UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
21 päivänä joulukuuta 2022 (*)(i)
Valtiontuet – Sähköntuotanto uusiutuvista lähteistä – Kantelu – Laiminlyöntikanne – Kehotus tehdä ratkaisu – Tutkittavaksi ottaminen – Toimintavelvollisuus – Puuttuminen
Asiassa T‑702/21,
Ekobulkos EOOD, kotipaikka Todorichene (Bulgaria), edustajanaan asianajaja M. Dimitrov,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään C.-M. Carrega ja C. Georgieva,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Mastroianni ja I. Gâlea,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja Ekobulkos EOOD vaatii SEUT 265 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että Euroopan komissio on lainvastaisesti pidättynyt ottamasta kantaa sen 21.2.2020 tekemään kanteluun, joka koski väitettyä Bulgarian tasavallan valtiontukitoimenpidettä, joka suosii tiettyjä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuottajia.
Asian tausta
2 Kantaja on Bulgarian alueella toimiva sähköntuottaja, jolla on 19.5.2012 käyttöön otettu aurinkosähkövoimala.
3 Komissio totesi asiassa SA.44840 (2016/NN) 4.8.2016 antamassaan päätöksessä C(2016) 5205 final (jäljempänä päätös asiassa SA.44840), että Bulgarian uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoa koskeva tukijärjestelmä, josta Bulgarian viranomaiset ilmoittivat ja joka koostuu 3.5.2011 voimaan tulleesta, uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annetusta laista (Zakon za energiata ot vazobnovyaemi iztochnitsi (ZEVI); DV nro 35) sekä 18.3.2013 ja 20.2.2004 annetuista kahdesta määräyksestä sähkön hinnan sääntelystä, soveltui sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja päätti olla vastustamatta sitä.
4 Kantaja teki 21.2.2020 komissiolle kantelun, joka kirjattiin numerolla SA.56620 ja jossa se väitti, että Bulgarian tasavalta oli myöntänyt uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tuottajille sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön etuuskohteluostohintojen muodossa. Kantaja selitti kantelussaan, että tuki johtui energiasta annetun lain muuttamisesta ja täydentämisestä 24.7.2015 annetun lain (Zakon za ismenenie i dopalnenie na Zakona za energetikata (ZID-ZE); DV nro 56; jäljempänä muutoslaki) 18 §:llä tehdystä muutoksesta, joka poikkesi huomattavasti komission aiemmin hyväksymästä toimenpiteestä. Kantajan mukaan muutoslain 18 §:llä tehty muutos teki eron, joka perustui tukihakemuksen jättämispäivään, samanlaisten tuottajien välillä, jotka olivat tehneet saman suuruisia investointeja, ottaneet laitoksensa käyttöön samaan aikaan ja saaneet saman suuruista tukea. Tietyt tuottajat saivat näin nelinkertaisen määrän tukea muihin verrattuna sillä perusteella, että he olivat jättäneet hakemuksen saadakseen tukea kansallisesta tai Euroopan unionin tukijärjestelmästä 3.5.2011 jälkeen, mikä on etenkin vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
