tavallisesti koskettava kaikkia tuomareita oikeusvaltiossa, eivät koske näitä tuomareita ajanjaksona, jonka he ovat toisiin tehtäviin määrättyinä. Tällaista valtaa ei tämän tuomion 73 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaan voida pitää yhteensopivana riippumattomuuden vaatimuksen noudattamista koskevan velvollisuuden kanssa.
88 Syyttömyysolettamasta, johon viitataan direktiivin 2016/343 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa ja 6 artiklassa, jotka myös mainitaan ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä, on todettava, että se edellyttää, että tuomari on puolueeton ja vailla ennakkokäsityksiä arvioidessaan syytetyn rikosoikeudellista vastuuta. Tuomioistuinten riippumattomuus ja puolueettomuus ovat siis keskeisiä edellytyksiä syyttömyysolettaman takaamiseksi.
89 Tässä tapauksessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämän tuomion 87 kohdassa kuvatuissa, pääasioissa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa tuomareiden riippumattomuus ja puolueettomuus ja näin ollen syyttömyysolettama voivat vaarantua.
90 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna SEU 2 artiklan valossa, ja direktiivin 2016/343 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan jäsenvaltion oikeusministeri voi sellaisilla perusteilla, joita ei julkisteta, yhtäältä määrätä tuomarin ylemmän oikeusasteen rikostuomioistuimeen määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi ja toisaalta milloin hyvänsä ja päätöksellä, jota ei perustella, peruuttaa tämän määräyksen riippumatta siitä, onko se annettu määräajaksi vai määräämättömäksi ajaksi.
Toinen, kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
91 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, jätetäänkö noudattamatta tehokkaasta oikeussuojasta johtuvia vaatimuksia, joihin kuuluu tuomioistuinten riippumattomuus, ja syyttömyysolettamasta johtuvia vaatimuksia sen vuoksi, että – siinä tapauksessa, että pääasioissa annettavista tuomioista valitettaisiin Sąd Najwyższyyn – nämä valitukset voitaisiin jakaa KRS:n ehdotuksesta nimitetyn tuomarin käsiteltäviksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, mitä oikeusvaikutuksia kyseisillä tuomioilla olisi siinä tapauksessa, että ne annettaisiin ratkaisukokoonpanossa, johon kuuluu yksi tai useampi oikeusministerin toisiin tehtäviin määräämä tuomari, ja – siinä tapauksessa, että tuomioista valitettaisiin – mitä oikeusvaikutuksia olisi Sąd Najwyższyn sellaisella ratkaisulla, jonka tekemiseen olisi osallistunut KRS:n ehdotuksesta nimitetty tuomari. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään lähinnä, voiko kolmanteen kysymykseen annettavaan vastaukseen vaikuttaa se, onko asianomainen tuomioistuin antanut syytetyn kannalta edullisen vai epäedullisen ratkaisun.
92 Koska Puolan hallitus, Lublinin maakuntasyyttäjä, Varsovan maakuntasyyttäjä ja Euroopan komissio ovat riitauttaneet näiden kysymysten tutkittavaksi ottamisen, on muistutettava, että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeusäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 10.12.2018, Wightman ym., C‑621/18, EU:C:2018:999, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Käsiteltävässä asiassa esitetyt toinen, kolmas ja neljäs kysymys ovat täysin hypoteettisia, koska niissä oletetaan, että pääasioissa annettavista tuomioista valitetaan Sąd Najwyższyyn. Lisäksi siltä osin kuin kolmas ja neljäs kysymys koskevat viimeksi mainittujen tuomioiden oikeusvaikutuksia, unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen näihin kysymyksiin, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole täsmentänyt tällaisen vastauksen mahdollista merkitystä niiden ratkaisujen kannalta, jotka sen on tehtävä pääasioissa.
94 Tästä seuraa, että toinen, kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
95 Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:
SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna SEU 2 artiklan valossa, ja eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan jäsenvaltion oikeusministeri voi sellaisilla perusteilla, joita ei julkisteta, yhtäältä määrätä tuomarin ylemmän oikeusasteen rikostuomioistuimeen määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi ja toisaalta milloin hyvänsä ja päätöksellä, jota ei perustella, peruuttaa tämän määräyksen riippumatta siitä, onko se annettu määräajaksi vai määräämättömäksi ajaksi.
Allekirjoitukset
i Tämän tuomion 83 kohtaa on korjattu sen jälkeen, kun tuomio on ensimmäisen kerran julkaistu verkossa.