5 Komissio vahvisti vastaanottaneensa tämän kantelun 6.3.2020.
6 Komissio lähetti 7.10.2020 kantajalle kirjeen, jossa todettiin muun muassa, että – kuten asiassa SA.44840 annetun päätöksen 27 ja 28 kohdassa mainittiin – päällekkäisyyden estävien sääntöjen ja valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettujen suuntaviivojen (EUVL 2014, C 200, s. 1) 129 kohdan nojalla aiemmin saatu investointituki on vähennettävä toimintatuesta, joilla on sama tavoite. Komission mukaan on niin, että koska niitä investointitukia, jotka oli myönnetty ennen 3.5.2011, jolloin uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annettu laki tuli voimaan, ei ollut vähennetty toimintatuesta, muutoslain 18 §:llä korjattiin tämä erilainen kohtelu, jotta voitiin poistaa ennen vuotta 2011 tukea saaneiden tuottajien ylikompensaatio. Siten Bulgarian uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoa koskeva tukijärjestelmä noudatti sen mukaan päätöstä asiassa SA.44840, jossa Bulgarian tukijärjestelmä katsottiin sisämarkkinoille soveltuvaksi ja jonka 29 kohdassa todettiin, että ”kun investointitukea ei ollut alun perin vähennetty tuen määrää vahvistettaessa, etuuskohteluostohintaa oli alennettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annettuun lakiin 24.7.2015 tehdyllä muutoksella, jotta varmistetaan tuen päällekkäisyyttä koskevien sääntöjen noudattaminen ja poistetaan ylikompensaation riski”. Komissio ilmoitti, että se oli näin ollen hyväksynyt muutoslain, mukaan lukien sen 18 §:n, eikä se ollut kantelussa esitettyjen tietojen perusteella yksilöinyt asiassa SA.44840 tehdyllä päätöksellä hyväksytyn tuen virheellistä soveltamista tai uusia toimenpiteitä, jotka olisivat valtiontukea. Se päätteli, ettei se pysty yksilöimään oikein sitä toimenpidettä, jonka väitetään olevan tukea, eikä merkityksellisiä seikkoja tämän toimenpiteen arvioimiseksi. Lopuksi komissio kehotti kantajaa toimittamaan sille tarvittaessa muita perusteluita kantelunsa tueksi kuukauden kuluessa, sillä muutoin kantelu katsottaisiin peruutetuksi.
7 Kantaja toisti komissiolle osoittamassaan 7.11.2020 päivätyssä kirjeessä kantelussaan esittämänsä väitteet.
8 Kantaja korosti ensinnäkin saaneensa unionin talousarviosta maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013, joka on perustettu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (EUVL 2005, L 277, s. 1) täytäntöönpanemiseksi, perusteella (de minimis -)tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Se totesi, että kyseinen tuki oli myönnetty, jotta saavutetaan unionin maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteina oleva uusien työpaikkojen luominen maaseudulla sijaitseviin mikroyrityksiin, jotka eivät ole maatalousyrityksiä, ja yrittäjyyden edistäminen näillä samoilla alueilla, eikä kyse ole ollut investointituesta, jolla oli eri tavoite. Kantaja väitti, ettei olisi asianmukaista, että unionin maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteen saavuttamiseksi tarkoitettuja varoja, joilla pyritään saavuttamaan ”työllisyysmahdollisuuksien ja kasvun edellytysten luominen” yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa, käsiteltäisiin varoina, jotka on tarkoitettu uusiutuvan energian ohjeellisen osuuden toteuttamiseen energian kokonaisloppukulutuksessa unionin ympäristöpolitiikan puitteissa. Se muistutti, että vuoden 2008 ympäristönsuojelulle myönnettäviä valtiontukia koskevien unionin puitteiden 190 kohdassa sallitaan investointi- ja toimintatukien päällekkäisyys, kun ne on myönnetty unionin eri politiikkojen eri tavoitteisiin pyrkimiseksi, edellyttäen, ettei kokonaismäärä ylitä säännöksissä säädettyjä enimmäismääriä. Lisäksi se väitti, että vaikka kyseessä olisi voinut olla investointituki, Bulgarian viranomaiset eivät olleet noudattaneet tukien päällekkäisyyttä koskevia sääntöjä, muun muassa sen vuoksi, että ne eivät olleet vähentäneet investointitukea toimintatuesta, vaan perusteettomasti vähentäneet toimintatukea neljästi, ennen kuin ne vähensivät siitä investointituen. Tämän lisäksi muutoslain 18 §:ssä määrätyt hinnat eivät kantajan mukaan vastaa asiassa SA.44840 tehdyn päätöksen 16–19 kohdassa kerrottuja hintoja.
9 Toiseksi kantaja totesi, että muutoslain 18 § oli vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se johti etuuskohteluhintoihin, jotka suosivat tiettyjä tuottajia verrattuna muihin olennaisilta osiltaan vastaavassa tilanteessa oleviin tuottajiin ilman, että tällaiselle kohtelulle olisi asiallisia syitä. Yhtäältä tämä syrjintä ilmenee muutoslain 18 §:n säännösten soveltamisalaan kuuluvien yksittäisten yhteisöiden välillä, sillä ne yhteisöt, jotka omistavat energialaitokset, jotka on rakennettu ja otettu käyttöön eri ajankohtina ja joiden investointikustannukset ja tuottoaste eroavat toisistaan (sähköjärjestelmien asennushinta laski merkittävästi vuosina 2009–2014), hyötyvät samasta sähkön etuuskohteluostohinnasta. Toisaalta tämä syrjintä ilmenee niiden energialaitosten omistajien, jotka ovat toimittaneet tukihakemuksensa uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annetun lain voimaantulon jälkeen, ja muiden uusiutuvan energian tuottajaryhmien, jotka ovat myös saaneet tukea ennen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annetun lain voimaantuloa, välillä. Muutoslain 18 § loukkaa siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta.
10 Komissiolle osoitetussa 22.6.2021 päivätyssä kirjeessä kantaja toisti väitteensä, joilla se pyrki osoittamaan, että muutoslain 18 §:llä otettiin käyttöön uusi, sääntöjenvastaisen tuen muodostava toimenpide, jossa asetetaan syrjiviä ehtoja tuottajaryhmälle, joka oli hakenut tukea ennen 3.5.2011. Se korosti, että muutoslakia ei ollut mainittu asiassa SA.44840 tehdyssä päätöksessä ja että se oli uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annetun lain ja tukien päällekkäisyyttä koskevien sääntöjen vastainen. Se väitti, että Bulgarian tasavalta oli rikkonut asetuksen N:o 1698/2005 72 artiklan a alakohtaa ja SEUT 175 artiklaa, kun se ei ollut noudattanut unionin maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteita. Kantaja vaati, että komissio tekee SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 13 artiklan 1 kohdan nojalla päätöksen, jolla keskeytetään muutoslain 18 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen soveltaminen siihen saakka, kunnes sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille tehdään lopullinen päätös, ja täsmensi, että sen lähettämä kirje oli SEUT 265 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kehotus tehdä ratkaisu.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen, kun se ei ole antanut päätöstä kantelusta, joka on kirjattu numerolla SA.56620
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös siinä tapauksessa, että se tekisi ratkaisun kanteen nostamisen jälkeen.
12 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta ja hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa asianosaiset vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Oikeudellinen arviointi
13 Kantaja väittää, että komissio ei ole tutkinut sen kantelua oikea-aikaisesti, kuten asetuksen 2015/1589 12 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, ja että se ei ole tehnyt ratkaisuaan päätöksellä, kuten kyseisen asetuksen 4 artiklassa ja 15 artiklan 1 kohdassa säädetään.
14 Komissio väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta ja että se on perusteeton.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
15 Komissio väittää, ettei kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi. Se huomauttaa, että kehotus on olennainen menettelymääräys, jolla muun muassa asetetaan rajat mahdolliselle laiminlyöntikanteelle. Se kuitenkin väittää, että käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1698/2005 72 artiklan a alakohdan ja SEUT 175 artiklan rikkomiseen perustuvan 22.6.2021 päivätyn, ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen sisältö eroaa asetuksen 2015/1589 12, 13 ja 15 artiklaan perustuvan kanteen kohteesta.
16 Kantaja väittää, että sen kanne on otettava tutkittavaksi, koska sen toimittamien tietojen ja täydentävien perusteluiden johdosta komissio ei päättänyt kantelumenettelyä, minkä vuoksi kantajan on täytynyt toistaa väitteensä 22.6.2021 päivätyssä kehotuksessa tehdä ratkaisu. Se toteaa, että vaikka tämä ratkaisun tekemistä koskeva kehotus koski ainoastaan asetuksen 2015/1589 13 artiklan 1 kohtaa, oli selvää, että sillä pyrittiin saamaan päätös toimenpiteen soveltuvuudesta eikä sen väliaikaisesta keskeyttämisestä.
17 Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 265 artiklan toisen kohdan nojalla laiminlyöntikanne otetaan käsiteltäväksi vain, jos kyseistä toimielintä on ensin kehotettu tekemään ratkaisu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä toimielimelle esitetty kehotus on olennainen muotovaatimus ja sen perusteella alkaa yhtäältä kulua kahden kuukauden määräaika, jonka kuluessa toimielimellä on velvollisuus määritellä kantansa, ja toisaalta määräytyvät rajat, joissa kanne voidaan nostaa siinä tapauksessa, että toimielin ei määrittele kantaansa. Vaikka kehotuksen esittämiselle ei ole asetettu mitään erityistä muotovaatimusta, on kuitenkin välttämätöntä, että kehotus on riittävän selvä ja täsmällinen, jotta komissiolla on mahdollisuus saada tietää konkreettisesti sen päätöksen sisältö, jota siltä pyydetään, ja että siitä käy ilmi, että sen tarkoituksena on velvoittaa komissio määrittelemään kantansa (tuomio 3.6.1999, TF1 v. komissio, T‑17/96, EU:T:1999:119, 41 kohta ja tuomio 29.9.2011, Ryanair v. komissio, T‑442/07, ei julkaistu, EU:T:2011:547, 22 kohta). Laiminlyöntikanteen ja kehotuksen sanamuotojen ei kuitenkaan tarvitse olla identtisiä (tuomio 10.3.2021, ViaSat v. komissio, T‑245/17, EU:T:2021:128, 39 kohta).
18 Käsiteltävässä asiassa on todettava, kuten komissio korostaa, että yhtäältä 22.6.2021 päivätyn, ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen päätelmässä, jolla rajataan nyt käsiteltävänä olevan kanteen sisältö, ja toisaalta unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen välillä on eroavaisuuksia. Yhtäältä 22.6.2021 päivätyssä kirjeessä kantaja nimittäin pyytää komissiota tekemään päätöksen, jolla keskeytetään muutoslain 18 §:n soveltaminen odotettaessa lopullista päätöstä sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille asetuksen 2015/1589 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jonka nojalla komissio voi velvoittaa asianomaisen jäsenvaltion keskeyttämään sääntöjenvastaisten tukien maksamisen siihen saakka, kunnes se on tehnyt päätöksen tämän tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Toisaalta kantaja vetoaa kannekirjelmässään valtiontukia koskevien määräysten ja säännösten eli SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan sekä asetuksen 2015/1589 4, 12 ja 15 artiklan rikkomiseen, ja pyrkii näin ollen siihen, että todetaan, että komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen muutoslain 18 §:n laillisuudesta tai soveltuvuudesta sisämarkkinoille valtiontukilainsäädäntöön kannalta.
19 Tällainen ero oikeusriidan kohteen rajaavan ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen ja nyt käsiteltävänä olevan kanteen välillä, sellaisena kuin se on määritelty kannekirjelmässä, ei kuitenkaan ole sellainen, että sen pitäisi johtaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättämiseen edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti (ks. edellä 17 kohta).
20 Kantajan 21.2.2020 tekemästä kantelusta, johon kantaja on viitannut ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksensa alussa, nimittäin ilmenee, että kantajan mukaan muutoslain 18 § oli muun muassa sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Tämä ilmenee myös 7.11.2020 päivätystä kirjeestä, josta käy ilmi, ettei kantaja pyrkinyt pelkästään muutoslain 18 §:n täytäntöönpanon keskeyttämiseen vaan myös saamaan päätöksen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, minkä kantaja vahvistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään vastauksessa.
21 Lisäksi kuten edellä 10 kohdasta ilmenee, kantaja pyrkii ratkaisun tekemistä koskevassa kehotuksessaan tekemässään päätelmässä ainoastaan kyseessä olevan toimenpiteen keskeyttämiseen odotettaessa lopullista päätöstä sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kantaja kuitenkin toistaa näkemyksensä, jonka mukaan muutoslain 18 §:llä otetaan käyttöön uusi toimenpide, joka muodostaa sääntöjenvastaisen tuen ja joka on muun muassa unionin eri politiikkojen eri tavoitteiden toteuttamiseksi myönnettyjen tukien päällekkäisyyttä koskevien sääntöjen vastainen, ja jonka mukaan kyse on sääntöjenvastaisesta tuesta, jossa asetetaan yhdelle tuottajaryhmälle syrjiviä ehtoja.
22 Lisäksi se, että komissio keskeyttää kyseessä olevan toimenpiteen, kuten ratkaisun tekemistä koskevassa kehotuksessa vaaditaan, näyttää ensi näkemältä liittyvän välttämättä kyseisen toimenpiteen sääntöjenmukaisuuden ja sen sisämarkkinoille soveltuvuuden tutkintaan valtiontukilainsäädännön kannalta.
23 Näin ollen huolimatta 22.6.2021 päivätyn, ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen päätelmistä, joilla komissiota pyydettiin keskeyttämään muutoslain 18 §:n soveltaminen asetuksen 2015/1589 13 artiklan nojalla, ottaen huomioon asiakirja-aineisto ja erityisesti sitä edeltänyt hallinnollinen menettely edellä mainittu ratkaisun tekemistä koskeva kehotus, jossa viitataan kanteluun ja odotetaan päätöstä sisämarkkinoille soveltuvuudesta, oli riittävän selvä ja täsmällinen, jotta komissiolla oli sen perusteella mahdollisuus tietää konkreettisesti sen päätöksen sisältö, jota siltä pyydettiin, eli ei ainoastaan kyseessä olevan toimenpiteen soveltamisen keskeyttäminen vaan myös kannanotto toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille valtiontukilainsäädännön kannalta.
24 Näin ollen kanne on otettava tutkittavaksi, siltä osin kuin siinä vaaditaan toteamaan, että komissio on lainvastaisesti jättänyt tekemättä päätöksen siitä, oliko muutoslain 18 § sääntöjenvastainen tai sisämarkkinoille soveltumaton tukitoimenpide.
Kanteen hyväksyttävyys
25 Kantaja väittää, että muutoslain 18 §:llä otetaan käyttöön uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ostotapa, joka on sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Se korostaa, että tätä säännöstä ei ole otettu huomioon asiassa SA.44840 tehdyssä päätöksessä. Kantaja toteaa toimittaneensa kantelunsa johdosta lisätietoja 7.11.2020 päivätyllä kirjeellä, ja koska komissio ei vastannut kirjeeseen, lähettäneensä ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen 22.6.2021. Kantaja korostaa lähinnä, että komissio ei ole asetuksen 2015/1589 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti tutkinut oikea-aikaisesti kantajan tekemää kantelua mahdollisesta sääntöjenvastaisesta tuesta, eikä se ole kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 4 artiklan vastaisesti tehnyt päätöstä asiassa, eikä se ole lähettänyt kantajalle jäljennöstä päätöksestään tai toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä. Sen mukaan komission olisi pitänyt ottaa kantaa muutoslain 18 §:n yhteensopivuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa, ja komission 7.10.2020 päivätyssä kirjeessä suorittama arviointi ei ollut lopullinen lausunto eikä lopullinen kanta sen tekemään kanteluun. Se katsoo, että komissio on syyllistynyt laiminlyöntiin.
26 Komissio kiistää nämä perustelut.
27 On syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laiminlyöntiin perustuvien vaatimusten aiheellisuuden ratkaisemiseksi on tutkittava, onko komissiolla ollut SEUT 265 artiklassa tarkoitetun, ratkaisun tekemistä koskevan kehotuksen ajankohtana velvollisuus toimia (tuomio 15.9.1998, Gestevisión Telecinco v. komissio, T‑95/96, EU:T:1998:206, 71 kohta; tuomio 19.5.2011, Ryanair v. komissio, T‑423/07, EU:T:2011:226, 25 kohta ja tuomio 29.9.2011, Ryanair v. komissio T‑442/07, ei julkaistu, EU:T:2011:547, 28 kohta).
28 Valtiontukien alalla tilanteita, joissa komissiolla on toimimisvelvollisuus sääntöjenvastaisten tai sisämarkkinoille soveltumattomien tukien osalta, säännellään asetuksella N:o 2015/1589.
29 On muistutettava, että sääntöjenvastaisten tukien osalta asetuksen 2015/1589 12 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään muun muassa, että komissio tutkii ilman aiheetonta viivytystä minkä tahansa asianomaisen osapuolen 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemän kantelun. Kyseisessä säännöksessä, joka koskee asianomaisten osapuolten oikeuksia, säädetään erityisesti, että jos asianomaisen osapuolen esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät riitä osoittamaan alustavan tarkastelun perusteella sääntöjenvastaisen tuen olemassaoloa tai tuen väärinkäyttöä, komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle osapuolelle ja kehottaa sitä esittämään huomautuksensa asetetussa määräajassa, joka ei yleensä ylitä yhtä kuukautta. Jos asianomainen osapuoli ei esitä kantaansa asetetussa määräajassa, kantelu katsotaan peruutetuksi.
30 Asetuksen 2015/1589 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että mahdollista sääntöjenvastaista tukea koskevan tutkinnan tuloksista on tehtävä päätös 4 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti; kyseisen artiklan mukaan komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan ja tekee päätöksen, jossa todetaan, että toimenpide ei ole tukea, tai vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen, jos ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ei ole epäilyjä, tai päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, jos kyseisen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille on epäilyjä.
31 Näin ollen on tutkittava, onko komissiolle tehty käsiteltävässä asiassa kantelu tai onko se saanut haltuunsa tietoja tuesta, jonka väitetään olevan sääntöjenvastainen tai sisämarkkinoille soveltumaton, ja joiden perusteella sen olisi pitänyt tehdä kyseisiin säännöksiin perustuva päätös.
32 On todettava, että komissio on asiassa SA.48440 tekemässään päätöksessä ottanut huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annettuun lakiin tehdyt muutokset ja muun muassa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan muutoslain.
33 Ensinnäkin tämä ilmenee asiassa SA.44840 tehdyn päätöksen alaviitteestä 2, jossa muutoslaki mainitaan. Toiseksi tämä käy ilmi kyseisen päätöksen 29 kohdasta, jossa todetaan, että kun investointitukea ei ollut alun perin vähennetty tuen tasoa määritettäessä, etuuskohteluostohinta vähennettiin muutoslailla päällekkäisyyttä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi ja ylikompensaatioriskin poistamiseksi. Muutoslain 18 §:llä käyttöön otettu muutos koskee juuri tätä. Kolmanneksi on niin, että – kuten asiassa SA.44840 tehdyn päätöksen 40 kohdasta ilmenee – kun Bulgarian tasavallan ilmoittama järjestelmä arvioitiin, komissio oli saanut Bulgarian aurinkosähkö- ja pientuottajajärjestöltä kanteluita koskien muun muassa muutoslain 18 §:llä tehtyä muutosta. Neljänneksi asiassa SA.44840 tehdyn päätöksen 46 kohdasta ilmenee, että laitoksille myönnettävän tuen määrää on vähennetty maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 yhteydessä suoritetussa tarkastuksessa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi. Kuten komissio toteaa, tällä muutoslain 18 §:llä käyttöön otetulla lainsäädännön muutoksella pyrittiin vähentämään tiettyjen laitosten tuen määrää Bulgarian viranomaisten havaitsemien puutteiden korjaamiseksi. Tämä korjaus koski kantajan esiintuoman maaseudun kehittämisohjelman mukaisen investointituen saajia, jotka hyötyivät samanaikaisesti sekä etuuskohteluhinnoista että kansallisen tukijärjestelmän ja unionin tukijärjestelmän mukaisesta rahoituksesta. Muutoslain 18 §:llä säädetyllä muutoksella korjattiin siten niille tuottajille, jotka olivat tehneet tukihakemuksen ennen uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta annetun lain voimaantuloa eli ennen vuotta 2011, myönnettyä ylikompensaatiota, kuten komissio on todennut kantajalle 7.10.2020 päivätyssä kirjeessään vastauksena tämän tekemään kanteluun (ks. edellä 6 kohta).
34 Tämän vuoksi, toisin kuin kantaja väittää, asiassa SA.44840 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio oli ottanut huomioon muutoslain 18 §:n mainitun päätöksen yhteydessä, ja näin ollen myös lausunut kyseisen säännöksen soveltuvuudesta sisämarkkinoille valtiontukilainsäädännön kannalta.
35 Missään asetuksen 2015/1589 säännöksessä ei kuitenkaan velvoiteta komissiota tekemään uutta päätöstä valtiontuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, josta se on jo lausunut. Kuten komissio toteaa, tällainen velvoite antaisi asianomaisille osapuolille mahdollisuuden riitauttaa komission arviointi valtiontuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille myös SEUT 263 artiklassa määrätyn kumoamiskanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.
36 Komissio lisäksi vastasi 7.10.2020 päivätyllä kirjeellä kantajalle tämän 21.2.2020 tekemän kantelun johdosta. Muistutettuaan asiassa SA.44840 tekemänsä päätöksen sisällöstä komissio täsmensi tutkineensa siinä muutoslain säännökset, mukaan lukien muutoslain 18 §:n. Komissio lisäsi, ettei kantajan tekemän kantelun perusteella ollut mahdollista yksilöidä tämän säännöksen virheellistä soveltamista (ks. edellä 6 kohta).
37 Kantaja ei kuitenkaan ole osoittanut unionin yleisessä tuomioistuimessa, että tämä arviointi olisi virheellinen ja miltä osin muutoslain 18 §:llä olisi otettu käyttöön toinen tukitoimenpide, jota ei olisi tutkittu päätöksessä SA.44840 ja josta komission olisi pitänyt lausua.
38 Lisäksi, kuten komissio toteaa, asiassa SA.44840 tehdyn päätöksen ainoana tarkoituksena ja vaikutuksena on hyväksyä tukijärjestelmä toteamalla se sisämarkkinoille soveltuvaksi, ja jäsenvaltio voi kieltäytyä myöntämästä tukea tai vähentää sen määrää ilman, että tämä johtaisi uuteen valtiontukeen.
39 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissiolla ei ollut velvollisuutta toimia, kun sille esitettiin ratkaisun tekemistä koskeva kehotus, edellä 27 kohdassa mainitulla sovellettavassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, joten sitä ei voida moittia mistään laiminlyönnistä nyt käsiteltävässä asiassa.
40 Ottaen huomioon, että komissiolla ei ole ollut toimintavelvollisuutta, asiassa ei voida todeta komission laiminlyöneen kantajan tekemän kantelun tutkimista määräajassa, kuten kantaja on väittänyt.
41 Tästä seuraa, että käsiteltävänä oleva laiminlyöntikanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
42 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
43 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
44 Komission vaatimuksen mukaisesti komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Ekobulkos EOOD ja Euroopan komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Spielmann | Mastroianni | Gâlea |
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä joulukuuta 2022.
Allekirjoitukset
i Tämän tuomion 4 kohtaan on tehty kielellisiä muutoksia sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen.